perjantai 31. tammikuuta 2020

R.I.P. Jörkka


Yksi upeimmista suomalaispersoonista, Jörkka Donner, kuoli eilen iltapäivällä.
Jörn teki mitä tahtoi ja useimmiten sitä, mitä muut eivät tahtoneet hänen tekevän. 

Häntä vaivasi ääretön älykkyys ja ylimielisyys. Mutta kun hän oli parempi muita oikeastaan kaikessa mihin hän ryhtyi, niin väkisin sitä pitää itseään muita parempana – kun kerran on!

Mies kirjoitti muutaman kymmenen kirjaa. Hänen kynänsä ruoska osui moneen kohteeseen, aiheesta.
Hän ohjasi monia elokuvia, näytteli niissä useissa. Tosin ei hän mitään näytellyt, oli oma itsensä joka käänteessä.
Hän oli myös poliitikko. Kansanedustaj
a ja europarlamentaarikko. Edusti ainakin RKP:tä ja SDP:tä. 

Kun keskustelimme Ullan kanssa tänään Jörnin kuolemasta, niin vaimo totesi, että hän ja minä olemme samanlaisia paskiaisia. Välitämme vain itsestämme ja lapsemmekin ovat meille molemmille vain ilmaa.
Molemmat olemme erittäin huonoja isiä.

Keskustelun jälkeen soitin Juhalle hoitaakseni edes jollakin tavalla
tätä isän osaani. Janille en voinut soittaa, kun hän oli töissä. 

Kun kerroin Ullan lausunnot minusta ja Jörkasta Juhalle, niin hän totesi, ettei ihminen voisi parempaa rinnastusta saada. Hänenkin miel
estä Jörn oli ihmisenä mitä hienoin ja kunnioitettavin. Sanoi, ettei tiennytkään kuinka paljon Ulla minua arvostaa.

Joo-o, en tiennyt minäkään…

torstai 30. tammikuuta 2020

Musta keskiviikko


Puhuivat eilen mustasta keskiviikosta Suomessa.
Monestakin syystä.

Ensimmäinen ja tärkein (ehkä?) oli se, että hallitus näyttää siltä, ettei se ymmärrä ja toimi Suomen talouden kuriin saattamiseksi.
Johtuuko se kyvyttömyydestä vai haluttomuudesta, aika näyttää. Ilmeisesti molemmista.

Toisaalta, kun kyseessä on punavihreä hallitus, niin saattaahan se olla, että ne tahallaan päästävät isänmaamme vapaaseen pudotukseen. Työttömyys nousee, elintaso laskee ja kaikkinainen aktiivisuus vähenee. Se tietää sitä, että päästöt ja ympäristön kuormittaminen vähenee ja maapallo pelastuu. Kiittäminen siitä yksin Suomen upealle feministihallitukselle.

Toinen synkkä asia on tämä kiinalainen pandemiaepidemia. Se leviää holtittomasti ja kuolleisuus on suurta. Tämän hetken arvio on, että noin kaksi prosenttia sairastuneista kuolee. Kalastaja Pentti Linkola toteaisi, että
väestön väheneminen on oikeansuuntainen mutta riittämätön. 

Oikea ihmissopulien lukumäärä maapallolle olisi luokkaa alle yksi miljardi. Tämä koronavirus tuskin aiheuttaa niin suurta katoa. Vaan eihän sitä koskaan tiedä.
Vasta on sen suhteen pintaa raapaistu ja tiedot taudin vakavuudesta ovat vielä riittämättömät.

Minulle tämä torstai oli musta. Tai pikemminkin loistava, kun voitin suunnistaessa kilpakaverini Niilon minuutilla suunnistusharjoituksissa. Tulokseni kuitenkin mitätöitiin, koska olin kiertänyt pohjoisen lenkin 4-5-6-7 väärässä järjestyksessä. Mutta ilmeisesti minun suuntani kiertää se lenkki oli vaativampi, joten olin moraalinen voittaja!



keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Takaisin metsä pauloihin


Eilisen lepopäivän jälkeen pääsi taas tositoimiin.

Raporttia rastiväleistä:
1-2-3-4: Ihan OK
4-5: Noi tummanvihreät on läpipääsemättömiä ja vaaleatkin hankalia edetä. M
inun reittiviivani alle jäi polku, sinne tähtäsin ja osuin, sekin väli siis OK.
5-6: OK
6-7: Tarkoitus oli mennä hieman vasemmalle vaaleaan kartan osaa. Mutta veri veti pusikkoihin. Se oli hidasta ja tuossa mutkittelun kohdalla en tiennyt oikein missä olen. Pari sataa metriä ennen rastia sain kiinni kartasta ja loppu olikin helppoa.

Rasteja en siis etsinyt, mutta pitkällä rastivälillä menetin kyllä rutosti aikaa.
Sateiden jälkeen hiekka oli kuivunut ja muuttunut jälleen todella raskaaksi juosta.

Mukana treenaamassa oli myös suunnistajia Sveitsistä. Ei ihan maajoukkuemiehiä, mutta kovaa kansainvälistä luokkaa. Heillä ei jalka painanut hiekkadyyneilläkään.

tiistai 28. tammikuuta 2020

Mantelipuut kukkivat



Olimme päättäneet lähteä ajelemaan maaseudulle tänään. Se sopi myös urheilijanuorukaiselle, paikat eivät kestä eikä kunto myöskään lenkille lähtöä.
Siis autolenkkiä lukuunottamatta.

Urheiluautomme tankki oli päässyt melko vajaaksi, joten suuntasin Skodillacin keulan ensimmäiselle huoltoasemalle moottoritien varrella. Siellä oli myös pesuasema autolle ja hetken harkitsin tulomatkan suolojen ja likaisuuden pesemistä pois auton katteesta. Mutta kun aika pian – ainakin universumin iän mittakaavassa – palaamme takaisin kotiin, niin jätin pesun tekemättä.

Aurinko paistoi ja lämpötila nousi hiljalleen aamun kymmenestä asteesta kohti kesäisiä lukemia. Ensimmäinen pysähdys tankkaamisen jälkeen tapahtui, kun näimme tien varressa roomalaisen pitkän kiviaidan. Pakko siitä oli ottaa kuva ja selvitellä, mikä se oikein oli. Aidan portissa oli tarra, jossa ilmoitettiin, että jos tästä tulet yli, niin golf-kentän vartijat hoitavat lopun. Se siitä Rooman valtakunnasta!

Saavuimme Murcian kaupunkiin. Se on alueen isoin kylä,
noin puoli miljoonaa asukasta, suurempi löytyy Valenciasta parin sadan kilometrin päästä. Emme menneet kaupunkiin, vaan ajoimme Murcian eteläpuolella olevalle vuorelle. Kipusimme kapeaa tietä puolen kilometrin korkeuteen. Erona alppien teille on se, että täällä ei ole rotkon reunalla kaiteita, mutta siellä täällä kasvaa sentään jotain männyn sukuista puuta. Onneksi liikenne oli vähäistä ja homma hoitui kieli keskellä suuta ja auto keskellä tietä.

Löysimme itsemme hienolta levähdysalueelta, josta oli muhkeat näköalat vuorelle, jonka nimi oli Cresta del Gallo. Melko jylhä kivimuodostelma. Vietimme siellä pikku pi
cnicin ja jatkoimme matkaa. Olin suunnitellut, että ajamme vuoren rinnettä eteenpäin, mutta se ei onnistunut, kun puomi esti kulun. Googlen kuvausryhmä oli kyllä päässyt eteenpäin!
Palasimme takaisin Murciaan ja laitakaupungin kujia pitkin löysimme tielle, jota pitkin suunnitelmamme mukaan piti ajaa kotiin. 

Karun alueen läpi kuljettuamme vuoren eteläpuolella oli taas kasvillisuutta. Tähän aikaan aloittelevat mantelipuut kukintaansa. Ne ovat todella kauniita, kun ne pääsevät täyteen kukkaan ja laajat tarhat punertavat silmän kantamattomiin. Täällä näimme hieman, miltä kuukauden päästä mantelilehdoissa näyttää.

Golf-kentän aita

Viikon takaisen myrskyn tuoma lumipeite

Murcia

Gallo

Mantelipuu



maanantai 27. tammikuuta 2020

Nyt on takki tyhjä!


Tänään oli oikein virallinen suunnistusharjoitus ajanottoineen.
Täällä on käytössä Sport-Ident leimaus. Se on huomattavasti parempi kuin meillä käytössä oleva Emit.

Eilinen painoi, joten etenin rauhallisesti karttaa lukien. Silti tuli kuutosella pieni pummi.
Eilisen kisan jälkeen Garmin ilmoitti palautumisajaksi 3 vrk. Nyt se paransi 3,5 vuorokauteen. 

Taidan pitää huomenna lepopäivän, vaikka silloinkin kyllä pääsisi suunnistamaan täällä!
Itse asiassa iltapäivällä normaalisuunnistukseen ja illalla yösuunnistukseen.
Asiasta yleensä perillä olevat tahot nimittäin kertovat, että levossa kunto paranee.
Tein niin periaatteessa koko viime vuoden – eikä kunto parantunut, päinvastoin.



sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Veni, vidi, vici!!!



Ote päiväkirjasta:
26.1.20, sunnuntai:

Ja jos nyt ensi alkuun täsmennetään: ikimuistettava sunnuntai.
Saattaa hyvinkin olla tämän elämän viimeinen kerta, kun meikäpoika nousee kansainvälisen suunnistuskilpailun keskimmäiselle podiumille – tai yleensäkään podiumille.

Enkä nyt tarkoita sitä, että ihmiskunta tuhoutuisi tähän kiinalaiseen epidemiaan pikaisesti, vaan sitä, että urheilijan lahjani eivät
vaan riitä!

Kisa käytiin noin sadan kilometrin päässä Torreviejasta, mutta onneksi meillä oli kimppakuljetus ja matka joutui hienossa ilmassa ja maisemissa.
Pääsimme perille Aguilasin kaupungin satamaan. Parkki oli aivan kilpailukeskuksen kupeessa. Tää
llä ei ole etukäteen ilmoitettuja lähtöaikoja, vaan lähtöön saa mennä annetussa aikaikkunassa, kun on valmis kisaan.

Pikkuisen venyttelin ja hölkkäsin itseni lämpimäksi muutaman sadan metrin päässä olevalle lähtöpaikalle.
Kartan saatuani vilkaisin sitä ja totesin, että ykkönen on suoraan eteenpäin näkyvissä olevan korkean mäen toisella puolella.

Hapoilla olin jo pahasti ykkösen rastivälin puolivälissä, kun olin kiivennyt noin sata porrasta kohti taivasta. Maalissa totesin, että olisi pitänyt K-pisteestä lähteä heti oikealle tai vasemmalle - jälkiviisaus on kaikkien viisausten äiti!

Reittiviiva punastuu pahasti aina portaiden kohdalla (vihreä väri tarkoittaa juoksua, kellertävä kävelyä ja punainen konttausta) sekä alas että ylös mentäessä. Vasta seiskalla tuli ensimmäinen pahempi töppi, kun rastiympyrässä menin väärään lokeroon. Töppi noin 30 sekuntia – mutta sprintissä se on ikuisuus!

8-9-10 rastit selvisin ehjin nahoin, kasirastilla siirryin jopa kisan johtoon. Mutta sitten olivat maitohapot löytäneet tiensä korvien väliin ja seuraavalla välillä olin sekaisin kuin seinäkello. Virhe maksoi lähes kaksi minuuttia ja pannuun otti rajusti.

