Työpäivä

Eilen iloitsin siitä, että usko vahvistui juoksun suhteen.

Tänä aamuna onnuin taas kuten ikäiseni ihmisen kuuluukin tehdä. Akilles ei tykännyt juoksusta yhtä paljon kuin minä.

Lastenlasten kanssa työprojektit hieman kärsivät helteisestä säästä. Kehotin heitä lähtemään merelle uimaan ja rentoutumaan. Ei Suomessa liikaa näitä hellepäiviä ole.

He suostuivat ja minä pääsin pyöräretkelle.

Päätin ajaa neljänkymmenen kilometrin lenkin. Se sujui hellesäästä huolimatta kevyesti.
Alkaa pyöräily sujua mukavasti, kun tälle kesälle on kertynyt kilometrejä noin seitsemänsataa. Ei olisi kertynyt, jos jalat olisivat olleet kunnossa.

Tänään ei tuulikaan haitannut ja poljin noin 98 prosenttia lenkistä eco-vaihteella – siis pienimmällä avustuksella.
Syke nousi hieman korkeammalle, se johtui lämpötilasta. Mökin mittari varjossa näytti 32 astetta. Nauvon sääaseman lukema oli 27,7.

Illalla viimeistelimme lasten kanssa työmaat. Lähdemme kaikki pois huomenna.

Avasimme Tiinan ja Janin kanssa kuohuviinipullon. Sanoin, ettei tätä välttämättä pidä käsittää niin, että juhlistamme teidän huomista poislähtöänne.

Mutta täytyy rehellisesti todeta, että kyllä tämä kuusihenkisen perheen yhteiselo teettää aika paljon työtä verrattuna meidän kaksihenkisen introverttiperheen arkirutiineihin!

Yksi nuorten projekteista oli kaivonkannen teko.
Vanha oli jo lahoamispisteessä.
Tässä on Amalian vuoro  käyttää ruuvinväännintä.
Mutta kyllä sitä Joonakin käytti.

Tässä minun pyörälenkkini.
Kävin kahteen kertaan tuolla Korppoon lauttarannassa.
Vastaan tuli parisenkymmentä pyöräilijää.
Minut ohitti kaksi naista, toisella oli vielä retkivarusteet pyörän selässä.

Kuntoilupäivä

 Olen aina paistanut lettuja, kun Janin porukka on täällä kylässä.

Nyt se on jäänyt, ruokailut menneet aika myöhäiseen ja sen jälkeen en ole jaksanut niitä tehdä.
Eilen lupasin porukalle, että saatte niitä aamupäivällä huomenna.

Sillä aikaa kun aloin valmistella Jani kävi juoksemassa kympin ja Amalia seurasi pyörällä. Tosin ei seurannut perässä, kun hänellä tuli pyörän mittariin tuplamatka.

Paistoin letut grillissä. Lämpötila oli yli hellerajan ja edessä hehkui grilli ja takana paahtoi aurinko.

Sanoinkin, että nyt tiedän miltä tuntuu naisesta, joka elää hellan ja nyrkin välissä!

Kun nuoriso lähti veneilemään, niin minä kävin pyörällä kääntymässä Korppoon lauttarannassa.
Tämä vajaan parinkympin lenkki ei riittänyt. Sen jälkeen kävin juoksemassa.

Kaksi kilometriä juoksin ja km-aika lähenteli jo kahdeksaa ja puolta minuuttia. Polvi kesti hyvin, akilles hieman lopussa kiusasi.

Taitaa minusta vielä juoksija tulla!

Kauas en uskaltanut lähteä juoksemaan.
Mutta tuplasin alkuviikon lenkin.

Juhannus

Aatto sujui pitkälti työn merkeissä. Minulla on kaksi kesätyöntekijää ja he ahersivat kaikenlaista. Kun yksi tuli valmiiksi, pyysivät heti seuraavaa. Ehkä syy on siinä, että olen luvannut heille palkkaa kesätöistä!

Työn ohessa ehdimme sentään tekemään paljon muutakin.
Nuoriso kävi tutkimassa meren pohjaa Juhan sukellusveneellä. Siinä on kamera ja saimme nähdä laitteen ottaman videon pohjasta.

Jokavuotinen vauhdittoman pituushypyn testi suoritettiin ja tulos kirjattiin ylös.
Tontin ympäri juoksu kuuluu myös ohjelmaan. Tänä vuonna Joona oli täysin ylivoimainen.

Joona hoiti myös pihvin grillauksen. Hiukan hän valitteli, että pihvin lämpömittari oli jäänyt kotiin. Tästä puutteesta huolimatta pihvistä tuli maukasta.

Kuuma ilma ja raskas työ teki sen, että ainakin minä olin valmis pehkuihin ennen puolta yötä.

Juhannuspäivänä työmaa jatkui. Puita kaatui ja laituriin tehtiin hieman parannuksia. Hiki virtasi koko päivän, niin että sauna laitettiin lämpiämään jo iltapäivällä.

Kävimme kirkonkylässä Minttus Kök-ravintolassa. Alkuruuaksi söimme Napaksia, nauvolaisia tapaksia. Ja pääruuaksi kukin omaa mieliruokaansa. Hyvää oli, jopa parempaa kuin itse tekemämme.

Ilta sujui edelleen rauhallisesti. Paitsi Amalialla ja Joonalla. Heille riitti energiaa helteisestä säästä huolimatta.

Amalia treenaa tasapainoaan!

Aattona oli Janin ja Juhan nimipäivä.
Vain Jani oli paikalla nauttimassa mansikkakakkua.

Aatonaatto

Aamutoimien jälkeen lähdin kirkonkylään ostamaan Juhannukseksi ruoka ja juomaa.

Kuten ennen koronaa, tämä aatonaatto on vihonviimeinen päivä käydä kaupassa Nauvossa. K-kauppa oli täynnä, joten ostosten tekeminen oli hidasta. Ja jono kaupan kassalle pitkä ja hidas!
Alkossa kaikki kävi kuin tanssi.
Börjen kalakaupassa oli myös muutaman ihmisen jono.

Mökillä sain työllistää Joonan ja Amalian, he halusivat kesätöitä. Ja saivat niitä.
Ajoin ne sitten rentoutumaan merelle. Koko Janin perhe oli käynyt jopa uimassa ja kertoivat veden olleen kohtuullisen lämmintä.

Söimme illallisen kuuden aikoihin. Uusia perunoita, savustettua kirjolohta, Ullan tekemään silliä ja minun valmistamaa salaattia. Ihan hyvät arvosanat ateria sai.

Tunti sen jälkeen päätin lähteä kokeilemaan juoksemista.
Ensin kävelin verryttelyksi kaksi kilometriä minulle reipasta vauhtia. Sitten juoksin kilometrin. Vauhti oli hieman alle 9 min/km. Pulssi nousi yli 130 ja paita kastui.

Jos huomenna ei ole pahempia tuntemuksia, niin parin päivän päästä hieman pidempi matka!

Pirtua etsimässä

Iltapäivällä lähdin pyöräilemään.

Lähdin mökiltä 10 km päässä olevaan kylään nimeltään Kvivlax.

En ole siellä käynyt aiemmin.
Sinne johtaa hiekkatie, joten olen kääntynyt takaisin asvaltin loputtua.

Nyt jatkoin ja yllätyksekseni parin kilsan jälkeen tie vaihtui asvaltoiduksi.

Se on ihme täällä saaristossa, kun kyseessä on päättyvä tie. Itse kylä oli hieno ilmestys. Monia isoja taloja - kylän vauraus näkyi vierailijalle.

Tie päättyi rannalle, siellä oli iso satama ja kymmenittäin autoja parkissa ja saman verran veneitä laiturissa.

Ensimmäiseksi mieleen tuli, että kylän vauraus on peräisin kieltolain ajoilta. Suojaisa satama ja hyvät yhteydet avomerelle. Sekä sopivan hankalat väylät eksyttää tullimiehet, jos sattui olemaan arvokas lasti pikaveneessä!

Tämä on siis oma ajatukseni - mitään tietoa pirtun osallisuudesta kylän vaurauteen ei minulla ole.

