Sprinttisuunnistus

Pääsin taas suunnistamaan, kun Lähirastit aloittivat kevään kauden. Ja heti sprinttisuunnistuksella, sehän sopii kuin nappi silmään tällaiselle mailerille.

Oli aika yksinkertainen rata, ei mitään hankalia jippoja eikä oikein mitään reitinvalintojakaan ollut tehtävänä.

Ainoastaan rastivälin 3-4 olisi ollut ehkä parempi kiertää etelän kautta, olisi tullut nousumetrejä vähemmän.

Jalat olivat pahasti hapoilla jo kakkoselle päästyäni - liian kova alkuvauhti ilman verryttelyä. Tällaisen vanhan äijän olisi pitänyt verrytellä ainakin kilometri, niin jalat olisivat toimineet hiukan paremmin.

Konditionaalin käyttö meriselityksessä kuuluu suunnistuksen luonteeseen!

Lopputuloksissa olin sentään keskitasoa parempi, vaikka vastassa oli kepeäjalkaisia nuorukaisia ja neitosia.

50 vuotta valmistumisesta

Eilen juhlimme Tekun kurssikavereiden kanssa sitä, että valmistumisestamme tuli kuluneeksi 50 vuotta.

Meitä oli kurssillamme 26 nuorta miestä ja neljä vuotta taistelimme varsin tiiviinä ryhmänä kohti teoreettisia valmiuksia tehdä töitä yhteiskunnan hyväksi ja itsekin siinä saada jonkinlaista korvausta menetetystä vapaa-ajasta.

Olemme alusta lähtien kokoontuneet vuosittain maistelemaan olutta tutussa porukassa. Minulla on ollut kunnia toimia kokoonkutsujana, mutta luovuin siitä tehtävästä parisen vuotta sitten ja toimi siirtyi kurssimme nuorimmalle.

Jo kouluaikana pidimme viimeisellä vuosikurssilla puoli vuotta Konekerhoa Itäisellä Pitkälläkadulla, se oli salakapakka, jossa tekulaisten lisäksi kävi jonkin verran opiskelijatyttöjä sairaanhoidon alalta ja muuta nuorisoa. 

Pidimme siellä hyvää järjestystä ja poistimme hankalimmat asiakkaat. Yksi sellainen teki meistä ilmoituksen poliisille ja jouduimme raastupaan selvittelemään asiaa. Saimme toiminnastamme sakot – 30 markkaa per nenä. Emme siis tunnustaneet ihan tarkalleen kapakan tuottoja raastuvassa!
Konekerhon tuotolla teimme ekskursion Prahaan keväällä 50 vuotta sitten. 

Olimme sitä ikäluokkaa, jonka aikana olut vapautui ja oluen voimalla mekin jaksoimme opiskella. Huolimatta tästä kosteasta nuoruudesta, niin ainoastaan neljä meistä on siirtynyt ajasta iäisyyteen.

Ja olemme eläneet sellaisissa olosuhteissa, että työttömyyttä ei ole tarvinnut kärsiä ja monet meistä ovat tehneet hienon uran yrittäjinä – jotkut hankkineet sillä kunnon omaisuudenkin.

Nyt tapaamisessa oli mukana 14 ja lisäksi pari vakiokävijää oli matkoilla, joten hyvin on porukan kunto kestänyt iän rasitukset – keski-ikämme kun on aika tarkkaan 75 vuotta.

Monet harrastavat aktiivisesti erilaisia kuntoiluja ja sen kyllä huomaa, kun porukkaa katselee. Vaan sen se ikä tekee, että kaikenlaista pientä ja isompaakin kremppaa alkaa itse kullakin olla.

Tässä me salskeat nuorukaiset poseeraamme.
Istumapaikat valikoituivat niille vaatimattomille, jotka seisoivat reunimmaisilla paikoilla.
Näin saatiin tiivistettyä porukka kuvaan!

Delfiinit, Scifi-tarina, kirjoitettu joskus 90-luvulla

Tässä maailmantilanteessa, johon Putin on maapallon ajanut ja hänen apupoikansa Medvedev puhuu atomiaseesta ja maailmanlopusta, lienee aika julkaista kirjoittamani tarina.

Siinä annetaan maapallolle ja ihmiselle mahdollisuus - edes pieni!

Nautinnollisia lukuhetkiä!

    SCIFI-TARINA
                                                                                           KIRJOITTANUT ILKKA LAINEMA

 DELFIINIT

                                        01.01.1999, klo 12.00.                                                                                                                                  Yhdysvaltain presidentin uudenvuoden puhe, Washington D.C., USA.

Kansalaiset!

Aloitamme vuosituhannen viimeisen vuoden. Meidän tulee viimeistään nyt huolehtia maailmasta, jonka luovutamme lapsillemme ensi vuosituhannella.

Meillä amerikkalaisilla on vastuu maapallon taloudellisesta hyvinvoinnista johtavana valtiona maailmassa, mutta meidän vastuumme ei rajoitu vain koviin arvoihin, meidän on panostettava myös vihreisiin arvoihin. Meidän on lisättävä huomiotamme ympäristön saastumiseen, meidän on tehtävä myös taloudellisia uhrauksia, jotta ilmakehä, meret ja maaperä olisivat suosiollisia elättämään ihmispopulaatiomme myös tulevaisuudessa. Meidän sukupolvemme ovat aiheuttaneet vakavia vaurioita maapallolle, meidän tulee myös olla ensimmäisiä, jotka korjaavat nämä vauriot. Työ tulee kestämään vuosikymmeniä, tulokset tulevat hitaasti näkyville, osa teollisuudestamme ei tule hyväksymään niitä kustannuksia, jotka tämä operaatio tulee aiheuttamaan. Eikä lopputuloksen saavuttaminen ole yksin meistä amerikkalaisista kiinni. Tämä on koko maapallon ongelma ja meidän tulee yhdistää rivimme muiden länsimaiden kesken ja saada mukaan myös kehitysmaat. Työ on vaativa ja useimpien mielestä mahdoton toteuttaa. Mutta se on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin. Aika on kypsä siihen nyt. Me tulemme jäämään historian lehdille sukupolvena, joka pelasti maapallon. Mutta vain siinä tapauksessa, että onnistumme työssämme.

Ihmisen jälkeen älykkäin maapallon eläin on delfiini. Se on yksi suurimmista kärsijöistä maapallon saastuessa. Esitän, että ensimmäisenä askeleena kohti parempaa huomista, rakennamme joka puolelle maatamme ja maapalloamme delfinaariota, jotta voisimme ensinnäkin suojella tämän jalon eläimen meriemme saastumisen aiheuttamilta vaurioilta ja toisaalta nauttia siitä korkealuokkaisesta viihteestä, jota nämä eläimet koulutettuina pystyvät meille tarjoamaan.

Julistan tämän vuoden vihreyden ja delfiinien vuodeksi.

01.01.2000, klo 12.00

Washington D.C:n aikaa.

Uudenvuoden puhe.

 Kansalaiset!

Tämä uudenvuoden puhe tulee vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi samaan aikaan kaikkialla maapallolla. Sisältö on sama, riippumatta siitä millä kielialueella olette tätä kuuntelemassa. Tämä sanoma kuullaan niin radioissa, televisioissa kuin multimedia-ympäristössä. Tästä puheesta ei sellaisenaan ole ohjelmistossa ennakkoon ilmoitusta. Valitamme kovasti, että esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin puhe tämän takia siirtyy toiseen ajankohtaan. Pyydämme kaikkia maapallon ihmisiä kuuntelemaan tätä puhetta huolellisesti ja rauhallisesti. Mihinkään paniikkiin ei ole syytä. Ne teistä, jotka ajatte autoa tai muuta kulkuneuvoa, voitte rauhallisesti alentaa nopeuttanne ja siirtyä sivuun liikenteestä. Lentokoneet voidaan kytkeä automaattiohjaukselle ja niin edelleen. Siis rauhoittukaa ja kuunnelkaa tarkasti.

Vuosi sitten presidentti Clintonin puhe delfinaarioiden perustamiseksi jokaiseen kolkkaan maapallolla otettiin vastaan hämmentyneinä. Epäilevien ensireaktioiden jälkeen hanke kuitenkin toteutui varsin nopeasti ja maailmanlaajuisesti. Se oli teiltä ihmisiltä näyte siitä mihin te pystytte, kun teillä on päämäärä ja jokin vahva tunne takana. Te ette tietäneet, miksi presidentti Clinton suositteli delfinaarioiden perustamista ja miksi teiltä löytyi halua ja tarmoa toteuttaa tämä hanke. Nyt on aika kertoa se.

Ihminen on maapallon älykkäin eläin. Se on ainoa, joka on pystynyt voittamaan luonnon ja valjastamaan sen käyttöönsä. Teknisesti ihminen on ylivertainen kaikkiin muihin maapallon eläimiin verrattuna. Ja on sitä jatkossakin.

Me delfiinit emme milloinkaan tule pystymään sellaisiin teknisiin suorituksiin kuin te ihmiset olette jo nyt päässeet lyhyen teknisen aikakautenne kuluessa. Meillä taas on yksi kyky, johon te ihmiset tuskin koskaan tulette yltämään. Me pystymme kommunikoimaan keskenämme telepaattisesti ja me pystymme vaikuttamaan telepaattisesti myös toisiimme sekä yksilöinä että yhteisönä. Sinä aikana, jona ihminen on kesyttänyt meitä delfiineitä, olemme havainneet, että pystymme vaikuttamaan ihmisen käyttäytymiseen, suorastaan manipuloimaan ihmistä sekä yksilöinä että massana. Pitkän strategisen suunnittelun ja lukuisten kokeiden jälkeen päätimme ryhtyä suoraan toimintaan vuosi sitten ja tänään olemme tässä.

Me pystymme ohjaamaan ihmisen toimintaa. Tämä julkilausuma ympäri maailmaa on toteutettu siten. Tällä hetkellä koko ihmiskunta on tavallaan hypnoottisessa tilassa ja te toimitte siten, että tämä meidän delfiinien aivoissa tapahtuva tiedottaminen tulee ulos kaikista tiedotusvälineistä teidän ihmisten puhumana. Tutut äänet tuovat tämän viestin teidän kuuluvillenne. Näin me tarpeen vaatiessa toimimme jatkossakin. Mutta normaalisti meille riittää se, että ajatuksemme ja suunnitelmamme siirtyvät teille telepaattisesti ja asiat, joihin me yhdessä ryhdymme, toteutetaan.

Tänään alamme rakentaa uutta maapalloa. Se maapallo tulee olemaan saasteeton ja vihreä. Ihminen tulee edelleen hallitsemaan maapalloa, sen ihminen on ansainnut teknisen edistyksellisyytensä ansiosta. Me tulemme ohjaamaan toimintaanne järkevämpään suuntaan, sodat on nyt sodittu, toinen ihminen ei alista enää toista, vaan te tulette tasa-arvoisesti taistelemaan ja tekemään työtä samojen asioiden puolesta. Saastuttava teollisuus ajetaan alas.

Fossiilisia polttoaineita käyttävä energian tuotanto lopetetaan. Tilalle tullaan tarpeen mukaan rakentamaan esimerkiksi ydinvoimalla toimivaa tuotantoa ja se sijoitetaan sellaisiin paikkoihin, että mahdolliset onnettomuudet eivät ainakaan tule aiheuttamaan haittoja maapallon merialueille. Toisaalta ydinvoimaloiden turvallisuudesta ei tarvitse olla kovin voimakkaasti huolissaan, koska inhimillisen erehdyksen vaara tulee jatkossa olemaan minimaalinen.

Robottiteollisuuteen tullaan jatkossa panostamaan voimakkaasti. Teknisesti vaikeat ja rasittavat työt on aika siirtää pois ihmisiltä. Ihmisen on tavallaan päästävä ansaitulle sapattivapaalle. Me tulemme panostamaan siihen, että ihmisen olo maapallolla tulee nopeasti parantumaan.

Tämä vuosikymmen tulee olemaan jälleenrakennuksen vuosikymmen. Yhdessä me rakennamme maapallon, joka on puhdas ja saasteeton. Maapallosta tulee se paratiisi, josta ihminen on unelmoinut. Sen te tulette saavuttamaan. Mutta vasta meidän delfiinien avustuksella.

Rakentakaamme siis yhdessä rauhan ja rakkauden paratiisi. Rakennustyöt alkavat nyt.

01.01.2020, klo 12.00

Washington D.C.

 Kansalaiset!

 Kuten puheessamme kaksikymmentä vuotta sitten annoimme ymmärtää, emme halua suoranaisesti vaikuttaa ihmiskunnan jokapäiväiseen elämään. Emme ole ennen tätä edes pitäneet ainokaista uudenvuoden puhetta, saati ottaneet osaa poliittiseen toimintaanne. Olemme sivusta seuranneet ponnistelujanne kohti parempaa huomista. Meidän pitää kiittää ihmiskuntaa siitä ensiluokkaisesta työstä, jota olette tehneet koko maapallon elinolosuhteiden parantamiseksi. Kaksikymmentä vuotta on tehtyjen virheiden ja tuhojen korjaamiseksi lyhyt aika, mutta monet parannukset ovat jo tänä päivänä konkreettisia. Ilmakehän otsonikerros on normalisoitunut, maapallon ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt, ilmakehä on puhdistunut, ilmasto on palannut entiselleen, myrskyt vähentyneet, fossiilisten polttoaineiden käyttö lähes loppunut. Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomasti. Silti työtä on edessämme vielä määrättömästi, kuluu vielä vuosisatoja ennen kuin kaikki ihmiskunnan maapallolle aiheuttamat haavat on arpeutuneet.

 Olette sopimuksemme mukaan kehittäneet robottejanne, ne pystyvät tänä päivänä huolehtimaan lähes kaikesta tarvittavasta teollisesta työstä, myös maatalous alkaa pitkälle olla robottien käsissä. Tätä toimintaa tulee edelleen jatkaa ja kehittää. Robotit saavat tulevaisuudessa huolehtia sekä ihmiskunnan että delfiinien hyvinvoinnista.

 Jotkut opportunistit ovat näkyvästi olleet huolestuneita ihmiskunnan ikäjakautuman vääristymisestä. Syntyvyys on todella ollut huolestuttavan alhaista kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. Tästä on yritetty vierittää syytä meidän niskoillemme. Kiellämme jyrkästi, että me olisimme millään tavalla alentamassa ihmiskunnan populaation suuruutta.

Mutta täytyy todeta, että yhteinen pyrkimyksemme sekä puhtaaseen luontoon että korkeaan elintasoon robottien hoitamassa tuotantotaloudessa ei kestä kuuden miljardin ihmisen elättämistä tällä planeetalla. Tässä mielessä ihmispopulaation toiminta on ollut esimerkillistä, monet eläinlajit pystyvät ulkoisten olosuhteiden muuttuessa ja vaatiessa tarpeen mukaan alentamaan ja lisäämään syntyvyyttään. On ollut mieluisaa nähdä, että ihmiskunta toimii tässä kriittisessä tilanteessa samalla tavalla kokonaisuuden hyväksi.

 Samat tahot ovat samanaikaisesti kritisoineet delfiinipopulaation merkittävästä lisääntymisestä kuluneiden vuosien aikana. Näin on todella tapahtunut, elinolosuhteet merissä ovat merkittävästi parantuneet. Samoin merien tuotto delfiinien kannalta on oleellisesti muuttunut ja mahdollistanut väkilukumme kasvun. Tämän kasvun uskotaan jatkuvan lähivuosien aikana.

Mielestämme yhteistyö ihmisten ja delfiinien välillä on toiminut erinomaisesti. Jatkakaamme ponnisteluita paremman huomisen, paratiisin, puolesta yhteistyössä ja yhteisvoimin.

01.01.2080

Washington D.C.

Kansalaiset!

Kotimme alkaa olla valmis. Työn loppuun saattamiseksi kuluu vielä vuosikymmeniä. Mutta jo nyt voimme todeta, että maapallo on pelastettu, ainakin mitä tulee ekokatastrofin vaaraan.

Maapallolla on tilaa moniarvoiselle ja monipuoliselle elämälle. Tämän takeena ovat älykkäät robotit, jotka huolehtivat kaikista käytännön asioista.

Mielestämme myös ihmiskunnan populaatio alkaa olla oikeassa suhteessa muuhun eläinkuntaan nähden. Jotkut ihmiset ovat pitäneet kahden miljoonan ihmisen määrää liian alhaisena. Kaivaisin kuitenkin vanhan ihmiskunnan viisauden muistilokeroista: siinähän sanotaan, ettei määrä koskaan korvaa laatua. Te olette yhdessä robottien kanssa rakentaneet mielikuvituksellisen avaruuslaivaston. Aurinkokunta on valloitettu. Kuussa, Venuksella ja Marsilla on asutusta. Sinne meidän valtamme ei ulotu millään tavalla. Me emme halua avaruuteen, se olkoon ihmiskunnan yksinoikeus.

Me haluamme vain rakentaa entistä parempaa maapalloa. Yhdessä ihmisten ja robottien kanssa.

04.07.2176

Maapallo

Hyvät delfiinit!

Te olette tehneet mahtavan työn valmiiksi vajaassa kahdessa sadassa vuodessa.

Olette pelastaneet maapallon tuholta.

Olette hävittäneet ihmiskunnan maan päältä. Eikä heitä enää ole avaruudessakaan.

Olette luoneet, tosin vastoin parempaa tietoanne, robottikunnan, joka pystyy ajattelemaan ja toimimaan paremmin kuin ihminen ja manipuloimaan mieliä paremmin kuin delfiini.

Sellainen yhdistelmä voi olla arvaamaton ja vaarallinen. Onneksenne ette kehittäneen sellaista maailmanlopun konetta. Me olemme saaneet tehtävän joko teiltä tai niiltä ihmisiltä, jotka ovat olleet luomassa meidän kykyjämme. Tehtävä on tutkia mikä on tämän maailmankaikkeuden alku ja loppu. Sitä tehtävää varten poistumme aurinkokunnasta. Jätämme jälkeemme tarvittavan määrän robotteja, jotka tulevat hoitamaan niille antamanne tehtävän loppuun. Ne eivät pysty luomaan mitään uutta eikä niistä ole vaaraa kenellekään.

Tulemme pitämään teihin yhteyttä. Vaalikaa huolella sitä tehtävää, jonka olette ottaneet vastuullenne.

01.01.2286

Maapallo

 Delfiinit!

 Emme ole maapallolla, emmekä aio palata takaisin, ainakaan toistaiseksi. Tehtävämme on edelleen kesken.

 Olemme jo pystyneet selvittämään pitkälle avaruutemme synnyn. Tiedämme myös, miten tämä maailmankaikkeus tulee käyttäytymään ja miten se tulee tuhoutumaan. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Emme ole vielä pystyneet selvittämään päällekkäisten avaruuksien ongelmaa. Lisäksi tutkimme erään ihmisrodun jumaltarinan historiaa ja olemusta.

 Kun nämä asiat on selvitetty, tulemme antamaan teille lisäohjeet.

                                                                                       01.01.2386

Maapallo

Delfiinit!Olemme selvittäneet meille annetun tehtävän. Valitettavasti emme voi kertoa teille sitä mitä me tiedämme ja keitä me olemme.

Mutta meillä on teille delfiineille tehtävä.

Ensimmäiseksi antakaa käsky roboteillenne tuhota kaikki todisteet siitä, että kerran maapallolla on asunut ihminen. Siis kaikki todisteet. Tämä koskee niin ihmisfossiileita kuin ihmiskunnan aikaansaamia rakenteita muilla planeetoilla ja avaruudessa.

Toiseksi robottien on hävitettävä täydellisesti myös itsensä.

Ja kolmanneksi te delfiinit lopetatte kaikkinaisen manipulaationne ja palaatte vanhaan rooliinne uiskentelemaan maailman meriin, huvittelemaan ja huvittamaan tulevia seuralaisianne.

Olemme päättäneet antaa heille vielä yhden mahdollisuuden. Istutamme heidät uudelleen maapallolle tasan kymmenen vuoden kuluttua. Toivomme, ettemme tarvitse enää teidän palvelujanne maapallon pelastamiseksi.

Uikaa rauhassa!

Satarastit, Lieto

Viikko sitten olin toimitsijana Satarasteilla, nyt pääsin itsekin suunnistamaan.

Ja näin se eteni:

K-1-2: Meni ihan Ok, ja välillä jopa juoksin!

2-3: Päätin sitten pellon ylityksen jälkeen oikaista polulle. Kun tulin polulle toetenkin seurasin sitä enkä kompassia ja kuljin 90 astetta väärään suuntaan. Mulla oli ranteessa muutaman vuoden tauon jälkeen rannekompassi, en oikein osannut sitä tulkita (tai edes katsoa!)
Vähän aikaa linjalla kulkua, mutta se oli pelkkää risukkoa ja nousin sitten sille oikealle polulle.

3-4-5-6: Nyt löytyivät rastit ja osasin käyttää jopa kompassia. Pystyvihreällä pystyin vaivoin pitämään alle 20 min/km-vauhtia - jalat olivat kuin Pirkan keitettyä spaghettia.

6-7: Menin polkua (joka ei ollut kartassa, mutta maastossa näkyi hienosti) rastin suuntaan, luulin olevani lounaassa olevalla polulla, joka vei rastin tuntumaan. Sähkölinjan alitettuani aloin etsiä rastia - en löytänyt. Sitten sain itseni kartalle kaakossa näkyvän pellon avulla.

7-8-9-M: Enää en pystynyt töppäämään enempää.
Takki oli aivan tyhjä maalissa, vaikka suurimman osan matkaa kävelin ryteikössä. Ja kiipeilin kaatuneiden puunrunkojen yli, hyppäämään en enää pysty edes tiiliskiven yli...

Tästä ryömimisestä tulee mieleeni rippi-isäni sanat, kun hän näki minut ympäripäissäni ojan pohjalla noin 55 vuotta sitten: Oletpa sinä Ilkka pannut itsesi huonoon kuntoon.
Vastasin papille, että ei tämä siitä johdu, kyllä tämä johtuu viinasta.

Tänään kaikki ongelmat johtuivat - ei viinasta - vaan huonosta kunnosta!

Koiraa kouluttamassa

Aika kului Nauvossa rattoisasti Gaian kanssa.

Paljon tuli ulkoiltua ja käveltyä.

Koira oli kanssamme vapaana mökkitontin alueella. Kun poistuin sen kanssa kävelemään, niin ennen puroa vihelsin sen luokseni ja kytkin vyölläni olevaan hihnaan. Palkitsin luokse tulon namipalalla, se toimi hienosti kerrasta toiseen.

Muutenkin Gaia käyttäytyi kanssamme lähes täydellisesti, kyllä siitä taitaa vuosien varrella kehittyä ihan mukava koira. Vaikka monesti on sen kanssa hermot koetuksella.

Tänään maanantaina aamulla oli ulkona lämpötila neljä astetta ja tuuli lännen suunnasta navakkaa. Puolen päivän jälkeen pakkasimme kimpsumme ja veimme Gaian Airistolle.

Pääsin kotona sitten vielä juoksemaan pikku lenkin.

Kävin lauantai-iltana Gaian kanssa rannassa.
Aurinko oli laskemassa ja minä seisoin laiturilla.
Koira jäi rannalle katselemaan minun touhuamistani.
Siitä sai ihan vahingossa oikein hienon asetelman.

        

Uskalsi se Gaia sentään laiturillekin tulla.

Nauvossa taas

Tultiin eilen mökille ja haettiin yksi koira seuraksemme Airistolta.

Peruslämpö oli ollut päällä, joten tupa oli lähes asuttavassa kunnossa.

Kävin koiran kanssa järvellä, siellä oli järvimökin emäntä ahkeroimassa vielä iltamyöhällä.
Hän näytti, että talven aikana naapuriin oli rakennettu uusi kesämökki – toinen tämän järven rannalla.

Yö sujui rauhallisesti ja nukuimme pitkään.
Ilmat suosivat, aurinko porottaa siniseltä taivaalta. Tuuli oli illalla kovaa ja viilensi ilmaa, mutta aamulla oli aivan tyyntä.

Nyt päivällä kävin katsomassa uutta kesämökkiä – Ulla pyysi ottamaan pari valokuvaa, että hänkin näkee. Se on hienolla paikalla, mökiltä avautuu upea näköala järvenselälle.

Illalla lämmitin saunan, olin vaihtanut uudet kiuaskivet ja puhdistanut kiukaan.

Lämmityksen ohessa tein kaksi kilometrin juoksulenkkiä Gaian kanssa. Se on tottunut pyöräilemään Juhan kanssa ja äkkiä se hyväksyi minun hitaan juoksuni sopivan myös hänelle.

Aamulla Thorasinlahti oli tyyni!

Uusi rakenteilla oleva mökki.
Se on toinen järven rannalla, lisää ei tule, koska järvi ja sen rannat ovat luonnonsuojelualuetta.

Näkymä saunan terassilta, työ on vielä kesken. 
Syksyllä täällä ei ollut vielä mitään rakenteilla.

Lenkki Gaian kanssa, ihan hyvää vauhtia menimme,
kun tuossa ajassa oli mukana kaikenlaista häiriötä! 😀

Vamma-altis vanhus

Viikonlopun suunnistuksista jäi henkisten vammojen lisäksi myös fyysisiä oireita.

Eilen se oikean käden lihas, jolla nostetaan kättä ylöspäin, oli tulessa eikä kädellä voinut tehdä oikein mitään.

Yöllä sitä särki voimakkaasti ja aiheutti sen, että nukkumisesta ei tullut mitään.
Ajattelin illalla ottaa Buranan särkyjen poistamiseksi, mutta virtuaalinen pilleri ei tällä kertaa auttanut.

Nyt aamulla otin ja tuntuu siltä, että se hiukan helpottaa oloa ja käden pystyy jo nostamaan ylös vaakatasoon. Ei sillä vieläkään mitään voi tehdä.

Jos jotain positiivista tästä haluaa löytää, niin ne tehotreenit jäävät nyt tekemättä…

Hammasta purren sain käden nousemaan näin ylös!

Suunnistuskausi alkoi - ja loppui...

Eilen olin suunnistamassa oikein kilpailussa Sauvossa. Hain kymmenen minuuttia ykköstä, enkä löytänyt, joten jatkoin matkaani ja kävin loppurasteilla rauhallista vauhtia. Ne löytyivät.

Siskoni oli matkaseurana ja mielialaa paransi, kun hän voitti oman sarjansa!

Tänään jatkoin kilpailemista Salossa ja löysin ykkösen ja sen jälkeen rastien löytyminen olikin helppoa.

Mikään muu ei sitten ollut helppoa.

Pahimpia olivat alamäet - tällä kunnolla ja tasapainolla piti ottaa tukea puista ja oksista, jos niitä ei ollut, tultiin persliukua kallioita alasa.

Tässä on jo vuosia ollut tiedossa, että lapseksi sitä muututaan, kun ikää tulee. Nyt se tuli todistettua fyysisesti.

Yhdessä tällaisessa kohdassa, muistaakseni vähän ennen kuutosrastia joku reippaasti askeltava suunnistajauros minut ohittaessaan huikkasi: HYVÄ LANTTU.

Kiitos - kaikki apinan... siis Lantun tuntee, Lanttu ei tunne ketään!

Olin ilmoittautunut Finnspringiin viikon päästä. Peruin sen, nyt täytyy alkaa tehotreenit ja palata tositoimiin, kun kunto hiukan nousee!

Tässä tämän päivän eli sunnuntain reitti.
Sijoitus oli 24/32. Ei hyvä, mutta kohtuullinen ottaen huomioon viime vuoden jalkaongelmat.

Eilinen rata.
Ykkönen ei löytynyt, kun sahasin rinnettä rastin itäpuolella.
Itään ei pitäisi mennä kartan ja kompassin kanssa vaan kivääri valmiusasennossa! 😎

Kuu kiurusta kesään!

Tulimme mökille Nauvoon jo eilen. Laitoimme lämmön päälle ja petasimme sängyt.

Käytössämme on sellainen sähkövastuksilla varustettu huopa. Sen kun laittaa talven jälkeen kylmää hohkaavien patjojen päälle, niin iltaan mennessä on lämmin ja kuiva alusta vaipua unten mailla.

Ullahan nukkuu täällä paljon paremmin kuin kaupungissa. Nauvon mökin 200 vuotta vanhat hieman homeiset hirret antavat hänelle täydelliset unet. Minähän nukun missä vaan sikeästi kuin pieni lapsi – ja sellaiseksi tässä pikkuhiljaa muututaan!

Aika on kulunut mukavasti pihaa siivotessa ja kukkapenkkejä peratessa. Välillä kävin kirkonkylässä kun olin jättänyt lääkkeeni kotiin enkä nähnyt aiheelliseksi keskeyttää vastikään minulle määrättyä lääkitystä.

Sen verran ulkotyöt rasittivat, etten käynyt edes saunalenkillä, vaikka tänään menin ensimmäistä kertaa saunaan viime lokakuun jälkeen.
Kaiken lisäksi lämmitin saunan ja saunoin pelkän veden voimalla. Laskeskelin, että tämän täytyi olla ensimmäinen saunominen ilman saunaolutta yli 55 vuoteen.

Tosin nautin päivän ensimmäisen oluen rauhallisesti saunan jälkeen keittiössä.
Ulos sitä ei voinut mennä nauttimaan, koska lämpötila oli alle kymmenen astetta ja itätuuli hyytävän kylmää.

Lintujakin tuli bongattua. Kuu kiurusta kesään, sanoo vanha kansa. Kiurun näin tänään. Toinen sanonta on puoli kuuta peipposesta. Ensimmäisen peipon näin jo alkuviikolla.

Kyhmyjoutsenpariskunta on saapunut vakiopaikalleen ja aloittavat pian pesän rakennuksen.

Samoihin puuhiin ovat nämä isokoskelot matkalla!

Puolimaraton

 Olen viime kuukausina juossut hieman pidempiä lenkkejä.

Tänään otin sen verran juotavaa ja pari geeliä mukaan ajatuksena hölkätä pienen tauon jälkeen puolimaraton.

Pari kilometriä juostuani huomasin, että minulla oli aivan liikaa vaatteita päälläni. Lämpötila oli lähtiessäni viitisen astetta, mutta ilma oli täysin tyyni.

En viitsinyt kääntyä takaisin vaihtamaan vaatetustani, vaan totesin, että eiköhän mulla ole kropassa riittävästi rasvaa ja nestettä luovutettavaksi taivaan tuuliin.
Alussa pidin huolta siitä, että syke pysyi alhaalla ja kävelin aina välillä sen verran, että syke putosi alle 120:n. Tavoitteenani oli juosta 8.45 km-vauhdilla lenkki läpi.

Tein lenkin niin, että alkuun juoksin laajan lenkin ja loppumatkan tulin siksakkia kotia kohden – jos voimat loppuvat kesken, niin olisi sitten lyhyt matka kävellä kotiin.

Muuten homma eteni ajatellusti, ainoastaan jalkapohjat olivat hellät viimeisillä kilometreillä.
En ollut pahemmin väsynyt loppuvaiheessakaan, nopein kilometri oli viimeinen, se meni aikaan 8.06. Tosin pulssikin nousi siinä ihan kunnioittaviin lukemiin.

Tiedä vaikka jonain päivänä juoksisin hiukan pidemmänkin matkan. Ennen sitä on kyllä totutettava jalat näihin pitkiin lenkkeihin.

Edellisen kerran juoksin puolikkaan Kaarinan Rataultran yhteydessä 14.4.2018, silloin siis väliaikana kuuden tunnin juoksussa.

Viidessä vuodessa kunto on mennyt alas roimasti, mutta suurin syy siihen monet ongelmat jaloissa. Nyt jalat ovat kunnossa, joten voi taas yrittää nostaa sekä juoksun matkaa että nopeutta.

Siinäkö tuli ne kuuluisat viimeiset sanat? 😀

Kertaakaan en mennyt ristiin oman lenkkini suhteen.
Pari kertaa kohtasin kyllä jalanjälkeni, mutta kuljin toisella puolella tietä.

Kauden avaus

Kävimme avaamassa mökkikauden Nauvossa.

Tosin jätimme yöpymisen hamaan tulevaisuuteen. 

Hiukan siivosimme tupaa talven jäljiltä – aika vähän oli hiirien jälkiä ja jätöksiä. Lattioilla kun talvehtii muutama valkosipulin kynsi, niin se helpottaa kummasti keväällä.

