Pirunpesällä

Tämän vuoden iltarastit alkoivat.
Paikka oli lentokentän eteläpuolella oleva Pirunpesän ympäristö. Siellä on kivikkoinen maastopohja ja tunnelmaa lisäsi liukkaus.

Ykköselle saakka meni hyvin, mutta sitten oikea jalka muuttui voimattomaksi ja eteneminen hitaaksi.

Siitä huolimatta pientä haparointia monella rastilla. Ei mitään suurta virhettä, yhteensä väliaikojen perusteella 3 min pummia rastinotossa ja reitinvalinnoissa.

Käveleminen alkoi jo alkuviikolla sujua ihan hyvin, mutta metsäjuoksussa oli nyt vaikeaa. Itkua pidätellen ja kyyneleet silmissä on vaikea suunnistaa. 

Pitänee taas palautua kävelijäksi ja hoitaa jalka kuntoon...

Linturetki Nauvoon

Käytiin pikimmiten Nauvossa tervehtimässä kesämökkiä. Napattiin Juha ja Gaia mukaamme Airistolta.

Kevät oli tuonut muuttolintuja. Menomatkalla näimme töyhtöhyypän, kurjen ja kottaraisen. Perillä jokisuussa oli isokoskelot ja telkät etsiskelemässä pariaan.

Kirkonkylän jälkeen oli yhdeksän kaurista laiduntamassa oraspellolla ja mökin vieressä oli viiden kauriin lauma. Niistä en saanut kuvaa kun Gaia pelotti ne haukunnallaan.

Myrskyn kääntämä soutuvene oli syksyllä kääntynyt ja täyttynyt vedellä. Arvelin viime käynnillä, että se on umpijäässä ja sulanee Juhannukseksi. Veneessä on kaksoispohja ja yllättäen vesi ei ollut jäätynyt pohjaan asti. 

Sain veneen tyhjennettyä, joten käytössämme on edes vene, jolla voimme soutaa Ruotsiin sitten kun Putin ehtii aloittaa sodan myös Suomea vastaan.

Isokoskelon jalkaa palelee???

Telkät ovat saapuneet.

Tässä näkyy yhdeksän elukkaa, se yhdeksäs on kyllä kuvan ulkopuolella.

Leskenlehti saunan edustalla.
Pikkumökin edessä kukkivat krookukset.

Tämäkin lienee isokoskelo!

Herätyskello tarpeettomaksi?

Minulla on ollut herätyskello soimassa viikonloppuna kahtena aamuna.

Lauantaina oli Talvirastit ja laitoin kännykän kellon soimaan klo 07.40.
Heräsin kolme minuuttia ennen kellon soittoa.

Tänä aamuna kello oli soimassa jo klo 06.40, kun Gaia tuli päivähoitoon.
Nyt heräsin jo neljä minuuttia ennen kellon pirinää.

Joten voinen unohtaa herätyskellon käytön tarpeettomana.

Myöskään takavuosien urheiluvaikuttaja Tahko Pihkala kertoi, ettei hän käyttänyt herätyskelloa.
Sanoi, että jos hän halua herätä aamukuudelta, hän juo illalla ennen nukkumaan menoa litran piimää.
Ja jos halusi herätyksen neljältä, niin piti ottaa kaksi litraa piimää. Tällä tavalla luonto varmasti herätti nousemaan ylös.

Tahkon tapaa en halua ottaa käyttöön – tosin samaan tulokseen saattaisi päästä myös oluen voimalla.

Myytävän vähän käytetty herätyskello!

Talvirastit myrskyn silmässä

Talven viimeiset Talvirastit sai suunnistaa tutuissa maisemissa - siskoni asuu sadan metrin päässä lähdöstä.

Suunnistus oli kyllä metsässä mutta siellä harvinaisella mittakaavalla 1:5.000, joten maisemat vaihtuivat nopeasti vaikka vauhti oli maltillista.

Lunta ei maastossa ollut eikä pahemmin jäätäkään.

Rastit olivat helppoja, ne löytyivät vaivatta. Nousua oli kiitettävästi ja reidet alkoivat hapottamaan aikaisessa vaiheessa.

Pohje ei tykännyt kovasta alustasta ja lopussa oikeaa jalkaa ei oikein voinut käyttää ponnistamiseen eikä sen varaan voinut tulla alas.
Mutta hyvin homma hoitui yksijalkaisenakin!

Otsikon mukaan piti olla myrskyn silmässä. Mutta siellähän on tyyntä.
Tämän suunnistuksen aikana myrskytuuli viuhui ja sai pelätä, etteivät puut kaatuneet päälle.

Kuutosen jälkeen tie olisi pitänyt ylittää suojatietä pitkin.
Minä en sitä löytänyt, mutta eivät sentään hylänneet suoritustani.

Sotaan varustautumassa

Olen sen verran paljon kuunnellut, miten pitäisi varautua siihen, kun Putin päättää valloittaa Suomen.

En hommaa konekivääriä enkä luotiliiviä vaan jotain konkreettisempaa.

Kävin tänään hakemassa virtapankin, jolla voin pitää kännykkäni ladattuna, sitten kun sähköjärjestelmämme on ajettu alas. Voin siis kuunnella radiota ja olla yhteydessä ulkomaailmaan. Siis samalla tavalla kuin tämän koronahysterian aikana.

Virtuaalisesti.
Sitä olen treenannut jo kaksi vuotta.
Olen vältellyt ihmisiä kuin ruttoa – tai siis koronaa.
Puhumisen olen myös lopettanut, jollei lasketa vaimon kanssa suoritettua aamukeskustelua: kuis sää nukkusit? 😜

Tällaiselle hämäläiselle introvertille korona-aika on ollut helpottavaa. Ei tarvii yrittää olla seurallinen ja harrastaa Small talkkia.
Kyllä Facebook ja Ontrail riittävät oikein hyvin sosiaaliseen elämään.

Tosin olen aloittanut espanjan kielen opiskelun. Siinä joudun puhumaan ja kaiken lisäksi ihan vieraalla kielellä. Se on kyllä raskasta. Ja vaikeaa. Mitään ei tahdo jäädä muistiin tuonne sammaloituneeseen vinttikammariin.

Niin se virtapankki. Latasin sen täyteen ja laitoin tabletin lataukseen. Kaksi kertaa sillä pystyisi lataamaan tabletin täyteen virtaan. Kännykän varmaan neljäänkin kertaan.

Mutta tässä suhteessa en siis kestäisi kuin salamasodan.

Tällaisen virtapankin kävin ostamassa.
Toimiakseen se pitää ottaa ulos tuosta myyntipakkauksesta! 😉

Liikuntapäivä

Kävin päiväkävelyllä katselemassa, miten Turun miljoonat jakselevat ratapihan ylittävässä sillassa.

Menin vanhaa siltaa yli ja palasin uutta miljoonasiltaa.
Opasteita ei meidän veronmaksajien rahoilla saatu aikaan ja jouduin hiukan etsiskelemään, miten sillalle pääsee.

Ilmeisesti silta on rakennettu minua varten. Olin ainoa kulkija päivällä yhden jälkeen. Ihan uutena siellä sentään käppäili pari muutakin.

Mulle olis kyllä tuo vanha silta riittänyt. Sitä kuljeskelin usein nuorena miehenä. Saattelin entistä morsiantani Juhannuskukkulalle!

Aamulla olin käynyt koeajamassa uudet lenkkarini.

Kun menin kauppaan niitä ostamaan, tiesin mitä halusin ja sanoin myyjälle: Hoka Clifton 8 wide, koko 46 2/3.
Myyjä etsi ja totesi, että näitä ei oo kuin mustina. Sanoin, että musta käy mutta pitäisi olla Wide ei White! 😀

Sellaiset löytyivät.

Kerran käytetyt ja jo likaiset!

Seikkailu ratapihan yli.
Lopuksi kävin verestämässä lapsuuden ja nuoruuden muistoja 60-luvulta.

