Tänään kolmas
kerta Nauvon heinäkuisissa suunnistuksissa.
Pääsimme nyt oikein merellisiin tunnelmiin, lähtö oli lauttarannassa. Siitä meni lossi Saarelle. Saari isolla kirjaimella, koska nimi on ruotsiksi Ön. Suomalaista nimeä en tiedä.
Pääsimme nyt oikein merellisiin tunnelmiin, lähtö oli lauttarannassa. Siitä meni lossi Saarelle. Saari isolla kirjaimella, koska nimi on ruotsiksi Ön. Suomalaista nimeä en tiedä.
Merellisyys
vaihtui risukkoon heti ykkösvälillä. Nousua jumalattomasti ja koko
ajan alla kaadettuja puita ja risuja. Juoksemaan ei pystynyt
lainkaan.
Kakkoselle mennessä ajattelin kiertää pystysuoran nousun. Huono ajatus, se nousu oli edessä sitten myöhemmin. Risukko jatkui.
Kakkoselle mennessä ajattelin kiertää pystysuoran nousun. Huono ajatus, se nousu oli edessä sitten myöhemmin. Risukko jatkui.
Kolmoselle
polkua pitkin, siinä ohitin noin viisikymppisen hiukan pyylevän
naisen.
Nelonen oli kartalla helppo nakki, linjaa pitkin rastille. Linjan alla oli metrinen saniaisviidakko ja sen alla kivikkoa. Koko ajan sai pelätä nilkkojensa puolesta.
Ennen
vitosta oli runsaasti notkoja poikittaissuuntaan. Hain rastia oikein
urakalla. Nainen löysi rastin paljon ennen minua.
Kuutoselle
risukkoista rinnettä tielle ja leimaus.
Seiskavälillä
ohitin naisen.
Kasille
ongelmitta, ysikin löytyi ongelmitta - ongelmia oli risukkojen ja
kivenkolojen suhteen.
Kympillä
pieni mutka. Rastille 11 olisi pitänyt mennä vasemman kautta
välttäen korkeuskäyriä. Nainen teki niin ja leimasi paljon
minua ennen.
Ohitin taas naisen heti rastin 12 jälkeen. Sanoin että pitäisi yrittää juosta, vaikka ei jaksa. Nainen sanoi, että juoksu ei kannata, se sinun olisi pitänyt ymmärtää jo edellisillä rastiväleillä. Myönsin virheeni.
Vauhdikkaasti
vedin sitten sen rastivälin pitkäksi. Nainen peesasi
jalanjälkiäni ja tuli minua vastaan kun nousin rastilta kallioille.
Lopun
osasin kohtuullisesti, siinä oli sähkölinja avustamassa onnetonta
suunistajaa. Nainen pummasi viimeistä edellistä rastia noin viisi
minuuttia ja hävisi siten minulle reippaasti.
Maalissa
sanoin ratamestari Tommy Nymalmille, että kun olen itse ollut
ratamestarina, niin olen aina käynyt kääntämässä kaikki
hakkuujätteet kulkusuunnan suuntaisiksi.
Tommy ihmetteli, että oliko häneltä tosiaan
jäänyt pari risua kääntämättä!
Tämä
ei ollut sitä kaikkein nopeinta saariston avokalliomaastoa! Nousua kertyi runsaan kolmen kilometrin radalla peräti 144 metriä. Sen kyllä huomasi reisissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti