Tilasto = emävale

Olen viime viikkoina ihmetellyt blogisivujeni kävijämääriä.
Ymmärrän hyvin, että kerron mielenkiintoisista asioista ja tapahtumista.

Varsinkin kun näin ikääntyessä ja fyysisten ja henkisten voimavarojen huvetessa tapahtuu ja sattuu kaikenlaista. 

Mutta ihan pikkuisen pientä päätäni ihmetyttää se, että eniten kävijöitä käy lukemassa näistä mielenkiintoisista asioista Kauko-Idästä.

Hongkongissa en ole käynyt enkä käy.
Singaporessa olen käynyt, mutta siellä on liian kuumaa minulle.
Myös Meksiko on ja jää käymättä.

Jos olisin nuori, komea ja rikas, niin saattaisin kuvitella, että näistä eksoottisista maista hemaisevat kaunokaiset lukevat tekstejäni siinä toivossa, että ottaisin heihin yhteyttä.

Mutta totuus lienee se, että ole kirjoittanut kahdesta pashasta - Putinista ja Trumpista - epämiellyttäviä asioita ja heidän vakoiluverkostonsa käyvät sivuillani hakemassa uusia todisteita meikäläisen kaulan katkaisemiseksi!

Tässä tilasto viime viikon kävijöistä maittain.
On Suomi sentään neljännellä sijalla eli päivässä noin neljännes sata todellista lukijaa blogiani käy lukemassa! 💕

TOTAALISEN EKSYNYT

Olin suunnistamassa Salossa Vaihnulinahteen kartalla.

Rastit 1--2-3-4-5 menivät ihan hyvin mutta aika hitaasti.

En tiedä pelottiko kuutosen kielletty alue, mutta menin pahasti oikealle.
Vastaan tuli polku, mutta se ei voinut olla rastin takana oleva polku joten jatkoin matkaa.
Kun arvioin matkan tulleen täyteen, etsin rastia muutaman minuutin mutten löytänyt.

Sitten en tiedä lainkaan mitä olen tehnyt ja miksi. Itse asiassa olin lopettanut suunnistuksen ja tarkoituksena oli mennä maaliin eli tielle, joka oli idässä.

Kartan koilliskulmalla Metsäsprintti sanan M-kirjaimen kohdalla kaivoin taskustani kännykän katsoakseni kartasta, missä olen. Sain kyllä kännykän aukin, mutta märästä kännystä märillä ja kohmeisilla sormilla mikään ei auennut. Eikä ollut hiirtäkään matkassa.

Sen jälkeen otin suunnan itään ja noudatin sitä jonkin aikaa. Käännyin koilliseen ja saavuin pellon reunaan - en kyllä tiennyt, että se pellon reuna näkyi kartassani. Kuljin pellon reunaa märkänä, viluisena, janoisena ja nälkäkin alkoi olla.

Kun peltokin loppui, päätin kääntyä etelään.
Mieli teki soittaa 112:een ja kysyä heiltä missä olen ja kuka minut täältä hakee ennen kuin tuuperrun hypotermiaan.

Sitten seurakaverini Pekka soitti ja kysyi missä oikein olen. Vastasin että helvetin isolla suolla, mutta sitä en tiedä missä tämä suo on.

Hän kertoi olevansa maalissa ja siellä on isompi kartta. Kerroin mitä olen viimeksi havainnut: ison pellon, jonka reunassa on valtavan iso oja ja nyt kuljen etelän suuntaan.
Pienen neuvottelun jälkeen Pekka sanoi, että ilmeisesti olet paikannettu. Jatka matkaa etelään ja pian tulet tielle. Olemme siellä vastassa.

Näin tapahtui, näin etsijät, juoksin maaliin ja leimasin emitini.

Sain kotona varsin perusteellisen esityksen, että minunlaiseni seniilin vanhuksen paikka on kiikkustuolissa takkatulen ääressä eikä suunnistusmetsässä.

Vastasin, että kyllä, kyllä, mutta kun meillä ei ole keinutuolia eikä takkaa...

Tässä kartta, se oli hiukan pieni minulle. 😎

Järjestäjien nettisivuilla oli isompi kartta.
Sen avulla olisin ehkä hieman nopeammin löytänyt maaliin.✌

Toivon pilkahdus

Kullan hinta laskee, pörssikurssit nousevat ja eilen Trump ilmoitti koventavansa otetta Venäjästä.

Onko joku käynyt kuiskaamassa Trumpin korvaan, että hän ei ikinä saa Nobelin rauhanpalkintoa, jos hän antaa Putinin viedä itseään kuin pässiä narussa?
Jos Eurooppa ja muut vapaan maailman maat alkavat tosissaan sulkea Venäjän kassaan sodasta huolimatta valuvat miljardit, niin tässähän voi käydä niin, että jossakin vaiheessa todella saadaan aselepo Ukrainan itärajalle.

Mutta asiassa on monta mutkaa ja muttaa. Eikä vähiten sen suhteen mitä tämä tuuliviiri Trump tekee parin päivän tai viikon päästä.

Eiköhän tässä vielä muutama vuosi saada lukea lennokkien iskuista Ukrainaan ja eri puolille Venäjää.

Mutta jos taistelut jossakin vaiheessa saadaan loppumaan, niin sitten maailmantalous lähtee huimaan nousuun.
Jälleenrakennus antaa ihmisille töitä ja tehtaille tilauksia.
Kiitetty olkoon sota – edellyttäen, että se loppuu.

Ja ainahan ne ovat jossakin vaiheessa loppuneet.
Rukoilkaamme!

Kirjalansalmen uusi silta

 Uusi silta Paraisilla otettiin tänään käyttöön liikenteelle.

Siksi kävimme Nauvossa vaihtamassa paristot riistakameraan ja samalla paluumatkalla ajoimme uuden sillan yli.
Se kun oli moottoriliikenteen käytössä vielä vain saaristosta mantereen suuntaan.

Olemme sen vierestä ajelleet tänä vuonna kymmeniä kertoja. Ja hitaasti olemmekin ajelleet, siinä kun on ollut 30 km/h rajoitus käytössä jo muutaman vuoden. Pari viikkoa kun vielä kestää, niin sitten aloitetaan tämän yli 60 vuotta vanhan purkaminen.

Kuvaa en ottanut kun ajoin autoa. 
Jos säät sallivat, niin taidan ajella pyörällä katsomaan siltaa hiukan lähempää.
Ja sitten voi sitä katsella myös kameran silmän kautta.

Riistakamera oli ollut kuukauden pihallamme kuvaamassa.
Siellä oli muutama sata kuvaa. Valkohäntäpeurat, ketut, supikoirat, mustarastaat ja hiirihaukat olivat hyvin esillä. Myös ihmisiä esiintyi kuvissa!

Uusi silta taaempana.
Kuvakaappaus Turun Sanomista.
Kuvan copyright TS/Juha Paju-Heikkilä

Ainoa urospeura, joka oli uskaltanut minun reviirilleni!

Näitä naaraspuolisia kuvissa oli kymmenittäin!

Maraton ym.

Kaarinassa järjestettiin maraton, jossa minun piti olla mukana.
Ja olinhan minä, mutten juoksemassa!

Kuten toistakymmentä kertaa ennenkin, olin varmistamassa, että juoksijat pääsevät turvallisesti tien yli.
Keltainen liivi yllä ja stop-merkki kädessä pysäytin juoksijaa lähestyvät autot. Ja yksi sivullinen tarkkailija väitti, että pysäytin Bemarit ja Audit aikaisemmin kuin muun merkkiset! 😂 

Sellainen runsaan neljän tunnin urakka seisaallaan liikennettä vahtien tuntui kyllä raskaammalta kuin puolikkaan juokseminen. Saapi nähdä oliko tämä viimeinen kerta!

Illalla saimme vieraaksemme Gaian, kun isäntäväki meni katsomaan oopperaa.
Lähdin iltapimeässä kiertämään Lausteen pururataa. Siellä on koko kesä tehty valaistuksen uusintaa, mutta vielä eivät ole saaneet valoja päällä.

Ihan kahdestaan saimme Gaian kanssa tehdä runsaan kahden kilometrin lenkin - ketään ei tullut vastaan. Mutta kun aurinko oli jo laskenut, niin hienot oli maisemat.

Hieno oli ilta, kuten koko päivä.

Gaia hieman sumeana?

Asemapaikkani oli risteyksessä, jossa kympin juoksijat kääntyivät kohti maalia ja maratonin ja puolikkaan juoksijat jatkoivat suoraan.
Se lisäsi aluksi hieman homman vaikeusastetta, kun ei riittänyt pelkkä autojen vahtiminen varsin vilkkaassa risteyksessä.

Synttärit

Olimme kutsuneet rintaperilliset juhlistamaan Ullan pari viikkoa sitten tapahtunutta numeron vaihtoa.

Mukana olivat siis poikamme Jani ja Juha, lastenlapsemme Joona ja Amalia sekä Juhan vaimo Anna.

Pyhitimme juhlimisen syömiseen, juomiseen ja tarinointiin.

Juomana oli luonnollisesti samppanjaa ja koska Ulla on jo mummoiässä, niin pullon kyljessä luki G.H.MUMM.

Nuorimmat saivat päättää ruokapuolesta eikä kauaakaan, kun lähetti toi meille 103 sushi-annosta.
Ainoan kuvan otinkin sitten näistä yli sadasta ruokavieraasta.

Ihan kaikkia emme pystyneet syömään, joten tamperelaiset saivat purtavaa myös kotimatkaksi.

Iltapäivä kului rattoisasti ja saimme kuulla Amalian kertomuksen viikonvaihteessa pidetyistä partiolaisten Suomen mestaruuskisoista. Amalian vartio voitti mestaruuden ja varsin ylivoimaisesti kaiken lisäksi. Kyse vuorokauden mittaisesta kisasta ja siinä oli paljon erilaisia tehtäviä mukaan lukien kolme suunnistustehtävää. 

Joona oli käynyt Etelä-Koreassa parin kaverínsa kanssa ja kyllä hänelläkin riitti kertomista. Hänen ikäisenään minä olin käynyt pari kertaa Tukholmassa.

Niin se maailma muuttuu...

Tässä näitä olisi!
Jos ihan rehellinen olen, niin söin illalla vieraiden lähdettyä myös oikeaa ruokaa! 😘

Kirkon eteen jalkapuuhun!

Taas hävettää!

Olin suunnistamassa TurkuRasteilla.
Valitsin lyhyimmän radan, kun on alkuviikkoon kertynyt kaikenlaista aktiviteettia.
Ajattelin, että fysiikkani ei kestä tässä maastossa pidempää lenkkiä ja siinä suhteessa olin oikeassa.
Mutta kyllä se oli taas tuo korvien väli joka petti!

1 ja 2 meni hyvin, mutta laskeutuminen kakkoselta ei - tulin rastin jälkeen jyrkänteen alas persliukua. Perse kesti, mutta housut eivät! 😓

Kolmosella hain ensin rastilippua väärästä välistä, mutta siinä ei tällaiselta nopsajalalta 😂kauaa aikaa hukkunut.

Neloselle mennessä ylitin tien sallitussa kohdassa, sen jälkeen piti lähteä polkua vasemmalle. Sitä polkua en löytänyt ja sen jälkeen olin sekaisin kuin käkikello.
En oikein käsitä vieläkään miksi tein ja mitä tein.
Siinä hukkui viitisen minuuttia aikaa... 🙈

Seuraavat rastit kasille saakka menivät OK.
Kasilta lähdin koilliseen tarkoituksena saavuttaa polku ja sitä pitkin maaliin. Mitään polkua en nähnyt ja heräsin vasta kun näin ihmisiä menossa lähtöön.
Siinä hukkui runsas neljä minuuttia. 🙉🙊

Pitänee katsoa missä järjestetään seniileille vanhuksille Oravanpolkukoulua...