Eilen
ja tänään tein kevyen juoksulenkin rannassa. Kevyt on tietysti
suhteellinen käsite. Ensimmäisen vaimoni mielestä kaikki tekemäni
lenkit ovat hengenvaarallisia.
Hän pelkää. Ei tietenkään sitä, että minä kuolen. Vaan sitä, että talonmies ja hyvä avustaja heittää veivinsä nurkkaan.
Hän pelkää. Ei tietenkään sitä, että minä kuolen. Vaan sitä, että talonmies ja hyvä avustaja heittää veivinsä nurkkaan.
Molempina aamuina lenkille lähtö on tapahtunut kymmenen tietämissä. Samaan aikaan sinne vaeltavat myös Jehovan todistajat. Niitä on ranta piukassa. Tarjontaa on monella kielellä. Ainakin espanja, venäjä, englanti ja ruotsi ovat joka päivä edustettuina. Mutta kyllä nämä uskonsa markkinoijat pääosin ihan yksin siellä rantaraitilla saavat seistä. Eivät turistit ole uskosta kiinnostuneita.
Eilen täällä taas tuuli mereltä kovaa. Puuskissa nopeus ylitti reippaasti myrskyrajan. Kun tulimme syömästä autolla Calle Parisia pitkin, niin kadun varteen laitetut roskasäiliöt lähtivat tuulen mukana vaeltamaan. Kaksi vihreää pyörillä varustettua pönttöä tulivat rinnakkain kohti autoamme. Onneksi katu on nelikaistainen eikä ketään ollut tulossa vastaan, sain väistettyä nämä hirviöt. Myös perässäni ajanut auto vältti kolarin.
Tutkin viikonlopun säätä Pyreneiden vuoristossa. Sillä kohtaa, jossa on tarkoituksemme mennä vuoriston yli, on lauantaiksi luvattu kovaa lumisadetta. Mahdollisesti lunta tulee yli kolmekymmentä senttiä. Se saattaa aiheuttaa, että vuoriston ylittävälle tielle ei ole asiaa ilman lumiketjuja.
Ehkä joudumme muuttamaan paluureittiämme. Sekä vuoriston itä- että länsipäässä korkeus on matalampi ja lumisateet jäävät vähäisiksi ja lämpötilakin on korkeampi.
Olen jo varannut kolme hotellia paluumatkaksi, mutta ne voi vielä peruuttaa torstaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti