Naistenpäivä

Naistenpäivää vietettiin eilen.

Muistorikkain Naistenpäivä oli minulla vuonna 1992.

Olimme silloin käynnistämässä puusepäntehdasta Salavatissa Ural-vuoriston lähellä.
Olimme myyneet tehtaan koko konekannan ja hintaan sisältyi myös koneiden asennus ja käyttöönotto-opastus.
Työhön oli varattu kaksi viikkoa aikaa ja sen puitteissa toimimme.
Se oli sitä aikaa jolloin kaatuneen Neuvostoliiton omaisuus siirrettiin toimeliaiden venäläisten nimiin.

Matkustimme Salavatiin junalla Moskovan kautta Siperian rataa pitkin. Meno oli rauhallista, juna pysyi aikataulussa, koska aikataulu oli hidas.

Työ sujui perillä hyvin ja kaikki venäläiset olivat hyvin yhteistyöhaluisia ja ystävällisiä.
Kaupunki sijaitsee Baskiriassa, asukkaat kertoivat, että he ovat suomensukuista kansaa. Ehkä sen takia yhteistyö sujui hyvin. Salavat on vankilakaupunki, sanottiin, että parhaimmillaan siellä oli lähes 20.000 tuhatta vankia.

Pääsin vierailemaan vankiselleissä. Siellä ei tarvittu kuolemantuomioita, niissä selleissä harva selvisi talven yli elävänä.
Salavat oli ollut suljettu kaupunki ja meille kerrottiin, että olimme ensimmäisiä ulkomaalaisia, jotka vierailivat siellä. Meidät kyllä tunnistettiin vieraiksi ja katseet seurasivat meitä koko päivän.

Vietimme Naistenpäivän siellä. Venäjällä se on suuri juhla. Kaupungin tori oli täynnä ihmisiä. Mekin vietimme siellä päivän ja osallistuimme tapahtumaan. Taitavimmat veivät venakkoja tanssiin. Minä tyydyin katsomaan, kun yksi nainen opetti pieniä lapsia tanssimaan. Opettaja haki sitten minutkin tanssin pyörteisiin. Ja sain siitä häneltä jopa palkinnon. En taidoistani! 

Työ valmistui ja pääsimme sieltä periferiasta pois. Kahden viikon jälkeen paluu Moskovaan oli kuin olisi kotiin päässyt. Oli länsimaisia ruokapaikkoja, olutta ja muuta mukavaa.
Tunteen voi ymmärtää ainoastaan, kun oli ollut kaksi viikkoa paikassa, jossa puhelimet eivät toimineet, televisiokanavissa puhuttiin vain venäjää ja ainoa sanomalehti oli pari päivää vanha Pravda!

Vuoden päästä myimme lisätoimituksen sinne. En enää lähtenyt sitä hommaa vetämään!

Naistenpäivä torilla. 
Siellä oli iso nukke, joka päivän päätteeksi poltettiin.
Syy siihen ei meille selvinnyt.

Marr, meidän asennuspäällikkömme, on kova poika tanssimaan.
Eikä hän jättänyt sitä väliin jäisellä torilla.

Neuvostoliitto oli hajonnut pari vuotta ennen tuloamme.
Lenin seisoi uljaan torin laidalla edelleen.
Vierailin myös vankilanjohtajan huoneessa. 
Hänellä oli siellä pitkä kirjahylly, jonka ainoat kirjat oli Leninin kootut teokset!

Menomatka Idän pikajunalla kului virvokkeita nauttien.
Perillä asennushommissa korkki pysyi kiinni.