maanantai 30. maaliskuuta 2026

Työpäivä Nauvossa

Tämä päivä kului rattoisasti Nauvossa.

Tai ehkä rattoisa sana oli hieman väärä ilmaus. Koko päivän työskentelin ahkerasti ulkoilmassa, lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella, taivas oli pilvessä ja tuuli voimakas etelästä.

Vaikka olin paljolti liikkeessä ja välillä käytin heikkoja lihaksiani, kylmä tuppasi tulemaan.

Olin apumiehenä kun vanha maratonkaverini asensi ilmalämpöpumppua mökillemme. Siis se ikivanha maatalon rötiskö palvelee meitä kesämökkinä.

Maasto mökkimme ympärillä ei ollut kaikkein herkullisin tehdä tätä työtä.
Mutta pikku hiljaa homma eteni ja kuten Jyrki sanoi jo nähdessään kuvat mökkimme asennuspaikasta, niin 6-7 tuntia laitteiston asennus otti aikaa.

Pari kahvitaukoa pidimme ja kun kompressori tyhjensi laitteiston kosteudesta, niin katsoimme että olimme ansainneet Kukko-oluet.

Ja lopputulos kyllä kestää tarkemmankin tarkastelun,
Mutta kun katselee taloa tämän jälkeen sisältä ja/tai ulkoa, niin huomaa että talo kaipaisi kipeästi huoltoa ja maalausta.
Se kyllä jää seuraavalle omistajalle...


Toshiba on kyllä nätti ja tehokas.
Talo näyttää hieman rapistuneelta, mutta laite ei olekaan julkisivulla.


On se hieno!



lauantai 28. maaliskuuta 2026

Talvirastit, Vaisaari

Vuoden kahdestoista suunnistus, siis lähes yksi per viikko.
Eiköhän nämä määrät parane kun iltarastikausi alkaa...

Tämä oli sprinttisuunnistusrata ja tehtävät olivat helppoja.

Ainoa virhe tuli rastivälillä 7-8. Kiersin rastivälin etelän kautta, kartta antoi hieman erilaisen kuvan todellisuudesta ja etenin erittäin hitaasti kielletyn alueen vieressä kohti pohjoista. Siinä hukkui minuutti.
Olisi pitänyt palata takaisin kuutosrastille ja kääntyä sieltä kasille!

Sijoitus oli 19/45 ja keskisyke nousi peräti 149:ään.

Tässä pitää suunnitella osallistumista oikein kevään kansallisiin kilpailuihin!

Skannasin kartan huolimattomasti ja tuosta pummivälistä 
jäi pois noin 5 mm.



perjantai 27. maaliskuuta 2026

Muistin!

Nimittäin mennä muistilääkärille tänään.

Minuahan tutkittu viime kuukausina riittävästi eli liikaa.
On tutkittu huimauksen takia ja sitten siitä syystä, että eksyin Paimiossa suunnistuskisoissa lokakuun lopussa ja läheiseni päättelivät siitä, että minulla on vintissä vakavia vammoja.

Olen tästä eksymisestä kertonut perusteellisesti raportissani ko. suunnistuksesta 26.10.2025.
Ja analysoinut syyt siihen ja myös sen, miksi en löytänyt paria viimeistä rastia.

No, joka tapauksessa hakeuduin tutkimuksiin pääkoppani tilasta ja mahdollisista muistihäiriöistä.
Tänään sitten kaikki tutkimukset ovat valmistuneet ja lääkäri kutsui minut luokseen kuulemaan tuomion.

Tutkimusten mukaan olen sellaisella harmaalla alueella muistisairauksien suhteen. Minulla ei ole muistisairautta, mutta saattaa olla, että sellainen puhkeaa jonain päivänä.

Se on jopa todennäköistä, että Alzheimer tai joku muu vastaava tauti iskee, jos elän riittävän kauan.
Harvat nimittäin saavat kuolla terveinä.
Se olisi kyllä minun tavoitteeni, mutta todennäköisyys kuolla luonnollisen kuoleman terveenä on äärimmäisen pieni.

Hyväksyn tilanteen pulinoitta! 😜 
 

torstai 26. maaliskuuta 2026

Ruotsissa

Katkaisimme elämän harmauden lähtemällä eilen illalla laivalla Ruotsiin ja takaisin.

Tosin sää oli kovin harmaa matkan aikana, mutta matkalla näimme kyllä väriä.

Lähinnä sitä tuottivat sadat haalaripukuiset opiskelijat, jotka olivat valinneet saman matkan kanssamme.
Värin lisäksi he tuottivat melkoisen äänekästä toimintaa, se kyllä laantui paluumatkalla olisiko nuorisoa vaivannut pienoinen krapula.

Itsekin kyllä nautin menomatkalla normaalia enemmän juominkeja. Paluumatkalla sitten minimaalisesti, kun minulla oli auto mukana laivalla mennen tullen.

Päästyämme kotimaan puolelle nautimme kunnon kolmen ruokalajin lounaa - vai olikohan se sittenkin päivällinen.

Alkuruoka oli todella hyvää. Sen nimi oli Ohueksi leikattua härkätatakia, ponzua ja vietnamilaista yrttisalaattia. Suosittelen.

Paluumatkalla aamuhämärissä kuvattuna jäiden keskellä Ljusterön saaren rannassa.
Kuvan laatu heikko, kuvattu kännykällä todella kaukaa...


Ohueksi leikattua härkätatakia, ponzua ja vietnamilaista yrttisalaattia.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2026

Anaerobinen

Kilpailukausi lähestyy ja pitää rassata hiukan koneistoa, vaikka tottumattomalle se on raskasta.

Garmin ehdotti seuraavaa treeniä:

Kahdeksan minuutin vetoa 3 min palautuksella.
Tavoitevauhtia 5.45/km.

Alkuun 10 min verryttelyä.

Toteutuneet:
Eka veto 5.58/km.
Viimeinen 5.11/km.

Eikä tuntunut edes pahalta!

Tässä lenkin sykekäyrä.
Maksimi oli tällä lenkillä 159.
Vedot olivat lyhyitä ja palautukset pitkiä joten ei se nousut lähelle
omaa maksimiani, joka on noin 170.


tiistai 24. maaliskuuta 2026

Autolla pääsee...

...jos pääsee!

Ulkoilutin eilen Skodaani käymällä Nauvossa.

Tiet olivat hiukan kuraisia ja auto oli hieman likainen kun pääsin perille.

Lähtiessäni takaisin sivistyksen pariin, auto ilmoitti, että olisi syytä viedä rakkine huoltoon. Kyllä se käynnistyi ja liikkuikin eteenpäin, mutta tietyt avustavat toiminnot oli poissa.

