Grillijuhlaan valmistautumassa

Suunnattoman saitana miehenä olen ostanut tänne Nauvon mökille sellaisen halvan kaasugrillin, johon ei saa varaosia.

Niinpä joudun ostamaan uuden 3-4 vuoden välein. Alkuviikosta kävin Turussa ja toin sieltä tullessani uuden grillin. 

Eilen illalla kulutin pari tuntia aikaa ja kokosin sen. Tuote ei ollut Ikeasta mutta kokoaminen vastasi Ikean tuotteita. Ostin grillin Tokmannilta eikä se todellakaan maksanut maltaita. Siihen jopa saa joitain kriittisiä varaosia.

Kokoamisohjeet olivat ihan hyviä, mutta osia oli paljon ja aikaa siihen kului pari tuntia.
Viimeisenä osana otin käteeni rasvapellin, joka siis tulee kaasupolttimoiden alapuolelle. Mutta grillistäni puuttui hahlo johon sen pellin voisi työntää.

Ilta oli jo pitkällä joten jätin asian tälle päivälle.
Kasaamisohjeet olivat pelkästään kuvina - siinä taisi olla 17 vaihetta.
Tutkin kuvia ja löysin virheen, olin ne kaksi hahlo-osaa asentanut väärin päin ja tutkittuani kokoamaani grilliä havaitsin, että joudun purkamaan grillin ohjekuvaston numeroon 4 - eli lähes kokonaan! 😈👹👺👿💣💩😅😅

Laitteen purkamiseen meni 18 minuuttia ja uudelleen kokoamiseen saman verran. Harjoitus tekee mestarin.

Grilli on siis aika pieni, mutta koepoltin sen ja myöhemmin tein sillä meille aterian. 
Yllätyin laitteen tehosta. Se lämpeni nopeasti ja teki hyvän tuloksen!

On se aika pieni mutta perhanan nätti.
Ja hinta oli tarjouksessa 135 euroa.
Siihen ei sisältynyt tuota kaasuletkua eikä liitintä pulloon.

Boomerin aamu

Juoksua harrastavana urheilijanuorukaisena olen hieman kiinnostunut painostani ja rasvaprosentistani.

Suunnistuksessa paino pitäisi olla alhainen, mutta ultrajuoksussa voi hyväksyä painon lievää nousua ja rasvaprosentin myös.

Sitten kun lenkin pituus menee yli kolmen tunnin, niin energiaa kehitetään kehon rasvasta eikä pelkästään hiilihydraateista.

Ostin joskus 10 v sitten Withingsin älyvaa'an, mutta se näytti minulle rasvaprosenttia noin 10, eikä se todellakaan pidä paikkaansa. Joku vuosi sitten se lopetti sen arvon näyttämisen.

Somessa on viime aikoina kiertänyt mainoksia erilaisista älyvaaoista, jotka näyttävät kaikenlaista ja vieläpä tarkemmin kuin ammattikäyttöön soveltuvat laitteet. Hinnat pyörivät parin sadan paikkeilla, mutta en ole tarttunut koukkuun.

Selasin Temun tuotteita ja sieltähän näitä löytyy. Yksi täysin vastaava kuin olen somesta lukenut ja maksoi rahtivapaasti toimitettuna Suomeen alle kuusikymmentä euroa. Tilasin sellaisen ja sain sen viime viikolla. Olen sitä yrittänyt yhdistää kännykkääni huonolla menestyksellä vaikka löysin mielestäni oikean äpin. Mikään ei ole vienyt perille - boomerilla on välillä vaikeaa tietotekniikassa!

Lähdin aamulla Nauvosta Turkuun ja poikkesin Juhan luona, hän on jonkin sorttinen nörtti eikä sormi ole mennyt suuhun niissä hommissa. Hän otti vastaan vaa'an ja kännykkäni. Selasi hetken kännykkä, löysi minun asentamani äpin, näpelöi lisää ja kytki vaa'an. 
Ne yhdistivät!!! Kysyin mitä sä teit. Hän sanoi, en mitään, sinähän olit tehnyt kaiken valmiiksi.

Siis se riittää, kun nörtti koskee fyysisesti laitteisiin. 😂

Tässä ensimmäisen mittauksen tulos.
Pitää tutustua mitä nämä tarkoittavat.
Rasvaprosentti näyttää oikealta.
Sitä pitää korjata hieman alemmas.

Jukolan viesti

Tänäkään vuonna en itse osallistunut Jukolan juhlaan paikan päällä.

Seurasin viestejä mökillä Nauvossa. Päästäkseni tunnelmaan kävin aamulla juoksemassa kympin lenkin.

Lenkin jälkeen aloin seuraamaan Venlojen viestiä. Jännitykseni kohdistui lähinnä Paimion Rastin joukkueeseen. Sen ankkurina juoksi nauvolainen Amy Nymalm.

Amy pääsi osuudelleen hienossa tilanteessa, hän oli kuudentena vaihdossa. Amy tunnetaan äärimmäisen tarkkana suunnistajana - ihan hän ei pärjää vauhdissa maailman huipuille.

Kaksi joukkuetta kärjessä olivat jo karanneet, mutta Amy nousi taistelemaan kolmannesta sijasta. Kilometri ennen maalia hän oli nostanut joukkueensa jo kolmanneksi taitavalla suunnistuksellaan. Lopussa hän jäi niukasti pronssisijasta, norjalainen oli kahdeksan sekuntia edellä maalissa.

Lahjakkaan nukkujana menin sänkyyn jo ennen Jukolan viestin lähtöä. Heräsin pirteänä aamukuudelta ja sain seurata viestin huipennusta livenä.
Paljon oli tapahtumia vielä viimeisen osuuden loppupuolella.

Stora Tuna ankkurinaan Svenskin veljeksistä Viktor suunnisti lopulta ansaittuun voitto - jo seitsemännen kerran peräkkäin.

Sprinttisuunnistajana Tuomas Heikkilä Helsingin suunnistajien ankkurina nousi lopulta pienen pummin jälkeen toiseksi. Hän hävisi voittajalle vain 12 sekuntia - tosin ero oli selvempi, mutta ruotsalainen tuuletteli lopussa joukkueensa voittoa!

Hieno kisa, onneksi olin kotona, kisa oli vetinen ja vettä taisi sataa koko kisan ajan.

Tässä Paimion Rasti joukkue.
Amy kuvassa oikealla.
Kuvakaappaus Facebookista.

Luokkakokous

Eilen järjestettiin perinteinen kesäkokous Aurajoen rannalla.

Pekka oli kutsunut meidät ravintola Estelleen, jonka tunsimme ennen nimellä Nooa. Paikka oli tuttu ja nimen muutoksesta huolimatta meitä löysi seitsemän soturia paikalle - eli kaikki ilmoittautuneet.

Aloitimme jo kahdelta, joten pääsimme nauttimaan lounastarjoilusta edulliseen hintaan. Kaikki valitsivat Wallenbergin pihvin. 

Pihvi oli tosi murea ja myös ihan maukas. Hivenen epäilimme, ettei liha kuulunut Wallenbergin lautaselle - mureus kun johtui pitkälti siitä, että kyse oli jauhelihapihvistä. Mutta tällaisessa eläkeläiskokouksessa valinta oli loistava. Hammaskalusto kun alkaa olla hivenen käytettyä.

Kesä kait teki sen, että yleisestä kaavasta poiketen kukaan ei puhunut sairauksista. Ja ikä teki sen, että naisetkin jätettiin tyystin rauhaan... Silti juttua riitti ja akustiikka oli oikein hyvää kun tällainen kuulovammainen kuuli lähes kaiken.

Meille oli varattu koko ravintolan toinen pää ja tilallemme tuli toinen seurue, joten siirryimme jatkamaan jutustelua Vaakahuoneelle.

Mutta varsin aikaisin pääsin tänä vuonna kotiin kokouksesta. Ja vielä prameasti taksilla kun ulkona oli alkanut sade.

Kunto nousee?

Olen viime aikoina kiusannut itseäni lenkeillä hieman enemmin.
En mä vieläkään tee kovia lenkkejä liian kovaa, mutta hiukan on vauhti parantunut.

Tänään lähdin juoksemaan vitosta reipasta vauhtia ilman verryttelyä - alku meni sen takia tosi hitaasti. Lopussa vauhti alkoi lähestyä seitsen minuutin km-vauhtia.

Loppuaika oli 37.20. Tätä kovemmin olen viimeksi juossut kolme vuotta sitten.

Mutta vielä kymmenen vuotta sitten juoksin Hampurissa koko maratonin nopeampaa vauhtia kuin vitosen tänään. 

Että kyllä tämä vanheneminen hidastaa vauhtia ja heikentää kuntoa todella nopeasti.

Mutta ei se Pyhä Pietari taivaan portilla kysele maratonaikoja. Ei ainakaan minulta, kun en jonottamassa siihen suuntaan ikuisuuspäivikseni...

Tammikuussa Garmin arvioi maratonajakseni 6.42.
Tänään enää 6.15!
Ja sehän on näin ollen juoksemista vaille valmis...

Ikuinen sota

En nyt tarkoita naapurimaamme vajaaälyistä sotaa ukrainaa vastaan. Eihän se ole vielä kestänyt kuin runsaan vuosikymmenen.

Se ikuinen versio on käynnissä joka kevät pihapiirissämme.

Meillä on täällä mökillä muutama linnunpönttö, kaikissa niissä ei ole ollut pariin vuoteen asukasta.

Mutta suosituin pönttö on minun aamuisen puuceen pöntön lähistöllä. Siellä kun istun, niin minulla on ovesta hyvä näköala pönttöön.

Huhtikuussa, kun kirjosiepolla ei vielä ole riittävästi ruokaa, pönttöön tekee pesää sinitiainen. Kun kirjosieppo saapuu paikalle, niin se on röyhkeä ja ajaa tiaisen pois pöntöstään.
Meillä on tämä mökki ollut 25 vuotta ja muistin mukaa tämä sama on toistunut joka kevät.

Nyt tapahtui ihme.
Sinitiainen ehti pesiä pönttöön ja saada munat kuoriutumaan.
Nyt elämme sitä vaihetta, molemmat tiaiset käyvät ahkerasti syöttämässä poikasiaan.

Minun myötätuntoni on ehdottomasti tiaisten puolella. Meillä on täällä toinen pönttö, jossa on ollut iät ja ajat kirjosiepon pesä. On sitä myös tänä vuonna.

Tiaisen pesintää on mukavampi seurata. Se käy syöttämässä poikasiaan, vaikka minä olen näköetäisyydellä. Kirjosieppo on paljon varovaisempi eikä lähesty pönttöä, jos olen näkyvillä.

Tässä kuva sinitiaisesta tänä aamuna.
Epäilen, että tämä on uros, se tiputtaa ruuan elntoaukosta sisään.
Toinen yksilö vie sapuskat sisälle.

Tässä kuva asunnottomasta kirjosieposta.
Tai jos rehellisiä ollaan niin tämä pitää majaa keittiön ikkunan edustalla.

Auton parkin vieressä on myös pönttö.
Tänä vuonna siinäkin pesii sinitiainen.

Rokotustutkimus

Olen viimeisten vuosikymmenien aikana osallistunut noin kymmeneen rokotetutkimukseen.
Olen ajatellut, että kun yhteiskunta on antanut minulle koulutuksen, terveydenhoidon ja paljon muuta, niin lienee aiheellista korvata tätä jollakin tavalla.

Torstaina aloitin koekaniinina dementiatutkimuksessa. Siinä tutkitaan miten vyöruusurokotus vaikuttaa yli 75-vuotiaiden dementian syntyyn ja kehitykseen. Kyseessä ei liene sellainen vuoden parin mittainen seuranta vaan homma jatkunee hamaan hautaan saakka!

Sain sitten palaverin päätteeksi tämän rokotuksen. Minullehan ei kerrota saanko oikeaa rokotetta vai suolaliuosta lihakseen. Edellinen tutkimus koski borrelioosirokotetta. Se päättyi tänä keväänä ja sain sen loputtua ilmoituksen, että minuun piikitettiin lumelääkettä.

Nyt olen täysin vakuuttunut, että rokotteeni oli ihan ehtaa myrkkyä.

Nimittäin eilispäivä meni täysin harakoille. Nukuin todella huonosti, heräsin yöllä ainakin kymmenen kertaa ja koko päivän oli sellainen tunne, että olen ryypännyt kymmenen vuorokautta putkeen. Tosin en ole koskaan ryypännyt yhtä iltaa kauemmin, mutta siitäkin on tullut pahoja oireita.

Pissalle sentään kävelin mutta iso asia jäi tekemättä. Minulla kun varsin vilkas suolen toiminta, niin rehellisesti voin todistaa, että näin tapahtuu korkeintaan kerran vuosikymmenessä.

Mutta se sairastaminen oli tänä aamuna ohi ja nukuin viime yönä yhtäjaksoisesti lähes yhdeksän tuntia - jonkinlainen ennätys sekin.

Ja tänä aamuna löysin itsestäni syöpäläisen, minuun oli kiinnittynyt sellainen verta imevä ötökkä, jota kutsutaan punkiksi. Poistin sen ja nyt jännitän iskeekö minuun borrelioosi - en siis saanut rokotetta sitä vastaan edellisessä tutkimuksessa.
Punkki lienee löytänyt houkuttelevan kohteen silloin, kun lorottelin laulellen vesiä, en oikein muuten ulkona liikkunut...

Olen minä parempiakin kuvia saanut punkista.
Tämä oli hiukan hankalassa paikassa ja pois otettaessa punkki menetti henkensä.
Mutta en jäänyt sitä säälimään - olisin sen joka tapauksessa tappanut.