Ei parta...

Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville.
Tämä on yksi Suomen kansan sananlaskuja.

Tässä maailmantilanteessa on parempi tyytyä tähän kuin arvostella sitä, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.

En nyt tarkoita Putinia enkä Trumpia.

Jos niillä olisi edes vähän järkeä, niin maailma olisi paljon parempi paikka.

Mutta jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.

Parempi jättää arvostelu tähän, ettei tule kunnianloukkaussyytettä.

Tosin em. herroilla ei enää ole jäljellä edes kunnian rippeitä, niin niitä ei voi loukata.

65-lääkärillä

 Lääkärillä käynti oli virhe. Se johti välittömästi toiseen!

Kuukausi sitten kävin apteekissa ja kysyin olisiko teillä jotain keinoa, jolla poistaisin vaikkua korvistani. Ei se muuten minua häiritse, mutta kuulolaite ei toimi, kun vaha tukkii kuulolaitteen röörit.

Sain Otocur korvasuihketta, jota sumutetaan korvakäytävään.
Kolmen päivän käytön jälkeen minulta katosi tasapaino ja huimausta esiintyi varsinkin kun kumarruin alaspäin tai tuijotin taivaan lakeen. En kertaakaan kaatunut, mutta lähellä oli lukemattomia kertoja.

Lopetin käytön mutta kahteen kertaan aloitin sen uudelleen.
Pari viikkoa sitten totesin, että suihkeen käyttö loppuu nyt ja lopullisesti. Mutta huimaus ei kadonnut minnekään vaikka tein kaikenlaisin jumppia sen poistamiseen.

Syyskuun 1. päivänä alkoi kokeilu, jossa yksityisille terveysasemille pääsi 65 täyttänyt henkilö alle kolmen kympin maksulla yleislääkärin juttusille.

Tilasin ajan Pihlajalinnasta ja sain ajan seuraavaksi päiväksi. Laitoin käynnin syyksi huimaus eli sen verran lääkäri tiesi vaivastani ennen käyntiä.

Vastaanoton aluksi käytiin läpi vaivani ja sen lyhyt historia. Kerroin miten huimaus ilmenee ja että olen selannut hiukan nettiä ja tehnyt muutaman kerran Epleyn manööverin, mutta ei se ole vaikuttanut minuun.

Lääkäri tunsi Epleyn ja muutenkin hänellä tuntui olevan tietoa huimauksesta.
Hän teki ahkerasti tutkimuksia tilastani, mutta ei runsaan puolen tunnin istunnon päätteeksi pystynyt antamaan minulle tarkkaa lausuntoa, mikä tasapainossani oikein mättää ja miten se korjataan.

Antoi lähetteen labratesteihin ja kertoi, että tällä samalla rahalla voin tilata häneltä puhelinajan.

Todella positiivisen vaikutuksen sain tästä käynnistä yleislääkärillä. 

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Täällä Yliopistonkadulla minä kävin hoidattamassa itseäni.
Kuvakaappaus Pihlajalinnan nettisivuilta.

Lemmenjoki 1972

Ensimmäinen vaellus Lappiin, josta kirjoitin päiväkirjaa, oli vaellus Lemmenjoelle.

Olin silloin viimeistä vuotta Tekussa ja varat olivat niin vähäiset, ettei ollut varaa käyttää isoja kirjaimia ja välimerkkejä. Mutta kyllä tästä selviää missä oltiin ja mitä tehtiin.

Ja tarve julkaista tarina johtuu siis siitä, että Risto poistui joukostamme vajaa viikko sitten.

Retki Lemmenjoen tunturi- ja suoalueelle 19720907 – 19720915

Osanottajat:

matti lainema

eero kelonen

risto tomula

eino tervamäki

ilkka lainema

torstai 19720907

14.30 lähdin turusta

18.30 lähtö vammalasta. kattilat risto jätti säästäväisyyssyistä kotiinsa. porukka täysin koossa. matka taittui äveriäästi kahdella autolla. 

19.00 tampere

21.30 jyväskylä: tankkaus ja kahvit. lähtiessämme pyörähtelimme muutaman minuutin kauniilla esikaupunkialueella…

perjantai 19720908

01.00 oulu pateniemi tankkaus kahvit

02.00 kemi

03.25 rovaniemi

06.15 nattaset näkyvät (mieli tekee saariselälle)

07.10 ivalo tankkaus

08.15–09.30 inari syönti ostoksia kalastusluvat jne.

