torstai 30. kesäkuuta 2022

NATOon ja vähän muuallekin

Rakas Päiväkirja!

Tässä on helteet piinanneet niin, ettei ole jaksanut edes kirjoittaa.

Tiistaina siis lapset ja lastenlapset lähtivät takaisin Tampereelle.
Niin mekin ja veimme Joonan Juhan luokse tekemään raskasta työtä palkkaa vastaan. Nuori mies jaksaakin paremmin näillä 30 asteen keleillä.

Kotona hieman helpotti, kun laittoi lämpöpumpun jauhamaan kylmyyttä.
Mutta vain hetkeksi, lähdin Lietoon Satarasteille ohjaamaan liikennettä. Selvisin siitä runsaalla nesteytyksellä.

Madridissa neuvoteltiin Suomen ja Ruotsin liittymisestä Natoon. Amerikkalaiset käänsivät Turkin presidentti Erdoganin pään ja hän lupasi tukea meidän jäsenyyttämme. Tosin siinä oli käyty monta iltalypsyä tekemässä ennen kuin palikat saatiin kohdistettua.

Keskiviikkona palasimme takaisin mökille. Täällä ei ole jäähdytystä ja lämpötila on sekä sisällä että ulkona sama kolmekymmentä astetta. Mutta kun vaimo jääräpäisesti haluaa tänne, niin pakkohan se oli lähteä.

Kävin soutelemassa tällä kaarnaveneelläni. Tuuli oli aika kova ja puolen tunnin lenkissä oli riittävästi tekemistä. 7-8 m/s tuulessa ei kannata lähteä, varsinkin kun täällä lahdessa tuuli kääntyilee miten sattuu tehden ristiaallokkoa.

Tänään kävin aamulla pyöräilemässä. Matkaa taittui 40 kilometriä. Juomaa kului runsas litra ja mökillä toinen litra.
Koitin myös kävellä jalallani. Se sujuu hiljaisella vauhdilla, mutta juoksu ei vielä onnistu.

Kävimme autoillen Kvivlaxin kylässä saaren etelärannalla. Ulla kertoi käyneensä siellä pikkutyttönä ostamassa kalaa. 

Paluumatkalla ajoimme Korppoon lauttasatamaan ostamaan jäätelöt. Sähkön kallistuminen näkyi hinnoittelussa, iso tuutti maksoi neljä euroa. Emme mene sinne jäätelölle toiste!

Kvivlaxin kylän Juhannussalko.
Silloin kun meillä oli Kustavin Vartsalassa, olin monena kesänä salkoa pystyttämässä.

Varhaisteini Amalia teki ahkerasti töitä.
Mutta osasi rentoutua ikäistensä tapaan.

Hämähäkit ovat koristaneet mökin nurkan.
Se ei ole ihan symmetrinen ja priima.
Mutta ei ole tämä mökkikään! 😕



maanantai 27. kesäkuuta 2022

Työpäivä

Eilen iloitsin siitä, että usko vahvistui juoksun suhteen.

Tänä aamuna onnuin taas kuten ikäiseni ihmisen kuuluukin tehdä. Akilles ei tykännyt juoksusta yhtä paljon kuin minä.

Lastenlasten kanssa työprojektit hieman kärsivät helteisestä säästä. Kehotin heitä lähtemään merelle uimaan ja rentoutumaan. Ei Suomessa liikaa näitä hellepäiviä ole.
He suostuivat ja minä pääsin pyöräretkelle.

Päätin ajaa neljänkymmenen kilometrin lenkin. Se sujui hellesäästä huolimatta kevyesti.
Alkaa pyöräily sujua mukavasti, kun tälle kesälle on kertynyt kilometrejä noin seitsemänsataa. Ei olisi kertynyt, jos jalat olisivat olleet kunnossa.

Tänään ei tuulikaan haitannut ja poljin noin 98 prosenttia lenkistä eco-vaihteella – siis pienimmällä avustuksella.
Syke nousi hieman korkeammalle, se johtui lämpötilasta. Mökin mittari varjossa näytti 32 astetta. Nauvon sääaseman lukema oli 27,7.

Illalla viimeistelimme lasten kanssa työmaat. Lähdemme kaikki pois huomenna.

Avasimme Tiinan ja Janin kanssa kuohuviinipullon. Sanoin, ettei tätä välttämättä pidä käsittää niin, että juhlistamme teidän huomista poislähtöänne.

Mutta täytyy rehellisesti todeta, että kyllä tämä kuusihenkisen perheen yhteiselo teettää aika paljon työtä verrattuna meidän kaksihenkisen introverttiperheen arkirutiineihin!

Yksi nuorten projekteista oli kaivonkannen teko.
Vanha oli jo lahoamispisteessä.
Tässä on Amalian vuoro  käyttää ruuvinväännintä.
Mutta kyllä sitä Joonakin käytti.

Tässä minun pyörälenkkini.
Kävin kahteen kertaan tuolla Korppoon lauttarannassa.
Vastaan tuli parisenkymmentä pyöräilijää.
Minut ohitti kaksi naista, toisella oli vielä retkivarusteet pyörän selässä.



sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Kuntoilupäivä

 Olen aina paistanut lettuja, kun Janin porukka on täällä kylässä.

Nyt se on jäänyt, ruokailut menneet aika myöhäiseen ja sen jälkeen en ole jaksanut niitä tehdä.
Eilen lupasin porukalle, että saatte niitä aamupäivällä huomenna.

Sillä aikaa kun aloin valmistella Jani kävi juoksemassa kympin ja Amalia seurasi pyörällä. Tosin ei seurannut perässä, kun hänellä tuli pyörän mittariin tuplamatka.

Paistoin letut grillissä. Lämpötila oli yli hellerajan ja edessä hehkui grilli ja takana paahtoi aurinko.

Sanoinkin, että nyt tiedän miltä tuntuu naisesta, joka elää hellan ja nyrkin välissä!

Kun nuoriso lähti veneilemään, niin minä kävin pyörällä kääntymässä Korppoon lauttarannassa.
Tämä vajaan parinkympin lenkki ei riittänyt. Sen jälkeen kävin juoksemassa.

Kaksi kilometriä juoksin ja km-aika lähenteli jo kahdeksaa ja puolta minuuttia. Polvi kesti hyvin, akilles hieman lopussa kiusasi.

Taitaa minusta vielä juoksija tulla!

Kauas en uskaltanut lähteä juoksemaan.
Mutta tuplasin alkuviikon lenkin.


lauantai 25. kesäkuuta 2022

Juhannus

Aatto sujui pitkälti työn merkeissä. Minulla on kaksi kesätyöntekijää ja he ahersivat kaikenlaista. Kun yksi tuli valmiiksi, pyysivät heti seuraavaa. Ehkä syy on siinä, että olen luvannut heille palkkaa kesätöistä!

Työn ohessa ehdimme sentään tekemään paljon muutakin.
Nuoriso kävi tutkimassa meren pohjaa Juhan sukellusveneellä. Siinä on kamera ja saimme nähdä laitteen ottaman videon pohjasta.


Jokavuotinen vauhdittoman pituushypyn testi suoritettiin ja tulos kirjattiin ylös.
Tontin ympäri juoksu kuuluu myös ohjelmaan. Tänä vuonna Joona oli täysin ylivoimainen.


Joona hoiti myös pihvin grillauksen. Hiukan hän valitteli, että pihvin lämpömittari oli jäänyt kotiin. Tästä puutteesta huolimatta pihvistä tuli maukasta.


Kuuma ilma ja raskas työ teki sen, että ainakin minä olin valmis pehkuihin ennen puolta yötä.


Juhannuspäivänä työmaa jatkui. Puita kaatui ja laituriin tehtiin hieman parannuksia. Hiki virtasi koko päivän, niin että sauna laitettiin lämpiämään jo iltapäivällä.

Kävimme kirkonkylässä Minttus Kök-ravintolassa. Alkuruuaksi söimme Napaksia, nauvolaisia tapaksia. Ja pääruuaksi kukin omaa mieliruokaansa. Hyvää oli, jopa parempaa kuin itse tekemämme.

Ilta sujui edelleen rauhallisesti. Paitsi Amalialla ja Joonalla. Heille riitti energiaa helteisestä säästä huolimatta.

Amalia treenaa tasapainoaan!

Aattona oli Janin ja Juhan nimipäivä.
Vain Jani oli paikalla nauttimassa mansikkakakkua.



torstai 23. kesäkuuta 2022

Aatonaatto

Aamutoimien jälkeen lähdin kirkonkylään ostamaan Juhannukseksi ruoka ja juomaa.

Kuten ennen koronaa, tämä aatonaatto on vihonviimeinen päivä käydä kaupassa Nauvossa. K-kauppa oli täynnä, joten ostosten tekeminen oli hidasta. Ja jono kaupan kassalle pitkä ja hidas!
Alkossa kaikki kävi kuin tanssi.
Börjen kalakaupassa oli myös muutaman ihmisen jono.

