Koirahoitolan arki

Saimme sunnuntaina Kodan hoidettavaksemme.
Siis hoito on sitä, että minä syötän ja ulkoilutan koiran ja Ulla rapsuttaa, jos jaksaa.

Minä otan tämä kestävyysharjoituksena.

Kolme tuntia kävelyä koiran kanssa alkaa pikkuisen väsyttää mutta kyllä se sitten palkitsee hyvinä yöunina. Jos kohta mä nukun erittäin hyvin ilman koiraakin.

Tällaiselle kuntourheilijalle luulisi, että se kolmen tunnin kävely pikku juttu kun kilometrejä ei siinä tul kuin vähän yli kymmenen kilometriä. Mutta täytyy kyllä todeta PK-lenkkinä tehty viidentoista kilometrin juoksu on kyllä kevyempi tämä kävely kolmantena päivänä.

Joten kyllä se kuntoa rakentaa...

Tämä Koda on kyllä helppo pakkaus. Se nukkuu hyvin.  Tulee toimeen kaikkien kanssa eikä rähjää kenellekään. Ja tottelee pienintäkin elettä.

Osaa tämä Koda levätäkin.
Laiska se ei ole. Jos menen lähellekin ulko-ovea, niin tämä ilmestyy sinne salamana.

Tässä Ouran ilmoitus tänä aamuna.

Olisi syytä juhlia.
Nythän sitä voisi harkita kun koira haettiin pois!

Ei tämä yksin ole koiran syytä, resilienssi nousi korkeimmalle tasolle jo ennen koiran tuloa.

Pitkis

Päivän lenkki takana.

Tavoitteeni isona minulla on juosta mara 6.20 km-vauhtia.

Tämän treenin pyrin juoksemaan PK-sykkeillä.

Parilla viimeisellä kilsalla joudun hetkittäin poistumaan tältä sykealueelta.

Ja Garmin kertoi raportissaan, että mahdollisesta jaksamisesta oli jäljellä 52 %.
Joten pitäisi hypätä maitojunaan kyytiin kolmenkympin jälkeen.

Ei hyvältä näytä! Mutta puolikas kyllä menisi helposti tätä vauhtia.

Lenkin vauhdilla maraton menisi kuuteen ja puoleen tuntiin. 
Tällä kunnolla pitäisi muuttaa tavoitetta seitsemään tuntiin... 😜

Kiertosuunta vastapäivään.
Eli rohkeasti suunnistin ensin Lausteelle ja sitten Varissuolle.
Molemmissa lähiöissä on viime päivinä puhuttu tapoista.
En ymmärtänyt ollenkaan pelätä! 😂

Rajavartiosto vieraanamme

Teimme tänään puolen päivän aikoihin lähtöä Nauvosta kotiin, kun huomasimme aika ison aluksen mökkimme edessä Thorasilahdella.

Merellä puhalsi reipas tuuli, mutta tämä rannikkovartiovene ei pienistä tuulista säikähdä. Se oli lahdella ankkurissa ja miehistö kannella.

Meillä ei ole vene vielä laskettu veteen, joten en mennyt kyselemään käynnin merkitystä. Mitään paniikkia ei näkynyt, joten mistään pelastustoimesta ei ollut kyse.

Me poistuimme, he jäivät. 

Kotona juoksin päivän lenkin ja illemmalla sain Gaian seurakseni ja pääsin vielä koiralenkille.

Siinä se paatti kelluu ja miehistö palelee kannella!

Prinsessa Gaia.

Takaisin työleirille

Lähdimme tänne rakkaaseen rangaistussiirtolaan jo lauantaina iltapäivällä.
Eipä siinä paljon mitään ehtinyt tehdä. Laittaa ruokaa vaimolle, siivota ja imuroida lattiat.

Sunnuntaiksi olin varannut aikaa ilmalämpöpumpun asennuksen viimeistelyyn, mutta emäntä oli toista mieltä.

Kun lähdimme kotoa, niin kysyin HPJ:lta onko hänellä kännykkä mukana. Sain vastaukseksi käyttäytymiskoulutuksen, joten en sitten enää udellut muita tärkeitä asioita.

Perillä sitten selvisi, että armo oli unohtanut lääkkeensä kotiin. Joten sunnuntaiaamuna lähdin ajelemaan kohti Turkua ja saman tien takaisin. Se oli sellainen kolmen ajoharjoittelu. En kyllä katsonut sitä kovin tarpeelliseksi, kun takana on kaksi ja puoli miljoonaa kilometriä ratin takana.

Iltapäivällä tein sitten toisen lenkin, pyörien päällä senkin. Eli ajelin sähköavusteisella kulkuneuvolla Korppoon lauttarannalle ja mutkitellen takaisin saadakseni parikymmentä kilometriä mittariin.

Tänään sitten suoritin lämpöpumpun vaaituksen loppuun ja laitoin viestin siitä varsinaiselle asentajalle. Sovimme, että valan jalustan ympärille vähän betonia, jotta se kestää niin kauan, että mökkialueen seuraava omistaja saa sen ehjänä sitten hamassa tulevaisuudessa.

Ansaitakseni mahdollisuuden käydä kaupassa ja tehdä tämän päivän ruoka, kävin sitä ennen hölkkäämässä kympin lenkin sellaista maratonvauhtia. Eli todella hitaasti...

Tuttu paikka sekä pyörälle että minulle.
Rauhallista oli pyöräillä, vaikka oli sunnuntai!

Tässä reitti päivän juoksusta.
Matkaa taittui kymmenen kilsaa ja aikaa kului lähes puolitoista kilometriä.
Lenkin jälkeen Garmin ilmoitti, että juoksen maratonin kuuteen ja puoleen tuntiin.
Eppäilen vahvasti... 

Salaisuus

Salainen haaveeni on juosta ensi vuonna maraton ja sitä varten olen menossa syksyllä Maratonille Kaarinassa.

Realistinen tavoiteaika on 6,5 h, joka tarkoittaa km-aikaa 9.20.

Hölkkäsin tämän lenkin PK-sykkeillä. Ensimmäiset 9 km menivät alle yhdeksän minuutin. Sitten alkoi hiukan askel painaa ja loput 5 km menivät jo siihen 9.20 km-aikaan.

Seuraavalla kerralla aloitan vauhdilla 9.20 ja katson kuinka kauan pystyn sen vauhdin pitämään PK-sykkeillä. Lopetan kyllä puolikkaan jälkeen, vaikka intoa olisi vielä jäljellä...

Tuskin on! 😓

Juoksu myötäpäivään.
Jos nyt tätä voi juoksuksi kutsua.😂

Vanha kaupparatsu

Oheisessa kuvassa on historian havinaa.

Vanha kaupparatsu, jonka hyvin tunnen, siinä poseeraa yllään sen hetken uusinta elektroniikka.

Korvalla lepattaa ilmeisesti Nokian Talkman puhelimen luuri. Se on tullut markkinoille vuonna 1984, joten oletan että kuva on otettu vuoden -85 alussa Lapissa. 

Asu paljastaa sen, että lomalla ollaan, kun kuvan herrasmies ei ole pukeutunut siniseen pukuun ja kravattiin. 

Ranteessa saman vuoden Polarin sykemittari. Taisi olla ensimmäisiä sykemittareita, jotka tulivat myyntiin ihmisten käyttöön. Ensimmäiset Polarit mittasivat sykettä hevosilta!

Nykyään ko. kaupparatsu on siirtynyt puhelimissa Samsungin leiriin ja ranteessa mittaa aikaa ja sykettä Garminin mittari.

On se vaan niin ikävää, että enää ei kelpaa kotimainen teknologia edes eläkeläisille!

Kuulopariskunta

Näin ihmisen vanhetessa useimmat toiminnot heikkenevät - valitettavasti.

Kuulo on heikennyt niin, että noin seitsemän vuotta sitten sain kuulolaitteen. Ensin yhden huonompaan korvaan ja parin vuoden päästä toiseenkin.

Nykyinen pari on kaksi vuotta vanha ja niissä on monia toimintoja. Esimerkiksi sellainen, että kun ne joutuvat erilleen toisistaan, niin ne lähettävät seireenikutsua toisilleen.

Eilen illalla nukkumaan mennessäni havaitsin, että minulla on vain yksi kuulolaite korvissa.
Totesin, että se varmaan putosi illalla ulkona hommia tehdessäni.

Aamulla sitten lähdin etsimään laitetta mutta en löytänyt. 

Kun menin aamutoimilleni ulkovessaan niin makuusoppeni kohdalla laite pirahti merkiksi, että toinen laite on löytynyt.
Paluumatkalla hain olisiko se näkyvissä, ei ollut.

Kun menin vuoteeni äärelle petaamaan sängyn, niin  laite löytyi petauspatjan sivulta.

Mihin tällainen kalkkeutunut äijänköriläs oikein joutuisi ilman nykytekniikkaa. Vastaus on luonnollisesti sama nyt kuin vuosisata sitten: hautaan! 😂

Tässä tämä sovussa elävä pariskunta.

Täydellinen epäonnistuminen

 Otsikko voisi olla myös Epätäydellinen onnistuminen!

Paimio järjesti kevään ensimmäiset kansalliset kisat Paimion ja Salon välissä lähellä sitä paikka, jossa viime lokakuussa eksyin totaalisesti.

Tänään otin sitten varmasti ja tarkasti rastit rauhallisella vauhdilla.
Voisin sanoa onnistuneeni täydellisesti, sillä rasteille osuin kuin telkkä pönttöön.
Eikä reitinvalinnoissakaan ole isommin moitittavaa, mutta, mutta, mutta...

