Karanteenista karanteeniin

Eilen meille Ullan kanssa tuli kaksi viikkoa täyteen ulkomaanmatkalta tulosta. Joten se kahden viikon karanteeni päättyi. Mutta tämä ikään ja sairauteen perustuva karanteeni jatkuu määrämättömän ajan.

Vaimo on sitä mieltä, että meidän ei pitäisi ulkoilla lainkaan. Mutta seuraavassa lauseessa hän ilmoittaa, että Nauvoon suuntautuva matka luonnollisesti on sallittu. Ensi viikoksi on luvattu kylmää säätä ja mahdollisesti lumisateita, joten sinne emme ihan heti suuntaa askeleitamme.

Koronavirus sen sijaan kuristaa maapallon ihmispopulaatiota yhä pahemmin. Länsi-Euroopassa tilanne pahenee päivä päivältä. Sekä Italiassa että Espanjassa kuolonuhrien määrä lähentelee tuhatta päivittäin. Samoin USA:ssa.
Kiinassa ilmeisesti tilanne alkaa jo helpottua, tosin niitten tietoihin voi luottaa yhtä paljon kuin Venäjän. 

Henkilökohtaisesti en tästä karenssista kärsi. Paitsi sen verran, että kaikki suunnistukset on peruutettu. Ei sekään pahemmin haittaa, kun kunto on päässyt repsahtamaan niin huonoksi, että juokseminen on vaivalloista tasaisella tiellä, saati sitten metsässä. 

Joten nyt olisi hieno mahdollisuus rakentaa kuntoa tulevaisuutta varten. Mutta kun ei uskalla repäistä kunnon lenkkiä, vanhus pelkää jotakin. Vaikka en kyllä itsekään tiedä mitä pelkäisin. Muuta kuin ylämäkeä.

Kesämökillä!

Kuten kaikki ymmärtävät, sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat saaneet kaiken lahjaksi.

Vanhempamme rakensivat vauraan Suomen Kekkosen johdolla ja antoivat meille mahdollisuuden kouluttautua ja tehdä töitä. Etenimme urallamme tehden siistejä sisätöitä, saimme hyvää palkkaa, emme kärsineet työttömyydestä ja lopuksi meidät laitettiin puoliksi pakolla eläkkeelle. Ja kaikesta saamattomuudestamme huolimatta saimme ruhtinaallista eläkettä.

Nyt meitä kehotetaan pitämään itsemme vapaaehtoisesti karanteenissa jonkun saakelin koronan takia. Se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy!
Ei meitä komennella – mehän olemme koko aikuisikämme tottuneet komentelemaan. Ei ainakaan, jos lähes lastenlastemme ikäiset tytön typykät meitä määräilevät.

Siksipä mekin Ullan kanssa päätimme lähteä Nauvoon tarkistamaan mökin tilanteen. Onhan se meidän tärkein asiamme nyt ja tästä eteenpäin.
Sen verran annoimme periksi, että me emme poikenneet matkalla kahville emmekä kauppoihin. Mutta sen me teimme saituuttamme, emme siksi että kuuntelisimme järjen ääntä!

Sen sijaan kuuntelimme linnunlaulua ja katselimme niiden lentoa.
Uusia bongauksia tuli runsaasti. Kurki, kyhmyjoutsen, isokoskelo, telkkä, heinäsorsa, merihanhi, valkoposkihanhi,varpushaukka ja töyhtöhyyppä. Eilen tuli nähtyä kotinurkissa peippo, kalalokki ja sepelkyyhky.


Mutta missä on turvaväli???

Ja missä on turvaväli???

Sokerileipuri!

Olo alkaa olla flunssan jälkeen ihan normaali.
Se ei muuta sitä asiaa, että karanteeni jatkuu ja kuntoilu on kielletty. Ei ole helppoa olla yli-ikäinen!

Piristääkseni omaa päivääni päätin heti aamulla ryhtyä leipomaan. Kun olin pieni, äitini leipoi aina lauantaisin, aurinko paistoi sisään keittiön ikkunasta, pullan tuoksu levisi taloon, ja minä olin onnellinen.

Saatuan valmiiksi pullat ja muut taikinasta, lopusta hän teki yhden pitkän pitkon ilman mitään krumeluita. Kun se tuli uunista ulos, yksi meistä viidestä mukulasta sai sen haltuunsa ja hänen tehtävänään oli jakaa se viiteen yhtä suureen osaan. Sen jälkeen neljä muuta valitsivat omansa ja jakajalle jäi se pala, joka jäi yli. Siinä oppi tekemään yhtä suuria palasia!

Minä etsin netistä pullan teko-ohjeet. Laitoin sitten keittiön pöydälle tarveaineet ja aloin toimia taikinan valmistamiseksi. Ohjeen mukaan taikinaan tarvittiin 2,5 desiä täysmaitoa. Meillä oli vain kevytkamaa jääkaapissa, joten lisäsin kahteen desiin puoli desiä kuohukermaa. Anoppi opetti, että ruuasta tulee hyvää, kun ei säästele voita, kermaa ja suolaa.

Lisäsin astiaan ensin maidon, hienonsin siihen hiivan ja kananmunan. Aloin lisätä astiaan jauhoja ja hämmensin soppaa leipurin kädelläni. Ohjeessa sanottiin, että taikina on valmista, kun se alkaa irrota kulhon seinästä. Sellaista ei tapahtunut ja huomasin, että olin unohtanut voin. Huuhtelin käteni, otin sata grammaa voita paketista ja lämmitin sitä hetken, pienen – mikrossa. Lisäsin sen soppaan ja jatkoin taikinan vaivaamista (hieno sana!).

Siinä nousi jo hiki otsalle ennen kuin sain taikinan valmiiksi ja liinan alle nousemaan.
Siinä vaiheessa anoppini tytär heräsi ja tuli paikalle opastamaan ja kyselemään. Kyselyjen tuloksena huomasin, että olin unohtanut myös suolan. Kardemummaa en edes etsinyt, uskoin, että sellaista ei talosta löydy. Ulla löysi, joten keskeytin taikinan nostattamisen ja lisäsin nämä aineet sekaan.

Kahvit juotuamme taikina oli mielestäni aika hyvännäköinen. 

Laitoin uunin päälle, tein taikinasta 18 pullaa ja asettelin ne kahdelle pellille. Ohjeen mukaan niitä piti pitää 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Se aika ei riittänyt minun taikinalleni, hämäläisenä tein hämäläistä taikinaa, joka vaati lähes 15 minuuttia kypsymisaikaa.

Kun ensimmäinen pellillinen oli ollut minuutin uunissa muistin, että kaipa sitä pitäisi voidella kananmunalla. Otin kananmunan ja pyöräytin sitä pari kertaa haarukalla ja sen jälkeen voitelin jo uunissa olevat pullat. Toisen pellillisen voitelin jo ennen uuniin laittoa. Se olikin paremman tuntuinen tapa – suosittelen!
Valmiiden pullien ulkonäkö ei ollut häävi.

Mutta voitti maun mennen tullen!
Minä en ole sokerileipuri – eikä minusta taida tullakaan.

Kolera-altaassa

Sunnuntai-iltana oloni alkoi tuntua entistä rähjäisemmältä. Lepopulssi on noussut ja verenpaine kohonnut. Garminin mittauksen mukaan Body Battery-arvoni on alhaalla eikä se ole noussut edes yön aikana nukkuessa. Kuumetta oli 37,5 astetta. 

Soitin nyt aamulla Turun kaupungin korona-päivystysnumeroon. Keskustelin terveydenhoitajan kanssa. Kerroin mistä olimme tulleet ja mitä tehneet viimeisten kahden viikon aikana. Ja kerroin myös, että Ullalla on muutaman sellainen sairaus, jotka saattavat aiheuttaa koronaan sairastuessa suuria ongelmia.

Hän lupasi konsultoida lääkärin kanssa ja soittaa takaisin mihin tulokseen tämä auktoriteetti on päätynyt.
Soitto tuli ja ilmoitus, ettei lääkäri nähnyt aiheelliseksi testata meikäläistä. Kertoi kyllä, että jos olosuhteissamme tapahtuu radikaaleja muutoksia huonompaan suuntaan, niin pitää ottaa yhteyttä uudelleen.

Henkilökohtaisesti uskon vakaasti, että jos minuun korona iskee, niin mä isken takaisin ja selätän sen. Joten minun testaaminen olisi ollut rahan ja ajan hukkaan heittämistä.

Karanteenissa

Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä kun lähdimme Torreviejasta kohti kotimaata.

Vaikka Torrevieja on kuin Baabelin torni, sekoitus eri kansakuntia, kieliä ja tapoja, niin siellä ei virus riehu vieläkään. Joten jos me jonkin tartunnan olemme saaneet, niin todennäköisimmin se olisi tullut matkalla pohjoiseen.
Vaikka matkalla välttelimmekin ihmisiä, niin kyllä hotelleissa, ravintoloissa ja huoltoasemilla joutui kosketuksiin toisten kanssa.

Kummallakaan meistä ei ole ollut mitään oireita koronan suuntaan. Vähän nuhaa ja pientä yskää lukuunottamatta. Kuumetta ei ole eikä hengenahdistusta. Eikä muutenkaan pahempaa ahdistumista.

Ulla ei ole poistunut kämpästä kuin pari kertaa kävelylenkille. Minä olen käynyt kolme kertaa kaupassa. Ja päivittäin juoksemassa ja kävelemässä. Juoksukunto on heikko, mutta muuten olo on ihan normaali.

Toisaalta omaa etua ajatellen olisi ollut hyvä hankkia se virus itselle ennen kuin tehohoitopaikat täyttyvät. Nythän pandemiaa yritetään hillitä ja saamaan sen kesto pitkäksi, jotta sairaita pystyttäisiin hoitamaan. 

Mutta kyllä sekin yhteiskuntaa rassaa, jos rajoituksia vielä tiukennetaan ja ulkonaliikkumiskielto on voimassa puoli vuotta.

Viisaat päättäjämme luottavat päätöstensa tehoavan. Mutta se, olivatko ne oikeita, selviää vasta jälkeenpäin. Jos silloinkaan!

Maailma pelastuu!

Usko palaa siihen, että maailma pelastuu. Nimittäin pörssipelaajien usko.

Minulla on pieni osakepotti. Siltä varalta, että pitää auto vaihtaa. Ettei tarvitse lakki kourassa mennä pankinjohtajan puheille.
Terveellä miehellä kun on autokuume joka kevät. Se kyllä poistui Koronan myötä. Nimittäin salkkuni arvo putosi kolmasosan alkuvuoden aikana kun tämä virus riehui.

Tänä aamuna kun maksoin tilaamani juoksutossut, vilkaisin samalla salkun arvoa. Se oli noussut noin prosentin alkuviikon arvosta. Näyttää siltä, että sijoittajien (tai pelureiden ja keinottelijoiden) usko siihen, ettei Korona tuhoa koko maapallon hyvinvointia, on kasvamassa.

Ei minulla ole varsinaista autokuumetta ole. Mutta olen pyytänyt pari tarjousta sellaisesta SUV-mallisesta autosta. Siihen autoon tällaiset raihnaiset vanhuksen menevät helpommin sisälle ja varsinkin ulos.

Pitää nyt kuitenkin odotella ja katsoa, että selviää hengissä virustaudista ennen kuin lähtee kaupoille.
Eikä minun ikäiseni vanhus muutenkaan saa poistua kotoaan ihmisten ilmoille.

Henkilökohtainen usko pelastumiseen on vahva, koska uskalsin investoida lenkkareihin. Taidankin tästä lähteä juoksemaan. Vanhoilla tossuilla, nämä uudet kun tulevat aikanaan.

Loppu tulee, oletko valmis?

Korona-kiima hallitsee Suomea, Eurooppaa ja koko maailmaa.

Pörssikurssit ovat romahtaneet. Italian pankit ovat kaatumassa eikä mistään mitään riittäviä tukipaketteja ole tulossa.
Euroopan ja sen jälkeen koko maailman talous romahtaa. Mikään ei toimi eikä millään ole enää mitään arvoa.

Anarkia tulee ja hallitsee maailmaa. Koronan asemasta nälkä tappaa.

Ja kaikki tämä yhden kulkutaudin takia.
Eikä siitä nyt voi syyttää Trumpia!
Se on maailmanloppu.

Maapallo kiittää, tästä tulee taas vihreä pallo! 😈

Huom:

Yllä oleva teksti on se pahin mahdollinen lopputulema tästä kriisistä - sen todennäköisyys lienee noin yksi miljoonasta.

Itse tautihan ei ole paljon pahempi kuin normaali kausi-influenssa.
Mutta taudin ärhäkkä eteneminen laittaa terveydenhoitojärjestelmän koetukselle ja siksi sen hoitamiseen tarvitaan kovia otteita.

Ja pääasiassahan tautiin kuolee yli seitenkympisiä vanhuksia.
Niiden (=meidän) aika on muutenkin vähissä!