Markkinahumussa

Olimme suunnitelleet menevämme Torreviejan perjantaimarkkinoille tänään. Ulla kuitenkin ilmoitti olevansa väsynyt – suomeksi laiska. Tai sitten eilinen päivä ja matka Santa Polaan ja Alicanten naapuriin rasitti vielä.

Yhdessä olisimme menneet markkinoille autolla, koska matkaa on jalkaisin yli kaksi kilometriä. Mutta lähdin tekemään aamukävelyäni ja suuntasin sen Välimeren rannan asemasta markkinoille. Kolmen vuoden takaisesta paikka oli vaihtunut avaraan asvaltoituun kenttään moottoritien lähellä. Kävelymatka sinne kulki hiukan rapistuneen asuntoalueen ja sen jälkeen liikealueen läpi. Viimeksimainitulla oli autoliikkeitä ja -korjaamoja, keskusvarastoja ja sen tapaista toimintaa.

Markkina-alue oli hehtaarien laajuinen ja hyvin väljästi oli putiikit sinne sijoitettu. Samat myyjät kojuineen kiertävät tämän alueen muissa kaupungeissa viikko-ohjelmiensa mukaisesti. Ei tullut sellaista normaalia tunnetta kuin näillä basaareilla yleensä. Niillä, joissa tungos on valtava ja koko ajan on sellainen tunne, että tummaihoisen poikalapsen käsi hamuaa lompakkoani.

Tavaraa oli paljon ja ostajiakin kohtuullisesti. Useimmilla oli mukanaan vedettävä kaksipyöräinen laukku ja kyllä niissä ostoksia näkyi. Itse en ryhtynyt tekemään kauppaa, hyvin riitti kun silmäilin tavaraa ja ostajia.

Iltapäivällä kävimme kauppareissulla. Samalla matkalla söimme lounaan Mercadonan vieressä olevassa Pato Pekin-nimisessä kiinalaisessa ravintolassa. Kahdeksalla eurolla sai oikein hyvää ruokaa ja runsaasti. Hintaan sisältyi tuoppi olutta tai puoli kannua viiniä. Olimme täällä käyneet reissullamme kolme vuotta sitten ja muistimme, että paikka oli käymisen arvoinen. Ja palvelu ystävällistä. Varmasti käymme paikassa vielä useasti.