tiistai 31. maaliskuuta 2020

Niin minä mieleni pahoitin


Kyllä tämä korona muuttaa näitä ihmisten käyttäytymisiä.

Siirtyminen etätyöskentelyyn näkyy heti aamulla, kun käy hakemassa lehden postilaatikosta. Turun Sanomat on aika ohut. Sen ymmärtää, toimittajat ovat pääosin etätöissä ja seurustelevat enemmän lasten ja sosiaalisen median kanssa. Tekstiä syntyy paljon, mutta ei ne saavuta lehden lukijoita.

TS on leimautunut urheilulehdeksi ja kulttuuriakin on kaksi sivua. Tänään hain Heikki Kullan jokapäiväistä raporttia F1-maailmasta. Sitä sontaa lehti puskee maailmalle päivästä toiseen. Nyt epäilen vahvasti, että Heikki-kulta on sairastunut virukseen, kun ei
lehdessä ollut pihaustakaan formuloista.

Olen päivästä toiseen seurannut meidän ministeriviisikon esiintymistä mediassa. Toivoisin edes kerran jonkun lausuvan sanan virus oikein. Mutta ei, neidot ovat ilmeisesti jonkun vieraan kielen pauloissa, kun yksi lausuu sen viirus, toinen viiirus ja kolmas viiiirus.
Hiukan tulee ikävä 90-luvun alun hallitusta, joka Ahon ja Viinasen johdolla ohjasivat Suomen lamasta kuiville ja puhuivat ihan selkeää suomea kansalle, puheessa paino oli sanan ensimmäisellä tavulla.

Sitä varmaan Saulikin muisteli kun hienovaraisesti esitti viisikolle, että voitaisiin perustaa sellainen NYRKKI, elin, jolla olisi valtaa voimaa ja viisautta reagoida oikein koronan tuomiin suunnattomiin ongelmiin.

Neitoviisikko antoi herralle pakit.
Olisi vanhan herran pitänyt ymmärtää, ettei voimansa tunnossa oleville naisille saa ehdottaa, että hiukan kokeneemmat ja mahdollisesti vielä mieshormoneilla varustetut olennot tulisivat hallituksen hommia päsmäröimään.

Kyllä Saulinkin pitäisi
tietää, että aika on ajanut ohi meistä suurista ikäluokista.
Näin on, vaikka korona jättäisi meitä vielä sadoin tuhansin henkiin.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Hiihtoladulla


Eilen päätin lopettaa sairastelun ja juoksin intervallia. Kolmensadan metrin vetoja sadan metrin kävelypalautuksella. Sujuivat paremmin kuin oletin eikä koronavirus kaatanut vieläkään miestä.

Ajattelin sen toimivan testinä, josko aloittaisi suunnistuskauden Suomen kamaralla. Suunnistukset on tietysti per
uutettu, mutta sekä Turussa että Paimossa on omatoimirastit. Maksamalla osallistumismaksu, saa netistä kartan, jonka voi tulostaa. Sitten vaan omatoimisesti metsään ja rasteja hakemaan.
Paimiossa on vielä mahdollisuus kilpailla kahdella eri radalla. Se vaatii älykellon, jolla voi tallentaa reitin
ja käytetyn ajan. Se lähetetään sitten järjestäjille, jotka tarkistavat rasteilla käynnit ja julkistavat tulokset. 

Ajattelin tänään mennä suunnistamaan, mutta herätessäni maassa oli kymmenen senttiä lunta. Sen nähdessäni hetken mietin lähteä hiihtämään, tulisi tehtyä tämän talven
ensimmäinen hiihto. En kuitenkaan viitsinyt hakea suksiani, joten tyydyin kävelylenkkiin. 

Lausteen pururadalla näin miehen, joka oli hiihtämässä. Pahoittelin hänelle sitä, että kävelen lenkillä, vaikka se on selkeästi kielletty hiihtokaudella.
Siitä saimmekin aikaan kunnon keskustelun. Hän kertoi lähteneensä liikkeelle Luolavuoresta ja matkaa oli takana jo yhdeksän kilometriä. Lupasi hiihtää vielä takaisin. Kertoi selvinneensä kaatumatta pahimmat alamäetkin, vaikka suksi hiukan tarrasi pohjaan. Melkoinen karpaasi, kateeksi kävi.



lauantai 28. maaliskuuta 2020

Karanteenista karanteeniin


Eilen meille Ullan kanssa tuli kaksi viikkoa täyteen ulkomaanmatkalta tulosta. Joten se kahden viikon karanteeni päättyi. Mutta tämä ikään ja sairauteen perustuva karanteeni jatkuu määrämättömän ajan.

Vaimo on sitä mieltä, että meidän ei pitäisi ulkoilla lainkaan. Mutta seuraavassa lauseessa hän ilmoittaa, että Nauvoon suuntautuva matka luonnollisesti on sallittu. Ensi viikoksi on luvattu kylmää säätä ja mahdollisesti lumisateita, joten sinne emme ihan heti suuntaa askeleitamme.

Koronavirus sen sijaan kuristaa maapallon ihmispopulaatiota yhä pahemmin. Länsi-Euroopassa tilanne pahenee päivä päivältä. Sekä Italiassa että Espanjassa kuolonuhrien määrä lähentelee tuhatta
päivittäin. Samoin USA:ssa.
Kiinassa ilmeisesti tilanne alkaa jo helpottua, tosin niitten tietoihin voi luottaa yhtä paljon kuin Venäjän. 

Henkil
ökohtaisesti en tästä karenssista kärsi. Paitsi sen verran, että kaikki suunnistukset on peruutettu. Ei sekään pahemmin haittaa, kun kunto on päässyt repsahtamaan niin huonoksi, että juokseminen on vaivalloista tasaisella tiellä, saati sitten metsässä

Joten nyt olisi hieno mahdollisuus rakentaa kuntoa tulevaisuutta varten. Mutta kun ei uskalla repäistä kunnon lenkkiä, vanhus pelkää jotakin.
Vaikka en kyllä itsekään tiedä mitä pelkäisin. Muuta kuin ylämäkeä.

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Kesämökillä!


Kuten kaikki ymmärtävät, sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat saaneet kaiken lahjaksi.

Vanhempamme rakensivat vauraan Suomen Kekkosen johdolla ja antoivat meille mahdollisuuden kouluttautua ja tehdä töitä. Etenimme urallamme tehden siistejä sisätöitä, saimme hyvää palkkaa, emme kärsineet työttömyydestä ja lopuksi meidät laitettiin puoliksi pakolla eläkkeelle. Ja kaikesta saamattomuudestamme huolimatta saimme ruhtinaallista eläkettä.

Nyt meitä kehotetaan pitämään itsemme vapaaehtoisesti karanteenissa jonkun saakelin koronan takia. Se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy!
Ei meitä komennella – mehän olemme koko aikuisikämme tottuneet komentelemaan. Ei ainakaan, jos lähes lastenlastemme ikäiset tytön ty
pykät meitä määräilevät.

Siksipä mekin Ullan kanssa päätimme lähteä Nauvoon tarkistamaan mökin tilanteen. Onhan se meidän tärkein asiamme nyt ja tästä eteenpäin.
Sen verran annoimme periksi, että me emme poikenneet matkalla kahville emmekä kauppoihin. Mutta sen me teimme saituuttamme, emme siksi että kuuntelisimme järjen ääntä!

Sen sijaan kuuntelimme linnunlaulua ja katselimme niiden lentoa.
Uusia bongauksia tuli runsaasti. Kurki, kyhmyjoutsen, isokoskelo, telkkä, heinäsorsa, merihanhi, valkoposkihanhi,varpushaukka ja töyhtöhyyppä. Eilen tuli nähtyä kotinurkissa peippo, kalalokki ja sepelkyyhky.


Mutta missä on turvaväli???

Ja missä on turvaväli???




keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Sokerileipuri!


Olo alkaa olla flunssan jälkeen ihan normaali.
Se ei muuta sitä asiaa, että karanteeni jatkuu ja kuntoilu on kielletty. Ei ole helppoa olla yli-ikäinen!

Piristääkseni omaa päivääni päätin heti aamulla ryhtyä leipomaan. Kun olin pieni, äitini leipoi aina lauantaisin, aurinko paistoi sisään keittiön ikkunasta, pullan tuoksu levisi taloon, ja minä olin onnellinen.

Saatuan valmiiksi pullat ja muut taikinasta, lopusta hän teki yhden pitkän pitkon ilma
n mitään krumeluita. Kun se tuli uunista ulos, yksi meistä viidestä mukulasta sai sen haltuunsa ja hänen tehtävänään oli jakaa se viiteen yhtä suureen osaan. Sen jälkeen neljä muuta valitsivat omansa ja jakajalle jäi se pala, joka jäi yli. Siinä oppi tekemään yhtä suuria palasia!

Minä etsin netistä pullan teko-ohjeet. Laitoin sitten keittiön pöydälle tarveaineet ja aloin toimia taikinan valmistamiseksi. Ohjeen mukaan taikinaan tarvittiin 2,5 desiä täysmaitoa. Meillä oli vain kevytkamaa jääkaapissa, joten lisäsin kahteen desiin puoli desiä kuohukermaa. Anoppi opetti, että ruuasta tulee hyvää, kun ei säästele voita, kermaa ja suolaa.


Lisäsin astiaan ensin maidon, hienonsin siihen hiivan ja kananmunan. Aloin lisätä astiaan jauhoja ja hämmensin soppaa leipurin kädelläni. Ohjeessa sanottiin, että taikina on valmista, kun se alkaa irrota kulhon seinästä. Sellaista ei tapahtunut ja huomasin, että olin unohtanut voin. Huuhtelin käteni, otin sata grammaa voita paketista ja lämmitin sitä hetken, pienen – mikrossa. Lisäsin sen soppaan ja jatkoin taikinan vaivaamista (hieno sana!).


Siinä nousi jo hiki otsalle ennen kuin sain taikinan valmiiksi ja liinan alle nousemaan.
Siinä vaiheessa anoppini tytär heräsi ja tuli paikalle opastamaan ja kyselemään. Kyselyjen tuloksena huomasin, että olin unohtanut myös suolan. Kardemummaa en edes etsinyt, uskoin, että sellaista ei talosta löydy. Ulla löysi, joten keskeytin taikinan nostattamisen ja lisäsin nämä aineet sekaan.

Kahvit juotuamme taikina oli mielestäni aika hyvännäköinen. 
Laitoin uunin päälle, tein taikinasta 18 pullaa ja asettelin ne kahdelle pellille. Ohjeen mukaan niitä piti pitää 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Se aika ei riittänyt minun taikinalleni, hämäläisenä tein hämäläistä taikinaa, joka vaati lähes 15 minuuttia kypsymisaikaa.

Kun ensimmäinen pellillinen oli ollut minuutin uunissa muistin, että kaipa sitä pitäisi voidella kananmunalla. Otin kananmunan ja pyöräytin sitä pari kertaa haarukalla ja sen jälkeen voitelin jo uunissa olevat pullat. Toisen pellillisen voitelin jo ennen uuniin laittoa. Se olikin paremman tuntuinen tapa – suosittelen!
Valmiiden pullien ulkonäkö ei ollut häävi.


Mutta voitti maun mennen tullen!
Minä en ole sokerileipuri – eikä minusta taida tullakaan.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Kolera-altaassa


Sunnuntai-iltana oloni alkoi tuntua entistä rähjäisemmältä. Lepopulssi on noussut ja verenpaine kohonnut. Garminin mittauksen mukaan Body Battery-arvoni on alhaalla eikä se ole noussut edes yön aikana nukkuessa. Kuumetta oli 37,5 astetta. 

Soitin nyt aamulla Turun kaupungin korona-päivystysnumeroon. Keskustelin terveydenhoitajan kanssa. Kerroin mistä olimme tulleet ja mitä tehneet viimeisten kahden viikon aikana. Ja kerroin myös, että Ullalla on muutaman sellainen sairaus, jotka saattavat aiheuttaa koronaan sairastuessa suuria ongelmia.

Hän lupasi konsultoida lääkärin kanssa ja soittaa takaisin mihin tulokseen tämä auktoriteetti on päätynyt.
Soitto tuli ja ilmoitus, ettei lääkäri nähnyt aiheelliseksi testata meikäläistä. Ker
toi kyllä, että jos olosuhteissamme tapahtuu radikaaleja muutoksia huonompaan suuntaan, niin pitää ottaa yhteyttä uudelleen.

Henkil
ökohtaisesti uskon vakaasti, että jos minuun korona iskee, niin mä isken takaisin ja selätän sen. Joten minun testaaminen olisi ollut rahan ja ajan hukkaan heittämistä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Karanteenissa


Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä kun lähdimme Torreviejasta kohti kotimaata.

Vaikka Torrevieja on kuin Baabelin torni, sekoitus eri kansakuntia, kieliä ja tapoja, niin siellä ei virus riehu vieläkään. Joten jos me jonkin tartunnan olemme saaneet, niin todennäköisimmin se olisi tullut matkalla pohjoiseen.
Vaikka matkalla välttelimmekin ihmisiä, niin kyllä hotelleissa, ravintoloissa ja huoltoasemilla joutui kosketuksiin toisten kanssa.

Kummallakaan meistä ei ole ollut mitään oireita koronan suuntaan. Vähän nuhaa ja pientä yskää lukuunottamatta. Kuumetta ei ole eikä hengenahdistusta. Eikä muutenkaan pahempaa ahdistumista.

Ulla ei ole poistunut kämpästä kuin pari kertaa kävelylenkille. Minä olen käynyt kolme k
ertaa kaupassa. Ja päivittäin juoksemassa ja kävelemässä. Juoksukunto on heikko, mutta muuten olo on ihan normaali.

Toisaalta omaa etua ajatellen olisi ollut hyvä hankkia se virus itselle ennen kuin tehohoitopaikat täyttyvät. Nythän pandemiaa yritetään hillitä ja saamaan sen kesto pitkäksi, jotta sairaita pystyttäisiin hoitamaan. 

Mutta kyllä sekin yhteiskuntaa rassaa, jos rajoituksia vielä tiukennetaan ja ulkonaliikkumiskielto on voimassa puoli vuotta.

Viisaat päättäjämme luottavat päätöstensa tehoavan. Mutta se, olivatko ne oikeita, selviää vasta jälkeenpäin. Jos silloinkaan!

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Maailma pelastuu!


Usko palaa siihen, että maailma pelastuu. Nimittäin pörssipelaajien usko.

Minulla on pieni osakepotti. Siltä varalta, että pitää auto vaihtaa. Ettei tarvitse lakki kourassa mennä pankinjohtajan puheille.
Terveellä miehellä kun on autokuume joka kevät. Se kyllä poistui Koronan myötä. Nimittäin salkkuni arvo putosi kolmasosan alkuvuoden aikana kun tämä virus riehui.

Tänä aamuna kun maksoin tilaamani juoksutossut, vilkaisin samalla salkun arvoa. Se oli noussut noin prosentin alkuviikon arvosta. Näyttää siltä, että sijoittajien (tai pelureiden
ja keinottelijoiden) usko siihen, ettei Korona tuhoa koko maapallon hyvinvointia, on kasvamassa.

Ei minulla ole varsinaista autokuumetta ole. Mutta olen pyytänyt pari tarjousta
sellaisesta SUV-mallisesta autosta. Siihen autoon tällaiset raihnaiset vanhuksen menevät helpommin sisälle ja varsinkin ulos.

Pitää nyt kuitenkin odotella ja katsoa, että selviää hengissä virustaudista ennen kuin lähtee kaupoille.
Eikä minun ikäiseni
vanhus muutenkaan saa poistua kotoaan ihmisten ilmoille.

Henkilökohtainen usko pelastumiseen on vahva, koska uskalsin investoida lenkkareihin. Taidankin tästä lähteä juoksemaan. Vanhoilla tossuilla, nämä uudet kun tulevat aikanaan.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Loppu tulee, oletko valmis?


Korona-kiima hallitsee Suomea, Eurooppaa ja koko maailmaa.

Pörssikurssit ovat romahtaneet. Italian pankit ovat kaatumassa eikä mistään mitään riittäviä tukipaketteja ole tulossa.
Euroopan ja sen jälkeen koko maailman talous romahtaa. Mikään ei toimi eikä millään ole enää mitään arvoa.

Anarkia
tulee ja hallitsee maailmaa. Koronan asemasta nälkä tappaa.

Ja kaikki tämä yhden kulkutaudin takia.
Eikä siitä nyt voi syyttää Trumpia!
Se on maailmanloppu.

Maapallo kiittää,
tästä tulee taas vihreä pallo! 😈


Huom:

Yllä oleva teksti on se pahin mahdollinen lopputulema tästä kriisistä - sen todennäköisyys lienee noin yksi miljoonasta.


Itse tautihan ei ole paljon pahempi kuin normaali kausi-influenssa.
Mutta taudin ärhäkkä eteneminen laittaa terveydenhoitojärjestelmän koetukselle ja siksi sen hoitamiseen tarvitaan kovia otteita.

Ja pääasiassahan tautiin kuolee yli seitenkympisiä vanhuksia.
Niiden (=meidän) aika on muutenkin vähissä!

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Suljetaan Oy Suomi


Hallitus piti sitten eilen hätäkokouksen ja teki sen mitä isommat Länsi-Euroopan maat ovat jo tehneet.

Päätös oli kuitenkin vielä suhteellisen lievä. Koulut suljetaan – tämä siksi, että lapset ja nuoret ovat kovia levittämään virusta, vaikka itse eivät siitä merkittävästi kärsi. 

Me yli 70-vuotiaat laitetaan kotiarestiin, emme saa tavata muita ihmisiä. Ulkonaliikkumiskieltoa ei vielä annettu.

Ja vihdoinkin kertoivat asiallisen syyn näille toimenpiteille. Kun liikkuminen ja kontakit vähenevät, niin taudin leviäminen hidastuu mutta pitkittyy. Sama määrä ihmisiä tulee sairastumaan ja kuolemaan, mutta kaikki eivät ole yhtä aikaa sairaana. Täten yhteiskunta pystyy toimimaan edes jollakin tasolla.

Kävin tänään ennen hallituksen ilmoitusta kaupassa ja ostin meille elintarvikkeita pariksi viikoksi. Siis niin, että ainakin kaurapuuro ja näkkileipä riittää.
Ja ihmeekseni vessapaperi ja talouspaperi oli tarjouksessa ja sitä oli kaupassa runsaasti.

Illalla hallitus tulee uudelleen kaapista ulos. Sieltä tulee ilmeisesti hieman kovempia määräyksiä liikkumiseen ja muuhunkin toimintaan.
Maan rajoja ei vielä kokonaan suljeta, 
tai sitten suljetaan.

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Yöllinen herätys


Koin viime yönä herätyksen – en sentään uskoon tullut.

Kotiintulopäivänä perjantaina kirjauduin pankkiohjelmaan maksaakseni laskuja ja tutkiakseni matkan aikana tehtyjen korttimaksujen oikeellisuutta.
Minulla on kännykässä tunnistus pankkiin. Se pahus väitti, että salasanani on väärä. Kirjoitin sen oikein toisenkin kerran, jälleen väärä arvaus. Käynnistin sekä kännykän että tietokoneen uudelleen, tulos edelleen negatiivinen. Ja lopuksi ilmoitus, että laite on poistettu käytöstä.

Yritin päästä pankkiin tunnusluvuillani, joita en ole pariin vuoteen käyttänyt. Olin tallentanut siihen tarvittavan salasanan jonnekin, mutta en vain sitä löytänyt. Joten pankkiin en päässyt. Hieno juttu, säästyy rahat?

Viime yönä heräsin kahdelta ja herätessäni tiesin tasan tarkalleen, mihin olin salasanan tallentanut. Pakkohan se oli nousta ylös, kaivaa tunnuslukulista esille ja kokeilla toimiiko homma.
Ja hupsista, pankkiyhteyteni avautui. Tarkistin, ettei mitään isompaa rötöstä ollut tapahtunut ja suljin laitteet ja jatkoin uniani.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Eläkepommiin ratkaisu?


Kuten kaikki tietävät meillä täällä Länsi-Europpassa samoin kuin Japanissa ja Kiinassa kytee eläkepommi. Syntyvyys laskee ja ihmisten keski-ikä nousee. Kansojen ikärakenne menee todella huolestuttavaan suuntaan. Kuka maksaa tulevaisuuden eläkkeet ja hoitaa kasvavan vanhusten määrän?

Sitä ei pysty muuttamaan hevin nykyisellä pakolaissiirtolaisuudella. Ainakin persujen mukaan nämä pakolaiset kun ovat parempaa toimeentuloa tai sosiaaliturvaa hakevia nuoria miehiä. Heillä kyllä suvunjatkamisvietti olisi kunnossa, mutta jos ei synnytysikäisiä naispuolisia henkilöitä tulee lisää, niin ei se äkkiä ratkaise ongelmaa.

Viime viikot länsimaiden hallitukset ovatkin hieroneet käsiään. Ratkaisu eläkepommiin saattaa olla lähempänä kuin hallitukset osasivat odottaa. Koronavirus kun tappaa lähinnä vanhempaa väestöä, niin ikärakenne kyllä korjaantuu.

Kalastaja Pentti Linkolan esittämää maapallon ihanteellista väestömäärää yksi miljardi ei varmaankaan tällä epidemialla pystytä saavuttamaan. Kiinassa nimittäin näyttää siltä, että tartuntojen määrä on jo laskemassa. Mutta kun ihmiskunnan geenipohja koko ajan heikkenee, näitä viruksia tulee kyllä lisää hoitamaan ongelmaa.

Ja onhan myös esitetty, että tämä virus on laskettu tahallaan liikkeelle. En nyt suoranaisesti epäile, että viruksen takana olisi meidän oma neitoministeriöstömme. Mutta kyllä se mahdollisuus on miel
essäni pyörinyt!

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Kotona


Illalla kävimme laivan ravintolassa syömässä kunnon aterian pitkän kaavan mukaan. Saimme oikein ikkunapöydän, ravintolassa ei ollut tungosta. Meidän lisäksemme taisi olla neljä muuta ruokailijaa. Tarjoilijalla oli runsaasti aikaa palvella ja keskustella. Henkilöautokansi tuli kyllä täyteen, mutta ihmiset noudattavat säntillisesti ohjetta eristäytyä muista matkustajista.

Vikingline toi meidät turvallisesti Turun satamaan. Sain jopa nukuttua muutaman tunnin.
Sitten alkoi postin lukeminen, pyykin pesu, lenkillä käynti, kauppaankin oli pakko mennä, kun talo oli tyhjä ja jääkaappi tyhjempi. Vessapaperia en ostanut. En huomannut edes tarkistaa kuinka monta rullaa on jäljellä.

Ilma oli keväinen, aurinko paistoi ja ruohikko vihersi.

Nyt perjantaina sekä Tanska että Puola ilmoittivat sulkevansa rajat. Jos olisimme lähteneet alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti kiertäen Ranskaa muutaman päivän ajan, niin olisimme jääneet ilmeisesti Saksaan nalkkiin ainakin pariksi viikoksi.

Kotiin tullessa piti taas opetella asioita, joihin Espanjassa ei kiinnitetty huomiota. Se on tämä lajittelu. Siellä oli kaksi astiaa, lasitavara ja muut. Käsittääkseni siellä laitetaan käytetyt paristotkin muihin roskiin. Nyt on opeteltava lajittelemaan biojäte, lasi, metalli, muovi, paperi, kartonki, polttokelpoinen ja kaatopaikkajäte. Näin Suomi pelastaa maailman jälleen kerran.

Lauantaiaamuna kun heräsin, niin oli tullut talvi. Viisi senttiä kauniin valkoista lunta kaikkialla.
Jäikö siis kesä ja syksy kokonaan väliin?

torstai 12. maaliskuuta 2020

Viimeinen matkapäivä


Alkaa olla matkaosuuden lopputilityksen aika.

Yksi asia on pistänyt silmiin matkalla vessakäyntien yhteydessä. Kun raavaat rekkakuskit ovat ennen käyneet vessassa, niin vedenheiton jälkeen ovat kevyesti pyyhkäisseet käsiään housun persustaan ja jatkaneet matkaa. Nyt kun Koronavirus on antanut neuvojaan, niin nämä karvaiset karpaasitkin pesevät käsiään käynnin jälkeen minuutin, kuivaavat kädet
huolellisesti paperipyyhkeeseen ja ulos mennessään avaavat ovet kyynärpäillään.
Kun tuon tason sankaritkin alkavat noin hygieenisiksi, niin kyllä ihmiskunnan loppu on lähellä. 

Ja toisekseen – kun tällainen arka maalaispoika on parikin yötä poissa kotoa, niin alkaa kauhea koti-ikävä. Kyllä meikäläisen paras paikka on nyrkin ja hellan välissä. Mutta aina vaan sitä tulee hankittu menolippu jonnekin merten taakse. Nytkin on yksi reissu jo odottamassa ja maksettukin. Vuoden päästä tosin, mutta antaa sen sitten olla ehdottomasti viimeinen. 

Ja kolmas asia, joka aiheuttaa hankaluuksia, on tämä kuulovamma. Vaimon mukaan en kuule enkä ymmärrä. Mutta jos totuus halutaan löytää, niin kyllä minä kuulen mutten ymmärrä. Vokaalit ymmärrän hyvin mutta konsonantit ovat pelkkä puuroa. Siis se mitä kuulen on esim: yää uoea. Aamulla saatan ymmärtää, että minulle toivotettiin hyvää huomenta. Mutta kyllä useimmiten vaimo tervehtii minua
jo aamulla sanoilla aia iu!
Mutta näillä eväillä matka jatkuu, kunnes joutuu romuttamolle.

Tänään lähdimme matkaan vasta kymmenen jälkeen viidennelle ajopäivälle.
Tämä olikin helppo päivä, vain vajaat 600 kilometriä. Sai ajaa ihan rauhallisesti vesisateessa. Vikingin satamaa
n saavuimme lähes kaksi tuntia etuajassa, mutta pitkät jonot siellä oli ennen meitä.

Alkaa olla matka viittä vaille – tai ainakin yhtä yötä – vaille valmis!



keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Neljäs ajopäivä


Näin se homma etenee. Korona niittää kansaa ympäriltä kuin heinää, mutta me vaan porskutamme.

N
äitä Manner-Euroopan moottoriteitä kun on ajeltu neljä päivää litran kokoisella turbomoottorilla, niin on havainnut, että hienosti se kehrää. Mutta kyllä tämän Skodan kanssa jää jalkoihin, kun pitäisi ylämäessä kiihdyttää ohittamaan edellä matelevaa rekkaa. 

Eikä se auta, vaikka autokuume on iskenyt ja olen kotimaahan päästyämme sopinut parista koeajosta. Nimittäin niissäkin on samanlainen eläkeläisäijän vajaatehoinen moottori. 

Tosin kyllä tämä on viimeinen matka autolla Saksan autobaanoille. Ei ne ole tarkoitettu näin rauhalliselle miehelle, jolla rauhaton vaimo. Tai jos totuuden lausuu, niin näin rahattomalle miehelle, jolla rahaton vaimo.

Saksa jäi taakse, kun ajoimme Puttgardenissa autolauttaan.
Tanskassa meitä oli vastassa poliisi, joka halusi nähdä ajokorttini. Sanoin, että se on jo hyllyllä mutta kelpaisiko passi. Kelpasi ja matka jatkui.
Tanska jäi taakse yhdessä hujauksessa. Moottoriteillä ei goolemapin mukaan ollut peltipoliiseja, joten hanaa sanoi Häkkinen.

Ruotsiin ajoimme siltaa pitkin ja sen jälkeen poliisi oli taas kiinnostunut passeistamme. Enemmän me odotimme, että ne mittaavat kuumeen ja jättävät meidät karanteeniin rajalle kahdeksi viikoksi. 

Hotellimme oli Helsingborgin ulkopuolella ja tänään sain kurkkuuni päivän ensimmäinen kylmän oluen jo heti viiden jälkeen.
Koti lähestyy, jo sitä on kohta kolme kuukautta kaivannutkin.

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Saksa on paska maa!


Kyllä tänään tuli moneen kertaan mieleen Seppo Rädyn legendaarinen kuvaus Saksasta.

Hotellimme aamiainen oli hyvä, siitä ei mitään negatiivista sanottavaa.
Kello oli kymmenen kun saimme itsemme pi
halle hotellista, emmekä edes pahemmin kastuneet, kun matkaa ovelta autolle oli parikymmentä metriä.

Skodan katto pitää vett
ä, joten automatka oli kuivaa, vaikka vettä tuli koko päivän. Välillä vähän ja välillä vielä vähemmän. Mutta pilvetöntä ei ollut koko päivänä ja moottoritieltä nousi vetistä sumua tuulilasiin. Näkyvyys oli välillä 50 metriä ja välillä huono.

Matka kuitenkin joutui, vaikka välillä se otti kuskin korvien väliin. Onneksi puoli vuosisataa vierelläni ollut nainen kannusti minua koko ajan. Arvostellen ajotyyliäni, ajonopeutta
ni ja Skodan kiihtyvyyttä.

Franfurtiin saakka matka kuitenkin sujui juohevasti. Kaupungin ohituskin meni melkein huomaamatta. Ero Lyoniin oli merkittävä. Lyonissa kaikki takkusi, vaikka sen kaupungin alueella asustaa ”vain” pari miljoonaa ihmistä. Frankfurtin metropolin alueella asuu viisi miljoonaa saksalaista, ja kaikki toimii. Siinä on se pieni ero Saksan ja Ranskan välillä. Sanoimme me siinä vaiheessa.

Matkalla Frankfurtista Kasseliin maisema muuttui mäkiseksi. Emme siitä mitään nähneet, mutta autoa ajaessa ylä- ja alamäet antoivat siitä tietoa
kaasupolkimeen.
Ja myös se, että pahimmillaan ohitimme noin kymmenen kilometriä pitkän rekkajonon, joka seisoi paikallaan. Jos rekan keskipituus on kaksikymmentä metriä, niin jonossa mateli ehkä jopa viisituhatta rekkaa. Tuli mieleen, että Euroopan talous seisoo erään tietyn viruksen takia. Mutta kaipa syy
tähän seisontaan oli jossakin muualla.

Pääsimme Kasselin ohi, vaikka ylimääristä aikaa tuhraantui yli puoli tuntia.

Varsinaiset ärräpäät alettiin lukea vasta välillä Kassel-Hannover. Se oli lähes koko matkan tietyömaata. Kolmikaistaisen moott
oritien liikenne oli ahdettu kahdelle kapealle kaistalle, välillä vain yhdelle. Parhaimmillaan nopeus nousi jopa 60 km/h, mutta väliillä matelimme kävelyvauhtia ja aina silloin tällöin vedimme henkeä paikallaan seisten. 

Meillä meni siihen ylimääräistä aikaa tunnin verran, mutta sääliksi kävi niitä rekkakuskeja. Heille tulee yö vastaan ennen kuin ruuhkat rekkakaistalta on purettu.

Pääsimme sentään valoisaan aikaan hotelliimme ja pitää nyt mainita, että kylmä, saksalainen olut maistui pahuksen hyvälle.
Että ei tämä nyt niin paska maa sitten olekaan.

Toinen matkapäivä


Hotellimme ei ollut aivan luksusta, mutta ei hintakaan 55 euroa pöyristyttänyt. Minä nukuin paremmin kuin Torreviejassa, sänky oli hyvä. Ulla ei pitänyt viltistä, sellaisesta armeijamallisesta pölynkerääjästä.

Heräsin tapani mukaan kuuden jälkeen ja sain Ullankin ylös ennen kahdeksaa.
Lähdimme ajelemaan heti yhdeksän jälkeen.

Espanjan ja Ranskan rajan ylitimme vajaan viiden kilometrin ajon jälkeen.
Ranskan moottoritiet olivat hyvässä kunnossa mutta ajoa haittasi mereltä puhaltava voimakas sivutuuli. Liikenteessä oli paljon asuntoautoja, jotka kärsivät tuulesta enemmän. Myös rekkakuskit olivat heränneet, niitä meni yhtenäinen jono kolmikaistaisen moottoritien oikeanpuolisella kaistalla. Vielä ei ole koronavirus tyrehdyttänyt kuljetusliiketoimintaa. Sadan kilometrin välein tien opastetaulussa annettiin tieto, että radiokanavalla 107,7 annetaan ajankohtaista tietoa viruksesta. Ranskankielen taitomme on sen verran rajoittunutta, että emme avanneet radiota.

Matka sujui hyvin. Ainoa ongelma tuli Lyonissa, jossa eksyimme oikealta moottoritieltä kaupunkiliikenteeseen. Paluu lavealle tielle tapahtui muutaman liikennerikkomuksen saattelemana. Vieraat rekkarit pelastivat meidät pahemmilta tööttäyksiltä enkä siinä ehtinyt katsella, kuinka monta keskisormea nousi ylös kunniaksemme.

Lyonin jälkeen alkoivat voimakkaat sadekuurot, tulipa huuhdottua autosta Espanjan pölyt. Kuurot olivat lyhyitä ja sen jälkeen paistoi aurinko. Kun se pallo oli laskenut jo aika alas ja edessä oli raskas saderintama, niin monasti näimme niin mahtavan sateenkaaren, ettei niitä ole esiintynyt kotimaassa koskaan.
Pikkuisen meni ylitöiksi, kun Skoda moottori oli käynnissä tänään reilusti yli kahdeksan tuntia.

Majoitus oli pikkukaupungissa Neuenburg am Rhein. Kävimme illalla kolmensadan metrin päässä syömässä. Niin hiljaisia katuja en ole nähnyt edes Naantalissa talviaikaan. Hotellimme edustan aukiolla istui neljä nuorta kaveria, mutta nekin puhuivat niin hiljaa, että olivat saaneet todella hyvän kotikasvatuksen.

Ajotietokoneen tiedot perillä hotellin pihassa:


maanantai 9. maaliskuuta 2020

Ensimmäinen matkapäivä


Pakkasimme tavaramme ja automme aamulla.
Luovutimme avaimet kymmeneltä ja lähdimme matkaan.

Olimme suunnitelleet matkaavamme halki Espanjan ylängön ja laitoin TOMTOMiin ensimmäiseksi kohteeksi kaupungin Almansa. Matka sujui hienosti, vaikka hienoinen jännitys aiheutti lievää kuumeilua.

Hieman ennen Almansaa sanoin Ullalle, että vaihtaa laitteeseen kohteeksi Jacan, jossa meillä oli hotellivaraus.
Heti tuli käännös, mutta niin muistikuvani mukaan pitikin tulla. Kun tienvarren kyltti ilmoitti etäisyyden Valenciaan, niin totesin jotain olevan väärin. Seuraavalle liittymälle oli matkaa varmaan parikymmentä kilometriä ja siellä pysähdyimme. Kartan tutkimisen jälkeen päätimme jatkaa matkan Tomin ohjeiden mukaan.

Juuri ennen Valenciaa pysähdyimme ja pidimme neuvottelutauon.
Totesin, että oloni on nyt sellainen, että kiertoajelu Euroopassa ei kiehdo pennin vertaa. Sen sijaan paluu kotiin terveenä olisi poikaa. 

Joten teimme totaalisen reitinmuutoksen ja päätimme ajaa suorinta tietä kotiin.
Nähtävyyksiä emme käyneet ihailemassa paitsi kukkuloiden huipulle rakennettuja linnoja. Niitä tuli vastaan tiheästi, välillä sai ihmetellä miksi niitä oli rakennettu.

Kai vähän samasta syystä kuin raitiotie Turkuun. Ei varsinaiseen tarpeeseen, vaan päättäjien egon kohotukseen. Ihminen on pieni, muistomerkit ovat suuria.

Rauhallisesti ajaen etenimme ja yövyimme Espanjassa, juuri ennen Ranskan rajaa La Jonguera -nimisessä kylässä. Kaipa siellä joku asuikin, mutta rekkoja siellä oli sadoittain ellei tunhansittain.

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Mustia pilviä taivaalla!


Tosin ei Torreviejan taivaalla. Aurinko porottaa täällä täysin siniseltä taivaalta ja yöllä sinne nousee täyttyvä kuu.

Eilisillan ja yön aikana tuonne Pyreneiden vuoristoon tuli uutta, valkeaa lunta parhaimmillaan puoli metriä. Illalla se tie, jota me tulemme ajamaan, suljettiin kokonaan liikenteeltä. Tänä aamuna sinne pääsi jo ajamaan
henkilöautolla, jos oli alla talvirenkaat tai lumiketjut.
Edelleen siellä on varoitus jäästä. Se ei ole kitkoilla mikään leikin asia, kun parhaimmillaan tien jyrkkyys on kymmenen prosenttia.

Sää lupailee jatkossa kevyttä lumisadetta, joten reittimuutoksiin ei ole näillä näkymillä tarvetta. Jos huonosti käy, niin sunnuntai-illan majapaikastamme Jacasta pääsee pahimman vuoristo-osuuden kiertämään Pamplonan kautta. Tosin härkäjuoksua emme pääsisi näkemään, se juostaan
vasta kesällä.

Toinen, paljon vakavampi asia on se, että ensi viikonlopun suunnistus Tanskassa tultaneen peruuttamaan.
Tämä johtuu koronaviruksesta.

Tanskassa ei saa järjestää mitään tapahtumaa, jonka henkilömäärä ylittää tuhat ihmistä. Suunnistukseen on tulossa yli 1500 kilpailijaa ja muu väki päälle. Viikonlopun aikana he ovat luvanneet ilmoittaa miten kisan kanssa käy. Esittävät yhtenä vaihtoehtona, että alle tuhat juokse lauantaina ja toinen puoli sunnuntaina.

Jos näin käy, me jätämme Tanskan kisan väliin ja ajamme suoraan Tukholmaan kiertämättä Jyllannin kautta.

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Koronan peluuta


Maailma on täynnä suuria asioita.

Suurin tietysti on se, että meidän lähtömme lähestyy. Siihen liittyen olen saanut seurakseni vaimon lisäksi pienen flunssanpoikasen. Nenä vuotaa, sydä
ntä ahdistaa ja muutenkin olo on heikko. Lienee matkajännitystä kaikki tyynni.

Korona-virusta se tuskin on, me kun emme elä alueella, jossa sitä olisi tavattu. Eikä lähikontaktimme pai
kalliseen väestöön ole kovin voimakasta. Ei, vaikka Ulla hieman epäilee, että aamulenkin asemasta käynkin kadun toisella puolella asuvan, hieman lihakauppiaalta vaikuttavan nuorehkon naisihmisen vastaanotolla. Ja kotiin tullessa on hiki ja posket punoittavat.

Koronahan on levinnyt
Euroopassa räjähdysmäisesti. Jo tuhansia on saanut tartunnan ja pari prosenttia heistä on kuollut.
Normaaliin kausi-influenssaan on samaan aikaan samalla alueella sairastunut miljoonia ja vaikka kuolleisuus prosentuaalisesti on paljon pienempi, niin ruumiita on tullut moninkertainen määrä. Siitä eivät tiedotusvälineet ja some ole pahemmin painomustetta kuluttaneet.

Ja sitten siellä kotimaassa on ikuinen hallituskriisi. Ainakin niin kauan kun vihreät ovat hallituksessa. Vihreäthän eivät osaa oikein mitään, eivät ainakaan hallita. Ne osaavat repiä ja olla toista mieltä. Kuten heidän kannattajansakin. 

Tämä Ohisalo on oikein nätti nirppanokka, mutta ei se hallitukseen kuulu.
Hallituksessa kun joutuu joskus tekemään päätöksiä, jotka eivät istu puolueen ohjelmajulistukseen. 

Toista se oli silloin kun Timo Soini istui hallituksessa. Persujen ohjelma sai kyytiä, kun Timon leveä persusta istui ministeriauton kyydissä!

Meikäläisten takamus saa nauttia istunnoista viikon verran sunnuntaista 
alkaen.

torstai 5. maaliskuuta 2020

Sydämen tahdistuksessa


Kun nämä juoksulenkit ovat olleet kovin hitaita eikä kehitystä ole tapahtunut, hakeuduin lääkäriin.

Yleensä täällä Espanjassa lääkärit opiskelevat lääketiedettä eivätkä puhu edes englantia. Tämä minun lääkärini väänsi kyllä enkkua niin, että tulimme auttavasti toimeen.
Hän teki minulle laajan sydäntutkimuksen.

Sen tuloksena hän kertoi, että sydämeni on hieman laajentunut. Mäntä on päässyt hieman heilumaan ja sen liike on avartanut sylinterin yläosaa. Tämä taas tarkoittaa, että siellä on pientä falskausta, joka täytyy korjata.
Se ei tapahdu niin kuin polttomoottorissa sylinteriä hoonaamalla ja mäntää vaihtamalla. Sydämessä olevaa mäntää kun ei pysty vaihtamaan.

Joten lääkäri kertoi, että minun vikani korjataan siten, että mäntä ajetaan yläasentoon ja sydänlihas jysäytetään jollakin sähköshokilla tiiviiksi mäntää vasten.
Lääkäri kertoi, että tämä täytyy tapahtua nukutettuna. Mies lähti hakemaan nukutuslääkäriä toimenpidettä varten.

Sitten heräsin, kello oli 6.30.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Uskossa?


Eilen ja tänään tein kevyen juoksulenkin rannassa. Kevyt on tietysti suhteellinen käsite. Ensimmäisen vaimoni mielestä kaikki tekemäni lenkit ovat hengenvaarallisia.
Hän pelkää. Ei tietenkään sitä, että minä kuolen. Vaan sitä, että talonmies ja hyvä avustaja heittää veivin
nurkkaan.

Molempina aamu
ina lenkille lähtö on tapahtunut kymmenen tietämissä. Samaan aikaan sinne vaeltavat myös Jehovan todistajat. Niitä on ranta piukassa. Tarjontaa on monella kielellä. Ainakin espanja, venäjä, englanti ja ruotsi ovat joka päivä edustettuina. Mutta kyllä nämä uskonsa markkinoijat pääosin ihan yksin siellä rantaraitilla saavat seistä. Eivät turistit ole uskosta kiinnostuneita.

Eilen täällä taas tuuli mereltä kovaa.
Puuskissa nopeus ylitti reippaasti myrskyrajan. Kun tulimme syömästä autolla Calle Parisia pitkin, niin kadun varteen laitetut roskasäiliöt lähtivat tuulen mukana vaeltamaan. Kaksi vihreää pyörillä varustettua pönttöä tulivat rinnakkain kohti autoamme. Onneksi katu on nelikaistainen eikä ketään ollut tulossa vastaan, sain väistettyä nämä hirviöt. Myös perässäni ajanut auto vältti kolarin.

Tutkin viikonlopun säätä Pyreneiden vuoristossa. Sillä kohtaa, jossa on tarkoituksemme mennä vuoriston yli, on lauantaiksi luvattu kovaa lumisadetta. Mahdollisesti lunta tulee yli kolmekymmentä senttiä. Se saattaa aiheuttaa, että vuoriston ylittävälle tielle ei ole asiaa ilman lumiketjuja.
Ehkä joudumme muuttamaan paluureittiämme. Sekä vuoriston itä- että länsipäässä korkeus on matalampi ja lumisateet jäävät vähäisiksi ja lämpötilakin on korkeampi.
Olen jo varannut kolme hotellia paluumatkaksi, mutta ne voi vielä peruuttaa torstaina.



sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Vinttikammarissa vippaa


Me saimme tästä ihastuttavasta hotellista hienoon huoneen ja leveän parisängyn. Ja yhden peiton – kaikkihan ymmärtävät, että 50 vuotta naimisissa olleet, normaalisti omissa huoneissaan nukkuvat, tarvitsevat kaksi peittoa. Ongelma siis oli se, että ensimmäisenä yönä taistelimme siitä, kumpi saa tapansa mukaan kietoa itsensä kunnolla peiton sisään. Vaikka peitto oli iso, se ei ollut hehtaarien kokoinen. Ja se aiheutti taas sen, että vuorotellen toisen päältä peitto oli siirtynyt toisen ympärille. 

Eilen illalla teimme ratkaisun, että Ulla nukkuu peiton alla ja minä kääriydyn lakanan alle. Taatakseni lämpimänä pysymisen, puin jalkaa
n suunnistustrikoot, ainoat mukanani olleet pitkät vaatteet päälihousujen lisäksi. Jaloissahan minulla on heikoin verenkierto sormien ja vinttikammarin lisäksi. Hieno ratkaisu, nukuin kuin porsas. Ehkä siitäkin syystä, että söin illalla porsaan jalan ja join sikamaisesti, peräti kaksi olutta.

Kello soi aamukuudelta, nousin ylös ja yritin lähteä vessaan. Kävelystä ei tullut mitään, huojuin kuin heinämies mutta seinää
n tukien pääsin tyhjentämään rakkoni.
Söin aamiaista ja yritin hieman jumpata saadakseni itseni suunnistuskuntoon.
Mitään vakuuttavia edistysaskeleita ei syntynyt, vaikka pystyin jo kävelemään ilman tukea.

Suuresti ihmettelin mistä äkillinen rampaantuminen voisi johtua. En oikein muuta keksinyt kuin ylirasituksen – eilinen suunnistus otti kyllä hiukan voimille. Viime vuonna peruskunnon hakkiminen jäi
akillesvamman takia olemattomiin ja viimeiset puolitoista kuukautta kovine suunnistuksineen on ottanut koville.

Tein ainoan järkevältä tuntuvan päätöksen ja jätin päivän suunnistuksen väliin. Täkäläisessä maastossa huonolla tasapainolla olisi voinut tulla pää edellä alas jyrkiltä rinteiltä. Vaikka kova pääni kyllä kestää, niin hauraat luut olisivat voineet olla kauttaaltaan sirpaleina.

Ajoin suoraan majapaikkaamme Torreviejaan, puolentoista tunnin ajomatka meni aivan normaalisti.
Kävin tunnin kävelylenkillä ja se sujui ihan mallikkaasti.

Iltasella jäin miettimään aamuista tilannettani. Oikeastaan ainoa järkevä selitys lienee se, että nukuttuani kahdeksan tuntia tiukoissa trikoissa, se aiheutti joitain verenkiertohäiriöitä jaloissa. Se, yhdistettynä liialliseen rasitukseen, teki sitten tepposet. Ehkä näin, ehkä toisin. Kyllä patologi aikanaan kertoo totuuden!

Hotellihuoneemme terassilta avautui ao. näkymä lähivuorelle ja hotellin viinitarhaan. Heillä on oma viinimerkki, Casa Boquera. Pääasiassa tuottavat punaviiniä, laatu erinomainen!