Eilen olin suunnistamassa oikein kilpailussa Sauvossa. Hain kymmenen minuuttia ykköstä, enkä löytänyt, joten jatkoin matkaani ja kävin loppurasteilla rauhallista vauhtia. Ne löytyivät.
Siskoni oli matkaseurana ja mielialaa paransi, kun hän voitti oman sarjansa!
Tänään jatkoin kilpailemista Salossa ja löysin ykkösen ja sen jälkeen rastien löytyminen olikin helppoa.
Mikään muu ei sitten ollut helppoa.
Pahimpia olivat alamäet - tällä kunnolla ja tasapainolla piti ottaa tukea puista ja oksista, jos niitä ei ollut, tultiin persliukua kallioita alasa.
Tässä on jo vuosia ollut tiedossa, että lapseksi sitä muututaan, kun ikää tulee. Nyt se tuli todistettua fyysisesti.
Yhdessä tällaisessa kohdassa, muistaakseni vähän ennen kuutosrastia joku reippaasti askeltava suunnistajauros minut ohittaessaan huikkasi: HYVÄ LANTTU.
Kiitos - kaikki apinan... siis Lantun tuntee, Lanttu ei tunne ketään!
Olin ilmoittautunut Finnspringiin viikon päästä. Peruin sen, nyt täytyy alkaa tehotreenit ja palata tositoimiin, kun kunto hiukan nousee!
 |
| Tässä tämän päivän eli sunnuntain reitti. Sijoitus oli 24/32. Ei hyvä, mutta kohtuullinen ottaen huomioon viime vuoden jalkaongelmat. |
 |
| Eilinen rata. Ykkönen ei löytynyt, kun sahasin rinnettä rastin itäpuolella. Itään ei pitäisi mennä kartan ja kompassin kanssa vaan kivääri valmiusasennossa! 😎 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti