Työpäivä Nauvossa

Tämä päivä kului rattoisasti Nauvossa.

Tai ehkä rattoisa sana oli hieman väärä ilmaus. Koko päivän työskentelin ahkerasti ulkoilmassa, lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella, taivas oli pilvessä ja tuuli voimakas etelästä.

Vaikka olin paljolti liikkeessä ja välillä käytin heikkoja lihaksiani, kylmä tuppasi tulemaan.

Olin apumiehenä kun vanha maratonkaverini asensi ilmalämpöpumppua mökillemme. Siis se ikivanha maatalon rötiskö palvelee meitä kesämökkinä.

Maasto mökkimme ympärillä ei ollut kaikkein herkullisin tehdä tätä työtä.
Mutta pikku hiljaa homma eteni ja kuten Jyrki sanoi jo nähdessään kuvat mökkimme asennuspaikasta, niin 6-7 tuntia laitteiston asennus otti aikaa.

Pari kahvitaukoa pidimme ja kun kompressori tyhjensi laitteiston kosteudesta, niin katsoimme että olimme ansainneet Kukko-oluet.

Ja lopputulos kyllä kestää tarkemmankin tarkastelun,
Mutta kun katselee taloa tämän jälkeen sisältä ja/tai ulkoa, niin huomaa että talo kaipaisi kipeästi huoltoa ja maalausta.
Se kyllä jää seuraavalle omistajalle...

Toshiba on kyllä nätti ja tehokas.
Talo näyttää hieman rapistuneelta, mutta laite ei olekaan julkisivulla.

On se hieno!

Talvirastit, Vaisaari

Vuoden kahdestoista suunnistus, siis lähes yksi per viikko.
Eiköhän nämä määrät parane kun iltarastikausi alkaa...

Tämä oli sprinttisuunnistusrata ja tehtävät olivat helppoja.

Ainoa virhe tuli rastivälillä 7-8. Kiersin rastivälin etelän kautta, kartta antoi hieman erilaisen kuvan todellisuudesta ja etenin erittäin hitaasti kielletyn alueen vieressä kohti pohjoista. Siinä hukkui minuutti.
Olisi pitänyt palata takaisin kuutosrastille ja kääntyä sieltä kasille!

Sijoitus oli 19/45 ja keskisyke nousi peräti 149:ään.

Tässä pitää suunnitella osallistumista oikein kevään kansallisiin kilpailuihin!

Skannasin kartan huolimattomasti ja tuosta pummivälistä 
jäi pois noin 5 mm.

Muistin!

Nimittäin mennä muistilääkärille tänään.

Minuahan tutkittu viime kuukausina riittävästi eli liikaa.
On tutkittu huimauksen takia ja sitten siitä syystä, että eksyin Paimiossa suunnistuskisoissa lokakuun lopussa ja läheiseni päättelivät siitä, että minulla on vintissä vakavia vammoja.

Olen tästä eksymisestä kertonut perusteellisesti raportissani ko. suunnistuksesta 26.10.2025.
Ja analysoinut syyt siihen ja myös sen, miksi en löytänyt paria viimeistä rastia.

No, joka tapauksessa hakeuduin tutkimuksiin pääkoppani tilasta ja mahdollisista muistihäiriöistä.
Tänään sitten kaikki tutkimukset ovat valmistuneet ja lääkäri kutsui minut luokseen kuulemaan tuomion.

Tutkimusten mukaan olen sellaisella harmaalla alueella muistisairauksien suhteen. Minulla ei ole muistisairautta, mutta saattaa olla, että sellainen puhkeaa jonain päivänä.

Se on jopa todennäköistä, että Alzheimer tai joku muu vastaava tauti iskee, jos elän riittävän kauan.
Harvat nimittäin saavat kuolla terveinä.
Se olisi kyllä minun tavoitteeni, mutta todennäköisyys kuolla luonnollisen kuoleman terveenä on äärimmäisen pieni.

Hyväksyn tilanteen pulinoitta! 😜 
 

Ruotsissa

Katkaisimme elämän harmauden lähtemällä eilen illalla laivalla Ruotsiin ja takaisin.

Tosin sää oli kovin harmaa matkan aikana, mutta matkalla näimme kyllä väriä.

Lähinnä sitä tuottivat sadat haalaripukuiset opiskelijat, jotka olivat valinneet saman matkan kanssamme.
Värin lisäksi he tuottivat melkoisen äänekästä toimintaa, se kyllä laantui paluumatkalla olisiko nuorisoa vaivannut pienoinen krapula.

Itsekin kyllä nautin menomatkalla normaalia enemmän juominkeja. Paluumatkalla sitten minimaalisesti, kun minulla oli auto mukana laivalla mennen tullen.

Päästyämme kotimaan puolelle nautimme kunnon kolmen ruokalajin lounaa - vai olikohan se sittenkin päivällinen.

Alkuruoka oli todella hyvää. Sen nimi oli Ohueksi leikattua härkätatakia, ponzua ja vietnamilaista yrttisalaattia. Suosittelen.

Paluumatkalla aamuhämärissä kuvattuna jäiden keskellä Ljusterön saaren rannassa.
Kuvan laatu heikko, kuvattu kännykällä todella kaukaa...

Ohueksi leikattua härkätatakia, ponzua ja vietnamilaista yrttisalaattia.

Anaerobinen

Kilpailukausi lähestyy ja pitää rassata hiukan koneistoa, vaikka tottumattomalle se on raskasta.

Garmin ehdotti seuraavaa treeniä:

Kahdeksan minuutin vetoa 3 min palautuksella.
Tavoitevauhtia 5.45/km.

Alkuun 10 min verryttelyä.

Toteutuneet:
Eka veto 5.58/km.
Viimeinen 5.11/km.

Eikä tuntunut edes pahalta!

Tässä lenkin sykekäyrä.
Maksimi oli tällä lenkillä 159.
Vedot olivat lyhyitä ja palautukset pitkiä joten ei se nousut lähelle
omaa maksimiani, joka on noin 170.

Autolla pääsee...

...jos pääsee!

Ulkoilutin eilen Skodaani käymällä Nauvossa.

Tiet olivat hiukan kuraisia ja auto oli hieman likainen kun pääsin perille.

Lähtiessäni takaisin sivistyksen pariin, auto ilmoitti, että olisi syytä viedä rakkine huoltoon. Kyllä se käynnistyi ja liikkuikin eteenpäin, mutta tietyt avustavat toiminnot oli poissa.

Ajoin kotiin ja matkalla tilaisin autolle huollon täksi aamuksi.

Tunnin ajan odottelin ja jututin siellä auton myyjää ja kysyin ostaisiko hän sen takaisin. Olen hankkinut kärryn kulkuneuvoksi, en huollossa käyntejä varten. Emme päässeet yhteisymmärrykseen hinnasta.

Saivat sitten auton käyttökuntoon ja rakkine toimi kuin ihmisen mieli. Joten autokuume kaikkosi. mutta jos se jatkaa kenkkuiluaan, niin vaihtoon menee...

Kevätpäivän tasaus

Kävimme taas mökillä Nauvossa.

Vietiin hieman tavaroita tulevaa kesäkautta varten ja tehtiin pientä askaretta.

Vaikka yöllä oli ollut pakkasta saaressakin, niin saimme jo vedenkin päälle.

Teimme mökillä mittailua minne saisimme asennettua ilmalämpöpumpun - Ulla kun haluaisi pidentää kesäkautta mielellään jouluun asti ja aloittaa seuraavan kesäkauden Loppiaisena.

Yllätykseksemme ensimmäiset Leskenlehdet olivat jo nousseet pintaan.

Kevättä rinnassa!

Tämä kuva lähti ilmalämpöpumpun asentajalle.

Auton avain

Ostin viime vuonna skoda Superb farmariauton.

Se on varustettu ladattavilla akuilla ja sähköllä se kulkee toista sataa kilometriä.
Auto on Skodan mallistossa parhaasta päästä ja todella se on tilava, hieno ajaa ja takaluukusta saa mukaan apulaitteita vaimolle.

Siinä on tekniikkaa ja apujuttuja vanhalle miehelle aivan liikaa - vajaan vuoden käytön jälkeenkin uutta tulee vastaan.

Kävimme tiistaina Helsingissä ja jo menomatkalla auto ilmoitti, että auton avaimen paristo on loppumassa ja antoi määräyksen vaihtaa se.

Kotiin päästyämme vaihdoin pariston, mutta avain oli edelleen hengetön.
Paristo oli halpamallia made in Kiina ja kaivoin esille toisen pariston. 
Sama tulos.

Vara-avaimella kärry liikkui joten ei syytä huoleen. Tänä aamuna soitin sitten Rinta-Joupille sain huollosta kaverin kiinni. Hän epäili, että paristoni on viallinen, mutta kun kerroin että sitten mulla on kaksi viallista.
Hän pyysi käymään sen avaimen kanssa.

Nyt iltapäivällä ajoin sinne ja huollon kaveri kertoi minulle samat epäilykset kiinalaisesta paristosta.
Annoin avaimen hänelle ja hän otti esille kunnon pariston. Ei auttanut, avain oli edelleen hengetön.

Kaveri totesi, että tämähän on rikki!
Yhdyin hänen mielipiteeseensä ja hän laittoi uuden avaimen tilaukseen. Sanoi, että siinä menee 4-8 viikkoa. 
Totesin, että ei mitää hoppua. Skoda toimitti auton kanssa kolme avainta, joten minulla on edelleen vara-avain!

Tämä ei ole minun autoni.
Mutta on samanlainen, samanvärinen ja puhdas.
Kuvakaappaus Skodan kotisivuilta.

Pikainen pyöräretki

Yleensä aloitan pyöräilykauden huhtikuussa, kun lämpötila nousee lähelle 20 astetta.

Tänään pakon sanelemana kaivoin pyörän esille ja illan pimennettyä +1 asteen lämpötilassa ja rajussa tuulessa lähdin käymään siskoni luona.

Syy ei ollut puhtaassa sisarrakkaudessa vaan hain sieltä auton vara-avaimen.

Kävimme tänään Helsingissä tapaamassa veljeäni Matti ja jo menomatkalla Skoda ilmoitti, että auton avaimen akku on hiipumassa. Vaihdoin pariston kertaalleen jo viime syksynä ja nut jo toisen kerran vajaan vuoden ikäiseen autoon.

Kotona sitten vaihdoin pariston ja menin autolle - ei tapahtunut mitään.
Vaihdoin vielä toisen pariston, mutta sekään ei toiminut. Joten avain on ilmeisesti rikki.

Vara-avain jäi viime suunnistusreissulla Maijalle, joten kaivoin pyörän naftaliinista, pumppasin ilmaa renkaisiin ja lähdin polkemaan. Onneksi Akussa oli virtaa jäljellä, joten heikko vanhus pääsi hieman helpommalla.

Noudettu avain toimi ja sain auton lataukseen ja käyttöön huomisaamuna.

Sellainen syväjäädytystilassa kroppa tuntuu olevan vielä tunti reissun jälkeen, mutta eiköhän tässä huomiseen mennessä olla taas terveiden kirjoissa.

Onneksi systeri asuu kohtuullisen matkan päässä.
Menomatkalla menin eteläistä reittiä.
Paluumatkan pohjoista - se oli virhe, sillä sillä puolella pyörätiet olivat harjaamatta ja karkealla soralla pimeässä pyöräily näin ensimmäisellä kerralla ei ollut herkkua...

Taidekuvaa ja suunnistusta

Jokin päivä sitten osallistuin rogaining-suunnistukseen.

