tiistai 8. maaliskuuta 2022

Hyvää naistenpäivää!

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten vietin naistenpäivää Venäjällä, Salavatin kaupungissa.

Toimitimme sinne liimalevytehtaan ja olimme asentamassa siellä koneet ja antamassa käyttökoulutuksen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen puolueen uskotuilla oli kiire yksityistää valtion omaisuus ja tämä tehdas oli yksi niistä yrityksistä.

Venäjällä naistenpäivä oli suuri juhla ja osallistuimme siihen juhlaan vierailemalla kaupungin torilla. Siellä oli paljon kansaa ja kaikenlaista tapahtumaa.
Meidät suomalaiset tunnisti hyvin – olimme ainoat ihmiset, jotka Siperian hyytyvässä ilmassa kulkivat paljain päin.

Muutenkin meitä katsottiin kuin neekereitä 50-luvulla Suomessa. Salavat oli vankilakaupunki, parhaimmillaan siellä oli parikymmentä tuhatta vankia. Siellä ei ulkomaalaisia ollut käynyt ennen Neuvostoliiton romahdusta. Me taisimme olla ensimmäisiä.

Pääsimme myös tutustumaan vankilan selleihin. Ne olivat aika karuja. Osassa oli maalattia eikä lämmitystä. Kyselyymme siitä, että kuinka monta talvea noissa selleissä parhaimmillaan pysyi hengissä, ei vastattu.

Toimitukseemme kuului myös CNC-ohjattu työstökone. Eniten siinä koneessa kiinnosti tietokone ja siihen asennetut peliohjelmat. Mahdettiinko sillä koneella koskaan tehdä tuottavaa työtä?

Kaksi viikkoa olimme siellä ilman mitään yhteyttä ulkomaailmaan lukuun ottamatta pari päivää vanhoja Pravda-lehtiä. Puhelinyhteydetkään eivät toimineet.

Kun paluumatkalla saavuimme Moskovaan, niin olo oli juhlallinen. Pääsi ravintolaan syömään pitsaa ja soittamaan puhelun Suomeen.
Ja sai tuopin olutta – matkan aikana kun ainoat nestemäiset juomat olivat vesi ja votka.

Torin keskellä oli iso nukke, joka poltettiin lopuksi!
Meille ei selvinnyt, mitä tämä symbolisoi.

Tässä meidän porukkaamme.
Ilman päähinettä tietenkin!



Kansaa oli paljon.
Kaikki olivat kunnolla pukeutuneita.



Salavatin ympäristössä oli runsaasti öljynporauslaitteita.
Laskujeni mukaan vain joka kymmenes oli toiminnassa.

Läntisellä venäjällä Leninin patsaat olivat jo kaadettuna,
mutta Salavatin torin laidalla toveri jökötti edelleen massiivisena.



Junamatka kesti vuorokauden mennen tullen.
Aikaa kulutettiin virvokkeita nauttien!
Kodikas ja tilava makuuvaunuhytti neljälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti