Testilenkki

Olen ollut hieman invalidi johtuen viime viikon rokotuksesta ja ruohonleikkuusta. Kylki on ollut niin kipeä, yöllä asennon vaihtaminen ei ole oikein onnistunut. Onneksi nukun yleensä rauhallisesti samassa asennossa koko yön. Ja kylkeen on pistänyt niin, että yskiminen on ehdottomasti kiellettyä.

Lähdin kuitenkin kokeilemaan olenko valmis ensi sunnuntain rogaining-kisaan.

Juoksin hyvän verryttelyn jälkeen kaksi kahden kilometrin reipasta vetoa. Tai siis minun mittapuulla lähes täysillä.

Eka 2 kilsan veto vauhdilla 6.58/km, syke 145, myötätuuleen.

Paluu 6.49/157 vastatuuleen. 

Niiden välissä 5 min hölkkää.

Aika poikki olin juoksun jälkeen, mutta tulevaisuus vaikuttaa kyllä mahtavalta tämän testin perusteella.

Syke oli maksimissaan 165.
Että kyllä sieltä vielä reservejä olisi löytynyt.

Mynärastit

Keitin vaimolle aamukahvit ennen kuin lähdin Turkuun viemään autoa huoltoon.

Huolto on vasta huomenna, mutta sain hyvän syyn lähteä maailmalle ja suunnistamaan Valpperin vienoon maastoon. Tässä kunnossa oli pakko ottaa helpohko lyhyen läntä rata.

Huimaus oli taas pinnalla tänään eikä suunnistamisesta tullut oikein mitään.

Karttaa ei voinut lukea kuin paikallaan seisten ja siitä huolimatta tuli virheitä.

Pahin rastivälillä 3-4. En osannut lukea kartan käyriä enkä muitakaan karttamerkkejä.
Parinkymmenen metrin päässä rastista aloin etsimään rastilippua - en löytänyt. Nousin kuntoradalle ja sain siellä kiinni seisoskelupaikakkani. Virhettä sellainen seitsemän minuuttia.

Tästä ei tule lasta ei paskaa...

Mutta ehkä tästä vielä noustaan. Ennuste ei kyllä kovin hyvältä omasta mielestä näytä.

Veljenpoika juoksi eilen maratonin jossakin päin Eurooppaa. Kisassa oli 16 juoma-asemaa - kaikilla tarjottiin mukillinen olutta. Kertoi olleensa maalissa aika vauhdissa. Siinä taitaisi olla laji minun makuuni...

Luonnon keskellä

Kävin keskiviikkona jäykkäkouristusrokotuksessa. Sen seurauksena vasen käteni oli hieman kipeä, kun sillä yritti nostaa jotain kynää painavampaa ylöspäin.

Tulimme Helatorstaina Nauvoon.
Täällä tekevälle riittää töitä ja tällainen tekemätön joutuu niitä sitten tekemään.

Punkkikausi alkaa olla parhaimmillaan ja sen takia joutuu nämä kulkuväylät pitämään puhtaina. Akkukäyttöiset ruohonleikkuri ja ruohotrimmeri täyttävät mukavasti lepohetket rangaistussiirtolassa.

Lauantaina ehdin jopa tekemään yli kahden tunnin lenkin. Minä kutsun sitä juoksuksi mutta vauhdista päätellen se pitäisi luokitella vaellukseksi. Etenin sen tavoitteellista maratonvauhtia - edellispäivän reippaampi juoksulenkki teki sen, että lopussa oli paukut syöty.

Kirjosiepot ahkeroivat ruuan hankinnassa ja käkikin kukkui kerran.

Kun otsikossa mainittiin luonto, niin pitää tähän laittaa yksi kuva luonnosta.
Kirjosieppo tuli istumaan lähelleni vanhan omenapuun oksalle. 
Minä istuin talon edessä tuolilla ja otin siitä kuvan.

Varha toimii salamana

Eilen postasin kuvan kanssa tarinan kaatumisestani suunnistuksessa.
Tänään aloin muistelemaan, milloin olen viimeksi ottanut jäykkäkouristusrokotuksen.

En siitä löytänyt löytänyt tietoa, joten laitoin Varhalle (Varsinais-Suomen Hyvinvointialueelle) viestin ja liitin siihen kuva, joka koristeli myös eilistä postaustani.

Ne ilmoittavat sivuillaan, että he vastaavat viesteihin kolmen päivän kuluessa.

Olin matkalla viemään Ullaa hammaslääkärille, enkä nähnyt, että Varha oli jo  vastannut viestiin. Puoli tuntia viestini lähettämisen jälkeen!

Mutta sitten soi puhelin ja he kertoivat, että ovat varanneet ajan rokotukseen. Kerroin, että en nyt pääse ja kysyin milloin olisi seuraava aika.

Sain uuden ajan huomisaamuksi. He totesivat, että rokotukseni oli viisitoista vuotta vanha eikä enää anna suojaa tätä tautia vastaan. 

Kaatuiluun taipuvaisena suunnistajana minulla pitäisi olla aina tuore rokotus. Eikä se paljon vaadi, kun rokotus on voimassa kymmenen vuotta.

Eli ne suhtautuivat todella vakavasti näihin ruhjeisiin, jonne on päässyt epäpuhtauksia mullasta. 

Kerron  asiasta lisää huomenna, jollei tauti ole vienyt minua sairastuvalle...

Nythän ruhje on jo aika hyvännäköinen.
Hieman tulehtunut ja iho on aika lämmin.
Mutta jos olisin tämän lähettänyt, niin eivät olisi aikaa varanneet? 👍

Täydellinen epäonnistuminen

Tänä aamuna lähdin Maijan kanssa omatoimirasteille Paimioon.

Kartan sain Paipin pihalta ja sieltä oli lähtöön matkaa puolisen kilometriä. Matkalla ykköselle polulla täydessä vauhdissa kompastuin kiveen tai juurakkoon ja ohjastajasta tuli matkustaja. Kotona kuvasin ranteen - veri oli jo ehtinyt kuivua.

Kaatuminen tapahtui kartalla siinä kohdassa, jossa reittiviivani lähestyy kartassa verestä punaiseksi värjääntynyttä kohtaa. Lisäsin siihen nuolen!! Kyse oli siis matkasta ykköselle.

Laitoin alle myös reittini kuvan. Viitoselle saakka jaksoin verta vuotaen taistella. Sitten päätin keskeyttää. Hyvänä syynä oli se, että näin matkalla Maijan ja tiesin, että hän on varmasti jo autolla odottamassa.

Todellisuudessa siis olin jo vuotanut litrakaupalla verta ja odotin pääsyä ensiapuun hoidettavaksi... 😰

Tässä ranteeni noin tunti kaatumisen jälkeen.

Tässä oikean käden keskari.
Se olisi pitänyt jättää pesemättä mahdollisia tulevia kommentteja varten!

Tuo hento punertava nuoli keskellä karttaa osoittaa paikan, jossa kaatuminen tapahtui.
Siinä tutkin hetken vaurioita ja mietin mitä teen.
Totta kai jatkoin matkaa...

Kylmä kylpy

Asuin elämäni kaksitoista ensimmäistä vuotta Kyrössä rintamamiestalossa.
Kun meitä oli siellä viisilapsinen perhe, niin isäni rakensi ullakolle huoneet meille lapsosille. Toisessa asustivat pojat ja toisessa tytöt.

Siellä ylhäällä ei ollut pahemmin eristeitä, joten talvisin aamut olivat kylmiä. Kamiinaa kun ei yöllä aina jaksettu mennä täyttämään pesää uudelleen lämpötilan laskiessa.

Täällä Nauvossa meillä on kahden tuuman "hirrestä" rakennettu vierasmaja, joka jäähtyy varsin tehokkaasti auringon laskiessa. Siellä on lämpöpatteri, jonka teho on 1250 W. Kun siirryin sinne, niin lämpötila laski reilusti alle kahdenkymmenen. Hain varastosta toisen samanlaisen, mutta ei sekään tilannetta parantanut.

Kun lähdin nukkumaan, niin Ulla sanoi, että kyllä sä sieltä tulet evakkoon aika nopsaan.
Siksi oli pakko sinnitellä koko yö siellä.

Ei se viileä ilma nukkumista parantanut. Aamulla kun heräsin, lämpötila oli yön pikku pakkasessa laskenut 13 asteeseen. 

Palaan kyllä ensi yöksi päärakennukseen... 😂

Vaikka oli pahuksen kylmää, niin ei käsi kylmyydestä tärissyt, kun kuvasta tuli noinkin terävä. 👌

Ylivertainen kunto

Kävin lenkillä täällä mökillä Nauvossa.
Tarkoitus oli juosta pitkä lenkki, mutta yön pakkanen oli jäädyttänyt vesijohdon kaivosta ja nesteytys jäi vajaaksi joten juoksin vain seitsemän kilometrin lenkin loppua kohti kiihdyttäen.

Kunto nousee humisten, sanoo älykello.

Tunnin lenkkiin meni vain 58 minuuttia.

Ja VO2max nousi arvoon 38, Garmin ennustaa, että maraton kulkee alle kuuden ja puolen tunnin.

Siihen en kyllä ihan pääse tällä kunnolla, mutta voin nautiskella edes sillä ajatuksella.

Alla taulukko miten se hapenottokyky iän mukana laskee. Minun arvollani pääsee luokkaan Erinomainen.

Ja kun olen lukenut hra Trumpin kuolemattomia lausuntoja, niin korotin itseni luokkaan Ylivertainen. 😜

Ikäluokassani aktiiviset suunnistajat menevät kaikki kirkkaasti yli 40 lukemiin.
Joten kyllä minulla on vielä paljon parannettavaa...

Satarastit, Lieto kk.

 Melkein kuukausi edellisestä suunnistuksesta, mutta tunsin vielä karttamerkit eikä kompassia tarvinnut käyttää, kun kyseessä oli sprintti Liedon kirkonkylässä.

Rata oli varsin yksinkertainen eikä siellä ollut mitään jippoja suunnistajan päänmenoksi.

Virheitä ei pahemmin tullut rastiväliaikojen perusteella, joten eiköhän tässä pitää uskaltautua myös metsäsuunnistuksen pariin.

Pulssin perusteella on menty aika lailla niin kovaa kuin tällainen ukko nyt pystyy. Mutta parikymmentä vuotta nuoremmat neidot ohittivat meikäläisen oikealta ja vasemmalta ja hävisivät horisonttiin alta aikayksikön...

Suunnistuksessa lähtö ilmoitetaan kolmiolla.
Rastit merkitään ympyrällä.
Maali on kaksoisympyrä.

Nuorin lastenlapsi 18 v

Tänään matkasimme Tampereelle.

Nuorin lastenlapsemme Amalia saavutti täysikäisyyden viikolla ja sitä oli juhlistamassa sukua sekä lapsukaisen äidin että isän puolelta. 

Sää oli keväinen, mutta loppuviikon lukemat jäivät saavuttamatta. Mutta kyllä osa porukasta uhmasi 14 asteen lämpöä ja joi kakkukahvit pihalla.

Meitä oli paikalla parikymmentä henkilöä ja ikähaitarin ääripäitä erotti yli kahdeksankymmentä ikävuotta.

Hoitokoiramme Gaia jäi kotiin Ullan kanssa, hänellä oli lievä kuume ja katsoi parhaimmaksi olla tartuttamatta muita.

Joten me matkasimme yhdellä autolla. Seurueemme oli Maija, Anna, Juha ja minä.
Minä ajoin menomatkan ja Juha paluumatkan.

Päivänsankari ja Jesse keittiön pöydän ääressä.
Kuvaaja epäonnistui pahemman kerran,
mutta ei se ole helppoa hallita ikkunasta tulevaa auringonvaloa. 😕
Sitä varmaan kuvattavatkin hymyilevät.

Koirahoitolan arki

Saimme sunnuntaina Kodan hoidettavaksemme.
Siis hoito on sitä, että minä syötän ja ulkoilutan koiran ja Ulla rapsuttaa, jos jaksaa.

Minä otan tämä kestävyysharjoituksena.

Kolme tuntia kävelyä koiran kanssa alkaa pikkuisen väsyttää mutta kyllä se sitten palkitsee hyvinä yöunina. Jos kohta mä nukun erittäin hyvin ilman koiraakin.

Tällaiselle kuntourheilijalle luulisi, että se kolmen tunnin kävely pikku juttu kun kilometrejä ei siinä tul kuin vähän yli kymmenen kilometriä. Mutta täytyy kyllä todeta PK-lenkkinä tehty viidentoista kilometrin juoksu on kyllä kevyempi tämä kävely kolmantena päivänä.

Joten kyllä se kuntoa rakentaa...

Tämä Koda on kyllä helppo pakkaus. Se nukkuu hyvin.  Tulee toimeen kaikkien kanssa eikä rähjää kenellekään. Ja tottelee pienintäkin elettä.

Osaa tämä Koda levätäkin.
Laiska se ei ole. Jos menen lähellekin ulko-ovea, niin tämä ilmestyy sinne salamana.

Tässä Ouran ilmoitus tänä aamuna.

Olisi syytä juhlia.
Nythän sitä voisi harkita kun koira haettiin pois!

Ei tämä yksin ole koiran syytä, resilienssi nousi korkeimmalle tasolle jo ennen koiran tuloa.

Pitkis

Päivän lenkki takana.

Tavoitteeni isona minulla on juosta mara 6.20 km-vauhtia.

Tämän treenin pyrin juoksemaan PK-sykkeillä.

Parilla viimeisellä kilsalla joudun hetkittäin poistumaan tältä sykealueelta.

Ja Garmin kertoi raportissaan, että mahdollisesta jaksamisesta oli jäljellä 52 %.
Joten pitäisi hypätä maitojunaan kyytiin kolmenkympin jälkeen.

Ei hyvältä näytä! Mutta puolikas kyllä menisi helposti tätä vauhtia.

Lenkin vauhdilla maraton menisi kuuteen ja puoleen tuntiin. 
Tällä kunnolla pitäisi muuttaa tavoitetta seitsemään tuntiin... 😜

Kiertosuunta vastapäivään.
Eli rohkeasti suunnistin ensin Lausteelle ja sitten Varissuolle.
Molemmissa lähiöissä on viime päivinä puhuttu tapoista.
En ymmärtänyt ollenkaan pelätä! 😂

Rajavartiosto vieraanamme

Teimme tänään puolen päivän aikoihin lähtöä Nauvosta kotiin, kun huomasimme aika ison aluksen mökkimme edessä Thorasilahdella.

Merellä puhalsi reipas tuuli, mutta tämä rannikkovartiovene ei pienistä tuulista säikähdä. Se oli lahdella ankkurissa ja miehistö kannella.

Meillä ei ole vene vielä laskettu veteen, joten en mennyt kyselemään käynnin merkitystä. Mitään paniikkia ei näkynyt, joten mistään pelastustoimesta ei ollut kyse.

Me poistuimme, he jäivät. 

Kotona juoksin päivän lenkin ja illemmalla sain Gaian seurakseni ja pääsin vielä koiralenkille.

Siinä se paatti kelluu ja miehistö palelee kannella!

Prinsessa Gaia.

Takaisin työleirille

Lähdimme tänne rakkaaseen rangaistussiirtolaan jo lauantaina iltapäivällä.
Eipä siinä paljon mitään ehtinyt tehdä. Laittaa ruokaa vaimolle, siivota ja imuroida lattiat.

Sunnuntaiksi olin varannut aikaa ilmalämpöpumpun asennuksen viimeistelyyn, mutta emäntä oli toista mieltä.

Kun lähdimme kotoa, niin kysyin HPJ:lta onko hänellä kännykkä mukana. Sain vastaukseksi käyttäytymiskoulutuksen, joten en sitten enää udellut muita tärkeitä asioita.

Perillä sitten selvisi, että armo oli unohtanut lääkkeensä kotiin. Joten sunnuntaiaamuna lähdin ajelemaan kohti Turkua ja saman tien takaisin. Se oli sellainen kolmen ajoharjoittelu. En kyllä katsonut sitä kovin tarpeelliseksi, kun takana on kaksi ja puoli miljoonaa kilometriä ratin takana.

Iltapäivällä tein sitten toisen lenkin, pyörien päällä senkin. Eli ajelin sähköavusteisella kulkuneuvolla Korppoon lauttarannalle ja mutkitellen takaisin saadakseni parikymmentä kilometriä mittariin.

Tänään sitten suoritin lämpöpumpun vaaituksen loppuun ja laitoin viestin siitä varsinaiselle asentajalle. Sovimme, että valan jalustan ympärille vähän betonia, jotta se kestää niin kauan, että mökkialueen seuraava omistaja saa sen ehjänä sitten hamassa tulevaisuudessa.

Ansaitakseni mahdollisuuden käydä kaupassa ja tehdä tämän päivän ruoka, kävin sitä ennen hölkkäämässä kympin lenkin sellaista maratonvauhtia. Eli todella hitaasti...

Tuttu paikka sekä pyörälle että minulle.
Rauhallista oli pyöräillä, vaikka oli sunnuntai!

Tässä reitti päivän juoksusta.
Matkaa taittui kymmenen kilsaa ja aikaa kului lähes puolitoista kilometriä.
Lenkin jälkeen Garmin ilmoitti, että juoksen maratonin kuuteen ja puoleen tuntiin.
Eppäilen vahvasti... 

Salaisuus

Salainen haaveeni on juosta ensi vuonna maraton ja sitä varten olen menossa syksyllä Maratonille Kaarinassa.

Realistinen tavoiteaika on 6,5 h, joka tarkoittaa km-aikaa 9.20.

Hölkkäsin tämän lenkin PK-sykkeillä. Ensimmäiset 9 km menivät alle yhdeksän minuutin. Sitten alkoi hiukan askel painaa ja loput 5 km menivät jo siihen 9.20 km-aikaan.

Seuraavalla kerralla aloitan vauhdilla 9.20 ja katson kuinka kauan pystyn sen vauhdin pitämään PK-sykkeillä. Lopetan kyllä puolikkaan jälkeen, vaikka intoa olisi vielä jäljellä...

Tuskin on! 😓

Juoksu myötäpäivään.
Jos nyt tätä voi juoksuksi kutsua.😂

Vanha kaupparatsu

Oheisessa kuvassa on historian havinaa.

Vanha kaupparatsu, jonka hyvin tunnen, siinä poseeraa yllään sen hetken uusinta elektroniikka.

Korvalla lepattaa ilmeisesti Nokian Talkman puhelimen luuri. Se on tullut markkinoille vuonna 1984, joten oletan että kuva on otettu vuoden -85 alussa Lapissa. 

Asu paljastaa sen, että lomalla ollaan, kun kuvan herrasmies ei ole pukeutunut siniseen pukuun ja kravattiin. 

Ranteessa saman vuoden Polarin sykemittari. Taisi olla ensimmäisiä sykemittareita, jotka tulivat myyntiin ihmisten käyttöön. Ensimmäiset Polarit mittasivat sykettä hevosilta!

Nykyään ko. kaupparatsu on siirtynyt puhelimissa Samsungin leiriin ja ranteessa mittaa aikaa ja sykettä Garminin mittari.

On se vaan niin ikävää, että enää ei kelpaa kotimainen teknologia edes eläkeläisille!

Kuulopariskunta

Näin ihmisen vanhetessa useimmat toiminnot heikkenevät - valitettavasti.

Kuulo on heikennyt niin, että noin seitsemän vuotta sitten sain kuulolaitteen. Ensin yhden huonompaan korvaan ja parin vuoden päästä toiseenkin.

Nykyinen pari on kaksi vuotta vanha ja niissä on monia toimintoja. Esimerkiksi sellainen, että kun ne joutuvat erilleen toisistaan, niin ne lähettävät seireenikutsua toisilleen.

Eilen illalla nukkumaan mennessäni havaitsin, että minulla on vain yksi kuulolaite korvissa.
Totesin, että se varmaan putosi illalla ulkona hommia tehdessäni.

Aamulla sitten lähdin etsimään laitetta mutta en löytänyt. 

Kun menin aamutoimilleni ulkovessaan niin makuusoppeni kohdalla laite pirahti merkiksi, että toinen laite on löytynyt.
Paluumatkalla hain olisiko se näkyvissä, ei ollut.

Kun menin vuoteeni äärelle petaamaan sängyn, niin  laite löytyi petauspatjan sivulta.

Mihin tällainen kalkkeutunut äijänköriläs oikein joutuisi ilman nykytekniikkaa. Vastaus on luonnollisesti sama nyt kuin vuosisata sitten: hautaan! 😂

Tässä tämä sovussa elävä pariskunta.

Täydellinen epäonnistuminen

 Otsikko voisi olla myös Epätäydellinen onnistuminen!

Paimio järjesti kevään ensimmäiset kansalliset kisat Paimion ja Salon välissä lähellä sitä paikka, jossa viime lokakuussa eksyin totaalisesti.

Tänään otin sitten varmasti ja tarkasti rastit rauhallisella vauhdilla.
Voisin sanoa onnistuneeni täydellisesti, sillä rasteille osuin kuin telkkä pönttöön.
Eikä reitinvalinnoissakaan ole isommin moitittavaa, mutta, mutta, mutta...

Kun huonokuntoinen vanhus ei riskeeraa mitään, niin lopputulos oli täydellinen epäonnistuminen, sijoitus oli 33/36.

Mala kyllä lohdutteli, että näin kevään ensimmäisissä kisoissa mukana on vain huippuja, joten sijoitus on ihan mukiinmenevä.

Valitan kuvan värisävyjä.
Otin kuvan kännykällä, enkä osannut muokata värisävyjä. 😠

Takinkääntäjä

Eilen Trump uhosi, että jos ei hormusin salmi aukea, niin yksi vitun kansa kuolee sukupuuttoon, kun hän päästää armeijansa valloilleen. 

Sota ei alkanut, kun ilmeisesti Kiina painosti osapuolia suostumaan tulitaukoon.

Trump hehkutti saavuttaneensa vuosisadan voiton ja Iran puolestaan kertoi rauhan syntyneen heidän esittämänsä rauhaehtojen mukaisesti.

Kaksi viikkoa on tarkoitus neuvotella lopullisesta rauhanehdoista.

Saas nähdä miten käy, todennäköisesti taistelut jatkuvat. Trumphan ei osaa hävitä ja voitoksi tätä tilannetta ei voi kutsua.

Minä menin eilen illalla rauhallisesti nukkumaan ja Ouran mukaa unen laatu oli erinomainen.

Mielestä nukuin yhtäjaksoisesti aamuun saakka, mutta Ouran mukaan heräsin hetkeksi yhden jälkeen yöllä.

Kolmeltahan Iranin totaalinen tuhoaminen piti alkaa.
Ilmeisesti alitajuntani tutki yöllä hetken, että onko tulitus levinnyt Suomeen asti.
Kun ei mitään kuulunut, uneni sai jatkua!!!

Oura sanoi, että uneni oli levollinen ja palauttava.
Pisteitä sain 95/100.
Parhaimmillaan olen saanut 96 pistettä.
Joten Trumpin älyttömyydet eivät minua pahemmin heiluta...

Ilveksen seurassa

Vaihdoin riistakameran muístikortin, kun kävimme mökillä.

Palasimme kotiin ja äsken tutkin ja tyhjensin kortin sisältöä.
Sieltä löytyi kuva, jota en ole ennen huomannut eli riistakamera ei ole sitä lähettänyt minulle!

Ilveshän siinä seisoskelee marraskuun lopun sateisessa yössä. Paikka on meidän mökillä vierasmajan edessä!

Valtavan kokoinen kissa se on. Tuon alustan, jonka päällä otus seisoo, koko on noin 80 senttiä kanttiinsa.

Olis nyt tullut päiväsaikaan, niin olisi saanut paremman kuvan.

Tämä on ensimmäinen kuvani ilveksestä. Yhden kerran olen ilveksen nähnyt luonnossa, mutta kamera ei ollut silloin kädessä.

Tuossa on päiväys näkyvissä.
Hitaat hämäläispojan kiireet... 😃

Luonnon keskellä

Vaimo on innoissaan, kun kevät on edistynyt ja hän halusi Nauvoon.

Näissä asioissa minulla ei ole äänioikeutta, joten eilen iltapäivällä saavuimme mökille.
Perillä oli miellyttävä ilman laatu sisällä, kun ilmalämpöpumppu oli ollut päällä pitämässä peruslämpöä yllä.

Ulkonakin oli siedettävä ilma, saapuessa seitsemän astetta plussalla eikä tuulikaan haitannut.

Auringon laskiessa oli kaunis iltarusko, tosin sen jälkeen taivas meni pilveen ja alkoi tuulla, Samalla lämpötila laskin nopeasti.

Nukuin hieman huonosti, kun minun makuukammarissa ei ollut kunnon lämmitystä. Nukkumaan mennessä oli lämpötila 15 astetta eikä se kovin korkealle noussut koko yönä.

Aamu oli vielä siedettävä mutta iltapäiväksi luvattiin sadetta. Puolen päivän jälkeen siivosin saunan ja aloitin lämmittämisen. Kun suomalainen periaate on se, että saunaan ei mennä syyhyttä, niin hankin sen juoksemalla viiden kilometrin lenkin. 

Sitten menin saunalle ja sade alkoi - erinomainen ajoitus. Saunoimme kaikessa rauhassa, se olikin ensimmäinen saunominen viime lokakuun jälkeen.

Kehtaako sitä edes tunnustaa, että viime löylyistä on aikaa melkein puoli vuotta?

Saunalta palatessa keittiössämme lensi neitoperhonen. Lienee viettänyt talven sisätiloissa. Ulos en sitä päästänyt kun ulkona satoi räntää - ei se ole mikään perhosen ihannekeli!

Rapakon takana punertaa!

Tällainen kaveri meillä on hoidettavana

Työpäivä Nauvossa

Tämä päivä kului rattoisasti Nauvossa.

Tai ehkä rattoisa sana oli hieman väärä ilmaus. Koko päivän työskentelin ahkerasti ulkoilmassa, lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella, taivas oli pilvessä ja tuuli voimakas etelästä.

Vaikka olin paljolti liikkeessä ja välillä käytin heikkoja lihaksiani, kylmä tuppasi tulemaan.

Olin apumiehenä kun vanha maratonkaverini asensi ilmalämpöpumppua mökillemme. Siis se ikivanha maatalon rötiskö palvelee meitä kesämökkinä.

Maasto mökkimme ympärillä ei ollut kaikkein herkullisin tehdä tätä työtä.
Mutta pikku hiljaa homma eteni ja kuten Jyrki sanoi jo nähdessään kuvat mökkimme asennuspaikasta, niin 6-7 tuntia laitteiston asennus otti aikaa.

Pari kahvitaukoa pidimme ja kun kompressori tyhjensi laitteiston kosteudesta, niin katsoimme että olimme ansainneet Kukko-oluet.

Ja lopputulos kyllä kestää tarkemmankin tarkastelun,
Mutta kun katselee taloa tämän jälkeen sisältä ja/tai ulkoa, niin huomaa että talo kaipaisi kipeästi huoltoa ja maalausta.
Se kyllä jää seuraavalle omistajalle...

Toshiba on kyllä nätti ja tehokas.
Talo näyttää hieman rapistuneelta, mutta laite ei olekaan julkisivulla.

On se hieno!

Talvirastit, Vaisaari

Vuoden kahdestoista suunnistus, siis lähes yksi per viikko.
Eiköhän nämä määrät parane kun iltarastikausi alkaa...

Tämä oli sprinttisuunnistusrata ja tehtävät olivat helppoja.

Ainoa virhe tuli rastivälillä 7-8. Kiersin rastivälin etelän kautta, kartta antoi hieman erilaisen kuvan todellisuudesta ja etenin erittäin hitaasti kielletyn alueen vieressä kohti pohjoista. Siinä hukkui minuutti.
Olisi pitänyt palata takaisin kuutosrastille ja kääntyä sieltä kasille!

Sijoitus oli 19/45 ja keskisyke nousi peräti 149:ään.

Tässä pitää suunnitella osallistumista oikein kevään kansallisiin kilpailuihin!

Skannasin kartan huolimattomasti ja tuosta pummivälistä 
jäi pois noin 5 mm.

Muistin!

Nimittäin mennä muistilääkärille tänään.

