Talven toinen

 Viikonloppuna tuli taivaalta sen verran lunta, että latukone pääsi töihin Lausteen pururadalle.

Joten pakko se oli sinne mennä horjumaan laduille.

Ja horjumista se olikin. Lunta oli sen verran vähän, että paikoin isänmaa pilkisti ladun alta, joten niitä piti hieman väistellä. Vanhan, kankean miehen väistely oli sellaista räpiköintiä, että harakatkin olisivat nauraneet, jos niitä olisi ladun varrella ollut.

Lisäksi skinipohjaiset sukseni tökkivät, vaikka hoidin niitä aamulla ennen hiihtoa. Monta kertaa olin mennä nenälleni, kun yhdellä suksella liukuessani suksi pysähtyi kuin seinään.
Muutenkaan luistossa ei ollut kehumista.

Sain sentään tehdyksi kahdeksan ja puolen kilometrin lenkin.

Lupasivat illaksi uutta lunta, sen avulla ehkä ladusta saisi hieman paremman meikäläisen taidoille ja voimille.

Vielä en sano, että tämä oli talven toinen ja viimeinen hiihto. Mutta lähellä se hetki on!