Mutta kyllä näillä suunnilla on pirtua käsitelty. Minunkin mökin vanhassa saunassa on kiukaan vieressä betoninen tila, joka oli hiekalla peitetty. 
Sen tiedän, että siellä on säilytetty pirtukanistereita.

Pinnan alla oli puolen litran pullo pirtua. Se oli tarkoitettu nimismiehelle. Joka takavarikoi pullon ja poistui hymyillen paikalta - näin taru kertoo.

Kvivlax hamn.

Yhtiökokous

 Käväisin eilen pikaisesti Turussa.

Meillä oli taloyhtiön vuosikokous, siis se, jossa katsellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia.
Ilmeisesti hallitus oli valinnut päiväksi Juhannusviikon tiistain, jotta soraäänet olisivat jo poistuneet kesälaitumille.

Paikalla oli kolme osakasta kymmenestä. Kokouksessa olivat ainoastaan hallituksen jäsenet! Kertaakaan ei ole osanotto ollut näin pientä minun täällä asuessani.

Lieneekö se ollut luottamuksen osoitus vai mielenosoitus.

Joka tapauksessa hallitus sai yhtiökokoukselta hyväksynnän toimilleen ja vastuuvapaus myönnettiin pulinoitta.

Olin ilmoittanut jättäväni hallituksen ja sen puheenjohtajuuden. Ja keskustellut pihamaalla seuraavan hallituksen jäsenistä. Ehdotukseni hyväksyttiin.

Annoimme tulevalle hallitukselle budjetin tulevista hankinnoista ja päätimme kokouksen varsin pikaisesti.

Palasin mökille heti palaverin jälkeen.

Tältä näytti Kia Niron  info päivän ajoista.
Siinä on yksi kauppareissu kirkonkylään ja Turun matka.
Ei paha, tosin kaasujalkakin oli aika kevyt.

Tapahtumarikas päivä!

Vaihdoimme jo eilen maisemaa Nauvoon.

Aamurutiinien jälkeen lähdin pyörälenkille.

Kilometrin jälkeen vauhdikkaassa alamäessä ohitin valkopukuisen naisen.
Toisen kilometrin jälkeen pysähdyin juttelemaan paikallisen isännän ja hänen vaimonsa kanssa. Hetken juteltuamme tämä valkopukuinen nainen käveli ohitse. Ihmettelimme, kuka hän oikein mahtoi olla – sanoin epäileväni mökkinaapuriamme.

Kun jatkoin matkaa pysähdyin juttelemaan tämän kulkijan kanssa. Totta tosiaan, hän oli mökkinaapurimme Ruotsista. Kutsuin hänet istumaan kanssamme iltaa.

Kävin lauttarannassa ja käännyin kohti Nauvon kirkonkylää.
Puolessa välissä oli auto ajanut ulos tieltä. Pysähdyin, kysyäkseni tarvitaanko apua. Ei tarvittu. Autossa oli kaksi ruotsalaista ja ilmeisesti kuski oli nukahtanut, kun ajoi suoralta tieltä ulos. Onneksi ojaa ei ollut ja auto pysyi pystyssä.

Paikalla oli jo toinen ihminen, hän oli soittanut apua. Sieltä oli luvattu lähettää poliisi puhalluttamaan kuljettaja. Käski ruotsalaisten odottaa autossa kaksi tuntia – sen verran poliisin tulo täällä Nauvossa kestää.

Minä jatkoin matkaa kirkonkylään ja palasin mökille hiekkatietä pitkin. Se ei ollut kovin miellyttävä ajaa.

Iltapäivällä kävin hakemassa vasta nostettuja perunoita ruuaksi. Oli ne helppoja kuoria ja maukkaita syödä.

Illalla paransimme mökkinaapureidemme kanssa maailmaa kuohujuoman ja pienen purtavan kera. Ihan valmiiksi emme hyvästä yrityksestä huolimatta saaneet tätä maailmaa.

Kuvassa minun menopelini ja ruotsalaisten Volvo.
Oli tuuria mukana, että valitsi nukkumispaikakseen tämän ojattoman kohdan Saaristotiestä.

Reittikartta.
Hieman yli 30 kilometriä tuli taitettua.

Naapurimme.
Kuvasta päätellen meillä oli hauskaa lievistä kieliongelmista huolimatta!