Lapasotka

Lähdimme taas takaisin Nauvoon.

Tarkoituksemme on laittaa mökki talviteloille, joten kyseessä lienee vuoden viimeiset yöpymiset maaseudulla.

Tulomatkalla pysähdyimme kirkonkylän jälkeen levähdyspaikalle, tarkoituksenani oli kuvata siellä asustavaa joutsenperhettä.
Kuvaus onnistui ja sain kuviin kaksi aikuista joutsenta, niiden ainoan poikasen ja yhden mustan linnun.

Mökillä tutkin kuvaa tarkemmin ja se paljastui musta lintu paljastui lapasotkaksi.

Kirjaan havaintoni exel-taulukkoon ja sinne en ole aikaisemmin kirjannut tätä lajia. Olemme kyllä niitä aiemmin nähneet, mutta on unohtunut kirjata.

Se oli 140. laji, jonka olen Suomessa nähnyt. Ja kirjannut!

Lapasotka on siis tuo tumma hahmo etualalla oikealla. 😂
Taaempana oleva isompi lintu lienee kyhmyjoutsen.

Kulttuuripläjäys

Ei päivää ilman kulttuuria.

Tänään tuli nautittua ruumiin kulttuurin lisäksi hengenruokaa.

Kohteeksi tuli lähikinolassa Aki Kaurismäen uutuus Kuolleet lehdet.
Se oli ohjaajalta taattua tavaraa, mustavalkoinen kertomus miehestä, viinasta ja orastavasta rakkaudesta.

Vaikka päähenkilöt eivät olleet mykkiä, niin paljolti mentiin mykkäelokuvan ehdoilla – siis vaikka päähenkilöt eivät olleetkaan naimisissa, keskenään, ainakaan vielä.

Kuvakulmien mukaan olisi tapahtumat voineet ajoittua 60-luvulle, televisiota ja tietokonetta ei missään näkynyt – radio sen sijaan löytyi.
Ja radion uutisissa kerrottiin Venäjän iskuista Ukrainaan, ainoastaan se paljasti kertomuksen ajankohdan.

Elokuva oli apaattisen synkkä, mutta muutamat repliikit onnistuivat saamaan aikaan naurua yleisössä.

Minä pidin elokuvasta, mutta varmasti löytyy niitä, jotka ihmettelevät, miksi tällaista tehdään.

Jälkiruuaksi menimme nauttimaan päivällistä Tårget-ravintolaan.
Nimestään huolimatta kyseessä oli italialainen ravintola.

Ei ruuasta mitään valittamista, mutta parasta Tårgetissa oli italialainen tarjoilijamme. Ja hänen kontrastinsa Kaurismäen elokuvaan!

Kino Piispanristi on siitä erilainen elokuvateatteri,
että katsomoon voi viedä baarista ostetun oluen tai viinin.
Meillä oli kyllä vain pullo Jaffaa!

Pikavisiitti Nauvoon

Kuten olen tainnut joskus kirjoittaa, vaimoni sairastaa MS-tautia – se on perinnöllinen sairaus, jonka ovat Suomeen jättäneet viikingit purjehtiessaan rannikoilta sisämaahan johtaneita jokia.

Tästä syystä tautia esiintyy erityisesti Satakunnassa ja Pohjanmaalla.
Sieltä – Pohjanmaalta – se on periytynyt vaimollenikin.

Tauti johtaa krooniseen väsymykseen. Sen takia sairastuneella aktiivinen päivä vaatii päivän tai kahden palautumisen.

Lainasin lauantaina autoamme Juhalle, hän kävi hakemassa Annan lentokentältä myöhäislennolta ja heidän sähköautonsa kantama on tällä hetkellä vain 130 km, Helsingin reissu olisi vaatinut kahta parin tunnin lataustaukoa.
Joten sovimme, että Juha ajaa meidän kärryllä Helsinkiin ja takaisin Airistolle ja me vaihdamme autoa sunnuntaina mennessämme Nauvoon.

Kaikki meni kuin elokuvissa kunnes maanantaina kännykkäni ilmoitti, että minulla tiistaina fysioterapia. Olin sen tyystin unohtanut Nauvon matkaa suunnitellessamme.

Kun ilmoitin emännälle pienestä (parin päivän) muutoksesta paluuseemme Turkuun, hän ei puhjennut riemun kiljahduksiin.
Vuorisaarnan ja itkupotkuraivarin jälkeen HPJ ilmoitti, että pakkaa auto ja sassiin.

Tein töitä käskettyä ja totesin, että rauha palaa takaisin seesteiseen avioliittoomme – jos ei tällä viikolla, niin sitten hiukan myöhemmin.

Näistä lepopäivän tarpeista johtuen emme enää voi mennä autolla talveksi Espanjaan – matka kestäisi koko talven!

Elämänmuutos

 Minulla on takana loistava tulevaisuus juoksijana ja maratoonarina.

Tosin en ole koskaan päässyt laadullisesti lunastamaan loistavaa tulevaisuuttani.
Enkä tule sitä koskaan lunastamaan!

Mutta kun alkuviikolla luin harjoituspäiväkirjaani, niin totesin, että lenkkini ovat vuosi vuodelta menneet laadullisesti alaspäin. Ovat jo niin alhaalla, että ei niitä juoksuksi oikein voi luokitella.

Ne harvatkin juoksulenkit ovat hidasta taaperrusta. Ja juoksun lisäksi harrastan kävelyä ja pyöräilyä.
Kävely on minun kohdallani sellaista leppoista eteenpäin menoa. en osaa kävellä kovaa.
Ja pyöräilyt ovat sitten tehty sähköavustuksella, eikä siinäkään pulssi nouse.

Ainoat lenkit, joissa pulssi nousee, ovat suunnistuksia. Mutta siinäkin tulee nopeasti raja vastaan, kun kunto romahtanut rapakunnoksi.
Päätin alkuviikolla jättää suunnistukset vähäksi aikaa pois ohjelmasta ja keskittyä juoksuun ja sitä kautta kunnon kohotukseen.

Ensin hölkkäämällä nostamaan peruskuntoa ja siinä sivussa myös hiukan vaativampia lenkkejä juoksunopeuden ja -voiman kohottamiseksi.

Tällä viikolla olen juossut 31 km.
Se on enemmän kuin kertaakaan sitten maaliskuun tänä vuonna. Ei ihme, että juoksukunto on romahtanut.

Tähän tulee nyt pysyvä muutos! PRKL!!!

Tässä uuden elämän ensimmäinen "pitkis".
Vauhti oli rauhallista, keskipulssi 125.
Silti jalat tuntuivat hiukan raskailta loppumetreillä.

398-vuotissynttärit

Siitä hetki ja kaksikin kulunut, kun olemme kokoontuneet sisarusten kanssa yhteen muistelemaan menneitä.

Matti, joka meistä on vanhin, kyseli hyvissä ajoin kesällä, milloin meille kaikille viidelle sopisi tapaaminen hänen luonaan.
Meille vanhoille eläkeläisille nyt olisi sopinut mikä tahansa päivä, mutta tämä päivä sitten valikoitui.

Olisiko syynä ollut se, että Maijalla oli synttärit eilen ja Leenalla ylihuomenna?
Joka tapauksessa myös Sirkkaliisa löysi tiensä Helsinkiin ja me Ullankin kanssa pääsimme paikalle luvatusta myrskysäästä huolimatta.

Matti oli tehnyt pieniä laskutoimituksia ja totesi saavuttuamme, että voimme juhlia Helena ja Maunon lasten 398-vuotissynttäreitä.
Näin teimme, kohotimme lasin samppanjaa itsellemme ja päivän emännälle Tuulalle.

Nelituntinen vierähti siivillä menneitä muistellessa ja hieman myös tulevia suunnitellessa.

Katsotaan sitten, kuinka paljon vanhempia olemme, kun tapaamme taas – ja silloin varmaankin jo yli 400-vuotiaita! 😂

Tässä me olemme. Vasemmalta Leena, Ilkka, Sirkkaliisa, Matti ja Maija.

Pitkän iän salaisuus

Kävin laboratoriotesteissä ja sen jälkeen lääkärissä.

Hän totesi, että tulokset olivat 76-vuotiaalle oikein hyvät.
Minä kysyin, että voisinko niiden perusteella elää jopa 90-vuotiaaksi.

Hän kysyi poltanko tupakkaa ja juonko viinaa. Vastasin ei ja lisäsin, etten käytä huumeitakaan.

Lääkäri jatkoi ja kysyin syönkö raakoja pihvejä ja tulisia kyljyksiä. Kielsin jälleen.

Hän jatkoi tenttaamista: olenko paljon ulkona auringossa golfaten, purjehtien ja kiipeillen vuorilla - jälleen kielsin.

Hän jatkoi kysyen harrastanko uhkapelejä, ajanko nopeilla urheiluautoilla ja harrastanko runsaasti seksiä!

Kun kielsin tämänkin niin lääkäri ihmetteli, miksi helvetissä haluaisin elää 90-vuotiaaksi. 

Takaisin eläintarhaan

Kaikki kaupunkiaktiviteetit saatiin suoritettua ja palasimme takaisin Nauvoon.
Poikkesimme Airistolla ja nostimme veneen talviteloille.

Kun jatkoimme matkaa lautalle ja Ulla näki tyynen meren, hän totesi, että ajetaan takaisin ja lasketaan vene uudelleen mereen.

Toisin kävi ja jatkoimme matkaa.
Perillä odotti vahva ruohikkoinen mökki ja työt alkoivat ruohonleikkurin kanssa.
Sitten kävin pari keikkaa metsässä sieniä, karpaloita ja riistakameroita poimimassa.

Valkohäntäpeuroja riittää Nauvossa.

Sarvista päätellen nuori hirvi.

Pieni ja kaunis.

MOKa odottaa laskurampilla ja Juha tuo venettä.

Tour de Archipelago

TdA:n finaali juostiin takaa-ajolähtönä karsintakilpailujen tulosten perusteella. Pääsin lähtemään tasan minuuttia ennen kilpakumppaniani B:tä, muita ei sarjassamme Pojat70v ollutkaan.

Ykkösellä tein pienen mutkan. B sai minut kiinni hieman ennen kakkosta, hän kun on minua paljon parempi juoksija.

Kakkosella meille tuli pikku pummi, meni hiukan pitkäksi.
Kolmoselle B meni menojaan, mutta odotti minua polulla ennen rastia ja seurasi kiltisti rastille.

Sitten seurasi kaksi perhosta, ne me juoksimme eri järjestyksessä. Perhosen siipi 3-4-5-6 meni ihan hyvin.

Kun lähdin toiselle siivelle, B tuli vastaan vajaa 100 m juostuni kohti seiskaa. Tämä siipi oli pitempi ja nousua paljon, joten B oli siirtynyt tukevaan johtoon.

Seiska meni OK, mutta kasirastia ennen oleva keltainen avoin alue oli jo hieman metsittynyt ja tein parin minuutin pummin. Ysi löytyi kolmannellakin kerralla hyvin

Kymppi meni varmistellen hyvin ja rastille 11 tein myös pienen mutkan.

Sitten tuli se emäpummi. Väsyneenä katsoin, että seuraava rasti on kymppi, en huomannut rastiviivaa 12:lle ja seurasin aikaisempia jalanjälkiäni.
Vasta isolla tiellä huomasin virheeni ja etsin kartalta rastin 12. Siinä vaiheessa äärimmäisen rauhallinen Ilkka joutui päästämään suusta muutaman K18-sanan, tosin ainoa kuulija oli yläkerran Ukko Yli-Jumala.

Loppu meni kohtuullisesti. Ajanottaja ei maalissa onnittelut sarjavoitosta eli B oli tullut jo maaliin. Se ei näiden töppäilyjen jälkeen yllättänyt.

Aika raskas oli lenkki tänään, Garmin ilmoitti, että palautuminen ottaa aikaa 41 tuntia.
Tai siis se oli huonokuntoiselle raskas! 😓

Aika paljon oli kartalla vihreää väriä, se tarkoittaa huonokulkuisuutta.
Myös noita korkeuskäyriä oli paljon, nousu reitillä oli 110 metriä!

Sitä samaa

Ei mitään uutta minun aurinkoni alla, mutta maailmalla kyllä tapahtuu.
Sanna Marin lähti eduskunnasta ja Suomesta - kiitos siitä Ukko!
Putin sotii edelleen Ukrainassa mutta ei etene - kiitos siitä Ukko!
Hylkiövaltio Pohjois-Korea toimittaa aseita ja ammuksia toiselle kehitysmaavaltiolle Venäjälle - se meni hiukan pieleen Ukko!
Minä kävin aamutuimaan keräämässä yhdeksän rastia Ilmaristen metsistä - kiitos siitä Ukko!

Käyntijärjestys 44-45-43-42-52-47-46.
Nettoaika 50 min ja matka 2,92 km.

Vaihteeksi suunnistusta

En vielä päässyt eroon suunnistuksesta.

Olin tänään järjestysmiehenä Satarasteilla – se homma sujuu minulta.

Pahannäköinen, vanha ja ruma mies kun ohjaa liikennettä, niin kaikki tottelevat mukisematta.

Kun kaikki olivat lähteneet metsään, niin pääsin hakemaan rasteja metsästä.

Hain ensin kaksi kaukaisinta ja sain siinä kulumaan niin paljon aikaa, että katsoin parhaimmaksi jättää loput huomiseksi.

Siinä olisi pimeä yllättänyt. En kyllä pimeää pelkää – ainakaan paljon. Mutta kompurointi metsässä ei ole mukavaa, varsinkin kun kauden päätapahtuma on torstaina!

Tällä kartalla oli tosi paljon helpompaa suunnista kuin lauantaisella!

Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailu

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia!

Ja siitä syystä ilmoittauduimme siskon kanssa rogaingin EM-kisaan.
Tavoitteena ei ollut Euroopan mestaruus, vaan nauttia ulkoilusta metsäisessä maastossa. Varsinkin kun sää suosi, syyskuussa yli +20 astetta ja aurinko paistoi. Startti oli lauantaina 9.9.23 klo 13.00. Aikaa suoritukseen oli 24 tuntia.

Aurinko ei pahemmin paistanut suoritukseemme. Teimme kauheita pummeja - tosin emme me niitä tehnyt, minä olin vastuussa suunnistuksessa ja töppääjä olin siis minä!

Näin se homma eteni:

Lähtö-25: Viime aikojen vesisateet saivat suot litimärjiksi ja jo ensimmäisellä rastivälillä jalkamme olivat märkiä, onneksi vesi oli lämmintä.

25-75: Jo ensimmäisellä rastivälillä tutustuimme Raasin metsien pöheikköihin ja muutimme reittiämme metsätiepainotteisiksi - jätimme rastin 54 väliin. Rasti 75 löytyi hyvin ja saimme hiukan avustaa lopussa kahta kuvankaunista neitosta.

75-53: Pientä siksakkia rastiympyrässä. Kartan mittakaava 1:30.000 ei oikein hyvin kuvannut maastoa ja rastipisteen löytäminen oli vaikeaa.
Osansa siihen vaikutti miljoonat hirvikärpäset, joita joutui kartanluvun ohessa tappamaan kymmenittäin...

53-89: Ensin suoraan pohjoiseen suota välttäen. Sitten länteen. Matkan  mittaaminen unohtui ja teimme turhan rastihaun liian aikaisin. Seuraavassa kohdassa haimme rastia noin 20 minuuttia tuloksetta. Pienen neuvottelun jälkeen totesin Maijalle, että otetaan suunta koilliseen ja päästään ehkä siellä kulkevalle metsäautotielle. 
Sata metriä käveltyämme törmäsimme nelihenkiseen latvialaisjoukkueeseen. Neuvottelimme hetken ja se taisi olla Maija, joka totesi, että tuon mäen huipulla näkyy olevan rastilippu!

89-106: Päätimme loppumatkalla käyttää kartanluvun asemasta kompassia ja matkan mittausta.
Sillä tavalla tavalla tulimme suoraan rastin 106 juurelle. Luin rastimääritteen väärin ja teimme 5 min mutkan länteen. Siellä ei ollut rastia mutta palasimme kiltisti takaisin ja nousimme rastimäelle.

106-92: Samaan aikaan rastille 106 tuli kaksi latvialaista nuorta neitoa, he kyselivät huonolla englannilla, mihin olemme menossa. Kerroimme menevämme metsäautotielle, juomarastille ja sitten 92:lle. Eivät liittyneet seuraamme!
Juomarastilla tankkasin kaksi puolen litran vesipulloa täyteen, sen verran oli alkumatkalla nestettä kulunut.

Rasti löytyi hyvin, kun Maijan mittaama matka täyttyi, pysähdyimme tälle vaikealle rinnerastille ja näimme rastilipun meistä vasemmalle. Maijan mukaan 50 metrin päässä, totuus lienee ollut 47 metriä - sen verran oli rinne viettänyt kulkuamme.
Tässä vaiheessa kahden viikon ankara ripuli oli vienyt kaikki voimani ja sanoin Maijalle, että lienee parasta hoippua tietä pitkin maalin - sillä tavalla saattaisin selvitä hengissä tästä reissusta.

92-108: Näin päätimme. Mutta kun olimme pari kilometriä löntysteelleet metsäautotietä, totesin, että ehkä voisimme noukkia pari rastia matkalla - saattaisimme ehtiä löytämään ne ennen auringonlaskua.
Tietä pitkin pääsimme 300 metrin päähän rastista ja se löytyi hyvin.

108-66: Maastopohja oli kamalaa ryteikköä koko matkan kahdelle väsyneelle kulkijalle. 
Me olimme mahdollisimman epätäydellinen rogainingpari. Maija kävelee paljon kovempaa vauhtia tiellä. Minä olen taas nopeampi metsässä - Maija täyttää viikon päästä 82 vuotta, joten se on ymmärrettävää. Aika harva sen ikäinen selviäisi tästä reissusta maaliin omin jaloin!
Mutta tämäkin rasti löytyi hyvin.

66-Maali: Edes maalin lähestyminen ei tuonut voimia takaisin ja loppukiri jäi ottamatta.
Mutta hyvissä ajoin ennen aikarajaa 24 tuntia pääsimme maaliin.
Aikaa käytimme runsaat 8 tuntia ja matkaa taittui 25 kilometriä.

Paluumatkalla Turkuun kertasimme tätä kokemusta ja sen antia. Kumpikin olimme sitä mieltä, että nämä pidemmät rogaining-kisat ovat osaltamme taakse jäänyttä historiaa. Mutta mitään emme kadu, emme edes tätä viimeistä epäonnistumistamme!

Jos tämäkään nyt oli mikään suuri katastrofi! Tavoitteemme oli sijoittua sarjassamme viidenneksi ja sen me teimme.

Maija esittelee suunnittelemaamme reittiä ennen kilpailun lähtöä.
Tässä vaiheessa hymy oli herkässä!

Tässä Garminin raportti toteutuneesta reitistä.
Tuo rastin nro 89 pummi harmitti raskaasti! Kisassa kerättiin pisteitä, rastin ensimmäinen numero ilmoittaa siitä saatavan pistemäärän.
Yli sadan numeroisesta rastista sai kymmenen pistettä.
Eniten pisteitä kerännyt voitti kisan tai sarjan.

Kun esittelin suunnitelmaamme, Ukko Yli-jumala loihti tuollaisen sädekehän otsalleni.
Hirvikärpästen johdosta jouduin matkan aikana peittämään sen Buffilla! 😂

Hyvinvointialueella

Maanantaina tuli kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun minuun iski raju ripuli. Sen jälkeen olen istunut joka Ukko Yli-Jumalan aamu pari tuntia vessan pöntöllä suoli pitkällä tuskan hikeä vääntäen.
Parin Imodiumin jälkeen puoleen päivään mennessä olen saanut itseni siihen kuntoon, että voin varovaisesti tassutella postilaatikolle hakemaan Turun Sanomia tarvitsematta pelätä, että puolessa välissä joudun kyykistymään tarpeilleni.

Lähetin silloin hyvinvointialueemme (?) omalääkärille selostuksen tilastani ja kysyin pitäisikö tehdä asian eteen muutakin kuin syödä joka päivä kourallinen Imodiumia.

Kun mitään ei kuulunut, lähetin keskiviikkona uuden kyselyn ja laitoin mukaan sen aamupäivän tiedot: 6.30 herätys, 7.30 aamupuuro, 8.00 aamukahvi ja pari voileipää, 9.00-11.00 vessapytyllä 7 kertaa - tehollinen pytyllä istumisaika 1h 20min.

Puolen päivän jälkeen istuimme ensimmäisen vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä ja hallituksemme puheenjohtaja oli vakaasti sitä mieltä, että minun on syytä pikaisesti tilata aika erikoislääkärille.
Samassa soi puhelin ja siellä ystäväni omalääkäri kertoi, että oli saanut kyllä viestini, mutta Varhan asiat ovat sen verran sekaisin, että hän ei niihin pysty vastaamaan netin kautta.

Lääkärin kanssa kävimme perusteellisesti läpi tilanteeni sekä mahdolliset syyt ja seuraukset.
Sain luvan jatkaa Imodiumin popsimista ja kysyin myös voinko osallistua lauantaina Rogainingin 24 h kisaan.
Sain luvan siihenkin ja sovimme, että jos vielä viikon päästä ripuli jatkuu yhtä voimakkaana, niin sitten aloitetaan tutkimukset syiden selvittämiseksi.

Lääkärini valoi minuun uskoa, että minusta saadaan vielä jonkintasoinen ihminen eikä hän uskonut, että vielä tarvitsisi miestä viedä saunan taa ja lopettaa!

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen nettisivuilta kuvakaappaus.
Muutoin olen sitä mieltä, että nimen voisi muuttaa
Varsinais-Suomen pahoinvointialueeksi = VarPa. 😕 

Satasprintti

Tästä(kään) suorituksesta ei voi olla ylpeä.

1-2-3 meni ihan OK, mutta nelosta lähestyessäni taisin mennä hiukan vihreälle veralle - eka hylkäys!

Viitoselle mennessä oli peukalo kartalla väärässä kohdassa ja kun tulin risteykseen ja siinä oli rastilippu. Peukaloni näytti, että olen 9-rastin risteyksessö ja käännyin vasemmalle. Vajaan sadan metrin jälkeen aloin ihmetellä, katsoin komapssia ja käännyin päästellen suustani eräitä varsin suomalaisia sanoja.

5 ja 6 menivät ihan OK.

Seiskan rastimäärite oli portaikko ja siinä oli rastilippu joten leimasin. Vasta reittiviivaa siirtäessni kartalle näin, että leimasin väärällä rastilla. Tosin maalissa emitin tarkistuksessa minulle sanottiin: rata 2 km, OK.
Toinen hylkäys!

Lopussa ei ongelmia eikä hylkäyksiä.

Shakinpelaajan ura siintää taas silmissäni...

Ruissalossa patikoimassa

Tänään vuorossa oli Maijan kanssa viimeistelyharjoitus viikon päästä tulevaan Rogainingin EM-kisaan.

Meille ei siellä kuitenkaan ole tavoitteena voitto, vaan reipas ulkoilu Raasin metsissä. Olemme luvanneet itsellemme, että tulemme pois metsästä vasta sitten, kun olemme taivaltaneet siellä maratonin matkan.

Helppoahan se olisi taivaltaa matka näitä Ruissalon ulkoiluteitä pitkin, mutta kisa käydään metsissä, kallioilla ja soilla. Mutta eiköhän sekin meiltä onnistu. 

Tärkeintä ei vauhti vaan runsas syöminen ja juominen - tosin alkoholipitoisia juomia vältellen.

Kisaa ja etenemistämme voi seurata netistä, laitan myöhemmin osoitteen, josta voi seurata päätöntä menoamme.

Eikä tarvitse koko yötä valvoa, uskomme, että selviämme maaliimme ennen klo 03.00 ensi sunnuntaiaamuna. 

Lähtö kisaan on ensi lauantaina 9.9.23 klo 13.00.

Saarronniemessä oli kepin päässä hieno taulu!

Paluumatkalla golfkentän vieressä.

Kuvassa on reittimme ja matka.
Ajassa on mukana noin puoli tuntia juoma- ja ruokataukoja.
Lähtö ja maali olivat Kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalta.