tiistai 30. elokuuta 2022

Paluu suunnistuksen pariin

Vihdoin polven loukkaantumisen jälkeen ryhdistäydyin ja menin oikein kunnon suunnistukseen. Ja löysinkin maaston, josta en olisi pitänyt edes terveenä.

Ja näin se homma eteni:

K-1: Vaikka reittiviiva kertoo toista, tämä meni ihan OK.

1-2: En lähtenyt noille pikkupoluille, vaan jalkoja säästääkseni isolle uralle.
Sitten juuri ennen rastia valitsin väärän polun ja kartoitin muutaman minuutin pusikoita. IHANAA!!!

2-3: Löysin polkuja ja ihan juoksinkin välillä. Rasti löytyi hienosti.

3-4: Kuten edellä!

4-5: Löysin polun, joka vei pellon reunaan. Pellolta jatkoin matkaa mäen reunaa. Luulin kartan mittakaavan olevan 1:10000 ja pitkäksi meni kun voimia oli vaikka muille jakaa. Sitten väsyin ja ymmärsin nousta mäelle ja rastille.

Ei tämä ollutkaan niin helppoa kuin luulin.

5-6: Tuo hakkuuaukea oli tehty 10 vuotta sitten. Koko rastiväli oli pelkkää pusikkoa ja risukkoa. Tähän maaston tulen seuraavan kerran seuraavassa elämässä! PRKL!

6-7: Pääosin tietä ja polkua. Runttasin valtavilla voimillani Jokisen Jussin ohi (sarja H80).

7-8: Päätin kiertää vasemmalta ja löysin taas risukot. Jussi valitsi oikean reitin ja oli ennen minua rastilla.

8-M: löysin ongelmitta maalin.

Yllätyin kuinka hyvin jalkani toimi tässä maastossa.
Polvi on ihan OK, akilles valittaa.
Jos palaudun hyvin, niin menen huomenna vielä Turku-Rasteille.

Reittiviivan väri ei oikein kuvaa vauhtia.
Se muuttuu punaiseksi vasta konttausnopeudessa.

Tämä kuva kertoo etenemisnopeuden oikein.
Tummanpunainen on juoksua ja tummansininen hidasta kävelyä.


sunnuntai 28. elokuuta 2022

Nautelankoski

Sain tänään vaimon liikkeelle ja lähdimme pienelle kotiseutumatkalle. Ihan Lietoon ja Nautelankoskelle asti.

Monta kertaa olen siitä ohi ajanut sekä Aurajoen itäistä että läntistä puolta, mutta koskaan en ole koskelle pysähtynyt.

Ensi tutustuimme viime vuosisadalla eläneen kartanonherran Lauri Nautelan kokoelmiin.

Siellä oli mm. karttoja Aurajoen vesistön alueesta vuosituhansien saatossa. Niistä näki, että syntymäpaikkani Kyrössä oli meren rantaa 7500 vuotta sitten. Nyt paikan korkeus meren pinnasta on noin 60 metriä. Ja nousu jatkuu…

Sitten tutustuimme kosken rannalla sijaitsevaan myllyyn. Se on museoitu ja siellä pääsee tutustumaan myllyn toimintaan, vaikka jauhoja siellä ei enää jauheta. Jauhojengiäkään en paikalla nähnyt, ainoastaan turisteja ja oppaita.

Koskivoimalla pyöritettiin myös sahaa, mutta se on purettu toiminnan loputtua.

Koski on varsin suuri
. Sillan kohdalla putousta on 11 metriä ja kokonaisuudessa kosken pudotus on 17 metriä. Tällaisella savikkoalueella se on todella merkittävä.

Lopuksi museon kahvilassa virvokkeita – tällä kertaa kahvia ja nisua.

Kosken yläpuolella on rakennettu pato, joka ohjaa vedet alhaalta katsoen vasemmalta puolelta myllyn ja sahalaitoksen käyttöön - silloin ennen.

Vaikka elokuussa on satanut runsaasti, ei koski kuohu kovinkaan voimakkaasti.

Kosken kallioilta löytyi pari kappaletta hiidenkirnuja!

Museon kartta merenpinnan korkeudesta 7500 vuotta sitten.
Syntymäkotini sijaitsi silloisen merenlahden pohjukassa
sanan Kyrö K:sta luoteeseen.



lauantai 27. elokuuta 2022

Ennätyskunnossa

Toimimme eilen ja tänään aamupäivän Gaian hoitajina. Omistajat viettivät hääpäivää pitkän kaavan mukaan.

Kun koira tänään lähti, lähdin minäkin – pyöräilemään!

Poljin ensin Piikkiöön. Sieltä jatkoin pohjoiseen kohti Kirismäen risteystä. Löysin pienen hiekkapolun ja parin kilometrin jälkeen tulin asutustaajamaan. En tarkalleen tiennyt missä olen ja kaivoin esiin kännykän. Google näytti sijainnin ja pääsin pian tutulle tielle Piikkiöstä Littoisiin.

Edellä meni ihan pyöräilijän näköinen mies, joka polki varsin nopealla frekvenssillä eteenpäin. Vastatuulessa ja ylämäessä sain hänet kiinni, kun minulla oli sähköavusteinen pyörä allani.
Keskustelin hänen kanssaan poljinnopeudesta ja hän kehotti käyttämään varsin nopeaa polkemista.

Siinä jutellessa hän kertoi iäkseen kahdeksankymmentä vuotta ja pyöräilleensä nuorempana noin 15.000 km vuositasolla. Oli käynyt tänään Salossa kääntymässä ja kertoi, että alkaa jo hiukan tuntua jaloissa, kun vuosi sitten oli käynyt Tuonelan portilla eikä vielä ole täysin kuntoutunut.

Kun vaikutti siltä, että kilpailuvietti oli lauennut saavuttaessani hänet, kerroin jääväni juomatauolle ja toivotin hyvää matkaa.

Loppumatkan poljin sitten hänen ohjeiden mukaisesti pienimmällä avustuksella. Vauhti nousi mutta niin nousi pulssikin.
Garmin ilmoitti, että olin polkenut ennätykseni 40 km matkalla.

Kirismäen risteyssillan alle en löytänyt, mutta löysin sentään kotiin.

Kehityskelpoinen nuori mies.
Garminin mukaan rikoin tänään heinäkuussa tekemäni nopeusennätyksen.
Seuraavaksi pitäisi rikkoa tuo pituusennätys!
Itse asiassa nuo kaikki kolme samalla kertaa! 😂



torstai 25. elokuuta 2022

Kato on käynyt!

Nauvon kirkonkylän jälkeen on levähdyspaikka lammen rannalla. Lampi laskee mereen Saaristotien alta.

Lammessa on joka kesä pesimässä kyhmyjoutsen. Tänä vuonna jopa kaksi, mutta toisen pesintä epäonnistui.
Onnistuneella oli kuusi poikasta, kun ne näin ensimmäisen kerran heinäkuun alussa.

Olen siitä ohi ajaessani autolla ja polkupyörällä katsellut poikasten kasvua.

Tänään palatessamme kaupunkiin pysähdyimme taas niitä katsomaan ja otin esille myös kameran.

Joutsenpari ja poikaset olivat lammen vastarannalla aika kaukana, mutta sain ne sentään kuvattua.

Olivat kasvaneet ja alkavat lähestyä emon kokoa. Jäljellä niitä oli enää neljä. 

Ilmeisesti hauki on käynyt saalistamassa kaksi poikasta.
Saattaa se olla merikotkakin, mutta epäilen, että joutsen pystyy puolustamaan poikasiaan kotkaa vastaan. Kotkalla lienee runsaampi ja helpompi saalis merimetsoista, joita on täällä runsaasti.

Tässä joutsenpariskunta ja kuusi poikasta heinäkuussa.
Kuva otettu kännykällä parin metrin etäisyydeltä.

Emo ja neljä poikasta.
Isäntä ei mahtunut tähän kuvaan.
Etäisyys parisen sataa metriä ja pitkä optinen putki ei antanut kovin terävää kuvaa.



tiistai 23. elokuuta 2022

Paluu mökille

Masentuneena joko pääministerin elämäntyylistä tai omien jalkojeni tilasta lähdin viikonloppuna Nauvoon.

En bailaamaan vaan lepäämään.

Mökillä lepo tarkoittaa pienimuotoisia fyysisiä aktiviteetteja. Jos olisin täysin terve, niin tekisin jotain repäisevää. Joisin mietoja alkoholijuomia, tanssisin ja valvoisin aamuneljään.

Nyt nilkutin maanantaina kuuden kilometrin lenkin. Merkitsin sen juoksuksi rakkaaseen liikuntapäiväkirjaani. Se on kuitenkin aika optimistinen arvio – kilpakävelijät liikkuvat kaksi kolometriä siinä ajassa kuin minä juoksen yhden.

Tänään sentään pyöräilin kolmekymmentä kilometriä. Enkä usko kilpaurheilijoidenkaan etenevän tuplamatkaa tuolla alustalla, vaikka kuinka polkisivat.

Päivän lenkki oli se vakio kolmekymppinen täällä Nauvossa.
Liikenne oli jo paljon rauhallisempaa kuin aiemmin.




perjantai 19. elokuuta 2022

Kympin tyttö?

Rakastettu ja ihailtu pääministerimme repäisi taas.

Hän oli muitten julkkisten kanssa kotihipoissa. Alkoholia nautittiin ja tanssittiin antaumuksella.
Pääministeri myös esiintyi juhlista tehdyllä videolla, ilmeisen halukkaasti. Kuten kaikki nykyään, video julkaistiin somessa.
Pääministeri oli yllättynyt julkaisusta.

Paikalla oli parikymmentä kaiken sorttista julkkista – niitähän nykyään riittää.
Meno vaikutti ja jutut kuulostivat siltä, että juhlissa oli nautittu alkoholin lisäksi myös huumausaineita.

Pääministeri vähätteli asiaa, että juu sellainen kuvattiin joitakin viikkoja sitten. Mutta ei hän ollut nauttinut huumeita eikä hän ollut havainnut muittenkaan käyttäneen.
Muutama viikko sitten aikamääre tarkoitti, että Sanna oli silloin kesälomalla.

Lopulta kyllä selvisi, että juhla oli kaksi viikkoa sitten kun rouva pääministeri oli jo palannut lomilta valtiomme tärkeimmäksi henkilöksi. Pääministerin sijaista hän ei vaivautunut määräämään huuruisen juhlimisensa ajaksi.

Aika edesvastuutonta menettelyä pääministeriltä.
Kun on oikein pyrkinyt tuohon virkaan, niin pitäisi kyllä ymmärtää vastuunsa ja maailmanpoliittinen tilanne.

Meillä on yli tuhat kilometriä rajaa Venäjän kanssa ja tiedoksi, että Putin käy veristä sotaa toisen naapurinsa kanssa. Silloin voisi PM rajoittaa viinillä hankittua känniä ja pysytellä kaidalla tiellä.

Mutta kun hän on nätti tyttö ja selkeä puheissaan, niin pitääkö hyväksyä tällainen toiminta?

Alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että Sanna Marin ei ole vielä ihan kypsä pääministerin tehtäviin!

Tämä kuva ei ole viime bileistä, joihin PM on osallistunut.



torstai 18. elokuuta 2022

Stenvallin taidetta

Ruissalon Telakan rakennuksissa on kesäisin vahvaa toimintaa.

Ensin kävimme ravintola Tenlenissä nauttimassa amerikkalaisen keittiön antimia. Tulimme sinne ennen kolmea taivaan lähettäessä kunniaksemme salamoita ja sadetta. 

Paikka oli oikein suosittu – pois lähtiessämme pöydän olivat jo melkein kaikki varattuja.
Ruoka oli ihan kohtuullista, mutta ei se tarkoita, että sinne toiste menisimme kovin nopeasti!

Jälkiruuan kävimme nauttimassa Gaggui Kaffelan tiloissa. Sinne oli tosin liikuntarajoitteisten vaikea päästä jyrkkiä portaita pitkin.

Mutta kiipely kannatti, kun sai käydä ihailemassa Kaj Stenvallin sarkastisia piirroksia herra Putinista.
Niitä oli siellä esillä kymmenittäin ja miksei olisi kun mies kertoo tehneensä niitä yhden päivässä tänä kesänä.

Poikkesimme vielä jokirannassa oluella.

Me kaikki toivomme, että näin Putinille käy tässä sodassa.

Putin kuuntelee tuomiotaan!

Lopputulema!



tiistai 16. elokuuta 2022

Kroisoksen lomamatka

Onnistuimme eilen tekemään oikein kunnon lenkin veneellä – ensimmäisen tänä kesänä.

Lähdimme kohti Korppoon ja Nauvon välistä salmea. Vasta kun pääsimme salmen eteläosaan, päätimme minne menemme.
Tuuli oli sellainen, että maakrapukin uskalsi lähteä kiertämään Korppoota.

Ajelimme hiljaista vauhtia, sellaista että veneemme plaanasi juuri ja juuri. Rumarin ja Korpoströmin välissä oli nopeusrajoitus 15 km/h, joten se oli ajettava hiljaa.

Pysähtelimme välillä katselemaan maisemia ja muistelemaan menneitä.

Aina ennen olen käyttänyt merikorttia suunnistukseen, mutta nyt siirryin nettiaikaan. Käytin Merellä-sovellusta, se on oikein sopiva tällaiselle, joka ei ole vielä ehtinyt opetella merimerkkejä!

Aikaa kului nelisen tuntia ja bensaa kului noin 20 litraa.
Matka oli pituudeltaan noin 50 kilometriä.

Tuolla määrällä Kia Niro olisi kulkenut siististi ajellen kymmenkertaisen matkan.
Joten tässä taisivat olla tämän kesän veneilyt!

Lähtö Thorasinlahdelta.

Gyltön edustalla pääsi nauttimaan avomeren tunnelmista.

Olihan siellä tuulivoimalla eteneviäkin.

maanantai 15. elokuuta 2022

Tähtäin Euroopan mestaruuteen

 Olin suunnitellut meneväni tänään parin tunnin pyörälenkille.

Nautimme eilen naapureiden kanssa kuohujuomaa ja viskiä sen verran runsaasti, että tällaisen tottumattoman väkijuomien käyttäjän ohimoissa aamulla hiukan jyskytti ja päätin vaihtaa lajia.
Menin kävelylenkille ja taistelin yli tunnin lenkin minulle ihan reipasta vauhtia.


Viime torstaina keskustelimme sukutilaisuudessa rogaining-suunnistuksesta. Veljenpojat Timo ja Tommi ovat menossa MM-kisoihin parin viikon päästä ja tavoitteena heillä on mitalisija. Eikä voittokaan tulisi täytenä yllätyksenä.


Me Maijan kanssa olemme ultraveteraanien sekasarjassa olleet voittamattomia SM-kisoissa ja puolittain päätimme osallistua ensi vuoden syyskuussa Pöytyällä järjestettäviin kisoihin.

Tässä linkki kisasivuille: https://www.tume.fi/erc2023/

Voittoa emme olisi lähdössä hakemaan. Sarja on yli 65-vuotiaille ja meidän sisarusten keski-ikä on silloin neljätoista vuotta yli alarajan. Joten jos pystymme edes yhden parin voittamaan, niin moraalisesti olisimme mitalit ansainneet.

Pitää ruveta tekemään pitkiä juoksu/kävelylenkkejä jatkossa parikin kertaa kuukaudessa. Ja pitkillä tarkoitetaan yli neljän tunnin liikuntoja!

Jos kuntoutus sujuu kohtuullisesti, niin voisihan sitä mennä osallistumaan vielä kerran (tai kaksi?☺) jopa maratonille.
Aamulenkki.



sunnuntai 14. elokuuta 2022

Auringonlasku

Tulimme eilen takaisin mökille.

Pyöräilin illalla ennen auringonlaskua Sexnappan luoteisimpaan kärkeen ihastelemaan maisemia.

Pimeää pelkäävänä yösuunnistajana tein vaan reissun liian aikaisin ja parhaat värit jäivät näkemättä.

Sinne piti ensin ajaa pyörällä kuusi kilometriä ja sen jälkeen vielä kävellä muutama minuutti.

Mutta oli se vaivan arvoista – kerran vuosisadassa!

Kello oli yhdeksän, auringonlaskuun aikaa vielä noin puoli tuntia.
Vasemmalla saari nimeltään Lammassaari.

Niemen kärjessä on kummeli.

Tämän kuvan suunta on Thorasinlehdelle.
Se on kesäisin suosittu ankkuripaikka suojaisan sijaintinsa vuoksi. 

Kävin aamulla soutamassa Lammassaaren ympäri.
Saaren takana viilettää Viking Grace, 
pääsin nauttimaan sen aalloista.



lauantai 13. elokuuta 2022

Parta lähti

Kävin eilen fysioterapeutilla, hän hiukan käsitteli pohkeitani.