Ryhdistäydyin ja jatkoin matkaani maalialueelle ja rastin 12 kautta loppukiekalle. Rastille 13 mennessä nousin kapeaa katua liian ylös ja taas meni pasmat sekaisin. Puolentoista minuutin pummi.

Sitten alkoi helpottaa, loppu pummeitta ja reittiviivan väri oikeanlainen.
Rastilla 19 olin kokonaisajassa kolmantena. Kaksi edellä ollutta jatkoivat vauhdilla matkaansa sieltä kohti rastia 12 ja pummasivat siinä noin 30 sekkaa.

Minä menin heittämällä keulille!!!
On se kiva voittaa kansainvälinen suunnistuskisa. Ja vielä mukavampaa, kun siellä oli mukana myös näitä 65-sarjalaisia poikasia...



lauantai 25. tammikuuta 2020

Tarjousten perässä


Taivas oli pilvessä ja me otimme rauhallisesti.

Kävimme sentään ostoksilla Carrefourissa.
Se on paikallinen Citymarket, tavaraa on paljon ja runsaasti tarjouksia.
Minä ostin uutta maratonohjelmaani tukemaan tarjouskaljaa.
Oheisen mainostaulun mukaan kaksi pakettia eli 56 tölkkiä maksaa € 19,12. Laskussa hinta oli kuitenkin 50 senttiä halvempi.

Harjoitusohjelman mukaan annos kestäisi kaksi viikkoa. Saattaa olla, ettei kestä. Kun ensimmäinen vaimoni on myös aika perso oluelle, ainakin lämpimillä säillä. Tosin en usko, että näin ihan alkuun noudatan kirjaimellisesti ohjelmaa. Saatan kyllä lisätä lääkärin määräämää annostusta yhdellä.



perjantai 24. tammikuuta 2020

Maratonharjoitteluni menee uusiksi!


Vihdoinkin olen löytänyt tien, jonka avulla parannan maratonennätystäni.

Luin jutun Aftonbladetista, siinä kerrottiin miten Ruotsin tämän hetken paras maratoonari David Nilsson harjoittelee. Hän tähtää Ruotsin maratonennätyksen rikkomiseen, joka on 2.10.09 ja hänen omissa nimissään.

En nyt puutu muuten hänen harjoitusohjelmaansa, mutta yhden asian aion kopioida häneltä. Harjoittelukaudellaan hän juo illassa neljä olutta. Ennen kilpailua hän nostaa annoksen viiteen. Toki hän totesi haastattelussa, että kyllä hänelle tulee joskus ihan nollan oluen iltojakin.

Lääkäri on minulle määrännyt kaksi olutta päivässä. Tästä lähtien tehostan sekä treeniä että oluen juontia. Lisään sen ensi alkuun neljään olueeseen. Jos sillä ei tule toivottuja tuloksia, siirryn viiteen.

torstai 23. tammikuuta 2020

Alonsojen ajokulttuuria opiskelemassa


Olen nyt kuutisen viikkoa saanut seurata espanjalaista ajokulttuuria. Mitään shokeeraavaa ei ole tullut vastaan, kun olen Italiassa ajellut työni puolesta runsaasti ja myös täällä Espanjassa lomamatkoilla.

Se silmiinpistävin asia on lukuisat liikenneympyrät. Suurimmassa osassa niistä kulkee kaksi ajokaistaa. Tällainen luterilainen ajaa sitä ulommaista kaistaa.
Ruuhka-aikoina molemmat kaistat ovat täynnä autoja ja sisimmältäkin kaistalta jatketaan surutta pääväylän suuntaan. Eivätkä kaikki edes näytä vilkkua poistuessaan ympyrästä. Ihmeen vähän pelti siellä kolisee. 

Pikku hiljaa olen löytänyt katolisen minäni ja jos liikennettä on vähän, nuolen liikenneympyränkaistoja leikkaamalla. Ympyrässä on aina nopeusrajoitus 40 km/h. Mutta oikaisemalla pystyy pitämään huomattavasti korkeampaa nopeutta.

Kaupunkialueella on ainakin täällä Torreviejassa 40 km/h rajoitus. Sitä rikotaan surutta. Sellaisilla kaduilla, joilla on etuajo-oikeus, nopeudet nousevat helposti
jopa tuplaksi. Rannan suuntaiset kadut ovat yleensä etuajo-oikeutettuja. Kun nousee rannasta meidän asunnolle, niin jokaisessa risteyksessä on pakollinen pysähtymismerkki.
Välimeren maissa se tarkoittaa, että on osoitettava erityistä varovaisuutta, mutta kukaan ei tietenkään pysähdy Stop-merkin edessä. Paitsi jotkut ulkomaalaiset.

Myös täällä on peltipoliiseja. Niistä jokaisesta on selkeät ennakkomerkit. Jopa espanjalaiset pudottavat nopeuttaan näillä kohdilla. Ja yllättäen paljon alle sallitun nopeuden.
Muutenhan täällä ajetaan reipasta ylinopeutta. Kun olen tottunut pitämään vauhtia, joka on noin kympin yli sallitun, niin täällä sillä tyylillä jää auttamatta jalkoihin!

Hiukan on oma ajotyylini muuttunut näiden viikkojen aikana. Paluu Skandinaviaan tulee olemaan taas luterilaisuuden opettelua.

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Matkailu avartaa


Vaikka olenkin kirjoittanut muusta kuin juoksusta, niin sitäkin olen harrastanut.
Tänään juoksin itselleni kovavauhtisen lenkin – monelle muulle se olisi hidasta taaperrusta.
Mutta akillesvamman jälkeen tämä oli paras lenkkini vuoteen. 

Juoksin kuusi kilometriä hieman alle kuuden ja puolen minuutin km-vauhtia. Jopa Garminin sykemittari ihasteli vauhtia ja kertoi löytäneensä uuden anaerobisen kynnysarvon.

Ensi viikolla täällä alkaa ruotsalaisten suunnistusleiri ja viikkoon saisi neljä treeniä ja kisat päälle. Aloitan sen jo sunnuntaina, kun lähden parin suomalaisen karpaasin kanssa kisaamaan sadan kilometrin päähän ihan oikeisiin kilpailuihin. Nyt sinne on huomattavasti hauskempi lähteä, kun kunto on nousussa ja akilles terve.

Illalla sitten räpelsin tietokonetta ja varasin meille matkan ensi talveksi Teneriffaan, Playa de las Americakseen. Tuttuun kohteeseen ja tuttuun hotelliinkin. Eipä tule sitten kiusausta lähteä autoilemaan tänne manner-Espanjaan ensi vuonna. Sanoin jo heti autoilun jälkeen, että tämä oli sitten viimeinen kerta, kun ajan omalla – tai kenenkään muunkaan – autolla Espanjaan. 

Aurinkomatkat ilahdutti meitä
varauksen jälkeen tällaisella viestillä:



tiistai 21. tammikuuta 2020

Kaupassa törkeen kallista...


Kävimme eilen viikonlopun jälkeen kaupassa. Täällä kaupat ovat sunnuntaisin kiinni ja myös lukemattomien arkipäiville osuvien juhlapäivien ajan. Katoliset kun panevat tehtaat kiinni kaikenlaisten paikallispyhimysten kunniaksi.

Joten laskumme oli normaalia suurempi, kun pari kauppapäivää oli jäänyt väliin.
Laitan käännöksen laskusta, jotta muutkin kuin espanjankieliset voivat nauttia ostoksistamme:

- Amstel olut, 18 tölkkiä 6,84
- vesipullo, 8 l 0,73
- pussi tiramisukeksejä 1,49
- valtavan iso leipä 1,15
- porkkanapussi 0,59
- pun. vermutti, 1 litra 2,15
- Valencia valkoviini 2,29
- Blancauvas valkov. 1,65
- käsivoide 1,25
- 4 porsaankyljystä 2,88
- 4 suklaamoussea 0,71
- goudajuusto, vanha 2,00
- goudajuusto, nuori 1,70
- jalkavoide 1,70
- kiivi, ykköslaatu 1,61
- banaanit 1,12
- avogado 0,92
Yhteensä € 30,78

Kyllähän nämä rasvaiset hinnat rassaavat eläkeläisen kukkaroa!
Varsinkin nuo alkoholipitoisten juomien hinnat ovat pilvissä.
Ostoksissa mukana myös kahden päivän ruuat, possut laitettiin uuniin hautumaan ja perunoita oli jo jääkaapissa.


maanantai 20. tammikuuta 2020

Myrskyn tuhoja tutkimassa


Tänään aamulla ja päivällä satoi edelleen vettä. Joten en lähtenyt aamuvarhain rantaan katsomaan tilannetta.

Puolen päivän jälkeen pääsimme sitten liikenteeseen ja katsomaan millaista rannassa oli. Hiukan oli puita kaatunut, mutta muuten näytti kovin rauhalliselta. Kunnes pääsimme rannassa kulkevalle kävelytielle. Se on päällystetty hienoilla keraamisilla laatoilla, siellä olen useimmat aamulenkkini juossut.

Tänään se oli kivien, saven ja kaikenlaisen kasvillisuuden peittämä. Parhaimmillaan kahdeksanmetriset aallot olivat yöllä heittäneet kiviä noin kaksi metriä merenpinnan yläpuolella olevalle kulkuväylälle. Aivan käsittämätön voima merellä on, kun se sille päälle sattuu.

Laitan liitteeksi muutaman kuvan tuhon jäljistä! Sanoin tätä ei oikein voi kuvata. 46-numeroinen lenkkitossuni on yhdessä kuvassa antamassa mittakaavaa.





Myrskyn kourissa


Tänne Espanjaan on luvattu melkoista myrskyä täksi sunnuntaiksi ja huomiseksi. Varoituksia on annettu sekä tuulesta, sateesta että aallokosta.
Lähdin pitkälle lenkille heti aamusta. Tein pisimmän juoksulenkin vuoteen, peräti 11 kilometriä.

Myrskyn tulo viivästyi, kävin vielä auringon laskiessa rannassa. Siellä oli melkein tyyntä. Mutta koillisesta oli kyllä tulossa raskaita pilviä.

Myöhemmin illalla alkoi sitten sataa, tuulla ja ukkostaa. Etsimme käsiimme kynttilän ja tulitikut, luottamus täkäläiseen infrastruktuuriin ei ole vielä kovin vahva
ja valot olivat illan mittaan välkähdelleet useasti.

Tuuli vinkui nurkissa, mutta tänne sisälle ei mitään erikoisempaa kuulunut. Unikin tuli herkästi ja maanantaiaamu valkeni jo melko tyynenä. Sadekin oli loppunut, toistaiseksi.
Sisämaassa yli 500 metrin ko
rkeudessa oli tullut reippaasti lunta ja siellä aika lähellä Alicantea oli teitä, joille ei saanut mennä ilman ketjuja tai talvirenkaita.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Presidenttipeliä


Suomen SETA:n 80-luvun alun puheenjohtaja Tarja Halonen on aloittanut vuoden -24 presidenttipelin. Tarkoitan siis tätä Halosta, joka istui linnassa vuodet 2000-2012 ennen Sauli Niinistöä.

Hän ei tiettävästi aio itse asettua ehdolle, vaan puolustaa toista setalaista Pekka Haavistoa, joka kyllä aikoo ehdolle vaaleissa. Itse asiassa, kun kukaan muu ei ollut vielä tyrkyllä siihen virkaan, niin Pekka Haavistolla on ollut sekalaisissa gallupeissa johtoasema seuraavaksi presidentiksi. Se olisikin maaillman kahdeksas ihme, jos luterilaisen valtion presidentiksi valittaisiin umpihomo.

Mutta asetelma on muuttumassa. Umpihetero Timo Soini, ent. SMP, ent. Persu, nyk.
Sininen, avautui puolen vuoden hiljaiselon jälkeen ja kertoi, että jos hänen taakseen asettuu laaja kansanliike ja pyytää häntä ehdokkaaksi, niin hän jopa saattaisi suostua.
Kukaan ei epäile hänen kieltäytymistään, mutta mahdollisuudet läpimenoon ovat mitättömät.

Gallupien suurimmalla puolueella persuilla ei liene sellaista ehdokasta, joka tulisi valituksi, joten unohdan sen.

Kakkosena
gallupissa keikkuu kokoomus. Alexander Stubb olisi ollut varteenotettava ehdokas ennen pääministeriyttään. Nyt siellä on kenttä avoin – yhtään kunnon ehdokasta ei ole näköpiirissä. Niinistö on syönyt ne kaikki.

Maalaisliitto on tyrinyt jo niin pitkään, että sieltä ei Suomeen presidenttiä saada. Olli Rehnillä olisi kyllä kykyä, mutta ei kai me enää kepulaista valita maan johtoon.

Sossuilla on ongelmana se, että kannattajakunta on niin vanhaa, että ne kaikki saattavat kuolla ennen -24 vaaleja.
Eero Heinäluoma uskoo, että hänellä olisi tehtävään kykyjä. Mutta kun miehellä on vain yksi ääni, niin se tyssää siihen.
Erkki Liikanen on varmasti halukas ja kyvykäs. Mutta viitsiikö hän riskeerata uransa mahdollisella epäonnistumisella.

Joten Jutta Urpilainen tulee olemaan heidän ehdokkaansa.
Ja porvarinaisten äänillä seuraava presidentti, sossujen äänillä kun pressaa ei tehdä!

perjantai 17. tammikuuta 2020

Suuriruhtinaskunta


Venäjän suuriruhtinaskunnan tsaari Vladimir Ensimmäinen Putin haluaa pitää maansa muodollisesti perustuslaillisena tasavaltana.
Vahvistaakseen sitä tsaari piti puheen, jossa kertoi miten hän johtaa maata
an tulevaisuudessa.

Hän kirjoittaa uuden perustuslain Venäjän Suuriruhtinaskunnalle. Sen mukaan
johdossa on kansan valitsema duuma, se saa valita perustuslain mukaan tsaarikseen Vladimir Ensimmäisen Putinin ja presidentiksi sekä pääministeriksi ihan kenet duuma haluaa. 

Perustuslakiin tulee kohta, jonka mukaan Putin toimii tsaarina mahdolliseen kuolemaansa saakka. Sen jälkeen hän nauttii ikuista suojaa syytteitä vastaan, joita ilkeämieliset ja länsivaltojen manipuloimat toisinajattelijat saattaisivat esittää. Samaa suojaa nauttii tsaari
n suku ja lähipiiri.

Ruhtinaskunnassa järjestetään
tulevaisuudessakin vapaita vaaleja. Tsaari nimeä itse kaikki ehdokkaat ja toimii myös ääntenlaskijana. 

Suuriruhtinaskunta tukee rauhan ylläpitämistä maapallolla. Rauhan turvaamiseksi tsaari kehittää puolustusvoimiaan ylivoimaisiksi kaikkia hyökkäysintoisia länsi- ja itämaita vastaan. Tarpeen tullen hän voi päättää puolustussodan aloittamisesta kaikkialla maapallolla ja tarvittaessa myös muilla planeetoilla.

Suuriruhtinaskunnan tutkimustyö tullaan valjastamaan sen eteen, että tsaari voisi saavuttaa kuolemattomuuden. Vaihto-osia on jo rakennettu ja testattu. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä uskotaan, että projekti kuolemattomasta tsaarista valmistuu. Jollei valmistu, tutkijoiden käy huonosti – todella huonosti.

Kuten kaikki ymmärtävät, tämä on pakina, ei mikään varma ennuste. Todennäköisyys toteutumiselle on noin 96 prosenttia.

torstai 16. tammikuuta 2020

Linturetki


Tänään teimme linturetken San Pedron luonnonpuistoon. Se on suola-altaiden kupeessa Välimeren rannalla noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Torreviejasta.

Antakaamme kuvien puhua puolestaan!

Flamingo, joku lokki, suokukko, pitkäjalka, etelän harmaalokki, välimerenlokki, kaupunki jäänyt meren alle, kevätkukkia ja Torreviejan kaupunki (osa hyviä arvauksia):











keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Uusinta!


Sen verran pahasti sunnuntainen suunnistusharjoitus otti luonnon päälle, että tänään menin uudestaan samoille seuduille kartan ja kompassin kanssa.

Sain jopa Ullan mukaani, kun kehuin kilpailukeskuksen ympäristöä. Se on luonnonpuistoa ja sinne on rakennettu virki
stysalue. Siellä on runsaasti pöytiä istuimineen sekä vesialtaita ja muuta mukavaa lapsiperheiden käyttöön. Näin talvella siellä oli runsaasti koiran ulkoiluttajia ja työmiehiä rakentamassa uutta ja parantelemassa vanhoja rakenteita.

Jätin Ullan viettämään aurinkoista ja lämmintä päivää ja lähdin itse hikoilemaan metsään.
Lähtö tapahtui ihan maalin lounaispuolelta. Laitoin kellon käymään ja ensimmäiseksi sain kavuta jyrkän rinteen varsinaiselle lähtöpaikalle.
Suunnistus oli paljon helpompaa nyt kun olin jo kertaalleen reitin kiertänyt. Silti pieniä hapuiluja tuli, mutta virheet varmaan jäivät minuutin luokkaan.

Vertasin aikaani kaksi viikkoa sitten pidetyn kilpailun tuloksiin. Olisin hävinnyt voittajalle Miettisen Kakelle kuutisen minuuttia, vaikka tunsin reitin. Sijoitukseni olisi kisassa ollut kolmas, osanottajia sarjassa oli seitsemän – siis minä olin nyt kahdeksas.
Voittaja on Suomen rankissa sijalla kolmenkymmenen parhaan joukossa, joten ihme ei häviöni ollut.

Matkalla pysähdyin ottamaan kuvan keskellä ei mitään olleesta vanhasta linnasta. Nyt se hylätty ja asumaton, mutta kaipa sillä joskus on ollut asukkaitakin.



Linna keskellä aavikkoa!

Päivän reitti:


tiistai 14. tammikuuta 2020

Vaikeaa on!


Toista kuukautta on jo oltu reissussa ja tähän vieraissa nukkumiseen alkaa jo tottua. 

Ainoa joka ei totu, on nieleminen. Vanhemmiten on nielu alkanut pykiä. Normaali ruoka ja juomat menevät kyllä kurkusta alas ihan ongelmitta. Mutta käytän sellaisia Omega3-pillereitä, jotka ovat kooltaan aika isoja, niin ne teettävät töitä.

Kotona juon
aamulla ensin lasillisen kylmää vettä ja sen jälkeen toisen kanssa otan nämä pillerit. Reissussa unohtuu se ensimmäinen lasillinen aamulla. Illalla kyllä menee yksi jo toinenkin sujuvasti! 

Pilleri jää siten aika usein kiinni ruokatorveen eikä mene eteenpäin edes litralla vettä. Sitten otan jugurttipurkin, lisään siihen mysliä ja tämän coctailin kanssa houkuttelen nielun toimimaan. Toistaiseksi olen onnistunut. Mutta kun ikää kertyy ja toiminnot hidastuvat, niin saattaa olla, että ruokatorvi tukkeutuu lopullisesti. Sitten saatan päästä ihannepainoon varsin nopeasti! Eli jos blogikirjoittaminen loppuu yhtäkkiä, niin elintoiminnot ovat myös loppuneet.

Eihän se ruuan alasmeno niin kauheasti murehduta. Mutta jos lääkärin määräämä joka päiväinen olutannokseni ei laskeudu oikeaan paikkaan, niin sitten on vitsit vähissä. Vaikka ei tämä elämä nykyään niin hirveän hauskaa ole muutenkaan.

Toista se oli silloin, kun Suomessa hallitsi Kekkonen ja Neuvostoliitossa Brezhnev!
Oli edes Kekkosvitsit.
Eihän tuosta Niinistöstä kukaan jaksa mitään vitsiä vääntää. Ei, vaikka kannatusprosentit ovat samaa luokkaa kuin Brezhnevillä, siellä 96 prosentin tietämissä.

maanantai 13. tammikuuta 2020

Kuutamolla


Katsoin eilen illalla netistä joitain kuvia täysikuusta. Kävin illalla tarkistamassa talomme kattotasanteelta, miltä se näyttää täältä. Ei näyttänyt miltään, vaikka auringonlaskusta oli jo vierähtänyt kolmisen tuntia. Kuu oli hävinnyt!

Heräsin aikaisin aamulla ja päätin ennen aamukahvia käydä parvekkeella katsomassa, joko se kuu on tullut näkyviin. Hiukan olin huolestunut, jospa ilmaston lämpeneminen olisi ajanut sen jonkun paremman planeetan kiertoradalle!

Siellähän se möllötti vielä aika korkealla, kun auringonnousuun oli aikaa puolitoista tuntia.
Hain kameran ja otin siitä muutaman kuvan. Ilma oli hyvä kuvaamiseen, kylmä yö oli poistanut kosteuden ilmakehästä. Tähtien katsojat sanoisivat, että oli hyvä keli kaukaistenkin kohteiden havannointiin.

Alla malliksi yksi kuva käsivaralla otettuna. Kamera on hyvä, paljon parempi kuin kuvaaja.



sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Täydellinen katastrofi


Lähdin aamulla suunnistamaan.

Siellä oli kova joukko suomalaisia urhoja ja yksi hehkeä neito kiertämässä parin viikon takaisen suunnistuskilpailun rataa. Rasteilla ei ollut rastilippuja, mutta puissa roikkui pari värillistä nauhaa kertomassa, että olet oikeassa paikassa.

Kolme ensimmäistä rastia löytyivät ihan suosiolla, vaikka kakkosella lähdin polulta liian aikaisin etsimään rastia.
Kun lähestyin nelosrastia menin väärää
isoa notkoa alas. 
Tulin aukealle paikalle ja uskoin olevani rastin lounaispuolella. Kompassi näytti siten ihan väärään suuntaan ja pyörin ympyrää kunnes paikalle tuli seurueemme neito. 
Kysyin häneltä voisiko hän ystävällisesti kertoa, missä olemme. Hän kertoi, mutta kertoi kyllä väärän paikan!

Aikani pyörittyäni sain uskon siitä missä olen ja otin suunnan neloselle.
Sieltä palasin äskeiselle pyörähtelypaikalle ja kävin hakemassa rastit 5, 6, 7 ja 8.
Ysiäkin pyörähtelin, mutta kaksi seuraavaa rastia löysin ihmeen hyvin.
Matkalla rastille 12 menetin taas otteeni täydellisesti. 

Ilmeisesti sitä kompassia saisi hiukan useammin vilkaista, kun en näköjään enää osaa suunnistaa karttaa lukemalla.

