lauantai 30. marraskuuta 2019

Black Friday


Tämä amerikkalaisten keksintö on rantautunut Suomeenkin. Kaikki paikat pullistelivat mainontaa yhä halvemmista hinnoista.

Meikäläistä se ei pahemmin hetkautellut. Kun tässä iässä ei juuri muuta tarvitse kuin ruokaa ja juomaa. Rätei ja lumpui on kaapissa sen verran, että ne saattavat riittää hamaan kuolemaan saakka, ehkä lukuunottamatta lenkkitossuja.

Mutta pikkumustaa mahtui minunkin päivääni. Lähdin lenkille, kun sadetutka näytti, että sade alkaa hiljalleen heiketä tunniksi. Aluksi sade oli kevyttä, mutta pikku hiljaa se reipastui oikein kunnolla. Kyllän minäkin reipastuin, lämpötila oli kaksi astetta ja olin aivan läpimärkä. Ja kylmästä kankea. Sinällään mahtavaa, että vanha äijä on edes hetken kankea. Lämmin suihku sulatti miehen, mutta hartian seutuihin jäi pitkäksi aikaa hyytävä kylmyys. 

Siitä huolimatta suunnistin kauppaan vaimon antaman hankintalapun kanssa. Listassa ei montaa tuotetta ollut, mutta senkin kanssa onnistuin mustaamaan päiväni. Listassa luki Saarioisten
Jouluinen perunalaatikko. Koska en ole nainen, en klähmi jokaista pakkausta, tavaa mitä siihen on kirjoitettu ja hae joukon alta sitä, jonka viimeinen päiväys kauimapana tulevaisuudessa. Vauhdissa nappasin tuotteen, jossa näin tekstin Saarioinen ja Jouluinen.

Kotona laitoin paketin jääkaappiin. Kun aloimme valmistelemaan ruuan laittoa, vaimoni ilmoitti, että olin onnistunut ottamaan kaupasta 700 gramman paketin porkkanalaatikkoa. Me molemmat annamme ylen, kun kuulemmekin sanan porkkanalaatikko. Olimme siis tänään dietillä. Ja minä sain kuulla luennon henkisistä ja fyysisistä kyvyistäni.

No, mustaa oli Rinteen hallituksellakin. Postijupakan takia ministeri Paatero sai potkut. Ja aika lähellä on sekin hetki, kun Rinne joutuu kaltevalle rinteelle. Näillä keleillä se voi johtaa henkilökohtaiseen katastrofiin.
Maan asioiden kannalta Rinteen lähtö olisi kyllä asia, joka tekisi tästä perjantaista valon
juhlan.

torstai 28. marraskuuta 2019

Hääpäivä, nro 49.


Tänään annan rauhan hallituksen ministereille, enkä kysy ovatko he tämän Posti-sekasotkun yhteydessä yhtyneet muunneltuun totuuteen vai valehdelleet korvat heiluen.

Tämä johtuu siitä, että me ensimmäisen vaimoni kanssa olemme juhlineet sitä, että olemme tänään yhtyneet papin luvalla jo 49 yhdeksän vuotta.
Menimme nimittäin naimisiin 28.11.1970.
Emme suinkaan rakkaudesta, kuten niin monet tänä päivänä tekevät.
Me menimme naimisiin rahasta.

Olimme muuttaneet yhteiseen asuntoon syyskuus
sa -70.
Kansallissankari Voitto
Hellsten oli joutunut linnaan rattijuoppoudesta ja saimme edullisesti vuokrata hänen kämppänsä lusimisen ajaksi.
Nuorelle, viriilille parille se tupakansavulle piinttyneesti haiseva kämppä oli juuri oikea paikka harrastaa ruumiin kulttuuria.

Isäni – rauha hänen muistolleen –
kuitenkin katsoi susiparina elämisen siihen maailman aikaan olevan sopimatonta ja tarjosi meille kahden tuhannen markan stipendin sinä päivänä, kun esitämme vihkitodistuksen.

Olimme molemmat opiskelijoita ja kävelimme samana päivänä kirkkoherran virastoon ja sovimme vihkimisestä. Kuulutusaika oli kaksi viikkoa ja sen jälkeen olimme herran siunaama aviopari.
Herra, joka meidät siunasi oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hänen kätensä nimittäin tärisivät, kun hän luki pyytämäämme lyhyen kaavan mukaista vihkiprosessia. Ensimmäistä kertaa mekin olimme naimisiin menossa, mutta meidän tilannetta helpotti legendaarisessa Kantakrouvissa nautitut pari olutta.

Tänään emme menneet Kantakrouviin – rauha krouvin muistolle – vaan ravintola Bassiin. Siellä meillä oli niin maar hauskaa, että erittäin herttainen tarjoilijamme erehtyi kehumaan meitä söpöiksi, kun kuuli tarinamme. Siinä vaiheessa sekä tarjoilija että me olimme vielä ihan selvin päin.

Sekä ruoka että j
uomat olivat hyviä.
Jopa niin hyviä, ettemme välttämättä pois lähtiessämme olleet enää ihan selvin päin.
Ei ainakaan siinä vaiheessa, kun pari kapakan kautta onni
stuimme sijoittamaan itsemme taksin takapenkille.

Alkuruoka, Toast Skagen, oli pahuksen hyvää:

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Vauhdikas VK-lenkki


Minä lähdin aamukahvin jälkeen raikkaaseen marrasilmaan juoksemaan reipasta lenkkiä. Ajatus oli vetää alle seitsemän minuutin km-vauhtia.

Pari ensimmäistä menikin siihen haarukkaan hiukan nousuvoittoisella reitillä. Kun tie muuttui tasamaaksi, niin pidin tahdin vastaavana ja vauhti kohosi hiljalleen. Lopun tulin sitten alamäkivoittoiselle alueelle ja menossa oli jo hiukan juoksemisen makua.

Akillesjänne ei kertaakaan ilmoitellut vastalauseita ja lenkin jälkeen tuntui todella hienolta.
Kaikkien vaikeuksien jälkeen näyttäisi siltä, että minusta tulee vielä juoksija.

Taulukko kilometreistä, vauhdeista ja sykkeistä (Kuudennen kierroksen eli viimeisen sadan metrin alhainen syke johtuu siitä, että sain kiinni naapurin rouvan, joka oli ulkoiluttamassa koiraansa. Sadan metrin kävelyn jälkeen käynnistin kelloni uudelleen, syke oli jo ehtinyt laskea maltillisiin lukemiin. Max syke oli ennen kävelyä oli 159):


maanantai 25. marraskuuta 2019

Moskovan valot


Nämä saatanan tunarit eivät saaneet vielä sopua aikaiseksi, vaikka varastosta haettiin neljä menneisyyden miestä auttamaan ratkaisussa. Lakko jatkuu ja laajenee.
Ei tämä meidän systeemimme oikein tunnut toimivan – on joku jäänne Brezhnevin ajalta.

Pääministerimme Rinne meni tänään sinne
brezhnevien maahan. Seurasin Ylen Turun kanavalta iltapäivällä radio-ohjelmaa. Juontaja totesi, että pääministeri Rinne neuvotteli tänään Venäjän presidentti Medvedevin kanssa ja laittoi sitten levyn soimaan. 

Lähetin heti juontajalle Whats
App-viestin: Onko Putin syrjäytetty? Kun kerroit Rinteen tavanneen tänään presidentti Medvedevin.
Hän vastasi välittömästi:
Pahoittelut, mun moka – Jyrki studiosta.
Ja kun kappale oli soitettu loppuun, niin hän totesi, että tarkkaavaiset kuulijat jo hänelle lähettivät viestin, että
Medvedev on pääministeri eikä presidentti.

Olen kyllä aikaisemminkin saanut palautetta suorassa lähetyksessä. Viimeksi kuukausi sitten kovien pakkasten aikaan. Kertoivat pakkaslukemia alueeltamme, ne olivat haarukassa 4-7 astetta. Laitoin sinne kuvan omasta mittaristani, joka näytti -8,7 astetta. Myös tämän viestin ne kertoivat seuraavalla levytauolla, että Ilkka Huhkolasta lähetti aamun pohjalukemat.

Paikallisradiot ovat nykyään tällaisia vuorovaikutteisia lähetyksiä!

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Talvirastit, Kuusisto


Tänään oli varaa valita minne menee suunnistamaan.

Talvirastit pidettiin Kuusistossa ja Raisiossa, Nousisisissa juostiin perinteinen Vallimaili.
Valitsin lähimmän eli Kuusiston saaren kisan. Kilpailukeskus oli Koivukankareen lomakylässä. Tähän aikaan vuodesta paikka oli hyvin rauhallinen.

Näin se homma eteni:
K-1: Hakkuulla olivat polut kadoksissa ja hakkuujätteet hidastivat kulkua. Luulin olevani alemmalla polulla ja rastinotto meni sen takia pieleen.
1-2: Ylämäkeen kävellen, takki tyhjä jo tässä vaiheessa.
2-3: Olin kartalla koko ajan ja rasti löytyi vaikeuksitta.
3-4: Ensin polkuja, sitten kauheaa ryteikköä rastille, missään vaiheessa ei jälki muuttunut vihreäksi.
4-5: OK, paitsi ettei jalka noussut.
5-6: En osunut polun alkuun, mutta loppu meni jo paremmin.
6-7: Pakko kiertää polkuja pitkin, kun metsässä ei pysty juoksemaan. Juuri ennen rastia oli kiväärimies koiran kanssa ilmeisesti peuroja jahtaamassa. Toivottavasti ei osunut ihmisiin...
7-M: Huonokuntoinen joutui lopussakin kiertämään.

Kartta:



lauantai 23. marraskuuta 2019

Pääministeri parka


Kyllä minun niin käy sääliksi tätä meidän pääministeriä.
Kaikki muistavat, että juuri ennen vaaleja hän sairastui Espanjan lomallaan ja kävi lähellä kuoleman portteja. Ilmeisesti SDP sai tästä syystä sääliääniä ammattiyhdistysäänien lisäksi
ja puolueesta tuli pitkästä aikaa Suomen suurin puolue – sattumalta.

Ja neuvottelujen jälkeen Rinteestä tuli siis sattumapääministeri. Siihen tarvittiin nöyrtyminen kepulaisten edessä ja taipuminen kepun ehtoihin. Rinne on ammattiyhdistysmies eikä ole kuullut, että kepu pettää aina.
Rinteen tartuttua ruoriin alkoi sossujen jyrkkä alamäki. Persut porskuttavat
kaukana korkeammalla gallupkyselyissä, kokoomuskin on mennyt menojaan ja vihreät saavuttavat pääministeripuoluetta.

Nyt on ammattiyhdistyksessä
rettelöimällä pätevöitynyt lakimies tehnyt sellaisia liikkeitä, että variksetkin miehelle nauravat yhdessä opposition kanssa. Omatkin alkavat miehen touhuihin hermostua – eikä ihme.

