Liisa ihmemaassa

Runsaat pari viikkoa on takana tätä Espanjan arkea ja juhlaa.
Ihmettelemistä on riittänyt.

Täällä Torreviejassa on sitten viime kerran vesijohtovesi muuttunut juomakelpoiseksi. Tosin me kyllä juomme pullovettä, sen verran elämä on opettanut, että Skandinavian ulkopuolella juotava vesi on pullotettua.

Kierrätys on täällä aivan lapsen kengissä. Millekään juomapullolle ei oli panttia, joten ne kaikki laitetaan roskiin. Lasipullot ja metallitölkit omaan jäteastiaansa. Kaikki muu siihen toiseen. 

Kysyin vuokranvälittäjältä minne laitetaan käytetyt paristot. Vastaus oli, että on kait jollakin liikkeellä keräysastioita niille. Siis: on kai! Eli kaikki paristot laitetaan poltettavien roskien joukkoon. On tämä niin ympäristöystävällistä ja ollaan sentään Euroopassa. 

Useimmat koirat kulkevat isäntiensä kanssa vapaina. Ilmeisesti ne kakkivat minne sattuvat – ainakin jalkakäytävät ovat runsaan ulosteen peittämät. Muiden roskien seassa.

On täällä paljon hyvääkin. Ruoka on halpaa. Ihmiset tervehtivät täällä toisiaan. Jos joku ei talomme käytävillä tervehdi, niin se on jonkun turistin lapsi. Kaikki muut sanovat ainakin holaa. Lausutaan ola!, paino jälkimmäisellä tavulla.

Mikroilmasto täällä Torreviejan suolajärvien katveessa on äärimmäisen terveellistä. Me Ullan kanssa olemme sairastaneet sen takia nyt kaksi viikkoa yskää ja nuhaa. Olé !!!

Tekstistä rivien välistä voi siis päätellä, että minkäänlaista koti-ikävää ei ole. Ja internet sauhuaa, kun tutkimme mahdollisuuksia viettää täällä ensi talvena kuusi kuukautta.
Internetistä tulikin mieleen, että kolme vuotta sitten netin toiminta oli todella heikkoa. Tänään se toimii täällä yhtä hyvin kuin Turun esikaupunkialueella.