Terveen paperit!

Tänään vaikuttaa siltä, että voin jättää hyvästit akillesjännevaivalleni. Huomenna olisi tullut täyteen yksitoista kuukautta sitä murhetta ja vaivaa. 

Vaikka olen luonteeltani ikuinen optimisti, niin välillä alkoi tuntua siltä, että jalastani ei enää koskaan tule kunnollista.
Eikö se yhdelle ihmiselle olisi riittävää, että jalkojen päällä oleva on hiukan hanttapuli ja hunsvotti – pitääkö vielä niitten jalkojen liittyen tähän epämääräisen arveluttavaan seuraan.

Marraskuun ensimmäisenä keskiviikkona olin Suikkilassa StreetO-suunnistuksissa iltahämärissä. Töpeksin alussa lampun ja suunnistuksen kanssa. Siitä sisuuntuneena juoksin akillekseni kanssa aivan liian kovaa asvaltilla ja seuraavana aamuna olin pahasti yksijalkainen. Mutta parin päivän päästä jalka toimi paremmin kuin kertaakaan akillesvamman ilmentymisen jälkeen.

Sitten menin sisareni suosituksesta (pakotuksesta?) Kaarinaan fysioterapeutille. Firmaan Relaxion Oy ja siellä yrityksen omistajan Samu Kaukorannan juttusille. Kerroin hänelle historiani – siis lähinnä juoksijana ja suunnistajana. 

Hän kuunteli ja sen jälkeen koputteli pohjetta ja jännettä ja lupasi tehdä parhaansa. Sain fascia-hoitoa, se on jotain sen tyyppistä, että tylsällä haravalla kaavitaan pohjelihasta sellaisella voimalla, johon vain hyvin treenattu kaveri pystyy. Sattui niin saatanasti, mutta en itkenyt. 

Homma toistettiin viikon päästä ja kolmannen kerran kahden viikon päästä. Silloin tosin uhrattiin enemmän aikaa selän hoitoon, sitä kun oli alkanut krampata niin, että pitkään istuminen tuotti tuskaa.

Sain Samulta ohjelman akilleksen ja pohjelihaksen kuntoutukseen. Sitä olen tehnyt erittäin säännöllisesti. Ja se on tuottanut tulosta.

Olen viime päivät tehnyt pitkää juoksulenkkiä, harrastanut intervallijuoksua ja välillä kävellyt. Mitään kipuja en ole enää akilleksessa tuntenut. Ja pikku hiljaa alkaa kuntokin nousta.
Tänään väitän olevani terve!

Olen nyt yksitoista kuukautta tehnyt kaikennäköistä kuntutusta ja käynyt asiasta jopa ihan oikealla lääkärillä. Voisin nyt antaa komean sulan Relaxion Oy:n hattuun ja todeta, että sieltä se parannus löytyi.

Mutta totuus on se, että sinnikäs ja päämäärätietoinen kuntoutus on tuottanut tulosta. Ehkä tämä viimeinen fascia-hoito ja täsmäjumppa pohkeen tervehdyttämiseksi olisi nopeuttanut heti alusta lähtien tehtynä parantumista. 

Mutta tämä nyt menee jo jälkiviisauden imelään piikkiin.