Kartoitushommia!

Se olis nyt tämä lokakuu lusittu.

Kuukausi oli pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus minulle. Jalka alkaa olla kunnossa, sillä voi kävellä ontumatta ja jopa juosta. Ensi vuonna KOVAA!

Viikonloppuna pimeässä ja sateessa aloitin viimeistellä suunnistuskarttojeni skannaamista digitaaliseen asuun. Työn alla on kolme viimeistä mapillista karttoja ja tuloksia.

Kartat aion kaikki skannata, mutta tulokset vain tärkeimpien osalta.

Kyllä niistä herää muistoja. Tosin, kun asenteeni on olla murehtimatta menneitä ja tulevia, niin aika hatarat ovat muistikuvani yksittäisistä kisoista.
Mutta kyllä jotkut rastiviikot ovat vielä aika elävästi muistissa.

Tästä suunnistuksesta minulla ei ole mitään muistikuvia.
Mutta tämä kartta (v. 1998) on ensimmäinen, jossa karttaan on tallennettu
urheilukellon tekemä GPS-reitti.
Muissa 90-luvun lopun kartoissa on ainoastaan itse piirtämäni reitti

Tämä kartta on myös vuodelta 1998.
Maali on Lausteen koulun pihalla, se koulu purettiin tänä vuonna.
Nyt alue on tullut todella tutuksi, asumme nykyään kartan
alareunalta 500 m etelään, Huhkolan kaupunginosassa.

Sosiaalista elämää

Sitä oltiin pari päivää kovin sosiaalisia.

Kyläilimme kahtena päivänä peräkkäin – sellaista ei ole tainnut tapahtua koronan maihinnousun jälkeen.
Ensin olimme vanhan työkaverini luona iltaa istumassa – siellä oli toinenkin pariskunta.

Ja eilen oli vuorossa onnittelukäynti Markku Wuotin luona.
Tämä monessa mukana ollut mies täytti pyöreät 80 vuotta.

Ensimmäisen kerran tapasin Markun Uudessakaupungissa joskus 60-luvulla kokoomuksen nuorten kesäleirillä.

Toisen kerran hän astui elämääni 70-luvun puolivälissä. Olin silloin Projecta Oy:ssä purunpoistolaitteiden tuotepäällikkönä ja Markku tuli tarjoamaan valmistamiaan kotimaisia puhaltimia. Siitä alkoi pitkäaikainen yhteistyö. 

Olimme useammassa firmassa osakkaina ja yhteistyömme oli hyvin tiivistä aina eläkkeelle jäämiseeni asti.

Markun ansiosta muutimme Yläneelle kahdeksaksi vuodeksi. Se oli silloin kun Eurokone perustettiin ja aloimme myydä Markun firman Mepun valmistamia purunpoistolaitteita.

Markku on yrittäjänä saavuttanut lähes kaiken mahdollisen – esimerkiksi saanut kahdesti vuoden tuottava idea -palkinnon.
Hän on ollut myös Varsinais-Suomen yrittäjien puheenjohtaja.
Ja nykyään hän tutkii ja kirjoittaa Yläneen historiasta.

Kadehdittavan paljon hän on ehtinyt ja saanut aikaiseksi!
Onnittelut Markulle tätäkin kautta!

Tässä markku Moskovassa messuilla.
Olimme yhdessä messuilla myös Hannoverissa ja kotimaassa.

Tässä teollisuusmies kokin asussa.
Hän on myös oivallinen kokki!

Emme olleet yhdessä vain työasioissa.
Tässä istutaan iltaa parempien puolisoiden kanssa.
Ja hauskaa oli vaikka HannaKaijalla olikin noin
40 vuotta sitten hiukan kriittisen oloinen katse! 😂

.

Terveen paperit

Kävin maanantaina fysioterapeutilla – hänellä, joka on hoitanut jalkojani koko vuoden.

Totesimme yhdessä, että jalkani ovat siinä kunnossa, että pitää lopettaa itkeminen ja aloittaa kunnon kohentaminen tosissaan.
Kun kysyin, josko voisin mennä marraskuun lopulla juoksemaan puolimaratonin yhden kaverini 70-vuotispäivän kunniaksi, niin en saanut oikein positiivista palautetta.

Kun tähän asti tänä vuonna lenkkini ovat olleet kahta puolta viittä kilometriä, niin ne eivät luo kovin hyvää pohjaa puolikkaan juoksemiselle.
Kerroin, että päivänsankarit jalat ovat vielä huonommassa kunnossa kuin minun, joten jos yhdessä etenisimme, niin vauhti olisi lähinnä kävelyä. PT sanoi, että siitä huolimatta lenkkejä pitäisi pidentää. Ja antoi luvan omasta puolestaan tälle toimenpiteelle.

Siispä lähdin tänä aamuna hölkkäämään tavoitteena liikkua ainakin tunnin.
Kun tunti täyttyi, niin voimia oli vielä tallella eivätkä jalatkaan protestoineet. Eli tein pieniä kiemuroita ja juoksin kymmenen kilometriä täyteen.

Viimeksi olen juossut kympin viime joulukuussa, sen jälkeen ovat jalkavaivat estäneet.
Edellinen kymppi tuli juostua yli puoli minuuttia nopeammalla km-vauhdilla ja keskisyke oli viisi lyöntiä alempi. Joten paljon on töitä tehtävä ennen kuin kunto on palannut samalle tasolle.

Mutta ensi keväänä olen samalla tasolla kuin vuosi sitten!

Kiertosuunta oli vastapäivään.

Puutarhurina

Olen eilen ja tänään leikannut tonttimme ympärillä olevia aitoja.

Toinen niistä on hennompaa pensasta, mutta toinen on Unkarin syreeniä. Se kasvaa hullun tavalla ja mahdoton hallita meikäläisen taidoilla.

Työnjohtaja – ensimmäinen vaimoni – sanoi, että viritä siihen sellainen naru, jolla saisit kerrankin suoran leikkausjäljen.
Kerroin, ettei luonto harrasta suoria linjoja eivätkä pensaatkaan kasva neliön muotoon.
Joten tein työtä kuten aina ennenkin.

Yhden poutapäivän ja tämän sateisen päivän tänään jälkeen työ on jo hyvässä mallista, vajaa kolmasosa työstä on tekemättä.
Mutta selkä ja hartiat vaativat taukoa.

Onneksi huomenna ja vielä seuraavana päivänä on parempaa tekemistä.
Perjantaina olen taas iskussa!

Tämä hennompi aita on valmis.
Kuvassa tämä vaikutta aika suoralta ja tyylikkäältä.
Edes vaimo ei ole vielä antanut negatiivista palautetta!

Sprinttisuunnistuksen AM-kisa.

HEIKKO ESITYS!

Tuomio: latva on laho, mutta jalat alkavat olla toimintakunnossa.
Hieno homma sinänsä, tässä iässä riittää, että pystyy liikkumaan!

Lähtö ihan kartan oikeassa yläkulmassa.
K-1: Helppoa kuin heinän teko. Ainoa ongelma oli se, että emit oli samassa kädessä kuin kartta. Leimauksen jälkeen oli vaikea löytää itseään kartalta - vaihdoin emitin toiseen käteen ja jatkoin matkaa.

1-2: Kiersin pohjoisen kautta, se lienee ollut nopeampi. Mutta kun jouduin tekemään emitin vaihtoa, niin menetin aikaa tuossa tien risteyksessä 20 s.
2-3: OK
3-4: Lähdin ihan oikein, mutta luin kartasta, että rastille menon estää muuri. Käännyin ja vasta kotona huomasin, että siitä olisi mennyt portaat alas. Sitten törttöilin vielä 5-rastin kohdalla, kun hain kulkutietä ylös rastilleni. Pummi 2 min.
4-5: OK
5-6: Kiersin kaukaa kun en nähnyt että suoraa reittiä olisi päässyt portaikkoa pitkin. Se portaiden merkki oli minulle ihan hebreaa! 30 s pummi.
6-7-8: OK
8-9: Lähdin ysille ihan oikein, ennen rastia vintti pimeni ja palasin takaisin kasille leimaamaan uudemman kerran ja sitten uudestaan ysille. Pummi 1.30.
9-10-11-12-13-14-M: Loppu meni suuremmitta virheittä.

Sijoitus oli viides alueen mestaruuskisassa.
En nyt viitsi kertoa kuinka monta osanottajaa oli!

Töppäyksiä tuli paljon, mutta se kyllä korjaantuu kun saa alle muutaman kovavauhtisen suunnistuksen.
Laahustaen rastit ovat löytyneet, mutta nyt vauhti on aivan toista kuin tämän vuoden aikana aiemmin.

