Juhannusheila

Anna ja Juha toivat minulle Juhannusheilan. Nimittäin Australian paimenkoira Gaian hoidettavaksi.

Kyllähän Ullakin sitä saa silittää, mutta tämä tyttö on sen verran voimakas ja omapäinen, että ei hän sitä pysty hallitsemaan. Välillä meikäläiselläkin on ongelmia, ei niin, etteikö voimat riittäisi, mutta joskus tiukoissa mäissä on tasapainon kanssa vaikeuksia.

Kävin sen kanssa aamulla kolmen kilometrin kävelylenkillä ja jatkoin päivällä hieman pidemmällä juoksulenkillä.
Juha juoksuttaa sitä pyörän kanssa ja äkkiä se oppi juoksemaan hihna suorana edessäni.

Totesin hihnan olevan juoksutukseen hieman liian pitkän ja sen jousto-osuuden liian löysän. Kävin kaupassa ja löysin sieltä 1,5 m pitkän, jäykemmän juoksuhihnan. Se toimi illan lenkillä oivallisesti.

Ja kun koira oli päässyt juoksun makuun, niin aina heti sen jälkeen, kun koira oli haistelunsa suorittanut lenkkipolun vieressä, se lähti juoksuun. Joten näillä lämpötiloilla paita meni vaihtoon joka lenkin jälkeen.

Kun tapanani on ollut tehdä koiran kanssa kolme tunnin lenkkiä päivittäin, niin näillä vauhdeilla alkaa ulkoilut käydä työstä.

Kunto nousee minulla – joten se on hyvä se!

Nätti heila minulla

Tässä aamupäivän kaksi lenkkiä yhdistettynä.
Punainen väri tuossa reittiviivassa tarkoittaa juoksua.
Mitä punaisempi, sitä vauhdikkaampi on ollut eteneminen!