Mökillä sain työllistää Joonan ja Amalian, he halusivat kesätöitä. Ja saivat niitä.
Ajoin ne sitten rentoutumaan merelle. Koko Janin perhe oli käynyt jopa uimassa ja kertoivat veden olleen kohtuullisen lämmintä.

Söimme illallisen kuuden aikoihin. Uusia perunoita, savustettua kirjolohta, Ullan tekemään silliä ja minun valmistamaa salaattia. Ihan hyvät arvosanat ateria sai.

Tunti sen jälkeen päätin lähteä kokeilemaan juoksemista.
Ensin kävelin verryttelyksi kaksi kilometriä minulle reipasta vauhtia. Sitten juoksin kilometrin. Vauhti oli hieman alle 9 min/km. Pulssi nousi yli 130 ja paita kastui.

Jos huomenna ei ole pahempia tuntemuksia, niin parin päivän päästä hieman pidempi matka!




keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Pirtua etsimässä

Iltapäivällä lähdin pyöräilemään.

Lähdin mökiltä 10 km päässä olevaan kylään nimeltään Kvivlax.

En ole siellä käynyt aiemmin.
Sinne johtaa hiekkatie, joten olen kääntynyt takaisin asvaltin loputtua.


Nyt jatkoin ja yllätyksekseni parin kilsan jälkeen tie vaihtui asvaltoiduksi.

Se on ihme täällä saaristossa, kun kyseessä on päättyvä tie. Itse kylä oli hieno ilmestys. Monia isoja taloja - kylän vauraus näkyi vierailijalle.


Tie päättyi rannalle, siellä oli iso satama ja kymmenittäin autoja parkissa ja saman verran veneitä laiturissa.


Ensimmäiseksi mieleen tuli, että kylän vauraus on peräisin kieltolain ajoilta. Suojaisa satama ja hyvät yhteydet avomerelle. Sekä sopivan hankalat väylät eksyttää tullimiehet, jos sattui olemaan arvokas lasti pikaveneessä!


Tämä on siis oma ajatukseni - mitään tietoa pirtun osallisuudesta kylän vaurauteen ei minulla ole.


Mutta kyllä näillä suunnilla on pirtua käsitelty. Minunkin mökin vanhassa saunassa on kiukaan vieressä betoninen tila, joka oli hiekalla peitetty. 
Sen tiedän, että siellä on säilytetty pirtukanistereita.

Pinnan alla oli puolen litran pullo pirtua. Se oli tarkoitettu nimismiehelle. Joka takavarikoi pullon ja poistui hymyillen paikalta - näin taru kertoo.


Kvivlax hamn.


Yhtiökokous

 Käväisin eilen pikaisesti Turussa.

Meillä oli taloyhtiön vuosikokous, siis se, jossa katsellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia.
Ilmeisesti hallitus oli valinnut päiväksi Juhannusviikon tiistain, jotta soraäänet olisivat jo poistuneet kesälaitumille.

Paikalla oli kolme osakasta kymmenestä. Kokouksessa olivat ainoastaan hallituksen jäsenet! Kertaakaan ei ole osanotto ollut näin pientä minun täällä asuessani.

Lieneekö se ollut luottamuksen osoitus vai mielenosoitus.

Joka tapauksessa hallitus sai yhtiökokoukselta hyväksynnän toimilleen ja vastuuvapaus myönnettiin pulinoitta.

Olin ilmoittanut jättäväni hallituksen ja sen puheenjohtajuuden. Ja keskustellut pihamaalla seuraavan hallituksen jäsenistä. Ehdotukseni hyväksyttiin.

Annoimme tulevalle hallitukselle budjetin tulevista hankinnoista ja päätimme kokouksen varsin pikaisesti.

Palasin mökille heti palaverin jälkeen.

Tältä näytti Kia Niron  info päivän ajoista.
Siinä on yksi kauppareissu kirkonkylään ja Turun matka.
Ei paha, tosin kaasujalkakin oli aika kevyt.



maanantai 20. kesäkuuta 2022

Tapahtumarikas päivä!

Vaihdoimme jo eilen maisemaa Nauvoon.

Aamurutiinien jälkeen lähdin pyörälenkille.

Kilometrin jälkeen vauhdikkaassa alamäessä ohitin valkopukuisen naisen.
Toisen kilometrin jälkeen pysähdyin juttelemaan paikallisen isännän ja hänen vaimonsa kanssa. Hetken juteltuamme tämä valkopukuinen nainen käveli ohitse. Ihmettelimme, kuka hän oikein mahtoi olla – sanoin epäileväni mökkinaapuriamme.

Kun jatkoin matkaa pysähdyin juttelemaan tämän kulkijan kanssa. Totta tosiaan, hän oli mökkinaapurimme Ruotsista. Kutsuin hänet istumaan kanssamme iltaa.

Kävin lauttarannassa ja käännyin kohti Nauvon kirkonkylää.
Puolessa välissä oli auto ajanut ulos tieltä. Pysähdyin, kysyäkseni tarvitaanko apua. Ei tarvittu. Autossa oli kaksi ruotsalaista ja ilmeisesti kuski oli nukahtanut, kun ajoi suoralta tieltä ulos. Onneksi ojaa ei ollut ja auto pysyi pystyssä.

Paikalla oli jo toinen ihminen, hän oli soittanut apua. Sieltä oli luvattu lähettää poliisi puhalluttamaan kuljettaja. Käski ruotsalaisten odottaa autossa kaksi tuntia – sen verran poliisin tulo täällä Nauvossa kestää.

Minä jatkoin matkaa kirkonkylään ja palasin mökille hiekkatietä pitkin. Se ei ollut kovin miellyttävä ajaa.

Iltapäivällä kävin hakemassa vasta nostettuja perunoita ruuaksi. Oli ne helppoja kuoria ja maukkaita syödä.

Illalla paransimme mökkinaapureidemme kanssa maailmaa kuohujuoman ja pienen purtavan kera. Ihan valmiiksi emme hyvästä yrityksestä huolimatta saaneet tätä maailmaa.

Kuvassa minun menopelini ja ruotsalaisten Volvo.
Oli tuuria mukana, että valitsi nukkumispaikakseen tämän ojattoman kohdan Saaristotiestä.

Reittikartta.
Hieman yli 30 kilometriä tuli taitettua.

Naapurimme.
Kuvasta päätellen meillä oli hauskaa lievistä kieliongelmista huolimatta!



lauantai 18. kesäkuuta 2022

Jukolan viesti

 Tänään oli suunnistusseurani MS-Parman suuri päivä.

Lähes kymmenen vuotta rakennettu ja odotettu Jukolan viesti on vihdoinkin täällä.
Minä olen nyt sivusta seuraaja, kun jalkani on siinä kunnossa kuin on.
Mutta tiedän millaisia talkoomääriä ovat monet seurakaverini tehneet.

Eilen kävin jo tutustumassa kilpailukeskukseen ja tänään menimme sinne yhdessä Maijan kanssa suurin piirtein niihin aikoihin kun sika pieree.
Maija oli työssä ravintolatoiminnassa ja minä menin valmistelemaan lähtöä.

Tehtävän oli ensin laittaa suunnistajien kartat telineisiin 2-4 osuuksien suunnistajille.
Ja sitten ennen Venlojen lähtöä jakautua riveihin antamaan aloitusosuuden neidoille kartta käteen.

Se tapahtui niin, että nämä 1400 lähtijää laitettiin riveihin, kussakin rivissä oli 20 suunnistajaa. Etummaisessa rivissä oli kaksikymmentä parasta seuraa viime vuoden tulosten perusteella. Minulla lähtivät numeroilla 321-340.
Homma toimi kuin elokuvissa.

Kolme minuuttia ennen lähtölaukausta aloitimme jakamaan kartat. Sekä jakajan että kilpailijan velvollisuus oli tarkistaa, että saa oikealla numerolla varustetun kartan.

Ja kun tykki lauloi, alkoi hillitön rynnistys varsin jyrkkään ylämäkeen. Ihmeen nopeasti mäki tyhjeni, vaikka hitaimmat laittoivat kävelyksi jo lähtösuoralla.
Tunnelmaa ei pilannut edes koko päivän jatkunut sade.

Minun jalkani oli siinä vaiheessa varsin huonossa hapessa ja kävelin ontuen ryhmänjohtajan puheille. Kerroin hänelle ongelmani ja sain luvan poistua.

En kyllä olisi pystynyt yön hämärtyessä enää toiseen vastaavaan ruljanssiin. Joku tervejalkainen peri minun paikkani talkooporukassa.

Kartat ovat valmiina telineissä. Ne ovat siinä numerojärjestyksessä.
Päällimmäisenä on kakkososuuden kartta.
Kun juoksija on sen ottanut alta paljastuu seuraavan osuuden kartta.
Tosin järjestäjien on tarkistettava, että se helposti otettavissa.

Olemme tässä valmiina karttapinojemme kanssa.
Varttia ennen lähtöä kilpailijat tulivat paikalle ja siirtyivät taaksemme numerojärjestyksessä.
Minulla oli ranteessa sykemittari. Rivin ensimmäinen suunnistaja kysyi, mikä on sykkeeni.
Kerroin että 72.
Hän totesi, että jännitän lähtöä vähemmän kuin hän, hänen lukemansa oli 89. ☺



torstai 16. kesäkuuta 2022

Onneton ihmislapsi

Hiukan jalkani tykkäsi hapanta eilisestä juoksusta – mutta vain hiukan.

Paljon pahempi asia oli se, että illalla lähdimme Ullan kanssa ajamaan kesän ensimmäisen moottorivenereissun.

Tuulta oli sellainen 10 m/s mutta ei se paha ollut suojaisalla lahdellamme. Kävimme kurkistamassa Lammassaaren kupeessa aaltoja isommalla selällä. Katsoimme parhaaksi kääntyä kotisatamaan.

Ongelmat olivat rantautumisessa. Kiinnitin veneen peräköyden poijuun ja keulan laituriimme. Mahdottoman helppo homma tyynellä säällä. Mutta nyt tuuli vinosti venevalkamaamme ja vaikeutti toimenpidettä. Jouduin kaikki toimet tekemään yksin, Ulla ei kykene auttamaan.
Jouduin muutaman kerran hyppäämään veneestä laiturille ja takaisin ennen kuin homma valmistui.

Hyppely jalalla, josta on polvikierukka hajonnut ja akilles vihloo kuin myrskytuuli, ei ole ihan parasta hoitoa. Tosin fyssarini kielsi minulta vain kävelyn, mutta ei veneilyä eikä hyppelyä veneestä laiturille myrskytuulessa.

Ennen nukkumaan menoa turvauduin Burana 800:een ja sain hyvät unet. Jalkaa se ei parantanut.

Tänä aamuna kävin pyöräilemässä kolmenkymmenen kilometrin lenkin. Se sujui hyvin. Kävelemäänkin sen jälkeen pystyin. Voimakkaasti ontuen.

Huomenna täytyy hieman levätä, jotta pystyn tekemään jotakin Jukolan viestin onnistumiseksi lauantaina. Siellä menee lauantaipäivä ja -ilta. Onneksi näillä näkymin olen saanut melko helppoja tehtäviä.

Pyöräily sujuu oikein hyvin.
Kunpa olisi älliä pitäytyä tässä lajissa kunnes jalka on terve!
Mutta jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia...  ❤



keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Onnellinen ihmislapsi

 Ihmistaimi tulee onnelliseksi pienistä asioista.

Tänään tunnen olevani terve monen kuukauden kiirastulen jälkeen.
Siis puhun ruumiini kunnosta ja terveydestä. Sitä voin analysoida suhteellisen hyvin omien tuntemusteni perusteella.

En ota kantaa vinttikammarini terveydestä. Siihen itse kukin ei ole kovin hyvin kykenevä ottamaan objektiivisesti kantaa.

Jos otetaan vaikka esimerkki itänaapuristamme. Pieni, kalju KGP-upseeri Vladimir Putin esimerkiksi varmasti pitää itseään täysipäisimpänä ihmisenä maapallolla. Seitsemän miljardia kansalaista maapallolla on tästä asiasta täsmälleen päinvastaista mieltä.

Onnellisuuteni johtuu siitä tammikuussa alkanut vammakierre oikeassa jalassani alkaa olla ohi.
Faskiat ovat kunnossa, polven nivelkierukka ei enää kiusaa ja akilleskin on lähes oireeton.

Kävin eilen kirkonkylässä syömässä hyvän, verisen pihvin, jonka nautin Karhu-tuopillisen kanssa. Jatkoin retkahtamistani ja nautin tölkillisen ykköspilsneriä palattuani mökille.

Rohkaistuneena tästä kävelin maantielle ja pyrähdin juoksuun farkuissa, lenkkarit sentään olivat jalassa. Garmin mittasi matkan ja ajan. 200 metriä aikaan 1.47. Kyseessäni olivat ensimmäiset juoksuaskeleeni yli kahteen kuukauteen!

Tämän kuultuaan nuorempi poikani totesi, että jos pidennän matkaa päivittäin sata metriä, niin ensi syyskuussa en olekaan enää EX-maratoonari!

Yön yli nukuttuani voin todeta, että koipeni ei reagoinut ollenkaan eiliseen hurjasteluun!

Mökkimme sijaitsee kartan vasemmassa yläkulmassa suurin piirtein plus-merkin kohdalla.



maanantai 13. kesäkuuta 2022

Punkkiparatiisiin

Mustalaiselämä jatkuu. Siirryimme eilen takaisin työleirille.

Syytä olikin, punkkipyhätön kulkuväylät olivat kasvaneet polvenkorkeudelle heinää ja muuta vihreää.
Valistuneet ihmiset antavat neuvon laittaa päälle vaaleat housut ja kumisaappaat. Minä tottelevaisena poikana laitan jalkaan mustat reisitaskufarkut ja lenkkarit.

Kun olin ajanut pääväylät tarkistin punkkitilanteen – ei vielä kesävieraita.

Sitten lähdin metsään hakemaan riistakameraa. Otin mukaan Ullan kävelysauvat, kun jalka ei ole vielä oikein metsäkävelyn ystävä.
Menomatkalla ylitin mökin ja tien välisen pellon, samaan aikaan sadan metrin päässä minusta tehtävää suoritti myös yksinäinen hirvi. Lienee ollut viime kesän lapsukainen tosin kasvaneena miehen mittaan.
Metsässä kohtasin läheltä kaksi peuraa, olin tuulen alla eivätkä ne huomanneet minua lainkaan.

Riistakamerassa oli tallella kaikki viimevuotisetkin kuvat hieman suuremmalla resoluutiolla kuin kamera on kuvat lähettänyt eetterin kautta. Niissä riittää työstettävää, kun syksyn pimeät alkavat?

Nyt aamulla Juha ajoi meille veneemme Airistolta, jossa se on viettänyt talven.
Vene tuli rantaan kello 06.00, joten Juha on perinyt aikaisen aamunousun minulta, ei Ullalta.

Veneilysää oli mahtava, kirkonkylän edustalla oli ollut pientä väreilyä, muuten meri oli peilipintainen.

Juhalla oli pyörä mukanaan veneessä, sillä hän polki takaisin kotiinsa 40 kilometrin matkan. Minä ehdotin hänelle pyöräileväni heille ja ajavan veneen itse tänne. Poika armahti vaivaisen isänsä!

Sympaattiset pyjamaluteet ovat nousseet esiin.
Tänä vuonna näin niitä ensimmäisen kerran myös Huhkolassa.

Juha vene perillä.
Kuten näkyy aamulla on aivan tyyntä.

Huhtikuinen kuva, yöllä oli tullut lunta oikein kunnolla.

Mitä ihmettä kurjet tekevät kuivalla kalliolla?

Hirvi on hämärähommissa?

Näitä kauriita täällä on on liikaa.
Mutta ei kukaan jaksa niitä ampua niin paljon, että kanta olisi sopiva.
Eikä täällä ole susia ja muita petoja niitä harventamassa.



lauantai 11. kesäkuuta 2022

Juhlien aikaa

Käväisimme pikaisesti Tampereella onnittelemassa miniää. Hän täytti viikolla komeasti viisikymmentä vuotta.
Jani seuraa loppuvuonna perässä ja Juhan pariskunta pari vuotta myöhemmin.

Taidan siis olla jo melkein aikuinen, kun perilliset juhlivat puolta vuosisataa.

Olimme liikkeellä heti puolen päivän jälkeen muiden varttuneiden juhlijoiden seurassa.

Ymmärsimme poistua ennen viisikymppisten ryntäystä rellestämään. Kyllä meitä Ullan kanssa kosiskeltiin jäämään yöksi, mutta totesimme, että on terveellisempää palata kotiin ja muistella omia viisikymppisten juhlia – ne saattoivat olla kosteampia kuin nykyisin?

Ennen oli miehet rautaa – ja seuraavana päivänä krapulassa!

Tästä juomasta ei siis kannata hankkia krapulaa.
Isänmaallinen hankkii sen Suomi-viinalla - tulee halvemmaksi! 😁
 

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Maraton alle kahden tunnin!

Lähdin iltapäivällä helteisessä säässä pyöräilemään- Tavoite oli tehdä vuoden pisin lenkki eli lähennellä neljääkymmentä kilometriä. Sanoin lähtiessä vaimolle, että tulen kotiin ennen neljää.

Reipas länsituuli avitti alkua, mutta haittasi hiukan paluumatkaa. Silti totesin puolen välin jälkeen, että taidan ehtiä sallitussa ajassa pyöräilemään maratonin.

Loppu meni taas myötäiseen ja vauhdikkaasti, kun ensin peesasin yhtä sähkölautailijaa lähes 30 km/h -nopeudella.

Liikennevaloissa kerroin tämän ja kysyin, aiotko rekisteröidä laitteen moottoriajoneuvoksi.

Epäili, että mulla on mittarivirhe pyörässä - sanoin että on, peräti kaksi prosenttia!


Sovittiin, että ajan valojen jälkeen ajan tasan 25 km/h, jotta hän pystyy tarkistamaan nopeutensa. Kaveri jäi tasaisesti, joten ei tainnut enää ajaa täydellä kaasulla!


Lopussa sain tehdä parin kilsan sakkolenkin saadakseni mitan täyteen. Palkinto oli kahden tunnin alitus.


Sen tein siis sähköavusteisella pyörällä. Oikeat urheilijat hätyyttelevät tätä aikaa juosten.

On ne hurjia kavereita!

Ja minä ehdin vaimon valvontaan viisi minuuttia ennen määräaikaa!

Kiertosuunta vastapäivään.
Ylhäältä puuttuu pari kilometriä lenkistä - yhdyin kymppitielle Loukinaisten risteyksessä.



torstai 9. kesäkuuta 2022

Kolme karhua

Sain tänään aamuseitsemältä Gaian seurakseni.

Tänään sen seura olikin erittäin intensiivistä, koiralla oli paha ripuli ja se vaati kerran tunnissa päästä ulos.
Joka kerta sieltä tuli jonkin verran velliä ulos – koiran kakkapussit olivat turhaan mukana, niihin ei olisi saanut mitään sisälle.

Minun olisi pitänyt mennä kurssikavereitteni kanssa tänään parin tunnin risteilylle, mutta en voin koiraa jättää Ullan murheeksi. Hän ei olisi tämän veijarin kanssa päässyt ehjänä takaisin. Koira on niin vahva, että minunkin oli jalkapuolena suuria vaikeuksia hallita sitä, kun joku tuli vastaan.

Fyssarini antoi minulle tiistaina kävelykiellon. Sanoi, että ontumiseni on sitä luokkaa, että seuraavaksi joudun lonkkaleikkaukseen, jollen saa jalkojani kuntoon.

En kerro hänelle, että tänään askeleita koiran kanssa tuli reilusti yli kymmenentuhatta!

Eilen jouduin kauppareissulla ostamaan yhden oluen - oikein A-olutta. Hankin sen rekvisiitaksi kuvaan. Jouduin sen myös juomaan!

Vieläkin kivistää kun saitana miehenä piti sijoittaa kolme euroa tähän rekvisiittaan.
Normaalisti juon Lidlin ykkösolutta, hinta alle euron.

Ei Gaia näyttänyt ulospäin mitenkään sairaalta.
Ja kaikki kehuivat koiraa kauniiksi, minua eivät noteeranneet mitenkään! 😢

Aluksi koira ei noteerannut mitenkään karhua.
Mutta viidennellä käynnillä se jo pysähtyi tervehtimään.



tiistai 7. kesäkuuta 2022

Karhua metsästämässä

Tänään tieni johtivat Yläneelle, jossa asuin kymmenkunta vuotta 70/80-luvulla.

Syynä oli karhunmetsästys.
Ihan elävää karhua en lähtenyt keihästämään.

Tämä tarina sai alkunsa kun eräs vuosikymmenten takainen shakkikaverini muutti Yläneelle ja on siellä eläkevuosiensa iloksi alkanut taiteilla jykevistä puunrungoista karhupatsaita.

Kysyin häneltä voisinko ostaa yhden sellaisen, olen niitä ihaillut ihmisten pihoilla.
Hän lupasi sellaisen vastikkeetta, jos hommaisin hänelle aihioita uusien valmistukseen.

Käännyin vanhan yläneläistuttuni puoleen ja kysyin löytyisikö häneltä puuta tällaiseen tarkoitukseen. Sitä löytyi ja hän jopa toimitti puuaihiot taiteilijalle.

Tänään ajoimme Ullan kanssa Yläneelle ja nautimme kupposet kahvia pöydän ääressä, jossa olemme istuneet kymmeniä kertoja ennenkin. Ja jossa joskus on kyllä nautittu muutakin kuin kahvia! Muistelimme haikeudella ja kaipuulla menneitä vuosia ja sitä, että nykyään tapaamme aivan liian harvoin.