Tähtäin asetettu ensi vuoden SM-sprinttiin.

Kaarinan Syysmaraton

Tänään olin jälleen kerran Kaarinan Syysmaratonilla.

Ensimmäinen Syysmaraton juostiin 2011 juostiin. Silloin olin itse juoksemassa, mutta sen jälkeen olen ollut järjestelytehtävissä. Niin tänäänkin.

Aamuyhdeksän jälkeen aloimme ohjata kisaan saapuvia autoja parkkiin, niitä riitti, kun osanottajia oli puolisen tuhatta.
Ensimmäinen ryhmä, kympin juoksijat lähtivät klo 11.50, puolikkaan juoksijat klo 12.00 ja maratoonarit klo 12.10. Kisa käytiin runsaan kymmenen kilometrin reitillä, joten maratoonarit kiersivät sen neljä kertaa.

Minä olin ohjaamassa liikennettä yhdessä risteyksessä heti alkumatkalla ja töitä riitti hieman yli neljään saakka. Alussa oli vilskettä ja piti olla tarkkana. Sitten kun puolikkaan juoksijat loppuivat, oli aika rauhallista.

Parinani risteyksessä oli Mikko Heiniö, hänen kanssaan olemme töitä tehneet parina aikaisempanakin vuotena.
Mikko on loistava maratoonari, voittanut Suomen mestaruuksia ikämiessarjoissa viime vuosikymmenenä.

Tunnetumpi hän on säveltäjänä. Säveltänyt lukuisia pianokonserttoja ja useamman oopperan.
Hänen toisen oopperansa Käärmeen hetki kantaesitys oli 15. syyskuuta 2006 Suomen kansallisoopperassa.
Eerik XIV oli Turun kaupungin tilausteos säveltäjä Mikko Heiniöltä ja libretisti Juha Siltaselta Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 kunniaksi.

Mutta me kyllä puhuimme juoksusta.

Mikko kertoi, että hän on houkutellut kanssaan muutaman parikymmentä vuotta nuoremman juoksemaan pitkiä lenkkejä.

Ja hän on asettanut näille kolme tavoitetta. Ensimmäinen on juosta mara alle neljän tunnin – sen on jokainen näistä jo tehnyt.
Toinen on juosta matka aikaan 3.19.00 – se on Mikon ennätys. Siihen ei ole kukaan vielä pystynyt.
Ja kolmas tavoite on juosta se aika myös 68-vuotiaana. Mikko kun juoksi ennätyksensä sen ikäisenä!

Niitä on vähän maapallolla, jotka ovat pystyneet juoksemaan oman ennätyksensä tuossa iässä – siis jos takana on puolen sataa maratonia!
Minäkin juoksin ennätykseni 62 vuotta nuorena! Aika vaan oli runsaan tunnin huonompi kuin Mikolla.

Tämän näköinen äijän köriläs kun ohjaa liikennettä, niin jopa Audi-miehet tottelevat!

Tässä puolimaratonilla neljänneksi tullut nauvolainen Lennart Söderlund heti puolimatkan jälkeen.
Aikaa hän käytti tunnin ja vartin,
ilmankos pystyi juoksemaan matkan melko ohuella vaatetuksella.

Veneen talvitelakointi

Lähdimme Ullan kanssa ennen puolta päivää tarkistamaan mökin syyskuntoa.

Kun käännyimme Saaristotielle, päätin soittaa Juhalle kertoakseni, että meri on tyyni ja lämpötilakin kymmenen asteen paikkeilla.
Hän myönsi tilanteen olevan otollinen veneilyyn.

Sanoin, että voimme ajaa Airiston kautta ja hakea sinut kyytiin. Voisit ajaa veneen Airistolle ja nostettaisiin se talviteloille saman tien.
Hän hyväksyi suunnitelman ja niinpä pian mies oli koiran kanssa kyydissämme.

Emme kauaa viipyneet mökillä. Juhalla oli lämpimiä vaatteita mukana, hän lähti ajamaan venettä ja me muut jatkoimme autoilua.
Juha oli Airistolla paljon ennen meitä – kertoi, että ilma oli jäätävän kylmää, kun merestä nousee hyytävää kosteutta.

Otimme venetrailerin ja nostimme veneen siihen. Neljän jälkeen paatti oli talvisäilytyspaikalla. Vielä pitää puhdistaa veneen pohja, vaihtaa öljyt ja rakentaa suoja aluksen päälle.

Saimme vielä Juhan tekemät pizzat ennen kuin palasimme kotiin.

Matka alkaa!

Ennen lähtöä hän nosti ylös merestä muovituolin.
Se oli maannut pari kuukautta savipohjassa, nyt vesi oli niin kirkasta, että se näkyi runsaan metrin syvyydessä, vaikka oli vaihtunut valkoisesta mudan ruskeaksi.
Tuoli oli rannalla parin metrin päässä merestä ja 15 metrin päässä rannasta.
Joko paikalla oli käynyt trombi tai sitten joku ohikulkija päättänyt näyttää miten voima jyllää.

Paluumatkalla ennen kirkonkylää tiellä seisoi joutsenemo pysäyttäen liikenteen.
Meressä kaiteen takana oli sen neljä isoa poikasta ja emo näytti meille, että olemme hänen reviirillään!

Saanko esitellä - olen siniverinen

Eilen olin vuosikokouksessa. En taloyhtiön, vaan Tekun kurssikavereiden kanssa päivittämässä kuluneen vuoden tapahtumia ja nauttimassa hyvää olutta hyvässä seurassa.

Viisi tuntia vierähti ja neljä puolen litran tuoppia tuli tyhjennettyä.
Se oli kyllä liikaa, kun olen totuttanut itseni juomaan yhden kevyt oluen ruuan kanssa.

Heräsin joskus neljän aikoihin ikävään uneen – en tosin aamulla enää muistanut minkälaiseen – ja pyöriskelin puolisen tuntia ennen kuin sain uudestaan unesta kiinni.

Huolimatta häiriöistä ja alkoholista Oura-sormus antoi minulle 91 pistettä ja moitti vain liian nopeasta nukahtamisesta. Garmin ei arvostanut untani ihan niin hyväksi. Ja itse paljon huonommaksi.

Oura muutenkin onnittelee minua hyvistä unista, aktiivisesta elämäntavasta ja tasapainoisesta liikunnan ja levon suhteesta. Ja toteaa, että Ouran tiimi ei ole arvoiseni, olen kuninkaallinen!

Tästä lankeaa kyllä suuri kiitos geeneille – en ihan noin hyviin saavutuksiin pääsisi pelkästään omin avuin!

Tässä Ouran tilasto heinä - syyskuun toimistani.
Jos saa yli 85 pistettä osa-alueesta, niin se on sitten erinomaista.
En tiedä mitä olen tehnyt yhtenä yönä, kun en päässyt tähän arvoon!

Oura väittää, että kuluneet kolme kuukautta ovat olleet unohtumattomia.
Olen parannellut jalkaani ja kärsinyt siitä, että en ole päässyt juoksukuntoon.
Siinä mielessä en tätä jaksoa hevin unohda.
Ehkä rasituksen vajaus on parantanut arvojani?

Tässä viime yön tiedot.
Olen nukahtanut liian nopeasti Ouran mielestä.
Omasta mielestäni uneni ei ollut kovin hyvää!

Back in business

Turku-Rastit ja vielä sprintti, joka on minun paras suunnistuslajini, oli tänään Kupittaalla.

Kovin oli urbaania ympäristöä, metsää ei ollut ja kaikki puut oli merkitty erikseen.

Rata oli helppo ja ainoa pummi tuli, kun kävin tarkistamassa väärän rastin koodin välillä 5-6. Mutta se vei aikaa ehkä 10-15 sekuntia.

Pystyin juoksemaan koko matkan. Vauhti vaan on vielä hakusessa, alle 7 min/km vauhtia en pysty pitämään kuin hetken.
Mutta tilanne on nyt aivan toinen kuin parisen viikkoa sitten.

9 kk kestänyt jalan sairastelu taitaa olla takana päin!

Amen...

Harvoin on suunnistuskartassa päävärinä keltainen.
Aikaa meni 26.16, keskisyke oli 146.

Olen unessa useasti

Vein taas Ullan jumppaansa ja lähdin itse kävelemään mukavassa syyssäässä.

Menin ensin Rauhankadulle ja sitä edetessäni tuli mieleen, että pian yhytän vanhan koulutieni.

Koulutieni (kartassa purppuran värillä!) kulki Ratapihankadulta Jarrumiehenkadulle (missä Paavo Nurmi asusti), sitten Rauhankatua ja Mannerheimin puiston läpi Puistokadulle. Yli Aurajoen Stålarminkadulle ja sieltä Norssiin.

Kuljin matkan usein kävellen, mutta myös pyörällä kelien salliessa.
Ja oikein pahalla säällä ja kovilla pakkasilla äiti piffasi matkan kolmosen ratikalla. Pysäkille oli matkaa molemmissa päissä alle sata metriä.

Otsikkohan jatkuu V. A. Koskenniemen runon mukaan:
Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie.
Kotiportilta kouluun asti minun askeleeni vie.

En kyllä ollut unessa koulutiellä.

Ilmeisesti sen sijaan koulussa - ainakin koulumenestyksestäni päätellen!

Kuusi vuotta kuljin kouluun purppuranpunaisen reitin mukaisesti.
Joten tutuksi tuo väylä on tullut vuosien varrella.
Myöhemmin olen asunut kartan alueella neljässä paikassa.
Ensin Puolalanmäellä, sitten kahdessa paikassa Linnankadulla
ja myös Eerikinkadulla postia vastapäätä.

Sotaan valmistautumassa

Nyt kun tämä maailman herruutta tavoitteleva psykopaatti Vladimir Putin on kusessa, niin pitää mitä miettiä mitä tapahtuu.

Kun maan hallitseminen perustuu korruptioon, lahjontaan ja kansalta sekä kaverilta varastamiseen, niin saattaa tyhmempikin ymmärtää, että se johtaa perikatoon.
Ammukset ja raketit alkavat loppua, uusia ei pysty valmistamaan, kun tekijät ovat sodassa tai jo ammuttuja. Perinteisin asein Putin saa selkäänsä pahemman kerran.

Mutta yksi ase on vielä varastossa. Neuvostoliitolla – ei kun Venäjällä – on enemmän atomipommeja kuin muilla yhteensä. Niillä voidaan ensin kokeeksi räjäyttää Kiova ja pari muuta ukrainalaista kaupunkia maan tasalle. Jollei Ukraina vieläkään ymmärrä antautua, niin räjäytetään koko maa taivaan tuuliin.

Biden ja kumppanit katsovat parhaaksi antautua ja Putin julistetaan maapallon yksinvaltiaaksi.

Puolentoista miljardin ihmisen kääpiövaltiot Kiina ja Intia kumartavat länteen ja luoteeseen kiittäen vapahtaja Putinia maapallon pelastamisesta demokratian kahleista.

Jo tämä ei ihan näin toteudukaan, niin minä olen treenannut juoksua.

Eilen tein kolmensadan metrin vetoja. Nopein niistä kuuden minuutin km-vauhtia. Pystyin ensimmäisen kerran tänä vuonna käyttämään molempia jalkoja tehokkaaseen ponnistamiseen.

Kun sota syttyy, ehdin ensimmäisten joukossa puolustamaan isänmaata itärajalle.
Kuten isäni aikoinaan.

Tässä kartta intervalleista.
Punaiset kohdat ovat vetoja, mitä punaisempi, se nopeampi.
Kiertosuunta vastapäivään.

Viikonloppuisä

Saimme taas eilen Gaian hoitoon viikonlopuksi.

Olen viime kerrat liikkunut sen kanssa ulkona pienet namipalat taskussa.
Alkuun se pysähtyi, kun otin palan taskusta ja keskittyi tarkkailemaan kättäni vastaantulijoitten asemasta. Ja rähjääminen ulkoisille häiriöille väheni.

Ennen en koskaan yhdenkään koiran kanssa syyllistynyt lahjontaan. Tämän kanssa oli pakko.

Nyt kun pyörä tai toinen koira tulee vastaan, niin Gaia alkaa katselemaan kättäni, vaikka siinä ei olisi mitään. Ja jos kohtaaminen menee hyvin, palkkio odottaa sitten jälkeenpäin.
Ei se vieläkään ihan sataprosenttinen ole, mutta valtavasti koira on kehittynyt!

Illalla tein sen kanssa tunnin lenkin. Koira meni tyytyväisenä nukkumaan.

Mutta aamuyöllä jos käännyin sängyssä, niin piski tuli kerjäämään rapsutuksia. Ja kuudelta yö oli koiran mielestä päättynyt – nousimme ylös.

