Kehon koostumus

Tällaisena urheilijanuorukaisena minua kiinnostaa kehoni tila.

Ensimmäinen vaimoni ei oikein ymmärrä, että käyn vaa'alla joka aamu ja mittailen muutenkin itseäni.

Syke, uni ja monet muuta tulevat päivittäin mitattua Ouran ja Garminin toimesta.

Viimeksi olen hankkinut älyvaa'an, joka mittaa myös rasvaprosentin ja paljon muuta.

Mutta perin saitana miehenä hankin sen suoraan Kiinasta. Hinta oli alle kuusikymmentä euroa noutopisteeseen toimitettuna. Ja se noutopiste oli ihan lähellä - ei Kiinassa.

Ja se toimii.
Ainakin se suoltaa tuloksia valtavat määrät.

Ohessa yksi sivu monien joukosta.

Mutta siitä en mene takuuseen, että ne olisivat minun todellisia arvojani.

Saattavat olla, saattavat olla olematta!

Tämä on pari päivää vanha tiedosto.
Mutta eivät nämä päivässä muutu miksikään...

AI opastaa

Olen nelisen vuotta käyttänyt aktiivisesti lihasvasaraa jalkojeni lihasten huoltoon.

Näinä vuosina minulle ei ole ollut ongelmia jalkojen kanssa. Eli olen voinut juosta/hölkätä päivästä toiseen.

Lihasvasaran käyttöön en ole saanut mitään koulutusta - laitteen mukana kyllä kerrotaan mitä sillä voi tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ilmeisesti olen sitä suurin piirtein oikein käyttänyt.

Eilen kysyin keinoälyltä miten voisin kehittää työskentelyäni sen kanssa. Siis lihasvasaran, en keinoälyn kanssa!

Se vastasi näin:

On hienoa kuulla, että olet löytänyt lihasvasarasta tehokkaan avun ja saanut pidettyä juoksuvaivat poissa jo neljän vuoden ajan! Koska lihasvasara on mekaanisesti voimakas laite, sen käytön hienosäätö ammattilaisen opastuksella on erinomainen idea. Oikealla tekniikalla voit optimoida palautumisen vieläkin paremmin ja välttää mahdolliset hermo- tai kudosvauriot.

Sitten se kertoi paikkoja, joissa on asiaa tuntevaa henkilökuntaa. Ja mitä niiden kanssa pitäisi käydä läpi.

Kun varaat ajan (esimerkiksi tavallisen 45–60 minuutin fysioterapia- tai urheiluhieronta-ajan) ja otat lihasvasaran mukaan, pyydä ammattilaista käymään kanssasi läpi nämä neljä tärkeää asiaa:

1. 1. Oikea suunta ja imutekniikka: Lihasvasaraa tulisi pääsääntöisesti liikuttaa lihaksen pituussuunnassa ja aina alhaalta ylöspäin kohti sydäntä. Tämä tukee laskimoverenkiertoa ja lymfakiertoa (nestekiertoa), eikä aiheuta kudoksiin turhaa painetta väärään suuntaan. 
   2. Kielletyt alueet ja vaaranpaikat: Laitetta ei saa koskaan painaa suoraan luun päälle (kuten sääri- tai polvilumpio) eikä alueille, joissa isot verisuonet ja hermot ovat pinnassa. Erityisesti polvitaive, nivuset ja kaulan alue ovat ehdottomia kieltoalueita. Pohkeen yläosassa ja reiden sisäsivulla on myös oltava tarkkana.

2. 3. Paineen ja tehon säätö: Juoksijan jalat kaipaavat usein erilaista käsittelyä ennen lenkkiä (lyhyt, herättelevä ja nopea käsittely matalalla paineella) kuin lenkin jälkeen (palauttava, rauhallisempi veto). Ammattilainen osaa näyttää, kuinka kovaa laitetta saa painaa. Liian kova painallus voi aiheuttaa lihakseen mustelmia tai jopa lisätä lihaskireyttä suojareaktion vuoksi.

3. 4. Erilaisten suuttimien käyttö: Lihasvasaran mukana tulee yleensä pallo-, haarukka- ja taltanmuotoisia vaihtopäitä. Pyydä näyttämään, mikä suutin sopii parhaiten mihinkin lihasryhmään (esimerkiksi haarukkapää akillesjänteen reunoille tai taltanmuotoinen kalvorakenteille).

