Vaikeaa on!

Toista kuukautta on jo oltu reissussa ja tähän vieraissa nukkumiseen alkaa jo tottua. 

Ainoa joka ei totu, on nieleminen. Vanhemmiten on nielu alkanut pykiä. Normaali ruoka ja juomat menevät kyllä kurkusta alas ihan ongelmitta. Mutta käytän sellaisia Omega3-pillereitä, jotka ovat kooltaan aika isoja, niin ne teettävät töitä.

Kotona juon aamulla ensin lasillisen kylmää vettä ja sen jälkeen toisen kanssa otan nämä pillerit. Reissussa unohtuu se ensimmäinen lasillinen aamulla. Illalla kyllä menee yksi jo toinenkin sujuvasti! 

Pilleri jää siten aika usein kiinni ruokatorveen eikä mene eteenpäin edes litralla vettä. Sitten otan jugurttipurkin, lisään siihen mysliä ja tämän coctailin kanssa houkuttelen nielun toimimaan. Toistaiseksi olen onnistunut. Mutta kun ikää kertyy ja toiminnot hidastuvat, niin saattaa olla, että ruokatorvi tukkeutuu lopullisesti. Sitten saatan päästä ihannepainoon varsin nopeasti! Eli jos blogikirjoittaminen loppuu yhtäkkiä, niin elintoiminnot ovat myös loppuneet.

Eihän se ruuan alasmeno niin kauheasti murehduta. Mutta jos lääkärin määräämä joka päiväinen olutannokseni ei laskeudu oikeaan paikkaan, niin sitten on vitsit vähissä. Vaikka ei tämä elämä nykyään niin hirveän hauskaa ole muutenkaan.

Toista se oli silloin, kun Suomessa hallitsi Kekkonen ja Neuvostoliitossa Brezhnev!
Oli edes Kekkosvitsit.
Eihän tuosta Niinistöstä kukaan jaksa mitään vitsiä vääntää. Ei, vaikka kannatusprosentit ovat samaa luokkaa kuin Brezhnevillä, siellä 96 prosentin tietämissä.