Autokuume nousi ja laski

Eräs turkulainen autoliike otti eilen yhteyttä tarjoten automme Kia Neron (vai oliko se sittenkin Kia Niro?) vaihtoa uuteen ladattavaan versioon.

Vuoden autoksi valittu malli olisi muuten samoilla varusteilla kuin nykyinen, mutta olisi ladattava hybridi tämän nykyisen tavallisen hybridin sijaan.

Ladattavalla autolla ei meikäläisen normaaliajoissa tarvitsisi käydä bensatankilla kuin pari kertaa vuodessa. Mutta ladata sitä akkua pitäisi kyllä joka Ukko Yli-Jumalan päivä.
Väliraha olisi ollut hiukan yli 20 k€.

Pyysin tarjousta myös siltä autoliikkeeltä, jolta ostin tämän nykyisen auton vajaat kaksi vuotta sitten. Hinta oli samaa luokkaa.

Minä ajan nykyään noin 15000 km vuodessa. Kia hörppii bensaa keskimäärin viisi litraa satasella. Kun bensa maksaa kaksi euroa litra, niin sadan kilometrin bensat maksavat kympin. Elon laskuopin mukaan minun vuosittaiset ajot maksaisivat tuhat viisisataa euroa.

Kun autoliikkeen myyjä soitti ja kysyi milloin aletaan hieromaan kauppaa auton vaihdosta, kerroin hänelle tämän laskelman. Ja kysyin löytäisikö hän hyviä perusteluja, miksi vaihtaisin autoa periaatteessa samanlaiseen ja joutuisin vielä lataamaan sitä joka ilta.

Myyjä totesi, että on ilmoja pidellyt ja on kiva kuulla, että olet ollut tyytyväinen hänen myymäänsä autoon. Kuume tehdä autokauppaa hyytyi nopeasti molemmin puolin.

Nykyinen auto, joka jäi siis edelleen käyttöön.

Menneitä muistelemassa

Asuimme Yläneellä vajaa puoli vuosisataa sitten kahdeksan vuotta.

Sinä aikana vietimme monesti vapaa-aikaa neljän pariskunnan kesken iloisen hauskanpidon merkeissä.
Kun me kaikki olimme sellaisia sodan jälkeen syntyneitä nuoria, niin saattoi siinä joskus iltaa viettäessä hieman miestä väkevämpääkin tulla nautituksi.

Sittemmin kaksi pariskuntaa muutti pois Yläneeltä, mutta jatkoimme säännöllistä tapaamistamme.
Kun tuota ikää on tullut, niin tapaamiset ovat harventuneet. Edelleen olemme vuosittain tavanneet ja muistelleet menneitä. Yleensä ainakin silloin kun joku on täyttänyt pyöreitä vuosia.

Korona vähensi kanssakäymistä, kun muutenkin tuli pysyteltyä enemmän kotosalla kuin aiemmin.
Vuosi sitten, kun porukkamme nestori täytti tasavuosia, kokoonnuimme jälleen yhteen. Silloin jo siistimme käyttäytymistämme ja muistaakseni nautimme lasillisen kuohujuomaa ja ruoan kanssa lasillisen viiniä.

Tänään kokoonnuimme Yläneelle Kaidanojan Kartanolle nauttimaan talon oikein maittavaa lounasta.
Olimme saaneet käyttöömme kabinetin, siellä saimme rauhassa lounastaa ja vaihtaa ajatuksiamme pitkän lounaan merkeissä.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut sellainen perinteinen pitkä lounas, Kartanolla ei ole anniskeluoikeuksia, joten teimme historiaa: kokoonnuimme ensimmäisen kerran täydellisen raittiuden merkeissä.

Siitä huolimatta muutaman tunnin jälkeen alkoi puheensorina nousta sellaisiin sfääreihin, että tällainen kuulovammainen ukkeli ei enää yksittäisistä sanoista saanut mitään tolkkua.

Mutta hauskaa oli ja paljon jäi juttuja kertomatta. Totesimme, että tällainen lounastapaaminen pitää toistaa!

Kaidanojan kartano on ollut Yläneen ja ympäristökuntien vanhainkotina.
Nykyää se on yksityisessä omistuksessa. Siellä majoitustoimintaa ja ravintola.
Kuva on kuvakaappaus Kaidanojan kartanon nettisivuilta.

Pitkän nauttiminen

Otsikko ei nyt tarkoita pitkää huurteista vaan sitä, että olen syyskuun alusta lähtien tehnyt kerran viikossa ns. pitkiksen eli pitkän juoksun.

Ottaen huomioon ikäni ja kehnohkon kuntoni olen katsonut, että minulle pitkiksen kestoksi riittää puolitoista tuntia. Ehkä suurin syy aikatavoitteen lyhentämiseen on ollut kuitenkin se, että tällaisen lenkin pystyy tekemään ilman juomapulloa.

Nuorena miehenä eli silloin kun en ollut täyttänyt vielä seitsemääkymmentä vuotta, minun pitkikseni olivat yli kaksituntisia juoksuja.

Nyt kun olen Camillan ohjauksessa, niin nämä lenkit toistaiseksi pitää suorittaa PK-alueella eli keskisyke pitäisi olla korkeintaan 120. Se tarkoittaa, että aina välillä on otettava kävelyjaksoja, jotta syke ei nouse liian korkeaksi. Tänään kävelyn osuus lenkistä oli viidennes.

Pitkiä lenkkejä tarvitaan ja niiden pituutta ja vauhtia tulee lisätä.
Ei sen takia, että olisin kauniimpi vaan siksi, että huhtikuussa minun pitäisi pystyä juoksemaan maraton ja vähän enemmänkin.

Henkinen kantti kyllä riittää, yli viidenkymmenen maratonin kokemus auttaa jaksamaan 6-7 tunnin kuntoilun.
Ja harjoituksen pitkäjänteisyydenkin pystynen toteuttamaan ilman ongelmia.
Ainoa, joka voi kariuttaa tavoitteeni, on polvien ja akillesjänteiden mahdollinen ylirasitus tai vioittuminen.

Mutta uskon, että lihashuollolla ja jumpalla pystyn pitämään nekin riittävässä kunnossa.

Tässä tiedot tämän päivän lenkin sykealueista.
Garminin tulkinnan mukaan olen lähes koko lenkin liikkunut lämmittelyvauhdeilla.
Minä kyllä kutsuisin sitä rauhalliseksi hölkäksi.
Juoksua se ei tietenkään ollut.
Silloin kun syke nousee alueelle neljä, huononäköinen saattaisi kutsua sitä jo juoksuksi.
Juoksija sanoisi sitä hiipimiseksi. 😢

Ihmeparantuminen

Ota vuoteesi ja käy, totesi Jeesus yhdelle sairaalle pari tuhatta vuotta sitten. Käskyn saatuaan sairas poistui tervehtyneenä. Eli hänellä oli psykosomaattinen sairaus.

Veljeni vihjasi lukeneensa hampputuotteesta, joka on auttanut MS-potilaiden pärjäämiseen. Pakkohan siitä oli lukea ja tilata kuukauden kuuri kokeeksi.
Ulla on nyt syönyt kolme päivää näitä CBD-pillereitä.

Kun olin keittänyt hänelle tänään aamukahvit ja kutsunut hänet keittiöön, niin hän pysähtyi olohuoneessa kesken matkaa ja totesi, että ensimmäisen kerran vuosiin hän pystyi kävelemään rennosti ilman kipuja ja tasapaino-ongelmia.
Ja siitä syystä myös hänen asenteensa oli poikkeava. Normaaliaamuina menee tunti tai pari ennen kuin rouvan suusta tulee mitään positiivista.

Ja ainoa muutos on ollut näiden hamppupillereiden syönti!

Joillekin MS-potilaille on määrätty huumeita, ne vähentävät kipuja ja parantavat muutenkin elämän laatua. Mutta niitä kirjoitetaan hyvin niukasti. Kuulemma monet ovat alkaneet käyttää niitä viihdetarkoituksissa ja huumeillahan on herkästi taipumus aiheuttaa riippuvuutta.

Näistä hamppupillereistä on poistettu huumeiden vaikutus – näin ainakin mainosteksteissä kerrotaan.

Jos vaikutus on todellinen ja pitkäaikainen niin kyllä se minunkin elämääni parantaa. Omaishoitajana voin todeta, että ei se omaishoitajan työ ole ollut mikään kutsumusammatti minulle.

Enhän minä ensimmäisen vaimoni omaishoitaja ole virallisesti, mutta torellisesti kyllä!

Näitä minä syötän Ullalle.
Kun itsekin kärsin muustakin kuin vanhenemisesta, niin päätin alkaa käyttää näitä viikon kuurin kokeeksi.
Jos vaikka nopeus, voima, kestävyys, notkeus, kuulo, näkö ja ulkonäkö alkaisivat parantua! 😂

Neuvolassa

Suomen suurin ikäluokka eli 1947 syntyneet poikalapset passitetaan tänä vuonna neuvolaan.

Aloitin tänään käymällä labrassa. Siellä minulta otettiin sydänfilmi ja viisi pulloa verta. Aika pieniä olivat pullot, joten labrasta lähtiessä ei huimannut, vaikka aamulla en syönyt ja juonut mitään.
Paitsi lasillisen vettä, sen sai ottaa eikä ilmoitettu, onko se desin vai litran vetoinen lasi.
Tein kompromissin ja join kolme desilitraa vettä neljän tunnin aikana ennen verinäytettä.

Labran tulokset tulivat jo Omakantaan. Tulokset olivat suurin piirtein rajojen sisällä. Pari tulosta meni ihan sallitun haarukan laitaan ja kokonaiskolesteroli jopa pikkuisen yli. Tosin se on ennenkin ollut yli ja lekuri on todennut, että hyvä kolesteroli on korkea ja nostaa kokonaisarvon rikolliselle tasolle.

Tänään aloitin myös mittaamaan verenpaineen ja sykkeen aamuin illoin. Jo varmaan kymmenen vuotta olen mitannut sen aamulla. Paine on alhainen, kuten sykekin. Yllätyin yläpaineen suuruutta iltamittauksessa. Aamulla 110/65 ja illalla 130/70. 

Viikon päästä menen neuvolaan keskustelemaan tästä ja sydänfilmistä ja muista asioista, mihin vanhuus meitä johtaa.

Kun on kyseessä neuvola, niin varmaan saan ohjeet miten vaippa vaihdetaan.
Vaikka ennemmin tarvitsisin neuvoja miten vaimo vaihdetaan…

TurkuRastit

TurkuRastit Hirvensalossa.

Olipahan reissu!

Ensin oli vaikeuksia löytää lähtöön, sinne ei ollut minkäänlaista opastusta ja se sijaitsi K-pisteestä puoli km pohjoiseen – kartan ulkopuolella.
Ykkönen löytyi hyvin mutta kakkoselle mennessä iski paniikki, kun olin ihan kartan reunalla ja huimasi pahuksesti pudotus... Käännyin takaisin mutta 50 metrin jälkeen uskoin että rastini on etelässä.

Siinä vaiheessa otti niin pahasti päähän, että aloin miettiä miksi ihmeessä olen täällä. Ratamestari vaikutti jo silloin pahasti sadistilta!

Seuraavat rastit löytyivät kohtuullisesti, mutta jyrkkä ja liukas mäki alas neloselle oli vaikea fyysisesti ja varsinkin henkisesti.

Siitä eteenpäin oli kasille asti korttelisuunnistusta. Ysillä loppui korttelit ja saimme kiivetä vuoren rinteen ylös ja rastin leimaaminen vaati tasapainoa liukkauden ja jyrkänteiden takia. Jälleen tuli mieleen kysyä ratamestarilta millä luokalla hän on sadistien korkeakoulussa!

Ysiltä eteenpäin oli helpompaa maastoa. Rastilla 13 tein minuutin virheen, kun lähdin kiertämään oikealle.
Rastilla 14 tuli puolen minuutin pummi, mutta olen hiukan sitä mieltä, että kartta ei antanut oikeaa kuvaa maastosta. Samoin maalia ennen puuttui kartasta merkkejä.

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Sain tuloksen, vaikka minut olisi pitänyt hylätä koska, liikuin kielletyllä alueella kuutosrastin jälkeen.