Ajoin kotiin ja matkalla tilaisin autolle huollon täksi aamuksi.

Tunnin ajan odottelin ja jututin siellä auton myyjää ja kysyin ostaisiko hän sen takaisin. Olen hankkinut kärryn kulkuneuvoksi, en huollossa käyntejä varten. Emme päässeet yhteisymmärrykseen hinnasta.

Saivat sitten auton käyttökuntoon ja rakkine toimi kuin ihmisen mieli. Joten autokuume kaikkosi. mutta jos se jatkaa kenkkuiluaan, niin vaihtoon menee...


perjantai 20. maaliskuuta 2026

Kevätpäivän tasaus

Kävimme taas mökillä Nauvossa.

Vietiin hieman tavaroita tulevaa kesäkautta varten ja tehtiin pientä askaretta.

Vaikka yöllä oli ollut pakkasta saaressakin, niin saimme jo vedenkin päälle.

Teimme mökillä mittailua minne saisimme asennettua ilmalämpöpumpun - Ulla kun haluaisi pidentää kesäkautta mielellään jouluun asti ja aloittaa seuraavan kesäkauden Loppiaisena.

Yllätykseksemme ensimmäiset Leskenlehdet olivat jo nousseet pintaan.

Kevättä rinnassa!

Tämä kuva lähti ilmalämpöpumpun asentajalle.


torstai 19. maaliskuuta 2026

Auton avain

Ostin viime vuonna skoda Superb farmariauton.

Se on varustettu ladattavilla akuilla ja sähköllä se kulkee toista sataa kilometriä.
Auto on Skodan mallistossa parhaasta päästä ja todella se on tilava, hieno ajaa ja takaluukusta saa mukaan apulaitteita vaimolle.

Siinä on tekniikkaa ja apujuttuja vanhalle miehelle aivan liikaa - vajaan vuoden käytön jälkeenkin uutta tulee vastaan.

Kävimme tiistaina Helsingissä ja jo menomatkalla auto ilmoitti, että auton avaimen paristo on loppumassa ja antoi määräyksen vaihtaa se.

Kotiin päästyämme vaihdoin pariston, mutta avain oli edelleen hengetön.
Paristo oli halpamallia made in Kiina ja kaivoin esille toisen pariston. 
Sama tulos.

Vara-avaimella kärry liikkui joten ei syytä huoleen. Tänä aamuna soitin sitten Rinta-Joupille sain huollosta kaverin kiinni. Hän epäili, että paristoni on viallinen, mutta kun kerroin että sitten mulla on kaksi viallista.
Hän pyysi käymään sen avaimen kanssa.

Nyt iltapäivällä ajoin sinne ja huollon kaveri kertoi minulle samat epäilykset kiinalaisesta paristosta.
Annoin avaimen hänelle ja hän otti esille kunnon pariston. Ei auttanut, avain oli edelleen hengetön.

Kaveri totesi, että tämähän on rikki!
Yhdyin hänen mielipiteeseensä ja hän laittoi uuden avaimen tilaukseen. Sanoi, että siinä menee 4-8 viikkoa. 
Totesin, että ei mitää hoppua. Skoda toimitti auton kanssa kolme avainta, joten minulla on edelleen vara-avain!

Tämä ei ole minun autoni.
Mutta on samanlainen, samanvärinen ja puhdas.
Kuvakaappaus Skodan kotisivuilta.


tiistai 17. maaliskuuta 2026

Pikainen pyöräretki

Yleensä aloitan pyöräilykauden huhtikuussa, kun lämpötila nousee lähelle 20 astetta.

Tänään pakon sanelemana kaivoin pyörän esille ja illan pimennettyä +1 asteen lämpötilassa ja rajussa tuulessa lähdin käymään siskoni luona.

Syy ei ollut puhtaassa sisarrakkaudessa vaan hain sieltä auton vara-avaimen.

Kävimme tänään Helsingissä tapaamassa veljeäni Matti ja jo menomatkalla Skoda ilmoitti, että auton avaimen akku on hiipumassa. Vaihdoin pariston kertaalleen jo viime syksynä ja nut jo toisen kerran vajaan vuoden ikäiseen autoon.

Kotona sitten vaihdoin pariston ja menin autolle - ei tapahtunut mitään.
Vaihdoin vielä toisen pariston, mutta sekään ei toiminut. Joten avain on ilmeisesti rikki.

Vara-avain jäi viime suunnistusreissulla Maijalle, joten kaivoin pyörän naftaliinista, pumppasin ilmaa renkaisiin ja lähdin polkemaan. Onneksi Akussa oli virtaa jäljellä, joten heikko vanhus pääsi hieman helpommalla.

Noudettu avain toimi ja sain auton lataukseen ja käyttöön huomisaamuna.

Sellainen syväjäädytystilassa kroppa tuntuu olevan vielä tunti reissun jälkeen, mutta eiköhän tässä huomiseen mennessä olla taas terveiden kirjoissa.

Onneksi systeri asuu kohtuullisen matkan päässä.
Menomatkalla menin eteläistä reittiä.
Paluumatkan pohjoista - se oli virhe, sillä sillä puolella pyörätiet olivat harjaamatta ja karkealla soralla pimeässä pyöräily näin ensimmäisellä kerralla ei ollut herkkua...


lauantai 14. maaliskuuta 2026

Taidekuvaa ja suunnistusta

Jokin päivä sitten osallistuin rogaining-suunnistukseen.

Eilen löysin tapahtuman sivuilta yhden taidekuvan. Kun suunnistuksen yhteydessä harvemmin kohtaa tämän tason valokuvausta, niin onhan se pieni pakko julkaista.

Ja toinen syy kuvan julkaisuun on se, että taidan jopa tuntea henkilön, joka siinä kuvassa esiintyy!

Ja kolmas syy tähän julkaisuun on se, että tänään kävin suunnistamassa Talvirasteilla Turun Urheilupuistossa.
Jätän siitä tapahtumasta kommentit esittämättä, koska tämä sivusto ei ole kielletty alle 18-vuotiailta ja suurin osan tekstistä saattaisi loukata nuoria ja herkkiä ihmistaimia.

Kuva saa kertoa loput.
Tosin voin lisätä sentään sen, että kalliot olivat äärimmäisen liukkaita ja jyrkänteet vaarallisia tällaiselle huimaustautia sairastavalle kansaneläkeläiselle.

Selvisin kaatumatta.
Siis fyysisesti.
Henkistä kaatumatautia tuli sairastettua laajassa mittakaavassa.

Tässä tämä taiteellinen suunnistuskuva.
Kiitokset Juha Napulle.
Kuvan kauneutta häiritsee väsynyt suunnistaja, joka lähestyy juomarastia.

Paljon oli mutkia tänään matkassa.
Osa niistä oli ihan omaa tyhmyyttäni.
Osa sadomasokistisen ratamestarin ansiota.


torstai 12. maaliskuuta 2026

Poikkeuksellinen resilienssi

 Minulle on Oura-sormus, joka mittaa meikäläisen edesottamuksia yötä päivää.

Yksi suure josta se antaa palautetta on reisilienssi.

Resilienssi sanaa on viime vuosien aikana käytetty lisääntyvässä määrin. Lyhyesti sanottuna resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä palautumiskykyä vaikeuksien osuessa kohdalle. Hieman monisanaisemmin resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä kykyä selviytyä vaikeuksista sekä ylläpitää toivoa ja toimintakykyä vastoinkäymisten aikana (Lipponen 2020).

Tänä aamuna Oura ilmoitti, että resilienssini on noussut arvoon poikkeuksellinen.
Sitä se oli viime vuonna kunnes syksyllä se laski roimasti alaspäin. Mulla olikin kaikenlaista häikkää viime loppuvuodesta, joten se oli ymmärrettävää.

Oura tuppaa antamaan näitä positiivisia signaaleja herkästä.
Sormuksen hinta on muutaman satasen ja se kuluu loppuun noin neljässä vuodessa. 
Pitääkseen asiakkaat, sen on oltava positiivinen asiakasta kohtaan. 

Tämä pitää ymmärtää eikä uskoa sokeasti Ouran imarteluun.

Tässä tämän aamun ilmoitus.
Kiinalaiset tekevät vastaavia sormuksia muutaman kympin hintaan.
Olen ajatellut, että ostan sellaisen rinnalle ja tarkistan kannattaako Ouran siirtää eläkeläisen roposia.
Jos sellaisen hankin, niin kerron kyllä vastauksen.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2026

Suunnistus Ruissalossa

Tämän päivän Street Orienteering ei tapahtunut kaduilla ja oli sprintti, kun aikaa annettiin vain 45 minuuttia.

Sen takia piti juosta kovaa heti alusta alkaen ja olin hapoilla kilometrin juoksun jälkeen.

Isot kävelytiet olivat sulia mutta polut varsinkin pohjoisrinteillä olivat jäisiä ja näin aamulla todella liukkaita.

Sen takia vauhti putosi ja jouduin lyhentämään suunniteltua reittiä.

Aluksi lähdin etelään 54-44-13-31-26-15.

Sieltä takaisin pohjolaan ja ja länteen 56-46-35-24-43-23-51.

Täällä oli jo liukasta ja vauhti hidastui tuskastuttavasti, varsinkin jatkossa polulla rastille 36.

Sitten helpotti ja rasteille 14 sekä 41 vauhti nousi, mutta ei se auttanut ja itäiset rasti 52 (numero puuttuu kartasta ja 21 jäivät käymättä.

Paluumatkalla poimin vielä rastit 34 ja 53.

Käynnistin ja pysäytin kellon autolla. Reittikuvasta näkee, että auto ei ollut ihan kolmion keskellä mutta tuskin suoritustani hylätään sen takia!

Perin tuttu paikka ja maasto.
Ei siitä ole kuin muutama viikko kun kävin täällä Talvirasteilla.


tiistai 10. maaliskuuta 2026

Kyberrikollinen ???

Olen saanut neljä puhelua Italiasta kahden päivän aikana.

Ensimmäisen ja neljännen kuuntelin, muut suljin heti. Kaikki numerot tulivat eri numeroista, joten kyse lienee laajempi kalasteluyritys.

Puhelu alkoi näin: tämä on automaattinen yhteydenotto poliisin kyberrikollisuusosastolta.
Emme suoranaisesti epäile teitä rikoksesta, mutta saattaa olla mahdollista, että olette rikoksen uhri.
Mikäli haluatte lisätietietoa painakaa nolla...

Tässä vaiheessa ilmoitin automaatille että haistakaa pasha ja suljin puhelun.

Googlasin aiheen ja sieltä sain tiedon, että näitä asioita hoitaa Traficom. Keskus ilmoitti, että voin jättää ilmoituksen nettiin. Kerroin mitä puhelu sisälsi ja sain vastauksen, että näitä soittoja on tullut valtava määrä kahden viimeisen viikon aikana.

Joten totesin, että jätän asian ilmoittamatta.

Viimeinen numero, josta soitto tuli oli +393422170176. En kehota soittamaan tähän numeroon!

maanantai 9. maaliskuuta 2026

Työpäivä

Tänään en käynyt juoksemassa joten aikaa ja tarmoa riitti kotitaloustöihin.

Toin kauppareissulta aineksen makaronilaatikon tekemiseen. Se on sellainen arkiruoka, joka maistuu myös talon rouvalle. Minähän olen kaikkiruokainen, enkä ole pahemmin kronkeli edes itsetehtyjen ruokien suhteen.

Sen verran vähän on mulle annettu kotitalouskoulutusta, että jouduin ottamaan netistä ohjeen.
Tällä kertaa päädyin K-kaupan neuvoihin.

Kun jääkaapissa oli yksi paketti pekonia jonka parasta ennen päiväys on huomenna, niin lisäsin sen tykötarpeisiin. Se saa laatikosta hiukan ruokaisamman eikä se lihan lisäys ainakaan minulta yöunia vie.

Laitoin makaronit kiehumaan ja samalla aloin paistella pekonia. Olin jo muut tarpeet ottanut esiin.
Makaronit kypsyivät hetkessä ja lisäilin pekonin joukkoon jauhelihan. Se oli naudan lihaa, tarvittava rasva tuli pekonista. Lisäsin tähän sopivasti mausteita ja pussillisen sipulikeittoa ja sekoitin kaikki hyvin lisättyäni siihen pikkuisen juustoraastetta. 

Minulla on sellainen kolmen litran kannellinen astia, jonka voi laittaa uuniin. Laitoin siihen lihat ja makaronit. Sekoitin ne hyvin.
Sitten laitoin yhteen astiaan kolme kananmunaa ja 0,7 litraa maitoa. Tämän sekoitin myös hyvin jam lisäsin sen keitokseeni.

Ohjeen mukaan laitoin astian uuniin ja annoin sen olla siellä 45 minuuttia 175 asteessa. Uskoni oli vahva, että se riittää, kun kaikki ainekset olivat jo kypsiä ennen uuniin laittoa.

Kymmenen minuuttia ennen valmistumista lisäsin satsin pinnalle juustoraastetta.

Vein astian verannalle jäähtymään ja sen jälkeen laitoin tuotteen kahdeksaan pakasterasiaan. Se on kerta-annos meille kahdelle. Eli siinä on meille ruokaa yli viikoksi.

Näitä annoksia tuli siis 8 kpl.
Maistoin valmistaetta ja totesin, että yllättävän hyvää siitä tuli.
Ulla saa sitä maistaa vasta huomenna ruokapöydässä.
Kerran viime vuonna rouva jopa kehui tekemääni ruokaa ihan kohtuulliseksi.
Tuosta paistoastiasta sain hieman pyyhkeitä. Laatikko olisi pitänyt mataliin vuokiin.



sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Takatalvi Nauvossa

Kävimme sunnuntaina tarkastelemassa miten tiluksemme Nauvossa ovat talvehtineet.

Hyvinhän se on pärjännyt viimeiset 40 vuotta lämmittämättä talven yli. Ja on sillä rakennuksella kokemusta parilta sadalta vuodelta, joten kyllä se vielä minun elinikäni siellä hyvin menestyy.

Tie mökille oli korjattu, joten pääsimme pihalle saakka ongelmitta. Se ongelmakohta oli paikattu runsaalla soramäärällä, joten tie lienee nyt paremmassa kunnossa kuin ennen kaivonporarien käyntiä.

Meren pinta laski runsaan puolen metrin verran tammikuun pakkasjakson aikana. Kun Ruotsinlaivat nostavat ja laskevat vettä saaristossa, tontin vieressä kulkeva puro sai tuoretta vettä jatkuvasti ja puro jäätyi pohjaa myöten ja hiljalleen jääkerros paksuuntui.

Nyt sulamisvedet virtaavat purouomassa tämän jääkerroksen päällä. Mutta eiköhän se pohjalla oleva jää sula Juhannukseksi! 

Kun pakkasjakso kesti lähes kuukauden saaristossakin, niin myös sisälämpötila mökissä laski pakkaselle, mutta ei sentään yli kymmenen pakkasasteen. Normaalitalvena pakkasminimi on jäänyt viiden asteen tasolle.

Pinnan alla näkyy valkoista jäätä.
Sen päällä oli puolisen metriä järveltä tulevaa vettä.

Nauvon kirkonkylässä oleva sääasema kertoo,
että tämän vuoden alin lämpötila on siellä ollut -19,8 astetta.
Sääasema on korkean mäen päällä, joten siellä lämpötila on korkeampi.
Sääaseman pitäjällä sisälämpötila lienee selkeästi korkeampi kuin meidän mökillä. 


keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Street Orienteering, Metsämäki

Lähtö ja maali kartan oikeassa reunassa aika ylhäällä.

Kiertosuunta myötäpäivään eli alkuun rastit 16-42-51-44. Tähän saakka oli helppoa ja kadut jäättömät.

Sitten pururadalla 26-45-52-12-54. Tämä osuus oli todella liukasta, pururata oli peilikirkkaan jään peitossa ja jalassa oli vanhat nastarit, joilla oli juostu noin 800 km. Pito oli olematon ja välillä piti mennä metsän puolelle lumelle. Rasti 54 oli mäen päällä ja tein siellä pienen mutkankin ennen kuin pääsin rastille. Kartan mukaan sieltä olisi mennyt polku luoteeseen mutta en uskaltanut jyrkkään alamäkeen lähteä. Sain siitä palkinnon, en kaatunut ja jäsenet olivat ehjiä maalissa.

Vielä rastille 34 piti mennä jäistä alustaa pitkin, mutta sitten helpotti.

Jatko 46-21-53-41-36-55 ja sieltä maaliin.

41:ltä en saanut pisteitä, koska kirjaukseni katosi enkä muistanut vastausta.

Olin tehnyt suunnitelman uskoen, että pururadat olisivat hieman sulaneet ja siellä olisi pystynyt juoksemaan rennosti. Tästä syystä ylitin hieman sallittua tunnin määräaikaa ja sain siitä sakkoa.

Juoksukunto on kyllä paranemaan päin - mihin tästä vielä yltää, kun saa muutaman vuoden vielä treenata...

Nuo siniset viivat ja nuolet osoittavat pohjoiseen.
En niitä huomannut ennen kuin tätä kirjoittaessa. 
Oli minulla kompassi mukana, mutta en sitä kertaakaan katsonut.
Ei näissä katusuunnistuksissa normaalisti kompassia tarvitse käyttää.


tiistai 3. maaliskuuta 2026

Uskonsotija

Meidän kaikkien suuresti kunnioittama ja rakastama Donald Trump aloitti taas uuden sodan.

Siitä hänelle sulka hattuun!

Yhdessä toisen rakastetun paskiaisen eli Netanjahun kanssa, he yhdistivät voimansa ja pommittivat Teherania. Kehuivat tappaneensa ainakin 50 Iranin johtohenkilöä.

En kauheasti sure näitä kuolemia, mutta siinä ohessa kyllä kuoli sadoittain viattomia ihmisiä. 

Trump ja hänen apulaisensa eivät päätöksiä tehdessään ajattele, mitä nämä heidän keksimänsä teot aiheuttavat. 

Talous sakkaa, ensin alkuun tuhannet kuolevat, sota eskaloituu (kuten nykyään kuuluu sanoa) ja koko homma karkaa käsistä.
Mahdollisesti sitten alkaa kolmas maailmansota, joka muuttuu atomiaseiden ansiosta maailmanlopuksi.

Siis ei suinkaan maailmanlopuksi, vaan ihmiskunnan lopuksi.

Maapallon kannalta se olisi kyllä uusi alku. Miljardin vuoden jälkeen tämä planeetta saattaisi olla yhtä kaunis paratiisi kuin satatuhatta vuotta sitten.

Kuvakaappaus netistä


sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

Turku Winter Rogaining Sprint

Kahden tunnin rogaining-kisa osittain jäisillä poluilla ei ehkä ollut suurinta herkkua tällaiselle aikamiehelle.
Sitä kutsutaan sprintiksi, koska lajin perusmatka on 24 tunnin kisa! 😅

Lähtö tapahtui kartan vasemmasta reunasta, mutta lähtökolmio ja maalin kaksoisympyrä on todella vaikea havaita.

Ensimmäinen rasti oli 109 etelään lähdöstä lähes kahden kilometrin päässä. Karttaa oli hieman vaikea lukea kun se oli sprinttikartasta kutistettu.

Seuraava rasti oli 80 meren rannalla. Sinne piti mennä jäistä polkua jyrkkää rinnettä pitkin - välillä piti mennä polun viereen hakemaan puista tukea. Se kohta näkyy reittiviivassa punaisena. Se tarkoittaa että eteneminen oli erittäin hidasta.

Sitten rastille 108 myös meren rannalla, sinne olisi päässyt välillä juoksemallakin, jos olisi rahkeissa ollut varaa. Sitten matka jatkui 87:lle ongelmitta.

Väylät paranivat rastille 87 mennessä ja sen jälkeen ei liukkaus enää pahemmin haitannut etenemistä. Ensin 93 ja sitten tuplausrasti 88.
Siellä sai pisteitä kahteen kertaan, jos kävi välillä jollakin toisella rastilla. Valitsin numeron 113 ja sieltä paluu takaisin.

Tässä vaiheessa alkoi aika kulua niin, että otin suunnan maaliin. Matkalla poikkesin vielä 53:lla.

Tässä kisassa sai itse suunnitella reittinsä ja tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon pisteitä.
Kustakin rastista sai viimeisen numeron verran pisteitä pussiinsa. Jos se oli nolla, niin siitä sai peräti kymmenen pistettä.

Minä keräsin 59 pistettä ja sillä saavutti toisen sijan herrat yli 75 sarjassa. Voittajalle hävisin 9 pinnaa.

Kuvan copyright Lounacom.
Tässä lähestyn juomarastia, liikkeellä olen ollut jo toista tuntia.
Joten terve puna on jo poskilla,
mutta asennosta päätellen saatan olla liikkeellä juosten.
Garminin mukaan juoksin tällä lenkillä 76% ajasta
.




lauantai 28. helmikuuta 2026

Oi aikoja, oi tapoja

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tai mielenvikaisia aikoja, kun tarkastelee niitä aivoja, joilla maita ja mantuja nykyään johdetaan.

Bunkkeri-Putin johtaa maataan vararikkoon älyttömällä sodallaan. Venäjä on kuulemma konkurssissa muutamassa kuukaudessa.

Lännen tiedustelu epäilee, että Venäjä lavastaa alueellaan ydinonnettomuuden ja syyttää siitä sitten Ukrainaa. Tällä toivotaan, että Euroopan tuki Ukrainalle loppuu ja selviäisivät sodasta voittajana - kun omat sotajoukot ovat liian heikkoja tuhoamaan Ukrainan.

Jos ei sotaa pystytä lopettamaan, niin sitten omat joukot ottavat vallan Venäjällä. Mitä siitä seuraa, sitä ei kukaan uskalla ennustella. Demokratiaa ei siihen maahan kukaan osaa povata.

Rapakon toisella puolella lapsen tasolle jäänyt miesoletettu hallitsee kohtuullisen isoa ja voimakasta valtiota. 
Siellä liehutukkainen vanhus pyrkii keskittämään kaiken rahan ja vallan itselleen sekä siinä ohessa siirtämään maansa demokratiasta yksinvaltaiseksi.

Se ei sentään onnistu, mutta jo tällainen pyrkimys entisessä (?) suurvallassa aiheuttaa monia ongelmia demokraattisissa valtioissa.

Nykypäivän ainoa suurvalta Kiina vaikuttaisi nykypäivänä oleva ainoa järkevästi johdettu maa näiden kolmen vanhoina hyvinä aikoina suurvalloiksi kutsutuissa valtioissa.

Ei hyvältä näytä maapallomme tulevaisuus.
Onneksi minun ei tarvitse tätä kaaosta katsella enää kovin montaa vuotta!

LISÄYS:

Kun olin tämän tekstin julkaissut ja kävin netissä katsomassa viime uutiset, niin siellä kerrottiin, että USA ja Israel olivat ryhtyneet pommittamaan Irania ja Teherania.
Nyt ei piru vieköön näytä kovin hyvältä tämä tilanne!
😨 

Kuvakaappaus Facebookista.
Kun maapallon maat kuvataan tasopinnassa, niin kaukana päiväntasaajasta olevat maat
vääristyvät kokoaan paljon suuremmiksi.
Tässä kartassa maat on kutistettu todelliseen kokoon tummalla värillä
ja esim. Venäjä, Kanada ja Grönlanti ovat pienentyneet radikaalisti.
Tästä kartasta Putin tuskin tykkää kauheasti...


keskiviikko 25. helmikuuta 2026

Street-O, Hirvensalo

Yöllä oli pakkasta 18 astetta, mutta lähdimme Maijan kanssa retkellä puolilta päivin ja lukema oli inhimillinen -5 astetta.
Kyllä me molemmat teimme ihan ikioman reitin, mutta kaksi kertaa tulimme toisiamme vastaan kisan aikana.

Ensimmäinen rasti minulla oli nro 51 ja mietin pitääkö sinne kiertää tietä myöten. Ei tarvinnut, näin että joku oli kahlannut ennen minua rinnettä ylös.

Sitten lisää nousua ja lasku merenpinnan tasolle rastille 52.

Sen jälkeen pääsi hyvin hoidetuille pyöräteille ja vauhti nousi hetkeksi. Hirvensalon nousut kyllä hyvin nopeasti saivat vauhdin laskemaan hitaaksi hölkäksi rastien 31-21-42-23 35 kautta.

Olin suunnitellut seuraavaksi käydä rastilla 32, mutta jätin sen pois ja jatkoin 22-43-46-56-34-24-33-36-M.

Ihan mukavasti sieltä pisteitä herui, vaikka kolme 50 pisteen rastia jäi käymättä. Ei se Taatan jalka enää nouse kuin noilla nuorukaisilla ja neitosilla.

Aikaa jäi käyttämättä 5 minuuttia, joten olisin kyllä sen 32:n ehtinyt hakemaan...


Lähtö ja maali kartan vasemmassa yläkulmassa.


lauantai 21. helmikuuta 2026

Talvirastit Ruissalossa

Talvirastit olivat nimensä mukaiset. Lunta sateli hissukseen ja maa oli tasaisen valkoinen.

Ratamestari oli päättänyt, että tänään mennään ensi itään ja sitten tullaan takaisin länteen. Tuuli tuli lännestä, mutta ei se haitannut puiden katveessa.

Rata oli helppo ja polut auttoivat myös, vaikka ei niitä aina erottanut.

Jo kilometrin jälkeen huomasin, että tasamaalla juostut hitaat treenikilometrit eivät juuri auttaneet liukkailla kallioilla kiivetessä.

Huonolla tasapainolla ylämäet sujuivat hitaasti ja varmasti.
Alamäissä oli pakko turvautua puiden oksiin ja niistä kiinni pitäen varmistaa terve maaliintulo.

Mutta rastit löytyivät ja selvisin kaatumatta maaliin.



keskiviikko 18. helmikuuta 2026

Pakkasta pitelee

Miesmuisti on tunnetusti lyhyt.

Tässä on ollut itsellä sellainen tuntuma, että koko tämän vuoden mittari on näyttänyt pakkaslukemia Turussa.

Lähin virallinen mittausasema on Artukaisissa entisellä lentokentällä. Siitä on mereen matkaa kilometrin verran Turun kaupungin ruutukaava-alueelle vähän enemmän.

Hain netistä aseman tiedot ja sieltä löysin tiedon, että viimeksi Artukaisissa on mitattu suojasäätä tammikuun 19 päivä klo 08.00.

Saman aseman ennusteen mukaan plussan puolelle päästään helmikuun 22 päivänä klo 12.00.

Eli pakkasjakso olisi yli kuukauden mittainen.

Olen asunut Turussa tai lähistöllä vuodesta 1960 lähtien.
Oman kokemukseni mukaan täällä ei pakkasjakso ole omassa havaintohistoriassa milloinkaan kestänyt näin pitkään. 

Saatan kyllä olla väärässä...

Tässä huoneeni mittarin lukema tänä iltana 18.2.26.


tiistai 10. helmikuuta 2026

Street Orienteering, Varissuo

Pitkästä aikaa pääsin suunnistamaan tätä katusuunnistusta, joka sopiikin hyvin tällaiselle loppusuoraa etenevälle vanhukselle.

Lähdin etelään eli alku 15-36-55-53-35-52-24.

Tähän saakka meni täydellisesti ja lähtö rastilta 24 ihan OK, mutta sitten vintti pimeni ja lähdin pöpelikköön etsimään jotakin...

En tiennyt mitä etsin ja pysähdyin. Pienen mietiskelyn jälkeen ymmärsin missä olen ja jatkoin suunnitelmani mukaan 56-46-45-22.

Tältä rastilta mietin lähdenkö kiertämään katuja pitkin vai oikaisenko metsäpolkuja. Valitsi metsälenkin ja jäisillä poluilla vauhti hiljeni enkä löytänyt polkua, joka veisi länteen kadulle.
Jouduin sitten kielletylle alueelle ja sieltä kuljin tonttirajaa, se oli merkitty lippusiimalla ja löysin kadun.

Siitä lähdin vielä väärään suuntaan, taisin olla pahasti maitohapoilla.
Palasin reitilleni kohti rastia 44.
Jatkossa piti käydä vielä 23, mutta katsoin, että aika ei riitä, kun juoksuvauhti oli tiessään.

Mutta kokonaisuutena olin ihan tyytyväinen suoritukseeni. Ja pisteitäkin keräsin kohtuullisesti.



maanantai 9. helmikuuta 2026

Lääkäriltä lääkärille

 Viime syksynä aloitin käymään ahkerasti lääkärillä.

Tänä vuonna olen jatkanut samaa rataa.

Viime viikolla olin ensin hammaslääkärillä - paikattiin yksi hammas.

Ja sitten myös TYKSin kuulokeskuksessa kuulemassa tuomion huimaustaudistani.
Lääkäri oli tutustunut pääkopan magneettikuvaukseen ja aikaisempiin tutkimuksiin huimauksestani.

Ja teki kaikenlaisia kokeita eri instrumenteilla.

Mitään kovin huolestuttavaa ei löytynyt. Ja totesinkin lääkärille, että onko tässä nyt kyseessä luulosairaus.
Ei suoralta kädeltä hyväksynyt minun diagnoosia taudista, kun tätä esiintyy monilla iäkkäillä ihmisillä. Varsinkin kun minulla on tämä alhainen verenpaine, niin se itsessään aiheuttaa monessa kohtaa huimausta ja pyörryttävää tunnetta.

Totesi, että seurataan tätä ja antoi sitten ohjeeksi verenpaineen nostamiseksi suolattuja salmiakkikarkkeja. Eikä kieltänyt suolan käyttöä, vaikka sitä nykyään vierastetaankin.

Yksi lääkärikeikka on vielä edessä huomisen hammaslääkärikäynnin lisäksi.
Kun tämä muistini on tullut hieman valikoivaksi, niin minulta otettiin verinäyte ja se lähetettiin oikein ulkomaille tutkittavaksi. Sieltä voidaan ehkä löytää orastava Alzheimerin tauti. Ja jos löytyy niin sitä kuulemma voidaan hoitaa. Ei niin, että se voimistuu vaan joillakin lääkkeillä sen tuloa voidaan hidastaa.

Tämän labrakokeen tulokset pitäisi tulla tällä viikolla. Joten jännittävää riittää muustakin kuin suomalaisten menestymisestä talviolympialaisissa!

Kuva Majakkasairaalasta, jossa kävin tutkituttamassa huimaustani.




keskiviikko 4. helmikuuta 2026

Pakkasta

Tässä on pari viikkoa pidellyt kunnon pakkasia.

Ulkoilut ovat jääneet vähemmälle, kun tuo ääreisverenkierto on huono ja varpaat, sormet sekä nenä jäätyvät.

Juoksut ovat jääneet vähiin, mutta sunnuntaina sain koiran hoitoon. Se oli tämä Koda, joka ei pakkasta pelkää ja todella pitää ulkoilusta.

Aina kun nostin takapuoleni tuolista, niin Koda hypähti ylös ja riensi ulko-ovelle näyttämään suuntaa mihin pitäisi lähteä.

Eilen aamulla oli pakkasmittarissa lukema -25 ja kun kävimme aamutoimilla ja hakemassa lehden, niin ensimmäisen kerran koira käveli kolmella jalalla. Oma koiramme Jade oli hieman herkempi ja toimi näin muutama astetta lämpimämmällä säällä.

Aiemmilla kerroilla olemme Kodan kanssa kävelleet noin kymmenen kilometriä päivässä, mutta nyt jouduimme tinkimään tästä tavoitteesta.

Esitinkin koiran omistajalle, että seuraavalla kerralla voitaisiin sopia, että lämpötila saisi olla alle korkeintaan kaksikymmentä astetta pakkasen puolella.

Hiukan surulliselta koira näyttää, kun joutuu istumaan
poseerausasennossa kahdenkymmenen asteen pakkasella!


keskiviikko 28. tammikuuta 2026

Varhan suosikkipoika

Paljon on rapaa heitetty Varhan eli Varsinais-Suomen hyvinvointialueen niskaan.