Minuahan tutkittu viime kuukausina riittävästi eli liikaa.
On tutkittu huimauksen takia ja sitten siitä syystä, että eksyin Paimiossa suunnistuskisoissa lokakuun lopussa ja läheiseni päättelivät siitä, että minulla on vintissä vakavia vammoja.

Olen tästä eksymisestä kertonut perusteellisesti raportissani ko. suunnistuksesta 26.10.2025.
Ja analysoinut syyt siihen ja myös sen, miksi en löytänyt paria viimeistä rastia.

No, joka tapauksessa hakeuduin tutkimuksiin pääkoppani tilasta ja mahdollisista muistihäiriöistä.
Tänään sitten kaikki tutkimukset ovat valmistuneet ja lääkäri kutsui minut luokseen kuulemaan tuomion.

Tutkimusten mukaan olen sellaisella harmaalla alueella muistisairauksien suhteen. Minulla ei ole muistisairautta, mutta saattaa olla, että sellainen puhkeaa jonain päivänä.

Se on jopa todennäköistä, että Alzheimer tai joku muu vastaava tauti iskee, jos elän riittävän kauan.
Harvat nimittäin saavat kuolla terveinä.
Se olisi kyllä minun tavoitteeni, mutta todennäköisyys kuolla luonnollisen kuoleman terveenä on äärimmäisen pieni.

Hyväksyn tilanteen pulinoitta! 😜 
 

Ruotsissa

Katkaisimme elämän harmauden lähtemällä eilen illalla laivalla Ruotsiin ja takaisin.

Tosin sää oli kovin harmaa matkan aikana, mutta matkalla näimme kyllä väriä.

Lähinnä sitä tuottivat sadat haalaripukuiset opiskelijat, jotka olivat valinneet saman matkan kanssamme.
Värin lisäksi he tuottivat melkoisen äänekästä toimintaa, se kyllä laantui paluumatkalla olisiko nuorisoa vaivannut pienoinen krapula.

Itsekin kyllä nautin menomatkalla normaalia enemmän juominkeja. Paluumatkalla sitten minimaalisesti, kun minulla oli auto mukana laivalla mennen tullen.

Päästyämme kotimaan puolelle nautimme kunnon kolmen ruokalajin lounaa - vai olikohan se sittenkin päivällinen.

Alkuruoka oli todella hyvää. Sen nimi oli Ohueksi leikattua härkätatakia, ponzua ja vietnamilaista yrttisalaattia. Suosittelen.

Paluumatkalla aamuhämärissä kuvattuna jäiden keskellä Ljusterön saaren rannassa.
Kuvan laatu heikko, kuvattu kännykällä todella kaukaa...

Ohueksi leikattua härkätatakia, ponzua ja vietnamilaista yrttisalaattia.

Anaerobinen

Kilpailukausi lähestyy ja pitää rassata hiukan koneistoa, vaikka tottumattomalle se on raskasta.

Garmin ehdotti seuraavaa treeniä:

Kahdeksan minuutin vetoa 3 min palautuksella.
Tavoitevauhtia 5.45/km.

Alkuun 10 min verryttelyä.

Toteutuneet:
Eka veto 5.58/km.
Viimeinen 5.11/km.

Eikä tuntunut edes pahalta!

Tässä lenkin sykekäyrä.
Maksimi oli tällä lenkillä 159.
Vedot olivat lyhyitä ja palautukset pitkiä joten ei se nousut lähelle
omaa maksimiani, joka on noin 170.

Autolla pääsee...

...jos pääsee!

Ulkoilutin eilen Skodaani käymällä Nauvossa.

Tiet olivat hiukan kuraisia ja auto oli hieman likainen kun pääsin perille.

Lähtiessäni takaisin sivistyksen pariin, auto ilmoitti, että olisi syytä viedä rakkine huoltoon. Kyllä se käynnistyi ja liikkuikin eteenpäin, mutta tietyt avustavat toiminnot oli poissa.

Ajoin kotiin ja matkalla tilaisin autolle huollon täksi aamuksi.

Tunnin ajan odottelin ja jututin siellä auton myyjää ja kysyin ostaisiko hän sen takaisin. Olen hankkinut kärryn kulkuneuvoksi, en huollossa käyntejä varten. Emme päässeet yhteisymmärrykseen hinnasta.

Saivat sitten auton käyttökuntoon ja rakkine toimi kuin ihmisen mieli. Joten autokuume kaikkosi. mutta jos se jatkaa kenkkuiluaan, niin vaihtoon menee...

Kevätpäivän tasaus

Kävimme taas mökillä Nauvossa.

Vietiin hieman tavaroita tulevaa kesäkautta varten ja tehtiin pientä askaretta.

Vaikka yöllä oli ollut pakkasta saaressakin, niin saimme jo vedenkin päälle.

Teimme mökillä mittailua minne saisimme asennettua ilmalämpöpumpun - Ulla kun haluaisi pidentää kesäkautta mielellään jouluun asti ja aloittaa seuraavan kesäkauden Loppiaisena.

Yllätykseksemme ensimmäiset Leskenlehdet olivat jo nousseet pintaan.

Kevättä rinnassa!

Tämä kuva lähti ilmalämpöpumpun asentajalle.

Auton avain

Ostin viime vuonna skoda Superb farmariauton.

Se on varustettu ladattavilla akuilla ja sähköllä se kulkee toista sataa kilometriä.
Auto on Skodan mallistossa parhaasta päästä ja todella se on tilava, hieno ajaa ja takaluukusta saa mukaan apulaitteita vaimolle.

Siinä on tekniikkaa ja apujuttuja vanhalle miehelle aivan liikaa - vajaan vuoden käytön jälkeenkin uutta tulee vastaan.

Kävimme tiistaina Helsingissä ja jo menomatkalla auto ilmoitti, että auton avaimen paristo on loppumassa ja antoi määräyksen vaihtaa se.

Kotiin päästyämme vaihdoin pariston, mutta avain oli edelleen hengetön.
Paristo oli halpamallia made in Kiina ja kaivoin esille toisen pariston. 
Sama tulos.

Vara-avaimella kärry liikkui joten ei syytä huoleen. Tänä aamuna soitin sitten Rinta-Joupille sain huollosta kaverin kiinni. Hän epäili, että paristoni on viallinen, mutta kun kerroin että sitten mulla on kaksi viallista.
Hän pyysi käymään sen avaimen kanssa.

Nyt iltapäivällä ajoin sinne ja huollon kaveri kertoi minulle samat epäilykset kiinalaisesta paristosta.
Annoin avaimen hänelle ja hän otti esille kunnon pariston. Ei auttanut, avain oli edelleen hengetön.

Kaveri totesi, että tämähän on rikki!
Yhdyin hänen mielipiteeseensä ja hän laittoi uuden avaimen tilaukseen. Sanoi, että siinä menee 4-8 viikkoa. 
Totesin, että ei mitää hoppua. Skoda toimitti auton kanssa kolme avainta, joten minulla on edelleen vara-avain!

Tämä ei ole minun autoni.
Mutta on samanlainen, samanvärinen ja puhdas.
Kuvakaappaus Skodan kotisivuilta.

Pikainen pyöräretki

Yleensä aloitan pyöräilykauden huhtikuussa, kun lämpötila nousee lähelle 20 astetta.

Tänään pakon sanelemana kaivoin pyörän esille ja illan pimennettyä +1 asteen lämpötilassa ja rajussa tuulessa lähdin käymään siskoni luona.

Syy ei ollut puhtaassa sisarrakkaudessa vaan hain sieltä auton vara-avaimen.

Kävimme tänään Helsingissä tapaamassa veljeäni Matti ja jo menomatkalla Skoda ilmoitti, että auton avaimen akku on hiipumassa. Vaihdoin pariston kertaalleen jo viime syksynä ja nut jo toisen kerran vajaan vuoden ikäiseen autoon.

Kotona sitten vaihdoin pariston ja menin autolle - ei tapahtunut mitään.
Vaihdoin vielä toisen pariston, mutta sekään ei toiminut. Joten avain on ilmeisesti rikki.

Vara-avain jäi viime suunnistusreissulla Maijalle, joten kaivoin pyörän naftaliinista, pumppasin ilmaa renkaisiin ja lähdin polkemaan. Onneksi Akussa oli virtaa jäljellä, joten heikko vanhus pääsi hieman helpommalla.

Noudettu avain toimi ja sain auton lataukseen ja käyttöön huomisaamuna.

Sellainen syväjäädytystilassa kroppa tuntuu olevan vielä tunti reissun jälkeen, mutta eiköhän tässä huomiseen mennessä olla taas terveiden kirjoissa.

Onneksi systeri asuu kohtuullisen matkan päässä.
Menomatkalla menin eteläistä reittiä.
Paluumatkan pohjoista - se oli virhe, sillä sillä puolella pyörätiet olivat harjaamatta ja karkealla soralla pimeässä pyöräily näin ensimmäisellä kerralla ei ollut herkkua...

Taidekuvaa ja suunnistusta

Jokin päivä sitten osallistuin rogaining-suunnistukseen.

Eilen löysin tapahtuman sivuilta yhden taidekuvan. Kun suunnistuksen yhteydessä harvemmin kohtaa tämän tason valokuvausta, niin onhan se pieni pakko julkaista.

Ja toinen syy kuvan julkaisuun on se, että taidan jopa tuntea henkilön, joka siinä kuvassa esiintyy!

Ja kolmas syy tähän julkaisuun on se, että tänään kävin suunnistamassa Talvirasteilla Turun Urheilupuistossa.
Jätän siitä tapahtumasta kommentit esittämättä, koska tämä sivusto ei ole kielletty alle 18-vuotiailta ja suurin osan tekstistä saattaisi loukata nuoria ja herkkiä ihmistaimia.

Kuva saa kertoa loput.
Tosin voin lisätä sentään sen, että kalliot olivat äärimmäisen liukkaita ja jyrkänteet vaarallisia tällaiselle huimaustautia sairastavalle kansaneläkeläiselle.

Selvisin kaatumatta.
Siis fyysisesti.
Henkistä kaatumatautia tuli sairastettua laajassa mittakaavassa.

Tässä tämä taiteellinen suunnistuskuva.
Kiitokset Juha Napulle.
Kuvan kauneutta häiritsee väsynyt suunnistaja, joka lähestyy juomarastia.

Paljon oli mutkia tänään matkassa.
Osa niistä oli ihan omaa tyhmyyttäni.
Osa sadomasokistisen ratamestarin ansiota.

Poikkeuksellinen resilienssi

 Minulle on Oura-sormus, joka mittaa meikäläisen edesottamuksia yötä päivää.

Yksi suure josta se antaa palautetta on reisilienssi.

Resilienssi sanaa on viime vuosien aikana käytetty lisääntyvässä määrin. Lyhyesti sanottuna resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä palautumiskykyä vaikeuksien osuessa kohdalle. Hieman monisanaisemmin resilienssillä tarkoitetaan psyykkistä kykyä selviytyä vaikeuksista sekä ylläpitää toivoa ja toimintakykyä vastoinkäymisten aikana (Lipponen 2020).

Tänä aamuna Oura ilmoitti, että resilienssini on noussut arvoon poikkeuksellinen.
Sitä se oli viime vuonna kunnes syksyllä se laski roimasti alaspäin. Mulla olikin kaikenlaista häikkää viime loppuvuodesta, joten se oli ymmärrettävää.

Oura tuppaa antamaan näitä positiivisia signaaleja herkästä.
Sormuksen hinta on muutaman satasen ja se kuluu loppuun noin neljässä vuodessa. 
Pitääkseen asiakkaat, sen on oltava positiivinen asiakasta kohtaan. 