Muu porukka odotti minua tiellä rastin 13 jälkeen ja lopetin homman siihen.
Olin nöyryytetty mutten nöyrä. Lisäksi hieman harmistunut, vaikka olisi tunteelleni suomenkielessä parempikin sana.



lauantai 11. tammikuuta 2020

Lentäminen on hengenvaarallista


Iranilaiset ystävämme pudottivat pari päivää sitten venäläisellä torjuntaohjuksella ukrainalaisen matkustajakoneen, joka oli valmistettu Amerikassa. 

Vaikka koneessa oli transponderi päällä, niin sitä Iranin puolustajat eivät havainneet. Sormi oli herkässä liipasimella, kun olivat itse neljä tuntia aikaisemmin lähettäneet ohjuspommeja amerikkalaisten tukikohtaan Irakissa. 

Aluksi rättipäät kielsivät jyrkästi, että heillä olisi ollut mitään asiaa koneen tuhoutumiseen.
Mutta kaikki tosiasiat ja havainnot todistivat, että koneeseen oli iskeytynyt ohjus, niin tänään sieltä tuli ilmoitus, että he olivat vahingossa ampuneet matkustajakoneen alas. Vajaat kaksisataa ihmistä kuoli, rauha heidän muistolleen.

Iranin päämies on soittanut Ukrainan presidentille ja pyytänyt tapahtumaa anteeksi. Ja ilmoittanut, että syylliset saavat ansaitsemansa rangaistuksen.
Islamilaisessa maailmassa se kait tarkoittaa sitä, että ampuja saa kuolemanrangaistuksen ja taivaaseen päästyään kolmekymmentä neitsyttä seurakseen.

Hyvä niin. Eniten ihmetyttää, että pari viime päivää Trump on ollut ihan hiljaa. Onko hänestä tullut diplomaatti ja valtiomies yhdessä yössä.
Vai onko hän pakkopaidassa
tai sairaalassa hoidettavana keuhkokuumeesta – tämä lienee todennäköisempää kuin muuntuminen yhdessä yössä valtiomieheksi.

perjantai 10. tammikuuta 2020

Markkinahumussa


Olimme suunnitelleet menevämme Torreviejan perjantaimarkkinoille tänään. Ulla kuitenkin ilmoitti olevansa väsynyt – suomeksi laiska. Tai sitten eilinen päivä ja matka Santa Polaan ja Alicanten naapuriin rasitti vielä.

Yhdessä olisimme menneet
markkinoille autolla, koska matkaa on jalkaisin yli kaksi kilometriä. Mutta lähdin tekemään aamukävelyäni ja suuntasin sen Välimeren rannan asemasta markkinoille. Kolmen vuoden takaisesta paikka oli vaihtunut avaraan asvaltoituun kenttään moottoritien lähellä. Kävelymatka sinne kulki hiukan rapistuneen asuntoalueen ja sen jälkeen liikealueen läpi. Viimeksimainitulla oli autoliikkeitä ja -korjaamoja, keskusvarastoja ja sen tapaista toimintaa.

Markkina-alue oli hehtaarien laajuinen ja hyvin väljästi oli putiikit sinne sijoitettu.
Samat myyjät kojuineen kiertävät tämän alueen muissa kaupungeissa viikko-ohjelmiensa mukaisesti. Ei tullut sellaista normaalia tunnetta kuin näillä basaareilla yleensä. Niillä, joissa tungos on valtava ja koko ajan on sellainen tunne, että tummaihoisen poikalapsen käsi hamuaa lompakkoani.

Tavaraa oli paljon ja ostajiakin kohtuullisesti. Useimmilla oli mukanaan vedettävä kaksipyöräinen laukku ja kyllä niissä ostoksia näkyi. Itse en ryhtynyt tekemään kauppaa, hyvin riitti kun silmäilin tavaraa ja ostajia.

Iltapäivällä kävimme
kauppareissulla. Samalla matkalla söimme lounaan Mercadonan vieressä olevassa Pato Pekin-nimisessä kiinalaisessa ravintolassa. Kahdeksalla eurolla sai oikein hyvää ruokaa ja runsaasti. Hintaan sisältyi tuoppi olutta tai puoli kannua viiniä. Olimme täällä käyneet reissullamme kolme vuotta sitten ja muistimme, että paikka oli käymisen arvoinen. Ja palvelu ystävällistä. Varmasti käymme paikassa vielä useasti.

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Kolmas maailmansota vältetty?


Tämä vähälahjaisen teini-ikäisen poikalapsen oloinen Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump yritti saada aloitetuksi kolmannen maailmansodan. Hän posautti taivaan tuuliin iranilaisen sotilaskomentaja Suleimanin ohjusiskulla.

Suleimani oli terroristi ja ansaitsi tulla ammutuksi, ei siinä mitään. Mutta Trump olisi voinut järjestää homman hiukan toisella tavalla.
Nyt Iran kosti terroristin kuoleman ampumalla kasan ohjuksia amerikkalaisten tukikohtiin
Irakissa. Ilmeisesti ne oli ohjattu tarkoituksella sellaisiin kohteisiin, että kuolonuhreja ei tullut, vaikka iranilaiset kertoivat alaisilleen, että 80 amerikkalaissotilasta oli saanut surmansa.

 Tällä ohjusi
skulla iranilaiset säilyttivät kasvonsa ja kun kukaan ei kuollut, myös Trump saattaa jättää iskun kostamatta. Toivotaan ainakin niin.

Jos sotatoimet eivät saa jatkoa, niin valitettavasti Trump saa jatko
a, toisen kauden USA:n presidenttinä. Amerikkalaiset keskimäärin ovat yhtä tyhmiä ja valistumattomia kuin heidän nykyinen presidenttinsä. He äänestävät selvällä äänierolla Trumpin jatkokaudelle.

Johan Jörn Donner sanoi 60-luvulla, että Amerikassa asustaa tyhmänpulskea, uhoava kansakunta. Jos Donner olisi silloin tiennyt jotain
Trumpista, hänen lausuntonsa olisi ollut jotakin paljon pahempaa ja häpäisevämpää.

Pitäisi oikein pyytää Jörkalta uutta
mielipidettä amerikkalaisesta kansasta ja varsinkin heidän johtajastaan!

tiistai 7. tammikuuta 2020

Terveen paperit!


Tänään vaikuttaa siltä, että voin jättää hyvästit akillesjännevaivalleni. Huomenna olisi tullut täyteen yksitoista kuukautta sitä murhetta ja vaivaa. 
Vaikka olen luonteeltani ikuinen optimisti, niin välillä alkoi tuntua siltä, että jalastani ei enää koskaan tule kunnollista.
Eikö se yhdelle ihmiselle olisi riittävää, että jalkojen päällä oleva on hiukan hanttapuli ja hunsvotti – pitääkö vielä niitten jalkojen liittyen tähän epämääräisen
arveluttavaan seuraan.

Marraskuun ensimmäisenä keskiviikkona olin Suikkilassa StreetO-suunnistuksissa iltahämärissä. Töpeksin alussa lampun ja suunnistuksen kanssa. Siitä sisuuntuneena juoksin akillekseni kanssa aivan liian kovaa asvaltilla ja seuraavana aamuna olin pahasti yksijalkainen. Mutta parin päivän päästä jalka toimi paremmin kuin kertaakaan akillesvamman ilmentymisen jälkeen.

Sitten menin sisareni suosituksesta (pakotuksesta?) Kaarinaan fysioterapeutille. Fi
rmaan Relaxion Oy ja siellä yrityksen omistajan Samu Kaukorannan juttusille. Kerroin hänelle historiani – siis lähinnä juoksijana ja suunnistajana. 

Hän kuunteli ja sen jälkeen koputteli pohjetta ja jännettä ja lupasi tehdä parhaansa. Sain fascia-hoitoa, se on jotain sen tyyppistä, että tylsällä haravalla kaavitaan pohjelihasta sellaisella voimalla, johon vain hyvin treenattu kaveri pystyy. Sattui niin saatanasti, mutta en itkenyt. 
Homma toistettiin viikon päästä ja kolmannen kerran kahden viikon päästä. Silloin tosin uhrattiin enemmän aikaa selän hoitoon, sitä kun oli alkanut krampata niin, että pitkään istuminen tuotti tuskaa.

Sain Samulta ohjelman akilleksen ja pohjelihaksen kuntoutukseen. Sitä ole
n tehnyt erittäin säännöllisesti. Ja se on tuottanut tulosta.

Olen viime päivät tehnyt pitkää juoksulenkkiä, harrastanut intervallijuoksua ja välillä kävellyt.
Mitään kipuja en ole enää akilleksessa tuntenut. Ja pikku hiljaa alkaa kuntokin nousta.
Tänään väitän olevani terve!

Olen nyt yksitoista kuukautta tehnyt kaikennäköistä kuntutusta ja käynyt asiasta jopa ihan oikealla lääkärillä.
Voisin nyt antaa komean sulan Relaxion Oy:n hattuun ja todeta, että sieltä se parannus löytyi.

Mutta totuus on se, että sinnikäs ja päämäärätietoinen kuntoutus on tuottanut tulosta. Ehkä tämä viimeinen fascia-hoito ja täsmäjumppa pohkeen tervehdyttämiseksi olisi nopeuttanut heti alusta lähtien tehtynä parantumista. 

Mutta tämä nyt menee jo jälkiviisauden imelään piikkiin.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Tilastotiedettä Torreviejasta


Päivän pituus täällä Torreviejassa oli lyhimmillään 9 h 32 min. Siis silloin kun oli talvipäivän seisaus.
Tänään päivä on jo pidentynyt muutamalla minuutilla. Aurinko nousee klo 08.19 ja laskee klo 17.58. Ero Turun päivän pituuteen on yli kolme ja puoli tuntia.

Suurin ero on siinä, että täällä periaatteessa paistaa aurinko joka päivä. Olemme nyt olleet täällä kolme viikkoa. Sadetta ei ole vielä tullut pisaraakaan ja pilvisetkin päivät ovat harvassa. Lämpötilat iltapäivällä keikkuvat tammikuussa hiukan yli viidentoista asteen, joten mitään bikini-kelejä ei vielä ole. Paitsi niille, jotka menevät rantaan tuulensuojaan – he pärjäävät uikkareissa tammikuussakin. 

Käyn aamuisin juoksemassa. Silloin lämpötila on vielä kymmenen asteen tienoissa ja
käytän pitkähihaista paitaa. Lämminerioriit pärjäävät lyhyessäkin paidassa.

Torreviejan on varsin kansainvälinen kaupunki. Tuoreen asukastilaston mukaan kaupungissa oli kirjoilla 30.12.2019 kaikkiaan 86.347 henkilöä. Torreviejan asukkaista on espanjalaisia 49.892 eli 57,8 %. Miehiä asukkaista on 42.661 (49,4 %) ja naisia 43.686 (50,6 %). Torreviejassa on kaikkiaan 120 eri kansallisuutta.

Kärjen osalta jakautuivat Torreviejan vierasmaalaiset asukkaat seuraavasti (suluissa tilanne 1.1.2019): Britannia 4906 (4984), Venäjä 4136 (4063), Ukraina 3095 (2991), Marokko 2187 (2391)
ja Kolumbia 2033 (1470).

Kolumbialaisten määrän suuri kasvu selittynee maan sisäisillä ongelmilla. Heidän lienee helppo kotiutua Espanjaan, koska heidän kielensä on sama.

Suomalaisia oli täällä kirjoilla 578 (580), määrältään olimme sijalla seitsemäntoista vierasmaalaisten joukossa.