Liian vanha elämään?

Viikonvaihteessa ja alkuviikolla on satanut lunta. Runsaasti!

Monet ovat epäilleet, että onko kevät peruutettu ja uusi jääkausi alkamassa.

On saanut lunta kolata sen verran, että muut aktiviteetit ovat jääneet vähemmälle.
Ja raskaaksi se on käynyt.

Huomasin sen kun tänä aamuna keitin itselleni pari kupillista kahvia.
Syön aina ensin lautasellisen puuroa ja sen jälkeen täytän Moccamasterin.

Nyt kun henkisen kunnon lisäksi fysiikka oli heikentynyt, minulle kävi pienen pieni vahinko.
Laitoin aivan normaalisti kaksi mukillista kahvia lorisemaan ja aloin tehdä itselleni voileipää.
Vaalean, hieman jo vanhan limpunsiivun päälle laitoin Oivariinia, kinkun siivun ja juustoa. Laitoin sen mikroon saadakseni tuoreen tuntuista leipää herkkään suuhuni ja nauttiakseni parhaista makuelämyksistä.

Kun leipä valmistui, käänsin katseeni kahvinkeittimeen.
Kahvi oli valmistunut. Olin vaan unohtanut laittaa kahvipannun keittimen alle.

Moccamasterissa on manuaalinen lukko, se oli auki ja kahvit pöydällä. Siivosin ja kuivasin pöydän ja laitoin uuden satsin tippumaan.

Tarkkana emäntänä jätin kerran käytetyt porot laitteeseen ja lisäsin puolet normaalista määrästä kahvia suodattimeen. Tuli muuten ihan hyvää kahvia – taidan jatkossa keittää aina kahvit näin.

Mutta taas kerran tuli mieleen, että olen elänyt liian vanhaksi.
Vaan kyllä se päivä tulee, jolloin viikatemies saapuu ja korjaa sadon!

Viime viikolla lapioin lumet pihalta ja ulkopöydän päältä.
Tämän verran oli lunta tullut maanantai-iltaan mennessä.
Eilen tuli vielä kymmenen senttiä lisää!

Kesäsuunnistusta Talvirasteilla

Tänään pääsi lähes lumettomalle ja jäättömälle alustalle suunnistamaan.

Kakkosvälillä ajauduin liikaa oikealle ja menetin siinä puolisen minuuttia.

Neloselle tein laajan kierroksen vasemmalle, se oli selkeä reitti. Ehkä hiukan suorempaa pujottelemalla olisi ollut nopeampaa?

Tuolla mäellä 5–8 rasteilla meni aika hyvin - seiskalla kului hieman aikaa ryteiköissä.

Kunto on selkeästi nousussa. Parin viikon päästä alkaa sitten kilpailukausi Paraisilla. Jos ei ensi viikon runsaat lumisateet aiheuta kilpailujen peruutusta.

Keskipulssikin nousi ihan hyviin lukemiin, max 157.

Äänestämässä

Tuli tänään suoritettua kansalaisvelvollisuus, eli kävin antamassa ääneni.

Sen verran minussa on opportunistin vikaa, etten koskaan ole äänestänyt eduskuntavaaleissa ehdokasta, joka olisi tullut valituksi.

Neljä vuotta sitten meinasi jo käydä hassusti. Ehdokkaani Ville Valkonen sai niin paljon ääniä, että tuli ensimmäiselle varasijalle.

Ja kun kaimani Ilkka otti ja kuoli kesken kauden, niin Villestä tuli kansanedustaja.
Viime vaaleissa kuuluin Villen tukiryhmään ja kävin jopa jakamassa vaalimainoksia postilaatikoihin.

Annoin nytkin ääneni hänelle. Saattaapi käydä niin, että 50 vuotta kestänyt sarjani menee rikki ja ehdokkaani menee heittämällä läpi.

Suosittelen miestä – anna äänesi numerolle 196, Ville Valkoselle. Siis jos asut täällä Lounais-Suomen vaalipiirissä.

Ei mikään punainen - vaan valkoinen Valkonen.

Tänään maistui pitkä!!!

Tänään siis maistui pitkä!

Enkä siis puhu oluesta vaan juoksulenkistä.

Otin mukaan lenkille sen verran juotavaa, että olisin voinut juosta vaikka puolimaratonin.
Mutta jätin matkan viiteentoista, en sen takia etten olisi jaksanut, vaan sen takia, että polvet hiukan protestoivat. Eivät ole tottuneet ottamaan iskutusta vastaan tuntitolkulla ja lienee parempi nostaa matkaa ja tehoa hissukseen.

Tarkka matka oli 15,1 kilometriä – se oli pisin juoksulenkki puoleentoista vuoteen.
Koska vauhti oli hidasta, niin ajallisesti tämä oli pisin lenkki neljään vuoteen.
Olin asettanut lenkin tavoitevauhdiksi 8.45/km, joten siinä sai aina välillä ottaa kävelyaskelia ja pulssi pysyi alhaalla.

Viimeisen kilometrin juoksin hieman reippaammin, se meni alle kahdeksan minuutin km-vauhtia – ja ilman kävelyaskelia.

Valmentajani Garmin muutti harjoittelun tilani tuottavaksi – viimeiset viikot se laite on väittänyt, että olen ollut lähinnä rasittunut ja lisäksi minulta puuttuvat kokonaan anaerobiset treenit. Vaikka olen sille kertonut, että olen vanha mies enkä edes halua juosta sataa metriä kymmeneen sekuntiin!

Toinen valmentajani Oura on sen sijaan ollut hieman vaisu. Puoli vuotta vanhan sormuksen akku on viallinen ja laite sammuu omia aikojaan.

Kävin valmistajan kanssa kirjeenvaihtoa, lähetin noin kymmenen viestiä ja tein kaikki heidän vaatimansa toimenpiteet. Vasta kun vaihdoin diplomaattisen kielenkäytön karkeaan, sain vaihdettua intialaisen asianaisen eurooppalaiseen henkilöön. Hän ymmärsi lähettämäni rautalankamallit sormuksen toiminnasta, pyysi anteeksi minulle aiheutunutta vaivaa ja henkisiä kärsimyksiä ja ilmoitti, että uusi sormus lähtee minulle pikatoimituksena. 

DHL ilmoitti tänään, että saan sen viimeistään sunnuntaina.

Joten elämä hymyilee, jalat toimivat ja valmentajat ovat ladattuja!

Tummansininen väri merkitsee kävelyä.
Muut värit eri vauhtisia hölkkiä.
Oranssi väri jo juoksua, jolloin molemmat jalat ovat välillä yhtä aikaa ilmassa.

Kakolassa - pääsin pois!

Talven viimeinen Street Orienteering Kakolan kupeessa.

Vaikka siellä on käyty jo monta kertaa, niin aina vaan tulee töpättyä - tänään oikein pahemman kerran.

 

Alku meni hyvin: L-43-15-42-55-26-54. Tämä rasti oli rippikirkkoni edustalla, tuttu paikka siis.
Jatkokin meni vielä ihan mukavasti: 23-44-14-53, tällä rastilla piti jo huohottaa, tulin pitkät portaat ylös - kävellen. Silti pumppu hakkasi ylhäällä 158 kertaa minuutissa.

 

Se aiheutti pahan pummin, minun piti jatkaa rastille 56, mutta eksyin väärälle uralle ja seurasin ihan suunnistajan näköistä äijää - ei olisi pitänyt. Tein ihmeellisiä kuvioita, kunnes näin yhden nuoren rouvan kartta kädessä tekevän töitä rastilla. Kerroin hänelle, että vanhuuden höperönä tiedän olevani suunnistamassa, mutta en tiedä missä olen ja mikä rasti tämä on. Hän sanoi rastin olevan 32 ja sanoi, että tästä on hyvä jatkaa loppuelämää. Katse oli hieman sen näköinen, että kovin pitkä se ei tule minulla olemaan…

 

Tältä rastilta jatkoin suoraan etelään hyvää polkua pitkin. Vasta kotona huomasin, että olin kulkenut kielletyllä alueella. Luojan kiitos Kakolassa ei ole enää vankilaa ja poliiseja - minua ei siis pidätetty.

