Pääministeri parka

Kyllä minun niin käy sääliksi tätä meidän pääministeriä.
Kaikki muistavat, että juuri ennen vaaleja hän sairastui Espanjan lomallaan ja kävi lähellä kuoleman portteja. Ilmeisesti SDP sai tästä syystä sääliääniä ammattiyhdistysäänien lisäksi ja puolueesta tuli pitkästä aikaa Suomen suurin puolue – sattumalta.

Ja neuvottelujen jälkeen Rinteestä tuli siis sattumapääministeri. Siihen tarvittiin nöyrtyminen kepulaisten edessä ja taipuminen kepun ehtoihin. Rinne on ammattiyhdistysmies eikä ole kuullut, että kepu pettää aina.
Rinteen tartuttua ruoriin alkoi sossujen jyrkkä alamäki. Persut porskuttavat kaukana korkeammalla gallupkyselyissä, kokoomuskin on mennyt menojaan ja vihreät saavuttavat pääministeripuoluetta.

Nyt on ammattiyhdistyksessä rettelöimällä pätevöitynyt lakimies tehnyt sellaisia liikkeitä, että variksetkin miehelle nauravat yhdessä opposition kanssa. Omatkin alkavat miehen touhuihin hermostua – eikä ihme.

En tarkkaan tiedä mikä vei miehen sairaalaan silloin Espanjassa, mutta ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus. Toisilla vastuun paino aiheuttaa sairastumisen.
Rinteen asema on nyt sellainen, että älykäs ihminen olisi jo viikkoja sitten sairastunut häpeän tunteesta omien toimiensa johdosta – vaikka ei miehen touhuamista oikein voi johtamiseksi kutsua. 

Mutta maailma on tänään vaan sellainen, että Trumpin ja Rinteen tapaiset miehet meitä vievät kohti perikatoa. Eihän se ole äänestäjän kiva istua takapenkillä, kun mennään kuoppaisella tiellä jyrkkää alamäkeä kovaa vauhtia kohti helvettiä. Ja sitä minä pelkään, että rakastettu pääministerimme sairastuu uudelleen tässä jumputuksessa. 

Saas nähdä miten käy tämän postilaisten lakon lopettamisessa. Valtion omistama yhtiö saa Suomen rähmälleen, kun ammattiyhdistyspuolue johtaa maata eikä osaa tulla toimeen omiensa kanssa. Kekkonen sanoisi, että saatanan tunarit.