Juoksemassa

Tottelevaisena poikalapsena toteutin fysioterapeutin ohjetta juosta 1–2 kertaa viikossa.

Eilen tein ensimmäisen ja tänään toisen.
Ensimmäinen oli tosi vaikea ja raskas, vaikka vauhti ei päätä huimannut.

Mutta yöllä nukuin loistavasti, yli yhdeksän tuntia ja Garmin antoi pisteitä yli 90 ensimmäisen kerran sen laitteen historiassa.
Joten tein päättelyn, että se johtui juoksusta ja lähdin heti aamutuimaan uudelle lenkille.

Laitoin mittariin ohjeeksi kävellä 300 m ja juosta 200 m. Tätä toteutin kolme kilometriä.
Lopun matkaa juoksin/kävelin valaisinpylväiden välit vuorotellen.

Juoksu alkoi sujua paljon paremmin.
Garmin palkitsi ilmoittamalla, että oli löytänyt uuden anaerobisen kynnyksen. Se on vauhti 6:36, syke 149.

Tästä on hyvä jatkaa! 💪

Käyrä näyttää hyvin, milloin olen aloittanut 200 m juoksuosuuden!

Lepopäivä

Välillä pitää pitää lepopäivä lenkkeilystä.

Muuten kyllä riitti tekemistä.

Aamulla menin fysioterapiaan. Totesimme Samun kanssa, että alan olla saavuttamassa terveen paperit.
Vielä minulla on yksi terapia viikon päästä ja sen jälkeen jatkamme hänen kanssaan kerran kuukaudessa. Tosin joudun/saan tehdä joka toinen päivä sellaisen parinkymmenen minuutin tehotreenin, jota minä kutsun nimellä Samun Sadistiset.

Ne on osoittautuneet tehokkaiksi jalkojen kuntoutuksessa. niitä teen vuoden loppuun kolme kertaa viikossa, sen jälkeen saan hiukan harventaa tahtia. Mutta lopettaa saan vasta sitten kun minut tuhkataan.

Juoksuunkin sain luvan – kerran pari viikossa kävellen aina välillä.

Päivällä vein Ullan hänen jumppaansa ja kävelin reippaasti runsaan puoli tuntia pikku sateessa.

Kolmen aikoihin lähdin järjestämään Satarasteja Paattisille, itse en päässyt metsään.

Kyllä tämä tästä alkaa näyttää valoisalta.

Tehtäväni oli hoitaa autojen parkkeeraus asiallisesti.
Pukeuduin kunnon sadeasuun.
Se toimi vakuutuksena - pisaraakaan ei kisan aikana satanut!

Kenraalikuvernööri Väyrynen

Lappalaisukko Paavo Väyrynen on taas esillä. Tosin enemmän omassa mielensairaalassaan.

Hän kirjoittaa blogissaan, että Suomen sotapropagandan voimakkuus selittyy sillä, että historiallisista syistä Suomen kansan keskuudessa on ollut vallalla pelkoa ja suoranaista vihaa Venäjää ja venäläisiä kohtaan.

Jos Paavo olisi lukenut mitä tapahtuu paraikaa Ukrainassa, niin pelko venäläisten toimenpiteistä siellä vaikuttaa, että pelko on enemmän kuin aiheellista täälläkin.

Ilmeisesti Paavo petaa itselleen Suomen kenraalikuvernöörin asemaa, jos Venäjä hyökkää myös Suomeen ja valloittaa isänmaamme. Paavon isänmaa kun saattaa olla Neuvostoliitto.
Joku voisi Paavolle kertoa, että Neuvostoliitto on kuollut.

Vaikka tämä nykyinen Brezhnev on ympäröinyt itsensä aika seniileillä joo-miehillä, niin epäilen, että Putinilla ei ole ihan heti käyttöä hieman jo höperöllä Paavolla.

Väyrysen vallanhalu ja -himo on sitä luokkaa, että mies taitaa tosissaan toivoa Putinin valloittavan Suomen ja hänen pääsevän Otto Ville Kuusiseksi.

Ja Suomessa ei tällaisia höperöitä pudoteta kuudennen kerroksen ikkunasta kuolemaan, korkeintaan niitä kutsutaan hulluiksi.

Toisin on tuolla Putinin valtakunnassa. 

Suunnistamassa - IHANAA

Jalka alkaa olla muuten ihan OK, mutta voimaa sieltä löytyy saman verran kuin vuoden ikäiseltä sylivauvalta.

Onneksi sitä pystyy parantamaan harjoittelulla.

Suunnistus sujui hyvin kävelyvauhdilla. Garmin kyllä väitti, että olen juossut lähes 8 minuuttia. Kokonaisaika oli yli tunnin!

Kuutosella pieni koukku, mutta sen pystyin korjaamaan ongelmitta.

Kasilla vähän isompi virhe. En heti pystynyt isossa rinteessä paikallistamaan itseäni, mutta soimasin itseäni enemmän, kun olin noussut pari käyrää liian ylös. Tällä lihaskunnolla siinä meni aikaa hukkaan ikuisuus.

Maastossa oli runsaasti aluskasvillisuutta ja risukkoa, joten eteneminen oli koko matkan hidasta.

Polvi ja akilles kestivät hienosti tämän rämpimisen. Siitä olen äärimmäisen onnellinen. 

Siis suorastaan "onnellinen". 😊

Suunnittelukokous

Ensi keväänä tulee kuluneeksi viisikymmentä (50) vuotta siitä kun  kaksikymmentäkuusi nuorta miestä päättivät opintonsa Turun Teknisessä Opistossa ja saivat todistuksen hyväksytystä opinnoista insinööriksi.

Kun en ole oikein mikään käytännön insinööri, niin olen todennut, että kävin neljä vuotta koulua ja opin prosenttilaskun lähes täydellisesti.
Oli kurssillamme ihan oikeita insinöörejäkin ja monet heistä menestyivät loistavasti erilaisissa teknistä osaamista vaativissa tehtävissä.

Minä ajauduin myyntihommiin ja niissä pääsin käyttämään prosenttilaskua. Kohtuullisella menestyksellä.

Olemme säännöllisesti ainakin kerran vuodessa kokoontuneet opiskelukavereitten kanssa muistelemaan menneitä ja vaihtamaan kuulumisia. Yleensä kokouspaikaksi on valikoitunut paikka, jossa tarjoillaan huurteista.

Tänään palaveerasimme Wiklundin kattoterassilla.
Aiheena oli suunnitella miten ja missä juhlisimme puolen vuosisadan merkkipaalua.
Paljon hyviä ehdotuksia tuli esiin ja lokakuun vuosikokouksessamme teemme niiden perusteella päätöksen.

Se on ainakin varmaa, että paikan taso nousee huomattavasti normaalista paikastamme – Panimoravintola Koulusta.

Jo suunnittelukokous pidettiin korkealla Turun kattojen yläpuolella! 😜

Näkymä kokouspaikastamme torille.
Kuvan perusteella hiukan on vielä töitä tehtävänä.
Jopa kahdeksannen kerroksen korkeudelta näkee pieniä keskeneräisyyksiä.

Yksi lensi yli!

Olen nähnyt elokuvan Yksi lensi yli käenpesän joskus 70-luvulla. Siis silloin kun elokuva tuli Suomen teattereihin.

Tänään kävimme katsomassa sen turkulaisessa harrastajateatteri Akselissa. Se on kymmenkunta vuotta vanha teatteri, olemme siellä käyneet kerran pari vuotta sitten.

Tämä näytelmä on varsin haastava harrastelijoiden toteutettavaksi. Ensinnäkin se vaati runsaan kymmenen hengen kaartin esittämään kappaletta. Ja toiseksi esityksen kesto lähes kolme tuntia on myös vaativa amatööreille.

Puoliaikaan saakka olisi esitystä voinut hieman lyhentää, mutta lopputulos oli kyllä suorastaan erinomainen.
Kaikki näyttelijäsuoritukset olivat oikein hyviä. Varsinkin Ylihoitaja Ratched ja mielisairaalan uusi potilas Randle P. McMurphy olivat vakuuttavia osissaan.

Viidessäkymmenessä vuodessa olin unohtanut loppuratkaisun, se ei yllättänyt mutta odotin kyllä hieman erilaista tulemaa.

