Paluu suunnistajaksi

FIN-5 jäi kesken, mutta pääsin sitten osallistumaan kauden päätapahtumaan Tour de Archipelago-kisaan.
Se käytiin ehkä Nauvon hienoimmassa ja vaikeimmassa maastossa Kirjaisissa.

Tiedossa oli vaativa maasto ja ratamestarin mukaan myös vaativa rata.

Joten lähdin matkaan rauhallisesti tehden tarkkaa työtä. Etenin koko ajan karttaa lukien ja tietäen missä olen ja minne menen.

Kolmoselle harkitsin juosta tietä vasemman kautta, mutta kun Orpo vetää oikeistohallitusta ja vihervasemmisto on sössinyt Suomen kansantalouden, niin ajattelin, että minä menen suoraan. Sillä lailla säästyi hiukan askelia 27-asteen hellesäässä.

Viitosrastia lähestyin liikaa pohjoisesta, mutta käännyin pienellä riskillä suoraan rastille - siinä oli ihan vähäsen tuuriakin mukana!

Loppumatka meni ongelmitta. Tosin kasirastilla maastopohja oli sekä ennen että jälkeen rastin kamalaa.

Kilpakumppanini Bernt haki jo ykköstä viisi minuuttia ja ilmeisesti masentui siitä niin, että oli ainoastaan rastivälillä 2-3 minua nopeampi. Käytti varmaan tiekiertoa, kun on minua jumalattomasti parempi juoksija! 

Tämän kisan loppukilpailu käydään syksyllä ja se käydään taka-ajolähdöllä näiden karsintakilpailujen tulosten perusteella. Olen ollut kahdessa karsintakilpailussa mukana ja voittanut ne molemmat. Neljä parasta lasketaan mukaan, joten hyvältä näyttää.

Maalissa sanoin ratamestarille, että oli hieno maasto, kartta ja rata.
Mutta yhtä jäin kaipaamaan: juomarastia. 😂

Tärkeintä ei ole voitto vaan ylivoimainen voitto!

Työt kutsuvat...

Nonni, kesäloma loppui ja ajoin illalla takaisin kotiin.

Rastiviikko jäi siis kesken ja palasin ensimmäisen vaimoni luo pitämään hänestä huolta. Tosin kyseinen neito kertoi, ettei hän minun apuani tarvitse. Ilmeisesti hän on osittain oikeassa – kuten aina – hän oli nimittäin tehnyt pellillisen lihapullia ja kaiken lisäksi vielä siistinyt keittiönkin jälkeensä.

Minun pitänee jatkossa vaatia häneltä hieman osallistumista kotitöihin!
Kun koti oli saatu asuttavan näköiseksi, siirryimme saaristoon työleirille.

Ostimme matkalla Bodenista siiklejä ja söimme niitä lihapullien kanssa. Hiukan lautaselle eksdyi kalaruokaakin – sillejä.

Jaksoin käydä Möljällä vaihtamassa riistakameraan paristot ja vaihdoin myös kameran muistikortin. Mökillä purin kuvat. Sehän lähettää kuvia netin kautta, mutta ne eivät ole kovin vahvalla resoluutiolla varustettuja.

Tällä kertaa kamerassa oli ainoastaan valkohäntäpeurojen kuvia.
Vaihdoin kameran paikkaa, jotta eläinkanta hieman monipuolistuisi.

Tämä peura näyttää siltä, että mieli tekisi lähteä lentoon noitten korvien avulla?

Kun tarkkaan katsoo peuran kaulaa, niin siinä näkyy kymmenittäin punkkeja.
Ei ihme että niitä riittää, kun yhdestä verta imeneestä punkista kuoriutuu satoja tai tuhansia punkkilapsia.
Kotiin tultuani poimin käsivarrestani kaksi nymfiä - ne eivät olleet vielä päässeet nauttimaan vertani! 

Kamera kuvaa myös yöllä.
Mutta niiden kuvien laatu on tätä tasoa.

FIN-5, 2. osakilpailu

Tiistaina vuorossa oli rastiviikon kaupunkisuunnistus Tammerkosken rannoilla.

Tämä sprinttisuunnistus on ollut aina laji, josta olen pitänyt ja hiukan jopa pärjännyt.

Tänään ei kyllä mikään toiminut - ei pää eikä jalat.

Matkalla oli paljon portaita ja ne tuottivat koko ajan ongelmaa - ylämäkeen eivät riitä voimat ja alamäkeen askelluksen hallinta. Alaspäin oli pakko kävellä, muuten olisi ollut turvallani selkäranka murtuneena.

Reitinvalinnat menivät pieleen ja kartan lukunopeus oli huonoa. Lisäksi yksi alkeellinen, kaamea moka.

Päätin keskeyttää rastiviikon, palata kotiin ja aloittaa treenin sekä mennä oravanpolkukouluun.

Analyysi:
K-1: Kiersin vasemman kautta välttääkseni nousumetrejä, se maksoi 20 s.
1-2-3: Ei ongelmia
3-4: Meni pitkäksi piha-alueelle meno, 30 s.
4-5: Löysin varmaan optimireitin, kun sijoitukseni rastivälillä oli kisani paras.
5-6: Helppo siirtymä ja luin samalla seuraavaa rastiväliä. Menin ohi kadunkulmasta ja sitten olin sekaisin kuin seinäkello. Pummi 3.20, olin ylivoimaisesti rastivälin hitain.
6-7: Löysin tältä väliltä ilmeisesti toiseksi parhaan reitinvalinnan. Ylivoimaisesti paras olisi ollut ylittää Tammerkoski samalla tavalla kuin rastivälillä 4-5, sillan jälkeen kääntyä kaakkoon ja alittaa pääkatu tunnelia myöten, mutta sen reitin löytyminen tällä kokemuksella ei kisassa onnistunut. Otti työpöydänkin ääressä hetken ymmärtää se. Pari minuuttia tällä reitillä olisi voinut matkaa nopeuttaa?
7-8-9-10-11-12-M: Ei enää vaikeuksia kuin yhdessä portaikossa alamäkeen. Pysyin pystyssä, kun muistin kävellä alas...

Vaikka kyseessä oli sprintti, niin vauhtini oli sen verran hidas, että kuvaajat ehtivät ikuistamaan minut rastilla, joka sijaitsi Tammerkosken partaalla.

Rastista 12 näkyy vain rastiympyrän yläkaari!

FIN-5, ensimmäinen osakilpailu

Lähdin puolen päivän jälkeen ajelemaan Tampereelle Janin ja hänen perheensä vieraaksi.

Ulla jäi kotiin, kun hän ei ole kiinnostunut suunnistuksesta ja FIN-5-rastiviikosta.
Jani tuli mukaan, hän osallistuu kuntosarjaan, minä kilpasarjaan H75.
Kisa käytiin Kangasalan ja Tampereen rajamailla tyypillisessä hämäläisessä metsässä, jossa tällainen raihnainen vanhus ei oikein pääse nopeasti etenemään.

Kivikkoa ei ollut pahemmin, mutta pehmeä pohja ja aluskasvillisuus tekivät sen, että näillä koivilla juoksua oli noin prosentti matkasta ja loppu hidasta vaellusta.

Ykkösrastilla unohtui kompassin käyttö ja leivoin siinä sellaisen kahden minuutin virheen. Jälkeenpäin kun karttaani katselin, huomasin, että rastille olisi parhaiten päässyt takakautta tietä ja lopuksi polkua pitkin kiertäen.

Muuten matka sujui kivasti ja RAUHALLISTA vauhtia.

Siinä sitä loppumatkalla tuli jo mietittyä tulevaisuutta suunnistajana. Se on iltarasteilla ja kansallisissa korkeintaan 50 km kotoa!

Kameramiehetkin löysivät meikäläisen viimeisen rastin tuntumassa.

Kartassa vihreällä värillä merkitään huonokulkuinen maasto.
Olivat tamperelaiset sitä väriä käyttäneet hyvin säästeliäästi! 😃😃
Sijoitukseni oli kisassa 23/32.

Ei ymmärrä - njet ponimaj

Eilen aamulla kun heräsin, uutiset kertoivat, että Jevgeni Prigožin oli pistänyt pystyyn kapinan, vaatinut muutaman armeijan johtajan eroa ja kertoi lähteneensä Moskovaan kovistelemaan Venäjän johtoa.

Venäjällä sellainen toiminta tarkoittaa, että Prigožin kuolee pian. Wagner joukot pääsivät jo puoleen matkaan kohti Moskovaa.

Tänä aamuna herätessäni kerrottiin, että kapina on peruutettu, Prigožin lähtee Valko-Venäjälle ja hänen joukkonsa armahdetaan eikä ketään vangita, saati ammuta aamun koitteessa.
Ei näin tsaarin aikana toimittu. Ei myöskään vanhan kunnon Neuvostoliiton aikana. Eikä myöskään Putinin aikana, jos miehellä olisi hampaat jäljellä.

Jos Prigožin todella saa elää tämän seikkailun jälkeenkin, niin kyllä se on sitten Putin, jolta loppuu happi.
Kun Putin syöstään vallasta – ja se tapahtuu aika pian – niin sitten se tilanne vasta vakava on.

Sata vuotta sitten, kun tsaari viimeksi syrjäytettiin, niin ruumiita tuli rutosti.
Silloin ei ollut käytössä kuin tykkejä ja kiväärejä.
Nyt on kaiken muun lisäksi atomiaseita – niitä Venäjällä on paljon. Niillä voi tuhota yhden sivilisaation maan päältä.

Nämä oligarkit Venäjällä eivät muusta ymmärrä kuin rahasta, lahjonnasta ja valtion omaisuuden yksityistämisestä.

Mutta siellä on runsaasti rikollisia, Prigožin tapaisia, jotka vaanivat tilaisuutta hankkiutua valtaan.

Silloin on Piru merrassa!

30 vuotta sitten Moskovassa taisteltiin, silloinkin oli kyseessä kapinan tapainen.
Valkoista taloa pommitettiin, tällä kertaa eivät tykit laulaneet.
Mutta miten on kuukauden, parin päästä? 
Kuvakaappaus Hesarin nettilehden sivuilta.

Erilainen Juhannus

Olemme Ullan kanssa viettäneet todella erilaisen Juhannuksen tänä vuonna.

Saimme hoitoomme koiran, Gaian. Koiriahan meillä on usein ollut, joten se ei tästä niin erilaista tehnyt.

Mutta yhdessä olomme aikana olemme aina viettäneet Juhannuksen saaristossa. Tosin yhden kerran Ruotsin länsirannikon saaristossa, Kungshamnissa, olimme vuonna 1969 siellä kesätöissä Abban tehtailla.

Juhannuksen jälkeen maanantaina alkaa FIN-5 ja päätimme, ettemme juhlan jälkeen sunnuntaina seiso lauttajonossa vaan jäämme kiltisti Turkuun viettämään Jussia.
Emmekä ostaneet Kossupulloa ja lähteneet Littoisten lavalle tanssimaan.

Jo aattoaamuna, kun kävin koiran kanssa tunnin lenkillä, huomasi eron tavalliseen viikonloppuun. Tunnin aikana tuli vastaan kolme liikkuvaa kohdetta, jos jättää linnut huomioimatta.

Ensin ulkoilutiellä kohtasimme mustan kyyn. Se lepäsi tiellä auringossa ja kohotti päänsä iskuvalmiuteen. Gaia ei sitä edes huomannut, vaikka meni puolen metrin päästä ohi. Minä en jäänyt otusta kuvaamaan, kun siinä olisi voinut gaialle käydä huonosti.
Seuraavaksi tuli vastaan vanha mies kävellen, siis jopa minua vanhempi. Minulla on taskussa namipala koiralle ja kohtaaminen meni hyvin.
Kolmantena näimme valkohäntäpeuran. Se oli tiheässä puustossa eikä lähtenut meitä pakoon. Vasta kun kaivoin esiin kännykän ottaakseni kuvan siitä, se lähti rauhallisesti poispäin.

Normaalisti tällä reitillä olisi tullut vastaan useampi lenkkeilijä ja muutama pyöräilijä.
Sama rauha vallitsi myös Juhannuspäivän lenkeillä. Ihmiset ovat tosiaan paenneet kaupungista. 

Taidan viettää tulevatkin Juhannukset Turussa. Tosin ilman koiraa, niin voi käydä aterioimassa kunnon ravintoloissa. Tai ainakin jokirannassa oluella!

Tällaisia lenkkejä tein koiran kanssa molempina Juhannuspäivinä kolme kappaletta.
Eri reittejä pitkin ja matkoja sekä vauhteja vaihdellen.

Juhannusheila

Anna ja Juha toivat minulle Juhannusheilan. Nimittäin Australian paimenkoira Gaian hoidettavaksi.

Kyllähän Ullakin sitä saa silittää, mutta tämä tyttö on sen verran voimakas ja omapäinen, että ei hän sitä pysty hallitsemaan. Välillä meikäläiselläkin on ongelmia, ei niin, etteikö voimat riittäisi, mutta joskus tiukoissa mäissä on tasapainon kanssa vaikeuksia.