En tarkkaan tiedä mikä vei miehen sairaalaan silloin Espanjassa, mutta ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus. Toisilla vastuun paino aiheuttaa sairastumisen.
Rinteen asema on nyt sellainen, että älykäs ihminen olisi jo viikkoja sitten sairastunut
häpeän tunteesta omien toimiensa johdosta – vaikka ei miehen touhuamista oikein voi johtamiseksi kutsua

Mutta maailma on tänään vaan sellainen, että Trumpin ja Rinteen tapaiset miehet meitä vievät kohti perikatoa. Eihän se ole äänestäjän kiva istua takapenkillä, kun mennään kuoppaisella tiellä jyrkkää alamäkeä kovaa vauhtia kohti helvettiä. Ja sitä minä pelkään, että rakastettu pääministerimme sairastuu uudelleen tässä jumputuksessa. 

Saas nähdä miten käy tämän postilaisten lakon lopettamisessa. Valtion omistama yhtiö saa Suomen rähmälleen, kun ammattiyhdistyspuolue johtaa maata eikä osaa tulla toimeen omiensa kanssa. Kekkonen sanoisi, että saatanan tunarit.

perjantai 22. marraskuuta 2019

Rikos ja rangaistus


Siivosin vanhoja papereitani ja sieltä löytyi vuodelta 1973 oheinen ilmoitus raastuvanoikeudessa tuomitusta sakosta.

Rikos on nyt jo lusittu ja vanhentunut, mutta pitäähän se kertoa jälkipolville tiedoksi.
Teknisen Opiston Konekerholla oli iät ja ajat ollut vuokrattuna kerhotila. Konstruktiotekniikan linja piti siellä salakapakkaa syksyisin ja
käyttötekniikan miehet kevätkauden.
Me olimme sen verran businesshenkisiä, että otimme tilaisuudesta vaarin ja varsin hyvät rahatkin. Veimme mainoksia mm. sairaanhoito-opistoon ja kerhossamme kävi runsaasti porukkaa, varsinkin viikonloppuisin. Tilat oli vuokrattu yhdeltä taloyhtiöltä. Siellä oli piharakennu
ksessa pommisuoja, jonka olimme somistaneet olutkapakaksi. Koko syksyn teimme siellä kauppaa.
Oluttahan ei saanut tavallisesta kaupasta, vaan se oli haettava Alkosta. Sitä kun kului korikaupalla viikottain, oli vaihdettava myymälää, ettei hakijat tulleet liian tutuiksi. Silti jo
skus kyseltiin, että mihin tarkoituksiin te tällaisia määriä tarvitsette. 

Jotkut asiakkaamme tulivat juopuessaan hiukan huonolle tuulelle ja aiheuttivat häiriöitä. Sen takia jouduimme antamaan porttikieltoja. Yksi näistä häiriköistä ilmoitti meidät poliisille salakapakan pitämisestä. Saimme kutsumattomia vieraita eräänä perjantai-iltana.
Poliisit totesivat, että porukkaa on ja olut virtasi pöydissä. 

Saimme kutsun seuraavana maanantaina kuulusteluihin.
Olimme yhteydessä lakimieheen. Hän kehotti meitä tekemään viikonlopun aikana kirjanpidon. Suositteli, että ilmoitamme syksyn liikevaihdoksi jotain hiukan toista tuhattta markkaa. Teimme sen ja annoimme kirjanpidon poliisille kuulustelujen yhteydessä.
Aikanaan juttu meni oikeuteen ja siellä saimme rangaistuksen jatkuvasta luvattomasta alkoholin kaupasta. Kun muuta näyttöä ei ollut, raastuvassa meidät määrättiin korvaamaan valtiolle kirjanpidon mukainen myyntikate. 

Kaikki 25 rikollista joutuivat korvaamaan valtiolle 30 markkaa eli yhteensä 750 markkaa. Asianajajalle maksoimme muistaakseni saman verran.
Sen verran keräsimme syksyn aikana voittoa, että teimme niillä rahoilla luokkaretken Prahaan. Maksoimme tuotolla matkat ja viikon hotellit. Elämisen jouduimme maksamaan ihan omasta pussistamme. Ja myös sakot.



torstai 21. marraskuuta 2019

Street Orienteering, Pansio


Eilen illalla tuli käytyä taas korttelisuunnistuksissa.
Kisat käytiin pahamaineisessa Pansiossa ja vielä pimeässä.
Pelko kyllä unohtui kun sai kartan käteensä ja sykkeet alkoivat nousta korkeammalle kuin tässä iässä on terveellistä.

Kartan saatuani yritin tehdä järkevän reitinvalinnan. Eli isopisteisille rasteille
ensin alkuun.
56:lta sai viisikymmentä pistettä ja samoin rastilta 53. Sinne ei olisi pitänyt mennä, koska jyrkkä kallio oli liukas ja vuorelle nousu piti tehdä puista ja pensaista apua ja tukea hakien. Ylös pääsin hengissä, pulssi nousi kiivetessä jo 153:een ja alas tulin kiertotietä hiukan loivempia rinteitä hakien.
Tämän rasituksen jälkeen alkoi jo jaloissa painaa, vaikka vasta neljäsosa ajasta oli kulunut.

Matka jatkui 54:lle ja sieltä sitten alkoi paluumatka ja piti tyytyä pienempiin pistemääriin. Rastit olivat 22-15-35-43-26-33-32-36, jolle rastille piti mennä vähän kierrellen, kun kartanluku tökki. Matka jatkui rasteille 52-41-44-46.
Sitten alkoi aika tehdä tiukkaa, koska jos tunti ylittyy, niin alkavat sakot painaa tulosta alaspäin. 

Hiukan akilles alkoi valittaa, kun lisäsin kierroksia koneeseen. Varsinkin kun luterilaisena jouduin kiertämään alikulkutunnelin kautta maaliin. Suoraan kielletyn alueen läpi olisin päässyt ajoissa maaliin, nyt ylitin sallitun tunnin ajan kolmella sekunnilla. Ei auttanut, vaikka pulssi hakkasi 165 maaliin tullessa.

Hävisin niukasti ensimmäisen työnantajani Veijo Tasalan pojanpojalle Markukselle. Hän on aloittanut suunnistusuransa aikuisiällä. Siihen lienee syynä se, että hänen tyttärensä on innostunut asiasta tänä vuonna.



keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Uskonsotaa joulun alla


Suomessa käydään sotaa – uskonsotaa.
Kristillisten Päivi Räsänen on pillastunut siitä, että koululaiset eivät saisi enää käydä kirkossa joulun alla eikä muutenkaan.

Ilmeisesti kirkko saattaa olla vaarallinen paikka vääräuskoisille.
Meillä on nykyään näitä ties mihin uskovia, niiden tunteita kait siinä ajatellaan.
Olen käynyt elämäni aikana monissa kirkoissa, jopa eri uskontojen kirkoissa. En ole niissä missään huomannut Jumalan, Allahin tai jonkun muun jumalan loukkaantuvan siitä, että en usko niistä minihkään.

Minusta tuli ateisti noin kaksitoistavuotiaana. Olen sen jälkeen käynyt luterilaisen rippikoulun. Koulun mukana olen käynyt monta kertaa kirkossa eri yhteyksissä.
Näistä käynneistä ei minulle ole tullut mitään henkistä vammaa. Olen ihan hyvin viihtynyt katsellen kirkkojen arkkitehtuuria ja niitä näytelmiä, joita papit siellä järjestävät.

Ja ihmetellyt sitä, että ovatko ihmiset todella niin vedettäviä, että vielä tänä päivänä uskovat jumaliin, tuonpuoleiseen elämään
ja sen sellaiseen.

Missä olivat jumalat silloin kun tapahtui alkuräjähdys? Olivatko he rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa. Uskonto onkin siis uskoa siihen, että madonreikää pitkin päästään toiseen maailmaan.
Olisiko siellä vähemmän sotia, saasteita ja väestöä. Saammeko siis siellä toisen ja iankaikkisen elämän? Pääsevätkö sinne vain hartaat uskovaiset ja hyvän elämän eläneet. Vai tulevatko sinne myös Trump, Putin, Aarnio ja Volvo-Markkanen?

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Pyykkipäivä


Olosuhteiden pakosta minusta on tullut vanhoina päivinäni myös pyykkäri. Onneksi ei enää tarvitse käyttää pyykkilautaa ja lämmittää vettä saunan padassa. Kuten nuoruudessani. 

Pesukoneen päällä on kyllä käyttohjeet. Niitä en tarvitse, sillä pesen aina vaatteeni samalla ohjelmalla neljässäkymmenessä asteessa. Joissakin tekstiileissä on ylin sallittu lämpötila kolmekymmentä astetta. Se on ihan huuhaata, kyllä ne kaikki ovat hyvin kestäneet korkeamman lämpötilan.

Tällä viikolla pesin lakanat ja ajattelin, että ne voisi pesaista korkeammassa lämpötilassa. Panin asteet rohkeasti 70:een. Puhdasta tuli.

Eilen kun tulin suunnistamasta, niin laitoin omat urheiluvaatteeni pesuun. Sen jälkeen Ulla laittoi omat vaatteensa pesukoneeseen ja sain ankarat nuhteet, kun olin jättänyt koneeseen korkeat lämpötilat päälle koneeseen. Kerroin, että olin omani urheiluvaatteeni pessyt tässä lämpötilassa. 

Tänään otin kuivat vaatteet koriin ja hyllytin ne. Varovaisesti kokeilin, että sopiiko niistä yksikään enää päälleni. Ei mitään ongelmia. Taidan jatkossa pestä kaikki likapyykit 70 asteen lämpötilassa.

lauantai 16. marraskuuta 2019

Talvirasteilla suunnistamassa


Puolentoista viikon tauon jälkeen uskaltauduin suunnistamaan. 

Viime StreetO:ssa jouduin pitämään ylikovaa vauhtia jalkani kunto huomioiden ja akilles meni tosi huonoon kuntoon. Mutta sen jälkeen tapahtui nopeaa kehitystä ja torstaina ja perjantain juoksin puolireippaan kuuden kilometrin lenkin. Jalka kesti eikä jälkeenpäin tullut mitään negatiivisia tuntemuksia.

Rastit olivat
tänään Ruissalossa. Rata oli aika helppo ja suunnistusvirheitä ei tainnut tulla. Viimeisellä kilometrillä alkoi askel painaa, kun niitä hapotuslenkkejä ei ole tullut tehtyä lähes vuoteen.

Nyt lienee aika alkaa rassata röörejä oikein kunnolla ja katsoa miten niitä maitohappoja saa aikaiseksi. Myös mäkivedot pitää ottaa ohjelmaan pikku hiljaa.

Ohessa kartta reitteineen. Vihreä väri reittiviivassa tarkoittaa juoksua, punainen hidasta etenemistä ja keltainen siltä väliltä. Kuva oikeassa yläkulmassa näkyy värien vauhtiskaala. Numeroarvo on minuutteja kilometrille.


perjantai 15. marraskuuta 2019

Jäin luokalle!


Kun pari päivää sitten jäin luokalleni pallomaisen universumin ymmärtämisessä, aloin opiskelemaan aihetta lukemalla Carlo Rovellin kirjoittaman kirjan Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää.

Kirjan alkupuolella selitetettiin, mitä se Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria oikein tarkoittaa. Sen ymmärrän, että valo taipuu painovoimakentässä. Olen myös hiukan hajulla siitä, miksi näin tapahtuu. Mutta siitä, miten ne voidaan esittää matemaattisina kaavoina, menee korkealta ja kovaa yli mun hilseeni. Siinä ei valo
taivu tai huojahda, kun se ohi sihahtaa.

Sitten Rovelli paneutuu kvanttigravitaatioteoriaan. Koko maailmankaikkeus koostuu pienen pienistä kvanteista.
Nämä hiukkaset voivat olla olemattomia, jos ne eivät ole minkään kanssa tekemisissä – siis niitä ei ole lainkaan. Ja palata todellisiksi, kun joutuvat kosketuksiin muiden hiukkasten kanssa. Tämän käsittämiseen järkeni ei riitä alkuunkaan. Mutta ei syytä isompaan huoleen – Einstein väitti loppuun asti, että hiukkasteoria ei hänen mielestään toimi. Eli hänkään ei sitä ymmärtänyt.

Vielä vaikeampaa on tulossa, kun pitäisi yhdistää suhteellisuusteoria ja kvantit. Niiden yhdistämiseksi ei ole vielä ymmärrys riittänyt kellään tällä pallolla. Ne
teoriat riitelevät toistensa kanssa. Siis teoriassa, eivät ne toisiaan tukasta kisko.

Einstein ja pari muuta saman tason jeppeä ovat tehneet suuret älynväläyksensä neljännesvuosisadan ikäisinä. Sitä vanhempana ihminen on urautunut järjestelmään eikä enää saa mitään suurempia keksintöjä aikaan.

Olin ajatellut antaa tämän kirjan pojilleni joululahjaksi, mutta he ovat jo siirtyneet keski-ikään. Joten lienee parempi siirtää lahjansaaja seuraavaan sukupolveen. Siellä voisi olla otollisempi maaperä tämän tason tiedolle?

torstai 14. marraskuuta 2019

Rasismista!

Rasismista puhutaan päivä päivältä enemmän.

Mielestäni en ole kovin rasistinen – moni läheisistäni saattaa olla asiasta eri mieltä.
Tosin aitona linkolalaisena olen sitä mieltä, että periaatteessa rajat pitäisi sulkea ja kansalaisten tulisi pysytellä kotiseuduillaan. Jos kotiseutu ei pysty elättämään koko väestöä, niin sitten väestöä on liikaa.

Ja väestöähän maapallolla on aivan liikaa. Kun eläiminä (siis muita eläimiä kuin ihmisiä) tulee elinalueelleen liikaa, luonto kyllä karsii ylimääräiset pois joukosta. Tavalla tai toisella.
Kun ihmisiä tulee liikaa, niin edessä on ongelma. On epäinhimillistä antaa niiden kuolla nälkään. Siten eri järjestöt hyökkäävät apuun ja toimittavat alueelle ruokaa ja pelastavat mitä pelastettavissa on. Tämä on tietysti inhimillisesti ymmärrettävää. 

Mutta eihän siinä ole mitään järkeä.
Ei maapallolla ole tilaa kahdeksalle miljardille ihmiselle. Ei ainakaan nyt kun elintaso kasvaa 
kaikkialla. Jokaisella pitää olla juokseva vesi, toiletti, keskuslämmitys (tai -jäähdytys), telkkari, auto, kännykkä, tabletti, tietokone, akateeminen loppututkinto, neljän viikon kesäloma ja ammattiyhdistysliikkeen takaama työttömyysturva.

Tämä voi onnistua Suomessa, meitä on vain viisi miljoonaa.
Mutta lievästi Einsteinia tyhmemmänkin pitäisi ymmärtää, että se ei todellakaan ole mahdollista kahdeksalle miljardille ihmiseksi kutsutulle eläimelle.

Siksi olen sitä mieltä, että meidän ei pitäisi tukea millään tavoin pakolaisuutta kenenkään kotiseudulta. Ei edes työperäistä muuttoa maasta toiseen.
Kaikki inhimilliset voimat olisi kytkettävä miettimään ja toteuttamaan sitä, miten maapallon väestö saataisiin putoamaan järkevälle tasolle alle kahden miljardin.
Siihen sitten jo tarvitaankin mukaan Einsteinia!

tiistai 12. marraskuuta 2019

Nyt sattui - ja pahasti...


Eilisessä kirjoituksessani yritykseni nostaa itseni Hawkingin rinnalle epäonnistui täydellisesti.
Niin se on, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Eräs edellisessä blogissani mainituista neljästä nerosta lähetti minulle palautetta todeten:

Terve Ilkka! Eipä se ihan noin yksinkertaista ole, et ole ihan ensimmäinen joka on haksahtanut kolmiulotteiseen ajatteluun neliulotteisessa maailmassa. 

