Äänestämässä

Tuli tänään suoritettua kansalaisvelvollisuus, eli kävin antamassa ääneni.

Sen verran minussa on opportunistin vikaa, etten koskaan ole äänestänyt eduskuntavaaleissa ehdokasta, joka olisi tullut valituksi.

Neljä vuotta sitten meinasi jo käydä hassusti. Ehdokkaani Ville Valkonen sai niin paljon ääniä, että tuli ensimmäiselle varasijalle.

Ja kun kaimani Ilkka otti ja kuoli kesken kauden, niin Villestä tuli kansanedustaja.
Viime vaaleissa kuuluin Villen tukiryhmään ja kävin jopa jakamassa vaalimainoksia postilaatikoihin.

Annoin nytkin ääneni hänelle. Saattaapi käydä niin, että 50 vuotta kestänyt sarjani menee rikki ja ehdokkaani menee heittämällä läpi.

Suosittelen miestä – anna äänesi numerolle 196, Ville Valkoselle. Siis jos asut täällä Lounais-Suomen vaalipiirissä.

Ei mikään punainen - vaan valkoinen Valkonen.

Tänään maistui pitkä!!!

Tänään siis maistui pitkä!

Enkä siis puhu oluesta vaan juoksulenkistä.

Otin mukaan lenkille sen verran juotavaa, että olisin voinut juosta vaikka puolimaratonin.
Mutta jätin matkan viiteentoista, en sen takia etten olisi jaksanut, vaan sen takia, että polvet hiukan protestoivat. Eivät ole tottuneet ottamaan iskutusta vastaan tuntitolkulla ja lienee parempi nostaa matkaa ja tehoa hissukseen.

Tarkka matka oli 15,1 kilometriä – se oli pisin juoksulenkki puoleentoista vuoteen.
Koska vauhti oli hidasta, niin ajallisesti tämä oli pisin lenkki neljään vuoteen.
Olin asettanut lenkin tavoitevauhdiksi 8.45/km, joten siinä sai aina välillä ottaa kävelyaskelia ja pulssi pysyi alhaalla.

Viimeisen kilometrin juoksin hieman reippaammin, se meni alle kahdeksan minuutin km-vauhtia – ja ilman kävelyaskelia.

Valmentajani Garmin muutti harjoittelun tilani tuottavaksi – viimeiset viikot se laite on väittänyt, että olen ollut lähinnä rasittunut ja lisäksi minulta puuttuvat kokonaan anaerobiset treenit. Vaikka olen sille kertonut, että olen vanha mies enkä edes halua juosta sataa metriä kymmeneen sekuntiin!

Toinen valmentajani Oura on sen sijaan ollut hieman vaisu. Puoli vuotta vanhan sormuksen akku on viallinen ja laite sammuu omia aikojaan.

Kävin valmistajan kanssa kirjeenvaihtoa, lähetin noin kymmenen viestiä ja tein kaikki heidän vaatimansa toimenpiteet. Vasta kun vaihdoin diplomaattisen kielenkäytön karkeaan, sain vaihdettua intialaisen asianaisen eurooppalaiseen henkilöön. Hän ymmärsi lähettämäni rautalankamallit sormuksen toiminnasta, pyysi anteeksi minulle aiheutunutta vaivaa ja henkisiä kärsimyksiä ja ilmoitti, että uusi sormus lähtee minulle pikatoimituksena. 

DHL ilmoitti tänään, että saan sen viimeistään sunnuntaina.

Joten elämä hymyilee, jalat toimivat ja valmentajat ovat ladattuja!

Tummansininen väri merkitsee kävelyä.
Muut värit eri vauhtisia hölkkiä.
Oranssi väri jo juoksua, jolloin molemmat jalat ovat välillä yhtä aikaa ilmassa.

Kakolassa - pääsin pois!

Talven viimeinen Street Orienteering Kakolan kupeessa.

Vaikka siellä on käyty jo monta kertaa, niin aina vaan tulee töpättyä - tänään oikein pahemman kerran.

 

Alku meni hyvin: L-43-15-42-55-26-54. Tämä rasti oli rippikirkkoni edustalla, tuttu paikka siis.
Jatkokin meni vielä ihan mukavasti: 23-44-14-53, tällä rastilla piti jo huohottaa, tulin pitkät portaat ylös - kävellen. Silti pumppu hakkasi ylhäällä 158 kertaa minuutissa.

 

Se aiheutti pahan pummin, minun piti jatkaa rastille 56, mutta eksyin väärälle uralle ja seurasin ihan suunnistajan näköistä äijää - ei olisi pitänyt. Tein ihmeellisiä kuvioita, kunnes näin yhden nuoren rouvan kartta kädessä tekevän töitä rastilla. Kerroin hänelle, että vanhuuden höperönä tiedän olevani suunnistamassa, mutta en tiedä missä olen ja mikä rasti tämä on. Hän sanoi rastin olevan 32 ja sanoi, että tästä on hyvä jatkaa loppuelämää. Katse oli hieman sen näköinen, että kovin pitkä se ei tule minulla olemaan…

 

Tältä rastilta jatkoin suoraan etelään hyvää polkua pitkin. Vasta kotona huomasin, että olin kulkenut kielletyllä alueella. Luojan kiitos Kakolassa ei ole enää vankilaa ja poliiseja - minua ei siis pidätetty.

 

Tähän seikkailuun rastilta 53 rastille 56 meni yli kymmenen minuuttia, se on neljäsosa kokonaisajasta 45 min. Loppumatkalla oli tehtävä kompromisseja ja pistesaldo jäi hieman heikoksi.

 

Loppu sujui näin: 56-45-35-13-24-M.

 

Kotona tuli esiin pieni ongelma. Minulla on taskussa pieni sanelukone, kun avasin sen purkaakseni vastaukset, joiden avulla todistetaan rastilla käynti, niin siellä oli tasan kolme vastausta.

 

Aloin lukemaan tehtäviä ja muistelemaan mitä olin vastannut. Muuten mielestäni muistin vastaukseni kahta vuosilukua lukuun ottamatta.

Mutta avasin Googlemapin ja ja katsoin sieltä ne kyltit, joissa vastaus oli. Toinen oli selvää pässinlihaa, mutta toinen meni hiukan arvauksen puolelle.

En liene vielä pahemmin dementoitunut, koska kaikki vastaukseni olivat oikein!

Kiertosuunta myötäpäivään.
Tuolla rastin 21 paikkeilla pysähdyin katselemaan, missä olen.
Näin alapuolellani nuo neljä kaksoistornitaloa, mutta en löytänyt niitä kartalta.
Vaikka asuin muutaman vuoden niistä yhdessä!

Kartan kääntöpuolella kysymykset, joihin pitää vastata ja tallentaa ne nettiin kisan jälkeen.
Muut kirjasin kotona muististani, mutta rastien 14 ja 42 vastaukset jouduin tarkistamaan Googlemapista.
Vastaus 57 sieltä löytyi varmuudella, mutta tuo 1907 meni arvauksen puolelle.

Isoveli valvoo

Kevätpäivän tasaus tänään, vaikka ei sitä säätilasta huomannut. Taivas oli pilvessä ja ohutta sadetta ripsi meikäläisen leveille hartioille, kun kävin aamukävelyllä.

Jos olisi aurinkoinen kevätpäivä, niin en olisi blogiani tänään täydentänyt.

Blogini on Googlen hallinnoimalla alustalla. Google raportoi myös käyttäjätilastoja, tosin hyvin rajallisesti, koska en maksa tästä palvelusta pennin hyrrää. Vai pitäisikö sanoa sentin senttiä?
Kävijätilastot raportoivat noin kaksikymmentä lukijaa vuorokaudessa.

Sen lisäksi CIA, FBI, KGB ja erilaiset hakukoneet vierailevat sivuillani.
Ne pörräävät eetterissä pari kolme kertaa kuukaudessa ja näinä päivinä kävijämäärät nousevat roimasti.
Tein kuvakaappauksen kävijöistä maittain viime viikolla. Siinä on edellisten päivien kävijät maittain.

Amerikkalaiset hakukoneet olivat olleet ahkeria ja niiden käynnit ylittivät reippaasti suomalaisten kävijöiden määrän.

Uskoisin, että suomalaiset kävijät ovat ihan oikeita ihmisiä. Nämä rapakon toiselta puolelta tulevat käynnit lienevät sataprosenttisesti hakukoneita ja vakoilukoneita!
Kaikki mitä nettiin kirjoittaa, tallentuvat tulevaa käyttöä varten.

Sitten kun Venäjä ja Kiina ovat valloittaneet koko maailman niin minullekin tulee lähtö Siperiaan.
Vai mitä, tappaja, murhaaja ja raiskaaja Vladimir Putin?

Amerikasta sivuillani oli 197 käyntiä.
Suomesta 140.
Pahuksen uteliaita nuo amerikaanot!

Eläinkoe

Viime vuonna juoksin 500 kilometriä - siis hiukan yli 40 km kuukaudessa.

Tänä viikonloppuna olen juossut 25 kilometriä kolmessa päivässä. Perjantaina vitosen, eilen lauantaina ja tänään molempina yli kympin. Vauhti on ollut nouseva ja jalat ovat kestäneet hyvin.

Viimeisen maratonini juoksin lähes viisi vuotta sitten KARU:ssa - kuudessa tunnissa pääsin 47 kilsaa.

Sen jälkeen ongelmat jalkojen kanssa ovat estäneet pidemmät lenkit.
Nyt ovat jalat kunnossa (tosin vielä varsin voimattomat) ja mieli tekisi käydä vaeltamassa Suomi-juoksussa Salossa 50 kilometriä kesäkuussa. Lähtö on 10.06.23 klo 19.00.

Aikatavoitetta ei olisi - lähtö on illalla ennen auringonlaskua ja tavoite olisi tulla maaliin auringonnousun jälkeen. Aikaraja on 15 h, joten hiukan hitaammallakin tahdilla saa hyväksytyn suorituksen!

Ennen kuin ilmoittaudun, käyn noin viikon päästä hölkkäämässä puolimaratonin. Jos sen pystyn tekemään alle 3,5 tunnissa, niin ilmoitus lähtee eetteriin!

Se olisi sitten 54. maratonjuoksuni. Lasken mukaan näihin myös ultrajuoksuni – niitä on neljä.

Tässä tiedot viikonlopun kolmannesta hölkkälenkistä.

Jaksaa, jaksaa

Pitää ihailla Sauli Niinistön turnauskestävyyttä. Mies on samanikäinen kuin minä ja jaksaa painaa pitkää päivää, matkustella ympäri maailmaa ja esiintyä jokseenkin selväsanaisena päivästä toiseen.

Onhan miehellä kohtuullinen fysiikka ja olutsukupolven edustajana myös kyky seurustella isoistakin asioista parin oluttuopin aikana ja jälkeen.

Nykyisessä työssään on kyllä joutunut kestämään illallisseuraansa myös viinilasin kanssa.

Minulla oli aikoinaan töissä parhaimmillaan noin kuusikymmentä matkapäivää vuodessa. Olin silloin parhaassa iässä. Salella on varmaan saman verran nykyään ja vastuu paljon laajempi kuin minulla.

Ei käy kateeksi!

Huomenna tapaa Erdoganin ja siinä tulee sitten siunattua Suomen liittyminen Natoon. Eiköhän sitten pressalla hetkeksi helpota.

Jollei häntä sitten oteta rauhanvälittäjäksi Ukrainan ja Venäjän välille?

Sauli Niinistö
Kuvakaappaus lähteestä Wikipedia

Ihana Gaia

Eilen hoidossamme ollut Gaia haettiin pois – me haimme sen hoitoon viime keskiviikkona.

Koiraihmiselle se on ollut tervetullutta vaihtelua. Kun yleensä vaimo kouluttaa minua keskipäivästä iltaan, niin nyt sain kostettua koulutuksen koiralle. Ja se kesti varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Minä en kyllä ole hyvä koiran kouluttaja. Se touhu vaatii jatkuvaa tarkkailua ja käskyjen noudattamista. Siihen ei kykyni riitä. Ulla olisi parempi, mutta hän ei enää jaksa painaa pitkää päivää.

Gaia on jo yli kaksivuotias, mutta käytös on edelleen puolivuotiaan pennun. Ja kun se yhdistyy yli kahdenkymmenen kilon painoon ja teräksisiin lihaksiin, niin välillä sen kanssa on helisemässä.

Jos maapallolla (eli Gaialla!) olisi vain me kaksi, niin tämä koira olisi ihanin olento maan päällä. Tosin siinä tapauksessa kilpailu ihanuudesta olisi olematonta.😉

Mutta mikä tahansa häiriötekijä – toinen ihminen, toinen koira, lintu, auto, rasahdus metsästä – aiheuttaa voimakkaan reaktion. Eli tämä rakki hyökkää häiriötekijää kohti. Lähinnä kyse on tervehtimisestä. Koiran tapa tervehtiä vastaantulijaa on hypätä sen syliin. Aivan kaikki ihmiset eivät rakasta tätä tapaa. Jollakin tavalla se on ymmärrettävää, kun kaksikymmentä kiloa teräksistä lihaksistoa tulee rintakehään 50 kilometrin tuntinopeudella.

En minäkään siitä tykkää. Kun liukkaalla alustalla yritän estää tätä törmäystä, niin siinä on vanhuksen refleksit, tasapaino ja mielenterveys koetuksella.

Mutta valmentajani ohje on: mikä ei tapa, se vahvistaa.
Taas on tullut roppakaupalla vahvuutta lisää! Välillä kroppakaupallakin… 💪

Sitten kun on oltu hieman tottelemattomia (siis lähes aina),
Gaia pyytää tämän näköisenä anteeksi tekojaan.
Aika usein saa!

Nättihän se on!

Aamulla kun herää, niin Gaia odottaa tämän näköisenä rapsutuksia sängyn vieressä.
Sellainen puoli tuntia ens alkuun ja hetken päästä lisää...