Aloitin
Pyhäinmiestenpäivän suunnistamalla. Jalka alkaa kestää jo
juoksua hiukan metsän puolellakin. Sehän johtaa virheisiin, kun
karttaa ei vielä vauhdissa pysty lukemaan. Ainakin kuusi minuuttia
kului pummeihin.
Iltapäivällä suuntasimme kohti Airistoa.
Siellä tarjoiltiin ensimmäiseksi isännän valmistamaa rohtoa. Sen luvattiin jatkavan ihmisen elämää vähintään kaksinkertaiseksi, parhaimmillaan siitä saisi ikuisen elämän. Juoma oli hyvää, mutta en uskaltanut nauttia toista koeputkellista – en halua elää neljäsataa vuotiaaksi!
Ruoka oli varsin perinteistä, mutta jälkiruoka oli päivän teeman mukainen. Kurpitsaa tarjoiltiin täytekakkuna ja toinen herkkuannos käsitti suolia. Suussa sulavia olivat ja sinne ne joutuivat suolistoon.
Isäntämme käväisi pihalla ja palasi sieltä verissä. Igor oli hyökännyt kimppuun mutta joutunut pakenemaan pahasti loukkaantuneena. Lähdimme jälkikoiran kanssa Igoria tavoittamaan ja löysimme roiston illan jo hämärtyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti