Tänään tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun suuri ja mahtava Neuvostoliitto räjäytti yhden atomivoimalan Tšernobylissä.
Ei se suurempia pelkoja ja ahdistusta herättänyt Turun seudulla. Tosin seuraavana kesänä taisi sienien poiminta olla hieman normaalia rauhallisempaa.Neuvostoliitto ei sen jälkeen montaa vuotta elänyt. Suuren ja mahtavan kuolinkouristukset aiheuttivat Suomessa laman.
Sitä paikkaamaan minä ja muutama muu puuntyöstökonekauppias suuntasi markkinointitoimenpiteet itänaapurin raunioille. Siellä siirrettiin nopeasti valtion omaisuus parempaan talteen ja näillä rahoilla perustettiin yksityisiä yrityksiä – raha piti pestä huolellisesti.
Olin myyntimatkalla Kiovassa -91 ja viikonloppuna meillä oli oppaana paikallinen kaveri, joka osasi englantia. Kävimme katsomassa Kiovan Dynamon jalkapallo-ottelua ja paransimme muutenkin maailmaa.
Heti ydinonnettomuuden jälkeen oppaamme kertoi olleensa pelaamassa jalkapalloa lähellä Tšernobyliä. He eivät tienneet onnettomuudesta, kuten eivät muutkaan venäläiset ja peli pelattiin aivan normaalisti.
Käyntimme aikana, siis viisi vuotta tapahtuman jälkeen, virallinen tieto oli, että onnettomuuden aiheuttamana oli välillisesti kuollut parisen sataa ihmistä.
Oppaamme kertoi, että se oli suuri vale. Pelkästään heidän joukkueestaan oli menehtynyt viisi nuorta miestä. Ja hän kertoi, että kukaan heidän joukkueestaan ei usko elävänsä enää kauaa.
Dynamon joukkueessa pisti silmään tuulennopea laitahyökkääjä. Laitoin nimen
muistiin ja piti seurata hänen uraansa. Mutta se kyllä unohtui – oli laman
aikana parempaakin tekemistä.
Firma selvisi hengissä 90-luvun alun lamasta, mutta pahaa epäilen, että oppaallemme ei käynyt yhtä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti