Karjalanpaisti

Viikonloppu vierähti ihan huomaamatta ulkoilusuorituksia tehdessä. Viime viikon lumet mahdollistivat hiihtelyn ja saldoksi tuli viisikymmentä kilometriä.

Eilen siirryin jo juoksijaksi ja tein raa’an intervallitreenin.

Tänään oli lepopäivä ja sen pyhitin tekemällä Karjalanpaistia ihan yksin alusta alkaen. Hain jopa ohjeen netistä.
Raaka-aineet olin hankkinut jo eilen. Lihaa tähän tuli 1,3 kiloa, puolet porsaan kassleria ja toinen puoli naudan paistia.
Ostin ne palana, siten saa paljon parempaa lihaa kuin kaupan valmiiksi pilkotuista aineksista.

Ohje oli helppo tällaiselle opettelijalle. Lihat paloiteltiin, porkkanat ja sipulit pilkottiin. Sitten ne ladottiin kerroksittain astiaan ja välillä laitettiin sekaan sopivasti mausteita. Pikkuisen lisäsin voimaa ohi ohjeen, nämä pataruuat kun tuppaavat imemään itseensä paljon makua.

Sitten vaan uuniin 250 asteeseen puoleksi tunniksi. Sen jälkeen lämpötila pudotettiin 150 asteeseen ja annettiin olla siellä kolme tuntia. En huomannut ottaa astian kantta pois loppuajaksi, tuota nestettä jäi hiukan liian paljon näihin pakasterasioihin. Mutta en raaskinut heittää lientä poiskaan, sehän on parasta pataruuissa.

Ja kun mausteita oli sopivasti, niin pahuksen maukasta se liemi oli, vaikka ei siinä lusikka pystyssä pysynytkään…

Ulla piti mausta ja siitä, että liha oli todella mureaa.
Siinä vaiheessa vasta kerroin, että en paistanut lihoja ennen uuniin laittoa. Hän itse paistaa lihat aina ennen. Hän kyllä tiesi, että voi sen niinkin valmistaa.
Ihan tarpeetonta se olisi ollutkin, aivan suussa sulavaa tästä tuli näinkin tehtynä. Ja ohjeessa sanottiin, että lihat laitetaan raakana astiaan.

Kokin urani saa siis jatkoa…

Neljä näistä menee pakastimeen.
Yksi syödään huomenna.

Kakolanmäellä

Aamuliikunta suunnistuksen parissa
Kyllä tämä korttelisuunnistus on vaikeaa, kun mun vinttikammarin sisältö on pahasti kosteaa ja homehtunutta.

Ja tilannetta pahensi se, että Kakolanmäen rinteitä kavuttiin ylös ja alas moneen kertaan. Lisäksi portaiden kiipeäminen ja varsinkin laskeutuminen liukkailla askelmilla oli lähes mahdotonta minulle, vaikka ne nuoret kirmasivat niitä ihan näyttävästi.

K-1-2-3 ongelmitta. Lukuunottamatta kolmosen rastipistettä, joka oli portaiden alla olevassa komerossa, siellä oli pimeää eikä nähnyt mitään ja pelotti mahdolliset vankikarkurit!

4:lle valitsin kierron vasemman kautta, huono valinta: piha oli auraamatta. Menin rastipisteelle ja leimasin. Peukaloni oli kartalla kolmosrastin kohdalla ja totesin, että koodi ei täsmännyt. Palasin tuon talon nurkalle, jossa reittiviivassani on pari punaista palluraa sen merkiksi, että olen pysähtynyt rukoilemaan. Rukoukseni kuultiin ja minulle kerrottiin, että saat jatkaa matkaa viitoselle. 😋

5-6-7: OK, paitsi että rastin pystyi leimaamaan aidan väärältä puolelta, joten ne, jotka eivät osaa kunnolla karttamerkkejä, voittivat minuutin tai kaksi.

7-8: Iso pummi, koska luin hissin yläasemalla, että rastille on tehtävä kierto koillisen kautta, pari minuuttia hukkui tässä.

8-9-10: Reittiviiva elää omaa elämäänsä, menin kyllä suoraan portaiden kautta rastille 9, ja sieltä teitä pitkin 10:lle.

10-11: OK

11-12: Olisi pitänyt mennä takaisin päin ja kiertää talo pohjoisen kautta. Nyt jouduin sisäpihalla hakemaan sallittua väylää ulos. Löytyihän se, mutta aikaa kului.

12-M: OK

Vaikka tuossa alussa valitin kaikenlaisia vastuksia, niin tämä on hauskin suunnistusmuoto.
Ja näihin voisi tulla muutkin kuin suunnistajat ulkoilemaan - takuulla haluaa toistekin.

Kusipää hyökkää - edelleen

Tänään on pakko toistaa vuosi sitten tekemäni päivitys. Siinä lainattiin venäläisen toisinajattelija Navalnyin maanantaista kirjoitusta. Se kuuluu näin:

VENÄJÄN merkittävin oppositiohahmo, vankileirillä parhaillaan viruva Aleksei Navalnyi on perannut presidentti Vladimir Putinin maanantaina pitämän Ukrainaa käsittelevän puheen auki, eikä jälki ole kaunista.
– Katsoin eilen Venäjän turvallisuusneuvoston istuntoa, sekopäiden ja varkaiden sakin kokousta. Korruption vastainen säätiö on kai tehnyt selvityksen heistä jokaisesta, Navalnyi aloittaa kirjoituksensa.

Kirjoitus julkaistiin maanantaina Navalnyin sosiaalisen median kanavilla. Navalnyin mukaan Putinin väki elää jatkuvassa, peittelemättömässä valheessa, eivätkä nämä vaivaa itseään sotatoimiensa oikeutuksen totuudenmukaisuudella.
Navalvyi toteaa, että Ukrainan kriisillä halutaan siirtää Venäjän kansan huomion pois todellisista ongelmista, talouskehityksestä, hintojen noususta ja vallitsevasta laittomuudesta.
– Pelkkä propaganda ei enää riitä sekopäille ja varkaille. He janoavat verta, haluavat liikutella tankkeja taistelukartalla, Navalnyi kirjoittaa.

Sitten Navalnyi tarttuu Putinin puheeseen. Hän luonnehtii sitä Twitteristä löytämällään kielikuvalla.
– Ihan kuin vaarini olisi juonut itsensä humalaan perhejuhlissa ja kyllästyttää kaikkia kertomuksellaan siitä, miten maailmanpolitiikka toimii. Tämä olisi huvittavaa, jos juopunut vaari ei olisi 69-vuotias mies, joka pitää valtaa ydinasemaassa.

Navalnyi kehottaa korvaaman Ukrainan Putinin puheessa Kazakstanilla, Valko-Venäjällä, Baltian mailla, Azerbaidžanilla, Uzbekistanilla ja mukaan lukien jopa Suomella.
– Miettikää, minne sekopäävaarin geopoliittinen ajatus seuraavaksi lentää. Tällainen meno päättyi kaikkien kannalta kurjasti vuonna 1979. Nytkin käy huonosti. Afganistan tuhoutui, ja myös Neuvostoliitto sai kuolettavan haavan. Jo nyt sadat ukrainalaiset ja Venäjän kansalaiset voivat menehtyä Putinin takia. Myöhemmin saattaa kuolla kymmeniätuhansia ihmisiä.

Navalnyi jatkaa kirjoittamalla, että Venäjällä olisi kaikki, mitä tarvitaan vahvaan mitä tarvitaan vahvaan kehitykseen 2000-luvulla, öljystä koulutettuihin kansalaisiin. Hänen mukaansa historiallinen mahdollisuus normaaliin, rikkaaseen elämään haaskataan sodan, saastan ja valheen vuoksi.
– Putin ja sekopäiset varkaat turvallisuusneuvostosta ja Yhtenäisestä Venäjästä ovat Venäjän vihollisia. He ovat suurin uhka, eivät Ukraina ja länsi. Putin murhaa, haluaa tappaa yhä enemmän. Teitä köyhdyttää Kreml eikä Washington. Ei Lontoossa ole tehty sellaista talouspolitiikkaa, että eläkeläisen borssikeittoainesten hinta on kaksinkertaistunut. Sitä politiikkaa on harjoitettu Moskovassa.

Kuten jo vuosituhansia on todettu, on käsittämätöntä miten vähällä järjellä maailmoja johdetaan - tämä oli minun, ei Navalnyin toteamus.

Kuva kopioitu Pixapaystä, se on ilmaisesti käytettävissä.

Lyhyyden pitkä historia

Kun ulkona pyryttää kunnolla, on aikaa tehdä uranuurtavaa tutkimustyötä.

Tänään tutkittaviksi joutuivat kusipäiset valtionjohtajat ja heidän fyysinen pituutensa. Moraalinen pituus näillä kohteillani onkin negatiivinen.

Jos aloitetaan herra Napoleonista, kuuluisimmasta lyhytkasvuisesta omien ja vastustajien sotilaiden tapattajasta. Tämä poikanen kasvoi 162 cm mittaiseksi. Tosin näissä kaikissa mittauksissa on mukana eräänlainen kutistetun mittanauhan syndrooma – suuri johtaja haluaisi olla hieman todellisuutta suurempi ja myös pidempi.

Siirrytään ajassa hieman eteenpäin, niin herra Stalin, joka tapatti kymmeniä miljoonia ihmisiä, oli varreltaan 163-senttinen.
Mussolini oli 169-senttinen ja hieman yllättäen Hitler oli melkein miehen mittainen, 174 cm. Tässä varmaankin on kyse siitä, että mittaaja sai pitää henkensä taiottuaan muutaman ylimääräisen sentin.

Siirrytään nykyaikaan. Pohjois-Korean rakastettu isä Kim Jong Il oli 160 cm ja hänen ihana poikansa Kim Jong Un peräti 163 senttiä. Tosin maan virallinen tietotoimisto kertoo hänen oleva 170-senttinen, mutta siellä totuutta pilkataan yhtä lujaa kuin Neuvostoliitossa.

Sarjamurhaaja Vladimir Putinin kerrotaan olevan 170 cm pätkä ja hänen apupoikansa Dmitri Medvedev peräti 163 cm.

Vertailun vuoksi otetaan Mauno Koivisto, 190 cm ja suomalaisten miesten keskipituus, 179 cm.

Tässä olisi YK:lla tehtävää miten saataisiin nämä lyhytkasvuiset pojankoltiaiset pitämään näppinsä irti vallankahvoista.

Olisiko se mahdollista, että annettaisiin naisille kaikki valta. Meilläkin olisi tarjota tämä Sanna M tosi hommiin. Hänethän tunnetaan rauhaa rakastavana ihmisenä, jolla ei ole pyrkyä maailmanvaltiaaksi – ainakaan ens alkuun. Mutta sitten kun on valistunut Suomen pressana, EU:n johtajana ja YK:n pääsihteerinä, niin saattaisi ottaa vastaan vastentahtoisesti Linnunradan keisarin viitan ja miekan! Siis varsinkin miekan.

Tässä mittamieni suomalaisten pituuksia.
Kuten näette, olen tehnyt kovasti töitä -  tuhansia mittauksia - tämän esseen kirjoittamiseksi! 😟

Hiihtoa Ruissalossa

Ennen kuin aloin kirjoittaa päiväkirjani tekstiä, luin Hesarista Niclas Storåsin kolumnin Teksti tekee kuolemaa.

Olipa hyvä kirjoitus ja pani ajattelemaan mihin olemme menossa. Se ei antanut kauhean valoisaa tulevaisuutta ihmiskunnalle – ei ainakaan länsimaiselle ihmiselle. Kannattaa lukea!

Mutta asiaan, me lähdimme aamulla siskoni Maijan kanssa hiihtämään Ruissaloon, pakkasta oli meidän mittarissamme 12 astetta. Tuuli oli heikko ja aurinko paistoi. Joten kylmänarkana minulla oli aivan liikaa vaatetta päällä.

Jätimme auton Kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalle. Kello oli vasta lähestymässä kymmentä ja parkkipaikka oli lähes täynnä. Kaikki eivät olleet hiihtämässä, paljon oli myös kävelijöitä liikenteessä todella hienossa talvi-ilmassa.

Sänkipellolle oli ajettu hienot ladut. Luistelijoille oli oma baana ja meille perinteisen ystäville oma kaksikaistainen latu. Se oli hienossa kunnossa, hiukan sieltä tuli läpi viljan sänkeä, mutta ei se pahemmin haitannut.
Päälenkki oli noin kahden kilometrin mittainen, siitä erkani runsaan kilometrin lisälenkki golfkentän suuntaan. Toinen lisälenkki erkani myöhemmin Turun suuntaan, mutta sitä emme hiihtäneet tällä kertaa.

Yhteensä teimme matkaa vajaat 12 kilometriä rauhallista vauhtia. Mutta kyllä sekin alkoi ottaa voimille, kun tämä oli vasta kolmas hiihto tänä talvena.

Ja jos joku lukee tämän yllä mainitun kolumnin, niin saattaa miettiä, että onko tämä minun tekstini kirjoitettu koneälyllä.
Voin vakuuttaa, että ei ole.
Eikä tule.
En nimittäin osaa käyttää apunani tekoälyä. Ja omaa älyä on sen verran vähän, etten osaa edes opetella sen käyttöä.

Mutta kolumnin luettuani totesin, että olen onnellisessa asemassa, minulla tuskin on elinaikaa enää enempää kuin vajaat kaksikymmentä vuotta. Hyvässä lykyssä vain kymmenen vuotta! 😏

Nämä siniset ovat minun v. 2012 hankkimani sukset.
Sen paljastaa tuo Ylläksen latutarra vuodelta 2013.
Näillä on hinkattu latuja useampi tuhat kilometriä ja vielä on kapulat ihan kunnossa.
Nuo Salomonit ovat Maijan sukset.
Suksien takana ladut ja sininen taivas. Kyllä kelpasi ulkoilla. 😄

Talven toinen

 Viikonloppuna tuli taivaalta sen verran lunta, että latukone pääsi töihin Lausteen pururadalle.

Joten pakko se oli sinne mennä horjumaan laduille.

Ja horjumista se olikin. Lunta oli sen verran vähän, että paikoin isänmaa pilkisti ladun alta, joten niitä piti hieman väistellä. Vanhan, kankean miehen väistely oli sellaista räpiköintiä, että harakatkin olisivat nauraneet, jos niitä olisi ladun varrella ollut.

Lisäksi skinipohjaiset sukseni tökkivät, vaikka hoidin niitä aamulla ennen hiihtoa. Monta kertaa olin mennä nenälleni, kun yhdellä suksella liukuessani suksi pysähtyi kuin seinään.
Muutenkaan luistossa ei ollut kehumista.

Sain sentään tehdyksi kahdeksan ja puolen kilometrin lenkin.

Lupasivat illaksi uutta lunta, sen avulla ehkä ladusta saisi hieman paremman meikäläisen taidoille ja voimille.

Vielä en sano, että tämä oli talven toinen ja viimeinen hiihto. Mutta lähellä se hetki on!

Kyllä vaalikone tietää

Valveutunut kansalainen on saattanut huomata, että vaalit ovat jo ovella.

Sulasta mielenkiinnosta teen näitä vaalikoneiden testejä, vaikka olen jo päättänyt mitä puoluetta äänestän. Ja kaipa se ehdokaskin on valittu - eli se sama, jota viime vaalissa äänestin.

Tein tänään Hesarin vaalikoneen testin.

Yleensä olen ollut vastauksissani joko puolesta tai vastaan. Eli minulla on selkeä mielipide asiasta kuin asiasta.
Tänään muutin strategiaani ja vastasi useaan kysymykseen melkein samaa tai eri mieltä.

Näin vanhemmiten sitä ihminen alkaa syöksyä kohti keskustaa – tosin ei keskustapuoluetta!

Sen takia tuloskartalla en olekaan enää aivan ruudukon koillisnurkassa. Suunta on kyllä selkeä mutta melko lähellä keskipistettä.

Jos olisin normaalilla tavalla vastannut, niin tämä musta kymmensakarainen tähteni olisi siirtynyt muutaman piirun kohti koillista. Olisin päässyt eroon noista minua lähinnä olevista puolueista.
Siis kuvassa lähinnä olevista!

Laitoin kuvaan nuolen, joka osoittaa oikean paikkani tässä maailmankaikkeudessa.
Ja sain näin pesäeroa noihin kristillisiin.

Tässä tämä!
Aika selvästi tästä huomaa, etten varsinaisesti kannata tätä nykyisin hallitsevaa punavihersosialismia.
Jopa ilman omaa nuolikorostustani! 😜

Suunnistusta lumisateessa

Kolmen peräkkäisen juoksupäivän jälkeen jalat eivät olleet ihan parhaassa vedossa. Olin juossut reilusti yli 20 kilometriä ja yhden lenkeistä varsin reipasta vauhtia.

Joten tänään suunnistaessa askel painoi, varsinkin kun maassa oli lumisohjoa ja lisää tuli taivaalta.

Mittakaava oli 1:4000 ja se teetti virheen heti ykkösellä - jarrut eivät pelanneet ja pitkäksi meni. Itse asiassa en ollut katsonut ennen lähtöä mittakaavaa, joten virhe oli ymmärrettävissä.

Sama juttu kakkosella.

Sen jälkeen olikin takki tyhjä ja vauhti niin hidasta, että virheet jäivät vähiin.

Nelosella edessäni leimasi herrasmies, jolla ei vauhti ollut edes minun luokkaani. Hän jäi leimattuaan lukemaan karttaa ja minä kiersin aidan lännen kautta ja jatkoin matkaa viitoselle. Se aita oli merkitty niin, että sen yli tai ali ei saanut juosta.

Yllättäen tämä herrasmies oli taas edessäni leimaamassa - hän oli ryöminyt aidan alta ja voittanut sata metriä. Kilpailussa hänet olisi hylätty!

Minä koitan noudattaa sääntöjä ja harjoitella tähtäimessä sprinttisuunnistuksen SM-kisat Lahdessa syyskuussa!

Kilpailualue oli Raision keskustan länsipuolella.
Kartta oli sprinttikartta, mutta kolmella rastilla meidät johdatettiin ihan oikeaan metsään!
Muutenkin alue oli rauhallinen eikä autoja tarvinnut väistellä.

Punainen viiva

Keskiviikkoillan vietimme kulttuurin parissa.

Viettää sanalla on käsittääkseni sellainen peruspositiivinen sävy. Se sävy ei toteutunut millään lailla Turun Kaupunginteatterin oopperassa Punainen viiva.

En tänne itseäni ängennyt sen takia, että olisin tykästynyt oopperaan. En todellakaan ja tämä näytös jää varmasti historiaan viimeisenä oopperanani! Ensimmäinen se ei ollut!

Kyllä kiinnostukseni näytöstä johtuu kokonaan Ilmari Kiannosta.
Monikymmenkertaisena Kainuun kävijänä olen tutustunut kahden kainuulaisen taiteilijan tuotantoon perusteellisesti. Toinen on Kalle Päätalo ja toinen Ilmari Iki-Kianto, joksi hän itse itseään on kutsunut.

Olen pari kertaa käynyt Kiannon Turjanlinnassa. Sinne pääsee opastetulla retkellä kirkonkylän satamasta. Paikka on täynnä kylttejä Kiannon huumorilla höystetyillä aforismeilla ja ohjeilla sekä muutenkin mielenkiintoinen paikka.

Kun tarvitsimme Nauvon mökille pitkää pöytää kesän kokoontumisia varten, kuvasin Kiannon tuvan pöydän ja rakensin samanlaisen Nauvoon. Siellä se palveli 15 vuotta, mutta Ulla ei siihen milloinkaan rakastunut. Pari vuotta jouduin surumielin tuhoamaan sen perhesovun säilyttämiseksi.

Palatakseni itse oopperaan, sen oli Aulis Sallinen säveltänyt, joten musiikki oli mahtipontisen voimakasta ja ääneltään kovaa. Punaisen viivan tarina oli synkkä ja surullinen, niin oli musiikki ja esityksen sovituskin. 

Murheellisen lopputuloksen täydensi akustiikka, se varmisti, että kukaan ei saanut sanoista mitään selvää. Ei ainakaan tällainen kuulovammainen – aluksi minulla oli kuulolaitteet korvissa, niiden kanssa en saanut yhdestäkään sanasta selvää.
Pois otettuani ne, tavoitin muutaman sanan sieltä toisen täältä. Onneksi tunsin Punaisen viivan juonen, jota tämä ooppera löyhästi seurasi.

Esityksen anti olisi ollut varmasti parempi, jos katonrajassa olisi ollut näyttö ja siinä selkokielinen tekstitys.

Tätä kappaletta en voi kenellekään suositella!

Opastettuun retkeen Turjanlinnaan sisältyi myös kertomuksia Kiannosta, hänen naisistaan ja Turjanlinnasta.
Kuvassa retkeen osallistujia, osa vaikuttaa tutuilta, tämä kuva on vuodelta 2004.

Tässä ollaan Kietäväisen temppelin edustalla.
Kun edellinen Turjanlinna oli palanut, Kianto alkoi rakentaa uutta 40-luvun lopulla.
Rakentajaksi valikoitui grynderi Kietäväinen, joka veti Kiantoa hiukan höplästä. Sen takia hän nimesi pikkumökin, joka rakennettiin ensin Kietäväisen temppeliksi.

Tällaisia kylttejä ja ohjeita oli rakennukset täynnä.
Useimmat lievällä huumorilla höystettyjä.

Ystävänpäivä

 Eilen oli ystävänpäivä.

Sain seurakseni koiran, sehän on ihmisen paras ystävä.
Teimme pari tunnin mittaista kävelylenkkiä lähimaastoissa. Muuten en päivää erityisemmin juhlinut enkä lähettänyt naamakirjassa ylettömästi viestejä.

Google lähetti tänään aamulla minulle kuvan, joka sopii hyvin eilisen päivän yhteyteen.

Gaia on minua liikuttava ystävä.
Parhaimmillaan herttainen.
Pahimmillaan oikea riiviö! 😀

Tässä kaksi ystävää sukujuhlilla noin 14 vuotta sitten.
Tosi ystäviä ei edes kivilattia haittaa!

Vieraita avaruudesta

Tulipa pitkä tauko päivityksiin.

En voi vierittää syytä Venäjän tai Putinin niskoille, vaikka kyllä se perimmiltään sieltä johtuu.

Pohjois-Amerikan taivaalla on seilannut jumalattoman suuria palloja, suurin niistä on linja-auton kokoinen, väitetään. Ei sentään muodoltaan – muoto on tiettävästi ollut pallon muotoinen.

USA syyttää Kiinaa näistä, väittäen niiden olevan vakoilulaitteita.
Kiina vastaavasti väittää havainneensa puolisen sataa amerikkalaista vakoilupalloa Kiinan taivaalla viimeisen vuoden aikana.
USA pudotti kolme palloa viime päivien aikana ja yhden se on jo osittain tutkinut. Pallon materiaali on alkuperältään samaa, jota Kiina puolustusvoimat käyttävät.

Tällä perusteella niiden alkuperä on siis ratkaistu, mutta edelleen liikkuu myös huhuja, joiden mukaan laitteet ovatkin alkuperältään maapallon ulkopuolisten tänne toimittamia.

Jopa vähemmälläkin järjellä kuin lehdistön reporttereilla keskimäärin on, saattaa ymmärtää, että sivilisaatio, jolla olisi kykyjä ja tarvetta lähettää tänne Linnunradan laitamille laitteita, tuskin käyttäisi vakoiluunsa ilmapalloja!

Jos näitä alieneja on olemassa, niin ne taatusti hoitavat vakoilun niin, että me emme sitä huomaa.

Ja suotavaa olisi, että niitä on ja että ne ovat kiinnostuneita meistä. Ottaisivat pikaisesti haltuunsa maat ja kansat, lopettaisivat sodat, ylikuluttamisen ja saastuttamisen.

Mutta valitettavasti me joudumme jatkamaan näiden suuruudenhullujen putinien ja vastaavien alaisuudessa, kunnes maapallo on tuhottu!

Ilmapallot eivät ole peräisin kaukaisesta avaruudesta.
Mutta onko joukossamme jo sieltä peräisin olevia älyllisiä olentoja?
Kuvan copyright wikimedia.

Joka menneitä muistaa...

Tänään pääsin muistelemaan menneitä, kun kiersin Pläkkikaupungissa rasteja!

Kyse on Projecta Oy:stä - se on rastista 45 länteen. Se on tuo rakennus, jonka kohdalta reittini on leikattuna pois samoin kuin talon nurkka. Vahingossa tämä tapahtui! 😎

Olin siellä 4 v vastavalmistuneena inssinä opiskelemassa myyntityötä. Lähdimme sieltä vuonna -77 kahden kaverin kanssa ja perustimme kilpailevan yrityksen.

Se yritys myytiin myöhemmin Starkille ja parin vuoden jälkeen v -88 palasin ensimmäiseen työpaikkaani kartalla olevaan rakennukseen. Mutta kahdeksan päivän jälkeen eteeni lyötiin sopimuspaperi, johon en voinut nimeäni laittaa, joten palasin takaisin vapaana miehenä työmarkkinoille. Eikä kauaa kestänyt, kun olin taas yrittäjä.

Palataanpa suunnistukseen. Alku 43-26-53-24-52-45-54-21-55 meni ihan hyvin ja vauhdikkaasti.

Sitten olisi pitänyt ottaa 36-56-51, mutta minä en nähnyt rastia 56 ja valitsin reitin 41-22-51. Siellä oli vintti pimennyt maitohappoisena enkä tiennyt minne pitäisi mennä. Kiertotietä lähdin kohti maalia ja otin uudelleen rastin 26. Toisella kertaa en enää käynyt sakkolenkillä talon nurkalla. Mutta ei siitä rastista tuplapisteitä saanut! 😞

Aikaa jäi käyttämättä, joten vintin pimenemisen lisäksi reittisuunnitelmakin oli huono.

Lähtöpiste tuplaympyrä ja maali kolmio.
Yleensä nämä ovat päinvastoin, mutta tänään sai valita järjestyksen!

Konoseksi

Kun olen päättänyt mennä syyskuussa liian pitkälle kävelyreissulle, niin sitähän pitää harjoitella. Toki vai juoksuharjoittelun sallimissa rajoissa – vai oliko se sittenkin päinvastoin?

Tänään piti mennä heti aamulla pitkälle patikoinnille.
Mutta tietenkin juuri nyt sisäinen kelloni ei toiminut, heräsin vasta kahdeksalta.

Kaikkien aamutoimien ja -ruokailujen sekä someaktiviteettien valmistuttua pääsin lähtemään vasta vähän ennen yhtätoista.
Tein tunnin lenkin ja sitten palasin kotiin valmistelemaan Ullalle aamupalaa.

Ja toisen tunnin lenkin tein sitten iltapäivällä ennen kuin menin tekemään Ullalle päivällistä.

Tällä jälkimmäisellä paitakin jo kastui, kun kiihdyttelin vauhdin kymmenen ja puolen minuutin pintaan kilometrille, kolme viimeistä jo allekin!

Se maistui melkein urheilulta! Olen äärettömän hyvä mutta hidas kävelijä…

P.S. Otsikko siis viittaa Valentin Konoseen, joka on hieman minua nopeampi kävelijä!

Jälkimmäisen kävelyn reitti.
Alueelle, jossa lukee Karhunaukion päiväkoti, on tarkoitus rakentaa uusi, iso koulu Huhkolan, Vasaramäen ja Lausteen lapsukaisille.
Jostakin syystä vasaramäkiset eivät ole kovin ihastuneita suunnitelmaan!

Teholääke laihdutukseen

 

Eilen illalla tuli oltua hiukan mieron tiellä.

Meillä on tapana kurssikavereiden kanssa pari kertaa vuodessa käydä ottamassa muutama olut.
Se mitta muutama on kyllä vuosien varrella pienentynyt. Eilen jaksoin nauttia neljä tuoppia Auraa. Kun aloitimme aikaisin, jo ennen neljää, niin päätin kävellä kotiin. Se on sellainen runsaan viiden kilometrin jotos Huhkolan kaupunginosaan.

Tunnin kävelyllä pahimmat huurut jo haihtuivat, mutta siitä huolimatta yöunet olivat heikot.

Minulla on paha tapa punnita joka aamu painoni. Kyllähän se riittäisi kerran viikossa tai kuukaudessa, mutta tällaisen tilastoihmisen on saatava paino tallennettua joka aamu samaan aikaan.
Yllättäen tänä aamuna paino oli pudonnut eilisestä 0,9 kiloa.

Joten tiedoksi laihduttajille nopea tapa laihduttaa: neljä tuoppia ja päälle kahdeksan tuntia huonoa unta, niin laihtuminen on varmaa ja nopeaa.
Tosin kymmenen kilon laihduttaminen voi olla aika raskas urakka – en kokeile.

Uneni oli tosiaan niin huono, etten muista vuosiin vastaavaa, vaikka olen ennenkin ottanut olutta kuin aikuiset miehet.
Ranteessa Garmin oli kanssani unen laadusta samaa mieltä, pisteitä 48/100.
Mutta suomalainen Oura hyväksyi ryyppäämisen, kehui untani erinomaiseksi ja antoi pisteitä 91/100.

