Synttärit + nimpparit

Olimme vaimon kanssa jo naimisiin mennessämme talouttamme vaalimaan pyrkiviä. Siksi Ulla valitsi minut, kun hänen nimipäivänsä on sama kuin minun syntymäpäiväni. Se vähentää juhlapäivällisten määrää yhdellä joka vuosi!

Olimme suunnitelleet mennä tänään kirkonkylään, mutta kun L'escale oli varattuna muihin aktiviteetteihin, niin päätimme tehdä itse juhla-aterian.
Väsäsimme sitä parisen tunti - lähinna siten, että Ulla oli työn ohjaajana ja minä häärin kokkina.

Ruokaa tuli riittävästi - syömme sitä vielä parina päivänä tulevaisuudessakin.  Maku ei nyt ollut ihan sitä korkeinta kulinaarista tasoa, mutta hyvin ruoka maistui myös taloutemme nirsommalle jäsenelle.

Alkuruuaksi oli torilta ostettuja makeita herneitä (nam) ja jälkiruuaksi hieman vähemmän makeita mansikoita.

Syntymäpäivään kuuluu minulla myös joku fyysinen aktiviteetti, joka jotenkin liittyy päivän numeroihin. En jaksanut lähteä pyöräilemään 79 km lenkkiä vaan tyydyin 4,747 kilsan reippaaseen juoksuun. Kun kulku oli kevyttä, niin jatkoin sitä viiteen kilsaan asti.

Aikaa siihen meni 35.55 ja Stravan mukaan se oli nopein vitosen lenkkini kolmeen vuoteen.

Hienoa havaita, että harjoittelu tuottaa tulosta, kun ei ole ollut mitään ongelmia jalkojen ja muun terveyden kanssa...

Virallinen hääkuvamme on täällä mökillä, enkä keksinyt muuta kuvaa tähän postaukseen.
Kuva on hieman rakeinen, mutta kuvan kohteet todella siloposkisia.
En mielestäni ole koskaan noin sileäihoinen ollut, 
Valokuvaamo Ahti on hieman käsitellyt kuvaa, vaikka silloin ei ollutkaan 
olemassa mitään kuvankäsittelyohjelmia!

Ihmeellinen luonto

Kuvasin meidän mökin pihassa kaksi etanaa sateen jälkeen. Kysyin tekoälyltä mitä nämä oikein puuhaavat.
Sain vastauksen:

Kuvassa on kaksi pantterietanaa (tieteelliseltä nimeltään Limax maximus), ja ne ovat aloittelemassa tai suorittamassa erittäin tyypillistä ja akrobaattista parittelurituaaliaan.

Mitä ne puuhaavat?

Pantterietanoiden lisääntymisprosessi on yksi eläinkunnan erikoisimmista:

• Kaksineuvoisuus: Kaikki yksilöt ovat hermafrodiitteja, eli niillä on sekä koiraan että naaraan sukuelimet. Ne voivat hedelmöittää toisensa samanaikaisesti.
• Rituaalin alku: Kuvassa etanat liikkuvat peräkkäin ja seuraavat toistensa limajälkiä. Tämä on alkusoittoa varsinaiselle parittelulle. 
• Liman varassa roikkuminen: Pian tämän jälkeen ne kiipeävät korkeammalle paikalle (kuten puun rungolle, seinälle tai kivelle), kietoutuvat toisiinsa ja laskeutuvat alas paksun, ilmassa roiskuvan limalangan varassa. 
• Sukuelinten kohtaaminen: Roikkuessaan ne työntävät päänsä sivusta ulos suuret, läpikuultavan sinertävänvalkoiset sukuelimensä. Nämä elimet kietoutuvat yhteen spiraaliksi, jonka kautta ne vaihtavat siittiöitä. 
  
  
  

  

  Kyllähän näitä mökin ympäristöstä löytyy.
  Mutta ensi kerran näin niiden aktin alun.

  
  

Suunnistusta Nauvossa

Palasimme tänään Nauvoon ja heti pääsin suunnistuksen pariin.
Heinäkuussa Pargas IF:n torstairastit järjestetään täällä ja niihin on siis pakko päästä.

Menin paikalle pyöräillen, kun matkaa oli mökiltä vain viisi kilometriä.

Olisin ottanut 2 km radan, mutta kun se oli vain 1,1 km, niin oli ihan pakko mennä keskipitkälle, joka oli 3,23 km. Ja tiesin, että tässä maastossa se tietää yli tunnin suunnistusta.

Ykkönen oli helppo, mutta kakkoselle sai jo suunnistaa. Varsinkin kun mittakaava oli 1:10.000 ja kartan päivitys oli ainakin kymmenen vuoden takaa.

Kolmonen oli helppo, kun siinä oli pysäyttävä polku ennen rastia.
Nelonen oli jo vähän vaikeampi, kolminkertainen Jukola-voittaja hävisi minulle siinä kolmisen minuuttia.
Vitoselle pystyi käyttämään polkuja, siis helppo.

Kutoselle mennessä kartta antoi alkumatkasta ihan väärää tietoa ja varmaan sen takia etsin rastia nelisen minuuttia sata metriä ennen. Uskoin olevani rastikumpareiden kohdalla, rastilippua ei ollut ja totesin, että antaa olla. Lähdin maalia kohden, mutta vähän matkaa käveltyäni näin pari kumparetta ja rastilipun.

Seiska löytyi hyvin, mutta kasille meno oli kamalassa maastossa hidasta ja voimatkin alkoivat olla finaalissa. Myös jano oli hirmuinen.

Rastipiste oli helppo kuten loputkin rastit.
Sijoitus oli 13/22, johon olin oikein tyytyväinen.

Mökkihommia

Tässä ei ole ehtinyt päivittää edes kirjallisesti blogia, kun työtä on riittänyt liiaksi ja vähän on kuntoiluakin harrastettu.

Henki sentään vielä pihisee, vaikka vaarallisiakin hommia on aloiteltu.

Meillä on saunan länsipuolella iso paju, joka estää näkymät merelle ja Ulla päätti, että se pitää kaataa. Se läpimitta juuressa on yli puoli metriä ja ajattelin, että pari isointa oksaa pitää ensin kaataa. Kaksi onnistui hyvin, mutta kolmannen kanssa tuli hieman tenkka poo. Soitin Trygvelle ja pyysin apua. Mies tuli moottorisahan kanssa ja hetken katseli ja kiersi pari kertaa puun ympäri. Nykäisi sahan käyntiin ja parin minuutin päästä paju lepäsi tukevasti maan kamaralla juuri siinä kohdassa kuin pitikin.

Siinä riittää minulle pariksi viikoksi työmaata, että oksat on haketettu ja muut osat on klapeina kuivumassa saunapuiksi.

Saimme yhdeksi päiväksi Gaian hoitoon - silloin tuli rauhoituttua siirtolan työpaineista.

Ja ehdin yhtenä päivänä juosta viiden kilsan lenkin lähes maksimivauhdillani. Kilometriaika tippui alle seitsemän ja puolen minuutin. Se oli nopeinta vauhtia pariin vuoteen.

Ehdin myös tutkia kasveja. Mielenkiintoisin oli rohtosormustinkukka, jota meillä kasvaa tontilla runsaasti. Se on kaunis mutta vaarallinen - ihan kuin naiset!
Sen kaikki osat ovat tappavan myrkyllisiä, myös kukat, lehdet ja siemenet.

Tässä hän lepää - saha on tuossa ainoastaan rekvisiittana.
Sitä ei käytetty puun kaatoon.

Gaia

Rohtosormustinkukka.

Iäkäs kämmenselkä

Suunnistuksen jälkeen kämmen puhkesi kukkaan. 😘

Seuraavana aamuna siinä näkyi tällainen kaunis, violetin värinen kuvio. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta aiemmin jälki on ollut paljon pienempi.

En lähtenyt sitä esittelemään lääkärille, vaan kysyin kouluttamattomalta tietäjältä eli keinoälyltä. Sehän vastaa visaisiin kysymyksiin viidessä sekunnissa - tai alle.

Ja alla vastaus. En ryhdy asiasta enempiin toimenpiteisiin...

Kuvassa näkyy iäkkäämmän henkilön kädenselkä, jossa on laaja, epäsäännöllisen muotoinen ja tummanvioletti verenpurkauma. Iho alueella vaikuttaa ohuelta ja hauraalta.

Tällaiselle kädenselkään ilmestyvälle tummalle mustelmalle on kolme tyypillisintä mahdollista syytä: 

1. Ikääntymiseen liittyvä ihon hauraus (Purpura senilis / Actinic purpura): Tämä on kaikkein yleisin syy vastaaviin jälkiin. Ikääntyessä ja auringonvalon vaikutuksesta iho ohenee ja sitä tukeva kudos heikkenee. Tämän seurauksena ihon pienet verisuonet muuttuvat erittäin hauraiksi ja voivat rikkoutua ja vuotaa verta kudokseen jo mitättömästä, miltei huomaamattomasta hipaisusta tai paineesta.
2. Lääkityksen vaikutus: Tietyt lääkkeet ohentavat verta tai ihoa, mikä lisää alttiutta voimakkaalle mustelmoinnille. Tällaisia ovat esimerkiksi verenohennuslääkkeet (kuten varfariini tai asetyylisalisyylihappo/aspiriini) sekä pitkäaikainen kortisonilääkitys.
3. Mekaaninen vamma tai lääkinnällinen toimenpide: Jälki voi olla seurausta tavallista voimakkaammasta iskusta, puristuksesta tai esimerkiksi kädenselkään tehdystä verikokeesta, kanyylin asettamisesta tai tiputuksesta.

Milloin on syytä hakeutua lääkäriin?

Vaikka ikääntymiseen liittyvät verenpurkaumat ovat sinänsä vaarattomia ja paranevat itsekseen muutamassa viikossa, lääkärin arvio on tarpeen, jos:

• Mustelmia alkaa ilmestyä yhtäkkiä paljon ja laajasti eri puolille kehoa ilman selittävää syytä.
• Mustelmiin liittyy muuta poikkeavaa vuotoa, kuten usein toistuvia nenäverenvuotoja tai ikenien verenvuotoa.
• Alue on erittäin kipeä, kuumottaa tai turpoaa voimakkaasti.