perjantai 31. heinäkuuta 2020

Emämunaus

Eilen illalla kävin suunnistamassa viiden kilometrin päässä mökiltä.
Menin paikalle polkupyörällä. 

Kuvaus "menestyksellisestä" etenemisestä:
K-1: Alku alamäkeen, sitten pusikkoja nuohoten rastille.
1-2: Risukkoista hakkuu-uraa pitkin, vielä nousi jalka sen verran, etten kaatunut.
2-3: Vanha kartta eikä polkujen risteys näillä linsseillä näkynyt, mutta ysin kautta rasti löytyi hyvin.
3-4: Ei ongelmia, välillä oli ihan juoksemisen meninkiä.
4-5: Aluksi polulle, sieltä kalliolle (jossa yleensä on vähemmän hakkujätettä) ja alas suon vierestä notkoon sekä rastille. Tulin noin 50 m pitkälle jyrkänteelle ja ihmettelin minuutin missä hitossa oikein olen. Sitten tuuli toi puun rungon takaa esiin rastilipun! Ei ollut kartoittaja käynyt paikalla ja ratamestarilla oli jäänyt klasit kotiin.
5-6-7: Helppoa kuin heinänteko.
7-8: Tuo keltainen rasteri kuvaa tilannetta 10 vuotta sitten. En tainnut pahemmin vilkuilla kompassiin ja kun olin mielestäni tullut riittävän pitkälle, aloin etsiä rastia rinteestä, joka oli itä-länsi-suuntainen. Kumparetta ei löytynyt. 
Itkua pidätellen nousin mäen korkeimmalle johdalle ja ympäristön mäkiä katsellen koin herätyksen. En sentään hengellistä vaan paikallistamisheräämisen.
Lähdin pohjoiseen ja kun tulin rastipisteelle, tarkistin koodin. Sattui niin somasti, että oli oma rasti.
8-9: Vaikka olin käynyt jo kertaalleen ysillä, löysin sen ongelmitta. Ehkä siihen hiukan auttoi se, että juoksuhalut olivat karisseet edellisellä rastivälillä.
9-12-11-M: Ihmeiden aika, osuin rastilipuille ihan telkkänä!

Taas kerran tuli metsän siimeksessä mieleen, että että pitäisi löytyy tälle kropalle hiukan sopivampi harrastus.

Ehkä se olisi lintujen bongaus. Saattaisin olla aika haka olutsieppojen ja viskisieppojen seurassa ja seuraamisessa. Kirjosiepot ja harmaasiepot kun pesivät mökin ympäristössä, niin tuttua sukua olisivat...

Ehkä pitää kuitenkin vielä jatkaa. Tulokset tulivat, johdin kisaa vielä nelosrastilla, seiskalla olin kolmantena, kolme sekuntia kakkosijasta. Sitten romahdin ja lopputuloksissa olin sijalla 7/20.



torstai 30. heinäkuuta 2020

Unta palloon

Tultiin eilen Nauvoon.
Vaikka en muuten kauheasti rakasta tätä maaseutuelämää, niin on siinä se hyvä puoli, että tulee nukuttua hyvin ja kauan.

Oura raportoi joka aamu edellisen yön tekemiset.
Unta tuli runsaasti ja laatu oli hyvää. 

Oura antoi 95 pistettä ja kruunun. Nettounta tuli kahdeksan ja puoli tuntia.



keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Älykkyystestissä


Siitä on kulunut aikaa aika tasan viisikymmentä vuotta, kun löin Ullan veljen Ekin kanssa vetoa korillisesta olutta, että läpäisen Mensan älykkyystestit. Vedonlyöntiäni helpotti se, että olin intissä tehnyt vastaavanlaiset palikkatestit. Ikäluokkamme kirjuriksi ylennyt tykkimies oli kaverini ja hän oli kaivanut testit esille ja kertoi, että tulokseni olivat parhaat vajaan sadan testiin osallistuneiden alokkaiden joukossa. 

