perjantai 2. syyskuuta 2022

Sairaskertomus

Vaikka tiistainen suunnistus painoi jaloissa, lähdin tottelevaisena poikana juoksemaan Garminin ehdottamaa kevyttä lenkkiä. Piti juosta puoli tuntia km-ajalla 8.15.

Hölkkäsin sen ajan, mutta vauhti jäi hitaammaksi ja olo oli lenkin jälkeen kuin osuuskaupan hoitajalla tilintarkastuksen aikana.

Palattuani selasin Terveyskeskuksen vapaita aikoja jalkaspesialisteille.
Sain ajan illalla kuudelta.

Sitä ennen piti käydä ottamassa neljäs koronapiikki. Mahtoiko hoitajalla olla neulaa ollenkaan, kun ei tuntunut miltään. Tai sitten jalat kivut peittivät alleen kaiken muun.

Olin hieman ajoissa vastaanotolla, mutta ei se mitään, pääsin etuajassa lääkärille. Ei tainnut perjantai-iltana ihan kaikki ajat olla varattuja.

Kerroin jalkani historian tammikuusta tähän päivään. Tällä hetkellä nilkka on turvoksissa ja akillesjänne kipeä. Jalalla pystyy hölkkäämään, kävely on vaikeaa ja tuottaa tuskan parahduksia.

Lääkäri aloitti työnsä. Väänteli, käänteli, paineli ja haastatteli.  Akilleksessa on kuhmuroita ja lämpöä.
Ehdotti, että nilkka kuvataan ja sen perusteella tehdään päätös mahdollisista operaatioista.

Sanoi, että akilles voi vaatia leikkausta. Mutta lohdutti, että varaosat löytyvät omasta takaa. Peukalovarpaan jänne voidaan ottaa avuksi.

Menen huomenna magneettikuvaan. Ensin tutkitaan ja sen jälkeen hutkitaan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti