Gaia hoitoon

Keskiviikkona saimme hoitokoiran vieraaksemme.

Gaia tuli hoitoon, kun omistajat pakenivat runsaaksi viikoksi Kiinaan.

Koirasta on viime juoksuajan jälkeen tullut sisäkoira. Tosin ei tee tarpeitaan vessaan, vaan on sentään vietävä ulos.
Kun tarpeet on tehty, niin sitten joko heti takaisin kotiin tai puolittain kannettava eteenpäin.

Ehkä tämä johtuu osittain jatkuvasta sateesta – toivottavasti!
Pitänee lähteä yksin kävelemään, kun tästä ei seuraa saa!

Tai suunnistamaan – Street Orienteering alkaa ensi viikolla ja ehkä saan kuningattarelta luvan, se kun järjestetään ruutukaava-alueella!

Tiukka katse.
Ei kuitenkaan ano ulos vaan joko rapsutuksia tai herkkupaloja... 😏

Tilasto = emävale

Olen viime viikkoina ihmetellyt blogisivujeni kävijämääriä.
Ymmärrän hyvin, että kerron mielenkiintoisista asioista ja tapahtumista.

Varsinkin kun näin ikääntyessä ja fyysisten ja henkisten voimavarojen huvetessa tapahtuu ja sattuu kaikenlaista. 

Mutta ihan pikkuisen pientä päätäni ihmetyttää se, että eniten kävijöitä käy lukemassa näistä mielenkiintoisista asioista Kauko-Idästä.

Hongkongissa en ole käynyt enkä käy.
Singaporessa olen käynyt, mutta siellä on liian kuumaa minulle.
Myös Meksiko on ja jää käymättä.

Jos olisin nuori, komea ja rikas, niin saattaisin kuvitella, että näistä eksoottisista maista hemaisevat kaunokaiset lukevat tekstejäni siinä toivossa, että ottaisin heihin yhteyttä.

Mutta totuus lienee se, että ole kirjoittanut kahdesta pashasta - Putinista ja Trumpista - epämiellyttäviä asioita ja heidän vakoiluverkostonsa käyvät sivuillani hakemassa uusia todisteita meikäläisen kaulan katkaisemiseksi!

Tässä tilasto viime viikon kävijöistä maittain.
On Suomi sentään neljännellä sijalla eli päivässä noin neljännes sata todellista lukijaa blogiani käy lukemassa! 💕

TOTAALISEN EKSYNYT

Olin suunnistamassa Salossa Vaihnulinahteen kartalla.

Rastit 1--2-3-4-5 menivät ihan hyvin mutta aika hitaasti.

En tiedä pelottiko kuutosen kielletty alue, mutta menin pahasti oikealle.
Vastaan tuli polku, mutta se ei voinut olla rastin takana oleva polku joten jatkoin matkaa.
Kun arvioin matkan tulleen täyteen, etsin rastia muutaman minuutin mutten löytänyt.

Sitten en tiedä lainkaan mitä olen tehnyt ja miksi. Itse asiassa olin lopettanut suunnistuksen ja tarkoituksena oli mennä maaliin eli tielle, joka oli idässä.

Kartan koilliskulmalla Metsäsprintti sanan M-kirjaimen kohdalla kaivoin taskustani kännykän katsoakseni kartasta, missä olen. Sain kyllä kännykän aukin, mutta märästä kännystä märillä ja kohmeisilla sormilla mikään ei auennut. Eikä ollut hiirtäkään matkassa.

Sen jälkeen otin suunnan itään ja noudatin sitä jonkin aikaa. Käännyin koilliseen ja saavuin pellon reunaan - en kyllä tiennyt, että se pellon reuna näkyi kartassani. Kuljin pellon reunaa märkänä, viluisena, janoisena ja nälkäkin alkoi olla.

Kun peltokin loppui, päätin kääntyä etelään.
Mieli teki soittaa 112:een ja kysyä heiltä missä olen ja kuka minut täältä hakee ennen kuin tuuperrun hypotermiaan.

Sitten seurakaverini Pekka soitti ja kysyi missä oikein olen. Vastasin että helvetin isolla suolla, mutta sitä en tiedä missä tämä suo on.