10.15 njurgalahti pakkaaminen lemmenjoen ylitys veneellä 5,-

11.00 lähtö kaapinjounilta

11.30 tauko noin 2 km alkupisteestä lammen rannalla pientä tihkusadetta

12.00 kahvitauko pienen heinäjärven rannalla matti ja ilkka kalassa kalatta erityistä huomiota herätti uhrautuvainen anteliaisuus ruokatarvikkeiden suhteen

13.42 tauko keskustelua kartan paikkansapitävyydestä

15.05 saavuttiin serappijärven autiomajalle keiteltiin kahvia ja kalasoppaa kämpällä oli kaksi nuorta kaveria jotka ulostuivat ajassa 16.31 illan ohjelma koostui lähinnä syömisestä ja juomisesta kahvia ja neljä (4) pulloa punkkua matti ja risto yrittivät käydä uimassa ei onnistunut syy lähinnä matalassa rannassa???? aamukahvin keittäjäksi kortilla viimeinen tikki matti

19.00 hiljaisuus

lauantai 19720909

06.00 herätys

08.00 sataa
08.55 lähtö
09.00 sade lakkasi
09.20 sadevaatteiden poisottotauko
09.40-10.30 sade piiskaa raivokkaasti
12.15 kahvitauko marastotunturien ja soabbekeäldimoaivin välissä puron rannalla jonne matti ja eikka etukäteen jossa kuivattelimme vaatteitamme
13.10 lähtö kaikilla nuha nousimme soabbekeäldimoaiville pienen sateen saattamana risto eikka ja matti lähtivät suoraan vaskojoen kämpälle eero ja ilkka ensin roavveajan risteykseen jossa kahvit ilkka veisteli terävällä puukollaan sormeaan on muuten parantunut
17.35 perillä kämpällä jossa jo yksi asukas tyttö maija pakarinen söimme muusia ja säilykelihaa se kun painaa eniten
20.00 matti käsittelee kirvestä sivusta katsellen askartelu näyttää päreitten vuolemiselta olemme kalastelleet maija sanoo että se on turhaa kun ei hänkään ole saanut kuin pari sinttiä
21.00 letunpaistoa suhkuksi meni valkoista lämmintä massaa maku kyllä muistutti yllättävän paljon räiskälettä illan sökö matti voitti
23.00 hiljaisuus jonka aikana risto löysi tiensä maijan viereen

sunnuntai 19720910
08.30 herätys ja aamukahvi
09.45 lähtö ladnjoaiville 592,5 metriä
13.00 takaisin kämpälle porukka jakaantunee tällä näkymällä matti ja eikka lähtevät suoreitille kietsimän autiotuvalle ja muut etelään kultalaan treffit leämmijoen ä:n kohdalla keskiviikkona klo 14.00-15.00 risto lievässä kuumeessa
17.00 suomalaiset ovat saavuttaneet kaksi kultamitalia viren vasala paraikaa herroja haastatellaan radiossa eeron vuoro voittaa sökössä maija on lähtenyt kertoi yöpyvänsä tulilla jonkun lähitunturin rinteellä oli tiskannut astiamme poissa ollessamme ilta kului syöden ja sökötellen
21.oo hiljaisuus
00.00 risto eero ja ilkka lähtivät kahvinkeittoon
00.30 uusi hiljaisuus

maanantai 19720911
07.30 herätys ja aamukahvit 08.30 matti ja eikka tekevät lähtöä 09.25 kämppä siistitty lähtö

13.30 kahvitauko puron rannalla jäkäläpäästä 2 km luoteeseen
14.30 lähtö kipusimme jäkäläpäälle joka oli tosiaan nimensä arvoinen kilometreittäin jäkäläniittyä ruskan väreissä hehkuen laskeuduimme keurulaisen kämpälle tyhjä edelleen pihlajamäelle jossa kolme kulkijaa syömässä sekä kullankaivaja
17.30 perillä pellisen kämpällä haimme puut kaukaa lähellä ei ollut valmistimme ruoan sököä
21.00 hiljaisuus

tiistai 19720912
07.30 herätys aamutoimet
10.25 lähtö kultasatamaan
12.00 perillä kultasatamassa
14.00 lähdimme morgam-viibukselle lemmenjoen ylitys tapahtui odysseus-kanootilla nousu huipulle vei 1,5 tuntia sää autereinen näkyvyys alle 10 km eero laskeutui alas oikeanpuoleista kurua kehui näkymiä risto ja ilkka alas samaa polkureittiä etsiskellen kadonnutta kompassia perillä yhtä aikaa kuten myös piera jomppanen kaupallistunut kullankaivaja joka istuskeli kanssamme kertoillen juttujaan koko illan ostimme pieralta pari haukea 4,- jotka syötiin illan hämärtyessä
22.00 hiljaisuus