Tänä aamuna heräsin vasta vähän ennen kahdeksaa – yöunta oli tullut yhdeksän tuntia. Sellaista tapahtuu meikäläiselle ani harvoin, viimeksi ehkä joskus puoli vuosisataa sitten.


Niinpä ajattelin, että tänään on hyvä päivä koittaa juosta vitonen neljäänkymmeneen minuuttiin.


Olen luvannut ajaa parran pois, kun se tapahtuu. Nivelkierukan repeämisestä on kulunut yli neljä kuukautta. Olen sen jälkeen hölkännyt noin 40 kilometriä, vauhti on ollut hieman alle yhdeksän minuuttia/km.


Lähdin kotoa liikkeelle reippaasti. Vauhti kahdella ensimmäisellä kilsalla 7.40. Tosin se oli lievään alamäkeen.
Vielä kolmaskin kilometri meni alle 8 min/km.


Kääntöpisteeltä oli vastaavasti lievää ylämäkeä ja vauhti tippui, mutta säilyi sentään niin hyvänä, että tiesin alittavani ilman suurempia vaikeuksia tavoiteajan.


Taisin jopa ottaa pienen loppukirin ja pääsin 40 s alle tavoiteaikani.
Syke nousi maksimissaan 156:een – niin ylös se ei ole tainnut nousta puoleen vuoteen.


Ajoin parran pois heti lenkin jälkeen.
Hikikään ei ollut ehtinyt kuivua.

Tämä otettu ennen parranajoa.
Hiki olikin tullut parran ajamisesta, ei juoksusta!

Laitetaan tähän todiste, että tosiaan juoksin matkan alle tavoitteeni.


perjantai 12. elokuuta 2022

Sukujuhla

Vietimme eilen sukujuhlaa Salossa.

Tänä vuonna juhlimme isämme serkun Ainon satavuotispäivää – tosin päivänsankari itse siirtyi tuonpuoleiseen jo kaksi vuotta sitten.
Alun perin tätä oli tarkoitus viettää Ainon sisarusten lasten kanssa, mutta he eivät oikein innostuneet asiasta.

Joten me kaukaisemmat sukulaiset saimme pitää kestit ihan keskenämme. Mukana olivat me viisi sisarusta ja jonkin verran jälkikasvua. Yhteensä meitä oli vajaat kaksikymmentä.

Ainohan eli ilman miesriesaa koko elämänsä. Kun joku häneltä uteli, miksi fiksu, kaunis ja seurallinen neito ei koskaan päätynyt avioliiton satamaan, hän vastasi ilkikuriseen tapaansa: miksi mennä vaivaksi yhdelle, kun voi olla iloksi niin monelle.

Kun äitini jäi leskeksi, hän muutti asumaan samalle kadulle kuin Aino. Sen jälkeen he viettivät paljon aikaa yhteisissä harrastuksissa. Kävivät kielikoulua, kävelivät toiselle puolelle kaupunkia ostamaan tarjouskahvia ja pysyivät hyvässä kunnossa.

He matkustelivat paljon yhdessä, myös hiukan kauempana. Kanarialla, Madeiralla. Ja pääsivät käyttämään kielitaitoaan...

Ilta oli pyhitetty kertomuksilla Ainosta. Niitä riitti runsaasti.

Otimme myös perinteisen potretin meistä sisaruksista. Valoa oli hiukan vähän ja kännykän kuva oli hieman epätarkka. Toisaalta se oli vaan hyvä, kun kohteet alkavat olla jo hieman rapistuneita!

Tässä me Helenan ja Maunon jälkikasvu olemme.
Oikealta vasemmalle Matti, Leena, Sirkkaliisa, Maija ja Ilkka

Tässä Aino.
Valitettavasti lasi peilasi kuvanottajaa ja vähän muutakin mukaan!



torstai 11. elokuuta 2022

Onnettomuusherkkä suunnistajanuorukainen

Paluu takaisin suunnistuksen pariin tapahtui vaiherikkaasti.

Menin pyörällä rasteille Littoisissa, matkaa kun oli vain 6 km.

Noudatan pyöräillessä liikennesääntöjä ja ylittäessäni Littoistentien suojatietä pysähdyin antaakseni tietä autolle.
Mulla oli suunnistusnastarit jalassa ja polkimissa on teräsreunat. Kun pyörä pysähtyi, myös jalkani pysähtyi polkimeen ja seurauksena oli kaatuminen.
Kyynärpää veressä, lonkka mustelmilla ja pikkuisen sai tälliä myös polveni - ja nimenomaan se polvi, josta repesi keväällä nivelkierukka.

Harkitsin palata kotiin, mutta kun kyse oli ensimmäinen suunnistus aikoihin, jatkoin matkaa tunnustellen tilaani.

Valitsin lyhimmän 2 km matkan. Sehän on tarkoitettu vanhuksille ja vammaisille. Siis minulle kahdestakin syystä.

Matkaa lähtöön oli jo liikaa, mutta en kehdannut palata takaisin pyörälleni ja keskeyttää.

Ykkösellä tein kunnon mutkan, kävin vieraalla rastilla ja hain vielä sitäkin - ei hyvin alkanut uusi suunnistusurani.

Sitten ymmärsin rauhoittua ja muistin, että täällä on enemmän polkuja luonnossa kuin kartalla.

Neloselle mennessä minut ohitti kuudenneksi sijoittunut vanha kapiainen (minua sentään viitisen vuotta nuorempi). Näin hänet vielä rastilla 5, mutta sieltä hän lähti 180 astetta väärään suuntaan.

Lopunkin menin rauhallisesti, mutta juoksin kyllä muutamia pätkiä poluilla.

Tuloksissa sijoituin tässä vajaiden ryhmässä toiseksi.
Ensi kerralla menen jo kolmen kilometrin radalle.

Kuva ei ole tarkoitettu heikkohermoisille!

Ykköselle mennessä tein alkeellisen virheen.
Näin parin suunnistajan menevän sinne päin ja seurasin heitä.
Löysin rastin, se ei ollut omani.
Loppu meni hyvin mutta todella hiljaa.
Lonkka ja polvi eivät tykänneet juoksusta heti kaatumisen jälkeen!


tiistai 9. elokuuta 2022

Nauvossa

Veimme eilen koiran takaisin Airistolle ja jatkoimme matkaa Nauvoon.

Kymmenen päivän poissaolo mökiltä ei näkynyt kartanolla.

Siis tässä yhteydessä kartanolla tarkoitetaan mökin pihamaata – mitään kartanoa täällä ei ole. Tai on siis runsaan kilometrin päässä Thorasin kartano. Hiukan on sekin jo päässyt rapistumaan, tosin ei niin paljon kuin meidän tönömme.

Tänään meri oli tyyni ja lähdin aamulla soutelemaan. Tein pisimmän lenkin uudella veneellä. Runsaan tunnin urakointi alkoi jo tuntua reisissä.

Kävin sienestämässä ja sain sen verran kantarelleja, että Ulla sai tehtyä niistä herkullisen kastikkeen. Hain Bodenista siiklejä ja söimme oikein maittavan aterian.

Aamun soutu.
Kyllä Karppinen oli hiukan nopeampi!

Tässä tiedot iltakävelystä.
Vauhti oli selkeästi hitaampaa kuin soutaen.


sunnuntai 7. elokuuta 2022

Koira lähti, parta ei.

Tein Gaian kanssa pienen aamukävelyn ja aloin sitten valmistella Nauvoon lähtöä ja koiran palauttamista omistajilleen.

Ulla kärsii jotain vatsavaivaa ja hän passasi mökille lähdön – sellaista ei ole tapana tapahtua, joten rouva on todella kipeä!

Joten lastasi koiran tarvikkeineen autoon ja vein hänet Airistolle. Runsaan viikon poissaolon jälkeen koira ei mitenkään riehaantunut omistajat tavatessaan. Mutta ei sentään lähtenyt kanssani paluumatkalle Turkuun. Piti oikeaa laumaansa tärkeämpänä kuin minun seuraani.

Omistajat totesivat saaneensa sellaisen käsityksen, että heidän pitää tulevaisuutta varten hakea uusi hoitopaikka Gaialle.
Kerroin, että herttainen koiranne on ollut pari päivää varsin siedettävä, että peruutan tämän lupaukseni lopullisista hyvästeistä Gaialle.

Kotiin palattuani puin juoksuvarusteet ylleni ja lähdin varovaisesti kokeilemaan, miten juoksu sujuu parin viikon tauon jälkeen.
Hyvin se meni, saattaa minusta tulla vielä jonain päivänä juoksija.

Parran lähtö lähestyy. Aika vitosella pitää vielä parantua kahdella minuutilla.

Seuraavassa selfiessä lupaan olla sileäposkinen!

Päivän juoksulenkki.
Olisihan se 40 min alittunut jo tänään, jos olisin tosissani juossut!



lauantai 6. elokuuta 2022

Kaunotar ja paholainen

Samassa persoonassa!

Haimme tämän persoonan hoitoon viikko sitten perjantaina – huomenna viemme hänet takaisin omistajilleen.

Meillä oli aikoinaan myös paimenkoira, sekin oli ongelmakoira, joten kokemusta  koiraongelmista 
on entuudestaan.

Tämä Gaia, joka meillä on hoidossa, on vasta puolitoistavuotias, ehkä siitä kouluttamalla saa mukavan kaverin. Mutta tällaisena se on paha rasite.

Kotona se on pääasiassa ihan mukiinmenevä. Mutta koiraa pitää ulkoiluttaa ja siellä ne ongelmat tulevat esille. Kaiken liikkuvan kohtaaminen on rasittava hetki. Haukkuminen ja ryntääminen kohti kohdetta kuuluu asiaan. Ja voimakkaasti.
Kyllä minussakin on vikaa, en osaa lukea koiraa hyvin. Enkä osaa enkä halua koiraa kouluttaa, olen koiran kusettaja.

Mutta kyllä eläimen luonnekin on hieman viallinen. Tai sitten se on vaan ominainen paimenkoiralle.
En tiedä, en ymmärrä, enkä oikein välitä.

Mutta onhan se nätti. Ja hetkittäin aivan ihastuttava.
Ja toisina hetkinä äärettömän rasittava.

Jos nyt jotain positiivista hakee tämän eläimen ja minun viikon mittaisesta symbioosista, niin akilles-jänteen oireilu on parantunut. Olemme yhdessä kävelleet pari tuntia joka päivä.
Yritän tehdä lenkit siihen aikaan, kun ihmisiä ja pyöriä ei ole pahemmin liikkeellä. Mutta kaikki muutkin ongelmakoirat ulkoilutetaan niihin aikoihin!

Mitä polvelle on tapahtunut, se selviää lähipäivien aikana. Aamulla ensimmäisellä lenkillä polvi on ollut jäykkä ja kipeä. Mutta päivän mittaan se kyllä vertyy. Ensimmäinen juoksulenkki paljastanee totuuden.

On se nätti.
Ja katsoo ihmistä silmiin!

Koira heittäytyy usein selälleen.
Ei alistuakseen, vaan kerjätäkseen rapsutuksia.

Paimennusominaisuus tulee esille kun menen vessaan.
Ovi on jätettävä auki, jos sen laittaa kiinni tämä otus osaa avata sen.
Silmäräpäyksessä - ei se tyhmä ole!
Jos oven laittaa lukkoon, niin rakki raapii oven hajalle.
Sinänsä tämä ei ole minulle ongelma, mökin puuceessäkin istun aina ovi auki
ja ihastelen merellistä maisemaa sekä lintujen pesimistä.

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Syytä juhlia - taas!

Hoitokoiramme Gaia vaatii kolme lenkkiä päivittäin. Ihme kyllä polveni on kestänyt ne lenkit kohtuullisesti, vaikka eläin tempoo voimalla eri suuntiin kun jotain erilaista tulee vastaan.

Vaikeimmat tapaukset ovat pyöräilijät, juoksijat, muut koirat, peurat, autot, mopot ja kaikki sähköllä liikkuvat kohteet. Kävelevä ihminen yleensä ei aiheuta pahempaa paniikkia.

Kaikissa näissä häiriöissä 25 kiloa teräksisiä lihaksia lähtee maksimivoimalla johonkin suuntaan. Siinä on repaleinen nivelkierukka koetuksella.

Yllättäen polvi on ne kestänyt ja viimeksi minua vaivannut akillesjänne on jopa parantunut. Kävelyni alkaa olla suhteellisen normaalia - hidasta tosin kun voimaa ei jaloissa vielä ole.

Aamukävelyn jälkeen kävin ajamassa tunnin lenkin sähköpyörällä. Se sujui hyvin.

Maija tuli käymään iltapäivällä kuohuviinipullon kanssa. Hän oli eilen tehnyt kaupan plantaasistaan ja saanut pullon kiinteistövälittäjältä.

Välittäjä oli BO LKV ja kauppa tehtiin pari kuukautta myyntisopimuksen teosta. Tosin välittäjän esittämää hintaa ei siitä saatu, mutta sen sisareni tiesi alueella tehtyjen kauppojen perusteella.


Kuvassa Maija, lasit, pullon kylki ja Ullan tekemät lohivoileivät.
Eikä tämä riitä - Maija lupasi viedä meidät vielä herkuttelemaan johonkin ravintolaan syksymmällä.

Tässä kuva vauhdikkaasta pyörälenkistäni.
Reipas etelätuuli teki sen, että tuuli pyöri ja tuntui siltä,
että mennen tullen oli vastatuuli!


tiistai 2. elokuuta 2022

Dementia iskee?

Nyt näyttää siltä, että dementia hyökkää päälleni sapelit kalisten.

Tässä iässä arkirutiinit ovat erittäin tärkeitä. Ne varmistavat hyvät yöunet ja pitkän elämän (jos nyt sitä kaipaisi!).

Yksi rutiineistani on se, että myöhäisen lounaan (siinä viiden huitteilla, se on päivän pääateria) yhteydessä juon tölkillisen olutta. Se on Lidlistä ostettua ja sisältää 2,8 % alkoholia. En siis juo sitä päihtyäkseni.

Olen muutenkin luopunut juopumukseen tähtäävästi alkoholia sisältävien juomien nauttimisesta jo vuosikymmeniä sitten. Kahdestakin syystä.
Ensinnä en tule yhteen sen hilpeämmäksi seuramieheksi, vaikka suonissa virtaisi kolmen promillen verta.
Toiseksi en humallu kovin helposti, joten saidalle miehelle se tulisi kaiken lisäksi kalliiksi – turhan takia.

Illalla sitten otan ihan oikean keskioluen, Sandelsia tai Karhua.

Edellispäivänä kävi niin, että nautin tästä kevytoluesta noin kolmasosan, tölkki jäi pöydälle, enkä sitä sitten kaivannut. Huomasinkin tapahtuneen vasta illalla juotuani sen oikean oluen. Selvisin tästä henkisesti ja nukuin hyvin.

Eilen join sen kevytoluen viimeiseen pisaraan. Mutta huomasin illalla ennen nukkumaan menoa, että se oikea olut oli vielä juomatta. En sitä enää kymmenen maissa ruvennut juomaan, koska siitä olisi seurannut yöllinen vessakäynti. Tai kaksi! 

Kahtena peräkkäisenä iltana on käynyt tällainen dementinen tapaturma. Nyt alkaa pelottaa miten tauti kehittyy ja kuinka nopeasti!

Tätä litkua (se on vaimon määrite) juon ruuan kanssa ja joskus myös lenkin jälkeen.
Mielestäni on erittäin hyvän makuinen.
Parempi kuin ne 0-oluet.
Ja voi mennä auton rattiin, vaikka olisi juonut parikin.



maanantai 1. elokuuta 2022

Elämä hymyilee

Tein pitkän aamukävelyn Gaian kanssa. Toista tuntia kului aikaa ja akilles alkaa kestää normaalia kävelyä.

Pian tässä taidetaan juosta kuin pikkupoikana…

Sitten kävin auttamassa Maijaa. Hän oli myynyt plantaasinsa Illoisten alueella. Runsaat kaksikymmentä vuotta hän oli siellä harjoittanut pienviljelyä ja viettänyt kesäpäiviään.
Timo oli myös mukana, veimme ne tavarat, jotka eivät ostajalle kelvanneet joko kiertoon tai kaatopaikalle.

Kävin vielä ulkoiluttamassa koiran ennen kuin alkoi kaatosade. Puolessa tunnissa tuli sademittariin 15 mm.

Iltalenkin tein koiran kanssa yhdeksän aikoihin. Oli täysin tyyntä, pelloille oli noussut usvaa eikä ääntäkään kuulunut. Se tietenkin saattoi johtua heikentyneestä kuulostani!

Ja koirakin käyttäytyi hyvin.
Elämä hymyilee.

Naapurin kohta kaksivuotias tyttö ihastui Gaiaan.
Hänellä on kotona koira, joten neito on tottunut koirankesyttäjä.
Niin hyvin heillä synkkasi, että kielisuudelmakin vaihdettiin. 😳

Kuva iltalenkiltä.
Oli hieno tunnelma.