Kun keskustelumme jatkui, AI antoi vielä kolme paikkaa, joissa olisi hyviä asiantuntijoita Turun seudulla neuvomaan minua.

Ja lopuksi kysyi, mihin näistä menisin.
Kun vastasin ja annoin asiantuntijan nimen, niin se vastasi, että loistava valinta. 

Eläintarhassa

Palasimme eilen takaisin mökille Nauvoon.

Purin riistakameran kuvat, niissä ei ollut mitään ihmeellistä ja vaihdoin sen paikkaa.

Tänä aamuna söin aamiaistani ja samalla katsoin ulos ikkunasta.
Parinkymmenen metrin pää iso hirvi söi pensaan lehtiä.

Kaivoin esiin kännykän ja kuvasin sitä sata vuotta vanhan ikkunan läpi.

Kuvista ei tullut kovin hyviä aamun hämärässä. Kävin hakemassa riistakameran kortin ja purin sen. Sieltäkin löytyi kuva samasta hirvestä.

Siellä oli myös kuva supista, peurasta ja mustarastaasta. Kaikki siis viime yön vieraita - asumme siis eläintarhassa!

Tässä riistakameran kuva aamun vieraastamme.

Ja tässä taitavan kameramiehen ottama kuva ikkunan läpi.

Kalkkis mietiskelee

Kun taivaan isä tai sitten itse belsebuubi on antanut immeisen elää lähes kahdeksankymmentä vuotta, niin sitä alkaa havitella lisää vuosia.

Sen huomaa myös noissa vanhuksissa, jotka näitä maailmoja omasta mielestään hallitsevat. Naapurimaamme vakoilijakoulutuksen saanut päämies jutteli taannoin Kiinan itsevaltiaan kanssa, miten heidän korvaamattomat sielut ja ruumiit saataisiin elämään ikuisesti. Huulilta lukijat eivät saaneet vastausta ainakaan siitä, että he olisivat löytäneet vastauksen - jumalille kiitos!

Tämä internetti on nykyään täynnä kaikenlaisia ohjeita, miten elämämme saisi jatkumaan vielä muutamalla vuodella täysissä ruumiin voimissa.

Pitäisi tietenkin liikkua rutosti - siis paljon, vauhdilla ei niinkään väliä.

Sitten pitäisi solmia ja pitää yllä sosiaalisia suhteita. Se ei nyt ole niin helppoa, Kekkonenkin sanoi minun iässäni, että alkaa olla pahuksen yksinäistä, kun kaikki kaverit alkavat olla kuolleita.

Ja sitten pitäisi löytää uusia harrastuksia ja nimenomaan sellaisia, joissa aivot kuormittuvat.
Olisi kuulemma hyvä aloittaa uuden kielen opettelu. Mitä siitäkin mahtaisi tulla, kun jo opitut kielet ja sanat häviävät mielestä sana päivässä, kaksi parhaina...

Uusien harrastusten löytäminen on kanssa vähän vaikeaa, kun jaksaminen ei riitä edes vanhojen jatkamiseen.

Runsas vuosikymmen sitten hurahdin geokätköilyyn. Taisin löytää niitä lähemmäs tuhannen, kunnes viitisen vuotta sitten se etsiminen loppui kokonaan. 
Olen tehnyt itsekin kymmenkunta kätköä, niiden hoitaminen pitää minut vielä kiinni harrastuksessa. Pitää käydä vaihtamassa lokikirja, kun se täyttyy.

Tämän harrastuksen puitteissa laitoin myös matkaan toista kymmentä vuotta sitten  muutaman reissaajan. Niissä oli mukana muista harrastuksista saamiani mitaleita.
Useimmat katosivat löytäjän taskuun, mutta yksi jatkaa vielä vaellustaan.
Siinä oli mukana Ruissalon puolimaratonin osallistumismitali.

Se päätyi Amerikan mantereelle ja on siellä jatkanut matkaansa jo 12 vuotta.
Aika näyttää kumman tarina päättyy aikaisemmin, minun vai tämän reissaajan.

Aika näyttää - toivon, että reissaaja jatkaa matkaansa vielä sen jälkeen kun minun tuhkani on ripoteltu Itämeren aalloille. 😀

Tällaisena se reissaaja lähti vaellukselleen.

Yllä on tiedot liikkeelle laskemistani reissaajista.
Suurin osa katosi varsin nopeasti maailman tuuliin.
Mutta tämä Marathonman jatkaa yhä matkaansa ja
on kulkenut jo puolitoista kertaa maailman ympäri.

Koda kylässä

Saimme perjantaina Kodan hoitoomme.

Yleensä olen tehnyt sen kanssa päivittäin sen verran lenkkiä, että kymmenen kilometriä täytyy. Se on oikein sopivaa kestävyysharjoittelua tällaiselle entiselle maratoonarille.

Eilen lauantaina päätin, että kiusaan koiraa oikein kunnolla ja tein sen kanssa vähän yli 15 kilometrin liikunnat.
Kun tulimme viimeiseltä lenkiltä, niin ohittaessani yhden pariskunnan kerroin heille, että tämä koira rääkkää mua ylipitkillä lenkeillä - kysyin, että voisitteko soittaa eläinsuojeluun. 
Eivät luvanneet soittaa.

Tänään päätin mennä sen kanssa oikein juoksulenkille. Viimeinen oma koira, tollerinarttu, oli sellainen, että ei enää kolme vuotta täytettyään suostunut ottamaan juoksuaskelia. Joten juoksulenkit koirien kanssa ovat jääneet vähiin.

Mutta tämä Koda on toista maata. Kun se näki, että puin juoksuvaatteet päälle, niin se ryntäsi ulko-ovelle.

Teimme viiden kilometrin lenkin ja minulle vauhti oli ihan reipasta.
Muistutti intervallitreeniltä, palan matkaa kovaa, sitten raju stoppi ja sen jälkeen uudelleen menoksi. Tuli kunnon hiki.

Lenkin jälkeen Koda pesi hiet pois kasvoilta.
Mutta kyllä menin silti vielä suihkuun.
Ennen vanhaan kysyttiin:
Ei syö siat, ei koske koirat, herrojen herkku, kuningasten ruoka, mikä se on?
Vastaus on suola.
Mutta kyllä tämä koira suolaisesta hiestä tykkää!

Kyllä tämä koira osaa myös levätä.
Yöt se nukkuu tosi hyvin ja päivälläkin ottaa nokosia.

Riistakamera, osa 2

 Laitoin riistakameran mökillämme kasvavan omenapuun eteen. Siinä kun näkyy selvästi peurojen makauksia.

Kaksi päivää se siinä oli ja hain sen nyt pois.

Ja löytyi todisteita kävijöistä.

Luonnollisesti valkohäntäpeura oli parissa kuvassa. 
Mutta myös supi kunnioitti omenapuuta ja sen herkkuja.

Tiedossa oli molempien esiintyminen - niiden ulosteita kun tontilta löytyy. 

Supihan on tällainen hämärän ajan kulkija.
Kuvan päiväys ja kelloaika on väärä.

Tämäkin on jo käynyt maistamassa kaneliomenoita.

Riistakamera

Minulla on ollut riistakamera koko kesän puolen kilometrin päässä tien toisella puolella.

Kävin sen hakemassa ja siirsin kuvan tietokoneelleni.
Paljon oli kuvia, jotka piti poistaa saman tien. Tuuli kun heiluttaa puita, niin kamera ottaa kuvan niiden liikkeen hälyttämänä.
Myös hämärä ja kameran heikot ominaisuudet aiheuttavat hylkäyksen.

Mutta kyllä sieltä paljon onnistuneita kuvia ja runsaasti lajeja.

Antaa kuvien puhua!

On se vaan niin nätti.
Taitaa olla tarhakarkuri Tackorkin tilalta tai sitten valkohäntäpeura.

Emo ja vastasyntynyt vasa.

 

Jänöjussi.

Lienee varis...

Lisätään nyt urospuolinen peura tähän kavalkaadiin.

Kurki eksynyt kalliolle.

Tämä kisu on ilves.
Se on kotiutunut naapurustoomme tänä vuonna.

Päätetään esitys metsän kuninkaaseen.

Pahus, meinasi kettu unohtua!