Nyt olis myynnissä halpa Oura!!! 😋

Tässä Garminin pisteet ja tulkinta unestani.

Oura sen sijaan kehui lähes kaikkea unessani.
Tuskin käyttävät näitä kahta kuvaa markkinoinnissaan.
Olen kyllä ennenkin havainnut, että Oura antaa liian hyvät pisteet unestani!

Street Orienteering

 Laitetaanpa kerrankin näkyviin koko kartta eikä ainoastaan sitä pientä osaa, jolla olen matkaani taivaltanut.

Nykyään pyrin tekemään suunni

telman niin, että käyn kaikilla 50 pisteen rasteilla, jos se suinkin on juoksuvoimallani mahdollista.

Joten lähdin länteen, kuten Andrei laulussaan.
Rastit 44-43-56 ensin. Sitten mietin käynkö rastilla 55 heti, mutta metsän läpi pimeydessä pelotti ja päätin, että otan sen ohjelmaan paluumatkalla.

Jatko 54-53-52-51. Siinä olikin jo kasassa viisi kuudesta isopisteisestä rastista ja aikaa vielä runsaasti. Noukin rastit 21 ja 32 - se olikin radan kaukaisin rasti.

Mittasin hiukan matkaa maaliin ja totesin, että suorinta tietä, niin saatan ehtiä ajoissa maaliin.
Matkalla kävin poimimassa rastin 42, se oli kivitalo ja siitä piti ilmoittaa portaan numero ja kirjain. Löysin numeron 12 ja jatkoin matkaani.

Rastilla 16 oli kaksi tyttöä ihmettelemässä mitä vastata. Sanoin, että mikä oli kysymys - he kertoivat. Minä kerroin heille vastauksen KALLIO. Yhteistyö on voimaa.

Sitten kaasu pohjaan ja maaliin. Myöhästyin 15 sekuntia.

Mikä parasta - juoksu sujui ja jaksoinkin ihmeesti. Viimeinen kilometri vauhdilla 6.45 ja siinä oli yksi pysähdys rastinotossa. Siihen aikaa kului ehkä noin 15 sekuntia.

MAHTAVAA!!!!!!!!!

No kartasta näkyy, että hain rastia 42 sata metriä liian pohjoisessa, joten siitä ei pisteitä herunut. Ja se kuudes 55 pisteen rasti siis jäi kokonaan käymättä - ensi kerralla sitten!

Lähtö ja maali kartan lounaiskulmassa!

Toverit, barrikadeille!

On taas se aika vuodesta, kun mennään barrikadeille vaatimaan palkankorotusta. Kun neuvotella ei osata puolin ja toisin, niin ryhdytään lakkoon.
Laitetaan tehtaat seis ja uskotaan, että sillä tavalla kansantalous nousee ja mahdollistaa liian suuret palkat.

Nimittäin kyllä näillä nykyisilläkin palkoilla ammatti-ihminen toimeen tulee.

Tänään luin lehdestä, että opiskelussa saa tästä lähtien käyttää avukseen keinoälyä. Joten kansamme älykkyys ja osaamisen taso alkaa harrastaa syöksylaskua.
Toisaalta keinoälyn lisääntyminen saattaisi parantaa maailmaa.

Kun keinoäly hoitaa tulevaisuudessa neuvottelut työsuhteista ja palkankorotuksista, niin ne saattavat olla oikeamieliset, parantaa elämänlaatua ja tuoda työrauhan.
Kaikkein eniten toivon, että kyseinen älyn laatu ottaa hoidettavakseen kansakuntien johtamisen, lainsäädännän, tuomioistuimet ja hiljalleen kaiken mihin tarvitaan tasapuolista ajattelua.

Ihmisen osaksi jäisi tiettyjen työtehtävien tekeminen, joita robotit tms. eivät suostu tai halua oppia.

Sitten kun ihminen lopettaa senkin likaisen työn tekemisen, jota vaaditaan lisääntymiseen, niin maapallo voidaan testamentata tekoälylle.

Kun tekoäly riittävästi kehittää itseään, niin se toteaa, että parasta on, että se tuhoaa lopuksi itse itsensä ja jättää maapallon luonnon varaan. Muutamassa miljoonassa vuodessa meillä on jälleen kaunis ja vihreä maapallo.

Ilman ihmistä ja keinoälyä!
Sitä odotellessa…

Tässä esitetään lopun alkua...