Kevättä rinnassa

Eilinen suunnistus painoi vielä jaloissa.

Sain sentään itseni liikkeelle ja hölkkäsin lumihangessa Lausteen frisbeeradalle.

Siellä on yksi suojaisa paikka, jossa kukkivat kevään ensimmäisen leskenlehdet.

Menomatkalla sinne näin yhden sitruunaperhosen ja leskenlehtien vieressä oli kaksi nokkosperhosta.
Niitä en saanut kuvaan, mutta kukista sain.

Tänään oli oikein keväinen ilma. Alkavalla viikolla sää hieman viilenee, mutta kyllä kevät silti edistyy.

Olivat niin kauniisti kukassa, että olisi ne voinut jo pari päivää sitten käydä kuvaamassa!

Runsaan kahden metrin päässä kukista alkoi jäätikkö!

Talvirastit

Tuli pitkä tauko suunnistukseen, kun hoidin kipeää koipeani kuntoon.

Ei se vielä sataprosenttinen ole, mutta aika hyvä.

Löysin tuloksista viisi meitä 75-sarjalaisia ja oli niistä nopein, joten kieli pitkällä odotan kilpailukauden alkamista.

GPS-käyrä kulkee hieman eri reittiä kuin minä, enkä jaksanut enempää sitä todenmukaistaa.

En mitään isompaa virhettä tehnyt. Portaissa ja jäisissä rinteissä menin sovinnolla kävelyä, kun en halunnut heti uudelle toipumislomalle.

Paljon kiertelyä tuli. Radan pituus linnuntietä oli 3,4 km ja todellinen kuljettu matka oli 5 km! 

Mutta kiellettyjen alueiden yli ei saa mennä. Ja kaikkein jyrkempiä rinteitä en edes yrittänyt nousta suoraan – neliveto ei ollut kunnossa tänään.

NATOon!

Venäjä on kohta kolme viikkoa pommittanut silmittömästi veljeskansansa Ukrainan rakennuksia ja ihmisiä.

Mitään järkevää syytä sodalle ja tappamiselle ei kukaan ole esittänyt. Jollei se ole Putinin pienessä päässä itänyt ajatus äiti Venäjästä. Jo Neuvostoliitto aikoinaan haaveili saada koko maapallo kommunismin alla Venäjän valtaan. Se ei onnistunut. Eikä tule Putinkaan onnistumaan.

Venäjä on maailman korruptoitunein valtion. Siellä kaikki perustuu yhteisen omaisuuden varastamiseen. Johto hyväksyy sen sisäpiirilleen. 

Tuloksen näkyvät sodassa. Aseistuksen uusimiseen tarkoitetut rahat ovat huvipursissa Välimerellä. Sotilaiden muonitukseen varatut kapitaalit ovat pankkitilillä Sveitsissä. Ja pätevät ihmiset johtamaan sotaa ovat lähteneet maasta. Koko homma on osaamattomien varkaiden puuhastelua.

Jos Putin tästä sodasta selviää hengissä ja jatkaa Venäjän johdossa, niin Ukrainan jälkeen pommien vastaanottajana on joku toinen naapurivaltio.

Suomi ei ole ehkä ensimmäinen jonossa, mutta meidän aikamme tulee. Koska Putinin jälkeen tulee seuraava kusipää johtamaan Venäjän ja naapurimaiden ryöstöä.
Ainoa tapa vastata ryssän hyökkäykseen, on liittyä Natoon.

Rautaa rajalle on ollut mottona jo isiemme ajoista lähtien. Jos oma rauta ei riitä, niin apu on sivistysmaiden liitosta.

Rautaa nämä idän barbaarit tottelevat!

Ihmeiden tekijä

Se oli Jeesus, kun teki ihmetekojaan pari vuosituhatta sitten.

Kun pohjelihakseni oli pahimmillaan, aloin kaivata ihmeiden tekijää.
Jeesuksen puhelinnumeroa en löytänyt Fonectan palvelimesta. Joten tyydyin Kaukorannan Samuun, joka on erikoistunut alaraajojen käsittelyyn.

Hän ei ensimmäisen faskiakäsittelyn jälkeen todennut, että ota vuoteesi ja käy. Hän antoi selkeät ohjeet, mitä pitäisi minun tehdä. Ja totesi, että kyllä hänkin tekee osansa.

Ensimmäinen käsittely oli helmikuun seitsemäntenä päivänä. Jo sitä ennen pari viikkoa käveleminen oli tuskaa – juoksemaan jalalla pystyi auttavasti.
Minä hoidin tunnollisesti oman osuuteni ja Samu omansa.

Hän kun avasi näitä pohkeen faskiakalvoja, niin jos ihan rehellinen olen, voin sanoa, ettei se ollut kivaa.
Samu kyllä varoitteli, että se hieman saattaa sattua, mutta käsittelyn aikana saa huutaa, kirota ja itkeä. Kaikkea tein mutten ääneen.

Viime perjantaina oli viimeinen käsittely. Kiitin miestä ja totesin hänen tehneen ihmeen. Hän sanoi, että ihmeeseen oli kaksi – myös minun oma tekemiseni vaikutti lopputulokseen.
Sunnuntaina tein reippaita intervallivetoja, eikä pohje ollut niistä moksiskaan.

Tänään juoksin vuoden ensimmäisen kympin leppoisaa vauhtia. Kuntoni ei ollut romahtanut niin alas kuin pari viikkoa sitten pelkäsin. Ja lenkin jälkeen jalka oli kunnossa.

Tästä on hyvä jatkaa. Kun nyt saisivat rauhan aikaan Ukrainassa. Tai kyllähän Ukrainalla on rauhantahtoa, mutta ryssä on pahuksen vaikea naapuri. Me suomalaiset sen tiedämme.

Vaikka kyllä ukrainalaiset ovat sen sisäistäneet. Maan puolustusvoimat ovat kunnossa ja aseita hankittu runsaasti.

Venäläisten osalta maavoimien kalusto on vanhaa. Rahat, jotka olisi pitänyt käyttää kaluston uusimiseen, on käytetty oligarkkien omiin tarkoituksiin. No, Putinin suojeluksessa oligarkit ovat valtion rahat ryssineet.

Tämä lienee ihan oikea paikka käyttää verbiä ryssiä! 😀

Auto oli parkissa punaisen merkin kohdalla.
Muuten pyörätie oli sula, mutta ennen Kupittaata oli puoli kilometriä tietyömaata.
Siinä ei oikein pystynyt juoksemaan, oli vettä, jäätä, kuraa ja kuoppia.

Revontulia kuvaamassa

Eilen illalla alkoi sähköpostiini tulla ilmoituksia, että revontulia voi nähdä eteläisessä Suomessakin.

Joten illalla yhdeksän jälkeen otettuani lasillisen konjakkia, rohkaistuin ja kiinnitin kameran jalustaan ja lähdin tutkimaan taivasta.

Ilta oli hieno. Pari astetta pakkasta, tyyntä ja kuu valaisi maisemaa niin ettei otsalamppua tarvinnut sytyttää.

Liukastelin Lausteen frisbeeradalle ja etsin jalustalle sopivan paikan.

Revontulia en nähnyt, mutta kuvailin tähtitaivasta kameran kuu-asetuksella. En osaa käyttää aikavalotusta tällä laitteella.

Jos heikkoja revontulia oli, niin kamerani ei pystynyt tallentamaan.
Sen sijaan Orionin tähtikuvio ja taivaan kirkkain tähti Sirius loistivat hienosti. 
Ja kuu, joka oli ehkä syynä siihen, että revontulia ei näkynyt.

Mutta todella antoisa iltakävely tuli tehtyä. Enkä edes kaatunut liukkailla poluilla.

Kuu on ainoa taivaankappale, jota osaan jotenkuten kuvata.

Kuva etelän suuntaan.
Alhaalla pururadan valot.
Ylhäällä Orionin vyön kolme tähteä.
Siitä viistosti alas vasemmalle Sirius.

Tässä suurennettuna kuva Orionista.
Oikealla vyön alapuolella Rigel - kirkas tähti sekin.

Rooman marathon

 37. maratonini: Rooma, 17.3.2013

Kun olen kyllästynyt lukemaan ja kirjoittamaan ryssien hyökkäyssodasta Ukrainaan, lainaan tunnelmiani 9 vuoden takaa Roomasta.

Tiedot tuskien tien kulusta, eli järjestäjien väliajat:

10130 - LAINEMA ILKKA

	__Matka__	__Sijoitus_	Sij. Miehet	iSij. sarja	__Aika__	__Osa-aika__
Lungotevere San Paolo (5K)	5000	10064	8439	100	00:34:46
Ponte Testaccio (10K)	10000	10442	8705	104	01:10:27	00:35:41
Lungotevere Marzio (15K)	15000	10446	8700	104	01:46:10	00:35:42
Via Achille Papa (21.097K)	21097	10338	8615	101	02:31:16	00:45:05
Lungotevere Acqua Acetosa (25K)	25000	10198	8493	98	03:01:02	00:29:46
Viale Vignola (30K)	30000	10124	8436	100	03:39:00	00:37:57
Corso Vittorio Emanuele (35K)	35000	9969	8316	98	04:19:27	00:40:27
Piazza del Popolo (37.5K)	37500	9918	8266	99	04:39:16	00:19:48
Via Petroselli (40K)	40000	9894	8245	96	05:02:36	00:23:20
Via dei Fori Imperiali (FINISH)	42195	9916	8261	96	05:21:30	00:18:54

Ote päiväkirjasta:
Herätys oli inhimillisesti katsoen hirveään aikaan - kello kuusi ja vieläpä aamulla. Ulla tuli seurakseni aamupalalle, mutta ilmoitti sitten, että hän jää huoneeseen lepäämään ja tulee seuraamaan juoksuani vasta puolimatkan jälkeen.
Lähtöpaikalle ei hotellistamme ollut kuin hieman runsas kilometri, mutta varusteiden luovutuksen muitten mutkien takia jalkani olivat saaneet liikettä kolmisen kilometriä kun pääsin lähtökarsinaani. Lähtöaika oli ilmoitettu tapahtuvan kello 9.30. Yllätys oli valtava, kun lähtölaukaus pamahti pari minuuttia etuajassa. Aloin epäillä, etten ole laisinkaan Italiassa.
Reittiä oli hiukan muutettu tiistaisen paavinnimityksen takia ja minusta tuntui, että mukulakivikatujen määrä oli entisestään kasvanut. Lähdin juoksemaan ensimmäiset kilometrit 130 pulssilla ja alusta saakka kaikki tuntui vaikealta ja raskaalta. Minulla oli päällä pitkähihainen juoksupaita ja sen päällä hihaton Suomi-paita. Lähdön jälkeen saimme hiukan auringonpaistetta niskaamme ja juoksuasuni oli aivan liian lämmin. Otinkin viiden kilsan kohdalla pitkähihaisen paidan pois ja se oli sopiva asu ainakin tuulettomilla osuuksilla. Lämpötila oli kymmenen asteen yläpuolella.
Tässä kohtaa juoksin hetken yhden ranskalaisen kaverin kanssa. Hän luki paitani selkämyksestä Suomi-sanan ja totesi minulle että mitä Suomipoika. Vastasin että mitäs toinen. Hän totesi olevansa ranskalainen. Kun kehuin hänen suomenkieltään, mies kertoi asuneensa vuosia Suomessa ja hänellä oli suomalainen vaimo.  Vielä kympin kohdalla juttelimme hänen kanssaan, mutta sen jälkeen tiemme erosivat.
Suomi-paitani ansiosta sain muutenkin runsaasti kannustusta, sekä suomalaisilta juoksijoilta että yleisöltä.
Puoleen matkaan saakka vauhti pysyi tasaisena ja pulssi kohtuullisella tasolla.
Sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Juoksu ei kulkenut enkä jaksanut. Mielessä alkoi pyöriä ajatukset, että onko tämä homma laisinkaan järkevää tämän ikäiselle ja -kuntoiselle ihmiselle. Tosin en ollut ainoa, joka ei jaksanut edetä juoksemalla. Laskin ennen kolmea kymppiä, että ohitin yli kolmekymmentä maratoonaria kahden kilometrin matkalla. Kyseessä oli netto-ohitukset, vähensin luvusta aina ne jotka ohittivat minut. Ja vauhti siinä vaiheessa ei todellakaan päätä huimannut.
Ullankin näin kerran reitillä, hän oli paikalla noin neljä kilometriä ennen maalia.
Maaliviiva tuli sitten ylitettyä maratonhistoriani huonoimmalla ajalla 5.21.30.
Ilmoitinkin Ullalle, kun tapasimme vaatteiden vaihdon jälkeen, että nyt tämä on loppu - siis maratonien juokseminen.
Kävelimme vielä hotelliin ja laskin, että maratonin lisäksi tuli päivä mittaan käveltyä noin seitsemän kilometriä.
Kun pääsimme huoneeseen olin aivan puhki. Sain sentään olutpullon auki ja parin jälkeen tunsin, että kuume nousee. Sen verran sain itsestäni sentään irti, että kävelimme illemmalla kiinalaiseen ravintolaan ja söin siellä itseni jälleen terveeksi. Lieneekö kiinalaisella isolla oluella ollut myös osuutta asiassa.
Paluumatkalla otin jo sen verran takaisin lopettamispäätöksestäni, että ulkomaiset maratonit ovat osaltani ohi. Ulla lievensi tätäkin sen verran, että eikös sentään Tukholmassa voisi vielä kisailla.
Aika näyttää.

Tulokset:
M65 Maraton

1	LA REGINA FRANCESCO	03:02:28
2	WELLS BOB	03:24:59
3	SCHOENE MICHAEL	03:25:11
……..
92	MONTRESOR IVANO	05:16:54
93	FRANCESCO GASPARE	05:17:30
94	PAMBIANCHI GIANNI	05:18:35
95	HECHT ULRICH	05:18:39
96	ALIVERNINI GEZZINO	05:19:32
97	SAMETINGER FRIEDER	05:21:28
98	LAINEMA ILKKA	05:21:30
99	PINTO GIUSEPPE	05:25:02
100	FACCIOLO FABRIZIO	05:29:28
………
127	HOSSEN CHRIS	06:46:55
128	LANFRANCHI ANTONIO	06:55:13

Vaikuttaa ihan siltä, että tämä kuva on otettu ennen lähtöä! 😋

Hyvää naistenpäivää!

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten vietin naistenpäivää Venäjällä, Salavatin kaupungissa.

Toimitimme sinne liimalevytehtaan ja olimme asentamassa siellä koneet ja antamassa käyttökoulutuksen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen puolueen uskotuilla oli kiire yksityistää valtion omaisuus ja tämä tehdas oli yksi niistä yrityksistä.

Venäjällä naistenpäivä oli suuri juhla ja osallistuimme siihen juhlaan vierailemalla kaupungin torilla. Siellä oli paljon kansaa ja kaikenlaista tapahtumaa.
Meidät suomalaiset tunnisti hyvin – olimme ainoat ihmiset, jotka Siperian hyytyvässä ilmassa kulkivat paljain päin.

Muutenkin meitä katsottiin kuin neekereitä 50-luvulla Suomessa. Salavat oli vankilakaupunki, parhaimmillaan siellä oli parikymmentä tuhatta vankia. Siellä ei ulkomaalaisia ollut käynyt ennen Neuvostoliiton romahdusta. Me taisimme olla ensimmäisiä.

Pääsimme myös tutustumaan vankilan selleihin. Ne olivat aika karuja. Osassa oli maalattia eikä lämmitystä. Kyselyymme siitä, että kuinka monta talvea noissa selleissä parhaimmillaan pysyi hengissä, ei vastattu.

Toimitukseemme kuului myös CNC-ohjattu työstökone. Eniten siinä koneessa kiinnosti tietokone ja siihen asennetut peliohjelmat. Mahdettiinko sillä koneella koskaan tehdä tuottavaa työtä?

Kaksi viikkoa olimme siellä ilman mitään yhteyttä ulkomaailmaan lukuun ottamatta pari päivää vanhoja Pravda-lehtiä. Puhelinyhteydetkään eivät toimineet.

Kun paluumatkalla saavuimme Moskovaan, niin olo oli juhlallinen. Pääsi ravintolaan syömään pitsaa ja soittamaan puhelun Suomeen.
Ja sai tuopin olutta – matkan aikana kun ainoat nestemäiset juomat olivat vesi ja votka.

Torin keskellä oli iso nukke, joka poltettiin lopuksi!
Meille ei selvinnyt, mitä tämä symbolisoi.

Tässä meidän porukkaamme.
Ilman päähinettä tietenkin!

Kansaa oli paljon.
Kaikki olivat kunnolla pukeutuneita.

Salavatin ympäristössä oli runsaasti öljynporauslaitteita.
Laskujeni mukaan vain joka kymmenes oli toiminnassa.

Läntisellä venäjällä Leninin patsaat olivat jo kaadettuna,
mutta Salavatin torin laidalla toveri jökötti edelleen massiivisena.

Junamatka kesti vuorokauden mennen tullen.
Aikaa kulutettiin virvokkeita nauttien!
Kodikas ja tilava makuuvaunuhytti neljälle.

Toinen todellisuus?

Eurooppa elää nyt Putinin todellisuudessa.

Suurkapitalisti Putin on KGB-koulun kasvatti. Hänet on koulutettu vakoilemaan, epäilemään, aivopesemään, levittämään valheellista tietoa ja tappamaan.
Hänen hallintonsa kärkinimet ovat saman koulun käyneitä ammattivakoilijoita.

Nyt nämä ihmiskoneet ovat saaneet korvien väliinsä oman aivopesunsa tuloksena käskyn lisääntyä ja täyttää maa kuuliaisilla alamaisilla.

KGB-koulu rajoittaa ihmisen käsityskykyä. Miten nämä kuvittelevat, että kaksisataa miljoonainen kansa voi pakolla ja aseilla hallita kahdeksaa miljardia ihmistä.
Sivistysmaat yrittävät pakotteilla saada Venäjää aisoihin.

Ongelma on se, että aseita ei voi käyttää, koska näillä itärajan takaisilla kusipäillä on käytössään valtava varasto atomiaseita. Ja kun niiden korvien välissä ei järkevät ajatukset liiku, niin pelko laajamittaisen atomisodan alkamisesta rajoittaa lännen toimia.

Toivo siitä, että venäläiset itse suistavat Putinin vallasta on hyvin pieni.
Oligarkit ovat hajanainen ryhmä varkaita, jotka siihen eivät pysty.
Toisinajattelijat ovat vankiselleissä.
Ja kansa on aivopesty.

Pitäisikö rakentaa rautaesirippu Venäjän ympärille ja jättää heidät sinne sadaksi vuodeksi ratkaisemaan ongelmansa?

Vaan riittääkö sata vuotta? Tsaari kukistettiin 105 vuotta sitten. Ja ongelmat sen kun pahenevat!

Poliittinen pilakuva, joka on julkaistu vuoden 2012 vaalien jälkeen.
Kuvastanee hyvin Putinin todellisuutta?

Juoksun tapaista

 Noin seitsemän viikkoa olen kärsinyt pohkeen vajaatoiminnasta.

Tässä iässä kaikki toiminnot alkavat olla hiukan vajaita, mutta yleensä niitä ei itse huomaa. Eikä se siten haittaa elämää.

Mutta tämä pohjelihaksen ja akillesjänteen yhtymäkohdan tulehdus ja siitä johtuva kipu on kyllä häirinnyt elämää. 
Kävelemään olen koko ajan pystynyt ontuen. Kevyt juoksu sujuu ihan  mukavasti mutta tehoja ei ole voinut ottaa mukaan. Se tarkoittaa, että kunto laskee kuin lehmän häntä.

Lisäksi sitä onnetonta juoksua haittaa jäiset ja muhkuraiset ulkoilutiet. Niillä hölkkääminen rasittaa sitä perhanan pohjetta enemmän kuin kesäkelillä juoksu.

Viime torstaina tein kahdeksan kilometrin lenkin rauhallisesti. Lenkin jälkeen jalka oli aika huonossa hapessa ja päätin siirtyä juoksemaan Kupittaalle paremmalle alustalle.

Pari kertaa siellä kävin ja taas tänään tein saman lenkin kuin torstaina. Kehitystä on tapahtunut. Lenkin jälkeen pohje toimii ja voi hyvin.

Vielä täältä tullaan... 👍 

Vanhan ykköstien varrella alusta oli lähes jäätön, muuten se oli aika karmeaa.

Riistakamera

Kun tämä yksi hullu yrittää tappaa sukulaiskansansa sukupuuttoon Ukrainassa, niin tämä toinen seniili alkaa taas esittelemään riistakameransa kuvia.

Annettakoon minulle anteeksi. Tämä minun harrastukseni ei vaaranna ihmishenkiä ja siitä pääsee helposti eroon – voi olla avaamatta blogiani.

Käydessämme viikolla Nauvossa vein kameran metsään. Se on sellaista mallia, joka lähettää sähköpostilla kuvan nähtäväkseni.

Kauriit liikkuvat yleensä yöaikaan, joten ne kuvat ovat sellaisia, että niitä ei kehtaa julkistaa.
Tänään kameran linssin eteen eksyi metsäkauris ja valoa oli riittävästi. Kello oli laitteen mukaan viisi iltapäivällä. Mutta en kyllä tiedä kuinka tarkka tuo kello on. En nimittäin sitä mitenkään kalibroinut laittaessani siihen tuoreet paristot.

Tosin sillä on nettiyhteys, joten saattaa se olla ihan oikea aika.

Ka, metsäpeura se on!

Turun hiihto 1962

Kävin heti aamulla hoitopöydällä. En saanut vielä terveen papereita, mutta toisaalta ei vielä heitetty toivoa Kankkulan kaivoon. Kuntoutus jatkuu…

Tänään tuli kuluneeksi tasan 60 vuotta siitä, kun hiihdin veljeni Matin kanssa Turun laturetken. Kunniakirjan mukaan sen pituus oli 65 kilometriä. En ihan siihen matkaan usko, mutta saattoi se olla aika lähellä kuuttakymmentä kilometriä. Yli vai alle – en ota siihen kantaa.

Ihan kunnioitettava matka se oli 14-vuotiaalta pojalta, joka ei isommin siihen aikaan treenannut kestävyyttä.
Aika kului silloin shakkia pelaten. Siinä urheilulajissa olisin ollut paljon lähempänä huippua kuin juoksussa tai suunnistuksessa. Mutta se harrastus jäi aikuistuessa, hyvä niin!

Tuota matkaa pidemmän hiihdon olen tehnyt ainakin kerran. Pirkan hiihto Niinisalosta Tampereelle on aika lähellä 90 kilometriä. Sen hiihdin 80-luvun alussa.

Pisin urheilusuoritus jalkaisin on tullut tehtyä kerran. Talvella 2016 juoksin Espoon hallissa 24 tunnin kisassa hieman yli sata kilometriä. Sitä(kään) en tule parantamaan tulevaisuudessa.
Pyöräillen olen satasia paukutellut elämäni aikana monia. Ensimmäiset Hannu Sokan kanssa, kun teimme pyöräretken Turusta Näsijärven ympäri.

Kuten on tapana todeta, niin takana on loistava tulevaisuus.
Nyt on muisteltavana tapahtumarikas menneisyys!

Minä olisin kyllä käyttänyt jotain toista verbiä samoamisen sijaan.
Nykyään samota-verbi kyllä kuvaa kaikkea liikkumistani oikein hyvin. 😏