Hän kertoi olevansa maalissa ja siellä on isompi kartta. Kerroin mitä olen viimeksi havainnut: ison pellon, jonka reunassa on valtavan iso oja ja nyt kuljen etelän suuntaan.
Pienen neuvottelun jälkeen Pekka sanoi, että ilmeisesti olet paikannettu. Jatka matkaa etelään ja pian tulet tielle. Olemme siellä vastassa.

Näin tapahtui, näin etsijät, juoksin maaliin ja leimasin emitini.

Sain kotona varsin perusteellisen esityksen, että minunlaiseni seniilin vanhuksen paikka on kiikkustuolissa takkatulen ääressä eikä suunnistusmetsässä.

Vastasin, että kyllä, kyllä, mutta kun meillä ei ole keinutuolia eikä takkaa...

Tässä kartta, se oli hiukan pieni minulle. 😎

Järjestäjien nettisivuilla oli isompi kartta.
Sen avulla olisin ehkä hieman nopeammin löytänyt maaliin.✌

Toivon pilkahdus

Kullan hinta laskee, pörssikurssit nousevat ja eilen Trump ilmoitti koventavansa otetta Venäjästä.

Onko joku käynyt kuiskaamassa Trumpin korvaan, että hän ei ikinä saa Nobelin rauhanpalkintoa, jos hän antaa Putinin viedä itseään kuin pässiä narussa?
Jos Eurooppa ja muut vapaan maailman maat alkavat tosissaan sulkea Venäjän kassaan sodasta huolimatta valuvat miljardit, niin tässähän voi käydä niin, että jossakin vaiheessa todella saadaan aselepo Ukrainan itärajalle.

Mutta asiassa on monta mutkaa ja muttaa. Eikä vähiten sen suhteen mitä tämä tuuliviiri Trump tekee parin päivän tai viikon päästä.

Eiköhän tässä vielä muutama vuosi saada lukea lennokkien iskuista Ukrainaan ja eri puolille Venäjää.

Mutta jos taistelut jossakin vaiheessa saadaan loppumaan, niin sitten maailmantalous lähtee huimaan nousuun.
Jälleenrakennus antaa ihmisille töitä ja tehtaille tilauksia.
Kiitetty olkoon sota – edellyttäen, että se loppuu.

Ja ainahan ne ovat jossakin vaiheessa loppuneet.
Rukoilkaamme!

Kirjalansalmen uusi silta

 Uusi silta Paraisilla otettiin tänään käyttöön liikenteelle.

Siksi kävimme Nauvossa vaihtamassa paristot riistakameraan ja samalla paluumatkalla ajoimme uuden sillan yli.
Se kun oli moottoriliikenteen käytössä vielä vain saaristosta mantereen suuntaan.

Olemme sen vierestä ajelleet tänä vuonna kymmeniä kertoja. Ja hitaasti olemmekin ajelleet, siinä kun on ollut 30 km/h rajoitus käytössä jo muutaman vuoden. Pari viikkoa kun vielä kestää, niin sitten aloitetaan tämän yli 60 vuotta vanhan purkaminen.

Kuvaa en ottanut kun ajoin autoa. 
Jos säät sallivat, niin taidan ajella pyörällä katsomaan siltaa hiukan lähempää.
Ja sitten voi sitä katsella myös kameran silmän kautta.

Riistakamera oli ollut kuukauden pihallamme kuvaamassa.
Siellä oli muutama sata kuvaa. Valkohäntäpeurat, ketut, supikoirat, mustarastaat ja hiirihaukat olivat hyvin esillä. Myös ihmisiä esiintyi kuvissa!

Uusi silta taaempana.
Kuvakaappaus Turun Sanomista.
Kuvan copyright TS/Juha Paju-Heikkilä

Ainoa urospeura, joka oli uskaltanut minun reviirilleni!

Näitä naaraspuolisia kuvissa oli kymmenittäin!

Maraton ym.

Kaarinassa järjestettiin maraton, jossa minun piti olla mukana.
Ja olinhan minä, mutten juoksemassa!

Kuten toistakymmentä kertaa ennenkin, olin varmistamassa, että juoksijat pääsevät turvallisesti tien yli.
Keltainen liivi yllä ja stop-merkki kädessä pysäytin juoksijaa lähestyvät autot. Ja yksi sivullinen tarkkailija väitti, että pysäytin Bemarit ja Audit aikaisemmin kuin muun merkkiset! 😂 

Sellainen runsaan neljän tunnin urakka seisaallaan liikennettä vahtien tuntui kyllä raskaammalta kuin puolikkaan juokseminen. Saapi nähdä oliko tämä viimeinen kerta!

Illalla saimme vieraaksemme Gaian, kun isäntäväki meni katsomaan oopperaa.
Lähdin iltapimeässä kiertämään Lausteen pururataa. Siellä on koko kesä tehty valaistuksen uusintaa, mutta vielä eivät ole saaneet valoja päällä.

Ihan kahdestaan saimme Gaian kanssa tehdä runsaan kahden kilometrin lenkin - ketään ei tullut vastaan. Mutta kun aurinko oli jo laskenut, niin hienot oli maisemat.

Hieno oli ilta, kuten koko päivä.

Gaia hieman sumeana?

Asemapaikkani oli risteyksessä, jossa kympin juoksijat kääntyivät kohti maalia ja maratonin ja puolikkaan juoksijat jatkoivat suoraan.
Se lisäsi aluksi hieman homman vaikeusastetta, kun ei riittänyt pelkkä autojen vahtiminen varsin vilkkaassa risteyksessä.

Synttärit

Olimme kutsuneet rintaperilliset juhlistamaan Ullan pari viikkoa sitten tapahtunutta numeron vaihtoa.

Mukana olivat siis poikamme Jani ja Juha, lastenlapsemme Joona ja Amalia sekä Juhan vaimo Anna.

Pyhitimme juhlimisen syömiseen, juomiseen ja tarinointiin.

Juomana oli luonnollisesti samppanjaa ja koska Ulla on jo mummoiässä, niin pullon kyljessä luki G.H.MUMM.

Nuorimmat saivat päättää ruokapuolesta eikä kauaakaan, kun lähetti toi meille 103 sushi-annosta.
Ainoan kuvan otinkin sitten näistä yli sadasta ruokavieraasta.

Ihan kaikkia emme pystyneet syömään, joten tamperelaiset saivat purtavaa myös kotimatkaksi.

Iltapäivä kului rattoisasti ja saimme kuulla Amalian kertomuksen viikonvaihteessa pidetyistä partiolaisten Suomen mestaruuskisoista. Amalian vartio voitti mestaruuden ja varsin ylivoimaisesti kaiken lisäksi. Kyse vuorokauden mittaisesta kisasta ja siinä oli paljon erilaisia tehtäviä mukaan lukien kolme suunnistustehtävää. 

Joona oli käynyt Etelä-Koreassa parin kaverínsa kanssa ja kyllä hänelläkin riitti kertomista. Hänen ikäisenään minä olin käynyt pari kertaa Tukholmassa.

Niin se maailma muuttuu...

Tässä näitä olisi!
Jos ihan rehellinen olen, niin söin illalla vieraiden lähdettyä myös oikeaa ruokaa! 😘

Kirkon eteen jalkapuuhun!

Taas hävettää!

Olin suunnistamassa TurkuRasteilla.
Valitsin lyhyimmän radan, kun on alkuviikkoon kertynyt kaikenlaista aktiviteettia.
Ajattelin, että fysiikkani ei kestä tässä maastossa pidempää lenkkiä ja siinä suhteessa olin oikeassa.
Mutta kyllä se oli taas tuo korvien väli joka petti!

1 ja 2 meni hyvin, mutta laskeutuminen kakkoselta ei - tulin rastin jälkeen jyrkänteen alas persliukua. Perse kesti, mutta housut eivät! 😓

Kolmosella hain ensin rastilippua väärästä välistä, mutta siinä ei tällaiselta nopsajalalta 😂kauaa aikaa hukkunut.

Neloselle mennessä ylitin tien sallitussa kohdassa, sen jälkeen piti lähteä polkua vasemmalle. Sitä polkua en löytänyt ja sen jälkeen olin sekaisin kuin käkikello.
En oikein käsitä vieläkään miksi tein ja mitä tein.
Siinä hukkui viitisen minuuttia aikaa... 🙈

Seuraavat rastit kasille saakka menivät OK.
Kasilta lähdin koilliseen tarkoituksena saavuttaa polku ja sitä pitkin maaliin. Mitään polkua en nähnyt ja heräsin vasta kun näin ihmisiä menossa lähtöön.
Siinä hukkui runsas neljä minuuttia. 🙉🙊

Pitänee katsoa missä järjestetään seniileille vanhuksille Oravanpolkukoulua...

Väärään maahan syntynyt

 Viimeistään tässä iässä sitä ihmispoloinen huomaa, että on syntynyt väärään maahan.

Ai miksikö?
Kun mittariin tulee runsaan vuoden kuluttua numerot 80 (numerothan eivät meinaa mitään!!) ja kun Ukko Yli-Jumala on lahjoittanut syntymässä kropan, joka taipuu yhtä pehmeästi kuin rautatiekisko ja yrittää aamulla laittaa sukat jalkaan, niin olisi todella suotavaa, että eläisi niin etelässä että sukkien käyttö olisi tarpeetonta.

Tänään tämä tuli konkreettisesti esiin. Aamulla taistelin lievien kirosanojen saattelemana ja hien valuessa valtoimenaan makuukammarin lattialle yrittäessäni ylettyä kahden käden kanssa isovarpaan etupuolelle sukka käsissäni. Lopulta onnistuen.

Nyt iltapäivällä kevyen lenkin jälkeen homma onnistui hienosti ja siitä tuli mieleen ajatus etelästä. Sieltähän ihminen alkujaan syntynyt tai paremminkin kehittynyt apinan suvusta.

Muutenkin olen sitä mieltä, että elämme aivan liian vanhoiksi. Jos ihmisgeeneissä olisi parasta ennen päiväys esimerkiksi 70 vuotiaaksi ja sen jälkeen se olisi poks ja henki pois, niin maailma olisi paljon parempi paikka.

Tänä päivänä nämä kaksi pääpirua - D. Trump ja V. Putin olisivat siirtyneet Helvetin ikuiseen lämpöön.
Jottei tulisi kunnianloukkaussyytteitä, niin totean että edellä mainitut herrat eivät ole kehittyneet apinasta. Tosin aika harvoin olen kuullut, että apinat olisivat nostaneet syytteitä kunniansa loukkaamisesta. 😅

Tämän ikäisenä sukkien laitot jalkaan onnistuivat hyvin!

Tuomiopäivän purku

Edelleen olen omissa pienissä ympyröissäni, enkä puutu maailmanpolitiikkaan enkä Putinin pöydällä olevaan punaiseen (?) painonappiin, jolla voidaan syöstä maapallo lopulliseen tuhoon muutamassa minuutissa.

Lähdin siis aamulla juoksulenkille kokeilemaan, miten kuntoilu sujuu lonkan hoidon jälkeen.

Alku oli tahmeaa, olin tehnyt eilen terapeutin minulle suunnitteleman jalkojen voimaohjelman. 
Mutta pikku hiljaa juoksu alkoi sujua, vaikka vastatuuli oli aika kova.

Normaalisti pidemmillä - yli kympin - lenkeillä otan aina välillä kävelyjaksoja pitääkseni sykkeen peruskestävyysalueella. Nyt se syke nousi tuulen takia rajan yli jo parin kilometrin juoksun jälkeen.

Mutta homma helpottui viiden kilometrin jälkeen kun käännyin myötätuuleen. 
Viimeiset kolme kilsaan painelin jo alle 7.30 km-vauhtia - siinä alkoi tulla nuoruus mieleen. Siis tarkoitan sitä aikaa kun ikä alkoi kuutosella! 😂
Koko treenin aikana otin kävelyaskeleita vain alle kaksi minuuttia Garminin mukaan. Sehän ei kerro potaskaa - se on niitä ainoita, johon voi tänä päivänä luottaa...

Kun kuntoutus on vasta alkanut ja jo nyt alkaa tulla tuloksia, niin ensi keväänä voisi melkein ilmoittautua sellaiselle maratonille, jossa aikaraja on kuusi tuntia. Hampurista ja Kööpenhaminasta on hyviä kokemuksia. 👌

Tosin jos ongelmat ovatkin olleet vain korvien välissä eikä jalkojen lihaksissa, niin sehän on sitten vielä helpompaa nostaa juoksuvauhtiaan.

Sininen väri kartassa tarkoittaa hölkkää, punainen juoksua ja vihreä jotakin siltä väliltä.
Keskisyke oli 129 ja maksimi 147, joten hyvin rauhallinen lenkki tämä oli.

Tuomiopäivä

Vasen lonkkani on vihoitellut viime aikoina normaalia enemmän.

Kun suvussa on henkilöitä jonossa polvinivelten leikkaukseen, niin olen tässä aatellut, että pääsisin arvovaltaiseen joukkoon, jos minulle laitettaisiin keinolonkka.

Siinä kyllä jäisi sitten maratonit juoksematta eikä se suunnistuskaan kovin helppoa olisi proteesilonkalla.

Mutta kävelemään sellaisella kyllä pääsee – eikä tämä mun juoksuni nykyään ole kävelyä kummoisempaa.
Päinvastoin – kilpakävelijät etenevät kaksikymmentä kilometriä neljän minuutin km-vauhtia. Minä saattaisin päästä sillä vauhdilla sata metriä, ehkä!

Ensin ajattelin mennä näyttämään sitä erikoislääkärille, joka vähän aikaa haastateltuaan passittaisi minut rontgeniin.

Mutta koska minulla on hyviä kokemuksia fysioterapiasta, varasin ajan Relaxion Oy:ltä Kaarinasta.

Siellä minua kohdeltiin voimakkain ottein ja vasenta jalkaa väännettiin ja käännettiin aikuisen miehen voimakkain lihaksin.

Kerroin hänelle, että olen täysin tunteeton – ainakin vaimon mielestä.
Samaa mieltä oli terapeuttini, kyllä käsittelyssä minun olisi pitänyt huutaa, itkeä ja kirota.
Lopulta hä antoi huojentavia tietoja. Sanoi, ettei käsittelyssä tullut esiin mitään siihen suuntaan, että tässä tarvittaisiin puukkoa.

Todennäköisesti kivut johtuvat siitä, että vasemman jalan lihasvoima on paljon oikeaa jalkaa ja se aiheuttaa kipuilua.
Sain treeniohjeet ja kutsun saapua toiseen käsittelyyn pikapuoliin.

Vasemman jalan voimat katosivat kuusi vuotta sitten kun akillesjänteeni hajosi.
Mutta kyllä se tästä – työn ja tuskan kautta!

Jollakin tavalla tuttua näköä on tuossa Relaxionin mannekiinissä! 😄😏

Vuoden tärkein kokous!

Vuonna 1973 Turusta valmistuneet konstruktiotekniikan insinöörit pitivät perinteisen vuosikokouksensa Panimoravintola Koululla Turussa.

Meitä valmistui aikoinaan 25 nuorukaista valmiina palvelemaan innokkaasti isänmaata ja sen yrityksiä.

Jäljellä tänään porukasta on vielä 19 – nuorukaisiksi ei meitä enää kukaan epäile.
Ja paikalla oli löytänyt 12, joten osanottoprosentti oli suorastaan juhlallinen ottaen huomioon, että keski-ikämme lienee noin 77 vuotta.

Kokoontumispaikka on valikoitunut siitä syystä, että kuulumme siihen ikäluokkaan, jonka nuoruudessa keskiolut vapautui, sitä olemme tottuneet nauttimaan niin juhlassa kuin arjessa.

Tosin meistä kolme on lopettanut kokonaan oluen ja muidenkin alkoholituotteiden nauttimisen ja yksi siirtynyt käyttämään lonkeroa – annettakoon se hänelle anteeksi.

Kokouksen kulku on muotoutunut seuraavaksi:
- ensin vapaata seurustelua oluttuoppia kohotellen, sen aikana äänen voimakkuus pikku hiljaa nousee tasolle, että tällainen kuulovammainen ei saa puheesta enää mitään selvää

- toiseksi tilaamme ateriat, nautimme ne ja kallistelemme edelleen tuoppia - sivistyneistö juo ruuan kanssa viiniä

- kolmas vaihe on se, että kukin meistä kertoo vuorollaan mitä oleellista ja tärkeää on vuoden aikana tapahtunut – kielletty aihe oli sairaudet, mutta eihän sitä tässä iässä oikein muuta raportoitavaa ala olla!

Joten rikkureita alkaa olla aika paljon kertojissa…
Tässä vaiheessa minäkin sain kertomuksista selvää, kun vain yksi puhuu kerrallaan!

Sitten jatkuu vapaa seurustelu.
Muutama vuosikymmen sitten se tarkoitti Koululla oloa valomerkkiin asti ja sen jälkeen siirtymistä johonkin toiseen paikkaan, jossa sai virvokkeita yli puolen yön.
Nykyään me, tai ainakin minä, olen puolilta öin ollut jo pitkään unten mailla.

Istumajärjestys vasemmalta Matti, Pekka, Lauri, Jaakko, Ilkka ja Eero

Vasemmalta: Raimo, Jukka, Arto, Erkki ja Simo.

Kuvista puuttuu kuvat ottanut Kari.
Hän on porukkamme paras kuvaaja, tai ainakin hän osaa käyttää kännykkää parhaiten.
Kouluaikana Kari oli kurssimme toiseksi paras shakinpelaaja.
Nykyään hän on paras, koska kouluaikainen primus inter pares alkaa olla hieman seniili! 😢

TurkuRastit

 Taas suunnistamassa ja ihan kotimaastossa.

Asun nimittäin kartan alueella. Taloa ei näy, mutta se on ihan hitusen kolmosrastin lounaispuolella.
Kartan vasemmassa alakulmassa on sana NNISTUSKARTTA. Talomme on tuon sanan viimeisen A:n alla.

Kotimaastossahan ei voi tehdä virheetöntä suunnistusta.

Kolmoselle vaelsin korkeuskäyrää pitkin - olisi pitänyt nousta kallion päälle, siellä olisi voinut juosta! Minuutin pummi.

Seiskalle suunnittelin mennä alas linjalle ja juosta polkua pitkin rastille. Mutta polku oli pelkkä ryteikköä ja aikaa tuhraantui rajattomasti. Minuutin pummi.

Lonkka oireili edelleen, mutta soitin suunnistuksen jälkeen fysioterapeutilleni ja keskustelin, mitä sen kanssa tehdään.
Sain perjantaiksi ajan ja pohdimme sitten hänen kanssaan jatkanko fysioterapeutilla vai menenkö lääkärille ja röntgeniin.

Mökki talviunille

Kävimme pikaisesti kääntymässä kesämökillä Nauvossa.

Tein siellä joitain rästihommia ja tyhjensin vesijärjestelmän - sen osalta talvi ja pakkaset saavat tulla.

Ajoin myös ruohikot poluilta. En sen takia, että se olisi enää tarpeellista, vaan siksi että leikkurin akut pitää varastoida talveksi 80 prosentin latauksella. Olin ne ladannut täyteen.

Tosin en usko, että ne minun elinaikanani lopettavat toimintansa - kyllä se liike loppuu minusta ennen kuin akuista virta!

Varmasti me vielä ennen sydäntalven tuloa käymme Nauvossa, mutta emme siellä enää yövy ennen ensi  kevättä.

Tässä mökki Norrstrandintieltä kuvattuna.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy mökkimme vihreä katto
ja yläkerran ikkunan valkea yläreunus.
Välittömästi sen oikealla puolella on vanha sauna,
joka olisi kipeästi korjauksen tarpeessa.
Se on hiukan yli satavuotias ja on jo nyt paljon huonommassa hapessa
kuin kaksisataa vuotta vanha kesämökkimme.
Kyllä ennen oli kaikki niiiin paljon paremmin!!! 😋

Mynärastit, sprintti

Nyt oli pakko mennä suunnistamaan, kun kyseessä oli sprintti, eikä näin ollen tarvinnut liata tossujaan.

Valitsin helpon C-radan, se soveltuu tällaiselle kaatumatautiselle.

Mitään isompia reitinvalintoja ei ollut, ehkä olisi pitänyt laittaa tämä osastoon maastojuoksu eikä suunnistus.

Tosin tälläkin radalla pystyin tekemään kunnon virheen: 6-rastille mennessä katsoin kartasta, että rasti on tien vasemmalla puolella ja määrite on puu.
Vasemmalla puolella oli puu - itse asiassa kaksi. Kummankaan juurella ei ollut rastia.
Uusi vilkaisu karttaan ja siirtymä tien toiselle puolelle!

Siinä hukkui minuutti ja sprintissä se on ikuisuus.

Tosin tällä radalla - lapsille ja vanhuksille tarkoitetussa - menetin vain yhden sijan, mutta tipuin pois podiumilta!
Sijoitus oli 4/20.

Kovaa olen siellä mennyt, vauhti oli 7.31/km. Ilman pummia se olisi ollut 7.06/km. Sehän on melkein mun maksimivauhtiani... 😂

Grönholmin metodi

Olimme eilen Katsomassa Porin kaupunginteatterissa näytelmän Grönholmin metodi.

Ensimmäisen vaimoni tyttönimi on Grönholm, joten se oli todella MUST mennä sitä katsomaan.

Näytelmän teema oli se, että suuri kansainvälinen sisustusfirma (Ikea???!) haki päällikön paikkaa ja neljä valintaseulan läpi selvinnyttä hakijaa oli kutsuttu kokoon viimeiseen finaaliin.
Nämä neljä ohjattiin neuvottelutilaan, jossa näille annettiin kirjallisesti ohjeita ja tehtäviä.

Kun on 55 vuotta ollut naimisissa Grönholmin kanssa, niin mitään yllättävää ei meikäläiselle tullut.

Mutta varsin sekopäistä oli touhu näytelmässä – minun tuntemani Grönholmit ovat johdonmukaisesti sekopäitä, mutta näytelmässä ei esiintynyt mitään johdonmukaista.

Ihan viihdyttävä näytelmä oli ja loppuratkaisu herätti ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Vahva suositus katsomaan tätä kappaletta.

Paluumatkalla poikkesimme illallisella Vanhan Rauman Kellarissa.

Minä söin Merikarhun pihvin, niin hyvää liha-ateriaa en ole saanut mistään tänä vuonna.
Palvelu oli hyvää ja nopeaa, joten tätäkin paikkaa voin varauksetta suositella.

Näytelmän päähenkilöt.
Ja itse asiassa ainoat esiintyjät!
Kuvakaappaus Porin teatterin nettisivuilta.

Koiranvahtina ja sairaalassa

Me saimme nauttia kolme päivää Gaia-koiran seurasta.

Tosin vain päivät, joten saimme nukkua yöt rauhassa – tosin nämä meidän hoitokoirat ovat molemmat sellaisia, että ne parantavat yöuntamme.

Kyllä näihin päiviin muutakin mahtuu kuin koiran hoitoa.

Sisareni Maija oli polvileikkauksessa viime keskiviikkona ja me Leenan kanssa haimme hänet pois Neo-sairaalasta eilen torstaina.

Leikkaus sujui hyvin ja Maija nukkuikin hyvin jo viime yön kotonaan. Pikkusisko Leena on hänen apunaan viikon verran. Sen jälkeen polvi pitäisi olla siinä kunnossa, että hän pärjää yksinkin.

Leikkaavan lääkärin mukaan polvi oli todella huonossa kunnossa, mutta Maija kyllä sen kanssa kävi vielä suunnistamassa viime talvena.
Ja uskon, että hän on taas seuranani suunnistuksissa ensi vuonna – on hän sen verran sitkeä sissi.

Tietysti sillä edellytyksellä, että minä saan itseni siihen kuntoon, että uskallan lähteä tasapainoilemaan metsän siimekseen.

Varsinkin kun täällä päin Suomea on maan tihein susikanta nykyään.
Tosin ei ne sudet meikäläisestä paljon perusta, täällä kun tarjolla määrättömästi nuorta peuran lihaa!

Olihan meillä tässä välissä juhlatkin, kun Ulla täytti vuosia!

Me käymme usein Gaian kanssa tällä kadulla.
Jostain syystä Australian lammaskoirilta katkaistaan häntä,
niin että se on todella töpöhäntä.
Se ei kyllä koiraa tunnu haittaavan,
se katselee tarkasti nimikkokatunsa kylttiä!