Eilen löysin tapahtuman sivuilta yhden taidekuvan. Kun suunnistuksen yhteydessä harvemmin kohtaa tämän tason valokuvausta, niin onhan se pieni pakko julkaista.

Ja toinen syy kuvan julkaisuun on se, että taidan jopa tuntea henkilön, joka siinä kuvassa esiintyy!

Ja kolmas syy tähän julkaisuun on se, että tänään kävin suunnistamassa Talvirasteilla Turun Urheilupuistossa.
Jätän siitä tapahtumasta kommentit esittämättä, koska tämä sivusto ei ole kielletty alle 18-vuotiailta ja suurin osan tekstistä saattaisi loukata nuoria ja herkkiä ihmistaimia.

Kuva saa kertoa loput.
Tosin voin lisätä sentään sen, että kalliot olivat äärimmäisen liukkaita ja jyrkänteet vaarallisia tällaiselle huimaustautia sairastavalle kansaneläkeläiselle.

Selvisin kaatumatta.
Siis fyysisesti.
Henkistä kaatumatautia tuli sairastettua laajassa mittakaavassa.

Tässä tämä taiteellinen suunnistuskuva.
Kiitokset Juha Napulle.
Kuvan kauneutta häiritsee väsynyt suunnistaja, joka lähestyy juomarastia.

Paljon oli mutkia tänään matkassa.
Osa niistä oli ihan omaa tyhmyyttäni.
Osa sadomasokistisen ratamestarin ansiota.

Poikkeuksellinen resilienssi

 Minulle on Oura-sormus, joka mittaa meikäläisen edesottamuksia yötä päivää.

Yksi suure josta se antaa palautetta on reisilienssi.

Resilienssi sanaa on viime vuosien aikana käytetty lisääntyvässä määrin. Lyhyesti sanottuna resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä palautumiskykyä vaikeuksien osuessa kohdalle. Hieman monisanaisemmin resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä kykyä selviytyä vaikeuksista sekä ylläpitää toivoa ja toimintakykyä vastoinkäymisten aikana (Lipponen 2020).

Tänä aamuna Oura ilmoitti, että resilienssini on noussut arvoon poikkeuksellinen.
Sitä se oli viime vuonna kunnes syksyllä se laski roimasti alaspäin. Mulla olikin kaikenlaista häikkää viime loppuvuodesta, joten se oli ymmärrettävää.

Oura tuppaa antamaan näitä positiivisia signaaleja herkästä.
Sormuksen hinta on muutaman satasen ja se kuluu loppuun noin neljässä vuodessa. 
Pitääkseen asiakkaat, sen on oltava positiivinen asiakasta kohtaan. 

Tämä pitää ymmärtää eikä uskoa sokeasti Ouran imarteluun.

Tässä tämän aamun ilmoitus.
Kiinalaiset tekevät vastaavia sormuksia muutaman kympin hintaan.
Olen ajatellut, että ostan sellaisen rinnalle ja tarkistan kannattaako Ouran siirtää eläkeläisen roposia.
Jos sellaisen hankin, niin kerron kyllä vastauksen.

Suunnistus Ruissalossa

Tämän päivän Street Orienteering ei tapahtunut kaduilla ja oli sprintti, kun aikaa annettiin vain 45 minuuttia.

Sen takia piti juosta kovaa heti alusta alkaen ja olin hapoilla kilometrin juoksun jälkeen.

Isot kävelytiet olivat sulia mutta polut varsinkin pohjoisrinteillä olivat jäisiä ja näin aamulla todella liukkaita.

Sen takia vauhti putosi ja jouduin lyhentämään suunniteltua reittiä.

Aluksi lähdin etelään 54-44-13-31-26-15.

Sieltä takaisin pohjolaan ja ja länteen 56-46-35-24-43-23-51.

Täällä oli jo liukasta ja vauhti hidastui tuskastuttavasti, varsinkin jatkossa polulla rastille 36.

Sitten helpotti ja rasteille 14 sekä 41 vauhti nousi, mutta ei se auttanut ja itäiset rasti 52 (numero puuttuu kartasta ja 21 jäivät käymättä.

Paluumatkalla poimin vielä rastit 34 ja 53.

Käynnistin ja pysäytin kellon autolla. Reittikuvasta näkee, että auto ei ollut ihan kolmion keskellä mutta tuskin suoritustani hylätään sen takia!

Perin tuttu paikka ja maasto.
Ei siitä ole kuin muutama viikko kun kävin täällä Talvirasteilla.

Kyberrikollinen ???

Olen saanut neljä puhelua Italiasta kahden päivän aikana.

Ensimmäisen ja neljännen kuuntelin, muut suljin heti. Kaikki numerot tulivat eri numeroista, joten kyse lienee laajempi kalasteluyritys.

Puhelu alkoi näin: tämä on automaattinen yhteydenotto poliisin kyberrikollisuusosastolta.
Emme suoranaisesti epäile teitä rikoksesta, mutta saattaa olla mahdollista, että olette rikoksen uhri.
Mikäli haluatte lisätietietoa painakaa nolla...

Tässä vaiheessa ilmoitin automaatille että haistakaa pasha ja suljin puhelun.

Googlasin aiheen ja sieltä sain tiedon, että näitä asioita hoitaa Traficom. Keskus ilmoitti, että voin jättää ilmoituksen nettiin. Kerroin mitä puhelu sisälsi ja sain vastauksen, että näitä soittoja on tullut valtava määrä kahden viimeisen viikon aikana.

Joten totesin, että jätän asian ilmoittamatta.

Viimeinen numero, josta soitto tuli oli +393422170176. En kehota soittamaan tähän numeroon!

Työpäivä

Tänään en käynyt juoksemassa joten aikaa ja tarmoa riitti kotitaloustöihin.

Toin kauppareissulta aineksen makaronilaatikon tekemiseen. Se on sellainen arkiruoka, joka maistuu myös talon rouvalle. Minähän olen kaikkiruokainen, enkä ole pahemmin kronkeli edes itsetehtyjen ruokien suhteen.

Sen verran vähän on mulle annettu kotitalouskoulutusta, että jouduin ottamaan netistä ohjeen.
Tällä kertaa päädyin K-kaupan neuvoihin.

Kun jääkaapissa oli yksi paketti pekonia jonka parasta ennen päiväys on huomenna, niin lisäsin sen tykötarpeisiin. Se saa laatikosta hiukan ruokaisamman eikä se lihan lisäys ainakaan minulta yöunia vie.

Laitoin makaronit kiehumaan ja samalla aloin paistella pekonia. Olin jo muut tarpeet ottanut esiin.
Makaronit kypsyivät hetkessä ja lisäilin pekonin joukkoon jauhelihan. Se oli naudan lihaa, tarvittava rasva tuli pekonista. Lisäsin tähän sopivasti mausteita ja pussillisen sipulikeittoa ja sekoitin kaikki hyvin lisättyäni siihen pikkuisen juustoraastetta. 

Minulla on sellainen kolmen litran kannellinen astia, jonka voi laittaa uuniin. Laitoin siihen lihat ja makaronit. Sekoitin ne hyvin.
Sitten laitoin yhteen astiaan kolme kananmunaa ja 0,7 litraa maitoa. Tämän sekoitin myös hyvin jam lisäsin sen keitokseeni.

Ohjeen mukaan laitoin astian uuniin ja annoin sen olla siellä 45 minuuttia 175 asteessa. Uskoni oli vahva, että se riittää, kun kaikki ainekset olivat jo kypsiä ennen uuniin laittoa.

Kymmenen minuuttia ennen valmistumista lisäsin satsin pinnalle juustoraastetta.

Vein astian verannalle jäähtymään ja sen jälkeen laitoin tuotteen kahdeksaan pakasterasiaan. Se on kerta-annos meille kahdelle. Eli siinä on meille ruokaa yli viikoksi.

