Lopun aikoja?

Vähän ennen seitsemää maanantai-iltana Ullan puhelin soi.

Soittaja pyysi kohteliaasti anteeksi myöhäistä ajankohtaa (?) ja kertoi soittavansa hyvän asian puitteissa. Esitteli itsensä Jehovan todistajaksi.
Ulla kieltäytyi keskusteluhetkestä ja pyysi soittamaan seuraavaan numeroon.

Ihmettelin vaimolle, miksei hän antanut puhelinta minulle. Minä kun niin mielelläni keskustelen uskostani muiden ihmisten kanssa.

Vaikka olen taittanut sanallista peistä ainakin parin tusinan jehovan kanssa, niin heikosti olen onnistunut käännytystyössäni. Yksikään ei ole ainakaan siinä silmänräpäyksessä kertonut siirtyvänsä ateistien valittuun joukkoon.
Toisaalta keskustelut ovat päättyneet tasapeliin. En ole minäkään vaihtanut leiriä palaverin jälkeen.

Myös nuorin poikamme Juha on mielellään keskustellut uskosta jehovien kanssa.
Kerran Naantalissa tullessamme töistä kotiin, ihmettelimme kun olohuoneen pöydällä oli kolme kahvimukia. Juha oli silloin lukiossa.

Juha kertoi, että pihaan oli tullut kaksi jehovantodistajaa ja hän oli niiden kanssa keskustellut pitkään ja tarjonnut heille kurkunkostukkeeksi kahvia.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tarjota muuta kuin hengenravintoa näille kauppamiehille.

Meille ei ole koskaan ennen puhelinta apuna käyttäen julistettu uskonsanaa. Enkä ole muiltakaan kuullut vastaavaa.

Liekö tällainen yhteydenotto johtunut koronasta vai onko nyt vihdoinkin viimeiset ajat koittaneet!

Puhelimessa ei voinut ojentaa Vartiotornia.
Piti käydä lukemassa se netissä!

Painopeiton alla

Nyt kun kaupat tarjoavat tarpeetonta tavaraa puoli-ilmaiseksi, niin rakas vaimoni päätti, että hankin hänelle painopeiton. 

Ei siis valettu betonimöhkälettä jalkaan ja viety rouvaa Airistolle avantouintia harrastamaan. Vaan kävin ostamassa K-kaupasta halvalla 9 kg painopeiton. Ulla nukkui sen kanssa oikein hyvin, mutta valitti, että se on liian painava.

Joten kävin Jyskissä hakemassa paremman peiton. Eli kävi niin kuin usein käy. Ostin hyvän ja halvan tuotteen. Siis kaksi eri tuotetta.

Kun se halpa jäi ikäänkuin ylimääräiseksi, ajattelin, että minähän voin ottaa sen haltuuni.
Nukuin – tai siis yritin nukkua – sen alla edellisyön. Ouran mukaan niin huonosti en ole montaa kertaa puolen vuoden aikana nukkunut.

Viime yönä otin taas vanhan kunnon peiton käyttööni. Ja sain taivaallisen hyvät yöunet.
Joten täällä olisi 9 kg painopeitto myytävänä – halvalla!

Yö oman peiton alla, 8 h unta ja pisteitä ropisi.

 

Painopeiton alla huonoa unta 6 h. Valmius huono ja syke korkealla.
Ei jatkoon!!!

50 v hääpäivä

Tänään vietimme 50-vuotishääpäivää ensimmäisen vaimoni kanssa.

Se piti viettämän pitkän kaavan mukaan, mutta hiukan se viettäminen meni päinvastoin kuin Strömsössä.

Varasimme kunnon sviitin Naantalin kylpylästä kahdeksi päiväksi. Torstai-iltana menin varamaan illallispöytää hotellin ravintolasta. Netin mukaan pöytää ei löytynyt.

Perjantaiaamuna turvauduin vanhanaikaiseen puhelimeen ja soitin hotelliin (yritin sitä jo edellisenä iltana, mutta kymmenen minuutin odotuksen jälkeen puheluun vastattiin ja kun sitä yritettiin siirtää Armonlaaksoon, niin puhelu katkesi).
Reception tarkisti tilanteen ja totesi, että pöytää ei ole vapaana kumpanakaan iltana. Peruutin huoneet ja hoidot. Tällä iällä syöminen on tärkeämpää jopa hääpäivänä kuin juominen ja muut oheistuotteet.

Vaikka olemme vaimon kanssa lähes holtittomia juhlijoita, niin tyydyimme perjantaina Burger King-ateriaan ja varasimme pöydän hääpäiväksi Brahen Kellariin.

Silloin 1960-luvulla kun viekottelin morsiantani lihan iloihin, tarjosin hänelle useampaan kertaan nautintoja Brahen Kellarissa. Silloin rahat eivät riittäneet illalliseen, mutta ampiaisia tuli nautittua useampaan kertaan.

Hääpäivän illallinen oli onnistunut. Ruoka oli hyvää eikä juomissakaan ollut moittimista.

Tarjoilijalle kerroimme tarinan ampiaisistamme. Hän totesi kuulleensa nimen ja kävi tarkistamassa olisiko meillä mahdollisuus nauttia sellainen myös tänä iltana.

Ei onnistunut, heiltä ei löytynyt banaanilikööriä!

Nautimme lammasta ja metsäkaurista - hyvää oli!

Hankin valmentajan!

Aloitin treenaamisen pari päivää sitten Garminin ohjelman mukaan.

Valmentaja oli maailmanluokan mies Greg McMillan ja tavoite juosta kymppi 55 minuuttiin.

Parin treenin jälkeen totesin, että sekä valmentaja että tavoite olivat liian kovia.
Nöyrästi etsin itselleni uuden valmentajan ja ohjelman.

Päädyin naisvalmentajaan, naisista on saatu hyviä kokemuksia Suomen tasavallan hallituksessa!

Uusi valmentajani on Amy Parkerson-Mitchel, varsin tunnettu ja tunnustettu valmentaja hänkin. Tavoite on nyt yksi tunti.

Tänään suoritin vertailulenkin, jonka perusteella ohjelmaa lähdetään kehittelemään. Se oli vain 9 minuutin pituinen ja jatkoin lenkkiä, kun ei 9 min pituisia treenejä ole lupa tehdä.

Ehkä palaute valmentajalle on hieman väärä, sillä syketiedot eivät olleet oikeat. Palautin tehdasasetukset Garminiin viikko sitten, kun se söi akkua jostain syystä. Se ongelma ratkesi, mutta unohdin parittaa sykevyön.
Olen sen jälkeen tehnyt pari lenkkiä sykevyön kanssa, mutta mittari on mitannut aika hyvin ranteesta. Nyt oli päällä pitkä aluspaita ja kello sen päällä.
Vertailulenkillä ei kellossa näy sykettä, mutta sen jälkeen aloitin uuden harjoitteen ja ihmettelin miksi syke on hurjissa lukemissa.

Epäilin jo, että nysse Korona tuli ja vei miehen. Jonkinasteisen ajattelun jälkeen päättelin, että parittelu on unohtunut. Se ei tietenkään näillä ikävuosilla ole mikään ihme.

Otin kellon ranteesta ja kas: syke katosi.
Pysähdyin ja paritin kellon ja sykevyön. Jo alkoi näkyä oikeansuuntainen syke.

Kyllä helpotti, taas tuli elonpäiviä lisää!

Amy päätti harjoittelusta kun oli tehnyt oheisen vertailulenkin!

Nyt seisoo

Älysormus Oura, joka ohjaa tekemisiäni jopa enemmän kuin vaimoni, sanoo, että istun aivan liian paljon.