Kävin sen kanssa aamulla kolmen kilometrin kävelylenkillä ja jatkoin päivällä hieman pidemmällä juoksulenkillä.
Juha juoksuttaa sitä pyörän kanssa ja äkkiä se oppi juoksemaan hihna suorana edessäni.

Totesin hihnan olevan juoksutukseen hieman liian pitkän ja sen jousto-osuuden liian löysän. Kävin kaupassa ja löysin sieltä 1,5 m pitkän, jäykemmän juoksuhihnan. Se toimi illan lenkillä oivallisesti.

Ja kun koira oli päässyt juoksun makuun, niin aina heti sen jälkeen, kun koira oli haistelunsa suorittanut lenkkipolun vieressä, se lähti juoksuun. Joten näillä lämpötiloilla paita meni vaihtoon joka lenkin jälkeen.

Kun tapanani on ollut tehdä koiran kanssa kolme tunnin lenkkiä päivittäin, niin näillä vauhdeilla alkaa ulkoilut käydä työstä.

Kunto nousee minulla – joten se on hyvä se!

Nätti heila minulla

Tässä aamupäivän kaksi lenkkiä yhdistettynä.
Punainen väri tuossa reittiviivassa tarkoittaa juoksua.
Mitä punaisempi, sitä vauhdikkaampi on ollut eteneminen!

Hangossa

Teimme yhden yön visiitin Hankoon.

Sisareni Maija ja Leena viettävät siellä juhannusta pitkän kaavan mukaan.
Me saimme Ullan kanssa huoneen samasta majatalosta kuin sisareni.

Tulimme sinne eilen pian puolen päivän jälkeen ja pääsimme heidän huoneensa edessä olevalle terassille nauttimaan hyvästä seurasta, ateriasta ja virvokkeista.
Teimme myös kiertoajelun kaupungissa ihaillen vanhoja huviloita ja myös hieman nuorempiakin.
Ilma oli suosiollinen, lämpötila lähes kolmekymmentä astetta ja tyyntä.

Meillä oli lounaan puoleinen huone vanhassa puutalossa – onneksi huone oli varustettu ilmalämpöpumpulla, joten saimme ihan kohtuulliset yöunet huolimatta hieman runsaista virvokkeista.

Vielä koko aamupäivän tänään vietimme naapureidemme terassilla aamukahvia juoden ja seurustellen.

Kotiin ajelimme Kemiönsaaren kautta, joten saimme tutustua hieman harvemmin ajelemaamme tietä pitkin.

Maija, Ulla ja Leena Villa Anken päärakennuksen edessä.

Lähellä majataloamme oli pieni lampi jonka pintaa peitti lumpeita sadoittain.

Ajokeli oli hikinen.
Yläreunassa kuva tiestä edessämme ja alhaalla peruutuskameran kuva takaamme.

Kun meren rannalla oltiin, niin pitäähän yksi naurava lokkikin laittaa mukaan.

Rippijuhlissa

Perheemme nuorin Amalia pääsi ripille tänään Tampereella.

Siitä kun minä runsaat kuusikymmentä vuotta sitten pääsin nauttimaan rippimaljasta punaviiniä, on maailma muuttunut melkoisesti.

Tiesin kyllä, että maailma on paljon laajempi kuin Suomen lounainen kolkka, mutta kokemusta ei ulkomaailmasta paljoa ollut.

Amalialla sen sijaan on runsaasti kokemusta maailmasta.

Toukokuussa hän oli runsaan viikon vaihto-oppilaana Ranskassa ja sieltä tultuuan hän totesi, että olisi voinut jäädä maahan vielä pitkäksi aikaa. Sitä hän ei kertonut, oliko syynä tähän ranskalaiset nuorukaiset…

Rippikoulun hän kävi Saksassa seuraillen Lutherin jalanjälkiä.

Me Ullan kanssa, Maija, joka on Amalian kummi ja Juha edustimme tilaisuudessa Janin sukua.

Sen sijaan Tiinan sukua oli paikalla paljon runsaammin. Suurin osa oli tuttuja edellisiltä sukukokoontumisilta, mutta muutama ihan uusikin tuttavuus oli paikalla.

Illaksi suku oli heitetty pihalle – tai siis pihalla koko kokoontuminen tänään tapahtui hienossa kesäilmassa. Juhlat jatkuivat sitten ystäväpiirissä. Me ajoimme illaksi kotiin, Juhalla oli koira odottamassa Huhkolassa.

Jani, Tiina, Amalia ja Joona yhteispotretissa.
Edessä perheen koira Lili.

Amalia jaksoi hymyillä ja kantaa ryhdikkäästi upean rippimekkonsa! 💖

Oikeistohallitus???

Suomeen saatiin kuin saatiinkin uusi hallitus.

Vihervasemmistolaiset kertovat, että se on Suomen oikeistolaisin hallitus sitten 30-luvun. Ja niiden mukaan hallitus pistää kyykkyyn köyhät.

Tulevat vuodet näyttävät, että se ei kovin oikeistolaista politiikkaa tule tekemään. Totta kai köyhät hiukan kärsivät, kun tämän hallituksen pitää laittaa maa kuntoon hunsvottimaisen vasemmistohallituksen lainanoton ja rahan tuhlaamisen jälkeen. Eli syy köyhien kärsimyksiin on vasemmistopuolueiden toimissa.

Eikä tämä hallitus kovin oikeistolainen ole. Kokoomus on maltillinen porvaripuolue – se ei köyhyyttä edistä. Totta kai jostain pitää säästää ja yhteiskunnan rahoja säästää.

Persut on työväenpuolue, sen äänestäjäkunta on suurelta osaltaan työtä tekevää kansaa. Puolue kannattaa sitä, että suomalaiset pärjäisivät paremmin.
Ja että me emme elättäisi maahanmuuttajia, jotka eivät ole halukkaita tekemään töitä ja rakentamaan parempaa Suomea. 
Sellainen toiminta ei ole kovin oikeistolaista vaan isänmaallista.

Kristilliset ja ruotsalaiset tuskin haluavat köyhiä kyykistää.

Joten rauhallisin mielin minä odotan hallituksen toimintaa. Ja hyväksyn ilomielin, että verot hieman nousevat ja ostovoimani laskee.

Orpokin melkein hymyilee!
Kuvakaappaus Hesarin sivuilta!

Tekoäly hoi!!!

 Kysyin tekoälyltä, millaista treeniä se (hän?) suosittelee 75-vuotiaalle suunnistajalle. Tässä vastaus:

75-vuotiaalle terveelle suunnistajalle suosittelisin harjoittelua, joka on monipuolista, mukavaa ja sopivan haastavaa. Harjoittelun tulisi huomioida yksilölliset tavoitteet, lähtötaso, vahvuudet ja kehityskohteet. Harjoittelun tulisi myös edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistä loukkaantumisia ja ylirasitusta. Harjoittelun määrä ja teho riippuvat paljon siitä, millaisia kilpailutavoitteita suunnistajalla on. Jos tavoitteena on osallistua arvokisoihin tai muihin kovatasoisiin kilpailuihin, harjoittelun tulisi olla säännöllistä, laadukasta ja systemaattista. Jos tavoitteena on nauttia suunnistuksesta harrastuksena ja pitää yllä kuntoa ja terveyttä, harjoittelun voi olla rennompaa, vaihtelevampaa ja joustavampaa¹.

Harjoittelun sisältö voi koostua esimerkiksi seuraavista osa-alueista:

• Kestävyys: Kestävyys on suunnistajan perusominaisuus, joka vaikuttaa suorituskykyyn ja palautumiseen. Kestävyysharjoittelu voi olla aerobista eli hapenottokykyä kehittävää tai anaerobista eli maitohapposietokykyä kehittävää. Kestävyysharjoittelu voi tapahtua juosten, hiihtäen, pyöräillen tai muulla tavalla. Kestävyysharjoittelun tulisi olla monipuolista ja vaihtelevaa eri maastoissa, alustoilla, tehoilla ja kestoilla. Kestävyysharjoittelun määrää ja tehoa tulisi sovittaa yksilöllisesti suunnistajan tavoitteiden, kunnon ja palautumisen mukaan².
  Voima: Voima on suunnistajan tärkeä ominaisuus, joka auttaa liikkumaan tehokkaasti erilaisissa maastoissa ja tilanteissa. Voimaharjoittelu voi olla maksimivoimaa, nopeusvoimaa tai kestovoimaa kehittävää. Voimaharjoittelu voi tapahtua omalla kehonpainolla, painoilla, kuminauhoilla tai muilla välineillä. Voimaharjoittelu tulisi kohdistaa erityisesti suunnistuksessa tarvittaviin lihasryhmiin, kuten jalkoihin, keskivartaloon ja käsivarsiin. Voimaharjoittelun tulisi olla säännöllistä, mutta ei liian usein tai raskasta. Voimaharjoittelun määrää ja tehoa tulisi sovittaa yksilöllisesti suunnistajan tavoitteiden, kunnon ja palautumisen mukaan².
  Nopeus: Nopeus on suunnistajan hyödyllinen ominaisuus, joka auttaa reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja kiihdyttämään tehokkaasti rasteille ja reitinvalintoihin. Nopeusharjoittelu voi olla nopeutta, nopeuskestävyyttä tai rytmiikkaa kehittävää. Nopeusharjoittelu voi tapahtua juosten, loikkien, hyppien tai muulla tavalla. Nopeusharjoittelu tulisi tehdä laadukkaasti ja huolellisesti hyvällä tekniikalla ja riittävällä palautumisella. Nopeusharjoittelu ei saa olla liian usein tai raskasta. Nopeusharjoittelun määrää ja tehoa tulisi sovittaa yksilöllisesti suunnistajan tavoitteiden, kunnon ja palautum

Vastaus loppui kuin seinään, taisi tulla merkkimäärä täyteen.
Mutta hyviä ohjeita tässä tuli. 

Heippa, mä lähdenkin nyt treenaamaan... 😋

Palohälytys aamuyöllä

Palasimme eilen illalla takaisin Nauvosta viikon oleskelun jälkeen. Tai ei se mitään oleskelua ollut – pää kolmantena jalkana sai mennä ja tulla, jotta mökistä ja ympäristöstä saisi asuttavan.

Laitoin kellon soimaan seitsemältä, kun me saamme koiran hoitoon pariksi päiväksi.
Kello ei ehtinyt soimaan, kun joku elektroninen laite alkoi hälyttämään viisi minuuttia aikaisemmin.

Tutkin kännykän, tabletin ja tietokoneen – mikään niistä ei ollut syyllinen.

Lopuksi loin katseeni taivaaseen, siellä kun majailee pakanalla palovaroitin jumalien asemasta. Se värkki ilmoitti kimakalla äänellä viiden sekunnin välein huoltotarpeesta. Lisäksi en saanut laitetta irti katosta vääntämällä, se vaan pyöri ympäri yhden kiinnitysruuvin varassa. Joku rontti oli asentanut laitteen vajavaisesti! En mennyt peilin eteen nähdäkseni syyllisen.

Pientä väkivaltaa käyttäen onnistuin kuitenkin irrottamaan laitteen ja poistamaan pariston.

Siunattu rauha palautui neitsytkammariini ja pääsin suorittamaan normaaleja aamurutiinejani ennen kuin sain vieraan. 

Tai siis tutun!

Kävimme Gaian kanssa heti aamulla tunnin kävelylenkillä.
Kotiin saavuttuamme koira katseli minua ihailevasti?
Todellinen syy oli tietysti se, että annoin sille palkinnon ja tässä se odottaa lupaa herkutteluun.

Tour de Archpelague

Tänään pääsin suunnistamaan melkein kotimaastossa, kun Piffenin kesäkisa juostiin Nauvossa.

Saaristosarjan toinen osakilpailu juostiin Nauvon kirkonkylän uudella sprinttikartalla.
Loppukilpailu käydään lokakuussa ja se on takaa-ajolähdöllä. Parhaiten menestynyt lähtee siihen kisaan kärjessä ja muut tietyn laskennan mukaan myöhemmin. Ekana maalissa on sarjan voittaja ja palkitaan maineella ja kunnialla.

Ykkönen oli kartan toisessa päässä ja matkalla piti ylittää vuori. Rasti sentään löytyi.

2-3-4 olivat tiukassa ryppäässä ja onnistuin toppäämään nelosen oikein kunnolla ja menetin siinä johtopaikkani.

Viitosrastilla väärä reitinvalinta ja minuutin virhe.

Loppu sujui kohtuullisesti ja kun vastustajani teki kympillä kolmen minuutin pummin, niin voittohan siitä heltisi parin minuutin erolla!

Kartan mittakaava 1:4.000 ja käyräväli 2m.
Alussa oli hiukan totuttelua tähän mittakaavaan.

Tässä tilasto rastiväleistä.
Meitä ei ollut H70-sarjassa kuin kaksi osanottajaa.

Mynärastit, Valpperi

Pitkästä aikaa pääsin kunnon suunnistusmaastoihin Valpperiin.

Siellä on suunnistettu mm. FIN_5:lla viime vuosituhannella.

Muistot siitä olivat hienot. Kunnon avokalliomaastoa, pohja hyvää ja vauhti kovaa. Siis silloin!

Kymppitonnin kartalla iso virhe heti ykkösellä. Lähdin liian aikaisin rastille ja siitähän tuli muutaman minuutin pummi. Ohitin heti polulta lähdettyäni tosi pienen pojan isänsä kanssa. Nuori mies kehui suunnistus asuani ja tossuja - ne kun olivat samanlaiset kuin hänellä. Rastille he tulivat ennen minua ja kun toisen kerran ohitin kehuin hänen suunnistustaitojaan.

Sitten alkoi sujua paremmin. Kiersin paljon polkuja pitkin, kun maastopohja oli 30 vuodessa muuttunut sellaiseksi, että kävely oli paras etenemistapa meikäläisen voimilla.

Siellä ei ollut kolmen kilometrin rataa, joten jouduin harrastamaan ultramatkaa, 4,2 km. Kohtuullisesti jaksoin. Sijoitus 35/53.

Ehkä ykkösen pummailu johtui siitä, että noin puolessa välissä polulla olin astua kyyn päälle.
Refleksit toimivat enkä laskenut jalkaa maahan,
vaan levitoin siten, että tulin alas metrin päässä kyystä ponnistavalle jalalle.

Tässä väliajat.
Ekana kumulatiivinen aika, sitten ero kärkeen ja sijoitus.
Sitten rastivälin aika, ero kärkeen ja sijoitus.
Ero kärkeen oli suuri, mutta tämä olikin raavaitten miesten sarja.

V. Putina on kuollut

Tänään saimme lukea, että Vladimir Putinin äiti Vera Putina on kuollut 97 vuoden ikäisenä Georgiassa.

Virallisesti Vladimir ei tunnusta Veraa äidikseen – hänet kun lähetettiin noin 9-vuotiaana isovanhempien luo Leningradiin.

Georgiasta löytyy kyllä todisteita, että Putin on aloittanut koulunsa siellä ja hän on siten georgialainen. Sieltä on kotoisin myös toinen myös toinen venäläinen hallitsija Josef Stalin.
Putin on monesti ilmaissut ihailunsa Stalinia kohtaan.

Molemmat hirviöt ovat tehneet mittavan työn maailman venäläistämiseksi. Stalin tapatti kymmeniä miljoonia ihmisiä. Putinilla on vielä pitkä matka idolinsa lukuihin.
Mutta kun on vauhti päällä, niin tiedä mihin Vladimir – tai Vova, kuten hänen äitinsä poikaa kutsui – ehtii!

Toivottavasti hän suuntaa aseensa seuraavaksi hieman väkirikkaampiin maihin. Niitä kun Venäjän naapurissa riittää…

Ei uutta auringon alla

Mitään ei ole muuttunut viimeisten päivien aikana.

Orpo ei ole saanut aikaan uutta hallitusta Suomeen.
Putin kukkoilee edelleen Venäjän päämiehenä, vaikka kansa on alkanut napista. Tai ainakin ulkomailla asuvat venäläiset opposition edustajat.

Ukrainan sota jatkuu ja Kiina sekä USA ovat siirtäneet sapelin kalistelun Formosan salmen seutuville.

Kesäkuu on vaihtunut, mutta säätila pysyy talvisena. Kilpisjärvellä mitattiin mittaushistorian kovin kesäkuun pakkanen.
Joten ilmaston lämpeneminen on peruutettu ja siirrymme pienen pieneen jääkauteen.

Ruoho sentään kasvaa ja palasimme loppuviikolla kotiin ajamaan nurmikoita.

Minä en ole laihtunut lisää, joten kaikki spekuloinnit mahdollisesta syövästä tai muusta sairaudesta voidaan peruuttaa.

Ja ystäväni Garmin väittää, että olen lusmuillut ja minun pitäisi alkaa treenata enemmän, nopeammin ja korkeammalta!

Tein ensimmäisen kerran havainnon pyjamaluteesta Nauvossa toukokuussa.
Eli ilmaston lämpeneminen on voimissaan jääkaudesta huolimatta.