Matkalla maratoonariksi

Tänään tein parin vuoden tauon jälkeen puolimaratonin mittaisen juoksulenkin.

Aamu oli jo suhteellisen lämmin, mutta pukeuduin hieman liian lämpimään paitaan.
Otin sen, koska paidan takahelmassa oli tilaa geeleille, joita uskoin tarvitsevani viisi kappaletta.

Lähdin länteen, kun tuulitiedoituksen mukaan se olisi mukavaa vastatuulta. Se ei tänäänkään pitänyt paikkansa, joten jouduin tyytymään myötätuuleen. Siinä tuli lämmin, vaikka vauhti oli hidas. Onneksi paidassani oli vetoketju edessä alas asti ja sain paidan asentoon, että se suojasi selkääni mutta jätti etuosan paljaaksi.

Olen siis vakaasti harkinnut juosta vielä yhden maratonin elämässäni.

Siksi pitänee hölkätä pari puolikasta ennen kuin yrittää tehdä mahdottomasta mahdollisen. Tässä siis tänään se ensimmäinen.

Laitoin sykemittariin PacePro asetuksen 21,1 km vauhdilla 9.15/km. Mittari näytti kilometrin välein tilanteen - pysyin koko matkan ajan hieman edellä tavoitettani.

Alku meni luonnollisesti helposti ja sykkeet pysyivat alhaalla.
Mutta kyllä se matka tekee tehtävänsä huonokuntoiselle ikämiehelle.

Lopussa sykkeet nousivat jo yli 140.
Mutta myös nopein kilsa oli se viimeinen.
Vauhti 8.27 min/km ja keskisyke 144.

En ollut perillä mitenkään väsynyt, mutta tänään en olisi pystynyt juoksemaan toista puolikasta samaa vauhtia.
Tarkoitukseni on juosta mara lokakuussa - silloin ei lämpö haittaa juoksemista.

Ja maratonreitti on paljon tasaisempi, joten sekin helpottaa tehtävästä suoriutumista.

Tässä reitti ja tiedot etenemisestä.

Yllä tämän viikon harjoittelu.
Olen siis juossut viikon aikana maratonin.
Mutta se ei vielä takaa, että pystyisin sen juoksemaan 7 tunnissa!

Saatanan tunari

 Kun tulin sunnuntaina Rogaining-kisasta pois, lähdin suihkun jälkeen Nauvoon kun ehtoinen emäntäni jäi sinne yksikseen.

Tankkasin autoni Paraisten S-marketin pihalla. Yleensä tankkaan Nesteen asemilla tai ST1:llä.
Tällä asemalla oli tarjolla viisi erilaista laatua, kolme bensalle ja kaksi dieselille.
Ensimmäinen pumppu tarjosi vihreää vaihtoehtoa ja päätin pelastaa maapallon.

Täytin tankin ja jatkoin matkaa. Matkalla aloin ihmetellä bensan halpaa hintaa ja kun pääsin lautalle, kaivoin esiin tankkauksen kuitin.

Olin tankannut auton jollakin etanolilla, kuitissa luki, että laatu oli E85.

Minulla hybridi ja akustossa oli jäljellä niin paljon virtaa, että uskoin pääseväni mökille lataamaan akkuja. Ajoin loppumatkan pintakaasulla ja oikaisin käyttäen kahdeksan kilometrin hiekkatieosuutta - se lyhentää matkaa lähes viisi kilsaa. Perille pääsin pelkällä sähköllä.

Hyvä niin koska tämä etanoli olisi saattanut vaurioittaa moottoria. Näin ainakin skodan huolto vakuutti, kun olin sinne yhteydessä.

Tänään yritin tyhjentää tankkia bensavarkaiden tapaan työntämällä muoviletkun tankkiin. Yritin imeä sieltä bensaa, mutta letkuni oli liian iso enkä vanhoilla keuhkoilla saanut mitään aikaan. Pitää viedä kärry Rinta-Joupille huoltoon.

Otsikko siis viittaa meikäläisen taitoihin - Saatana!!!

Tämä ei ole mikään tunari. 
Se osasi kiertää riistakameran eikä tuhonnut sitä, vaikka lähelle meni.

Tämäkään ei ole Saatanan tunari vaan eilisillan kuu.

Turku Rogaining Sprint

Olen ollut mukana tässä kisassa sen alusta saakka - eka kerta 2009, eli tämä oli siis 17. kerta.

Tänään maasto oli todella vaativa, itse en päässyt lainkaan rogaining- kartalle vaan olin koko ajan suunnistuskartalla.

Fyysinen kuntoni on ollut parin viime viikon aikana alamaissa - syytä en tiedä.
Reittini oli K-31-38-95-38-33-90-97-114-92-maali.

Aikaa olisi ollut käytettävissä 2 tuntia, mutta en jaksanut enää käydä rastilla 85, vaikka aikaa olisi ollut.

Olin sarjan H75 ainoa osanottaja, joten intressi itsensä kiusaamiseen oli vähäinen.

Rasteille menin kuin telkkä pönttöön, mutta korkeuserot olivat suuret ja maasto muutenkin raskasta edetä, joten liike oli koko ajan hidasta.
Lahjomaton Garmin ilmoitti, että juoksuaika oli 25 minuuttia. Loppu kävelyä.

Ei tämä kisa ainakaan uusia alan harrastajia houkutellut lajin pariin.
Viime vuosina ratamestarit ovat nähneet paljon vaivaa tehdä huipuille vaativan ja vaikean kisan.

Meille takarivin taapertajille se ei ehkä ole paras metodi järjestää kisoja.
Mutta vapaaehtoistahan tämä on...

Kuva hetki ennen lähtöä.
Lähdön jälkeen kaikki nuo takanani olleet syöksyivät ohitseni. 😉

Hamstraaja

En hirveästi juokse tarjousten perässä normaalisti.
Mutta kahvi on sellainen tuote, jota ostan aina kun kaupassa on sitä tarjolla edulliseen hintaan.

Tulin tänään kaupunkiin ja latasin kännykkääni K-kaupan tarjouksen Presidentti-kahvista. Sitä sai kahdellatoista eurolla kaksi pakettia.

Kävin Cittarissa viemässä tyhjät pullot pois ja hakemassa Alkosta tärpättiä.
Samalla lunastin tämän kahvitarjouksen.

Jatkoin matkaani kotia kohti ja poikkesin lähikaupassani Lidlissä hakeakseni itselleni ruokaa ja muita tarvikkeita, joita tämä liike tarjoaa edullisemmin kuin rahanahne K-kauppias.

Tullessani sisälle, näin jo kaukaa vuoren Kulta Katriinaa. Sitä myytiin äpillä kolme pakettia kympillä.
Luonnollisesti ostin nekin - enkä edes palauttanut K-kauppaan kahta Presidenttiä.

Testilenkki

Olen ollut hieman invalidi johtuen viime viikon rokotuksesta ja ruohonleikkuusta. Kylki on ollut niin kipeä, yöllä asennon vaihtaminen ei ole oikein onnistunut. Onneksi nukun yleensä rauhallisesti samassa asennossa koko yön. Ja kylkeen on pistänyt niin, että yskiminen on ehdottomasti kiellettyä.

Lähdin kuitenkin kokeilemaan olenko valmis ensi sunnuntain rogaining-kisaan.

Juoksin hyvän verryttelyn jälkeen kaksi kahden kilometrin reipasta vetoa. Tai siis minun mittapuulla lähes täysillä.

Eka 2 kilsan veto vauhdilla 6.58/km, syke 145, myötätuuleen.

Paluu 6.49/157 vastatuuleen. 

Niiden välissä 5 min hölkkää.

Aika poikki olin juoksun jälkeen, mutta tulevaisuus vaikuttaa kyllä mahtavalta tämän testin perusteella.

Syke oli maksimissaan 165.
Että kyllä sieltä vielä reservejä olisi löytynyt.

Mynärastit

Keitin vaimolle aamukahvit ennen kuin lähdin Turkuun viemään autoa huoltoon.

Huolto on vasta huomenna, mutta sain hyvän syyn lähteä maailmalle ja suunnistamaan Valpperin vienoon maastoon. Tässä kunnossa oli pakko ottaa helpohko lyhyen läntä rata.

Huimaus oli taas pinnalla tänään eikä suunnistamisesta tullut oikein mitään.

Karttaa ei voinut lukea kuin paikallaan seisten ja siitä huolimatta tuli virheitä.

Pahin rastivälillä 3-4. En osannut lukea kartan käyriä enkä muitakaan karttamerkkejä.
Parinkymmenen metrin päässä rastista aloin etsimään rastilippua - en löytänyt. Nousin kuntoradalle ja sain siellä kiinni seisoskelupaikakkani. Virhettä sellainen seitsemän minuuttia.

Tästä ei tule lasta ei paskaa...

Mutta ehkä tästä vielä noustaan. Ennuste ei kyllä kovin hyvältä omasta mielestä näytä.

Veljenpoika juoksi eilen maratonin jossakin päin Eurooppaa. Kisassa oli 16 juoma-asemaa - kaikilla tarjottiin mukillinen olutta. Kertoi olleensa maalissa aika vauhdissa. Siinä taitaisi olla laji minun makuuni...

Luonnon keskellä

Kävin keskiviikkona jäykkäkouristusrokotuksessa. Sen seurauksena vasen käteni oli hieman kipeä, kun sillä yritti nostaa jotain kynää painavampaa ylöspäin.

Tulimme Helatorstaina Nauvoon.
Täällä tekevälle riittää töitä ja tällainen tekemätön joutuu niitä sitten tekemään.

Punkkikausi alkaa olla parhaimmillaan ja sen takia joutuu nämä kulkuväylät pitämään puhtaina. Akkukäyttöiset ruohonleikkuri ja ruohotrimmeri täyttävät mukavasti lepohetket rangaistussiirtolassa.

Lauantaina ehdin jopa tekemään yli kahden tunnin lenkin. Minä kutsun sitä juoksuksi mutta vauhdista päätellen se pitäisi luokitella vaellukseksi. Etenin sen tavoitteellista maratonvauhtia - edellispäivän reippaampi juoksulenkki teki sen, että lopussa oli paukut syöty.

Kirjosiepot ahkeroivat ruuan hankinnassa ja käkikin kukkui kerran.

Kun otsikossa mainittiin luonto, niin pitää tähän laittaa yksi kuva luonnosta.
Kirjosieppo tuli istumaan lähelleni vanhan omenapuun oksalle. 
Minä istuin talon edessä tuolilla ja otin siitä kuvan.

Varha toimii salamana

Eilen postasin kuvan kanssa tarinan kaatumisestani suunnistuksessa.
Tänään aloin muistelemaan, milloin olen viimeksi ottanut jäykkäkouristusrokotuksen.

En siitä löytänyt löytänyt tietoa, joten laitoin Varhalle (Varsinais-Suomen Hyvinvointialueelle) viestin ja liitin siihen kuva, joka koristeli myös eilistä postaustani.

Ne ilmoittavat sivuillaan, että he vastaavat viesteihin kolmen päivän kuluessa.

Olin matkalla viemään Ullaa hammaslääkärille, enkä nähnyt, että Varha oli jo  vastannut viestiin. Puoli tuntia viestini lähettämisen jälkeen!

Mutta sitten soi puhelin ja he kertoivat, että ovat varanneet ajan rokotukseen. Kerroin, että en nyt pääse ja kysyin milloin olisi seuraava aika.

Sain uuden ajan huomisaamuksi. He totesivat, että rokotukseni oli viisitoista vuotta vanha eikä enää anna suojaa tätä tautia vastaan. 

Kaatuiluun taipuvaisena suunnistajana minulla pitäisi olla aina tuore rokotus. Eikä se paljon vaadi, kun rokotus on voimassa kymmenen vuotta.

Eli ne suhtautuivat todella vakavasti näihin ruhjeisiin, jonne on päässyt epäpuhtauksia mullasta. 

Kerron  asiasta lisää huomenna, jollei tauti ole vienyt minua sairastuvalle...

Nythän ruhje on jo aika hyvännäköinen.
Hieman tulehtunut ja iho on aika lämmin.
Mutta jos olisin tämän lähettänyt, niin eivät olisi aikaa varanneet? 👍

Täydellinen epäonnistuminen

Tänä aamuna lähdin Maijan kanssa omatoimirasteille Paimioon.

Kartan sain Paipin pihalta ja sieltä oli lähtöön matkaa puolisen kilometriä. Matkalla ykköselle polulla täydessä vauhdissa kompastuin kiveen tai juurakkoon ja ohjastajasta tuli matkustaja. Kotona kuvasin ranteen - veri oli jo ehtinyt kuivua.

Kaatuminen tapahtui kartalla siinä kohdassa, jossa reittiviivani lähestyy kartassa verestä punaiseksi värjääntynyttä kohtaa. Lisäsin siihen nuolen!! Kyse oli siis matkasta ykköselle.

Laitoin alle myös reittini kuvan. Viitoselle saakka jaksoin verta vuotaen taistella. Sitten päätin keskeyttää. Hyvänä syynä oli se, että näin matkalla Maijan ja tiesin, että hän on varmasti jo autolla odottamassa.

Todellisuudessa siis olin jo vuotanut litrakaupalla verta ja odotin pääsyä ensiapuun hoidettavaksi... 😰

Tässä ranteeni noin tunti kaatumisen jälkeen.

Tässä oikean käden keskari.
Se olisi pitänyt jättää pesemättä mahdollisia tulevia kommentteja varten!

Tuo hento punertava nuoli keskellä karttaa osoittaa paikan, jossa kaatuminen tapahtui.
Siinä tutkin hetken vaurioita ja mietin mitä teen.
Totta kai jatkoin matkaa...

Kylmä kylpy

Asuin elämäni kaksitoista ensimmäistä vuotta Kyrössä rintamamiestalossa.
Kun meitä oli siellä viisilapsinen perhe, niin isäni rakensi ullakolle huoneet meille lapsosille. Toisessa asustivat pojat ja toisessa tytöt.

Siellä ylhäällä ei ollut pahemmin eristeitä, joten talvisin aamut olivat kylmiä. Kamiinaa kun ei yöllä aina jaksettu mennä täyttämään pesää uudelleen lämpötilan laskiessa.

Täällä Nauvossa meillä on kahden tuuman "hirrestä" rakennettu vierasmaja, joka jäähtyy varsin tehokkaasti auringon laskiessa. Siellä on lämpöpatteri, jonka teho on 1250 W. Kun siirryin sinne, niin lämpötila laski reilusti alle kahdenkymmenen. Hain varastosta toisen samanlaisen, mutta ei sekään tilannetta parantanut.

Kun lähdin nukkumaan, niin Ulla sanoi, että kyllä sä sieltä tulet evakkoon aika nopsaan.
Siksi oli pakko sinnitellä koko yö siellä.

Ei se viileä ilma nukkumista parantanut. Aamulla kun heräsin, lämpötila oli yön pikku pakkasessa laskenut 13 asteeseen. 

Palaan kyllä ensi yöksi päärakennukseen... 😂

Vaikka oli pahuksen kylmää, niin ei käsi kylmyydestä tärissyt, kun kuvasta tuli noinkin terävä. 👌

Ylivertainen kunto

Kävin lenkillä täällä mökillä Nauvossa.
Tarkoitus oli juosta pitkä lenkki, mutta yön pakkanen oli jäädyttänyt vesijohdon kaivosta ja nesteytys jäi vajaaksi joten juoksin vain seitsemän kilometrin lenkin loppua kohti kiihdyttäen.

Kunto nousee humisten, sanoo älykello.

Tunnin lenkkiin meni vain 58 minuuttia.

Ja VO2max nousi arvoon 38, Garmin ennustaa, että maraton kulkee alle kuuden ja puolen tunnin.

Siihen en kyllä ihan pääse tällä kunnolla, mutta voin nautiskella edes sillä ajatuksella.

Alla taulukko miten se hapenottokyky iän mukana laskee. Minun arvollani pääsee luokkaan Erinomainen.

Ja kun olen lukenut hra Trumpin kuolemattomia lausuntoja, niin korotin itseni luokkaan Ylivertainen. 😜

Ikäluokassani aktiiviset suunnistajat menevät kaikki kirkkaasti yli 40 lukemiin.
Joten kyllä minulla on vielä paljon parannettavaa...

Satarastit, Lieto kk.

 Melkein kuukausi edellisestä suunnistuksesta, mutta tunsin vielä karttamerkit eikä kompassia tarvinnut käyttää, kun kyseessä oli sprintti Liedon kirkonkylässä.

Rata oli varsin yksinkertainen eikä siellä ollut mitään jippoja suunnistajan päänmenoksi.

Virheitä ei pahemmin tullut rastiväliaikojen perusteella, joten eiköhän tässä pitää uskaltautua myös metsäsuunnistuksen pariin.

Pulssin perusteella on menty aika lailla niin kovaa kuin tällainen ukko nyt pystyy. Mutta parikymmentä vuotta nuoremmat neidot ohittivat meikäläisen oikealta ja vasemmalta ja hävisivät horisonttiin alta aikayksikön...

Suunnistuksessa lähtö ilmoitetaan kolmiolla.
Rastit merkitään ympyrällä.
Maali on kaksoisympyrä.

Nuorin lastenlapsi 18 v

Tänään matkasimme Tampereelle.

Nuorin lastenlapsemme Amalia saavutti täysikäisyyden viikolla ja sitä oli juhlistamassa sukua sekä lapsukaisen äidin että isän puolelta. 

Sää oli keväinen, mutta loppuviikon lukemat jäivät saavuttamatta. Mutta kyllä osa porukasta uhmasi 14 asteen lämpöä ja joi kakkukahvit pihalla.

Meitä oli paikalla parikymmentä henkilöä ja ikähaitarin ääripäitä erotti yli kahdeksankymmentä ikävuotta.

Hoitokoiramme Gaia jäi kotiin Ullan kanssa, hänellä oli lievä kuume ja katsoi parhaimmaksi olla tartuttamatta muita.

Joten me matkasimme yhdellä autolla. Seurueemme oli Maija, Anna, Juha ja minä.
Minä ajoin menomatkan ja Juha paluumatkan.

Päivänsankari ja Jesse keittiön pöydän ääressä.
Kuvaaja epäonnistui pahemman kerran,
mutta ei se ole helppoa hallita ikkunasta tulevaa auringonvaloa. 😕
Sitä varmaan kuvattavatkin hymyilevät.