Alkuräjähdys EI ole tapahtunut "yhdessä pisteessä", vaan kaikkialla. Se, että avaruuden sanotaan olevan pallomainen EI tarkoita sitä, että se on arkimaailmassa tuntemamme kaksiulotteinen pallo, vaan kolmiulotteinen pallo, joka on jotain aivan muuta ja jota ei "arkijärkemme" niin vain pystykään ajattelemaan tai havainnollistamaan - matematiikkamme onneksi pystyy, helpostikin.
Yksinkertaistamista ei voi viedä liian pitkälle :)

Voit myös ajatella hieman vaihtoehtoisella tavalla: koska maailma on neliulotteinen (kolme paikkaulottuvuutta + aika), löytyy kyllä "piste", jossa alkuräjähdys tapahtui. Mutta se ei löydy avaruudesta vaan ajasta - sieltä kaiken nollahetkestä.

Minulla on siis runsaasti opiskeltavaa ymmärtääkseni mitä tuolla äärettömässä maailmankaikkeudessa tapahtuu.
Toisaalta nämä tiedemiehet aina selittävät, etteivät hekään tiedä vielä ihan kaikkea mitä avaruudessa ja varsinkin multimaailmank
aikkeuksissa tapahtuu. Joten en ihan kokonaan luovu omasta käsityksestäni maailmamme alusta ja lopusta...

maanantai 11. marraskuuta 2019

Universumin arvoitus on ratkaistu


Planck-avaruusteleskoopin tarkat mittaukset antavat vahvan viitteen siitä, että universumi jossa elämme, on pallomainen.
Nykykäsitys on se, että elämme tasomaisessa tai satulamaisessa avaruudessa, joka laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Eli kaikki materia hajaantuu päivä päivältä yhä kauemmkasi toisistaan. Ja lopulta koko maailmankaikkeus kuihtuu pois.
Syytä huoleen ei kuitenkaan ihan välittömästi ole, täydelliseen tuhoon menee satoja miljardeja vuosia.

Jos kuitenkin universumimme on pallomainen, niin minun hyvin rajallisen käsityskykyni mukaan alkuräjähdys on tapahtunut yhdessä pisteessä ja se piste on tämän pallomaisen avaruuden navassa – sanotaan vaikka etelänavassa.
Siitä maailmamme on lähtenyt laajenemaan joka suuntaan
pallomaista pintaa kohti päiväntasaajaa, samalla etäännymme kaikesta tasaisesti kiihtyvällä tahdilla, kuten nytkin selitetään tapahtuvan tasomaisessa maailmankaikkeudessa.
Kun eteneminen ylittää päiväntasaajan niin universumi alkaa tiivistyä hissukseen ja aika loppuu
sitten, kun kaikki materia pölähtää pohjoisnavalle.

Sinne kertyy mahdottoman iso musta aukko, joka sitten aikanaan aiheuttaa seuraavan alkuräjähdyksen ja kaikki alkaa taas alusta.

Tämähän on niin pal yksinkertaista, että ihmettelen suunnattomasti, ettei
vät nämä suuret teoreetikot ja nerot, kuten Newton, Einstein, Hawking ja Esko Valtaoja, ole tätä meille maan matosille kertoneet!
Mutta eikö se riitä, että minä sen kerron?

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Pari sanaa parista kirjailijasta


Tänään täyttää veljeni Matti kahdeksankymmentä vuotta ja huomenna tulee kuluneeksi sata vuotta Kalle Päätalon syntymästä.
Molemmat ovat kirjoittaneet tuhtin määrän kirjoja. 

Kalle proosaa, joka perustuu hänen omaan elämäänsä. Sen verran mielenkiintoisen elämän mies eli, että olen lukenut joka kirjan kannesta kanteen. Ja jos tulee tekemisen puutetta, niin kirjat ovat edelleen hyllyssäni, joten voin aloittaa toisen maratonin niiden kanssa.

Myös Matti on kirjoittanut parisenkymmentä kirjaa. Ensimmäiset Alaskan vaelluksista, sittemmin hänen ammattiinsa liittyviä tietokirjoja
sekä väitöskirjan. Ja kun mies oli päässyt alkuun, niin jatkoa seurasi kirja vuodessa ihan kuin Kallella. Aiheet vaihtuivat henkilökohtaisimmiksi – muistelmateokset meidän isoäidistä Siiristä sekä vanhemmistamme Maunosta ja Helenasta. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut runsaasti yrityshistoriikkeja. Ja viimeisimpänä omaelämänkertansa Monessa mukana

Jos ihan rehellinen olen, niin kaikkia Matin kirjoja en ole lukenut kannesta kanteen. Nimittäin niitä, jotka liittyvät vahvasti hänen työelämäänsä.

Velipoika on yrittänyt saada minuakin muistelemaan elämäni virtailua kivikkoisissa vesissä, mutta selvin päin olen aina kieltänyt sellaista edes suunnittelevani.
Mutta pienessä sievässähän suuret taiteilijat ammentavat järisyttäviä lukukokemuksia kansalaisten silmien ahmittavaksi.
Joten ei sitä koskaan tiedä mitä tulee minunkin elämässäni eteeni!

Heikoin lenkki???


Perjantaina tuli kuluneeksi yhdeksän kuukautta siitä kun akillekseni sairastui.
Tässä on eletty toivon ja epätoivon välimaastossa. Olen silti pysynyt vahvana ja jättänyt käyttämättä sen viimeisen oljenkorren – hamppuköyden ja paketin voita.

Mutta kyllä Ukko Yli-Jumala on ateistia koetellut, huono päivä on vaihtunut huonompaan ja välillä päin vastoin. Sitten kun on vuosi kulunut, niin pitänee opetella kävely uudestaan, juoksu kun sopii tämän hetken akillekselle hieman paremmin.

En voi sanoa, että jänne olisi päivä päivältä parempi. Syyllistyisin valehteluun ja sellaista ei luterilaisen kasvatuksen saanut henkilö harrasta.
Ehkä olisi myös väärin sanoa, että se on viikko viikolta parempi, viikot kun eivät ole veljiä keskenään.
Mutta raaka totuus on se, että kuukausi kuukaudelta akilles on parantunut.

Jos hyvin käy niin ensi kesänä se saattaisi olla oireeton.
Ehkä on, ehkä ei ole.
Se on fifty-sixty.
Rukoilkaamme.
Aamen.

torstai 7. marraskuuta 2019

Pistesuunnistus

Eilen illalla pääsin taas karkeloimaan yösuunnistuksen merkeissä Suikkilan kaupunginosassa.

Lähtö kolmiosta kartan vasemmasta laidasta alhaalta.
Lähtö ei tapahtunut kovin vilkkaasti, olin ostanut päivällä uuden otsalampun ja leimasin itseni liikenteeseen ennen kuin sytytin lampun. Pari minuuttia meni ennen kuin sain sen toimimaan - siinä oli järjen valo sammumassa.
Sen jälkeen etenin haparoiden rastille 43 ja edelleen 45:lle.
Siellä sammui kaikki muu paitsi otsalamppu ja lähdin 180 astetta väärään suuntaan.
Sadan metrin juoksun jälkeen huomasin virheen ja jatkoin matkaa kohtuullisen hyvin ja reippaasti rasteille 52-33-36-55-42-54-25-32-56-35-46.
55-rastilta lähdettyäni se lamppu sitten sammui ja jouduin riisumaan hanskat kädestä ennen kuin sain sen taas toimimaan. Valkosormisuudesta kärsivänä viiden asteen pakkasessa se ei ollut kivaa. Sen jälkeen oli pakko lisätä kierroksia koneeseen, jotta saisin itseni ja käteni lämpiämään.
46:lla ajattelin, että ehdin hyvin käydä noukkimassa rastit 34 ja 55. Akilleksen vaurioittamaa nilkkaa alkoi siinä vaiheessa särkeä kovalla asvaltilla juokseminen ja päätin sitten hölkätä rauhallisesti 53-rastin kautta maaliin.
Neljä minuuttia jäi aikaa käyttämättä.
Hauskaa tämä on, vaikka aina ei kaikki mene ihan nappiin. Sijoituin silti puolen välin paremmalle puolelle nuorempiani kiusaten.
Kartta ja reitti (reittiviivan väri kertoo nopeuden, kun se on punainen, liike on erittäin hidas; vihreä tarkoittaa juoksua):

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Jumalanpilkkaa


Runsas puoli vuosisataa sitten kirjailija Hannu Salama joutui raastupaan. Hän kirjoitti kirjassaan Juhannustanssit sen verran rajua tekstiä, että ahdasmieliset syyttivät häntä jumalanpilkasta. Itse asianosainen eli Jumala ei ollut moksiskaan Salaman jyrähdyksistä.
Sitä en muista saiko Hannu tuomiokseen sakkoja vai laitettiinko oikein kalterien taakse oppimaan käytöstapoja.

Tänään ei kukaan välittäisi pennin – vaiko sittenkin sentin – vertaa tekstistä, jonka Salama paperille
pani.
Onko siis ahdasmielisyys poistunut kansamme katukuvasta?
Ei ole! 

Hymyilevä Mrs. Ahdasmielisyys, Päivi Räsänen, laittoi homot ojennukseen sen verran raskaasti, että kirjoittelu päätyi raastupaan. Päivi on lukenut raamattunsa ja hänen mukaansa sieltä löytyy ainoa totuus, joka ei pala helvetin tulessakaan.
Jumala ilmoittaa raamatussa, että homosuhteet ovat epäluonnollisia ja tuomittavia.
Tosin raamatun mukaan jumala loi niin ihmisen kuin kaiken muunkin. Sen verran jumalan käsi tärisi luomisvaiheessa, että hän antoi myös eläimille taipumuksen homouteen. Eli ei ihan täydellistä työtä tehnyt.

Yleinen syyttäjä alkoi uudelleen tutkia Päivin kirjoittelua, vaikka aikanaan raastupa vapautti Mrs. Ahdasmielisyyden syytteestä.
Saapi nähdä, johtaako tämä minun kirjoitukseni syytteeseen jumalanpilkasta. Vaiko ainoastaan Mrs. Ahdasmielisyyden pilkasta! Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut loukata kumpaakaan.

tiistai 5. marraskuuta 2019

Darra


Eilen illalla tuli nautittua muutakin kuin kansalaisluottamusta. Normaalin olut-nesteytyksen lisäksi kohotin lasissani kuohuviiniä, punaviiniä, kiskikkalikööriä ja viskiä. Näitä kuitenkin hyvin pienessä määrin.

Mutta tämä juomien Baabelin torni tekee sen, että yöuneni o
li laadultaan huono eikä määräkään korvannut laadun puutetta. Aamullakin olo oli vielä hiukan hutero. Kyllä tällä iällä ihmisen olisi jo pitänyt uskoa, että alkoholi ei sovi lainkaan tavoitteellisesti harjoittelevalle urheilijanuorukaiselle (nyt siis puhun itsestäni).
Paitsi jos sitä käyttää elimistön tankkaukseen
ja vatsalaukun puhdistukseen. Mutta silloinkin pitäisi muistaa ottaa vain yhtä laatua.
Alkon pääjohtaja K. A. Fagerholm totesi jo 60-luvulla, että viinan juominen on taitolaji. Liika on liikaa, mutta kohtuus on aivan liian vähän.
Kun olin selkiytynyt kohtuukäytöstä, kävin aamulla kävelemässä. Iltapäivällä olin jo palautunut niin paljon, että kävin jokapäiväisellä juoksulenkilläni. 


Osallistun sellaiseen Marrasputkeen, joka kestää koko marraskuun. Siinä putkessä ei nautita mitään syntistä, vaan juostaan joka päivä vähintään puoli tuntia. Palkinnoksi ei saa mitään pyttyä eikä muutakaan aineellista.
Palkintona on parantunut fyysinen kunto, syysmasennuksen välttäminen ja mahdollisesti jonkinasteinen hullun leima otsaan. Entisten (ei siis etnisten) leimojen lisäksi.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Liike on lääke


Akilles on päivä päivältä parempi.
Kävin aamulla juoksemassa tunnin lenkin. Välillä hiukan pysähtelin, kun pyydystin muutaman Pokemonin. Pysäytin kellon pysähtyessäni. Tunnissa hölkkäsin yli kahdeksan kilometriä.
Jälkeenpäin ei ollut mitään negatiivista tuntemusta. Juoksu sujuu jo hienosti, mutta kävellessä edelleen huomaa ongelman. Meno on melkoista ontumista.
Liike on lääke myös uneen. Seuraavan yön uni on tässä. Yhden ja kolmen välissä olen nähnyt ilmeisesti pitkän elokuvn. Väliaikanakaan en ole käynyt vessassa!



sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Halloween





Aloitin Pyhäinmiestenpäivän suunnistamalla. Jalka alkaa kestää jo juoksua hiukan metsän puolellakin. Sehän johtaa virheisiin, kun karttaa ei vielä vauhdissa pysty lukemaan. Ainakin kuusi minuuttia kului pummeihin.

Iltapäivällä suuntasimme kohti Airistoa.
Siellä tarjoiltiin ensimmäiseksi isännän valmistamaa rohtoa. Sen luvattiin jatkavan ihmisen elämää vähintään kaksinkertaiseksi, parhaimmillaan siitä saisi ikuisen elämän. Juoma oli hyvää, mutta en uskaltanut nauttia toista koeputkellista – en halua elää neljäsataa vuotiaaksi!
Ruoka oli varsin perinteistä, mutta jälkiruoka oli päivän teeman mukainen. Kurpitsaa tarjoiltiin täytekakkuna ja toinen herkkuannos käsitti suolia. Suussa sulavia olivat ja sinne ne joutuivat suolistoon.
Isäntämme käväisi pihalla ja palasi sieltä verissä. Igor oli hyökännyt kimppuun mutta joutunut pakenemaan pahasti loukkaantuneena. Lähdimme jälkikoiran kanssa Igoria tavoittamaan ja löysimme roiston illan jo hämärtyessä.

perjantai 1. marraskuuta 2019

Hallitusta pitää haukkua.


Nykyinen hallituksemme sekoilee päivästä toiseen.
Uudessa Suomessa kolumnisti Markku Huusko naureskelee pääministerillemme, kun hänen kirjoituttamansa ylistystarina itsestään nimeltään
Koko tarina oli ilmestynyt.
Rinteen mukaan hän oli Sipilän hallituksen aikana tapahtuneen taloudellisen kasvun takana.
Kummallinen väite näin maallikostakin ja sen Huusko torppaa katuojaan hyvin perusteluin. Taloudellisen kasvun asemasta Antti Rinne on syöksemässä maata pahaan ahdinkoon – mahtaako itse sitä ymmärtää!
Asiasta toiseen, toinen sossu (fiksu sellainen), Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja toivoo, että Skotlannin kansallispuolue Snp haluaisi itsenäisen Skotlannin osaksi Pohjoismaita. Mahtaisiko skottiviski olla sen jälkeen edullisempaa?
Brexit-sekoilusta Tuomioja toteaa, että tämä käsikirjoitus on ollut sellainen, että edes Monty Python ei olisi kyennyt samanlaiseen sketsiin."
Vihreiden edustaja Maria Ohisalo puhuu jatkuvasti ihmeellisiä asioita. Puolueen puheenjohtajan on tietysti esitettävä aloitteita, muuten ei näytä jäsenistölle uskottavalta vihervassarilta. Nyt viimeksi hän olisi laillistamassa osan huumeista. Päivää aikaisemmin hän arvostellut poliisia, kun ne tekivät työtään, johon kuuluu joskus rikollisten kiinniotto ja tottelemattomien kansalaisten opastaminen kaidalle tielle. Ilmeisesti anarkisteja liehittelevä Ohisalo ei tarvii toimivaa poliisia. Ikävä tulee fiksua vihreää Osmo Soininvaaraa, hän taitaa olla liikkeen ainoa järki-ihminen.
Mutta maailman sivu on ihmetelty kuinka vähällä järjellä maailman maita johdetaan. Ehkä se on ymmärrettävää, poliitikkona oleminen on niin paska virka, että ei siihen kukaan järki-ihminen halua ryhtyä.