Kännykkää ostamassa...

Minulla on ollut käytössäni Samsung S10 kännykkä vuosia. Sen akku on tullut tiensä päähän, vaikka känny olisi vielä minulle riittänyt.

Ajattelin ensin, että voisin saada siihen uuden akun takuuna ja löysin tositteen sen ostosta – siitä oli jo aikaa vierähtänyt melkein kuusi vuotta, vaikka vaimo aina väittää, että minä vaihdan näitä vempaimia kerran vuodessa.

Joten takuun asemasta etsin, mitä akun vaihto maksaa. Viidellä kympillä sen saisi.
Sitten etsin tarjouksia uusista. Saman valmistajan malli A16 oli tarjouksessa hintaan 69 euroa. Laite oli viime vuoden mallia, mutta minun käyttööni ihan passeli.

Riensin DNA:n myymälään Skanssiin, jossa oli netin mukaan yksi kappale hyllyssä.
Myymälässä oli hieman kansaa, kun päivä oli Black Friday.
Kun pääsin myyjän juttusille ilmeni, että se oli myyty jo tunteja sitten. Mutta myyjä kertoi, että keskusvarastolla niitä vielä riittää, joten tilasin sellaisen.

Sain sen käteeni eilen ja siirsin tietoni uuteen laitteeseen. Mutta kun Boomeri tekee näitä hommia, niin onnistuminen oli huonolaatuinen.

Sain kyllä puhelimen käyntiin, osan tiedoista siirrettyä ja nettiyhteyden toimimaan.
Mutta pankkiin en päässyt ja muutama muukin elintärkeä yhteys katosi.

Tänään sitten luovutin. En mennyt hirteen, vaan ajoin kuopuksemme luokse.
Kaikki – lukuisat -- ongelmat ratkesivat noin puolessa tunnissa.

Aikaa kului vasta kun siirryimme autoon. Nykyautossa pitää olla toimiva yhteys auton ohjelmien ja käyttäjän kännykän välillä ennen kuin tietyt asiat toimivat moitteetta.
Siinä Juhalla taisi mennä enemmän aikaa tietokoneen kanssa.
Mutta kaikki pelaa nyt autossa, tietokoneessa, kännykässä, Garminissa ja Ourassa.

Kyllä elämä oli helppoa ennen tätä tietotekniikan orjana olemista...😒

Kuvakaappaus Samsungin nettisivuilta.

Sisarustapaaminen Sastamalassa

Kävimme tiistaina Maijan ja Leenan kanssa tervehtimässä siskoamme Sirkkaliisaa Vammalassa.

Hän asustaa nykyään Tupahoiva-nimisessä hoitokodissa Vammalassa, paikka on sama, jossa hänen miehensä Risto vietti viimeiset vuotensa.

Siskolla on käytössään huone, jossa oli todella hieno näköala ikkunasta. Sen alla solisi puro kuohuvana koskena – ainakin näin sateisena syksynä.

Sirkkaliisa vaikutti hyvin tyytyväiseltä asumiseensa siellä.
Henkilökunta oli todella ystävällistä, joten hän on hyvässä hoidossa.

Vietimme siellä parisen tuntia menneitä muistellen, nautimme talon tarjoamista kahveista ja Maijan tuomista glögeistä.

Hyvillä mielin jätimme siskomme ja palailimme takaisin Turkuun tuulilasin pyyhkimien liikettä katselle. Vettä ei satanut mutta nastat irrottavat tien pinnasta mustaa mönjää, joka vaati ikkunan pesua säännöllisesti.

Poikkeuksellisesti meitä on kuvassa vain neljä!
Velipoika oli katkonut luita käsivarrestaan eikä päässyt osallistumaan.
Jospa ensi kesänä saisimme taas koko porukan koolle!

Ehdokkaaksi vaaleihin?

Nuorena miehenä olin aktiivisesti mukana tekemässä politiikkaa.

Lähinnä minun ja Viitasen Jorkan ansiosta Tekun edustajavaalit muuttuivat poliittisiksi ja edustamamme Tekun Opiskelevat Oikeistonuoret voittivat vaalit ylivoimaisesti.

Itse en ole ollut koskaan ehdokkaana vaaleissa. Mutta nuorena opiskelijana sain ehdottomasti hienon idean.

Avioliitto muodostetaan pakolliseksi ja kun henkilö täyttää 20 vuotta valtiollinen tietokoneohjelma valitsee nuorelle puolison, jonka ikä on 50 vuotta.
Vuosi kun on kulunut, niin puoliso vaihtuu vuotta nuoremmaksi.
Näin tapahtuu vuosittain ja sitten kun henkilö täyttää 50, niin hän saa kaksikymppisen aviopuolison.

Ennen ja jälkeen kukin valitsisi seurustelukohteensa ihan itse.
Tässä olisi monta loistavaa puolta.

Ensinnä seksuaalinen halu ja tarve on nuorella miehellä ja vanhemmalla naisella parhaimmillaan.
Toiseksi sanotaan, että vaihtelu virkistää. Vuodessa ei ehdi kyllästyä pahimpaankaan kumppaniin.

Kun esittelin ideaani illanistujaisissa kaikenikäisille ihmisille, niin 80 prosenttia sanoivat silmät säihkyen äänestävänsä minua. Loput vetivät tiskirätillä päin naamaa.

Vaikka tämän otoksen pohjalta läpimenoni olisi ollut varmaa, niin milloinkaan en ryhtynyt ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa.

Jälkeenpäin on monta kertaa kaduttanut, kun katseli minkälaista populaa sinne eduskuntaan valittiin...

Kuvakaappaus netistä.

Suunnistamassa ja akkua lataamassa...

Eilen illalla huomasin, että kännykän lataus oli nollilla. Latasin akun 40 prosenttiin ja suljin kännykän yhteydet ulkomaailmaan. Aamulla latausta oli jäljellä 1 %.

Samsung heräsi kertomaan, että akku pitäisi vaihtaa. Latasin sen täyteen ja lähdin suunnistamaan.

Sen jälkeen aloin etsiä paikkaa, jossa akun voisi vaihtaa. Samsung suositteli DNA:n myymälää Skanssissa. Ajoin sinne ja löysin myymälän. Siellä ei tiedetty, että heillä vaihdetaan akkuja. Kertoivat, että he kyllä mielellään vaihtaisivat nettiliittymämme. Kerroin, että ole parin kuukauden aikana vaihtanut kaikki liittymämme kahteen kertaan emmekä jatkaneet keskustelua.

Kotona sitten kaivelin tietoja kännykkäni historiasta. Se olikin yli viisi vuotta vanha ja kaikki takuut olivat rauenneet. Akun vaihto siihen maksaisi noin 50 euroa.

Tämän mustan viikon tarjouksista löysin Samsungin kännykän hintaan 69 euroa. Konsultoin Juhan kanssa. Hän kertoi, että minun käytölläni se on ihan oivallinen peli ja myyntihinta alle valmistuskustannusten.

Netistä näin, että Skanssin DNA-myymälässä oli yksi niitä jäljellä – eivät ottaneet varauksia.
Kiirehdin takaisin kauppaan ja myyjä kertoi, että se kappale oli myyty jo tunti sitten.

Mutta sanoi, että pääkonttorin varastossa niitä on ja myi minulle sellaisen.
Ensi viikolla pääsen näpelöimään sitä ja mahdollisesti katumaan ostostani.
Halvalla ei nimittäin kovin usein saa mitään hyvää.

Tämähän maksoi vähemmän kuin pullo Koskenkorvaa. Ja se ei ole pettänyt koskaan!

Tosin se onkin vähän kalliimpi kuin ostokseni mutta toisaalta Kossupullo ei ole koskaan meillä kestänyt viittä vuotta... 😢

Tapahtumapaikka oli Lausteen Fresbee-rata.
Olen siellä samonnut koirien kanssa satoja kertoja ja muutenkin juossut siellä.
Silti tein parin minuutin pummin kasilla.
Kopioin radan TurkuNightChallences sivuilta, täällä oli juostu torstai-iltana kisat.
Rastilippuja ei ollut ja pyydän nöyrästi anteeksi kartan kopiointia!!
Tapahtuman nimi oli Lausteen Laukka. Tänään nurmikot olivat vetiset ja raskaat.
Vanhus väsyi...

Smaragdihäät

Tänään viisikymmentäviisi vuotta sitten kävelimme Ullan ja kahden todistajan kanssa kirkkoherran virastoon. Siellä nuori pappi vihki meidät kristilliseen avioliittoon. 

Pappi oli selvästi hermostuneempi kuin vihittävä nuoripari. Raamattu tärisi vapisevissa käsissä eikä se johtunut alkoholin vaikutuksesta.

Yhä me vielä jaksamme kulkea rinnakkain tätä elämän polkua. Kristillisyys on vuosien saatossa kadonnut eikä tämä taisto aina ole ollut ihan verrattavissa purjehdukseen rasvatyynellä merellä. 

Mutta ei ole vielä eropapereitakaan laitettu vetämään. Alkuvuosina sitä toimenpidettä tarjottiin Ullan veljelle, mutta hän kieltäytyi ottamasta vastaan näin sekavaa ja vaikeaa juttua.

Suuri ajattelija, ex-missi ja diplomiekonomi (vaiko sittenkin diplomikosmetologi) Lenita Airisto on todennut ties kuinka monennen avioliittonsa jälkeen, että rakkaus kestää kolme vuotta. Sen jälkeen suhde muuttuu joko ystävyydeksi tai vihaksi.

Kaipa se meillä on sitten muuttunut jonkinasteiseksi ystävyydeksi, kun kummallakaan taistelun osapuolella ei ole näkynyt leipäveitsen viiltoja kropassaan.

Paitsi että kun ikää on paljon ja lisää tulee, niin aina joskus leipää leikatessa puukko hieman lipsuu ja käteen ilmestyy pieni haava.
Mutta se on ihan itse aiheutettu ilman puolison apua!

Jos oikein muistan, niin se meidät vihkinyt pappi jotain sellaista puheli, että kuolema teidät erottaa. 
Taisi uskon mies olla oikeassa ennustuksessaan... 😊

Kuvakaappaus netistä, Kultaseppä Kulmalan mainoksesta

Street-O, Uittamo

Pääsin taas suunnistamaan, jos nyt tätä katusuunnistusta voi suunnistukseksi kutsua, kun on tehnyt reitin valmiisi kotona työpöydän ääressä.

Olin siis tehnyt huolellisen suunnitelman kuntoni äärirajoille.

Alkuun itään rastille 41. Siinä joutui lukemaan karttaa ahkeraan, kun kartan mittakaava oli 1:9.000 ja pohja oli varmaankin sprinttikartta 1:4.000. Ikänäöllä kartan lukeminen vaati suurennuslasia.

Rasti löytyi ja jatko myös 52-54-45.

Tästä oli tarkoitus mennä rastille 54, mutta se koukkaus jäi vauhdissa näkemättä, joten jatkoin 24-55-53-35-12-51.

Kun vilkaisin kelloa, niin totesin, että minulla on aikaa käydä rastilla 21.

Tulin maaliin ja aloin ihmetellä, miksi aikaa kului vähän ja matkaa myös.

Vasta sitten huomasin yhden rastin jääneen väliin.
Tässä kisassa siitä ei hylätä, mutta pisteet jäivät saamatta!

Taas tuli yksi muistutus, että vinttikammarissa on hiukan kosteat purut! 😓

Lähtö ja maali olivat kartan alareunassa!

Terveen paperit

Huimauslääkärini soitti minulle eilen illalla.

Hän on saanut aivojeni magneettikuvat ja analysoi niitä minulle.
Kertoi, että aivoni ovat periaatteessa ihan kunnossa ottaen huomioon, että täytän runsaan vuoden päästä kahdeksankymmentä vuotta.

Mutta kyllä siellä näkyy ikääntyminen - kuulemma se näkyy kaikilla ikäisilläni ihmisillä.
Kun kysyin sitä, että pärjäänkö pääkopassani olevalla ryppyperunalla vielä kymmenkunta vuotta, hän sanoi uskovansa vahvasti, että pärjään. 

Neuvoi minulle yhden asentohuimauksen testi- ja hoitoliikkeen. Se on vielä tekemättä, sitä en kotona pysty tekemään.

Kun esitin, että saatuani häneltä lääkityksen korvakäytävän tulehdukseen, niin kahden päivän päästä kaikki huimausoireet loppuivat. Ja kysyin, että olenko nyt sen perusteella terve täältä osin.

Siihen hän ei ottanut lopullista kantaa, sanoi että aika näyttää.

Aika näyttää sen varmasti.
Myös sen, että syntyessämme me kaikki saamme kuolemaan johtavan vakavan sairauden... 👌