Omasta puolestani en todellakaan kuulu tähän joukkoon.

Elokuun alussa koin voimakkaita huimausoireita. Kävin ensin yksityislääkärille, kun tällainen elämän kalkkiviivoja lähestyvä yli 65-vuotias sai erikoishinnalla käynnin yksityisellä puolella.

Sieltä sain hyvän palvelun ja myötätuntoa. Kun syytä emme löytäneet, hän kehotti kääntymään erikoislääkärin puoleen. Siis jatkoin yksityisellä puolella. Siellä koputeltiin hiukan enemmän ja kävin myös pään magneettikuvauksessa. Sekään ei tuonut valaistusta ongelmaani ja totesin lääkärille, että lienen luulosairas. Hän ei oikein siihen uskonut ja lupasi laittaa viestiä Varhan suuntaan että jatkaisivat tutkimuksia.

Kotonani asuva omalääkärini 55 vuoden kokemuksella on tehnyt päätelmän, että muisti minulla on sitä tasoa, että pian ne ottavat minut sisään, jollei asialle tehdä mitään. Varsinainen omalääkärini Varhassa otti asian sen verran vakavasti, että järjesti minut muistitestiin.

Siellä vietin vajaat kaksi tuntia testattavana ja mukavia tehtäviä tehden. Osasta selvisin oikein hyvin mutta parissa matalikossa köli kosketti kiveen.

Kävin perusteellisissa labrakokeissa sekä muistin että huimauksen takia. Oman tulkintani mukaan selvisin niistä kiitettävästi ja uusi Varhan palkkalistoilla oleva omalääkärini, joten en vielä ole tavannut, antoi myös minulle kiitosta.

Sain tänä aamuna muistipuolelta puhelinsoiton. Hoitaja totesi, että muuten ne labratulokset olivat OK, mutta se huono kolesteroli-luku liian korkea. Kehotti kiinnittämään huomiota huonojen rasvojen käyttöön.

Mutta sanoi, ettei hän sen takia soittanut. Muistilääkäri oli käynyt läpi minun tietoni ja sanonut hoitajalle, minun pitäisi mennä vielä yhteen labrakokeeseen. Se on sellainen, että ne tutkitaan oikein ulkomailla asti ja tulos tulee parissa viikossa. Siinä tutkitaan jospa minulta löytyisi joku Alzheimerin esiaste, jota voisi vielä hoitaa niin, ettei minua tarvitsisi viedä hoitokotiin ja pakkopaitaan...

Lääkäri ei näitä vaihtoehtoja esittänyt - ne ovat omia päätelmiäni mahdollisuuksista.

Hieman olen ihmetellyt Varhan aktiivisuutta ja ripeää toimintaa kohdallani.

Olen päätynyt siihen, että toiminta johtuu aurinkoisesta suhtautumisestani elämään ja Varhaan... 👌

Kuva kopsattu Varhan etusivulta.


tiistai 27. tammikuuta 2026

Luetun ymmärtäminen

Kirjoitettua äidinkieltämme voi tulkita monin tavoin.

Ohessa vanhasta lehdestä leikattu otsikko meidän ihmeteltäväksi.

Ensimmäinen tulkintani oli se, että susi ja sen omistaja hyökkäsivät pyörälenkillä olleen koiran kimppuun Raahessa. Kun se ei tuntunut uskottavalta piti lukea uudestaan.

Sitten oivalsin, että koira oli pyöräilemässä - kuten koiran isäntäkin - ja näiden kimppuun hyökkäsi joko susi tai herra Susi. Kun tämäkin meni yli horisontin, niin uusi lukukerta.

Olisikohan siinä tapahtunut niin, että koiran omistaja oli pyörälenkillä, koira juoksi vierellä hihnassa, joka oli isännän kädessä ja paikalle tupsahti susi.

Mutta tämähän on nykyään Suomessa niin tavanomainen tapahtuma, että tuskin siitä lehteen juttua laitettaisi?



sunnuntai 25. tammikuuta 2026

Toinen sydän, please

Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla napapiirin läheisyydessä ei sydäntalvella tarvita muuta parannusta kuin toinen sydän ihmislapselle.

Ei sen takia, että voisi menettää sydämensä useampaan kertaan epäonnistuneen rakkauden takia vaan näiden pakkasten takia.

Ainakin tällaisella heikon ääreisverenkierron omaavalle olisi oikein hyvä, että verta pumppaisi kaksi sydäntä, toinen perinteiseen tapaan vasemmalla puolella ja toinen oikealla.

Mulla on ollut pari päivää lenkkikaverina tolleri Koda.
Olen havainnut, että kun pakkasta on toistakymmentä astetta, niin vasemman käden sormet säilyvät kohtuullisen lämpiminä tunnin koiralenkillä, mutta oikealla puolella sormien väri vaihtuu kauniin punaisesta vitivalkoisiksi.

Ilman minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta olen päätellyt, että vasemmistolainen sydämeni ei jaksa pumpata ja imeä sitten takaisin sitä verta riittävän tehokkaasti.

Evoluutio ei ole pystynyt vuosimiljoonien aikana kehittämään toimivaa kaksisydänjärjestelmää, vaikka meille on kehittynyt kaksi silmää, jalkaa, kättä, korvaa, sierainta ja kivestä.

Ihmisen pitäisi tarttua toimeen ja kehitellä tuleville ihmisille kaksi sydäntä.

Ja toinen olisi sitten myös varaosana - jos sydänkohtaus koittaa toisella puolella, niin toinen puoli porskuttaa ja elämä jatkuu. Jos ei ikuisesti, niin sen aikaa kun viallinen on vaihdettu uuteen.

Kuvassa Koda tunnin lenkin jälkeen.
Näennäisesti se on kestäyt pakkaslenkin hienosti.
Mitä nyt nuo jalat ovat paleltuneet aivan valkeiksi!  😁😜


perjantai 23. tammikuuta 2026

Kylähullu Davosissa

Kaikkien rakastama kylähullu Trump taiteili eilen Davosissa.

Harvoin hullujen huoneeseen kuuluva vanhus pääsee esiintymään sadoille miljoonille ihmisille suoraan ja tiedotusvälineiden avustuksella.

Se höpisi toista tuntia sekavia. Välillä puhui Islannista ja muisti pari kertaa puheensa aikana, että kyse olikin Grönlannista.
Hän muisti myös mainita, että kaikki maailman ongelmat johtuvat pelkästään edellisestä presidentistä Bidenista. 

Trump puhui myös taloudesta ja esitteli tukun valheita yleisölleen, jotka yrittivät olla sen näköisiä kuin puhuja olikin täysissä järjissä.

Hän koki tärkeäksi rupatella myös mitä hänen autonkuljettajansa tienaa.

Tämä älyn valo kertoi myös alentaneensa lääkkeiden hintaa virkakaudellaan 600 prosenttia. Elon laskuopin mukaan se lienee mahdotonta. Mutta se ei haittaa tätä oppinut, joka on tietonsa ammentanut televisiota katsomalla...

Tässä pitää toivoa ja rukoilla, että tämä vanhus kuolee hyvin nopeasti luonnollisella tavalla.
Jos se ei ole mahdollista, kyllä mulle kalpaa, että joku ampuu äijän seulaksi.
Tosin se on saanut aikaiseksi mittaamattomia vahinkoja läntiselle demokratialle.

Rukoilkaamme!

 


Kuvakaappaus netistä.
Tallensin kuvan nimellä DDT kun piti kirjoittaa DT.
Tuo mieshän onkin pahempi kuin DDT maapallon sivilisaatiolle.
Kukin voi päätellä mielessään oliko kyseessä vahinko.
Kuvan perusteella voisi kuvitella, että mies on järjissään.

tiistai 20. tammikuuta 2026

Street-O, Turku

Juoksukeli oli tänään hieman liukas,
Onneksi jalassa oli syksyllä hankitut Sarvat ja niissä nastat hyvässä kunnossa.

Minulla ei ollut ongelmia mutta edelleni käveli mies, joka kaatui. Mutta hän selvisi siitä hyvin eikä ainakaan kertonut loukanneensa itseään, kun kysyin.

Kiertosuunta vastapäivään.

Alku 32-53-36-22.
Siitä olin jo lähdössä suoraan lounaaseen, ennen kuin tajusin, että pitääkin mennä korttelinväli etelään.

Eli jatko 52-25-24-23-56, sinne olisi kait pitänyt mennä vasemman kautta, niin olisi säästynyt nousumetreiltä. Mutta tällä akrtalla on vaikea lukea korkeuskäyriä.

Edelleen 43-44-11-26-46, tässä ajauduin ohi rastin. Taisi jo väsymys häiritä kartanlukua ja jouduin palaamaan takaisin rastille!

Tarkoitus oli mennä vielä rastille 33, mutta askel alkoi sen verran painaa, että menin suoraan 51:lle ja maaliin.

Eli aikaa jäi käyttämättä, olisin kyllä hyvin ehtinyt hakemaan 33:n.



sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Kylähullu Floridasta

Kun tämä narsistinen puhekone D. Trump valittiin - valitettavasti - toisen kerran USA:n presidentiksi, alkoi todella tapahtua.
Mies on täysin Putinin taskussa ja toteuttaa ainakin Ukrainan suhteen kaikkia Putinin haluja ja neuvoja.

Tämä aiheuttaa Euroopalle suuria ongelmia, kun suuret Länsi-Euroopan maat ovat naiiviudessaan laiminlyöneet puolustusvoimien ylläpidon. 

Valitettavan harvalla Euroopan maalla on käytettävissään koulutettuja varusmiehiä tarttumassa tarvittaessa aseisiin ja tämähän on Putinilla tiedossa ja hän saattaa sitten kun Ukraina on pois pyyhitty, siirtää joukkonsa Suomen ja Balttian maiden suuntaan.

Siihen menee vielä aikaa, mutta nyt Trump on siirtänyt sairaan huomionsa Grönlantiin. Hän on ilmoittanut, että Venäjä ja Kiina ovat tulossa käyttämään Grönlantia omiin tarkoituksiinsa.
Onko Putin ajanut tämän ajatuksen Trumpin aivoihin - vai onko hänellä enää omia aivoja, ainoastaan venäläisten aivopesemät jäänteet?

Toivottavasti amerikkalaiset pikaisesti yhdistyvät Trumpia vastaan ja hoitavat hänet pakkohoitoon. Ymmärtäväthän jo kaikki kouluttamattomatkin, että hän ei ole sopiva henkilö missään suhteessa toimimaan ydinasevaltion peräsimessä.

Mitä pikemmin sen parempi...

Kuvakaappaus Facebookista.

Jolleivat amerikkalaiset tee tätä, niin sehän jää sitten meidän eurooppalaisten hommaksi!
Kuvakaappaus Facebookista.


tiistai 13. tammikuuta 2026

Suunnistuskausi avattu

 Vuoden ensimmäinen suunnistus lumisella ja raskaalla reitillä.

Olin tehnyt pidemmän suunnitelman, mutta jouduin lyhentämään sitä alusta alkaen. Vauhtini oli hidasta ja virheitäkin tuli.

Heti ensimmäisellä rastilla 51 tuli virhe, kävin kääntymässä kujan päässä ennen kuin uskoin, että rasti oli jo ohitettu. Lumisade oli loppunut juuri ennen lähtöäni eli kaikki oli tasaisen valkoista.
Valitettavasti myös pääkoppani sisällä.

Seuraavat rastit 52 ja 53 kolme menivät hyvin, tosin jätin väliin rastit 16 ja 31.

Matkalla 41:lle en ymmärtänyt kartasta mitään ja tein pienen sakkolenkin ja kaiken lisäksi vastaukseni oli väärä!

54 oli koulun pihalla ja siellä minulla oli noin sata seuralaista katsomassa rauhallista rastityöskentelyäni.

Osa koululaisista seurasi minua jyrkkää mäkeä alas luistelukentälle. Heillä laskeutuminen sujui huomattavasti ripeämmin kuin tällaiselta elämän loppusuoraa taivaltavalta ukon rähjältä!

Seuraavaksi piti mennä rastille 42 mutta katsoin kelloa ja totesin, että kiipeäminen ylös rastipisteelle jää tällä kertaa.

55 ja 46 löytyivät sovinnolla ja aikaakin jäi käyttämättä pari minuuttia.

Sormet jäätyivät jo alkumatkalla ja otin sormet pois paikoiltaan ja pidin ne nyrkissä lämmittääkseni niitä. Se hidasti ja vaikeutti kartanlukua ja vastauksien tekoa.

Tästä lienee helppoa parantaa suoritustasoa... ???

Lähtö tuolta kolmiolta rastien 21 ja 36 välillä.
Minulla oli auto parkissa siitä sata metriä etelään ja käynnistin kelloni siitä.
Sen takia reitissäni on millin rako siinä kohtaa.
Kävin siis lähdön ja maalin kautta, joten suoritukseni hyväksyttävissä.

Kauppakeskus Mylly on rastin 32 pohjoispuolella.