Nyt aamulenkillä viihdyimme reilusti toista tuntia. Saa nähdä miten se vaikuttaa ensi yöhön.

Olen siis viikonloppuisänä tälle kaunottarelle!

Aamulenkkimme.
Sininen väri tarkoittaa hidasta vauhtia tai pysähtymistä.
Ja mitä punaisempi on väri, sitä kovempi kävelyvauhti.

Turku-Rastit

Pienen tauon jälkeen treenaamaan suunnistusta Turku Rasteille. Ratamestari oli päättänyt ohjata meidät asutusalueen keskellä olevalle mäennyppylälle heti Hirvensalon saarella sillan jälkeen.

Useamman kerran kadotin itseni kartalta ja jouduin pyörittelemään karttaa ja miettimään mistä olen tulossa ja minne menossa.

Heti ykkösellä pikku (?) pummi, virhe maksoi 1.20 WinSplitsin mukaan.
Väliaikojen perusteella myös neloselle minuutin pummi, se vain johtui äärimmäisestä hitaudestani - siitä kiitos lankeaa hämäläiselle geeniperimälleni.

Seiskalla tulin kyllä rastin viereen, mutta tein sen kunniaksi kunniakierroksen, pummi 1.10.

Rastilla 12 en huomannut, että rasti on kahden käyrän yläpuolella ja valuin liian alas. Sieltä ketteränä nuorukaisen kipusin jyrkännettä ylös nelivedolla ja pienen mutkan jälkeen leimasin rastilla. Pummi 1.50.

Pikku hiljaa alkaa hiukan juoksuakin mahtua mukaan etenemiseen, mutta on tästä matkaa terveen papereihin!
Runsaan viikon päästä olisi oikein kilpailut piirin mestaruudesta sprintissä. Se on laji, josta pidän ja jossa minulla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä. Mutta ei tänä vuonna raajarikkona!

Tuhoudummeko törmäyksessä asteroidiin vai Putiniin?

Nasa toteutti kokeen, jossa Dart-avaruusluotain ohjattiin päin asteroidia. Noin puoli tonnia painava avaruusluotain törmäsi Dimorphos-asteroidiin huimaavalla 6 kilometrin sekuntinopeudella pari viikkoa sitten.

Nyt Nasa kertoo muuttaneensa 160 metriä leveän Dimorphos-asteroidin kurssia onnistuneesti. Kyseessä oli siis koe, jossa testattiin strategiaa maapallon puolustamiseksi uhkaavilta kohteilta.

Näyttää siis siltä, että elämä maapallolla ei ehkä tuhoudu asteroidin törmäyksessä.

Joten päällimmäisin huoli länsimaisella sivistyksellä on se, miten torjutaan tämän venäläisen suuruudenhullun Putinin toiminta.
Jos emme mitään tee, Kremlin vajaalla älykapasiteetilla varustetut korruptoituneet paskiaiset tuhoavat maapallon tulevassa atomisodassa.

Toivotaan, että jotain ehkäisevää keksitään.

Omasta puolestani en pelkää kuolemaa enkä sotaa, mutta olisihan se sääli jos elämä maapallolla tuhoutuu tämän Hitleriäkin pahemman paskiaisen takia.

Taiteilijan näkemys asteroidin törmäyksestä.
Kuvan copyright Wikipedia.

Pyöräilemässä

Kävin eilen pyöräilemässä.

Piti saada vuoden saldoksi 1500 kilometriä, jotta voisi viedä pyörän talvihuoltoon.

Lämpötila oli jo aamulla kymmenen asteen tienoilla, joten sää soveltui hienosti puuttuvien neljänkymmenen kilometrin ajamiseen.
Lähdin vienossa myötätuulessa kohti Piikkiötä.
Sieltä käännyin Ohikulkutien vartta pitkin kohti luodetta. 

Pidin juomatauon ja ohitse ajoi aikuinen mies, joka tervehti minua.
Kun jatkoin matkaani, sain miehen kiinni ja jäin jutustelemaan.
Hän oli minua pari vuotta nuorempi ja ajeli ilman sähköavustusta. 