Suurimmat kyyneleet pyyhittyämme kävimme isännän kanssa hakemassa karhuveistokset – yhden kummallekin perheelle.

Illan jo viiletessä ajoimme kotiin ja sain pystyttää patsaan ulkoportaidemme juureen.
Nyt on turvallista nukkua yöt turvallisesti.

Ja rauhassa, kun on nauttinut iltaoluen Karhu-herran kanssa!

Hyvin on nalle kotiutunut, kun noin hymyilyttää!


sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Jalalla koreasti

Olen ollut käytännössä yksijalkainen jo noin neljä kuukautta – siis kauemmin kuin on kestänyt Venäjän häpeällinen ryöstö- ja murharetki Ukrainaan.

Välillä on tuntunut siltä, että jalka tulee vielä joskus kuntoon. Välillä on usko hiipunut.

Eilen tein Nauvossa pienen kävelylenkin. Sen jälkeen pyöräilin kymmenen kilometriä. Ja vielä lisäksi vajaan tunnin soutelun.
Tänä aamuna pyöräilin kohtuullisen reipasta vauhtia runsaat 25 kilometriä.
Jalka tuntui olevan ihan priimaa.

Sitten kävin iltasella kävelemässä reipasta vauhtia pari kilsaa. Kerran yritin ottaa juoksuaskeleen kävelyn lomassa. Se oli virhe.

Nyt on taas koipi kipeä eikä kestä oikein varaamista sille jalalle ja hiukan sitä särkee. Enemmän kyllä särkee korvien välissä.

Menen tiistaina fysioterapiaan.
Välillä on alkanut tuntua siltä, että pitäisi mennä psykiatrin juttusille!

Otsikko on tällä hetkellä toiveajattelua. Mutta uskon juoksevani jo heinäkuun aikana hissukseen.

Aamun pyörälenkki.
Menin ensin alakautta Raadelmaan myötätuulessa ja palasin kotiin vastatuuleen Littoisten kautta.


lauantai 4. kesäkuuta 2022

Kesä ja perunat

 

Ostimme keskiviikkona Nauvon S-Marketista tullessamme uusia perunoita. 


Ne olivat naapurimme Mika Vahalahden viljelemiä. Tunnetusti Nauvon parhaita.


Saituuttani ostin niitä niin vähän, että piti heti seuraavana päivänä mennä ostamaan lisää.

Se kannatti, nyt sain aamulla nostettuja perunoita. Olivat selkeästi parempia, kun olivat tuoreita ja saaneet kaksi päivää kauemmin kasvaa.


Seuraavana päivänä keitimme lisää ja tänään teimme pyttipannua jäljelle jääneistä perunoista muista tykötarpeista.


Hyviä olivat, mutta palasimme takaisin kaupunkiin ja saamme hiukan monipuolisempaa einestä.


Tulopäivän ateria oli spartalainen.
Perunaa, silliä ja voita.

Kolmantena päivänä lautaselle ilmestyi jo lihaa ja kasviksia.
Ei nyt sentään vielä vihreään liikkeeseen sotkeuduttu!


keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Ankkurit nostakaa!

Se alkoi kesäkuu ja me palasimme kesämökille.

Mukana poiju sekä poijun ankkuri, ne olin käynyt eilen ostamassa Motonetistä.

Ankkuri painaa 40 kiloa ja yksijalkaiselle miehelle se oli ihan kunnon vastus.
Sain sen kaupasta siirrettyä auton takaluukkuun eikä auton maaleihin tullut mainittavia jälkiä.
Paljon helpompi oli ottaa se pois autosta ja siirtää kottikärryille – sain Ullan apurikseni. Hän piti kärryjä paikoillaan!

Kärräsin ne rantaan (en siis Ullaa) ja yhdistin ne toisiinsa vahvalla ketjulla.
Lopuksi pudotin yhdistelmän mereen.

Soutuvenettä apuna käyttäen siirsin ankkurin hieman syvemmille vesille.

Eli homma tuli tehtyä ja yllättäen kukaan ei hukkunut eikä joutunut edes veden varaan.

Jalka ei tästä operaatiosta tykännyt ja ruohonleikkuu oli pakko keskeyttää, kun jalka ei enää kantanut vanhaa, lihavaa äijää.

Siellä se poiju lepää!
Pitää vielä ajaa moottorivene talvisäilytyksestä Nauvoon.

Vesillelasku on lähellä.

Kun menin hinaamaan poijua syvemmille vesille, otin mukaan sahan.
Vaarallisissa hommissa saha on kiva kaveri, se puoltaa aina! 😃