Ukko ylijumala

Ukko, myös sukunimellä Ylijumala kulkenut herra, on vanha suomalaisugrilaisten kansojen jumala ennen kristinuskon aikaa. 

Eestiläisillä jumalan nimi oli Uku, Liettuassa vastaava jumala oli nimeltään Perkunas. Sieltä me olemme lainanneet alakerran isännän nimeksi Perkele.

Kuten kaikkia jumalia, niin myös ukkoa on valjastettu sotimaan ja tukemaan heikompien sortamista ja lisämaan hankkimista.
Tästä esimerkkinä vanha kalevalainen säe:
Ukko kultainen kuningas,
vaari vanha taivahinen,
tee minulle kivinen miekka,
eli rautainen rakenna,
eteheni seisomahan,
miehen päätä päästämähän.

Ukolta siis pyydettiin apua kun vallattiin ase kädessä Suomea ja karkotettiin saamelaiset Lapin raukoille rajoille.

Kautta vuosisatojen sotakirvestä on heilutettu jumaliin vedoten.
Viimeisimpänä lähellä meitä siitä esimerkki Venäjältä. Putin on valjastanut ortodoksisen kirkkonsa siunaamaan rosvojoukkonsa tappamaan ja raiskaamaan ukrainalaiset pois maan päältä.

Ateistina Putin ei rukoile jumalaa, hän valjastaa jumalan tukemaan valtapyrkimyksiään estottomasti. Mutta ei hän ole yksin jumaliensa häpäisemisessä. Niin ovat tehneet lukemattomat kansanjohtajat ennen häntä ja hänen jälkeensä.

Mutta ei ihminen ole paha. Ihminen on heikko ja johdettavissa kammottaviin tekoihin.

Ukko ylijumala R.W. Ekmanin Kalevala-maalauksessa Lemminkäinen tulisella järvellä 

Lähes ikiunessa

Jostakin syystä nukuin pari yötä hieman huonommin. Sehän tarkoittaa, että kaikkitietävä Oura antoi minulle unen laaduksi erinomainen, mutta omasta mielestä nukuin huonosti ja liian vähän.

Mutta viime yönä olinkin sitten ennätyskunnossa.

Menin nukkumaan tapojeni mukaan kymmenen jälkeen ja nukahdin välittömästi.

Heräsin yhtenäisen unen jälkeen, REM-unta oli lähes kolme tuntia ja kokonaismäärä yli yhdeksän tuntia. Nämä molemmat olivat ennätyksiäni Ouran kolmevuotisen historian aikana.
Ihan sataan pisteeseen en sentään yltänyt!

Ranteessani ollut Garmin ei ihan yhtä hyviä pisteitä antanut.

Omat tuntemukseni olivat aika neutraaleja – mitään muistikuvia ei unen laadusta jäänyt. En edes uniani aamulla muistanut! 😕

Ouran raportti yöstäni.
Ainoa suure punaisella on nukahtamisviive. Sen pitäisi olla Ouran mielestä jotain varttitunnin luokkaa.
Joskus oikein yritän pitkittää unen saamista, mutta ei se oikein onnistu.
Ja eikös väkisinmakaaminen ole ihan rikos? 😎

Garmin antoi hiukan enemmän unta,
 mutta väitti että viiden jälkeen olen ollut minuutin hereillä!
Pisteitä tämä niuhottava Garmin antoi vain 79!

Nörtti vm. 1991

Pakkaspäivänä on aikaa roikkua tietokoneen ääressä ja löytää vanhoja kuvia.

Yksi sellainen oli vuodelta 1991 Lapista.
Paikka saattoi olla Ylläsjärvi, näin ainakin Jani muisteli. Hän oli silloin armeijassa ja onnistui puhumaan loman ja päästä mukaamme hiihtämään.

Olimme siellä Juhan hiihtoloman aikaan, mutta nuorena yrittäjänä piti olla saavutettavissa koko ajan.
Siksi mukana oli Nokian Talkman.
Kannettava NMT-puhelin. Ei kuitenkaan mikään kännykkä!

Koska olimme hiihtämässä - pojat laskettelemassa - niin mukana piti olla myös sykemittari Polar.
Se ei ollut sellainen nykypäivän härpäke, joka mittaa matkan ja paljon muuta. Tämä Polarin Sport Tester mittasi sykkeen ja ajan. Ne tallentuivat laitteen muistiin ja sieltä ne näki vielä seuraavanakin päivänä. 
Ensimmäinen Polar, joka minulla oli, oli sellainen, että se huurtui sadesäällä ja näytöstä ei saanut mitään selvää. Mutta kuvan laite oli jo hiukan edistyneempi ja sitä uskalsi käyttää myös suunnistaessa.

