Monet ylpeilevät taideteoksista kotinsa seinillä.
On meilläkin muutama koristamassa spartalaista kotiamme Ikean kalusteiden lisäksi.Ensimmäisen yhteisen taidehankinnan ostimme Ullan kanssa Kristiinankadulta yöllä yhden aikoihin. Asuimme silloin Eerikinkadulla 70-luvun alkupuolella. Tulimme jostakin illanvietosta ja olimme varmaan nauttineet oluen tahi kaksi.
Vastaamme asteli partainen kaveri, hänellä taulun tapainen kainalossaan ja rahat oli illan kuluessa juotu. Mutta lisää piti saada – siis olutta ja rahaa – ja hän oli hakenut maalauksensa ja kaupitteli sitä meille. Kaupat syntyivät viidellä markalla – siihen aikaan kapakasta sai oluen markalla, joten hinta olisi tänään ollut pari kymppiä euroina.
Kun otin siitä kuvan äsken kännykällä niin Samsung ehdotti uuden ottoa, koska joku oli räpyttänyt silmiään. Oli niin elävän näköinen teos, että känny luuli sitä aidoksi ihmiseksi!
Toinen lähes yhtä vakuuttava hankinta on ollut J. Ojalan pohjalaismaisema. Nyt kun rikos on vanhentunut, niin voin kertoa, että tämä taideteos on vaihdettu jiirileikkuriin. Sitä Ojala tarvitsi taulun kehysten valmistamiseen.
Muistelimme hankintoja Ullan kanssa. Hän kysyi mahtaako kumpikaan näistä olla millään tavalla niittänyt mainetta. Tarkistimme asian Googlettamalla.
Ilmeni, että taiteentuntemuksemme hankintapuolella on ala-arvoinen. Sinänsä se ei yllättänyt meitä kumpaakaan.