Camillan juoksuvalmennus 2023

Aloitin tänään 11 kk kestävän juoksukoulun.

Ohjelman nimi on Camillan juoksuvalmennus 2023.
Sen järjestää Huippumoodi Oy, jonka vetäjänä toimii Lasse Seppänen apunaan Toni Roponen sekä tähän juoksukouluun mannekiiniksi palkattu Camilla Richardsson, naisten kymppitonnin Suomen ennätyksen haltija.

Liityin tähän lähinnä saadakseni oikeanlaista treeniä voidakseni juosta ilman vammoja tuleviin tavoitteisiini.

Jos jaksaisin noudattaa ohjelmaa, niin juoksukestävyyteni varmasti kohoaisi. Mutta tärkein syy tähän on se, että ohjelmassa löytyy runsaasti oheisharjoitteita lihaskunnon ja -voiman kehittämiseksi.

Helppoa se ei tule olemaan.
Ei sen takia, etteikö tällä koululla saataisi Ilkka-poikaan lisää vauhtia ja kestävyyttä.

Vaan sen takia, että meikäläinen hakee kunnonnousua helppojen tasavauhtisten hölkkien avulla. Ja sehän on johtanut kunnon rapautumiseen.

Ja kuten kaikki kunto-ohjelmat, tämäkin alkaa lepopäivällä!

Mökkielämää

Tällä viikolla juoksin toisen kerran yli 30 kilometriä. Vauhtia en viime viikosta nostanut, mutta lisäsin oheen muitakin aktiviteettejä.

Eilen juhlittiin Ullan synttäreitä täällä Nauvossa. Syötiin hyvin – ainakin kohtuullisen hyvin Minttus baarissa kirkonkylässä.

Vielä paremmin syötiin tänään, kun haettiin satamasta Börjen savustamaa lohifilettä ja itse haettiin metsästä sieniä, niistä tehtiin kastiketta. Ja vasta pellosta nostettuja siikli-perunoita.

Tämä päivä pyhitettiin kämpän saattamiseksi talvikuntoon. Kaikki ruokatarvikkeet viedään jo huomenna Turkuun ja muutenkin jätetään mökki odottamaan talven taittumista ja keväisiä säitä. Ainakin jos se on minusta kiinni, Ulla on vielä hieman toista mieltä…

Viiri ei liehunut lipputangossa tänä viikonloppuna.
Nuppi oli tullut alas ja se pitää vaihtaa uuteen.
Tankokin saattaisi olla syytä vaihtaa uuteen, siksi lipputangon vierellä on oksasaha.
Sen pituuden avulla mittasin tangon pituuden - 9 metriä.
Taidan kuitenkin keväällä maalata vanhan tangon ja hankkia siihen uuden nupin.

Lapasotka

Lähdimme taas takaisin Nauvoon.

Tarkoituksemme on laittaa mökki talviteloille, joten kyseessä lienee vuoden viimeiset yöpymiset maaseudulla.

Tulomatkalla pysähdyimme kirkonkylän jälkeen levähdyspaikalle, tarkoituksenani oli kuvata siellä asustavaa joutsenperhettä.
Kuvaus onnistui ja sain kuviin kaksi aikuista joutsenta, niiden ainoan poikasen ja yhden mustan linnun.

Mökillä tutkin kuvaa tarkemmin ja se paljastui musta lintu paljastui lapasotkaksi.

Kirjaan havaintoni exel-taulukkoon ja sinne en ole aikaisemmin kirjannut tätä lajia. Olemme kyllä niitä aiemmin nähneet, mutta on unohtunut kirjata.

Se oli 140. laji, jonka olen Suomessa nähnyt. Ja kirjannut!

Lapasotka on siis tuo tumma hahmo etualalla oikealla. 😂
Taaempana oleva isompi lintu lienee kyhmyjoutsen.

Kulttuuripläjäys

Ei päivää ilman kulttuuria.

Tänään tuli nautittua ruumiin kulttuurin lisäksi hengenruokaa.

Kohteeksi tuli lähikinolassa Aki Kaurismäen uutuus Kuolleet lehdet.
Se oli ohjaajalta taattua tavaraa, mustavalkoinen kertomus miehestä, viinasta ja orastavasta rakkaudesta.

Vaikka päähenkilöt eivät olleet mykkiä, niin paljolti mentiin mykkäelokuvan ehdoilla – siis vaikka päähenkilöt eivät olleetkaan naimisissa, keskenään, ainakaan vielä.

Kuvakulmien mukaan olisi tapahtumat voineet ajoittua 60-luvulle, televisiota ja tietokonetta ei missään näkynyt – radio sen sijaan löytyi.
Ja radion uutisissa kerrottiin Venäjän iskuista Ukrainaan, ainoastaan se paljasti kertomuksen ajankohdan.

Elokuva oli apaattisen synkkä, mutta muutamat repliikit onnistuivat saamaan aikaan naurua yleisössä.

Minä pidin elokuvasta, mutta varmasti löytyy niitä, jotka ihmettelevät, miksi tällaista tehdään.

Jälkiruuaksi menimme nauttimaan päivällistä Tårget-ravintolaan.
Nimestään huolimatta kyseessä oli italialainen ravintola.

Ei ruuasta mitään valittamista, mutta parasta Tårgetissa oli italialainen tarjoilijamme. Ja hänen kontrastinsa Kaurismäen elokuvaan!