Kolmas kuvan laite oli Casion digitaalinen muistikirja. Sen käyttö taisi rajoittua puhelinnumeroiden taltiointiin. 

Jos oikein muistan, niin en puhu kenenkään kanssa.
Kyllä nämä tuoteasettelut viittaavat siihen, että kohteet näkyvät tarkoituksella, vaikka mitään rojalteja en olekaan tästä kuvasta saanut.
En edes Lapin Kullalta.

Puhelin lienee tämä Mobiran Talkman.

Markkinoiden huippumalli 90-luvun alussa!

Pöydällä lojuva Casio lienee ollut tämä malli - ehkä!

Niin minä mieleni pahoitin

Taas tänään suunnistamassa ja pahoittamassa mielensä!

Ei vaan opi suunnistamaan, PRKL!!!

K-1: Ilman lauhduttua oli pahuksen liukasta - joten suosiolla kiersin nousematta kalliolle
1-2: Polkuja pitkin rastille

2-3: Käytin oikein kompassia ja tähtäsin kiellettyjen alueiden väliin, se meni vielä hyvin.
Sitten tapahtui jotain, jota en pysty selittämään.
Epäilen että avaruusalus sieppasi minut ja aiheutti katkon ajattelussa!
Rastiakin jouduin vielä hakemaan.

3-M: Loppu meni kohtuullisesti - tunnistin jopa kiskolaisveljekset, kun tulivat vastaan ennen nelosta.

Kallioiden liukkaus aiheutti varmistelua varsinkin alamäissä.
Reidet alkoivat huutaa hoosiannaa loppupuolella.

Mutta siihen olen tyytyväinen, että sain sykkeen jo kohoamaan, joten vielä täältä kaivon pohjalta ja syvältä suonsilmästä noustaan!
Tai sitten ei…

Rastivälillä 9-10 hävisin rutkasti kun menin suoraan korkeuskäyrää pitkin risukossa. 
Olisi pitänyt nousta mäen huipulle ja sieltä alas teitä pitkin.
Tai ehkä minulle paras olisi ollut heti vasemmalle polulle ja kiertäen!

Rautarouva

Meidän kaikkien rakastama, ihailema ja kadehtima pääministerimme jatkaa nopeaa matkaansa maapallomme johtajaksi.

Hän kävi jopa maailman toisella laidalla selvittämässä suhdettamme sotaa käyviin Ukrainaan ja Venäjään. Ja siinä samalla neuvoi kaikkia länsimaita pysäyttämään Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.

Kärkkäästi ja selväsanaisesti hän tuomitsee Venäjän toimet ja vaatii Putinin joukkojen pysäyttämistä.
Vielä hän ei ole julistanut sotaa Suomen ja Venäjän välille, mutta hiukan sieltä rivien välistä huokuu että Karjala ja Petsamo takaisin ja äkkiä.

Hän nauttii kansainvälistä arvostusta jopa niin, että EU:n sosialidemokraatit kaavailevat hänestä kärkiehdokasta tulevissa vaaleissa.

Muualla Euroopassa vielä haikaillaan diplomatian perään suhteessa Venäjään ja Putiniin. Mutta me suomalaiset tiedämme, että ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi. Ja niihin ei toimi diplomatia vaan kovat otteet ja rautaa rajalle.

Mieluummin kuitenkin näkisin, että kovat otteet ja puheet tulisivat Saksan, Ranskan ja USA:n johtajien suusta kuin meidän 37-vuotiaan pääministerin ja neljävuotiaan lapsen äidin toimesta.
Kovaan paikkaan hän on itsensä laittanut.

Ettei vaan kävisi niin kuin hänen marraskuussa tapaamalleen Uuden-Seelannin pääministerille Jacinda Ardernille! Tämä oli nuorin pääministeri tullessaan virkaansa viisi vuotta sitten. Ja keskusteltuaan Sannan kanssa päätti lyödä hanskat naulaan ja erota virastaan aivan yllättäen. Kertoi olevansa vain ihminen ja hänen tankkinsa on tyhjentynyt. Sanoi, että antaa tilaa niille, joilla on voimia ja kykyä johtaa maata parhaalla mahdollisella tavalla.

Ettei nyt vaan kävisi Sannalle samoin. Tosin epäilen, että häneltä puuttuu tiettyjen johtopäätöksien tekoon kaikenlainen itsekritiikki.

Sanna Marin (Wikipedia)

Maratonille!

Päätin lopettaa maratonien vaeltamisen, kun neljä vuotta sitten akillesjänteeni tulehtui pahasti ja pitkien lenkkien tekeminen muuttui mahdottomaksi. Päätöksen pitävyyttä vahvisti viime vuosi, kun toinen jalka esti koko vuoden kunnollisen lenkkeilyn. Nyt olen pari kuukautta pystynyt juoksemaan kivuitta. Tosin kunto on mennyt niin heikoksi, että muutaman juoksuaskeleen jälkeen on laitettava kävelyksi.

Ihmisen muisti on tunnetusti lyhyt ja kun luin, että Rogaining-suunnistuksen EM-kilpailut järjestetään Suomessa – kilpailukeskuksena Raasi tuossa nurkan takana, niin olemme Maijan – siskoni – kanssa menossa sinne kisaamaan, EHKÄ.
Sehän ei ole maratonjuoksu, mutta onnistuneella suorituksella matkaa siellä tulee taitettua enemmän kuin maratonilla.

Kisa on vasta syyskuussa, joten aikaa on harjoitella. Aikaa on siis myös rikkoa paikkansa niin, että osallistuminen jää haaveeksi.
Sopiva välitavoite olisi Salossa järjestettävä 100 kilometrin SM-kilpailu. Siellä nimittäin on myös 50 kilometrin matka ja aikaa ilmeisesti on sen suorittamiseen 10 tuntia. Se voisi riittää tällaiselle puolikuntoiselle!

Eilisen katastrofaalisen suunnistuksen jälkeen oli pakko mennä aamulla rankaisulenkille. Jotta korvien väli ymmärtäisi, että rajansa se on töppäilylläkin.

Olin kyllä suunnitellut meneväni pitkikselle tänä aamuna, kun tarkoitus on kesällä harrastaa noita yllä mainittuja lajeja, joissa tarvitaan kestävyyskuntoa.
Joten päätin hölkätä puolitoista tuntia peruskuntoni nostamiseksi. Kävelin ja hölkkäsin niin että jokainen kilometri meni alle 9 minuutin. Eli kyseessä oli kevyt lenkki.

 

Olin nollannut kaikki ennätykset uudesta Garministani. Se ilmoitti lenkin jälkeen, että tein kympin ennätyksen ja juoksin pisimmän lenkkini!
No, ne eivät siis ole ihan totta, mutta ovat mukavasti kannustavia treenaamisen jatkamiseksi.

Tuolta löytyy lisätietoa syyskuun kisasta

Tämän päivä pitkis.
Sitten kun pystyy tekemään tämän tuplana pari kertaa viikossa, niin kunto on riittävä kisaan!

Tonttuilemassa

Vuoden ensimmäinen suunnistus poutasäällä. Ilmeisesti se sekoitti pienen pääni ja homma meni päin helvettiä. 

Suurimmaksi syyksi katsoisin, että kartassa olevien teiden pohjaväri otsalampun valossa katosi täysin.

Todellinen syy tietenkin oli se, että informaatio silmistä korvien väliin kulki takkuillen. Tähän en muuta syytä keksi kuin se, että viimeisen 4 viikon ajan olen juonut päivittäin yhden oluen - ja joskus sekin on unohtunut juomatta.

Jos tämän ikäisellä ihmisellä puuttuu oikeat voiteluaineet, niin eihän se ajatus kulje. Pitää tempaista viikonloppuna kannullinen kiljua, eiköhän se siitä...

Reittiselostu: Suuntana 52 ja 23. Sitten piti ottaa rasti 56, mutta meninkin 51:lle.
Siellä tein uuden suunnitelman ja otin rastin 46. 

55:lle oli tarkoitus mennä suoraan, mutta tuli vastaan tulviva puro ja kierto idän kautta.
Sitten 21 ja kohti rastia 41. Siellä pyörin kuin pxxxu nahkahousuissa - rastia en löytänyt - enkä ollut lähelläkään.

Jatko 53-45-44. Oli tarkoitus hakea 54, mutta aika ei olisi riittänyt, joten 31:n kautta maaliin.

Kyllä tässä näkee selkeästi teiden pohjavärin olevan heikosti punertavaa.
Mutta pää höyryten lampun valossa väri oli ihan valkoinen!