Veneen talvitelakointi

Lähdimme Ullan kanssa ennen puolta päivää tarkistamaan mökin syyskuntoa.

Kun käännyimme Saaristotielle, päätin soittaa Juhalle kertoakseni, että meri on tyyni ja lämpötilakin kymmenen asteen paikkeilla.
Hän myönsi tilanteen olevan otollinen veneilyyn.

Sanoin, että voimme ajaa Airiston kautta ja hakea sinut kyytiin. Voisit ajaa veneen Airistolle ja nostettaisiin se talviteloille saman tien.
Hän hyväksyi suunnitelman ja niinpä pian mies oli koiran kanssa kyydissämme.

Emme kauaa viipyneet mökillä. Juhalla oli lämpimiä vaatteita mukana, hän lähti ajamaan venettä ja me muut jatkoimme autoilua.
Juha oli Airistolla paljon ennen meitä – kertoi, että ilma oli jäätävän kylmää, kun merestä nousee hyytävää kosteutta.

Otimme venetrailerin ja nostimme veneen siihen. Neljän jälkeen paatti oli talvisäilytyspaikalla. Vielä pitää puhdistaa veneen pohja, vaihtaa öljyt ja rakentaa suoja aluksen päälle.

Saimme vielä Juhan tekemät pizzat ennen kuin palasimme kotiin.

Matka alkaa!

Ennen lähtöä hän nosti ylös merestä muovituolin.
Se oli maannut pari kuukautta savipohjassa, nyt vesi oli niin kirkasta, että se näkyi runsaan metrin syvyydessä, vaikka oli vaihtunut valkoisesta mudan ruskeaksi.
Tuoli oli rannalla parin metrin päässä merestä ja 15 metrin päässä rannasta.
Joko paikalla oli käynyt trombi tai sitten joku ohikulkija päättänyt näyttää miten voima jyllää.

Paluumatkalla ennen kirkonkylää tiellä seisoi joutsenemo pysäyttäen liikenteen.
Meressä kaiteen takana oli sen neljä isoa poikasta ja emo näytti meille, että olemme hänen reviirillään!