Tämä pitää ymmärtää eikä uskoa sokeasti Ouran imarteluun.

Tässä tämän aamun ilmoitus.
Kiinalaiset tekevät vastaavia sormuksia muutaman kympin hintaan.
Olen ajatellut, että ostan sellaisen rinnalle ja tarkistan kannattaako Ouran siirtää eläkeläisen roposia.
Jos sellaisen hankin, niin kerron kyllä vastauksen.

Suunnistus Ruissalossa

Tämän päivän Street Orienteering ei tapahtunut kaduilla ja oli sprintti, kun aikaa annettiin vain 45 minuuttia.

Sen takia piti juosta kovaa heti alusta alkaen ja olin hapoilla kilometrin juoksun jälkeen.

Isot kävelytiet olivat sulia mutta polut varsinkin pohjoisrinteillä olivat jäisiä ja näin aamulla todella liukkaita.

Sen takia vauhti putosi ja jouduin lyhentämään suunniteltua reittiä.

Aluksi lähdin etelään 54-44-13-31-26-15.

Sieltä takaisin pohjolaan ja ja länteen 56-46-35-24-43-23-51.

Täällä oli jo liukasta ja vauhti hidastui tuskastuttavasti, varsinkin jatkossa polulla rastille 36.

Sitten helpotti ja rasteille 14 sekä 41 vauhti nousi, mutta ei se auttanut ja itäiset rasti 52 (numero puuttuu kartasta ja 21 jäivät käymättä.

Paluumatkalla poimin vielä rastit 34 ja 53.

Käynnistin ja pysäytin kellon autolla. Reittikuvasta näkee, että auto ei ollut ihan kolmion keskellä mutta tuskin suoritustani hylätään sen takia!

Perin tuttu paikka ja maasto.
Ei siitä ole kuin muutama viikko kun kävin täällä Talvirasteilla.

Kyberrikollinen ???

Olen saanut neljä puhelua Italiasta kahden päivän aikana.

Ensimmäisen ja neljännen kuuntelin, muut suljin heti. Kaikki numerot tulivat eri numeroista, joten kyse lienee laajempi kalasteluyritys.

Puhelu alkoi näin: tämä on automaattinen yhteydenotto poliisin kyberrikollisuusosastolta.
Emme suoranaisesti epäile teitä rikoksesta, mutta saattaa olla mahdollista, että olette rikoksen uhri.
Mikäli haluatte lisätietietoa painakaa nolla...

Tässä vaiheessa ilmoitin automaatille että haistakaa pasha ja suljin puhelun.

Googlasin aiheen ja sieltä sain tiedon, että näitä asioita hoitaa Traficom. Keskus ilmoitti, että voin jättää ilmoituksen nettiin. Kerroin mitä puhelu sisälsi ja sain vastauksen, että näitä soittoja on tullut valtava määrä kahden viimeisen viikon aikana.

Joten totesin, että jätän asian ilmoittamatta.

Viimeinen numero, josta soitto tuli oli +393422170176. En kehota soittamaan tähän numeroon!

Työpäivä

Tänään en käynyt juoksemassa joten aikaa ja tarmoa riitti kotitaloustöihin.

Toin kauppareissulta aineksen makaronilaatikon tekemiseen. Se on sellainen arkiruoka, joka maistuu myös talon rouvalle. Minähän olen kaikkiruokainen, enkä ole pahemmin kronkeli edes itsetehtyjen ruokien suhteen.

Sen verran vähän on mulle annettu kotitalouskoulutusta, että jouduin ottamaan netistä ohjeen.
Tällä kertaa päädyin K-kaupan neuvoihin.

Kun jääkaapissa oli yksi paketti pekonia jonka parasta ennen päiväys on huomenna, niin lisäsin sen tykötarpeisiin. Se saa laatikosta hiukan ruokaisamman eikä se lihan lisäys ainakaan minulta yöunia vie.

Laitoin makaronit kiehumaan ja samalla aloin paistella pekonia. Olin jo muut tarpeet ottanut esiin.
Makaronit kypsyivät hetkessä ja lisäilin pekonin joukkoon jauhelihan. Se oli naudan lihaa, tarvittava rasva tuli pekonista. Lisäsin tähän sopivasti mausteita ja pussillisen sipulikeittoa ja sekoitin kaikki hyvin lisättyäni siihen pikkuisen juustoraastetta. 

Minulla on sellainen kolmen litran kannellinen astia, jonka voi laittaa uuniin. Laitoin siihen lihat ja makaronit. Sekoitin ne hyvin.
Sitten laitoin yhteen astiaan kolme kananmunaa ja 0,7 litraa maitoa. Tämän sekoitin myös hyvin jam lisäsin sen keitokseeni.

Ohjeen mukaan laitoin astian uuniin ja annoin sen olla siellä 45 minuuttia 175 asteessa. Uskoni oli vahva, että se riittää, kun kaikki ainekset olivat jo kypsiä ennen uuniin laittoa.

Kymmenen minuuttia ennen valmistumista lisäsin satsin pinnalle juustoraastetta.

Vein astian verannalle jäähtymään ja sen jälkeen laitoin tuotteen kahdeksaan pakasterasiaan. Se on kerta-annos meille kahdelle. Eli siinä on meille ruokaa yli viikoksi.

Näitä annoksia tuli siis 8 kpl.
Maistoin valmistaetta ja totesin, että yllättävän hyvää siitä tuli.
Ulla saa sitä maistaa vasta huomenna ruokapöydässä.
Kerran viime vuonna rouva jopa kehui tekemääni ruokaa ihan kohtuulliseksi.
Tuosta paistoastiasta sain hieman pyyhkeitä. Laatikko olisi pitänyt mataliin vuokiin.