Pikainen pyöräretki

Yleensä aloitan pyöräilykauden huhtikuussa, kun lämpötila nousee lähelle 20 astetta.

Tänään pakon sanelemana kaivoin pyörän esille ja illan pimennettyä +1 asteen lämpötilassa ja rajussa tuulessa lähdin käymään siskoni luona.

Syy ei ollut puhtaassa sisarrakkaudessa vaan hain sieltä auton vara-avaimen.

Kävimme tänään Helsingissä tapaamassa veljeäni Matti ja jo menomatkalla Skoda ilmoitti, että auton avaimen akku on hiipumassa. Vaihdoin pariston kertaalleen jo viime syksynä ja nut jo toisen kerran vajaan vuoden ikäiseen autoon.

Kotona sitten vaihdoin pariston ja menin autolle - ei tapahtunut mitään.
Vaihdoin vielä toisen pariston, mutta sekään ei toiminut. Joten avain on ilmeisesti rikki.

Vara-avain jäi viime suunnistusreissulla Maijalle, joten kaivoin pyörän naftaliinista, pumppasin ilmaa renkaisiin ja lähdin polkemaan. Onneksi Akussa oli virtaa jäljellä, joten heikko vanhus pääsi hieman helpommalla.

Noudettu avain toimi ja sain auton lataukseen ja käyttöön huomisaamuna.

Sellainen syväjäädytystilassa kroppa tuntuu olevan vielä tunti reissun jälkeen, mutta eiköhän tässä huomiseen mennessä olla taas terveiden kirjoissa.

Onneksi systeri asuu kohtuullisen matkan päässä.
Menomatkalla menin eteläistä reittiä.
Paluumatkan pohjoista - se oli virhe, sillä sillä puolella pyörätiet olivat harjaamatta ja karkealla soralla pimeässä pyöräily näin ensimmäisellä kerralla ei ollut herkkua...