 

Pitää kysyä, kuka oli ratamestarina. Ja jatkossa boikotoida tämän herran tekemiä ratoja!

Radalla oli pituutta 3,2 km. 
Nousua tuli 160 metriä.
Nousuprosentti taitaa olla suurin yli 60 vuotta kestäneellä urallani!

Gaia kylässä

Olin juomassa aamukahvia, kun ovikello soi. Tai ei ihan ovikello, vaan koiran haukkuminen kuului keittiöön.

Anna toi meille Gaian hoitoon pariksi päiväksi. Anna tietää, että Ulla nukkuu vielä puoli kahdeksalta, joten ovikelloa ei soitettu. Vain koiran sulosointuja sain kuunnella.

Kahvin ja aamutoimien jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille.
Olin pukeutunut kävelyä varten, mutta koira päätti toisin – hölkäksi se meni.

Viimeksi kun se oli meillä, sillä oli juoksu ja piski pysähtyi sadan metrin välein merkkaamaan maastoa ilmoittaakseen uroksille, että olen täällä!
Tänään tahti oli toinen, ensimmäinen pissa puolen kilometrin jälkeen ja toinen kun matkaa oli taitettu yli kilsa.

Ahkerasti se haisteli maastoa, mutta välit koira juoksi. Joten kun viiden kilometrin jälkeen tulimme kotiin, paita oli minulla märkä ja suihku kutsui.

Gaiakin oli lenkin jälkeen pitkän aikaa ihan tyytyväisenä jaloissani nukkuen.

Toista tuntia lenkkiin meni aikaa.
Kun se vaatii kolme tällaista lenkkiä päivittäin, niin kaksi päivää sitä kestää hyvin. Mutta kolmas päivä voisi olla jo liikaa.

Omistajat ovat luvanneet hakea koiran pois huomenna, mutta kassissa, jonka he toivat, oli kyllä ruokaa vaikka viikoksi.
Saas nähdä kuinka tässä käy!

Huippumoodissa

Kolme viikkoa on täyttynyt Camillan johdolla tapahtunutta juoksuvalmennusta.

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin eihän se Camilla meitä johda eikä edes valmenna.

Valmennuksen järjestää Huippumoodi Oy ja yrityksen vetäjä Lasse Seppänen. Hänen tukenaan juoksuvalmennuksessa on Toni Roponen ja Camilla on palkattu viime aikaisten urheilusaavutusten avittamana ryhmän mannekiiniksi.

Ensimmäiset viikot ovat sujuneet kevyen juoksun merkeissä. Pääpaino on ollut hitailla juoksulenkeillä niin alhaisilla sykkeillä, että kävelyä on ollut mukana paljon.
Juoksuharjoituksilla ei ole lihakset tulleet kipeiksi.

Mutta valmennukseen liittyy paljon – ainakin minun mittapuuni mukaan – lihastreenejä. Tietyt tukilihakset ovat olleet kipeinä, kun olen saanut ihan uusia liikkeitä tehtäväksi. Ja lihasvoimat ovat minulla heikot, niitä tässä nyt parannetaan.

Näittenkin suhteen olemme vielä totutteluvaiheessa. Alan jo hieman pelätä, mitä sieltä vielä on tulossa. Odotuksissani on itkua ja hammasten kiristelyä.
Ehkä myös parempaa kestävyyttä ja juoksunopeutta.

Ennen ensi kesää… 😇

Kuvassa vasemmalta Toni, Camilla ja Lasse.
Tuo Lasse kantaa päävastuun harjoitusohjelmien tekemisestä.
Vastuu treenien onnistumisesta on kyllä puhtaasti minulla itselläni.
En raportoi heille päivittäisistä lenkeistä.
Mutta kysellä voin, jos on kysyttävää.
Ovat jopa vastanneet... 😃

Kaarinan syysmaraton

Syksyn viimeinen suurempi maratontapahtuma juostiin Kaarinassa. Sen järjestää Finnish Marathon Runners, joten seuran jäsenenä olen päässyt järjestämään tapahtumaa.

Tämä oli järjestyksessä 13. Kaarinan Syysmaraton. Olin ensimmäisessä mukana juoksijana.
Seuraavilla kerroilla sitten liikennettä ohjaamassa. Siinä toimenkuvassa on pääsyvaatimuksena iso koko, ruma naama ja rohkeus astua auton eteen, jotta ne eivät aja juoksijan päälle.

Tähän mennessä olen onnistunut hyvin suojaamaan juoksijat onnettomuuksilta. Vaikka joskus se on ollut hilkulla, kun on viisi tuntia tätä työtä tehnyt syksyn jäätävässä säässä. Loppuvaiheessa tarkkaavaisuus hieman herpaantuu, mutta toisaalta siinä vaiheessa ei enää juoksijoitakaan ole ruuhkaksi asti.

Tänä vuonna vetosin ensimmäisen vaimoni terveystilanteeseen ja pääsin lähtemään kotiin jo kolmen tunnin urakoinnin jälkeen.

Olin pyörällä liikenteessä ja pukeutunut siten, ettei kylmä olisi tullut vaikka lämpötila olisi ollut kylmempikin.
Mutta jäätävä itätuuli osui mukavasti työpaikalleni ja vielä illalla silmät aristivat.

Ihmetellä piti kun kärkipään maratoonarit lähtivät juoksemaan shortseissa, paljain päin ja ilman sormikkaita. Näköjään iso moottori ja koneessa paljon kierroksia pitää kropan lämpimänä!

Palkintojen jako oli kymmenkunta minuuttia maaliintulon jälkeen
Voittajalla ei ollut kiire laittaa pitkiksiä päälle.
Sentään pipo ja takki olivat löytyneet!
Maratoonarien juoksunumerot alkavat luonnollisesti numeroilla 42! 😜

Luokkakokous, jälleen

Eilen pidimme luokkakokousta. 😂

Kymmenen innokasta insinööriä saapui paikalle ravintola Teiniin, vaikka mitään teini-ikäisiä emme ole, emmekä siltä kyllä näytäkään.

Vanhan kaavan mukaan hölisimme ensimmäisen puolituntisen niitä näitä ja siinä sivussa maistelimme kuohuvaa juomaa. Se ei ollut samppanjaa, vaikka valmistumisestamme tuli keväällä viisikymmentä vuotta.
Sitten söimme aterian, joka oli oikein hyvä – ainakin minun pippuripihvini. Juttu ei tauonnut ruokailun ajaksikaan, osalla porukasta juoma vaihtui viiniksi. Minä jatkoin olutlinjalla.

Huonokuuloisena valittelin akustiikkaa ja kerroin, että en kaikkea juttuja ymmärrä. Jatkoin, että se johtuu osittain hiljalleen etenevästä seniiliydestä ja jonkin verran myös heikentyneestä kuulosta.

Tästä viisastuneena Erkki valitsi itsensä palaverin puheenjohtajaksi ja ilmoitti, että tästä eteenpäin vain yksi on äänessä kerrallaan.
Se helpotti ja yksi kerrallaan aloimme kertoilla mitä vähää on vuoden aikana tapahtunut. Kun keski-ikä on aika tarkkaan kolmeneljännestä sadasta vuodesta, niin eihän siinä sen kummempia tapahdu.

Tosin kokoonkutsujamme Pekka sai kyllä aikaan runsaan raportin tämän päivän postaukseen.
Eikä se ollut mitään keinoälyn liirumlaarumia vaan ihan tosiasioihin perustuvaa kaunokirjallisuutta.

Saimme jopa päätöksiä tulevaisuudesta. Kesäkuussa menemme merimatkalle Åbosta (Ruis)Saloon ja takaisin. Vuosikokouksen ajankohta on lokakuussa pitkän perinteen mukaisesti.

Palaveri päättyi kahdeksan aikoihin illalla. Nuorempina jaksoimme normityöpäivän verran kauemmin.
Ikä ei siis välttämättä tuo mukanaan viisautta, mutta kunnon heikkenemisen myötä tekemiset ovat kyllä järkevämpiä kuin viime vuosituhannella!

Seuranani olivat:

Pekka, ryhmämme kuopus ja kokoonkutsuja

Erkki, puheenjohtaja

Ismo, kivenhakkaaja

Jaska, lentopalloilija

Jukka, taiteentuntija

Kari, ilmastotietelijä

Simo, blogini uskollinen lukija

Matti, suunnistaja

Arska, seilori

TurkuRastit

TurkuRastit tänään Ruissalossa ja teemana oli polkusuunnistusta.

Vauhtia pystyi pitämään mutta jostakin syystä en pystynyt vauhdissa karttaa lukemaan ja se aiheutti pieniä pysähdyksiä.

Kuutosella joutui ensimmäisen kerran metsään ja kalliolle.

Rastin 11 luin karttaa niin, että luulin rastin olevan ylhäällä ja menin sinne. Olin rastin yläpuolella, mutta jyrkänteiden takia en meinannut päästä alas. Siinä tuhrautui kaksi minuuttia.

Positiivisena asiana oli se, että kahden viikon PK-lenkkien jälkeen juoksu kulki ja pulssi nousi korkealle.

GO SLOW TO GO FAST!
Se slogan taitaa olla totta - jatketaan siis PK-lenkkien tekemistä.

Ahtisaari

Eilen siirtyi Martti Ahtisaari yläkerran laulukerhoon.

Meidän suomalaisten mittapuun mukaan hän oli suuri persoona ja kansainvälisestikin tunnustettu rauhantekijä.

Kun kotimaiset kanavat, radio, TV ja lehdistö hehkuttivat tämän suurmiehen uraa ja kansainvälistä menestystä, niin tarkistin myös mitä ulkomailla asiasta kerrottiin.

CNN: asiasta ei mitään mainintaa uutisissa. Kun laitoin etsintään Martin nimen, niin edelleen täysin tyhjää.

BBC: uutisotsikoissa ei kuolemasta mitään mainintoja. Haulla tuli juttua ja kuvia vuoden 2008 Nobel-palkinnosta.

Tarkistin siis asiaa eilen illalla.
Tänä aamuna tilanne oli edelleen sama, ei mitään uutta Martista!
Viisimiljoonainen kansa ei todellakaan kiinnosta suuria uutistoimistoja. Ei edes Nobel-rauhanpalkinnon voittaja kiinnosta maailmaa tämän päivän sotien keskellä.

R.I.P. Martti Ahtisaari!

Kuvakaappaus Ylen uutisesta.

Perjantai, kolmastoista päivä

Lähdimme Ullan mukaan aikaisin aamulla Nauvoon laittamaan mökkiä talviteloille. Siis Ullan mittapuun mukaan aikaisin, lähtöhetkellä kello oli kaksitoista!

Aika pitkälle valmistelut mökillä oli jo tehty viime kerralla.

Nyt oli vuorossa jääkaapin tyhjennys ja sulatus, vuoteitten sijaaminen ja peittojen sekä tyynyjen laittaminen vakuumipusseihin ja lakanoiden pakkaaminen pesua varten.

Sammutin vesipumpun ja tyhjensin putkiston.
Myös saunan vesisäiliön tyhjensin ja kuivasin säiliön odottamaan kevättä.
Jäteastiat vein suuliin.
Riistakamerat hain metsästä talvilevolle.

Hyvää talvea Nauvo!

Tänään tosiaan oli 13. päivä ja perjantai. 😕

Sitä se todella olikin, mutta palaan siihen asiaan myöhemmin!

Kuvia en reissusta ottanut.
Tämä kuva oli riistakamerassa!

Venäjä, Venäjä ja Venäjä

Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Näin totesi seitsemän vuotta sitten silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies.
Hänen lauseensa herätti Suomessa valtavasti kohua ja Häkämiestä syytettiin ties miten naapurivaltiota kohtaan osoitetusta arvostelustaan.

Tänään tilanne on sellainen, että maapallolla on kolme turvallisuushaastetta: Venäjä, Venäjä ja Venäjä!

Minun pieneen päähäni ei mahdu se, mitä Putin hakee nykyisellä toiminnallaan.
Venäjä aiheuttaa turvallisuusongelmia kaikkialla maapallolla.
Vaikuttaisi siltä, että Putin haluaisi alistaa kaikki valtiot Venäjän salaisen poliisia valvontaan.

Hyökkäys Ukrainaan on saanut seurakseen Venäjän mobilisoiman konfliktin Israelin ympäristöstä.
Nyt ryssät ovat rikkoneet kaasuputken Suomen ja Viron välillä.
Jatkoa näille odotetaan, varmasti niitä tulee.

Luuleeko Putin ja hänen rikostoverinsa, että kaksisataamiljoonainen kansa pystyy hallitsemaan rötöksillään, armeijallaan ja tiedustelupalvelullaan koko maailmaa?

Mielisairaan touhua!

Kuntoilua

 Ensimmäinen viikko Camillan juoksuvalmennusta on takana.

Ainakaan vielä ei juoksumäärät ahdistaneet – itse asiassa juoksua tuli paljon vähemmän kuin edellisinä viikkoina.

Sen sijaan lihasjumppaa ja corea tuli paljon enemmän kuin normaalisti.
Sen huomasi siitä, että reisilihakset olivat hieman arat tänään. Siis jotain uutta rasitusta löytyi näistä harjoitteista, vaikka eivät ne vielä mitään rankkoja olleet.

Kun kurkistin loppukuun ohjelmiin, niin kyllä sieltä juoksuakin vielä löytyy.
Ja kurssin vetäjä antoi minulle luvan tehdä yhden suunnistuksen viikossa normiohjelman lisäksi. Ja tarpeen vaatiessa toisenkin, mutta se tulisi sitten yhden ohjelman mukaisen harjoituksen tilalle.

Tässä tiedot viime viikon synneistä.
Kuntopiiri ja jumppa liittyvät suurelta osin tähän valmennukseen.
Kyllä minusta vielä maratoonari tehdään.

Ahkera poika

 Eilinen myrsky ei tehnyt isompia tuhoja lähiympäristössä ja tuuli oli sen verran laskenut, että kävin hölkkäämässä puolentoista tunnin lenkin.

Valmentaja käski juosta sen erittäin hiljaisella nopeudella. Kylmä sää ja kova tuuli teki sen, että välillä oli vähän kylmä ja vauhtia piti lisätä.
Juoksin lenkin niin, että vastatuuliosuudet menin metsä suojassa ja sain sillä tavalla pidettyä pulssin hieman alempana.

Palattuani aloin valmistella karjalanpaistia. Olin käynyt eilen ostamassa pari kiloa lihaa ja muut tarveaineet.
Kun olin saanut kaiken valmiiksi, Ulla nousi ylös ja keitin hänelle kahvit ja sain itsekin santsikupilliset.

Sitten laitoin ohjeen mukaisesti ainekset isoon uunivuokaan, joka tulkin melkein täyteen. Ulla tuli katomaan ja ilmoitti, että nestettä on liikaa.
Kerroin, että sitä on ohjeen mukainen määrä ja mausteita riittävästi, joten ruuasta on tulossa priimaa.

Siis vuoka uuniin 225 asteeseen puoleksi tunniksi ilman kantta ja sen jälkeen se sai olla siellä neljä tuntia 150 asteessa kansi päällä. Tosin viimeisen tunnin ajaksi alensin lämmön lähelle sataa.
Kun ruoka muhi uunissa, siivosin ensin keittiön ja kävin sitten kaupassa.
Hetken ehdin levähtääkin, ennen kuin pesin perunat, laitoin ne kiehumaan ja katoin pöydän.

Nostin liha-astian pöydälle ja otin haarukalla yhden possunlihan palan tarkistaakseni lihan kypsyyden. Se oli ilmeisen kypsää, kun haarukkaan jäi vain puolet lihakimpaleesta.

Minusta ruoka maistui taivaalliselta ja jopa vaimo totesi, että vaikka nestettä oli liikaa, niin maku oli rouvan mielestä ihan kelvollista.

Eli ei kuningatar sentään kehumaan alkanut!

Vuoka uunissa.
Ohjeen mukaan en paistanut lihoja ennen vuokaan laittamista.
Joten alkuasetelmassa lihat ovat vielä raakoja.

Pata on jäähdytetty ja nämä ovat menossa pakastimeen.
Yhden purkillisen söimme tänään ja toinen odottaa jääkaapissa 
huomista päivää.
Eli yhteensä viikon ruuat odottavat nautiskelijoita! 😉

Reipas tuuli tuli pohjoisesta, joten pyrin juoksemaan paljon itä-länsisuunnassa sivutuulessa.
Onnistuin välttelemään pahimpia vastatuuliosuuksia.

Lakko loppui!

Tein kolme viikkoa sitten suunnistuslakon.

Tänään se lupaus rikkoontui, kävin vaeltamassa TurkuRasteilla neljä kilometriä Ilpoisten kallioilla.
Suunnistus sujui ihan hyvin eli rastit löytyivät vaivatta.

Ongelmia tuotti ainoastaan maastopohja ja polut – ne olivat kivikkoiset ja juurakkoiset. Lisäksi nousua oli ihan riittävästi ja lopuksi saatiin nousta Luolavuoren jätemäelle, siinä viimeistään reidet huusivat hoosiannaa.

Mutta en katunut tämän lakon lopettamista.
Tärkeämpää on pitää voimassa tupakkalakko, joka alkoi Helenan päivänä vuonna 2004.

Ensi kesänä heinäkuun viimeisenä päivänä voin juhlia kahtakymmentä savutonta vuotta.
En sytytä sikaria sen kunniaksi!

Vaikeinta oli löytää lähtö pusikosta.
Mutta silloin aika vielä juossut - enkä minäkään.

Camillan juoksuvalmennus 2023

Aloitin tänään 11 kk kestävän juoksukoulun.

Ohjelman nimi on Camillan juoksuvalmennus 2023.
Sen järjestää Huippumoodi Oy, jonka vetäjänä toimii Lasse Seppänen apunaan Toni Roponen sekä tähän juoksukouluun mannekiiniksi palkattu Camilla Richardsson, naisten kymppitonnin Suomen ennätyksen haltija.

Liityin tähän lähinnä saadakseni oikeanlaista treeniä voidakseni juosta ilman vammoja tuleviin tavoitteisiini.

Jos jaksaisin noudattaa ohjelmaa, niin juoksukestävyyteni varmasti kohoaisi. Mutta tärkein syy tähän on se, että ohjelmassa löytyy runsaasti oheisharjoitteita lihaskunnon ja -voiman kehittämiseksi.

Helppoa se ei tule olemaan.
Ei sen takia, etteikö tällä koululla saataisi Ilkka-poikaan lisää vauhtia ja kestävyyttä.

Vaan sen takia, että meikäläinen hakee kunnonnousua helppojen tasavauhtisten hölkkien avulla. Ja sehän on johtanut kunnon rapautumiseen.

Ja kuten kaikki kunto-ohjelmat, tämäkin alkaa lepopäivällä!

Mökkielämää

Tällä viikolla juoksin toisen kerran yli 30 kilometriä. Vauhtia en viime viikosta nostanut, mutta lisäsin oheen muitakin aktiviteettejä.

Eilen juhlittiin Ullan synttäreitä täällä Nauvossa. Syötiin hyvin – ainakin kohtuullisen hyvin Minttus baarissa kirkonkylässä.

Vielä paremmin syötiin tänään, kun haettiin satamasta Börjen savustamaa lohifilettä ja itse haettiin metsästä sieniä, niistä tehtiin kastiketta. Ja vasta pellosta nostettuja siikli-perunoita.

Tämä päivä pyhitettiin kämpän saattamiseksi talvikuntoon. Kaikki ruokatarvikkeet viedään jo huomenna Turkuun ja muutenkin jätetään mökki odottamaan talven taittumista ja keväisiä säitä. Ainakin jos se on minusta kiinni, Ulla on vielä hieman toista mieltä…

Viiri ei liehunut lipputangossa tänä viikonloppuna.
Nuppi oli tullut alas ja se pitää vaihtaa uuteen.
Tankokin saattaisi olla syytä vaihtaa uuteen, siksi lipputangon vierellä on oksasaha.
Sen pituuden avulla mittasin tangon pituuden - 9 metriä.
Taidan kuitenkin keväällä maalata vanhan tangon ja hankkia siihen uuden nupin.