Mielenkiintoine esitys, eikä se tuntunut edes pitkältä, vaikka teatterin istuimet eivät ole samaa tasoa kuin kaupunginteatterissa.

Kauppatorilla taas!

Kävin eilen Kauppatorilla aikaisin (?) aamulla ja totesin, että torin miljoonia maksanut korjaus meni Kankkulan kaivoon.

Tänään tutustuin alueeseen kävellen. Iltapäivällä, jolloin kaupunkilaisetkin olivat heränneet.

Tulin torille Yliopistonkatua pitkin. Jo sen varrella oli myyntikojuja tarjoten pääasiassa vegaanisia tuotteita.
Itse torilla oli runsaasti tarjontaa, suurin osa niistä liittyen torin avausviikkoon. Mutta myös perinteisiä torimyyjiä oli paikalla paljon.

Torialueen kiveys oli jo valmis. Siellä oli vanhoja Turun torin kiviä ja uusia kiinalaisia.
Niitä pitkin oli mukava kävellä.

Torilla oli tarjolla paljon kahviloita tarjoten sekä juotavaa että purtavaa.

Käynti valaisi mieltäni ja eilinen pettymys oli pois pyyhkäisty.
Suosittelen käyntiä siellä vähän kauempaakin!

Tämä kuva ei varsinaisesti liity Turun toriin.
Siellä ei myyty kauriin lihaa, mutta paljon muuta.
Kuva on tämän aamun riistakameran satoa.

Tässä on tämän päivän reittini.
Vein Ullan kuntoutusjumppaan rautatieaseman lähelle.
Minulla on 45 minuuttia aikaa katsastella Turkua ja samalla kuntouttaa jalkaani.
Sillä ei vielä pysty juoksemaan ja kävelykin on hidasta klenkkaamista.
Torstaina ehkä saan aloittaa juoksun ja suunnistuksen, jos fysioterapeuttuni armahtaa.

Turun Kauppatori "valmis"

Aamulla tulivat asvalttimiehet saattamaan urakkansa loppuun.

Minä otin pyörän ja lähdin pois tieltä.

Suuntasin Kauppatorille – siellä oli viikonvaihteessa avajaiset torin valmistumisen kunniaksi.
Puheet olivat komiat, kaupungin edustajat kehuivat sitä maailman hienoimmaksi toriksi, joka on jokaisen turkulaisen olohuone.

Pyöräilin Biocityn kautta. Se oli virhe. Siellä oli satoja opiskelijoiden sähköpotkulautoja parkissa ja lisää tuli vastaan. Siinä oli vanhuksella taiteilemista, ettei törmännyt kehenkään ja mihinkään. Tuurilla selvisin.

Ylitin joen – sen maailman hienoimman Aurajoen – Kirjastosillalta ja sieltä Aurakadulle. Se oli virhe, ei sitä kautta pyörällä torille päässyt, kaikki kadut torin ympärillä olivat työmaina.

Pääsin näköetäisyydelle katsomaan toria ortodoksikirkon puolelta. Tori oli autio ja tyhjä. Muutama torimyyjä oli näköpiirissä, mutta ihmisiä tuskin lainkaan.

Otin pari kuvaa kaupungin olohuoneesta. Tulen takaisin vuoden päästä, ehkä se on silloin valmis…

Kotiin palattuani asvalttimiehet olivat työnsä tehneet, siistineet jälkensä ja poistuneet.

Kaupunki aloitti torin rakentamisen neljä vuotta sitten. Homma saattaa valmistua lähitulevaisuudessa. Näissä yhteiskunnan rakennusprojekteissa lähitulevaisuus lasketaan kuukausissa tai vuosissa.

Yksityisyrittäjä teki viime viikolla pohjatyötä kahdeksan tuntia ja tänään asvaltointia neljä tuntia. Ja saivat valmiiksi sata juoksumetriä asvaltoitua käytävää, leveydeltään yksi metri.

Jos kaupungilla olisi pari pätevää hankinnan ammattilaista, niin urakat tulisivat sellaisella hinnalla, että veroäyrin voisi puolittaa.

Kauppatori.
Täältä katsoen se alkaa olla jonkinlaisessa kunnossa.
Torin ympäristön kaduilla ei pääse vielä ajamaan autolla eikä kunnolla edes polkupyörällä.

Kun lähdin pyöräilemään, asvalttimiehiä oli kuin Vilkkilässä kissoja.
Työ oli aika manuaalista, mutta kun miehiä oli paljon ja he tiesivät mitä tekevät, niin valmista tuli.

Kun tulin takaisin runsaan tunnin jälkeen, työ oli valmis.
Olivat siinä tehneet toisenkin käytävän ja viimeistelleet työnsä.
Ammattimiehiä!

Veneen tyhjennys

Meidän moottoriveneemme oli täyttynyt vedestä, se istumalaatikon pohjatulppa oli tukkeutunut lehtien ja muun röhnän takia.

Juha oli viimeksi ajanut veneellä ja jättänyt sen niin kauas, että meikäläisen jaloilla ei sinne oikein pääse.

Sanoinkin Ullalle lähtiessäni, että jos hyppy epäonnistuu, luiskahdan mereen ja pudotessani lyön pääni ja hukun, niin hyvää loppuelämää vaan.

Siihen Ulla kauhistuneena: onko sulla kännykkä mukana.
Vastasin, että onhan se ja vainaa siitäkin tulee meriveden vaikutuksesta – mutta ei huolta, se on vakuutettu!

Tällä kertaa me molemmat selvisimme ja venekin tuli tyhjennettyä.

Päivä oli pilvinen ja sateinen.
Mutta illaksi taivaanranta selkiintyi!

Annoin vähän lisää peräköyttä ja nyt minäkin pääsen veneeseen ja pois ongelmitta.

Työmaa

Lähdimme tänään evakkoon Turusta.

Syy ei ollut Putinissa eikä muissakaan venäläisissä.

Meidän taloyhtiössämme on näiden paritalojen väliset vajaan metrin levyiset käytävät ja ne vihdoin päällystetään asvaltilla.
Eilen tehtiin pohjatyöt ja tänään piti tulla asvaltin laittajat. Niitä me lähdimme aamusella pakoon.

Ihan turhaan, siirsivät tulonsa maanantaille.

On täällä Nauvossa vielä syyshommia tekemättä. Ja paljon muitakin töitä olisi, mutta työhalut ja -kyvyt ovat vaan hakemisessa.
Tämän soutuveneen – sen kevyen mallin – nostin tänään vedestä ja laitoin talviteloille.

Kävin myös sienestämässä. Sain runsaasti kantarelleja ja pari isoa herkkutattia. Keräsin myös muutaman kauniin punikkitatin ja yllättäen Ulla lupasi ottaa nekin vastaan.
Hän on viime vuodet karsastanut näitä, ne kuulemma aiheuttavat vatsavaivoja.

Työmaa on avattu. Keskeneräistä työtä ei pidä vielä arvostella, vaikka syytä ehkä olisi.
Taustalla astelee taloyhtiömme isännöitsijä.

Putin hyökkää

Venäjän tsaari Vladimir Putin ensimmäinen on kusessa.

Vaikka Punaisella Torilla paraatissa hänellä on käytettävissään maailman parhaat aseet, niin tosipaikan tullen ukrainalaiset mummot tuhoavat polttopulloilla Putinin tankit ja valiojoukot.

Paraatimarssi Kiovaan on kääntynyt pakomatkaksi vanhalle rajalle.
Putinilla alkaa olla puute miehistöstä.
Isänmaallista hurmosta ei oikein tahdo löytyä, kun yksinkertaisinkin venäläinen ymmärtää, että mitään oikeutusta tällä Putinin sodalla ei ole.

Ja kyllä venäläinen tietää, että ukrainalainen on melkein veljeskansa. Kieli on molemmilla lähes sama, ero samaa luokkaa kuin pohjalaisella ja savolaisella. Ja slaavilainen veri sekä ortodoksinen uskonto ovat molemmilla.

Tosin ukrainalainen tietää Ukrainan ja Kiovan olevan aito ja alkuperäinen Venäjän keskus.
Ja venäläiset uskovat Moskovan ja Pietarin mahtiin koko maailmankaikkeudessa.

Mutta ei pelkällä öljyllä ja maakaasulla maailmaa pitkään voi hallita. Venäläisiä on vai parisataa miljoonaa. Ei sillä määrällä voi alistaa koko maapallon kahdeksanmiljardista väestöä.

Yrittää se Putin voi, mutta miehet, aseet ja ammukset loppuvat jossakin vaiheessa kesken.

Mutta ei Venäjä ole polvillaan – kyllä se karhu vielä elämöi.
Ja vallan vaihtuminen siellä saattaa aiheuttaa todella suuria ongelmia täällä lännessäkin. Demokratiaa kun siihen maahan ei saada tällä vuosisadalla!

Kremlin virallisen tiedotuksen mukaan hyökkäys etenee suunnitellusti.
Tässä kuva todellisuudesta!

Kuntoutus alkaa/jatkuu

Kävin tiistaina Personal Trainerin / Fysioterapeutin juttusilla.

Hän laati minulle kuntoutusohjelman jalan ja muunkin kropan laittamiseksi kuntoon.

Osa niistä oli tuttuja kolmen vuoden takaa, kun toisen jalan akillesta kuntoutettiin. Osa taas talven faskiakäsittelyn jäljiltä.

Sitten kun pystyn sen koko ohjelman tekemään täysipainoisesti, niin siinä kuluu aikaa runsaat puoli tuntia.

Tänään tein ohjelman ensimmäisen kerran. Osa liikesarjoista jäi vielä määrältään ja laadultaan vajaiksi. Nettoaika liikkeiden suorituksiin kesti 22 minuuttia.

Hommaan pitäisi löytää aikaa ja tahtoa joka toinen päivä.
Ajastahan se ei ole kiinni, vaan halusta ja jaksamisesta.

Saattaa joskus aktiivisesti unohtua! 😱

Tässä olen menossa syväkyykkyyn.
Takapuolen pitää mennä puolisen metriä alemmaksi.
Tällä hetkellä jää vielä hiukan vajaaksi!

Pyöräilyennätys / 40 km

Tänään ilma oli täydellinen pyöräilyyn.

Lähes tuuletonta ja lämpötila nousi toiselle kymmenelle.

Lähdin siis kokeilemaan pystynkö parantamaa pari viikkoa vanhaa ennätystäni 40 km pyöräilyssä.

Suuntasin jälleen matkani kohti Piikkiötä ja sieltä käänsin kohti Kirismäen risteysaluetta. Tällä kertaa löysin sinne ja uuden pyörätien, joka kulki Ohikulkutien laidassa. Se oli hyvä pinnaltaan ja soveltui hienosti pyöräilyyn ja varmasti myös rullaluisteluun.

Sitten suunnistin kymppitielle ja käännyin kotia kohden.
Jouduin tekemään sakkolenkin Lausteelle ja sain sen avulla matkan täyteen.

Ennätys parani runsaalla minuutilla, tosin nyt sää oli parempi ja reitti hieman helpompi.

Mutta ennätys mikä ennätys. Tilastot eivät kysele yksityiskohtia.

Tässä tiedot lenkistäni.
Seuraava ennätysyritys ensi vuonna! 😂

Brahen Kellari

Olen käynyt Turun keskustassa Brahen Kellarissa yli viidenkymmenen vuoden ajan.

Ensimmäiset käynnit rajoittuivat juomien nauttimiseen – rahaa ei ollut ruokaan.

Kun aloimme seurustella Ullan kanssa, niin kävimme ravintolassa nauttimassa Pistiäisiä – niitä myös Ampiaisiksi kutsutaan. Juoma sisältää rommia ja banaanilikööriä. Isot pojat kertoivat, että juoma auttaa seurustelun muuttumista syvällisemmäksi.

Viime vuosina emme ole ampiaisia siellä nauttineet vaan syötävää.
Ruoka siellä on hyvää ja palvelu erinomaista. Näistä luonnollisesti saa maksaa kunnolla. Mutta tiettyinä aikoina sieltä saa toisen annoksen ilmaiseksi ja se edesauttaa eläkeläisen mahdollisuuksia nauttia hyvästä ruuasta.

Ulla nautti metsäkauriin sisäfileetä, minä chilillä ja parmesaanilla paneroitua merilohta.

Hyvää oli – voin suositella.

CHILI & PARMESAN PANEROITUA MERILOHTA,
PIKKELÖITYJÄ KASVIKSIA JA YRTTIRISOTTOA

Eläköön kuningas!

