Karjalanpaisti

Viikonloppu vierähti ihan huomaamatta ulkoilusuorituksia tehdessä. Viime viikon lumet mahdollistivat hiihtelyn ja saldoksi tuli viisikymmentä kilometriä.

Eilen siirryin jo juoksijaksi ja tein raa’an intervallitreenin.

Tänään oli lepopäivä ja sen pyhitin tekemällä Karjalanpaistia ihan yksin alusta alkaen. Hain jopa ohjeen netistä.
Raaka-aineet olin hankkinut jo eilen. Lihaa tähän tuli 1,3 kiloa, puolet porsaan kassleria ja toinen puoli naudan paistia.
Ostin ne palana, siten saa paljon parempaa lihaa kuin kaupan valmiiksi pilkotuista aineksista.

Ohje oli helppo tällaiselle opettelijalle. Lihat paloiteltiin, porkkanat ja sipulit pilkottiin. Sitten ne ladottiin kerroksittain astiaan ja välillä laitettiin sekaan sopivasti mausteita. Pikkuisen lisäsin voimaa ohi ohjeen, nämä pataruuat kun tuppaavat imemään itseensä paljon makua.

Sitten vaan uuniin 250 asteeseen puoleksi tunniksi. Sen jälkeen lämpötila pudotettiin 150 asteeseen ja annettiin olla siellä kolme tuntia. En huomannut ottaa astian kantta pois loppuajaksi, tuota nestettä jäi hiukan liian paljon näihin pakasterasioihin. Mutta en raaskinut heittää lientä poiskaan, sehän on parasta pataruuissa.

Ja kun mausteita oli sopivasti, niin pahuksen maukasta se liemi oli, vaikka ei siinä lusikka pystyssä pysynytkään…

Ulla piti mausta ja siitä, että liha oli todella mureaa.
Siinä vaiheessa vasta kerroin, että en paistanut lihoja ennen uuniin laittoa. Hän itse paistaa lihat aina ennen. Hän kyllä tiesi, että voi sen niinkin valmistaa.
Ihan tarpeetonta se olisi ollutkin, aivan suussa sulavaa tästä tuli näinkin tehtynä. Ja ohjeessa sanottiin, että lihat laitetaan raakana astiaan.

Kokin urani saa siis jatkoa…

Neljä näistä menee pakastimeen.
Yksi syödään huomenna.