Testin jälkeen köyhän opiskelijan juomavarasto kasvoi mukavasti.

Netistä löytyy tänä päivänä
Mensan kotitesti ja päätin tehdä sen tänään.
Testissä pitää suorittaa 35 tehtävää ajassa 25 minuuttia.
Tehtävien joukossa on todella helppoja ja sitten vastaavasti sellaisia, joiden ratkaisuun nopeasti ei kykyni riittäneet. 

Kaiken lisäksi aivojen toiminnan hidastuminen tuli esille siinä, että en ehtinyt ratkaisemaan kaikkia tehtäviä, vaan kolme jäi suorittamatta. Silloin kun kompuuttori
ni hyrräsi vielä täysillä kierroksilla, olen pystynyt vastaavat tehtävät ratkaisemaan ennen määräajan sulkeutumista.

Mensan testin hyväksyttävä suorittaminen edellyttää, että saa paremman tuloksen kuin 98 % väestöstä eli ÄÖ on noin 130. 

Kun puoli vuosisataa sitten osallistuin testiin, minulle ei annettu tarkkaan numeroarvoa. Mutta kerrottiin, että olisin läpäissyt testin myös amerikkalaisten kriteerien mukaan, siellä raja oli ainakin siihen aikaan 99 %. 

Mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä, nyt sain tulokseksi ÄÖ 122. Tosin testissä todettiin, että tulos ei ole luotettava yli 55-vuotiaille.



maanantai 27. heinäkuuta 2020

Olenko europalainen?


Tänään pääsin taas käymään lääkärille. Ensin seurustelin tohtoritädin kanssa, hän kyseli vointiani. Kehuin sen olevan hyvän ja olevani valmis ottamaan toisen tutkimusrokotteen. 

Lähtiessäni totesin, että kun ei saa kätellä niin voimme tervehtiä kyynärpäillämme, kuten viikko sitten näimme näiden EU-pääministerien tekevän, kun olivat saaneet aikaiseksi satojen miljardien lahjoitukset välimeren maiden hulttioille.
Kun teimme tervehdyksen totesin, että me emme kylläkään ole yhtä tottuneita käyttämään kyynärpäitämme, kuin nämä pääministerit. Hän jäi nauramaan lähtiessäni.

Sitten siirryin kerrosta ylemmäs. Sairaanhoitaja mittasi kuumeeni ja verenpaineeni. Sen jälkeen sain rokotuspiikin. Sitten piti odottaa kymmenen minuuttia, jos piikki olisi aiheuttanut joitain voimakkaita oireita. Ei aiheuttanut. 

Sain mukaani vihkon, johon pitää täyttää seuraavan viikon ajan tuntemuksiani. Kuukauden päästä ottavat
minusta verikokeet ja vapaudun tästä tehtävästä yhteiskunnan ja lääketeollisuuden hyväksi.

Illan tullen ryhdyin harjoittamaan tähtitiedettä.

Jupiter-planeetalla on Europa-niminen kuu. Kuun pinnalla on noin sadan kilometrin syvyinen meri, sitä peittää muutaman kilometrin paksuinen jääkerr
os. Jään alla olevan meren lämpötila ja olosuhteet ovat sellaisia, että siellä saattaa olla elämää. 

Se elämä
voi olla jopa vanhempaa kuin elämä maapallolla. On siis mahdollista, että elämä onkin syntynyt Europalla ja siirtynyt vasta sitten maapallolle.
Jos näin on, niin meitä pitäisikin kutsua europalaisiksi eikä eurooppalaisiksi!

Europa-kuu.
Kuvan copyright Ursa.



sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Tyyliä pukeutumiseen?


Palasimme takaisin kaupunkiin. 

Kotona lähdin juoksulenkille kahden lepopäivän jälkeen. Juoksu kulki todella mukavasti. Lenkin pituus oli seitsemän kilometriä, vauhti alle 7 min/km ja pulssi alle 130. PK-alueella siis koko ajan. 

Puoleentoista vuoteen en ole tähän vauhtiin pystynyt noilla sykkeillä.
Välillä tuntuu epätoivoiselta tämä jalan kuntoutus, kun mitään ei positiivista ei tapahdu. Vaan paistaa se aurinko joskus risukasaankin.

Postissa odotti lähetys Kiinasta. Ihmettelin hiukan, mikä se voisi olla. Muistini mukaan yksi tilaus on tulematta, mutta se luvattiin toimittaa vasta syyskuussa.
Totesin itsekseni, että eipä si
llä väliä, se kun oli syksyn ilmoille tarkoitettu Helly Hansenin ulkoilutakki. 

Se sieltä kuitenkin tuli etuajassa. Takki istui päällä kuin sukka ja vaikutti laadukkaalta.
Logon painatuksessa oli kyllä tapahtunut ihan pieni virhe. Se selviää oheisista kuvista!


Tällainen komistus merkkivaatteissa liikkuu Turun turuilla ja toreilla ensi syksynä. 😏

Logon painatuksessa on tapahtunut ihan pieni virhe.
Haitanneeko tuo mithään?

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Valkohäntäpeura


Polvi on parempi kuin eilen ja menin sitä ulkoiluttamaan pyörän kanssa. Kävin Korppoon lauttarannassa. Menomatkalla pari kilometriä ennen lauttaa oli valkohäntäpeura syömässä pellon reunassa pajun lehtiä.

Otus oli niin rauhallisesti siellä, että hyppäsin pois pyörän selästä ja aloin kuvata sitä. Mukana ei ollut kuin kännykkä. Peura päästi minut parinkymmenen metrin päähän ennen kuin alkoi astella eteenpäin. En yrittänyt lähemmäs ja jatkoin matkaani.

Paluumatkalla se oli edelleen paikalla ja jatkoin kuvaamista. Sen käytös oli normaalista poikkeava.

Jatkoin matkaani. Ingemar oli pihallaan ja ajoin sinne kertomaan tapauksesta. Hän sanoi vaimolleen tapahtuneen aivan samalla tavalla tänä aamuna. 

Hän kyllä sanoi, että sinä päivänä kun peuran kaataminen alkaa, niin niiden käytös muuttuu. Viime syksynä heidän perunapellollaan ikkunan alla kävi päivittäin yksi peura syömässä. Ingemar kertoi rakentaneensa suojan ja tukirakenteen ampumista varten. 

Kun metsästys alkoi, niin eläin katosi eikä hän siitä saanut saalista.
Kertoi niillä olevan almanakka sisäänrakennettuna.


Peuranaaras menomatkalla kuvattuna.

Paluumatkalla se oli siirtynyt sata metriä länteen.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Polvea telomassa


Jälleen saaristossa ja Nauvon torstairasteilla. 

Lähtö oli Parolan kallioiden tuntumassa ja odottelin hieman parempaa maastoa kuin viikko sitten.
Ratamestari antoi kyllä pitkälle radalle ihan mukiinmenevää maastoa, mutta keskipitkän radan kulkijat saivat tyytyä risuihin ja kamalaan maastoon.

Kun neljän kilometrin matkalla on nousua 150 metriä, niin siinä oli välillä otettava neliveto käyttöön.
Jossakin konttaamissessiossa jotakin tapahtui oikeassa polvessa. Se on se parempi polvi, jossa kuluma ei ole niin paha kuin siinä väärässä jalassa.

Levossa ei ole polven kanssa mitään ongelmia, mutta jos sen varassa yrittää nousta ylös tuolista, niin sanaton hämäläinen päästelee suustaan rumia. Taas on lupaavan nuorukaisen urheilu-ura koetukselle. Lievää paranemista on havaittavissa yön jälkeen.
Mutta ei hyvin mene Garminillakaan. Sen toiminta on alhaalla jonkun rikollishyökkäyksen takia. Joten en saa kulkemaani reittiä kartalle. Eikä näin vihreä suunnistaja tietenkään tiedä millä hehtaarilla on edetty.
Koko tämän urheilun mielekkyys on vaakalaudalla, kun digitaalinen jälkipeli ei ole käytössä.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että ystäväni DCRainmaker laittoi ohjeet miten maailma pelastetaan ilman Garminin tukea, sain reitin kartalle ja ensi yönä makoisat yöunet.
K-1: Uskoin tulleeni kallioille hieman pohjoisempana ja sen takia siellä pientä siksakkia.
2-3: Linjan alla kauheaa risukkoa, vauhti oli noin 1km/8h.
4-5-6-7: Pystyvihreää, kamalaa.
7-8: Päätin kiertää alakautta, se oli virhe.
Samanvauhtiset suoraan menneet menivät välin neljä minuuttia nopeammin kuin minä.



torstai 23. heinäkuuta 2020

Menolippu Helvettiin


Nuori ja nätti pääministerimme ilmoitti suurieleisesti, että hän pelasti sovun synytymisen EU:n huippukokouksessa.
Marinin hehkutus on turhaa. Todellisuudessa Suomea vietiin Brysselin yössä kuin sitä kuuluisaa kuoriämpäriä tai litran mittaa. Turpiin tuli ja huolella.

STT:n mukaan Suomi arvioi saavansa EU:n koronaelpymispaketista 3,2 miljardia euroa. Arvion mukaan Suomen maksut elpymispakettiin ovat 6,6 miljardia euroa vuosina 2021–2058.
Miinusta 3,4 miljardia euroa.

Seitsenvuotisesta budjetista Suomi on saamassa oman arvionsa mukaan tulevalla kaudella 11,1 miljardia euroa ja on maksamassa 16,7 miljardia euroa.
Siinä on miinusta 600 miljoonaa euroa edelliseen budjettikauteen verrattuna. Suomen maksuosuus kasvaa vajaat 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi päälle tulevat takausvastuut kriisirahaston jäsenmaille antamista lainoista. Suomen ennestään massiiviset EU- ja eurovastuut kasvavat kriisirahaston myötä 13 miljardia euroa.
Mainittakoon sekin, että tiukkaa linjaa Brysselissä vetänyt nuuka nelikko eli Ruotsi, Tanska, Itävalta ja Hollanti saivat neuvoteltua itselleen lähes neljän miljardin euron jäsenmaksuhyvitykset.

Suomi ei edes vaatinut jäsenmaksuhyvityksiä. Ehkä Suomi sai sitten vastineeksi ns. poliittista pääomaa.
Suomi ei halunnut blokkiutua – yhteistyö tärkeämpää, Marin sanoi.

Suomen koronalasku oli jo ennen EU-huippukokousta melkoinen. Valtio joutuu ottamaan tänä vuonna uutta nettovelkaa vajaat 20 miljardia euroa kattaakseen koronan rajoitustoimista aiheutuneet menot.

Kaikki Brysselin huippukokouksessa sovittu tulee siihen päälle, ja nämä rahat päätyvät etupäässä niille EU-maille, jotka olivat ongelmissa jo ennen koronakriisiä, koska ne eivät ole hoitaneet taloutta
an kunnolla.

Italian pääministeri ehti jos laskeskella, että tukipaketista 28 prosenttia kohdistuu Italialle. Uutistoimisto AP kertoi maanantaina, että ison osan Italian avustuksista pelätään päätyvän mafian käsiin.

Marin perusteli Suomen myönteistä suhtautumista kriisirahastoon sillä, että Suomi on viennistä riippuvainen maa. Noin puolet Suomen viennistä suuntautuu EU-maihin.
Mainitsematta jäi, että kriisirahastosta suurimman siivun saavat Etelä-Euroopan maat ovat Suomen viennin kannalta merkityksettömiä, kuten professori Matti Viren jo totesi.

Tämä teksti on suurelta osin Iltalehden kolumnistin Mika Koskisen käsialaa, hän on asiaan perehtynyt paremmin kuin minä.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Kuinka pääministeri kehtaa!


Politiikan ultrajuoksijat olivat koolla Brysselissä miettimässä, miten tästä koronakriisistä vähimmin tappioin selvitään.

Neljä vuorokautta siellä taitettiin peistä. Sanoivat yli 90 tuntia koko
ustaneensa. Kaipa nämä ultraajat jossakin välissä hiukan nukkuivat ja söivät kunnollista hiilihydraattiruokaa päästäkseen maaliin.

Tänä aamuna puoli kuudelta Suomen aikaan tultiin ulos hikisistä kammioista ja ilmoitettiin, että sopu oli löytynyt.
Siellä mitään sopua syntynyt, hitonmoinen lehmänkauppa!

Me hiukan ahkerammat kansakunnat täällä viileässä pohjoisessa joudumme taas maksamaan järjettömiä summia Välimeren maiden vätyksille ja entisen Itäblokin syntymälaiskureille.

Sopupaketin hinta on Suomelle seuraava: avustuksia
saadaan EU:lta 3200 miljoonaa euroa vuosittain ja maksuja joudumme suorittamaan 6600 miljoonaa euroa. Tämä pienempi summa ohjataan meillä pahimpiin kriisipesäkkeisiin. Tuo isompi summa kerätään niiltä, jotka maksavat veroja. 

Näitä nettomaksajia meillä on ehkä korkeintaan noin miljoona. Joten heiltä jokaiselta kerätään noin seitsemän tuhatta euroa vuosittain muiden verojen LISÄKSI !!

Rakastettu pääministerimme tuuletti
aamulla ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan sitä miten hyvin hän ja hänen delegaationsa oli onnistunut näissä neuvotteluissa. 

Tarkemmin en tiedä mitä hän tarkoitti tällä onnistumisella. Ehkä se liittyy jotenkin tähän sosialidemokratian perusluonteeseen – käsi on aina toisen taskussa ja toisen lompakolla.

Pääministerin omia sanoja lainatakseni: Kuinka hän kehtaa!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Viisi peninkulmaa


Eilen kävin juoksemassa reipasvauhtisen kuusi kilometriä.
Tänään oli vuorossa palauttelua pyöräillen.

Ajoin ensin Korppoon lauttarantaan. Siellä aloitellaan uuden laiturin rakentamista. Suoja-aidat ovat jo pystyssä, mutta koneet tulevat paikalle vasta kesälomien mentyä.

Pidin pienen tauon ja jututin nuorta neitosta, joka oli yöpynyt Korppoossa ja lupasi pyöräillä tänään
Paraisille – oli taittamassa saaristokierrosta kolmessa päivässä.
Lähdimme matkaan yhdessä, mutta pian sanoin hyvästit ja aloin polkea reippaammin.

Pysähdyin kymmenen kilometrin jälkeen P-paikalle juomaan ja somettamaan.
Tapaamani neitonen pyöräili ohitse, kun olin jatkamassa matkaani. Sain hänet pian kiinni ja pyöräilimme yhdessä kirkonkylään asti. Hän jäi sinne tutustumaan Nauvon rantaelämään ja minä jatkoin vanhalle lauttapaikalle Vikomin vastarannalla. 
Lautta jäi pois käytöstä, kun siltayhteys valmistui Ison- ja Pikku-Nauvon välille vuonna 1985.

Paluumatkan tein samaa reittiä. Saadakseni 50 kilometriä täyteen jouduin tekemään pienen sakkoringin Mattnäsin tietä pitkin.


Reittikartta ja tiedot.

Korppoon lautta on juuri saapunut.

Vikom vastarannalla. Rannan betoniluiska olisi vielä ihan käyttökelpoinen.