Kino Piispanristi on siitä erilainen elokuvateatteri,
että katsomoon voi viedä baarista ostetun oluen tai viinin.
Meillä oli kyllä vain pullo Jaffaa!

Pikavisiitti Nauvoon

Kuten olen tainnut joskus kirjoittaa, vaimoni sairastaa MS-tautia – se on perinnöllinen sairaus, jonka ovat Suomeen jättäneet viikingit purjehtiessaan rannikoilta sisämaahan johtaneita jokia.

Tästä syystä tautia esiintyy erityisesti Satakunnassa ja Pohjanmaalla.
Sieltä – Pohjanmaalta – se on periytynyt vaimollenikin.

Tauti johtaa krooniseen väsymykseen. Sen takia sairastuneella aktiivinen päivä vaatii päivän tai kahden palautumisen.

Lainasin lauantaina autoamme Juhalle, hän kävi hakemassa Annan lentokentältä myöhäislennolta ja heidän sähköautonsa kantama on tällä hetkellä vain 130 km, Helsingin reissu olisi vaatinut kahta parin tunnin lataustaukoa.
Joten sovimme, että Juha ajaa meidän kärryllä Helsinkiin ja takaisin Airistolle ja me vaihdamme autoa sunnuntaina mennessämme Nauvoon.

Kaikki meni kuin elokuvissa kunnes maanantaina kännykkäni ilmoitti, että minulla tiistaina fysioterapia. Olin sen tyystin unohtanut Nauvon matkaa suunnitellessamme.

Kun ilmoitin emännälle pienestä (parin päivän) muutoksesta paluuseemme Turkuun, hän ei puhjennut riemun kiljahduksiin.
Vuorisaarnan ja itkupotkuraivarin jälkeen HPJ ilmoitti, että pakkaa auto ja sassiin.

Tein töitä käskettyä ja totesin, että rauha palaa takaisin seesteiseen avioliittoomme – jos ei tällä viikolla, niin sitten hiukan myöhemmin.

Näistä lepopäivän tarpeista johtuen emme enää voi mennä autolla talveksi Espanjaan – matka kestäisi koko talven!

Elämänmuutos

 Minulla on takana loistava tulevaisuus juoksijana ja maratoonarina.

Tosin en ole koskaan päässyt laadullisesti lunastamaan loistavaa tulevaisuuttani.
Enkä tule sitä koskaan lunastamaan!

Mutta kun alkuviikolla luin harjoituspäiväkirjaani, niin totesin, että lenkkini ovat vuosi vuodelta menneet laadullisesti alaspäin. Ovat jo niin alhaalla, että ei niitä juoksuksi oikein voi luokitella.

Ne harvatkin juoksulenkit ovat hidasta taaperrusta. Ja juoksun lisäksi harrastan kävelyä ja pyöräilyä.
Kävely on minun kohdallani sellaista leppoista eteenpäin menoa. en osaa kävellä kovaa.
Ja pyöräilyt ovat sitten tehty sähköavustuksella, eikä siinäkään pulssi nouse.

Ainoat lenkit, joissa pulssi nousee, ovat suunnistuksia. Mutta siinäkin tulee nopeasti raja vastaan, kun kunto romahtanut rapakunnoksi.
Päätin alkuviikolla jättää suunnistukset vähäksi aikaa pois ohjelmasta ja keskittyä juoksuun ja sitä kautta kunnon kohotukseen.

Ensin hölkkäämällä nostamaan peruskuntoa ja siinä sivussa myös hiukan vaativampia lenkkejä juoksunopeuden ja -voiman kohottamiseksi.

Tällä viikolla olen juossut 31 km.
Se on enemmän kuin kertaakaan sitten maaliskuun tänä vuonna. Ei ihme, että juoksukunto on romahtanut.

Tähän tulee nyt pysyvä muutos! PRKL!!!

Tässä uuden elämän ensimmäinen "pitkis".
Vauhti oli rauhallista, keskipulssi 125.
Silti jalat tuntuivat hiukan raskailta loppumetreillä.

398-vuotissynttärit

Siitä hetki ja kaksikin kulunut, kun olemme kokoontuneet sisarusten kanssa yhteen muistelemaan menneitä.

Matti, joka meistä on vanhin, kyseli hyvissä ajoin kesällä, milloin meille kaikille viidelle sopisi tapaaminen hänen luonaan.
Meille vanhoille eläkeläisille nyt olisi sopinut mikä tahansa päivä, mutta tämä päivä sitten valikoitui.

Olisiko syynä ollut se, että Maijalla oli synttärit eilen ja Leenalla ylihuomenna?
Joka tapauksessa myös Sirkkaliisa löysi tiensä Helsinkiin ja me Ullankin kanssa pääsimme paikalle luvatusta myrskysäästä huolimatta.

Matti oli tehnyt pieniä laskutoimituksia ja totesi saavuttuamme, että voimme juhlia Helena ja Maunon lasten 398-vuotissynttäreitä.
Näin teimme, kohotimme lasin samppanjaa itsellemme ja päivän emännälle Tuulalle.

Nelituntinen vierähti siivillä menneitä muistellessa ja hieman myös tulevia suunnitellessa.

Katsotaan sitten, kuinka paljon vanhempia olemme, kun tapaamme taas – ja silloin varmaankin jo yli 400-vuotiaita! 😂

Tässä me olemme. Vasemmalta Leena, Ilkka, Sirkkaliisa, Matti ja Maija.