 

Tähän seikkailuun rastilta 53 rastille 56 meni yli kymmenen minuuttia, se on neljäsosa kokonaisajasta 45 min. Loppumatkalla oli tehtävä kompromisseja ja pistesaldo jäi hieman heikoksi.

 

Loppu sujui näin: 56-45-35-13-24-M.

 

Kotona tuli esiin pieni ongelma. Minulla on taskussa pieni sanelukone, kun avasin sen purkaakseni vastaukset, joiden avulla todistetaan rastilla käynti, niin siellä oli tasan kolme vastausta.

 

Aloin lukemaan tehtäviä ja muistelemaan mitä olin vastannut. Muuten mielestäni muistin vastaukseni kahta vuosilukua lukuun ottamatta.

Mutta avasin Googlemapin ja ja katsoin sieltä ne kyltit, joissa vastaus oli. Toinen oli selvää pässinlihaa, mutta toinen meni hiukan arvauksen puolelle.

En liene vielä pahemmin dementoitunut, koska kaikki vastaukseni olivat oikein!

Kiertosuunta myötäpäivään.
Tuolla rastin 21 paikkeilla pysähdyin katselemaan, missä olen.
Näin alapuolellani nuo neljä kaksoistornitaloa, mutta en löytänyt niitä kartalta.
Vaikka asuin muutaman vuoden niistä yhdessä!

Kartan kääntöpuolella kysymykset, joihin pitää vastata ja tallentaa ne nettiin kisan jälkeen.
Muut kirjasin kotona muististani, mutta rastien 14 ja 42 vastaukset jouduin tarkistamaan Googlemapista.
Vastaus 57 sieltä löytyi varmuudella, mutta tuo 1907 meni arvauksen puolelle.

Isoveli valvoo

Kevätpäivän tasaus tänään, vaikka ei sitä säätilasta huomannut. Taivas oli pilvessä ja ohutta sadetta ripsi meikäläisen leveille hartioille, kun kävin aamukävelyllä.

Jos olisi aurinkoinen kevätpäivä, niin en olisi blogiani tänään täydentänyt.

Blogini on Googlen hallinnoimalla alustalla. Google raportoi myös käyttäjätilastoja, tosin hyvin rajallisesti, koska en maksa tästä palvelusta pennin hyrrää. Vai pitäisikö sanoa sentin senttiä?
Kävijätilastot raportoivat noin kaksikymmentä lukijaa vuorokaudessa.

Sen lisäksi CIA, FBI, KGB ja erilaiset hakukoneet vierailevat sivuillani.
Ne pörräävät eetterissä pari kolme kertaa kuukaudessa ja näinä päivinä kävijämäärät nousevat roimasti.
Tein kuvakaappauksen kävijöistä maittain viime viikolla. Siinä on edellisten päivien kävijät maittain.

Amerikkalaiset hakukoneet olivat olleet ahkeria ja niiden käynnit ylittivät reippaasti suomalaisten kävijöiden määrän.

Uskoisin, että suomalaiset kävijät ovat ihan oikeita ihmisiä. Nämä rapakon toiselta puolelta tulevat käynnit lienevät sataprosenttisesti hakukoneita ja vakoilukoneita!
Kaikki mitä nettiin kirjoittaa, tallentuvat tulevaa käyttöä varten.

Sitten kun Venäjä ja Kiina ovat valloittaneet koko maailman niin minullekin tulee lähtö Siperiaan.
Vai mitä, tappaja, murhaaja ja raiskaaja Vladimir Putin?

Amerikasta sivuillani oli 197 käyntiä.
Suomesta 140.
Pahuksen uteliaita nuo amerikaanot!

Eläinkoe

Viime vuonna juoksin 500 kilometriä - siis hiukan yli 40 km kuukaudessa.

Tänä viikonloppuna olen juossut 25 kilometriä kolmessa päivässä. Perjantaina vitosen, eilen lauantaina ja tänään molempina yli kympin. Vauhti on ollut nouseva ja jalat ovat kestäneet hyvin.

Viimeisen maratonini juoksin lähes viisi vuotta sitten KARU:ssa - kuudessa tunnissa pääsin 47 kilsaa.

Sen jälkeen ongelmat jalkojen kanssa ovat estäneet pidemmät lenkit.
Nyt ovat jalat kunnossa (tosin vielä varsin voimattomat) ja mieli tekisi käydä vaeltamassa Suomi-juoksussa Salossa 50 kilometriä kesäkuussa. Lähtö on 10.06.23 klo 19.00.

Aikatavoitetta ei olisi - lähtö on illalla ennen auringonlaskua ja tavoite olisi tulla maaliin auringonnousun jälkeen. Aikaraja on 15 h, joten hiukan hitaammallakin tahdilla saa hyväksytyn suorituksen!

Ennen kuin ilmoittaudun, käyn noin viikon päästä hölkkäämässä puolimaratonin. Jos sen pystyn tekemään alle 3,5 tunnissa, niin ilmoitus lähtee eetteriin!

Se olisi sitten 54. maratonjuoksuni. Lasken mukaan näihin myös ultrajuoksuni – niitä on neljä.

Tässä tiedot viikonlopun kolmannesta hölkkälenkistä.

Jaksaa, jaksaa

Pitää ihailla Sauli Niinistön turnauskestävyyttä. Mies on samanikäinen kuin minä ja jaksaa painaa pitkää päivää, matkustella ympäri maailmaa ja esiintyä jokseenkin selväsanaisena päivästä toiseen.

Onhan miehellä kohtuullinen fysiikka ja olutsukupolven edustajana myös kyky seurustella isoistakin asioista parin oluttuopin aikana ja jälkeen.

Nykyisessä työssään on kyllä joutunut kestämään illallisseuraansa myös viinilasin kanssa.

Minulla oli aikoinaan töissä parhaimmillaan noin kuusikymmentä matkapäivää vuodessa. Olin silloin parhaassa iässä. Salella on varmaan saman verran nykyään ja vastuu paljon laajempi kuin minulla.

Ei käy kateeksi!

Huomenna tapaa Erdoganin ja siinä tulee sitten siunattua Suomen liittyminen Natoon. Eiköhän sitten pressalla hetkeksi helpota.

Jollei häntä sitten oteta rauhanvälittäjäksi Ukrainan ja Venäjän välille?

Sauli Niinistö
Kuvakaappaus lähteestä Wikipedia

Ihana Gaia

Eilen hoidossamme ollut Gaia haettiin pois – me haimme sen hoitoon viime keskiviikkona.

Koiraihmiselle se on ollut tervetullutta vaihtelua. Kun yleensä vaimo kouluttaa minua keskipäivästä iltaan, niin nyt sain kostettua koulutuksen koiralle. Ja se kesti varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Minä en kyllä ole hyvä koiran kouluttaja. Se touhu vaatii jatkuvaa tarkkailua ja käskyjen noudattamista. Siihen ei kykyni riitä. Ulla olisi parempi, mutta hän ei enää jaksa painaa pitkää päivää.

Gaia on jo yli kaksivuotias, mutta käytös on edelleen puolivuotiaan pennun. Ja kun se yhdistyy yli kahdenkymmenen kilon painoon ja teräksisiin lihaksiin, niin välillä sen kanssa on helisemässä.

Jos maapallolla (eli Gaialla!) olisi vain me kaksi, niin tämä koira olisi ihanin olento maan päällä. Tosin siinä tapauksessa kilpailu ihanuudesta olisi olematonta.😉

Mutta mikä tahansa häiriötekijä – toinen ihminen, toinen koira, lintu, auto, rasahdus metsästä – aiheuttaa voimakkaan reaktion. Eli tämä rakki hyökkää häiriötekijää kohti. Lähinnä kyse on tervehtimisestä. Koiran tapa tervehtiä vastaantulijaa on hypätä sen syliin. Aivan kaikki ihmiset eivät rakasta tätä tapaa. Jollakin tavalla se on ymmärrettävää, kun kaksikymmentä kiloa teräksistä lihaksistoa tulee rintakehään 50 kilometrin tuntinopeudella.

En minäkään siitä tykkää. Kun liukkaalla alustalla yritän estää tätä törmäystä, niin siinä on vanhuksen refleksit, tasapaino ja mielenterveys koetuksella.

Mutta valmentajani ohje on: mikä ei tapa, se vahvistaa.
Taas on tullut roppakaupalla vahvuutta lisää! Välillä kroppakaupallakin… 💪

Sitten kun on oltu hieman tottelemattomia (siis lähes aina),
Gaia pyytää tämän näköisenä anteeksi tekojaan.
Aika usein saa!

Nättihän se on!

Aamulla kun herää, niin Gaia odottaa tämän näköisenä rapsutuksia sängyn vieressä.
Sellainen puoli tuntia ens alkuun ja hetken päästä lisää...

Winter Rogaining Sprint

Tänään oltiin jännän äärellä, kun yksi kauden päätavoitteistani Turku Winter Rogaining Sprint starttasi.

Ja sarjassani Pojat75 oli vain kaksi osallistujaa, joten voitto mielessä metsään tuli lähdettyä.

Kilpailukeskus oli Ohikulkutien varrella vanhassa koulussa.
Varttia ennen lähtöä saimme kartat käteemme ja suunnittelu alkoi.
Jotta homma ei olisi liian helppoa, niin pääkartalla (kuva alla) oli puolet rasteista ja loput neljällä pienemmällä kartalla, niiden sijainti on pääkarttaan merkitty vihreällä katkoviivalla.

15 minuuttia on lyhyt aika kun talvipakkasessa yrittää löytää omalle kunnolle ja taidolle paras mahdollinen rata.

Olen piirtänyt tähän pääkarttaan myös ne rastit, jotka hain pikkukartoilta. Ne on esitetty yhdellä numerolla, se on rastin antama pistemäärä.

Alku oli L-157-140-8-5-143 ja se meni ihan suunnitelmani mukaisesti.

Sitten olin suunnitellut meneväni itään 9 pisteen rastille, mutta totesin, etten ehdi sieltä tekemään järkevää jatkoa.

Kiersin rastit 136-5-4-9-6-7-4-2-M (Rastin 6 jälkeen olisi pitänyt mennä 135-160-82, olisin sillä reitillä saanut 4 pistettä enemmän!).

Viimeisen tunnin jalkani olivat veltot ja voimattomat kuin vastakeitetyt makaronit, niillä ei juoksuaskelia pystynyt ottamaan kuin teillä ja poluilla.

Vaikeuksista huolimatta sarjamme voitto meni täpäräksi. Me molemmat keräsimme 76 pistettä, mutta hitaammalla ajallani jäin toiseksi.

Toukokuussa seuraavassa Rogaining Sprint-kisassa jää siten kynittävää!

Heti lähdön jälkeen on pientä hymyä nähtävissä.
Kuvan copyright Lounacom.

Pari kilometriä takana ja myös hymy on jäänyt taakse! 😋
Kuvan copyright Lounacom.

Lähtö ja maali ylhäällä vasemmalla.
Reittiviivan väri kertoo nopeuden (siis hitauden).

Vaarallinen Sanna

 Sanna Marin pyrkii kaikin keinoin uudelleen Suomen pääministeriksi.

Nyt hän teki vaalikiertueensa matkan Ukrainaan meidän veronmaksajien rahoilla.
Julkisuutta taas tuli runsaasti, kun hän meni ehdottamaan, että käytöstä poistettavat Hornetit annettaisiin Ukrainalle.

Rouvan teot ja sanomiset matkalla kohti tavoitettaan, länsimaiden kiistattomaksi johtajaksi, alkavat olla sitä luokkaa, että pian se toinen maailman valtiaaksi pyrkivä - Putin - aloittaa sodan myös Suomea vastaan.

Hornetien luovuttamisesta hän on ilmeisesti keskustellut ainoastaan itsensä kanssa, presidentti ja hallituksen muut ministerit eivät tunnusta tietäneensä asiasta mitään.
Tyranninhan ei tarvitse harrastaa sellaista naurettavaa asiaa kuin keskustelu ja parlamentaaristen sääntöjen noudattaminen. Siitä on osoituksena Putinin toiminta. Sanna pyrkii samaan?

Tämä Marin alkaa olla hyvin vaarallinen ase Suomelle, jos hän pääsee pääministeriksi vielä toiselle kaudelle.

Mahtaisiko ne Ruotsissa hyväksyä minut pakolaiseksi, jos niin huonosti kävisi.

Sanna Marin.
Kuvakaappaus Seiska-lehdestä.

Street-O Piispanristi

Viime keskiviikkona oli taas vuorossa Street Orienteering. Kilpailukeskus oli Piispanristillä, melkein siis kotimaisemissa. Aioin kirjoittaa kotimetsissä, mutta tämä on kaupunkisuunnistusta, eikä metsään tarvitse mennä – jollei tahdo!

Lähdöstä lähimmälle rastille eli 22:lle. Siitä jatko sujui juohevasti, pääsimme nimittäin alkumatkan suunnistamaan päivänvalossa rasteille 36-53-23-55 ja 26, sitä jouduin hiukan pyörähtämään, kartanluku petti. Jatko 46 ja 42.

Siitä oli tarkoitus käydä poimimassa rasti 56, mutta uuden lumen takia en näitä polkujen risteyksiä nähnyt ja lähdin nousemaan ylös mäkeen – ja nyt metsään!
Kartassa olevan kivikon näin, kun olin sen väärällä puolella, mutta se ei tahtia haitannut, vaan rasti 51 löytyi hyvin.

Sieltä tietä pitkin mäkeä alas ja rasteille 45-34-54-35.

Nyt suuntasin tietä alas kohti Piispanristiä ja käännyin vasemmalle kohti rastia 56. Siellä piti laskea pyöreiden jäteastioiden lukumäärä. Niiden piti olla kolmannen kivitalon jälkeen, sieltä löytyi kahdeksan astiaa.

Kun syötin vastaukset nettiin, niin kaikki muuta vastaukseni olivat oikein, mutta tästä tuli nolla pistettä. Ja kun tämä oli kisan suuripisteisin rasti (rastin numero näyttää siitä saatavat pisteet), niin hiukan harmitti.

Kun siirsin GPS-reittini kartalle, niin huomasin, etten ollut oikealla paikalla. Sinne oli rakennettu yksi kivitalo lisää ja se puuttui kartalta. Rasti olikin neljännen kivitalon jälkeen ja siellä oli eri määrä astioita.

Ilmeisesti joku oli protestoinut talon puuttumisen ja sen jälkeen myös tästä väärästä vastauksesta sai täydet pisteet.

Minä en sitä tehnyt, tämä kun ei ole lainkaan niin vakavaa. Eihän tässä ole edes rahapalkintoja!

Lähtö ja maali kartan yläreunassa Puuilon parkkipaikalla.
Kävin matkalla maaliin myös rastilla 16.

Naistenpäivä

Naistenpäivää vietettiin eilen.

Muistorikkain Naistenpäivä oli minulla vuonna 1992.

Olimme silloin käynnistämässä puusepäntehdasta Salavatissa Ural-vuoriston lähellä.
Olimme myyneet tehtaan koko konekannan ja hintaan sisältyi myös koneiden asennus ja käyttöönotto-opastus.
Työhön oli varattu kaksi viikkoa aikaa ja sen puitteissa toimimme.
Se oli sitä aikaa jolloin kaatuneen Neuvostoliiton omaisuus siirrettiin toimeliaiden venäläisten nimiin.

Matkustimme Salavatiin junalla Moskovan kautta Siperian rataa pitkin. Meno oli rauhallista, juna pysyi aikataulussa, koska aikataulu oli hidas.

Työ sujui perillä hyvin ja kaikki venäläiset olivat hyvin yhteistyöhaluisia ja ystävällisiä.
Kaupunki sijaitsee Baskiriassa, asukkaat kertoivat, että he ovat suomensukuista kansaa. Ehkä sen takia yhteistyö sujui hyvin. Salavat on vankilakaupunki, sanottiin, että parhaimmillaan siellä oli lähes 20.000 tuhatta vankia.

Pääsin vierailemaan vankiselleissä. Siellä ei tarvittu kuolemantuomioita, niissä selleissä harva selvisi talven yli elävänä.
Salavat oli ollut suljettu kaupunki ja meille kerrottiin, että olimme ensimmäisiä ulkomaalaisia, jotka vierailivat siellä. Meidät kyllä tunnistettiin vieraiksi ja katseet seurasivat meitä koko päivän.

Vietimme Naistenpäivän siellä. Venäjällä se on suuri juhla. Kaupungin tori oli täynnä ihmisiä. Mekin vietimme siellä päivän ja osallistuimme tapahtumaan. Taitavimmat veivät venakkoja tanssiin. Minä tyydyin katsomaan, kun yksi nainen opetti pieniä lapsia tanssimaan. Opettaja haki sitten minutkin tanssin pyörteisiin. Ja sain siitä häneltä jopa palkinnon. En taidoistani! 

Työ valmistui ja pääsimme sieltä periferiasta pois. Kahden viikon jälkeen paluu Moskovaan oli kuin olisi kotiin päässyt. Oli länsimaisia ruokapaikkoja, olutta ja muuta mukavaa.
Tunteen voi ymmärtää ainoastaan, kun oli ollut kaksi viikkoa paikassa, jossa puhelimet eivät toimineet, televisiokanavissa puhuttiin vain venäjää ja ainoa sanomalehti oli pari päivää vanha Pravda!

Vuoden päästä myimme lisätoimituksen sinne. En enää lähtenyt sitä hommaa vetämään!

Naistenpäivä torilla. 
Siellä oli iso nukke, joka päivän päätteeksi poltettiin.
Syy siihen ei meille selvinnyt.

Marr, meidän asennuspäällikkömme, on kova poika tanssimaan.
Eikä hän jättänyt sitä väliin jäisellä torilla.

Neuvostoliitto oli hajonnut pari vuotta ennen tuloamme.
Lenin seisoi uljaan torin laidalla edelleen.
Vierailin myös vankilanjohtajan huoneessa. 
Hänellä oli siellä pitkä kirjahylly, jonka ainoat kirjat oli Leninin kootut teokset!

Menomatka Idän pikajunalla kului virvokkeita nauttien.
Perillä asennushommissa korkki pysyi kiinni.

K-18

Pari päivää sitten kerroin tarinaani helvetinkoneen kanssa.

Olen jo niin paljon kuntoutunut, että tänään kävin juoksemassa viiden kilometrin lenkin.
Jaloissa ei juostessa ollut mitään ongelmia. Lenkin jälkeen lonkassa oli pieniä tuntemuksia.

Varpaat olivat aivan OK sekä juostessa että juoksun jälkeen. Turvotus on jo laskenut lähes kokonaan. 

Mustelmia ei minulle yleensä tule mistään kolarista isänmaan pinnan tai puiden tai muun kohteen kanssa. Ja niitä tällaiselle kankealle, heikon motoriikan omaavalle liikkujalle on vuosien varrella tullut ja paljon. Pidän sitä melkoisena ihmeenä, ettei mitään pahempaa ole sattunut.

Mutta nyt tuli. Ilmeisesti mitään isompaa vaurioita luuston suhteen ei tullut. Jollei tuolla lonkassa ole mitää hiusmurtumaa, joka sitten aikanaan vaatii keinonivelen asentamista?

Eihän tämä mikään kaunis ole katsella. 🙈
Mutta suhteellisen kivuton!
Tarkoitan kivuttomuudella varpaiden tilaa, en katsojan tilaa...

Tuotetestausta

Luin pari viikkoa Ilta-Sanomista vertailun kymmenestä erilaisista muroista ja vastaavista välipaloista.

Urheilijan kannalta parhaaksi sen jutun mukaan osoittautui vanha kunnon Weetabix. Siinä oli vähiten sokeria ja eniten kuituja.

Viimeksi kaupassa käydessäni löysin näitä useampia erilaisia. Valitsin sen alkuperäisen ilman mitään lisukkeita ostoskoriini.
On meillä näitä ollut käytössä silloin, kun pojat olivat pieniä. En tosin itse muista niitä syöneeni.

Tänään rohkenin avata paketin ja laittaa yhden levyn lautaselle. Kuten muutkin murot söin sen jugurtin kanssa. En nyt mitään positiivista hepulia siitä ole saanut. Pitää koittaa ensi kerralla keltaisen Jaffan kanssa. Jos sekään ei ala maistua, niin pitää lisätä runsaasti mansikkahilloa.

Mutta silloin nämä sokeriarvot kyllä nousevat. Mutta eikö hyvässä hillossa ole kunnolla kuituja korvaamassa sokeriarvon nousua?

Raportoin kyllä, jos saan tästä tuotteesta makoisan välipalan.
Jos en raportoi, niin se ei ole tarkoitettu keski-iän ylittäneille miespuolisille lihaa syöville heteroille!

Olen näitä tuotekuvia lisännyt tänne sivuilleni runsaasti.
Vielä ei ole pankkitilille tullut sentin senttiä eikä latin latia - euroista puhumattakaan.
Missä on vika? 😕

Helvetinkone

Ostin netistä jonkinlaisen kuntolaitteen – kun halvalla sain, hinta oli vähän yli satanen.

Sanoin vaimolle, että treenaan sillä talven liukkailla keleillä, etten kaatuile ulkona jäisillä teillä. Ullalle en kertonut, että taka-ajatus oli saada hänet tekemään edes jotain kuntonsa hyväksi

.
Laite tuli viikko sitten ja parin tunnin askartelun jälkeen se oli koottu. Mekaaniset osat toimivat, mutta näyttö ja ohjelmointiyksikkö oli pimeä. Siihen ei auttanut pariston vaihtokaan. Laitoin viestiä toimittajalle ja keskustelinkin yhden hieman murteellista suomea puhuvan henkilön kanssa.
Pyysivät kahteen kertaan lähettämään valokuvia laitteesta. Mitään apua tai toimintaehdotusta ei toimittaja esittänyt.

Torstaina aamulla laitoin sinne viestin, että kun te ette mitään teen, niin ainoa mahdollisuus on siis palauttaa laite teille. Sieltä tulikin nopeasti vastaus ja ohjeet palautukseen.

Pahvilaatikko oli tallella, mutta sitä purkaessa se oli repeytynyt. Sanoin vaimolle, että tämän purkaminen ja pakkaaminen on sellainen urakka, että taidan heittää sen peräkärryyn ja ajaa kaatopaikalle. Naisille kaikki on helppoa ja hän ilmoitti, että mä puran ja pakkaan sen ja tienaan satasen. Nöyränä poikana ryhdyin työhön.

Parin tunnin aherruksen jälkeen olin harsinut pahvilaatikon kokoon, purkanut tämän pahuksen laitteen osiin ja olin valmis nostamaan noin 15 kiloa painavan vauhtipyöräyksikön laatikkoon yläkautta päädyssä olleet styrox-suojatkin olivat paikoillaan yksikön sivuilla.
Ulla piti pahvilaatikkoa pystyssä kun minä nostin taakan. Yläkuolokohdassa toinen styrox lipsahti paikaltaan ja mötikkä tuli vajaan metrin korkeudesta vasemman jalan varpaille. Samalla minä kaaduin kyljelleni ja löin lonkkaniveleni lattiaan – ilmeisesti alle jäi jotain kovaa, koska vihlaisi niin maan perusteellisesti.

Hengitin maassa pari minuuttia haukaten happea ja miettien vammojen vakavuutta. Varpaiden nivelet toimivat jotenkuten, samoin lonkka. Joten ilmeisesti mitään murtumia ei ollut. 

Totesin kyllä vaimolle, että satasen voitosta tässä taisi tulla aika isot lääkärikulut, kun mies laitetaan takaisin edes jonkinlaiseen kuntoon – priimaa minusta ei taida enää saada.

Tässä siis se helvetinkone on pakattuna odottamassa kuljetusta.
Hankalaa tämä kirjoittaminenkin, kun lonkan päällä istuminen on vielä hieman tuskaista!
Sain vauhtipyörän sisään pakkaukseen lappeellaan lattialla. Ja kaikki osatkin mahtuivat vielä sisään.
Paketista näkee, missä kohtaa sen on joutunut harsimaan kokoon.

Laite koottuna. 

Näyttöön ei tullut mitään näkyviin. 
Eikä toimittajalla ollut mitää ehdotuksia asian korjaamiseksi.
Taas kerran sai opetuksen, että halpaa ei kannata ostaa.