Taidekuvaa ja suunnistusta

Jokin päivä sitten osallistuin rogaining-suunnistukseen.

Eilen löysin tapahtuman sivuilta yhden taidekuvan. Kun suunnistuksen yhteydessä harvemmin kohtaa tämän tason valokuvausta, niin onhan se pieni pakko julkaista.

Ja toinen syy kuvan julkaisuun on se, että taidan jopa tuntea henkilön, joka siinä kuvassa esiintyy!

Ja kolmas syy tähän julkaisuun on se, että tänään kävin suunnistamassa Talvirasteilla Turun Urheilupuistossa.
Jätän siitä tapahtumasta kommentit esittämättä, koska tämä sivusto ei ole kielletty alle 18-vuotiailta ja suurin osan tekstistä saattaisi loukata nuoria ja herkkiä ihmistaimia.

Kuva saa kertoa loput.
Tosin voin lisätä sentään sen, että kalliot olivat äärimmäisen liukkaita ja jyrkänteet vaarallisia tällaiselle huimaustautia sairastavalle kansaneläkeläiselle.

Selvisin kaatumatta.
Siis fyysisesti.
Henkistä kaatumatautia tuli sairastettua laajassa mittakaavassa.

Tässä tämä taiteellinen suunnistuskuva.
Kiitokset Juha Napulle.
Kuvan kauneutta häiritsee väsynyt suunnistaja, joka lähestyy juomarastia.

Paljon oli mutkia tänään matkassa.
Osa niistä oli ihan omaa tyhmyyttäni.
Osa sadomasokistisen ratamestarin ansiota.

Poikkeuksellinen resilienssi

 Minulle on Oura-sormus, joka mittaa meikäläisen edesottamuksia yötä päivää.

Yksi suure josta se antaa palautetta on reisilienssi.

Resilienssi sanaa on viime vuosien aikana käytetty lisääntyvässä määrin. Lyhyesti sanottuna resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä palautumiskykyä vaikeuksien osuessa kohdalle. Hieman monisanaisemmin resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä kykyä selviytyä vaikeuksista sekä ylläpitää toivoa ja toimintakykyä vastoinkäymisten aikana (Lipponen 2020).

Tänä aamuna Oura ilmoitti, että resilienssini on noussut arvoon poikkeuksellinen.
Sitä se oli viime vuonna kunnes syksyllä se laski roimasti alaspäin. Mulla olikin kaikenlaista häikkää viime loppuvuodesta, joten se oli ymmärrettävää.

Oura tuppaa antamaan näitä positiivisia signaaleja herkästä.
Sormuksen hinta on muutaman satasen ja se kuluu loppuun noin neljässä vuodessa. 
Pitääkseen asiakkaat, sen on oltava positiivinen asiakasta kohtaan. 

Tämä pitää ymmärtää eikä uskoa sokeasti Ouran imarteluun.

Tässä tämän aamun ilmoitus.
Kiinalaiset tekevät vastaavia sormuksia muutaman kympin hintaan.
Olen ajatellut, että ostan sellaisen rinnalle ja tarkistan kannattaako Ouran siirtää eläkeläisen roposia.
Jos sellaisen hankin, niin kerron kyllä vastauksen.

Suunnistus Ruissalossa

Tämän päivän Street Orienteering ei tapahtunut kaduilla ja oli sprintti, kun aikaa annettiin vain 45 minuuttia.

Sen takia piti juosta kovaa heti alusta alkaen ja olin hapoilla kilometrin juoksun jälkeen.

Isot kävelytiet olivat sulia mutta polut varsinkin pohjoisrinteillä olivat jäisiä ja näin aamulla todella liukkaita.

Sen takia vauhti putosi ja jouduin lyhentämään suunniteltua reittiä.

Aluksi lähdin etelään 54-44-13-31-26-15.

Sieltä takaisin pohjolaan ja ja länteen 56-46-35-24-43-23-51.

Täällä oli jo liukasta ja vauhti hidastui tuskastuttavasti, varsinkin jatkossa polulla rastille 36.

Sitten helpotti ja rasteille 14 sekä 41 vauhti nousi, mutta ei se auttanut ja itäiset rasti 52 (numero puuttuu kartasta ja 21 jäivät käymättä.

Paluumatkalla poimin vielä rastit 34 ja 53.

Käynnistin ja pysäytin kellon autolla. Reittikuvasta näkee, että auto ei ollut ihan kolmion keskellä mutta tuskin suoritustani hylätään sen takia!

Perin tuttu paikka ja maasto.
Ei siitä ole kuin muutama viikko kun kävin täällä Talvirasteilla.

Kyberrikollinen ???

Olen saanut neljä puhelua Italiasta kahden päivän aikana.

Ensimmäisen ja neljännen kuuntelin, muut suljin heti. Kaikki numerot tulivat eri numeroista, joten kyse lienee laajempi kalasteluyritys.

Puhelu alkoi näin: tämä on automaattinen yhteydenotto poliisin kyberrikollisuusosastolta.
Emme suoranaisesti epäile teitä rikoksesta, mutta saattaa olla mahdollista, että olette rikoksen uhri.
Mikäli haluatte lisätietietoa painakaa nolla...

Tässä vaiheessa ilmoitin automaatille että haistakaa pasha ja suljin puhelun.

Googlasin aiheen ja sieltä sain tiedon, että näitä asioita hoitaa Traficom. Keskus ilmoitti, että voin jättää ilmoituksen nettiin. Kerroin mitä puhelu sisälsi ja sain vastauksen, että näitä soittoja on tullut valtava määrä kahden viimeisen viikon aikana.

Joten totesin, että jätän asian ilmoittamatta.

Viimeinen numero, josta soitto tuli oli +393422170176. En kehota soittamaan tähän numeroon!

Työpäivä

Tänään en käynyt juoksemassa joten aikaa ja tarmoa riitti kotitaloustöihin.

Toin kauppareissulta aineksen makaronilaatikon tekemiseen. Se on sellainen arkiruoka, joka maistuu myös talon rouvalle. Minähän olen kaikkiruokainen, enkä ole pahemmin kronkeli edes itsetehtyjen ruokien suhteen.

Sen verran vähän on mulle annettu kotitalouskoulutusta, että jouduin ottamaan netistä ohjeen.
Tällä kertaa päädyin K-kaupan neuvoihin.

Kun jääkaapissa oli yksi paketti pekonia jonka parasta ennen päiväys on huomenna, niin lisäsin sen tykötarpeisiin. Se saa laatikosta hiukan ruokaisamman eikä se lihan lisäys ainakaan minulta yöunia vie.

Laitoin makaronit kiehumaan ja samalla aloin paistella pekonia. Olin jo muut tarpeet ottanut esiin.
Makaronit kypsyivät hetkessä ja lisäilin pekonin joukkoon jauhelihan. Se oli naudan lihaa, tarvittava rasva tuli pekonista. Lisäsin tähän sopivasti mausteita ja pussillisen sipulikeittoa ja sekoitin kaikki hyvin lisättyäni siihen pikkuisen juustoraastetta. 

Minulla on sellainen kolmen litran kannellinen astia, jonka voi laittaa uuniin. Laitoin siihen lihat ja makaronit. Sekoitin ne hyvin.
Sitten laitoin yhteen astiaan kolme kananmunaa ja 0,7 litraa maitoa. Tämän sekoitin myös hyvin jam lisäsin sen keitokseeni.

Ohjeen mukaan laitoin astian uuniin ja annoin sen olla siellä 45 minuuttia 175 asteessa. Uskoni oli vahva, että se riittää, kun kaikki ainekset olivat jo kypsiä ennen uuniin laittoa.

Kymmenen minuuttia ennen valmistumista lisäsin satsin pinnalle juustoraastetta.

Vein astian verannalle jäähtymään ja sen jälkeen laitoin tuotteen kahdeksaan pakasterasiaan. Se on kerta-annos meille kahdelle. Eli siinä on meille ruokaa yli viikoksi.

Näitä annoksia tuli siis 8 kpl.
Maistoin valmistaetta ja totesin, että yllättävän hyvää siitä tuli.
Ulla saa sitä maistaa vasta huomenna ruokapöydässä.
Kerran viime vuonna rouva jopa kehui tekemääni ruokaa ihan kohtuulliseksi.
Tuosta paistoastiasta sain hieman pyyhkeitä. Laatikko olisi pitänyt mataliin vuokiin.

Takatalvi Nauvossa

Kävimme sunnuntaina tarkastelemassa miten tiluksemme Nauvossa ovat talvehtineet.

Hyvinhän se on pärjännyt viimeiset 40 vuotta lämmittämättä talven yli. Ja on sillä rakennuksella kokemusta parilta sadalta vuodelta, joten kyllä se vielä minun elinikäni siellä hyvin menestyy.

Tie mökille oli korjattu, joten pääsimme pihalle saakka ongelmitta. Se ongelmakohta oli paikattu runsaalla soramäärällä, joten tie lienee nyt paremmassa kunnossa kuin ennen kaivonporarien käyntiä.

Meren pinta laski runsaan puolen metrin verran tammikuun pakkasjakson aikana. Kun Ruotsinlaivat nostavat ja laskevat vettä saaristossa, tontin vieressä kulkeva puro sai tuoretta vettä jatkuvasti ja puro jäätyi pohjaa myöten ja hiljalleen jääkerros paksuuntui.

Nyt sulamisvedet virtaavat purouomassa tämän jääkerroksen päällä. Mutta eiköhän se pohjalla oleva jää sula Juhannukseksi! 

Kun pakkasjakso kesti lähes kuukauden saaristossakin, niin myös sisälämpötila mökissä laski pakkaselle, mutta ei sentään yli kymmenen pakkasasteen. Normaalitalvena pakkasminimi on jäänyt viiden asteen tasolle.

Pinnan alla näkyy valkoista jäätä.
Sen päällä oli puolisen metriä järveltä tulevaa vettä.

Nauvon kirkonkylässä oleva sääasema kertoo,
että tämän vuoden alin lämpötila on siellä ollut -19,8 astetta.
Sääasema on korkean mäen päällä, joten siellä lämpötila on korkeampi.
Sääaseman pitäjällä sisälämpötila lienee selkeästi korkeampi kuin meidän mökillä. 

Street Orienteering, Metsämäki

Lähtö ja maali kartan oikeassa reunassa aika ylhäällä.

Kiertosuunta myötäpäivään eli alkuun rastit 16-42-51-44. Tähän saakka oli helppoa ja kadut jäättömät.

Sitten pururadalla 26-45-52-12-54. Tämä osuus oli todella liukasta, pururata oli peilikirkkaan jään peitossa ja jalassa oli vanhat nastarit, joilla oli juostu noin 800 km. Pito oli olematon ja välillä piti mennä metsän puolelle lumelle. Rasti 54 oli mäen päällä ja tein siellä pienen mutkankin ennen kuin pääsin rastille. Kartan mukaan sieltä olisi mennyt polku luoteeseen mutta en uskaltanut jyrkkään alamäkeen lähteä. Sain siitä palkinnon, en kaatunut ja jäsenet olivat ehjiä maalissa.

Vielä rastille 34 piti mennä jäistä alustaa pitkin, mutta sitten helpotti.

Jatko 46-21-53-41-36-55 ja sieltä maaliin.

41:ltä en saanut pisteitä, koska kirjaukseni katosi enkä muistanut vastausta.

Olin tehnyt suunnitelman uskoen, että pururadat olisivat hieman sulaneet ja siellä olisi pystynyt juoksemaan rennosti. Tästä syystä ylitin hieman sallittua tunnin määräaikaa ja sain siitä sakkoa.

Juoksukunto on kyllä paranemaan päin - mihin tästä vielä yltää, kun saa muutaman vuoden vielä treenata...

Nuo siniset viivat ja nuolet osoittavat pohjoiseen.
En niitä huomannut ennen kuin tätä kirjoittaessa. 
Oli minulla kompassi mukana, mutta en sitä kertaakaan katsonut.
Ei näissä katusuunnistuksissa normaalisti kompassia tarvitse käyttää.