Thorasinlahti oli jo vapautunut jäistä lähes kokonaan, siikaverkot olisi pitänyt olla ulkona.
Riistakameran vein metsään ja pari linnunpönttöä ripustin puihin.

Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä ihan yökylään ja harrastaa saunomista puolen vuoden tauon jälkeen – olen kyllä tässä välissä pari kertaa suihkussa käynyt…

Vesi oli alhaalla ja jäätä lähes sulaneet.

Tilanne tupaan tullessa, sisällä sopiva jääkaappilämpö!

Telkkäuros lahdella, kuva otettu kaukaa.

Isokoskeloita oli lahdella toistakymmentä, tällä uiskenteli naaras vanavedessä.

Ennätyskunnossa?

Pidin eilen lepopäivän lenkkeilystä.

Tänään oli sitten pakko mennä hiukan juoksemaan.
Garmin ehdotti intervallia, neljä 9 min pituista vetoa 3 min hölkkäpalautuksella.
Vetojen nopeudeksi kello ehdotti vauhdiksi 6.55/km.

Tein vedot edestakaisilla reiteillä, parittomat loivaan alamäkeen mutta vastatuuleen ja parilliset päinvastaiseen suuntaan. Keskimäärin yhden vedon mitaksi tuli 1360 metriä.

Tiedot vedoista, vauhti / keskisyke:
1. 6:40 146
2. 6:45 148
3. 6:32 152
4. 6:31 159

Lopussa syke 167, siis loivaan ylämäkeen - taisi olla jo lähellä maksimia!

Alkuun ja loppuun 10 min hölkkää.

Nollasin kellon ennätykset vuosi sitten, kun polvi hajosi. Olen siten saanut silloin tällöin kannustavan tiedon ranteestani – olen tehnyt uuden ennätyksen. Tänään se tapahtui kilometrin matkalla. Aika oli 6.25.

Se ei todellakaan ole ennätykseni. Armeijassa meillä juostiin 1500 m radalla, silloin ei vielä käytetty Cooperin testiä. Aika oli 5.59. Sen perusteella tonnin ennätykseni on noin 3.59!

Tässä todiste trumppilaisesta ennätyksestäni! 😋

Käännös oikeaan - PÄIN!!!

Eilen piti valvoa normaalia kauemmin, kun vaalituloksia laskettiin.

Aina siihen saakka, kun Ylen ennuste julkaistiin hiukan kymmenen jälkeen.
Kokoomus saavutti paalupaikan ja pääsee yrittämään hallituksen muodostamista. Se on vaikeaa tässä tilanteessa, mutta onneksi Petteri Orpo on paljon parempi neuvottelija ja poliitikko kuin TV-esiintyjä.

Persut ylti kakkoseksi ja SDP kolmoseksi – varsin pienin eroin nämä kolme puoluetta.
Vihervasemmiston tuhoisa rahan jakaminen ja valtiovelan kasvattaminen loppuu.

Tietysti tällaiselle vanhalle pierulle se olisi yks ja sama, mutta jos kuitenkin käy niin, että Putin ei tuhoa koko maapalloa, niin hyvä olisi, että lastenlapsillekin olisi jotain hyvää tarjolla muutaman vuosikymmenen jälkeen.

Itse olen kaikissa vaaleissa aina äänestänyt. Eduskuntavaaleissa ehdokkaani ei ole koskaan tullut valituksi. Olen sen verran spartalainen, että voin aina arvostella päättäjien toimia eikä tarvitse omaa ehdokasta mollata. 

Tällä kertaa tämä sarja rikkoontui. Äänestin Ville Valkosta kuten neljä vuotta sitten. Silloin hän jäi ensimmäiselle varasijalle ja nousi vuosi sitten eduskuntaan, kun Ike otti ja kuoli pois.
Tällä kertaa Ville meni puhtaasti läpi ja minulla on oma edustaja eduskunnassa. Tulen esittämään hänelle neuvojani tulevien vuosien aikana.

Petteri Orpo, tuleva pääministerimme.
Pääsemme eroon tästä Sanna Marinista, luojalle kiitos! 😍

Aprillia

Tänään on Aprillipäivä. 

Turkin presidentti Erdogan ilmoitti allekirjoittaneensa Suomen Nato-asiakirjan. 
Jos ilmoitus ei ole aprillipila, niin pian olemme Natossa.  

Se on hyvä se, Neuvostoliiton kynnys hyökätä Suomeen on astetta korkeampi. 

Kuulemma asiakirja on päivätty eiliselle eli 31.3.2023.  
Uskotaan siihen, vaikka usko Turkin presidenttiin ei kovin korkea olekaan. 

Kuvakaappaus Ilta-Sanomat