Näitä annoksia tuli siis 8 kpl.
Maistoin valmistaetta ja totesin, että yllättävän hyvää siitä tuli.
Ulla saa sitä maistaa vasta huomenna ruokapöydässä.
Kerran viime vuonna rouva jopa kehui tekemääni ruokaa ihan kohtuulliseksi.
Tuosta paistoastiasta sain hieman pyyhkeitä. Laatikko olisi pitänyt mataliin vuokiin.

Takatalvi Nauvossa

Kävimme sunnuntaina tarkastelemassa miten tiluksemme Nauvossa ovat talvehtineet.

Hyvinhän se on pärjännyt viimeiset 40 vuotta lämmittämättä talven yli. Ja on sillä rakennuksella kokemusta parilta sadalta vuodelta, joten kyllä se vielä minun elinikäni siellä hyvin menestyy.

Tie mökille oli korjattu, joten pääsimme pihalle saakka ongelmitta. Se ongelmakohta oli paikattu runsaalla soramäärällä, joten tie lienee nyt paremmassa kunnossa kuin ennen kaivonporarien käyntiä.

Meren pinta laski runsaan puolen metrin verran tammikuun pakkasjakson aikana. Kun Ruotsinlaivat nostavat ja laskevat vettä saaristossa, tontin vieressä kulkeva puro sai tuoretta vettä jatkuvasti ja puro jäätyi pohjaa myöten ja hiljalleen jääkerros paksuuntui.

Nyt sulamisvedet virtaavat purouomassa tämän jääkerroksen päällä. Mutta eiköhän se pohjalla oleva jää sula Juhannukseksi! 

Kun pakkasjakso kesti lähes kuukauden saaristossakin, niin myös sisälämpötila mökissä laski pakkaselle, mutta ei sentään yli kymmenen pakkasasteen. Normaalitalvena pakkasminimi on jäänyt viiden asteen tasolle.

Pinnan alla näkyy valkoista jäätä.
Sen päällä oli puolisen metriä järveltä tulevaa vettä.

Nauvon kirkonkylässä oleva sääasema kertoo,
että tämän vuoden alin lämpötila on siellä ollut -19,8 astetta.
Sääasema on korkean mäen päällä, joten siellä lämpötila on korkeampi.
Sääaseman pitäjällä sisälämpötila lienee selkeästi korkeampi kuin meidän mökillä. 

Street Orienteering, Metsämäki

Lähtö ja maali kartan oikeassa reunassa aika ylhäällä.

Kiertosuunta myötäpäivään eli alkuun rastit 16-42-51-44. Tähän saakka oli helppoa ja kadut jäättömät.

Sitten pururadalla 26-45-52-12-54. Tämä osuus oli todella liukasta, pururata oli peilikirkkaan jään peitossa ja jalassa oli vanhat nastarit, joilla oli juostu noin 800 km. Pito oli olematon ja välillä piti mennä metsän puolelle lumelle. Rasti 54 oli mäen päällä ja tein siellä pienen mutkankin ennen kuin pääsin rastille. Kartan mukaan sieltä olisi mennyt polku luoteeseen mutta en uskaltanut jyrkkään alamäkeen lähteä. Sain siitä palkinnon, en kaatunut ja jäsenet olivat ehjiä maalissa.

Vielä rastille 34 piti mennä jäistä alustaa pitkin, mutta sitten helpotti.

Jatko 46-21-53-41-36-55 ja sieltä maaliin.

41:ltä en saanut pisteitä, koska kirjaukseni katosi enkä muistanut vastausta.

Olin tehnyt suunnitelman uskoen, että pururadat olisivat hieman sulaneet ja siellä olisi pystynyt juoksemaan rennosti. Tästä syystä ylitin hieman sallittua tunnin määräaikaa ja sain siitä sakkoa.

Juoksukunto on kyllä paranemaan päin - mihin tästä vielä yltää, kun saa muutaman vuoden vielä treenata...