Kun huonokuntoinen vanhus ei riskeeraa mitään, niin lopputulos oli täydellinen epäonnistuminen, sijoitus oli 33/36.

Mala kyllä lohdutteli, että näin kevään ensimmäisissä kisoissa mukana on vain huippuja, joten sijoitus on ihan mukiinmenevä.

Valitan kuvan värisävyjä.
Otin kuvan kännykällä, enkä osannut muokata värisävyjä. 😠

Takinkääntäjä

Eilen Trump uhosi, että jos ei hormusin salmi aukea, niin yksi vitun kansa kuolee sukupuuttoon, kun hän päästää armeijansa valloilleen. 

Sota ei alkanut, kun ilmeisesti Kiina painosti osapuolia suostumaan tulitaukoon.

Trump hehkutti saavuttaneensa vuosisadan voiton ja Iran puolestaan kertoi rauhan syntyneen heidän esittämänsä rauhaehtojen mukaisesti.

Kaksi viikkoa on tarkoitus neuvotella lopullisesta rauhanehdoista.

Saas nähdä miten käy, todennäköisesti taistelut jatkuvat. Trumphan ei osaa hävitä ja voitoksi tätä tilannetta ei voi kutsua.

Minä menin eilen illalla rauhallisesti nukkumaan ja Ouran mukaa unen laatu oli erinomainen.

Mielestä nukuin yhtäjaksoisesti aamuun saakka, mutta Ouran mukaan heräsin hetkeksi yhden jälkeen yöllä.

Kolmeltahan Iranin totaalinen tuhoaminen piti alkaa.
Ilmeisesti alitajuntani tutki yöllä hetken, että onko tulitus levinnyt Suomeen asti.
Kun ei mitään kuulunut, uneni sai jatkua!!!

Oura sanoi, että uneni oli levollinen ja palauttava.
Pisteitä sain 95/100.
Parhaimmillaan olen saanut 96 pistettä.
Joten Trumpin älyttömyydet eivät minua pahemmin heiluta...

Ilveksen seurassa

Vaihdoin riistakameran muístikortin, kun kävimme mökillä.

Palasimme kotiin ja äsken tutkin ja tyhjensin kortin sisältöä.
Sieltä löytyi kuva, jota en ole ennen huomannut eli riistakamera ei ole sitä lähettänyt minulle!

Ilveshän siinä seisoskelee marraskuun lopun sateisessa yössä. Paikka on meidän mökillä vierasmajan edessä!

Valtavan kokoinen kissa se on. Tuon alustan, jonka päällä otus seisoo, koko on noin 80 senttiä kanttiinsa.

Olis nyt tullut päiväsaikaan, niin olisi saanut paremman kuvan.

Tämä on ensimmäinen kuvani ilveksestä. Yhden kerran olen ilveksen nähnyt luonnossa, mutta kamera ei ollut silloin kädessä.

Tuossa on päiväys näkyvissä.
Hitaat hämäläispojan kiireet... 😃

Luonnon keskellä

Vaimo on innoissaan, kun kevät on edistynyt ja hän halusi Nauvoon.

Näissä asioissa minulla ei ole äänioikeutta, joten eilen iltapäivällä saavuimme mökille.
Perillä oli miellyttävä ilman laatu sisällä, kun ilmalämpöpumppu oli ollut päällä pitämässä peruslämpöä yllä.

Ulkonakin oli siedettävä ilma, saapuessa seitsemän astetta plussalla eikä tuulikaan haitannut.

Auringon laskiessa oli kaunis iltarusko, tosin sen jälkeen taivas meni pilveen ja alkoi tuulla, Samalla lämpötila laskin nopeasti.

Nukuin hieman huonosti, kun minun makuukammarissa ei ollut kunnon lämmitystä. Nukkumaan mennessä oli lämpötila 15 astetta eikä se kovin korkealle noussut koko yönä.

Aamu oli vielä siedettävä mutta iltapäiväksi luvattiin sadetta. Puolen päivän jälkeen siivosin saunan ja aloitin lämmittämisen. Kun suomalainen periaate on se, että saunaan ei mennä syyhyttä, niin hankin sen juoksemalla viiden kilometrin lenkin. 

Sitten menin saunalle ja sade alkoi - erinomainen ajoitus. Saunoimme kaikessa rauhassa, se olikin ensimmäinen saunominen viime lokakuun jälkeen.

Kehtaako sitä edes tunnustaa, että viime löylyistä on aikaa melkein puoli vuotta?

Saunalta palatessa keittiössämme lensi neitoperhonen. Lienee viettänyt talven sisätiloissa. Ulos en sitä päästänyt kun ulkona satoi räntää - ei se ole mikään perhosen ihannekeli!

Rapakon takana punertaa!

Tällainen kaveri meillä on hoidettavana