keskiviikko 19720913
07.30 risto ja piera nostamassa verkkoja eero ja ilkka heräsivät aamukahville kuunneltiin pieran jutustelua ja perattiin tusina siikaa
10.00 lähdettiin eikkaa ja mattia vastaanottamaan
14.00 saavuimme kohtauspaikalle väärästä suunnasta suureksi yllätykseksemme olivat paikalla odottamassa kahvi valmiina olivatpa vielä vieneet läpi v-mäisen reittinsä yöpyneet ensimmäisen yön kietsimän kämpällä ja toisen jossakin pusko-oaivin luoteispuolella eivät oikein itsekään tienneet missä kehuivat pitäneensä suosta me olimme uskovinamme
14.30 lähdimme ylös poijuskaidille lemmenjoen varteen vaijoen risteyksessä
17.30 perillä kultasatamassa ilta kului normaalien askareiden parissa ja pieran juttuja muistellen
22.00 hiljaisuus ???

torstai 19720914
06.00 herätys ja aamukahvi
07.30 lähtä pieran mökille katselimme kullan rännitystä kultaa hopeaa jalokiviä joimme kahvia ja palasimme kultasatamaan pieran kanssa yritti myydä kiviään muillekin kuin meille epäonnistuen
14.00 jätimme pieran ja kultasataman matka ravadaskönkäälle 1 tunti 20 minuuttia ilta kämpällä syöden pelaten ja puolukoita poimien
2.00 hiljaisuus

perjantai 19720915
05.00 herätys
06.00 lähtö kämpältä
09.30 njurgalahti
12.00-14.00 sauna laanilassa ja ruoka
01.30 vammala
03.30 turku

Eero ja Risto matkalla Lemmenjoen ylänköalueella.

Risto in memoriam

Viime viikonloppuna saimme suruviestin, sisareni Sirkkaliisan aviosiippa Risto nukkui pois.
Sisareni oli paikalla ja Risto todella nukahti ikiuneen vaimonsa vierellä lähes 60 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen.

70-luvun alussa aloimme vaeltaa Lapissa yhdessä veljeni Matin ja Riston kanssa. Aina välillä meillä mukana vierailevia tähtiä.
Ensimmäiset retkemme teimme vaeltaen rinkka selässä eri puolilla Lappia.
Pian teimme vaelluksiamme myös talvisaikaan hiihdellen.
Liittenä yksi päiväkirja syysvaelluksesta Lemmenjoen maastoissa.

90-luvulla muuttuivat rinkkavaelluksemme hiihdoiksi, yövyimme vuokrakämpissä.

Kymmeniä kertoja näitä reissuja teimme ja tuhansia kilometrejä tuli taivallettuja yhdessä.
Ja tuhansia muistoja niistä myös jäi mieliimme.

Laitan päiväkirjan erillisenä kertomuksena!

Hiihtoretket loppuivat muutama vuosi sitten, kun Riston näkö heikkeni. Viimeisellä hiihtoretkellä Ylläsjärvellä hän hiihti Palovaarasta Luosujärvelle. Se latu kun oli niin tasainen, että heikommallakin näöllä pärjäsi hienosti.

Lepää rauhassa Risto - perässä tullaan...

Risto 2000-luvun alussa Pyhätunturin mökillä

Risto ottaa aurinkoa Käsivarren Lapissa 70-luvulla.

Terveiden kirjoihin - fyysisesti!

Kävin lääkärillä, otin illalla ennen sitä Buranan ja nukuin kuin pieni porsas koko yön.

Joten menin vastaanotolle reippaana ja yritin olla klenkkaamatta, kun kävelin vastaanotolle.

Lääkäri kysyi mikä vaivaa ja kerroin.

Hän tarkensi että kummassa polvessa vaiva on. Vastasin oikeassa polvessa. Lääkäri totesi, että siis samassa polvessa mistä meni kierukka kolme vuotta sitten – myönsin.

Samalla lekuri todisti, että hän on lukenut historiani Pihlajanlinnassa – tämän vaivan takia vierailin heillä edellisen ja tähän mennessä ainoan kerran kolme vuotta sitten.

Sitten kaveri alkoi rusentaa, väännellä ja painella polven ympäristöä. Kerran sai aikaan sellaisen kivun, että meinasi tulla paha sana suusta ja kyyneleet silmistä.

Pahoinpitelyn jälkeen hän totesi, että ei täällä mitään ole rikki ja voit alkaa käyttämään jalkaa kivun sallimissa rajoissa.
Eikä pitänyt pahana vaikka käyttäisin särkylääkettä kivun vaimentamiseen.

Kun kysyin hänen mielipidettään juoksutreenin aloittamisesta hän totesi, että vaikka heti. Tosin sillä rajoituksella, että voisin jättää alamäkitreenit ensi viikkoon ja kahden tunnin lenkit myös.

Kiitin miestä näistä ihanista sanoista ja tarkensin vielä, että miten olisi yksi maraton lokakuun puolessa välissä.

Sain myönteisen vastauksen.

Kaarina, täältä tullaan!!!

Kaarinan syysmaratonin puolikkaan lähtö viime syksynä.
Mä olen siis menossa kokonaiselle! 😂😨
Kuvakaappaus kisan nettisivuilta.
© Aki Sahlström

Ojasta allikkoon?

Viikko sitten harrastin Nauvossa maastopyöräilyä.
Sehän on hyvää treeniä niin jalkalihaksille kuin tasapainolle.

Tosin se päättyi kohdaltani kaatumiseen - suunnistajana olen kyllä tottunut kaatumaan ja useimmiten kaatuminen tapahtuu siististi, korkeintaan pari naarmua ilmestyy silkinsiloiseen ihooni.

Sääreeni tuli pieni ruhje ja kohtuullinen mustelma. Polvi otti myös tuntumaa nauvolaiseen maahan, mutta verta ei tullut eikä mitään kovin pahaa tuntemustakaan.

Viikonloppuna harrastin suunnistusta ja adrenaliinia oli kehossa sen verran, että mitään negatiivista ei tuntunut kehossa eikä jaloissa. Taisin kyllä napsaista yhden buranan aamulla!

Maanantaina tein rauhallisen kahden tunnin lenkin. Illalla polvessa alkoi hiukan kolottaa, mutta kun olimme Ullan kanssa sopineet menevämme mökille, niin annoin asian olla.

Tänä aamuna tein pienen kävelylenkin ja totesin, että pitänee pitää pieni tauko urheilun suhteen. Puolen päivän maissa lähdimme Nauvoon ja autossa oli runsaasti tavaraa, vaatteita, ruokaa ja muuta tarpeellista.

Kuskasin tavarat maitokärryillä parkkipaikasta mökille aika jyrkkään alamäkeen. Siitä polvi ei enää tykännyt ja sitä alkoi vihloa oikein kunnolla.
Ulla katseli klenkkaamistani hieman huolestuneena ja minä otin yhteyttä lääkäriasemalle kysyäkseni mitä tehdään. 

Sieltä annettiin aika lääkärille torstaiksi. Vaimo pohti asiaa tunnin verran ja ilmoitti, että pakataan tavarat autoon ja ajellaan kotiin sairastamaan.

Sanoin, että sehän sopii - torstai on toivoa täynnä!

Suunnistamassa kilpaa

Kauden pääkilpailu eli aluemestaruuskisa sprinttisuunnistuksessa.

Lähdöstä K-paikalle mentiin sellaista kinttupolkua, että oli pakko katsoa jalkojaan eikä karttaa.
Onneksi ykköselle ei tarvinnut miettiä reittiä, joten nasta lautaan ja menoksi.

Samalla katsoin reittiä kakkoselle ja totesin lyhyin reitti olisi suoraan eteenpäin. Näin tein ja kun lähestyin rastia, huomasin olevani menossa 3-rastille. Kun kyseessä oli hyvin yksinkertainen rata, niin totesin, että peli on sitten pelattu...

2-3-4-5-6 olivat pelkkää juoksua.

Rastien 6-7 väliviiva hukkui punaiseen rasteriin ja olin menossa rastille 8. Rasterialue oli autojen parkkialuetta ja kun pysähdyin ihmettelemään missä olen ja minne menen, niin näin oman autoni ja ymmärsin tilanteeni.

Löysin tien seiskalle ja loppu oli taas juoksukilpailua.

Koska parkkialueella ei ollut valvontaa, minua ei hylätty mutta hävisin am-pronssimitalin 14 sekunnilla.

Rikoksia siis voi tehdä, jos niistä ei käryä.

P.S:

Tuloksissa oli virheitä, nyt ne on korjattu ja tällä hetkellä olen noussut AM-pronssille.
Sijoitus on sama kuin viime vuoden kisassa!
Mutta silloin omatuntoni oli puhdas... 😂