Eilen kuoli maailman pisimpään vallassa ollut kuninkaallinen, suomalaisittain kuningatar Elisabet.

Siis maailmalla hänet tunnettiin nimellä Elizabeth.

Meillä metsäläisillä kun on ollut tapana suomentaa nimetkin. Mutta tänä päivänä on siirrytty käyttämään ulkomaalaisista heidän oikeaa nimeään.
Joten kuningatar on kuollut, eläköön kuningas Charles III!

Häntä emme siis enää tule kutsumaan Kaarle kolmanneksi.

Vaikuttaa siltä, että britit ihan oikeasti surevat 96-vuotiaana kuollutta Elizabethia.

Nyt kun tämä hieman erilainen nuori Charles tarttuu ruoriin, niin taitaa kuningashuoneen vastustajat avata supussa olleen suunsa ja kysellä josko me britit siirtyisimme parlamentarismiin ja heittäisimme kuninkaalliset sinne minne ne oikeasti kuuluisivat.

Sitä odotellessa voisimme nauttia lasillisen viskiä, joka on nimetty 1700-luvulla eläneen George IV mukaan. Kippis.

Kävin noutamassa jo hiukan pölyttyneen pullon kellaristani.
Viski ei ole ihan 1700-luvulta peräisin.
Mutta viime vuosituhannelta sentään - uskoakseni iloiselta 30-luvulta!!

Riistakamera

Eilen kävin hakemassa riistakameran Möljältä ja purin kuvat laitteesta koneelle.

Kamera kyllä lähettää kuvia suoraan tietokoneelleni. Mutta ei täydellä resoluutiolla. Ja myös minusta tuntuu, että ei lähetä kaikkia!

Ainakin näiden kuvien joukossa oli runsaasti sellaisia, joita en mielestäni ole ennen nähnyt.

Ilmat ovat kääntyneet kovin syksyisiksi ja jopa Ulla alkaa puhella, että kausi saattaa olla pulkassa.
Eikä ole kovin mielekästä tässä energiatilanteessa pitää kahta taloa lämpimänä sähkön avulla.

Toki tänne vielä tullaan, mutta vähiin alkaa käydä. Minä olisin valmis laittamaan mökin talviteloille jo nyt!

Niissä kuvissa, joissa näkyy päiväys, on huomioitava, että ensimmäinen numeropari on kuukausi!

On mulla komeat sarvet!

Otsa menee hiukan ryppyyn, kun mulle ei ole annettu sarvia!

Kuvan laatu on huono, mutta loikka loistava.

Minä olen supi.

Minä olen kaunis kauris!

Albiino?

Tällä bambilla on täplät vielä näkyvissä.
Lienee tämän vuoden poikanen.

Auringonlasku

Eilen alkoi näyttää siltä, että saattaa tulla hieno iltarusko.

Kaivoin esille kamerani Nikon Coolpix P900 sekä kännykkäni Samsung S10.
Ovat molemmat uutena suurin piirtein samaa hintaluokkaa.

Oletus tietysti on, että kameralla saa parempia kuvia kuin kännykällä.
Jos hallitsee molempien käytön hyvin.

Minä en hallitse kumpaakaan täydellisesti, joten kamera ottaa kuvat valitsemallani automatiikalla.

Ja tässä kaksi kuvaa samasta kohteesta.
Kumpaakaan kuvaa ei ole mitenkään käsitelty, ainoastaan kokoa rajattu.

Ja tiedoksi, että kuvissa värit olivat paljon voimakkaampia kuin luonnossa!

Tämä Samsungin tuotos.

Ja tässä Nikonin esitys.

Lääkärin lausunto

Kävin tänä aamuna taas lääkärin juttusilla. Olen tainnut unohtaa syödä omenan päivässä – se kuulemma pitää lääkärin loitolla.

Akillesjänteen kuvat olivat valmistuneet.

Kävimme kuvat läpi, jänne on todella huonossa hapessa. Mutta eivät vielä niin huonossa kunnossa, että puukkoa tarvittaisiin.
Eikä edes kortisonia halunnut piikittää, se kun vie kyllä kivut mutta ei paranna.

Ongelma on sama kuin toisessa jalassa neljä vuotta sitten. Jännettä aletaan kuntouttaa fysioterapian avulla. Suositteli parin kuukauden kuuria kerran viikossa. Ja lisäksi omatoimiset treenit.

Ja totesi, että kyllä minusta vielä suunnistaja tulee. Ei kylläkään Suomen mestaria, mutta Huhkolan ikäluokan ykkönen.

Sen voikin luvat melkoisella varmuudella, kun olen ainoa suunnistaja omassa ikäluokassani.

Tässä lausunto jänteestä:

Kakskerran kierto

Teimme Maijan kanssa nostalgiapyöräilyn Kakskertaan.

Meillä on paljon yhteyksiä Kakskertaan ja Satavaan.

Satavassa oli meidän perheen ensimmäinen kesämökki. Minä olin sitä rakentamassa yhden kesän isäukkoni kanssa. Enkä päässyt sinä kesänä ansiotöihin, se vähän sapetti.
Mutta muuten mökki oli kyllä ahkerassa käytössä.

Maija oli yhden kesän Kakskerrassa hoitamassa Kyrön apteekkarin muksuja. Ja taisi tehdä siellä paljon muutakin kuin lastenhoitoa.
Velipoika rakennutti Satavaan rivitalon työkavereittensa kanssa.

Yhteinen purjeveneemme oli siellä ankkuroituna kesät.

Siskomme on vihitty avioliittoon Kakskerran kirkossa.

Olen tänä kesänä jalkaongelmieni takia tehnyt pyöräilyni etupäässä Normal-avustuksella.
Kun Maija on kunnon luterilainen ja tekee lenkkinsä Eco-avustuksella,  niin minäkin ajoin sillä.

Ylämäet tuntuivat paljon pidemmiltä ja vauhti putosi runsaasti.

Kakskerran kirkko on pieni.
Mutta eipä se Kakskertakaan ollut iso kylä entisaikoina.
Nykyään siellä asustaa paljon enemmän juppikansaa.

Kenraalintie on vielä jäljellä.
Kenraali Ehrnrooth muutti jo vuosia sitten pilvenreunalle katselemaan nykymenoa hieman kauempaa.

Reitti, matka ja aika.

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa?

Kävin siis eilen ottamassa neljännen koronapiikin.

Piikin antaja kertoi jotakin sellaista, että pari kolme päivää pitäisi ottaa suhteellisen rauhallisesti
Kysyin mitä se oikein tarkoittaa ja sain vastauksen, että se on kovin erilaista eri ihmisille. Myönsin ja unohdin koko asian.

Kävin aamulla kuvauttamassa nilkkani. Puoli tuntia ne tykittivät jalkaterää ja akillesta.

Lääkäri antoi luvan pyöräillä, joten lähdin sitten päivällä, kun oli hiukan lämmennyt, ulkoilemaan.

Tein kolmenkympin lenkin kohtuullista nopeutta mutta keskisyke jäi 110 tietämille, joten mikään kova lenkki se ei ollut.

Lenkin jälkeen Ulla lähetti minut kauppaan. Sen jälkeen takki oli aika tyhjä ja olo tuntui hiukan kuumeiselta.
Ulla totesi, että et sitten tainnut omaksua piikin antajan opastusta olla muutama päivä rauhallisesti isommin kuntoilematta.

Sanoin, että en minä sitä enää tänään muistanut – oli niin paljon muuta ohjelmaa.
Kuumetta ei lopuksi ollut ja iltaa kohti olokin alkoi palautua normaaliksi.

Oppia ikä kaikki? Tai sitten ei opi ikinä!

Tällaisen pikku lenkin kävin tekemässä!

Sairaskertomus

Vaikka tiistainen suunnistus painoi jaloissa, lähdin tottelevaisena poikana juoksemaan Garminin ehdottamaa kevyttä lenkkiä. Piti juosta puoli tuntia km-ajalla 8.15.

Hölkkäsin sen ajan, mutta vauhti jäi hitaammaksi ja olo oli lenkin jälkeen kuin osuuskaupan hoitajalla tilintarkastuksen aikana.

Palattuani selasin Terveyskeskuksen vapaita aikoja jalkaspesialisteille.
Sain ajan illalla kuudelta.