Nuo siniset viivat ja nuolet osoittavat pohjoiseen.
En niitä huomannut ennen kuin tätä kirjoittaessa. 
Oli minulla kompassi mukana, mutta en sitä kertaakaan katsonut.
Ei näissä katusuunnistuksissa normaalisti kompassia tarvitse käyttää.

Uskonsotija

Meidän kaikkien suuresti kunnioittama ja rakastama Donald Trump aloitti taas uuden sodan.

Siitä hänelle sulka hattuun!

Yhdessä toisen rakastetun paskiaisen eli Netanjahun kanssa, he yhdistivät voimansa ja pommittivat Teherania. Kehuivat tappaneensa ainakin 50 Iranin johtohenkilöä.

En kauheasti sure näitä kuolemia, mutta siinä ohessa kyllä kuoli sadoittain viattomia ihmisiä. 

Trump ja hänen apulaisensa eivät päätöksiä tehdessään ajattele, mitä nämä heidän keksimänsä teot aiheuttavat. 

Talous sakkaa, ensin alkuun tuhannet kuolevat, sota eskaloituu (kuten nykyään kuuluu sanoa) ja koko homma karkaa käsistä.
Mahdollisesti sitten alkaa kolmas maailmansota, joka muuttuu atomiaseiden ansiosta maailmanlopuksi.

Siis ei suinkaan maailmanlopuksi, vaan ihmiskunnan lopuksi.

Maapallon kannalta se olisi kyllä uusi alku. Miljardin vuoden jälkeen tämä planeetta saattaisi olla yhtä kaunis paratiisi kuin satatuhatta vuotta sitten.

Kuvakaappaus netistä

Turku Winter Rogaining Sprint

Kahden tunnin rogaining-kisa osittain jäisillä poluilla ei ehkä ollut suurinta herkkua tällaiselle aikamiehelle.
Sitä kutsutaan sprintiksi, koska lajin perusmatka on 24 tunnin kisa! 😅

Lähtö tapahtui kartan vasemmasta reunasta, mutta lähtökolmio ja maalin kaksoisympyrä on todella vaikea havaita.

Ensimmäinen rasti oli 109 etelään lähdöstä lähes kahden kilometrin päässä. Karttaa oli hieman vaikea lukea kun se oli sprinttikartasta kutistettu.

Seuraava rasti oli 80 meren rannalla. Sinne piti mennä jäistä polkua jyrkkää rinnettä pitkin - välillä piti mennä polun viereen hakemaan puista tukea. Se kohta näkyy reittiviivassa punaisena. Se tarkoittaa että eteneminen oli erittäin hidasta.

Sitten rastille 108 myös meren rannalla, sinne olisi päässyt välillä juoksemallakin, jos olisi rahkeissa ollut varaa. Sitten matka jatkui 87:lle ongelmitta.

Väylät paranivat rastille 87 mennessä ja sen jälkeen ei liukkaus enää pahemmin haitannut etenemistä. Ensin 93 ja sitten tuplausrasti 88.
Siellä sai pisteitä kahteen kertaan, jos kävi välillä jollakin toisella rastilla. Valitsin numeron 113 ja sieltä paluu takaisin.

Tässä vaiheessa alkoi aika kulua niin, että otin suunnan maaliin. Matkalla poikkesin vielä 53:lla.

Tässä kisassa sai itse suunnitella reittinsä ja tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon pisteitä.
Kustakin rastista sai viimeisen numeron verran pisteitä pussiinsa. Jos se oli nolla, niin siitä sai peräti kymmenen pistettä.

Minä keräsin 59 pistettä ja sillä saavutti toisen sijan herrat yli 75 sarjassa. Voittajalle hävisin 9 pinnaa.

Kuvan copyright Lounacom.
Tässä lähestyn juomarastia, liikkeellä olen ollut jo toista tuntia.
Joten terve puna on jo poskilla,
mutta asennosta päätellen saatan olla liikkeellä juosten.
Garminin mukaan juoksin tällä lenkillä 76% ajasta

.