Niinpä selasin nettiä – istuallani – ja löysin sieltä kotimaisen telineen, jota voi säätää portaattomasti. Se sijoitetaan työpöydälle ja läppäri laitetaan sen päälle. Netin selaaminen käy sen kanssa seisaallaan.

Ikuista elämää ei tämäkään vempain takaa, mutta saattaa lisätä terveitä päiviä ja siten edesauttaa pitkän tähtäimen suunnitelmaani: kuolla terveenä.

Verkkokaupasta tällainen löytyi ja kävin sen tänään hakemassa.

Tämä lienee yksi parhaista puusepänteollisuutemme tuoteideoista. Erikoistarjouksessa vanerin kilohinta oli kolmenkympin tietämillä.

Pääsin sitä tänään jo testaamaan. Toimii hyvin.
Mutta kyllä aina välillä ens’alkuun pitää lopettaa seisominen ja istahtaa tuolille hetkeksi.

Mutta eiköhän parin viikon harjoittelulla päästä samoihin lukemiin kuin lintukoirien parhaimmistoon kuuluva saksanseisoja.

Lihasnuija

Tällainen tavoitteellisesti harjoitteleva nuorukainen joutuu tekemään paljon myönnytyksiä harrastuksensa eteen.

Tilasin sunnuntaina Kärkkäisen verkkokaupasta lihasvasaran. Vielä kuukausi sitten olisin veikannut, että sitä laitetta käytetään teurastomolla lihan käsittelyyn. Tosin harvoin ja varovaisesti, koska kauppiaani myy minulle lihaa, jota ei ole mureutettu riiputtamalla eikä vasaroimalla.

Tänään tiedän, että tällä laitteella hierotaan lihaksia. Niitä lihoja, joita käytetään juostessa. Ei siis ruuaksi tarkoitettua lihaa – jollei ole kannibaali!

Eilen illalla laite oli noudettavissa postissa ja hetihän sitä piti kokeilla.

Tänään juostessa en vielä huomannut isompaa muutosta askeleen keveydessä. Enkä usko ihan pian pääseväni Lasse Virenin aikoihin kymppitonnilla.

Mutta yksi asia kyllä parani.
Minulla ei veri kierrä sen paremmin varpaissa kuin sormissa. Käsittelin jalkapohjia laitteen kanssa eilen ja uudelleen tänä aamuna. Ja huomasin eron. Veri kiertää ja jalkojen lämpötila on lähellä normaalin ihmisen lämpöjä.

Jos laite vaikuttaa samalla tavalla pohkeen ja reiden lihaksiin, kyllähän se kymppitonnin ennätys paranee ensi kesänä roimasti. 💪💪💪
Tai sitten ei…

Tällainen vempain!

Elektroniikka pelaa.
Miten sitä ennen mahdettiin pärjätä??? 😂

Night Rogaining Sprint

Pääsin taas suuren rakkauteni pariin eli roggaamaan.

Onneksi ensimmäinen vaimoni ei lue tätä - ensi lauantaina tulee nimittäin 50 vuotta täyteen auvoista avioliiton satamassa pörräämistä. Yllä oleva lause ei olisi ollut hyvä aloitus lauantaimatinealle!

Reittikuvassa on pääkartta, jossa on kaikki rastit. Sitä emme saaneet käteemme vaan neljä erillistä karttaa, joitten avulla piti suunnitella reitti. Aikaa oli 15 minuuttia suunnitteluun, eikä siinä ajassa saanut oikein mitään valmista.

Kiersin rasteja järjestyksessä Lähtökolmio-160-166-69-137-173-167-164-138-139-159-148-79-80-70-91-M.

Kaksi ensimmäistä rastia oli metsän siimeksessä. Rakastan myös metsää, mutta yön pimeydessä nykyisellä tasapainollani eteneminen on syvältä. Siksi pyrin tekemään suunnitelman siten, että pääsisin etenemään enimmäkseen teitä ja polkuja pitkin.

Tässä lajissa pisteet ratkaisevat. Niitä tulee rastinumeron viimeisen numeron mukaisesti - paitsi 0:aan päättyvästä saa kymmenen pistettä.

Sain kasaan 110 pistettä. Sarjassa pojat yli 65 v sillä pistemäärällä sijoittui kolmanneksi seitsemän urhoollisen karpaasin joukossa. Kakkoselle hävisin viisi pistettä, voittaja oli ylivoimainen.

Aikaa kului kahdeksan minuuttia alle sallitun kahden tunnin ja matkaa taittui 13,3 km.

Pakko olla tulokseen tyytyväinen, vaikka voitto olisi ollut se, joka sydäntä lämmittää.

Tässä reittini!

Tämä kartta oli pääkartta, se saimme käteemme 15 min ennen lähtöä.
Kääntöpuolella oli alla oleva kartta kolmesta alueesta.
Niiden sijainnit oli näytetty pääkartassa vihreällä katkoviivalla.
Siinä oli sitten ihmettelemistä kolmen asteen lämpötilassa kostealla
asvaltilla istuskellessa!

Joulukinkku?

Eilen aamulla kun heräsin, ihmettelin kun ulkoa tulvi valoa säleverhojen läpi.

Verhojen avaamisen jälkeen syy selvisi, maassa oli muutama sentti puhtaan valkeaa lunta.

Kun kävin hakemassa Turun Sanomat, niin sen välistä löytyi jokapäiväinen liite, Citymarkettien mainos.

Pitää ihmetellä miten paljon liikaa me maksamme ruuastamme, kun näillä kauppiailla on varaa mainostaa ruokaa ruhtinaallisesti. Kun oman käsitykseni mukaan ihmispoloinen joutuu hankkimaan ruokaa elääkseen ihan ilman mainoksiakin.

Tosin keittiön pöydän toiselta puolelta löydän vastauksen. Kun kysyn armon rouvalta, mitä kävisin ostamassa kaupasta, niin hän kaivaa esiin mainoksia. Kun totean, että eikö voitaisi ostaa omaan tarpeeseen eikä kauppiaan tarpeisiin, niin saan vastaukseksi halveksivan katseen.
Siis mainokset tekeväät ihmisestä uusavuttoman?

Nyt kun tuli moitittua talon rouva, niin voin samalla syyllistää itsenikin. 

Lukemani mainos kertoi kauppiaan myyvän parin kilon kinkkuja. Esitin hallituksen puheenjohtajalle, että ostetaan tällainen ja syödään viikonloppu sianlihaa.

Näin tehtiin ja vatsa kiittää.
Kaiken lisäsi kinkusta tuli pahuksen hyvänmakuinen!

YASSO 800

Tänään olisi pitänyt mennä suunnistamaan pimeään iltaan, mutta kun luvattiin sadetta illaksi, niin päätin tehdä juoksulenkin.

Suosikkiharjoitukseni on ollut vuosia Yasso 800 intervalli.

Juoksin kymmenen 800 metrin vetoa suhteellisen leppoisalla vauhdilla.
Palautus 200 metriä kävellen.

Näin se homma eteni:
Aika Pulssi
5.19 123
5.08 130
5.26 136
5.20 128
5.19 140
4.52 141
5.10 142
5.13 143
5.04 144
5.23 145
Keskiarvot 5.14/137

Kolme vuotta sitten juoksin vastaavan lenkin ja keskiarvot olivat silloin 4.43, syke 137.

Joten 30 sekuntia on aika huonontunut kolmessa vuodessa. Kymmenen sekuntia menee vanhenemisen piikkiin, kaksikymmentä akillesjänteen aiheuttamana.

Joten lisää lenkkejä ja lisää kovia lenkkejä, niin kyllä se siitä.

Siniset kohdat ovat kävelyä, punaiset juoksua.

On vanha jengi koolla taas!

Liekö syynä ikääntyminen, korona vai yleinen kuolemanpelko, mutta viime päivinä on tullut kontakteja vanhoilta työkavereilta.

Tai yhden kanssa ei ole keskusteltu, Eero vaihtoi maisemia Tuonelanportin toiselle puolelle ja sieltä puheliyhteydet ovat huonot. Ainakin tällaiselle, joka ei usko paranormaaleihin asioihin. Mutta soitin kyllä Eeron vaimolle ja otin osaa hänen menetykseensä. Eeron kanssa teimme työtä yhdessä vuosikymmeniä. Ensin Projectassa, sitten Eurokoneessa ja lopuksi Eurotecissä, josta molemmat jäimme eläkkeelle täysin palvenneina.

Sitten soitteli Heikki, jonka kanssa teimme yhteistyötä Dryfinn osakeyhtiön puitteissa. Ja muutenkin olemme pitäneet yhteyttä, Heikki myi ja asensi minulle Naantaliin lämpöpumpun jo silloin, kun se ei ollut ihan niin yleinen kuin tänään.

Viime viikolla onnittelin Anssia, kun hän täytti kuusikymmentä vuotta. Anssi tuli remmiin jo Eurokoneen aikana ja oli paras tuotepäällikkö, mitä minulla on ollut. Sittemmin hän osti kumppaneineen Eurotecin, jonka toimitusjohtajana Anssi on tehnyt pitkää päivää jo kaksikymmentä vuotta.

Eilen sain soiton vanhalta yhtiökumppaniltani Pentiltä. Se oli ensimmäinen yhteydenotto vuoden 2002 jälkeen. Meillä meni hiukan sukset ristiin sen jälkeen kun Eurotec myytiin, eikä ole ollut isommin tarvetta ottaa yhteyksiä. Mutta puolisen tuntia saimme aikaa kulumaan, kun kehuimme toisiamme ja muistelimme menneitä. Pentin kanssa me perustimme ensin Eurokoneen, sitten Eurotecin ja oli meillä vielä yhteinen kiinteistöyhtiökin. Kahdessa jälkimmäisessä oli mukana myös Jukka.

Jukan ja Veijon kanssa vaihdamme ajatuksia useammin ja Peterin näen aina joskus saaristossa, hän kun asuu Paraisilla ja veneilee Airistolla.

Voisihan sitä enemmänkin yhteyksiä vanhoihin kavereihin pitää yllä. Ennen kuin se viimeinen niittomies korjaa satonsa.

Alla Eurokoneen esitteen takakansi vuodelta 1983, motto on vanha jengi koolla taas otettiin käyttöön kun Eurotec perustettiin.

Kaukokaipuu iski

Eilen en ottanut yhtään juoksuaskelta ja jo illalla päätin lähteä tänään pitkälle juoksulenkille.

Foreca kertoi, että sää poutaantuu heti yhdeksän jälkeen, joten silloin puin juoksuvermeet päälle. Otin mukaan pari geeliä ja puoli litraa juotavaa.

Lämpötila oli plussan puolella, joten päällä oli pitkähihainen juoksupaita ja ohut juoksutakki.
Tuuli oli varsin navakka idän suunnalta. Valitettavasti ylhäältä oli tarjolla ohutta sadetta, joka kasteli paitani. Puolen tunnin päästä olin märkä ja tuuli teki tehtävänsä, aloin palella.

Kun ohjelmassani luki kevyt pitkis, niin palelin sitten koko vajaan kaksituntisen lenkin ajan. Kiertelin lähistön teitä ja polkuja ja olisin voinut keskeyttää lenkkini, mutta kunnon karpaasina jatkoin aikatavoitteeseeni.

Täällä juoksin.

Normaalisti olen tähän aikaan vuodesta Kanarian saarilla. Nyt en ole. Lenkin aikana tuli mieleen, että lenkki olisi saattanut olla hieman helpompi Teide-vuoren siintäessä aamun auringonsäteissä ja lämpötilan ollessa parikymmentä astetta.
Ensi vuonna sitten…

Täällä olisin halunnut juosta! 

Talvirastit

Talvirastit järjestettiin Naantalissa ja pakkohan se oli mennä katselemaan tuttuja maisemia. Kaksikymmentäkuusi vuotta vierähti niissä maisemissa, joten kadut ja kujat ovat tuttuja.

Tällä kertaa kuitenkin pääsin oikein metsäsuunnistuksen pariin, ainoastaan alku ja loppu kulki kävelyteillä.

Rasteja en hakenut, mutta rastivälillä 8-9 hukkui minuutti, kun eksyin pusikkoiseen oikopolkuun. Olisi pitänyt kiertää joko oikealta tai vasemmalta, mutta kun ei osannut.

Emitin purki ikäiseni Jorma Paldanius. Hän totesi, että tämä tuloslaskenta on ihan sekaisin. Kysyin tunnistiko tietokone nimeni, kun vaihdoin emit-korttini kesällä. Jorma vastasi, että kyllä, kyllä.

Vaan eipä tunnistanut. Kun tulokset tulivat nettiin, niin aikani oli siellä merkinnällä N.N.
Sijoitukseni oli kuudes kuudenkymmenen osallistujan kisassa. Ei huono!

Lähtö (kolmio) ja maali (kaksoisympyrä) kartan vasemmassa alanurkassa.

Influenssarokotus

Kuulumme Ullan kanssa tähän riskiryhmään. Eli kauniimmin sanottuna vanhuksiin. 

Jaa, ei sekään nyt niin kaunista ollut, mutta silti meille suositellaan influenssarokotusta. Sen saa helposti, toista se tulee olemaan koronarokotuksen kanssa.

Rokotus järjestettiin Messuhallissa. Siellä oli A-hallissa 18 telttaa, jokaisessa pari hoitajaa hoitamassa liukuhihnarokotuksia. Aikataulut pitivät ja homma valmistui nopeasti. Kapasiteetti oli yli kaksisataa rokotusta tunnissa. Hyvä saavutus näin korona-aikana, kun myös etäisyyksistä pidettiin huolta.

Suosituksen mukaisesti jäimme hetkeksi odottelemaan jälkivaikutuksia. Niitä ei tullut ja ajelimme takaisin kotiin.

Mutta pari päivää rokotuksen jälkeen minuun iski nuha, päänsärky ja hieman kuumeinen olo. Voi olla, että se on psyykistä kun vielä sää muuttui pilviseksi ja sateiseksi.

Joka tapauksessa tänään totesin, että minun osaltani Marrasputki on taputeltu. Ahkerasta rukoilusta huolimatta jouduin siis jättämään jokapäiväisen juoksulenkin tekemättä.
Onneksi sentään kaapista löytyi jokapäiväinen leipä. Eikä olutkaan päässyt vielä loppumaan, joten luottavaisena tässä odotellaan huomista.

Amerikoissa herra Trump odottelee luottavaisena sitä, että hänen valituksensa kuullaan ja oikeus nimittää hänet toiselle kaudelle USA:n presidentiksi.

Kaikki tietävät, että sillä miehellä ei ole vinttikamarissa kaikki ihan priimassa kunnossa. Ja sekin tiedetään, että hän on jäänyt joissain asioissa uhmaikäisen lapsen tasolle.
Mutta että tuollainen ihminen pääsee suurvallan päämieheksi, niin se ei mahdu eurooppalaisen kaaliin. Vai pitäisikö minun sanoa lanttuun?

Street-O, Raisio

 Vuoden pohjanoteeraus suunnistuksen osalta.

Taivaan valtias heitteli ohutta tihkua silmille, klaseja piti puhdistaa aina välillä. Otin ne välillä kokonaan pois, mutta siitäkään ei tullut mitään.

Ensin 44-24-33. Alunperin suunnittelin käyväni myös rastin 53, mutta se jäi, kun eteneminen oli hidasta ja näkökyky olematon.
Matka jatkui ongelmitta 56-36-46-42-51.

Kun poistuin 51:ltä, niin unohdin katsoa kompassia ja tein valtavan silmukan pimeässä pusikossa palaamalla takaisinpäin tulosuuntaan. Alkoi hiukan keittää korvien välissä ja tutkin miten ehtisin ajoissa takaisin maaliin ja ottaa muutama rastikin reitille. 

Seuraavat rastit 52-45-54 menivät välillä aina klaseja kuivaten.
Sitten oli ajatus mennä 23 kautta maaliin. Olin kääntymässä ihan oikeasta kohdasta 23:lle, mutta luulinkin olevani edellisessä risteyksessä ja jatkoin matkaa.

Sitten vaan töppöstä toisen eteen, vaikka en ihan tarkkaan tiennyt missä olen. Onneksi vastaan tuli myöhemmin lähteneitä jotka kiersivät rastit toiseen suuntaan, ne auttoivat minut maaliin - tosin 25 s myöhässä, siitä tuli 9 virhepistettä.

Paska reissu, ei koskaan enää sateella pimeään suunnistukseen.

Olen vaalentanut karttaa, se on näin paremmin luettavissa kuin alkuperäinen.

Frisco in memoriam

Kävimme eilen pikaisesti Nauvossa ja paluumatkalla poikkesimme Annan ja Juhan luona.

Juha oli tehnyt isänpäivän kunniaksi sienipiirakan ja söimme sitä suurella intohimolla.

Frisco vastaanotti meidät sydämellisesti ja vaikutti oikein reippaalta. Kun istuskelimme siellä tarinoimassa, niin Frsico makasi sohvalla Ullan vieressä – molemmat näyttivät hyvin tyytyväisiltä.

Ennen lähtöämme Juha kertoi, että heillä on aika Friscon kanssa eläinlääkärille seuraavana aamuna. Lääkäri oli määrä tutkia mitä vielä voidaan tehdä koiran hyväksi.

Ennen puolta päivää Juha soitti ja kertoi, että lääkärin lausunto oli lohduton ja lekuri katsoi, että mitään ei enää ole tehtävissä.
Frisco siirtyi noutamaan riistaa Nova Scotian rannikoille isiensä maille.

Frisco oli viettänyt paljon aikaa kanssamme ja aina se tuli hoitoon iloisesti. Vielä eilenkin sen tervehtiminen oli ylitsevuotavan innokas ja symämellinen.

Melkein on sellainen tunne, että oma koira on poissa.
R.I.P. Frisco!

Frisco, kaunis blondi.

Joskus Friscon lähestyminen oli tukahduttavaa!

Nauvossa nojatuoli oli Friscon mielipaikka.

Why can’t Mr. Trump go to the White House anymore?

Because it’s for Biden!

Asiahan ei ole vielä ratkennut, mutta muusta ei USA ja Suomi tällä hetkellä puhu.
Vaikka tietääkseni siellä ei valita Suomen presidenttiä vaan USA:n.

Eikä Trumpin toimikauden jälkeen USA ole enää maailman johtava valtio.

Kiina on mennyt ohi ja Intia seuraa perässä.
Ja kaipa tämä Neuvostoliittokin tekee seuraa, siellä kun pressaa ei tarvitse valita vaaleilla – Putinin nimittävät oligarkit.

Rock around the clock

Vaikka USA:n presidentinvaalin tulos ei ollutkaan vielä ratkennut uskalsin lähterä iltarientoihin. 

Pääsin rakkaimman harrastukseni pariin eli rokkaamaan.

Anteeksi, eihän luterilainen tanssi selvin päin, kyseessä oli siis rogaining.

Lähtökolmiosta rastille 26 (katso kartta alempana). Kun reittiviivaan tulee punainen piste, niin silloin ollaan ulkona kuin lumiukko. Siis eka kerran jo ennen rastia.

Sitten rastit 42-15-54-36 menivät kuin elokuvissa.

Jatkoin matkaa pohjoiseen mutta tie loppui eikä tonttimaalle saa mennä. Joten täyskäännös ja uusi suunnitelma jatkosta.

Keräilin rastit 44-12-11-522-25-56-53-21-51 ongelmitta ja jalkakin nousi kohtuullisesti.

Sitten piti suunnitella, mitä ehtisin vielä keräämään. Totesin että viimeinenkin 50 pisteen rasti nro 55 olisi ajan puitteissa kerättävissä. Suunnitelmaan kului aikaa ja sen takia rastiväli 51-31 on aika punainen.

Sen jälkeen pikataival 55-24 - tosin ennen rastia 24 ylämäessä vanhan oli pakko kävellä.

Sitten kohti rasteja 43-16. Jälkimmäisen ohi ajauduin ja menetin hetkeksi palapelin hallinnan. Ymmärsin menneeni liian pitkälle ja aika juoksi - niin minäkin.

En kuitenkaan riittävän kovaa ja ylitin ajan sekunnilla. Siitähän tuli sakkoa!

Edellisen sakon olenkin saanut Kuusamossa v. 2002. Silloin oli nopeus 142 km/h satasen alueella. Onneksi käytökseni oli kiitettävä 10+ ja konstaapelit laittoivat sakkolappuun nopeudeksi 139 ja antoivat minun pitää ajokorttini. Tosin kuukausipalkka meni!

Silloin minulla oli kyydissä yksi ranskalainen ja kun näytin hänelle sakon määrää, niin mies ilmoitti, ettei Suomi olekaan oikeusvaltio...

Epä-älyllinen öykkäri

Jörn Donner totesi jo 60-luvulla, että Amerikassa asustaa epä-älyllinen öykkäröivä kansa.
Silloin hän ei tiennyt vielä mitään Donald Trumpista.

Tänään iltapäivällä ei presidentinvaalilaskenta ole vielä vahvistanut, sitä onko Yhdysvaltain seuraava presidentti Jörnin kuvaama epä-älyllinen öykkäri vaiko Mr. Biden.

Toivo elää vielä, vaikka usko on koetuksella! En ole lyönyt vetoa kummankaan puolesta.

Olisi pitänyt. Jos Trump voittaa niin olisi edes yksi iloinen asia!

Marrasputki

Eilen alkoi perinteinen Marrasputki.

Se oli yksi jo lopetetun Lenkkivihkon tunnetuimmista aktiviteeteistä. Tarkoituksena oli piristää kaamoskuukautta juoksemalla joka päivä ainakin yksi puolen tunnin juoksulenkki.
Perinne siirtyi OnTrail-ryhmään. Nyt se on nimellä Marrasputkula Facebook-ryhmässä KPK24/7 – KestävyyttäPintaKaasulla24/7.

Eilen aloitin putken minimilenkillä, kun sunnuntaina juoksin pitkiksen - palautuminen oli vielä kesken.

Tänään heräsin ennen seitsemää, katsoin kännykästä säätiedotuksen, koko päiväksi luvattiin sadetta. Sade ei ollut vielä alkanut, joten hyppäsin suoraan sängystä lenkkivaatteisiin ja lähdin lenkille. Tuuli oli voimakas, mutta se minimilenkki 25 minuuttia tuli hölkättyä ja suihkussa olin jo 07.20.

Juostessa katselin Lausteen kerrostaloja. Ylimmissä huoneissa oli jo valot päällä, porukka lähdössä töihin. Alimmissa oliva ikkunat pimeitä – siellä Lausteella asuu aika paljon maahanmuuttajia. Niillä ei ole kiire mihinkään?

Näköjään aloitusaika oli klo 06.43!

Lausteen kerrostalot aamuseitsemältä.