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Parlamentarismin rappio


Kesä on siitä huonoa aikaa, ettei viitsi tai jaksa haukkua valtaapitäviä. 

Siis niiden toilailuja, jotka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan hallitsemaan meitä ruohonjuuritason kansalaisia. Lukuunottamatta presidenttiä, joka valitaan peräti kuudeksi vuodeksi – mutta pressalla ei enää valtaa olekaan. Ja nämä neljäksi vuodeksi valitut yrittävät saada aikaan sellaista, että pressan suu tukitaan kokonaan. Varmaan siksi, että nykyisellä on tarve sanoa mielipiteensä hankalistakin asioista.

Hallitus ja palamentti hallitsevat meitä maan matosia.
Meistä tuntuu siltä, että ne kaikki avustajat ja neuvonantajat ja mitä muita veronmaksajien maksamia tyhjäntoimittajia siellä ympärillä pyörii, niitä hallinta ei koske. Tuntuu, että ne hallitsevat maan äitejä ja isiä.

Mutta helteen keskellä pari sanaa parlamentarismin parhaimmistosta.

Tämä meidän ulkoministerimme – joka on mies siitäkin huolimatta että myös hänen puolisonsa on mies – jatkaa pää
pystyssä ulkoministerinämme, vaikka häntä koskeva rikosepäily on mennyt syyttäjän punnittavaksi. Kaikissa sivistysvaltioissahan vastaavassa tilanteessa ministeri olisi eronnut ennen aamunkoittoa. Lukuunottamatta Trumpin maata, siellä hänet olisi erotettu ennen auringonlaskua. Ja hiukan idenpänä ammuttu tai myrkytetty.

Rakastettu pääministerimme rakastaa julkisuutta ja on valmis kiipeämään estraadille aina kun on jotain sanottavaa, mutta myös silloin kun ei ole. Hänelle riittää kun saa olla kauniina ja nuorena telkkarissa meidän alamaisten ihailtavana.

Sen sijaan länsimaisen demokratian mukaista keskustelua opposition kanssa hän ei suostu käymään. Kieltäytyi siitä viimeksi pari päivää sitten.

Ilkeämieliset sanovat, että silloin ei voi lukea avustajien kirjoittamaa stilisoitua tekstiä, vaan joutuisi käyttämään ihan omia aivoja ja niiden tuotoksia. Joillekin se saattaisi olla todella hankala paikka. Synnynnäinen johtaja johtaa ja sanelee. Ei sellaisen tarvitse vai
vautua mielipiteiden vaihtoon. 

Länsimaisessa demokratiassa tarvitsisi, ei Suomessa.


torstai 16. heinäkuuta 2020

Nauvo, Käldinge


Tänään kolmas kerta Nauvon heinäkuisissa suunnistuksissa.
Pääsimme nyt oikein merellisiin tunnelmiin, lähtö oli lauttarannassa. Siitä meni lossi Saarelle. Saari isolla kirjaimella, koska nimi on ruotsiksi Ön. Suomalaista nimeä en tiedä.

Merellisyys vaihtui risukkoon heti ykkösvälillä. Nousua jumalattomasti ja koko ajan alla kaadettuja puita ja risuja. Juoksemaan ei pystynyt lainkaan.
Kakkoselle mennessä ajattelin kiertää pystysuoran nousun. Huono ajatus, se nousu oli edessä sitten myöhemmin. Risukko jatkui.

Kolmoselle polkua pitkin, siinä ohitin noin viisikymppisen hiukan pyylevän naisen.

Nelonen oli kartalla helppo nakki, linjaa pitkin rastille. Linjan alla oli metrinen saniaisviidakko ja sen alla kivikkoa. Koko ajan sai pelätä nilkkojensa puolesta.

Ennen vitosta oli runsaasti notkoja poikittaissuuntaan. Hain rastia oikein urakalla. Nainen löysi rastin paljon ennen minua.

Kuutoselle risukkoista rinnettä tielle ja leimaus.
Seiskavälillä ohitin naisen.

Kasille ongelmitta, ysikin löytyi ongelmitta - ongelmia oli risukkojen ja kivenkolojen suhteen.
Kympillä pieni mutka. Rastille 11 olisi pitänyt mennä vasemman kautta välttäen korkeuskäyriä. Nainen teki niin ja leimasi paljon minua ennen.

Ohitin taas
naisen heti rastin 12 jälkeen. Sanoin että pitäisi yrittää juosta, vaikka ei jaksa. Nainen sanoi, että juoksu ei kannata, se sinun olisi pitänyt ymmärtää jo edellisillä rastiväleillä. Myönsin virheeni.

Vauhdikkaasti vedin sitten sen rastivälin pitkäksi. Nainen peesasi jalanjälkiäni ja tuli minua vastaan kun nousin rastilta kallioille.

Lopun osasin kohtuullisesti, siinä oli sähkölinja avustamassa onnetonta suunistajaa. Nainen pummasi viimeistä edellistä rastia noin viisi minuuttia ja hävisi siten minulle reippaasti.

Maalissa sanoin ratamestari Tommy Nymalmille, että kun olen itse ollut ratamestarina, niin olen aina käynyt kääntämässä kaikki hakkuujätteet kulkusuunnan suuntaisiksi. Tommy ihmetteli, että oliko häneltä tosiaan jäänyt pari risua kääntämättä!

Tämä ei ollut sitä kaikkein nopeinta saariston avokalliomaastoa! Nousua kertyi runsaan kolmen kilometrin radalla peräti 144 metriä. Sen kyllä huomasi reisissä...



maanantai 13. heinäkuuta 2020

DNF


Lähdin parin vuoden tauon jälkeen Mynärasteille. Oli uusi maasto, jossa en ole ennen käynyt. Enkä käy tämän jälkeen!

Hoipuin ykköselle pahassa kivikossa kaatuilematta.
Kakkoselle mennessä maasto hieman parani, mutta menin vierestä ohi - en ymmärtänyt katsoa ylös.
Kolmonen sujui hyvin, tiellä saatoin ottaa muutaman juoksuaskeleenkin.

Neloselle mennessä olin aluksi pudota jyrkänteeltä. Sitten tulin lähes läpipääsemättömään viidakkoon. Alkoi kupolissa keittää. Ankarasti.

Kun näin pitkän välin viitoselle ja sen loppupuolikkaan vihreässä, niin tein järkipäätöksen kiertää loppurata järjestyksessä 7-6-5-8-9-M.
Tein pienet koukut sekä 7- että 6-rastilla. Ne eivät kauheasti parantaneet tunnelmaa.

Sen jälkeen tie kutsui, reittiviiva päättyy siihen missä auto oli.

Siitä onkin melkoisesti aikaa, kun viimeksi olen keskeyttänyt.

Tekstistä puuttuu lukematon määrä v-alkuisia sanoja. Niitä voi lisätä lukiessaan ainakin joka toisen sanan jälkeen. Kokeilkaa !!!



lauantai 11. heinäkuuta 2020

Punkkipäivä



Aamulla kun kävin istunnolla puuceessä, katsoin vasemman jalan reittä.
Joku olento oli tullut kylään reittä pitkin. Ja oli sen verran ihastunut paikkakuntaan, että pureutui kiinni ihoon.

Paikallinen K-kauppa oli antanut joku vuosi sitten lahjaksi muovilevyn, jolla on helppo ottaa pois punkit.
Tämä yksilö oli kyllä niin ihastunut veriryhmääni, että pois ottaminen vaati sekä taitoa että voimaa. Kumpaakin löytyi.

Koko päivän sateli vettä. Eilisen ja tämän päivän saldo oli 26 mm. 

Sateen tauottua lähdin juoksulenkille. Garmin palkitsi treenauksen ja nosti hapenottokykyni numeroarvoon 40. Vielä on siitä matkaa kahden vuoden takaiseen arvoon 44. Tosin ikääntyminen laskee arvoa noin 0.5 yksikköä vuositasolla. Joten tähtäin on nyt vaatimattomasti arvossa 43. Eikä siis 47!

Lenkin jälkeen lämmitin saunan. Ja kas, iholta löytyi toinenkin punkki. Siitä en saanut kovin hyvää kuvaa, kun olin kynnen kanssa saanut rikottua hienoa yksilöä.


Punkki imee. Nuo mustat langat ovat ihokarvoja.
Punkki nro 2. Punkkia ei saisi koskaan käsitellä näin, se saattaa häirittynä erittää myrkkyjään ihmispolon elimistöön.

Punkki nro 1 jumittuneena poistolevyyn. Elukan pituus on aika tarkkaan 1,5 mm. Paljain silmin sitä on vaikea havaita, mutta ihmisen tuntoaisti on hyvä. Ihoa sivelemällä punkki on helppo löytää.

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Nauvo, Samslax


Pääsin taas suunnistamaan Nauvon avokallioilla.

Sitä ihmettelin lenkin jälkeen m
ikä ihmeen sykerajoitin mulla on kun pulssi ei nouse. Keskisyke oli vain 129, eli sellainen kevyen lenkin tasoinen. Oliskohan se vaan tämä vanhuus? Kun en oikein mihinkääm ylikuntoonkaan usko, kun lenkit ovat pääasiassa kevyitä lenkkejä. Ehkäpä ne ovatkin liian kevyitä?

Ykköselle pientä kiertoa oikealta, siinä hukkui puoli minuuttia.
Seiska oli pöhelikössä, joka oli täynnä erikokoisia kiviä - tutkin ne kaikki. Minuutin pummi.

Muuten meni ihan kohtuullisesti. Sijoitus oli 7/29, ihan kohtuullinen.



keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Sateenkaaren alla

Illalla vähän ennen auringonlaskua saimme kunnon sateen niskaamme.

Mutta se poiki myös hienot sateenkaaret!

Kännykän kameralla otettu!

Kännykän kameralla otettu!

Nikonilla tallennettu.

Nikonilla tallennettu.

Peuroja tervehtimässä

Lähdettiin vaihteeksi vaimon toivomuksesta kesämökille.


Jos tätä ilmaa enää voi kesäksi kutsua, jäätävä tuuli mereltä ja lämpötila laski illan mittaan 13 asteeseen.

Olisi ollut oikein hyvä ilma tehdä töitä, mutta kun olin ajanut nurmikot, lopetin hommat ja lähdin hakemaan riistakameraa takametsästä. Siellä oli vahän kuvia, mutta laatu korvasi määrän.

Sen jälkeen kävin viemässä sen Möljälle, käytin apuna sähköavusteista pyörää.


Peura näkee riistakameran ja pysähtyy.

Ja poistuu peuranpolulta!


tiistai 7. heinäkuuta 2020

Satarastit, Lieto


Tänään kävin suunnistamassa Satarasteilla Väljäntien maastossa Liedossa. Vuosi sitten sanoin maastosta, että tämän pahempaa suunnistusmaastoa ei Turun lähistöltä löydy.

Tänään oltiin kuitenkin tien toisella puolella ja ratamestari ei vienyt ratoja pahim
piin pusikkoihin.

Ykköselle nousin polku-uraa pitkin mäkeen. Mutta se ei ollutkaan karttaan merkitty polku. Tajusin virheen jo mäkeen noustessani, joten ei siitä tullut kunnon virhettä.
Muuten homma eteni hitaasti mutta varmasti.

Sunnuntaina juoksin hiukan reippaamman lenkin ja se painoi vielä jaloissa. Kävelyksi homma meni.

Jos voisin antaa neuvon nuoremmille, niin se kuuluu: älkää tulko vanhoiksi!


Tuo punainen väri pitäisi saada pois tuosta reittiviivasta!