50 v hääpäivä

Tänään vietimme 50-vuotishääpäivää ensimmäisen vaimoni kanssa.

Se piti viettämän pitkän kaavan mukaan, mutta hiukan se viettäminen meni päinvastoin kuin Strömsössä.

Varasimme kunnon sviitin Naantalin kylpylästä kahdeksi päiväksi. Torstai-iltana menin varamaan illallispöytää hotellin ravintolasta. Netin mukaan pöytää ei löytynyt.

Perjantaiaamuna turvauduin vanhanaikaiseen puhelimeen ja soitin hotelliin (yritin sitä jo edellisenä iltana, mutta kymmenen minuutin odotuksen jälkeen puheluun vastattiin ja kun sitä yritettiin siirtää Armonlaaksoon, niin puhelu katkesi).
Reception tarkisti tilanteen ja totesi, että pöytää ei ole vapaana kumpanakaan iltana. Peruutin huoneet ja hoidot. Tällä iällä syöminen on tärkeämpää jopa hääpäivänä kuin juominen ja muut oheistuotteet.

Vaikka olemme vaimon kanssa lähes holtittomia juhlijoita, niin tyydyimme perjantaina Burger King-ateriaan ja varasimme pöydän hääpäiväksi Brahen Kellariin.

Silloin 1960-luvulla kun viekottelin morsiantani lihan iloihin, tarjosin hänelle useampaan kertaan nautintoja Brahen Kellarissa. Silloin rahat eivät riittäneet illalliseen, mutta ampiaisia tuli nautittua useampaan kertaan.

Hääpäivän illallinen oli onnistunut. Ruoka oli hyvää eikä juomissakaan ollut moittimista.

Tarjoilijalle kerroimme tarinan ampiaisistamme. Hän totesi kuulleensa nimen ja kävi tarkistamassa olisiko meillä mahdollisuus nauttia sellainen myös tänä iltana.

Ei onnistunut, heiltä ei löytynyt banaanilikööriä!

Nautimme lammasta ja metsäkaurista - hyvää oli!

Hankin valmentajan!

Aloitin treenaamisen pari päivää sitten Garminin ohjelman mukaan.

Valmentaja oli maailmanluokan mies Greg McMillan ja tavoite juosta kymppi 55 minuuttiin.

Parin treenin jälkeen totesin, että sekä valmentaja että tavoite olivat liian kovia.
Nöyrästi etsin itselleni uuden valmentajan ja ohjelman.

Päädyin naisvalmentajaan, naisista on saatu hyviä kokemuksia Suomen tasavallan hallituksessa!

Uusi valmentajani on Amy Parkerson-Mitchel, varsin tunnettu ja tunnustettu valmentaja hänkin. Tavoite on nyt yksi tunti.

Tänään suoritin vertailulenkin, jonka perusteella ohjelmaa lähdetään kehittelemään. Se oli vain 9 minuutin pituinen ja jatkoin lenkkiä, kun ei 9 min pituisia treenejä ole lupa tehdä.

Ehkä palaute valmentajalle on hieman väärä, sillä syketiedot eivät olleet oikeat. Palautin tehdasasetukset Garminiin viikko sitten, kun se söi akkua jostain syystä. Se ongelma ratkesi, mutta unohdin parittaa sykevyön.
Olen sen jälkeen tehnyt pari lenkkiä sykevyön kanssa, mutta mittari on mitannut aika hyvin ranteesta. Nyt oli päällä pitkä aluspaita ja kello sen päällä.
Vertailulenkillä ei kellossa näy sykettä, mutta sen jälkeen aloitin uuden harjoitteen ja ihmettelin miksi syke on hurjissa lukemissa.

Epäilin jo, että nysse Korona tuli ja vei miehen. Jonkinasteisen ajattelun jälkeen päättelin, että parittelu on unohtunut. Se ei tietenkään näillä ikävuosilla ole mikään ihme.

Otin kellon ranteesta ja kas: syke katosi.
Pysähdyin ja paritin kellon ja sykevyön. Jo alkoi näkyä oikeansuuntainen syke.

Kyllä helpotti, taas tuli elonpäiviä lisää!

Amy päätti harjoittelusta kun oli tehnyt oheisen vertailulenkin!

Nyt seisoo

Älysormus Oura, joka ohjaa tekemisiäni jopa enemmän kuin vaimoni, sanoo, että istun aivan liian paljon.

Niinpä selasin nettiä – istuallani – ja löysin sieltä kotimaisen telineen, jota voi säätää portaattomasti. Se sijoitetaan työpöydälle ja läppäri laitetaan sen päälle. Netin selaaminen käy sen kanssa seisaallaan.

Ikuista elämää ei tämäkään vempain takaa, mutta saattaa lisätä terveitä päiviä ja siten edesauttaa pitkän tähtäimen suunnitelmaani: kuolla terveenä.

Verkkokaupasta tällainen löytyi ja kävin sen tänään hakemassa.

Tämä lienee yksi parhaista puusepänteollisuutemme tuoteideoista. Erikoistarjouksessa vanerin kilohinta oli kolmenkympin tietämillä.

Pääsin sitä tänään jo testaamaan. Toimii hyvin.
Mutta kyllä aina välillä ens’alkuun pitää lopettaa seisominen ja istahtaa tuolille hetkeksi.

Mutta eiköhän parin viikon harjoittelulla päästä samoihin lukemiin kuin lintukoirien parhaimmistoon kuuluva saksanseisoja.

Lihasnuija

Tällainen tavoitteellisesti harjoitteleva nuorukainen joutuu tekemään paljon myönnytyksiä harrastuksensa eteen.

Tilasin sunnuntaina Kärkkäisen verkkokaupasta lihasvasaran. Vielä kuukausi sitten olisin veikannut, että sitä laitetta käytetään teurastomolla lihan käsittelyyn. Tosin harvoin ja varovaisesti, koska kauppiaani myy minulle lihaa, jota ei ole mureutettu riiputtamalla eikä vasaroimalla.

Tänään tiedän, että tällä laitteella hierotaan lihaksia. Niitä lihoja, joita käytetään juostessa. Ei siis ruuaksi tarkoitettua lihaa – jollei ole kannibaali!

Eilen illalla laite oli noudettavissa postissa ja hetihän sitä piti kokeilla.

Tänään juostessa en vielä huomannut isompaa muutosta askeleen keveydessä. Enkä usko ihan pian pääseväni Lasse Virenin aikoihin kymppitonnilla.

Mutta yksi asia kyllä parani.
Minulla ei veri kierrä sen paremmin varpaissa kuin sormissa. Käsittelin jalkapohjia laitteen kanssa eilen ja uudelleen tänä aamuna. Ja huomasin eron. Veri kiertää ja jalkojen lämpötila on lähellä normaalin ihmisen lämpöjä.

Jos laite vaikuttaa samalla tavalla pohkeen ja reiden lihaksiin, kyllähän se kymppitonnin ennätys paranee ensi kesänä roimasti. 💪💪💪
Tai sitten ei…

Tällainen vempain!

Elektroniikka pelaa.
Miten sitä ennen mahdettiin pärjätä??? 😂

Night Rogaining Sprint

Pääsin taas suuren rakkauteni pariin eli roggaamaan.

Onneksi ensimmäinen vaimoni ei lue tätä - ensi lauantaina tulee nimittäin 50 vuotta täyteen auvoista avioliiton satamassa pörräämistä. Yllä oleva lause ei olisi ollut hyvä aloitus lauantaimatinealle!

Reittikuvassa on pääkartta, jossa on kaikki rastit. Sitä emme saaneet käteemme vaan neljä erillistä karttaa, joitten avulla piti suunnitella reitti. Aikaa oli 15 minuuttia suunnitteluun, eikä siinä ajassa saanut oikein mitään valmista.

Kiersin rasteja järjestyksessä Lähtökolmio-160-166-69-137-173-167-164-138-139-159-148-79-80-70-91-M.

Kaksi ensimmäistä rastia oli metsän siimeksessä. Rakastan myös metsää, mutta yön pimeydessä nykyisellä tasapainollani eteneminen on syvältä. Siksi pyrin tekemään suunnitelman siten, että pääsisin etenemään enimmäkseen teitä ja polkuja pitkin.

Tässä lajissa pisteet ratkaisevat. Niitä tulee rastinumeron viimeisen numeron mukaisesti - paitsi 0:aan päättyvästä saa kymmenen pistettä.

Sain kasaan 110 pistettä. Sarjassa pojat yli 65 v sillä pistemäärällä sijoittui kolmanneksi seitsemän urhoollisen karpaasin joukossa. Kakkoselle hävisin viisi pistettä, voittaja oli ylivoimainen.

Aikaa kului kahdeksan minuuttia alle sallitun kahden tunnin ja matkaa taittui 13,3 km.

Pakko olla tulokseen tyytyväinen, vaikka voitto olisi ollut se, joka sydäntä lämmittää.

Tässä reittini!

Tämä kartta oli pääkartta, se saimme käteemme 15 min ennen lähtöä.
Kääntöpuolella oli alla oleva kartta kolmesta alueesta.
Niiden sijainnit oli näytetty pääkartassa vihreällä katkoviivalla.
Siinä oli sitten ihmettelemistä kolmen asteen lämpötilassa kostealla
asvaltilla istuskellessa!

Joulukinkku?

Eilen aamulla kun heräsin, ihmettelin kun ulkoa tulvi valoa säleverhojen läpi.

Verhojen avaamisen jälkeen syy selvisi, maassa oli muutama sentti puhtaan valkeaa lunta.

Kun kävin hakemassa Turun Sanomat, niin sen välistä löytyi jokapäiväinen liite, Citymarkettien mainos.

Pitää ihmetellä miten paljon liikaa me maksamme ruuastamme, kun näillä kauppiailla on varaa mainostaa ruokaa ruhtinaallisesti. Kun oman käsitykseni mukaan ihmispoloinen joutuu hankkimaan ruokaa elääkseen ihan ilman mainoksiakin.

Tosin keittiön pöydän toiselta puolelta löydän vastauksen. Kun kysyn armon rouvalta, mitä kävisin ostamassa kaupasta, niin hän kaivaa esiin mainoksia. Kun totean, että eikö voitaisi ostaa omaan tarpeeseen eikä kauppiaan tarpeisiin, niin saan vastaukseksi halveksivan katseen.
Siis mainokset tekeväät ihmisestä uusavuttoman?

Nyt kun tuli moitittua talon rouva, niin voin samalla syyllistää itsenikin. 

Lukemani mainos kertoi kauppiaan myyvän parin kilon kinkkuja. Esitin hallituksen puheenjohtajalle, että ostetaan tällainen ja syödään viikonloppu sianlihaa.

Näin tehtiin ja vatsa kiittää.
Kaiken lisäsi kinkusta tuli pahuksen hyvänmakuinen!

YASSO 800

Tänään olisi pitänyt mennä suunnistamaan pimeään iltaan, mutta kun luvattiin sadetta illaksi, niin päätin tehdä juoksulenkin.

Suosikkiharjoitukseni on ollut vuosia Yasso 800 intervalli.

Juoksin kymmenen 800 metrin vetoa suhteellisen leppoisalla vauhdilla.
Palautus 200 metriä kävellen.

Näin se homma eteni:
Aika Pulssi
5.19 123
5.08 130
5.26 136
5.20 128
5.19 140
4.52 141
5.10 142
5.13 143
5.04 144
5.23 145
Keskiarvot 5.14/137

Kolme vuotta sitten juoksin vastaavan lenkin ja keskiarvot olivat silloin 4.43, syke 137.

Joten 30 sekuntia on aika huonontunut kolmessa vuodessa. Kymmenen sekuntia menee vanhenemisen piikkiin, kaksikymmentä akillesjänteen aiheuttamana.

Joten lisää lenkkejä ja lisää kovia lenkkejä, niin kyllä se siitä.

Siniset kohdat ovat kävelyä, punaiset juoksua.