Sitä ennen piti käydä ottamassa neljäs koronapiikki. Mahtoiko hoitajalla olla neulaa ollenkaan, kun ei tuntunut miltään. Tai sitten jalat kivut peittivät alleen kaiken muun.

Olin hieman ajoissa vastaanotolla, mutta ei se mitään, pääsin etuajassa lääkärille. Ei tainnut perjantai-iltana ihan kaikki ajat olla varattuja.

Kerroin jalkani historian tammikuusta tähän päivään. Tällä hetkellä nilkka on turvoksissa ja akillesjänne kipeä. Jalalla pystyy hölkkäämään, kävely on vaikeaa ja tuottaa tuskan parahduksia.

Lääkäri aloitti työnsä. Väänteli, käänteli, paineli ja haastatteli.  Akilleksessa on kuhmuroita ja lämpöä.
Ehdotti, että nilkka kuvataan ja sen perusteella tehdään päätös mahdollisista operaatioista.

Sanoi, että akilles voi vaatia leikkausta. Mutta lohdutti, että varaosat löytyvät omasta takaa. Peukalovarpaan jänne voidaan ottaa avuksi.

Menen huomenna magneettikuvaan. Ensin tutkitaan ja sen jälkeen hutkitaan!

15 vuotta sitten

Tänään 15 vuotta sitten eräs Ryhmä Rämä kokoontui vuosikokoukseen Nauvossa.

Annetaan päiväkirjan puhua niin ei mene muistelut aivan päin seiniä!

1.9.07:
Pirjo ja Teijo tulivat aamulla puoli kymmeneltä ja Ullakin vääntäytyi ylös, tosin vieraiden jo saavuttua.

Me lähdimme Teijon kanssa kymmeneltä juoksemaan Nauvon puolimaratonia. Kolme kilometriä ennen perille tuloa saimme niskaamme kunnon sadekuuron ja veden lämpötila taisi olla alle viisi astetta. Loppumatkan Teijo juoksi lähelle neljän minuutin vauhtia ja minä jäähdyttelin, kun pulssi oli hakannut hiekkatieosuudella tasaisesti luokkaa 160.

Ulla oli lämmittänyt meille saunan – siellä oli ovet auki, kiukaan alla oli tuli sammunut ja lämpötila saunassa 32 astetta. Saimme lämmön nousemaan yli ruumiinlämmön ja pelastuimme hypotermialta – ainoastaan varpaat meinasivat jäätyä saunan lauteilla.

Yhden jälkeen tulivat Marjukka ja Ilari ja vielä myöhemmin Hanna-Kaija ja Markku. Ryhmä Rämä oli koolla taas, vuoden sisällä kolme jäsentä oli täyttänyt kuusikymmentä vuotta ja tapausta piti juhlistaa kuohuviinillä ja ylitsepursuavilla puheilla.

Sitten pääsimmekin asiaan, eli ruokapöytään ja sienikeiton sekä Ullan loihtimien lämpimien voileipien kimppuun.

Tämän jälkeen oli vuorossa Pirjon ja Teijon valmistelema suunnistusrata, joka tosin vaati enemmän yleistietoa kuin suunnistustaitoa. 

Siellä piti tietää muun muassa, mikä tulee kolmanneksi, kun vihjeeksi oli annettu a) Ens heppa; b) Nyt valakka; c) ???.
Vastaushan on tietysti: Sitruuna.

Myöhemmin pelasimme myös pari erää mölkkyä. Yllättäen toisen pelin voitti Marjukka! Ilta jatkui turisten, vanhoja muistellen ja syöden. Hanna-Kaija ja Markku lähtivät ennen yhtätoista ajelemaan kotiin päin; velvollisuudet siellä estivät yöpymisen. Me muut pääsimme yllättäen nukkumaan jo ennen yhtä – kiitos siitä lankeaa Teijolle.

Kaksi rouvaa ja kuvan ottaja puuttuvat kuvasta.
Miksi puuttuvat - sitä en muista!

Mölkyn pelaajat järjestäytyneenä.

Aika vähän oli otsatukkaa miehillä jo siihen aikaan!

Mitähän tälle kutsumattomalle vieraalle tarjottiin?