Punkkipäivä

Aamulla kun kävin istunnolla puuceessä, katsoin vasemman jalan reittä.
Joku olento oli tullut kylään reittä pitkin. Ja oli sen verran ihastunut paikkakuntaan, että pureutui kiinni ihoon.

Paikallinen K-kauppa oli antanut joku vuosi sitten lahjaksi muovilevyn, jolla on helppo ottaa pois punkit.
Tämä yksilö oli kyllä niin ihastunut veriryhmääni, että pois ottaminen vaati sekä taitoa että voimaa. Kumpaakin löytyi.

Koko päivän sateli vettä. Eilisen ja tämän päivän saldo oli 26 mm. 

Sateen tauottua lähdin juoksulenkille. Garmin palkitsi treenauksen ja nosti hapenottokykyni numeroarvoon 40. Vielä on siitä matkaa kahden vuoden takaiseen arvoon 44. Tosin ikääntyminen laskee arvoa noin 0.5 yksikköä vuositasolla. Joten tähtäin on nyt vaatimattomasti arvossa 43. Eikä siis 47!

Lenkin jälkeen lämmitin saunan. Ja kas, iholta löytyi toinenkin punkki. Siitä en saanut kovin hyvää kuvaa, kun olin kynnen kanssa saanut rikottua hienoa yksilöä.

Punkki imee. Nuo mustat langat ovat ihokarvoja.

Punkki nro 2. Punkkia ei saisi koskaan käsitellä näin, se saattaa häirittynä erittää myrkkyjään ihmispolon elimistöön.

Punkki nro 1 jumittuneena poistolevyyn. Elukan pituus on aika tarkkaan 1,5 mm. Paljain silmin sitä on vaikea havaita, mutta ihmisen tuntoaisti on hyvä. Ihoa sivelemällä punkki on helppo löytää.