Oli ajanut paljon, osittain johtuen lievästä ylipainosta, joka ei enää mahdollistanut juoksemista.
Suunnistusta hän oli myös harrastanut.
Muutaman kilsan jälkeen oli minulla syke laskenut niin alas, että totesin jatkavni matkaa omaa vauhtiani.

Loppumatkalla tein sen verran mutkia, että sain maratonin matkan täyteen juuri kotipihaan saapuessani.
Vuoden saldo on nyt 1502 kilometriä. Kyllä siihen vielä lisää tulee – jos ei muuta, niin matkat Skanssiin pyörän huoltoon viedessä!

Tänään tein vielä kuuden kilometrin hölkkälenkin.
Pikkuhiljaa juoksukuntokin alkaa parantua.
Mutta siihen, että se palautuu vuoden takaiselle tasolle, menee kyllä vielä pieni ikuisuus.

Garmin antoi matkan pituudeksi 42,2 km.
Mutta se laskee matkan prosentin verran yläkanttiin.
Eli oikea matka on noin 41,7 km. 😓

Kuu-ukko

Eilen kaivoin kameran jalustan esille ja laitonn kameran siihen kiinni.

Kun kuu nousi metsän yläpuolelle, lähdin sen kanssa kuvaamaan kiertolaistamme.

Se oli lähes täysi, joten kuun reunalla näkyvät kraaterit eivät erottuneet kovin hyvin.

Mutta ihmeen hyvin tällainen joka pojan kamera taltioi toisen taivaankallapeen pintaa.
Tietenkään tulosta ei voi verrata kunnon vehkeillä otettuihin kuviin.

Tämä kuva on otettu isommalla zoomilla kuin alla oleva.
Tarkennus ei ole toiminut kunnolla.
Vika on sekä laitteissa että kuvan ottajassa.

Täysikuu on päivä kuvan oton jälkeen.

Valtavan kokoisia ovat nämä törmäyskraaterit kuun pinnalla.
Kun vieras kappale on törmännyt, niin kyllä siinä on kuu tärähtänyt.

Kesämökki talviteloille

Laitoimme eilen Nauvon mökin talvilepoon.

Siellähän on pahuksen pimeää iltaisin ja joutuu nukkumaan heti pimeän tultua – siinä seitsemän jälkeen.
Ei näillä sähkön hinnoilla voi lamppua polttaa ja lämmittää tupaa, jossa joka nurkasta vetää kosteanraikasta meri-ilmaa.

Avainta emme sentään heittäneet mereen, joten kaipa me siellä vielä pikimältään käymme.
Riistakameran löysin aamulla ja purin sen sisällön koneelle.

Mökki jäi siihen kuntoon, että talvi voi tulla. 

Sähkötkin katkaisin kokonaan, joten Naantalin Energia jää nuolemaan näppejään. Korottivat kahteen kertaan sähkön hintaa, joulukuussa se on jo 50 senttiä kilowattitunnilta.

Sama se on täällä kaupungissa, olenkin ajatellut hankkia kuntopyörän, joka kehittää sähköä. Eiköhän me sillä talo lämmitetä!

Ennen sateen alkamista pakkasimme auton ja ajelimme kotiin.

Mökin takametsässä käyskentelee ujo hirvi!

On siellä tuuheahäntäinen kettukin.

Valkohäntäkauriita riittää amuttavaksikin.
Tässä kuvassa minä näen neljä kaurista.

Joutsenperheen poikaset ovat jo aikuisten kokoisia.
Neljä niitä on kasvanut aikuisen kokoiseksi - yksi ei tullut tähän kuvaan.

Sateet olivat puhdistaneet ilman ja avaruussää oli hyvä.
Yöllä kun selvin päin ottaa kuvia niin tuppaa käsi vähän täräjämään.
Pitäisi käyttää jalustaa, mutta ei vanha jaksa sellaisia kaivella esiin.
Kyse on kuitenkin kuusta, Gaian seuralaisesta.

Mä eksynyt kokonaan oon!

Kävin aamulla pienessä sateessa pienen pienellä juoksulenkillä.

Sitten talon emäntäkin nousi ylös ja aloimme valmistella mökille lähtöä. Sen verran vanhoja ollaan, että mikään ei tapahdu räjähdysmäisesti – verkkainen toiminta lienee oikeansuuntainen ilmaisu.

Ehdimme kuitenkin Nauvoon loistavasti ennen Alkon sulkeutumista. Täällä viinakauppa menee kiinni näin talvella jo puoli viideltä, tiedoksi tänne tuleville janoisille.

Matkalla ostimme kaupasta perunoita, grillipihvit olimme varmuuden vuoksi hankkineet kaupungista, vaikka parhaani mukaan suosin Nauvon kyläkauppoja.

Mökillä kaikki oli hyvin.
Joten perunat kattilaan ja grilli kuumaksi.

Ennen pimeän tuloa lähdin hakemaan riistakameraa metsästä. Tiesin paikan muutaman kymmenen metrin tarkkuudella mutta en löytänyt sitä.

Kun palasin mökille ja katsoin tulleet sähköpostin, niin siellähän minä riistakameran kuvan mukaan kävelin poispäin kamerasta.

Ehkä huomenna osaan katsoa myös taakseni!

Määrätietoisesti kävelen eteenpäin.
En siis epäillyt hetkeäkään, että olen viiden metrin päässä kamerasta!

Nauvossa myydään naapurini Mika Vahalahden varhaisperunaa näin lokakuussa.
En sitä kyllä kutsuisi varhaisperunaksi, koska kuoret olivat jo aika mahtavat.
Sale Nauvo kertoo ostopäiväksi 7.10.2022.
Minä kyllä ostin ne 6.10.22 klo 15.00! ☝☝

Lisääntymiskielto

Sen verran pitää palata vielä eiliseen keskusteluun lääkärin kanssa.

Hän kysyi, että onko tarkoitus lähivuosina lisääntyä ja täyttää maa.

Kerroin, että se tuskin tulee kysymykseen, ei ainakaan nykyisessä parisuhteessa. Vaimo nimittäin täytti viikko sitten 72 vuotta ja häneltä on aikoinaan poistettu kohtu. 

Näin ollen lisääntyminen lienee jopa mahdotonta, riski lisääntymiseen on pienempi kuin sillä Saaralla pari tuhatta vuotta sitten.
Lekuri myönsi näin olevan, mutta kehotti välttämään suojaamatonta seksiä lisääntymisiässä olevien neitojen kanssa.

Rokotus nimittäin saattaa aiheuttaa ongelmia lasten saamisen kanssa. En kysynyt millaisia, koska en katsonut asian olevan kovin tärkeä minulle tässä elämäntilanteessa.

En siis selvittänyt miten dramaattisia seurauksia lisääntymisestä tämän borrelioositutkimuksen aikana saattaisi seurata.
Tuskin sentään mitään noin hirvittävää kuin yllä olevassa kuvassa pelotellaan!

Borrelioosirokotetta tutkimaan!

Menin taas aamulla fysioterapeutilleni. Siinä keskusteltiin laajasti jalkojeni kunnosta ja päädyimme siihen, että olen terve. Siis ainakin lähes!

Sain luvan aloittaa juoksuharjoittelut. Tosin jalkojen kunto on sellainen, että juoksusta ei vielä tule mitään.

Sieltä lähdin kehittämään lääkettä.
Tällä kertaa parannan maailmaa olemalla koekaniini kehitettäessä rokotetta borrelioosiin.
Olen sopiva koekaniini – terve, kuntoileva nuorukainen, joka viettää kesät punkkeja vilisevällä saarella.

Keskustelin ensin puoli tuntia lääkärin kanssa. Oli sitä mieltä, että olen sopiva piikitettäväksi. Kuulin kyllä pientä piikittelyä lekurin äänensävyssä!

Sitten neidot ottivat minusta muutaman purkin verta, en kysynyt syövätkö he päivälliseksi verilettuja.
Ja sitten minut rokotettiin. Eivät kertoneet sainko neulasta suolaliuosta vai rokotetta.

Illalla minulla oli lievästi kuumeinen olo. Olen elämäni aikana sen verran liikaa suolaa syönyt, että varmaankin sain oikeaa rokotetta.
Asia selviää noin neljän vuoden kuluttua, jolloin rokotetutkimus valmistuu.

Edellisestä rokotetutkimuksesta en ole vielä saanut loppuraporttia, joten en tiedä mitä ainetta minuun silloin piikitettiin.

Tulevan talven aikana minua pistellään ainakin tällaisella ruiskulla influenssa-, korona- ja borrelioosirokotuksissa!
Onneksi minulla ei ole pienintäkään neulakammoa.
Kuva: Timo Sihvonen / Yle