Heikoin lenkki???

Perjantaina tuli kuluneeksi yhdeksän kuukautta siitä kun akillekseni sairastui.
Tässä on eletty toivon ja epätoivon välimaastossa. Olen silti pysynyt vahvana ja jättänyt käyttämättä sen viimeisen oljenkorren – hamppuköyden ja paketin voita.

Mutta kyllä Ukko Yli-Jumala on ateistia koetellut, huono päivä on vaihtunut huonompaan ja välillä päin vastoin. Sitten kun on vuosi kulunut, niin pitänee opetella kävely uudestaan, juoksu kun sopii tämän hetken akillekselle hieman paremmin.

En voi sanoa, että jänne olisi päivä päivältä parempi. Syyllistyisin valehteluun ja sellaista ei luterilaisen kasvatuksen saanut henkilö harrasta.
Ehkä olisi myös väärin sanoa, että se on viikko viikolta parempi, viikot kun eivät ole veljiä keskenään.
Mutta raaka totuus on se, että kuukausi kuukaudelta akilles on parantunut.

Jos hyvin käy niin ensi kesänä se saattaisi olla oireeton.
Ehkä on, ehkä ei ole.
Se on fifty-sixty.
Rukoilkaamme.
Aamen.