Iltarukous

Tässä on tullut viime aikoina haukuttua Putinia ja hänen Hitlerin sotimiseen verrattavissa olevaan toimintaansa Ukrainassa.

Mutta ei Putin ainoa hullu ole maan päällä.

Välimeren itärannalla elää juutalaisia ja palestiinalaisia. Molemmat kansat ovat vuodattaneet naapureidensa verta. En täysin tiedä enkä ymmärrä syviä syitä tähän tappamiseen. Mutta taitavia ovat molemmat osapuolet tässä hommassa.

Palestiinalainen terroristijärjestö hyökkäsi lokakuun alussa laajalla raketti-iskulla Israelin kimppuun.
Israelilla on yksi maailman voimakkain armeija eikä vastaiskua tarvinnut odottaa montaa tuntia. Israel hyökkäsi monin eri tavoin palestiinalaisten kimppuun Gazassa.
Se on pieni ja tiiviisti asutettu kaistale Israelin ja Välimeren välissä.

Kahden kuukauden aikana sodassa on kuollut lähes kaksikymmentä tuhatta ihmistä – suurin osa siviilejä, joukossa tuhansittain lapsia.

Jos Jumalia on olemassa, niin ne voisivat lopettaa tämän(kin) sodan. Ja siinä ohessa hävittää juutalaisten ja palestiinalaisten aseet ja sotilaat.
Olisiko liikaa pyydetty, että samalla menisi tohjoksi Putinin armeija ja kalusto?

Kuvakaappaus Wikipedian Gazan sotaa käsittelevästä artikkelista.
Tällaista jälkeä Jumalan valitsema Israelin kansa on saanut aikaiseksi
Gazassa asuntoalueella.
Saattoi siellä olla yksi Hamasin taistelijakin.
Kyllähän uskon varjolla saa tappaa ja jumalat palkitsevat eniten lapsia ja naisia tappaneet sotilaat?

Ilmasto elää

Kansainvälinen järjestö IPCC on jo vuosikymmeniä povannut ilmastokatastrofia. Se saa rahallista tukea monilta järjestöiltä ja hallituksilta.

Se on erittäin voimakas mahti ja tiedemaailmassa järjestön maailmanloppua povaavien tutkijoiden kritisointi lopettaa kriitikon uran ja työmahdollisuudet loppuiäksi.
IPCC:n toiminta on verrattavissa Putinin toimintaan Venäjällä – arvostelijat teljetään loppuelämäksi keskitysleireille.

IPCC tulkitsee ilmaston kehitystä parin viime vuosisadan säiden mukaan. Kehitys lämpimämpään suuntaan todetaan ihmisen aiheuttamaksi.
Totta on se, että ihminen toimillaan on lyhyellä tähtäimellä aiheuttanut ilmaston viime aikojen kehitykseen.

Mutta meillä on myös tietoa ilmaston muutoksista vuosituhansien ja miljoonien aikana. Maapallolla on ollut hirvittäviä jääkausia ja toisaalta lämpimiä jaksoja, jolloin Grönlanti on viheriöinyt.
Enemmän kuin ihminen maapallon lämpötilojen kehitykseen vaikuttaa asemamme aurinkokunnassa ja auringon aktiivisuus monen muun ohella.

Sen mukaan olemme menossa kohti kylmempiä kausia. Seuraavaan jääkauteen lienee vielä matkaa, mutta monien ennusteiden perusteella seuraavat vuosisadat tulevat olemaan nykyistä paljon kylmempiä.
Kykymme selvitä kohtuullisesta kylmenemisestä lienee kohtuullisen hyvä, mutta oikeasta globaalista jääkaudesta ei ihminen nykytekniikalla selviä.

Ehkä ihmiskunta sitkeimpien sissien toiminnalla voi jatkaa lisääntymistään senkin aikana.
Tai sitten ei – ihmisen sukupuuttoon kuoleminen olisi tietenkin maapallon kannalta äärimmäisen hieno asia!

P.S.
Tämänhetkinen pieni pakkasaalto ei vielä aloita jääkautta – se kuuluu normaaliin säävaihteluun…

FB kertoo minulle aina välillä mitä on tapahtunut lähimenneisyydessä.
Kylmää on ollut.
Kylmää on nyt.
Kylmempää tulee olemaan tulevaisuudessa!!

Suomen ennätys maratonilla

Tänään tehtiin juoksuhistoriaa!

Camillan juoksuvalmennusohjelman esikuva Camilla Richardsson juoksi tänään elämänsä toisen maratonin Valenciassa.
Täydellisen suorituksen tuloksena oma ennätys parani yli viisi minuuttia ja naisten Suomen ennätys lähes kolme minuuttia.

Ja suoritus itsessään oli kuin suoraan oppikirjoista.
Juoksu nähtiin suorana Suomen televisiossa ja sieltä sai nähdä sekä miesten että naisten kärkijuoksijoiden menoa. Camillaa ei kuvissa pahemmin nähty, mutta kilpailun nettisivuilla löytyi kyllä väliajat viiden kilometrin välein.

Viisi ensimmäistä vitosta hän juoksi neljän sekunnin aikahaarukassa 17.07–17.11.
Väli 25–30 km oli hänen juoksunsa hitain, mutta sitten alkoi loppukiri. Väli 35–40 km oli hänen nopeimpansa eli 17.03.
Ja siitä maaliin vielä nopeampaa vauhtia.

Camilla kertoi haastattelussa, että hän juoksi käytännössä koko matkan yhden miehen kanssa, joka kertoi tavoiteajakseen 2.25.00.
Maratonin toisen puolikkaan hän juoksi kahdeksan sekuntia nopeammin kuin ensimmäisen. Juuri näin maraton pitääkin juosta.

Tosin omassa ennätysjuoksussani Enzo Ferrari -maratonilla lokakuussa 2009 juoksin toisen puolikkaan yli kahdeksan minuuttia nopeammin kuin ensimmäisen. Mutta ehkä minun vauhtiani ei voi verrata Camillan juoksuun!

Kuvakaappaus Camillan juoksuvalmennusohjelman keskusteluryhmästä.
Tuossa ennätysnaisen väliajat otettuna juoksun nettisivujen väliaikaseurannasta.
Ihan satavarma en ole niiden oikeellisuudesta - espanjalaiset kun ovat hiukan toisaikaisia tosiasioiden suhteen!

Paluu arkeen.

Hääpäivä on juhlittu – tosin tällä(kin) kertaa hyvin rauhallisesti.

Ja työt kutsuvat. Sehän tarkoittaa meikäläiselle trikoisiin pukeutumista ja tuuleen, tuiskuun ja pakkaseen siirtymistä.

Se ei ole elämä pelkkää ruusuilla tanssimista, jos pitkän tähtäimen suunnitelmana on kuolla terveenä 86-vuotiaana.
Juuri tänään luin, ettei pelkkä välimerellinen ruokavalio takaa sitä. Siihen liittyi paljon muutakin kärsittävää, joten pyrin aktiivisesti unohtamaan sen ja jatkaa nykyisellä kaidalla polulla kohti Helvetin portteja.

Harjoituspäiväkirjassa luki Pyramidi.
Se ei tällä kertaa tarkoittanut Egyptiin siirtymistä, ihan näillä lumenpöpperöisillä pyöräteillä lenkkini tein.

Alkulämmittelyn jälkeen juoksi neljä vetoa, pituudeltaan 1, 2, 3 ja 4 minuuttia. Vedot piti tehdä sykealueella 125-137 ja vedon jälkeen hölkkäpalautus kestoltaan sama kuin vedon pituus.

Nyt oltiin pyramidin huipulla ja alas tultiin neljällä vedolla päinvastaisessa järjestyksessä. Vetojen teho nousi myös, ne piti tehdä sykkeillä 137-151.

Nämäkin menivät vielä helposti, jopa niin että kaksi viimeistä lyhyttä vetoa menivät lopussa liian korkeille sykkeille.

Oikein mukava treeni – sen voisi tehdä useamminkin!

Tässä sykekäyrä lenkillä.
Punainen käyrä on sykkeen lukema.
Harmaat palkit näyttävät vedon ajankohdan ja sallitun sykkeen alueen.
Kahden minuutin vedossa syke nousi jo ennen puolta väliä yli 151,
minuutin vedossa vasta juuri ennen päättymistä.

Viisikymmentäkolme

Eilen vietimme hääpäivää Ullan kanssa rauhallisesti.

Minä livahdin puolen päivän jälkeen suunnistamaan Naantaliin. Se oli katusuunnistusta, joten maisemat olivat tuttuja yli kahdenkymmenen vuoden lenkkeilyn ja koirien ulkoilutuksen ansiosta.

Hiukan olivat polut muuttuneet ja ainoa vaikeampi rasti oli se, että yhden rastin ympärillä oli muutama maansiirtokone sekä liuta miehiä. Ne eivät lainkaan tykänneet siitä, että juoksin heidän työmaallaan. Tulin siihen metsän puolelta eikä siellä ollut mitään kieltomerkkiä. Äijät kyllä karkeaa kieltä käyttäen suullisesti ilmoittivat minulle, että minulla ei ole alueelle asiaa. Joten poistuin sieltä optimireittiä – minulle. He olivat hieman eri mieltä!

Kaiken lisäksi äijät olivat poistaneet rastin tehtävätaulun, joten hukkareissu siitä tuli.

Muuta rastipisteet olivat löydettävissä, mutta ei siitä elämäni parasta suunnistusta tullut.


Palasin kotiin ja suihkun jälkeen lähdimme perinteiselle hääpäivälliselle Brahen Kellariin.

Ruoka oli juhlapäivän arvoinen. Portaat kellariravintolaan olivat aika jyrkät ja Ulla antoi minulle tehtäväksi löytää paremmin arvollemme sopiva ravitsemusliike ensi vuodeksi, kun liittomme saavuttaa kunnioittavan viidenkymmenenneljän vuoden iän.

Metsäkauriin sisäfilettä - aivan suussa sulavaa!

Tuo rasti 53 aivan kartan alareunassa oli se poistettu rasti.
Minä ostin kartan ennakkomyynnistä ja minun kartassani se ei ollut merkitty kielletyksi alueeksi.
Aina ei voi voittaa...

Poika tuli!

 Saimme eilen neljän aikoihin koiranpennun hoidettavaksemme viikonlopun ajaksi.

Olimme sen nähneet kerran heinäkuussa, mutta rotu – tolleri – on äärimmäisen tuttu.
Koda on seitsemän kuukauden ikäinen uros, hoikka poika ja hyvin kasvatettu.
Isäntä jätti koiran huomaamme kymmenen minuutin tutustumisen jälkeen.
Koda ei ollut moksiskaan jäätyään yksin meidän kanssamme.

Pian selvisi kyllä syy. Pennulla on niin vahva itsetunto, että vaikka taivas putoaisi, niin se ei poikaa pahemmin hermostuttaisi.

Kävin sen kanssa tekemässä pari lenkkiä ja tapasimme yhden koiran. Koira ei sitä pelännyt vaan tutustui pää pystyssä isompaan koiraan.
Se söi kuin hevonen, mutta oli siitä huolimatta oikein hoikka pentu.
Kun kymmenen jälkeen siirryimme petiosastolle, koira käyttäytyi rauhallisesti ja tuli viereeni lattialle nukkumaan. Oli se vaihtanut yön aikana käynyt myös Ullan vieressä. Kun heräsin kuuden jälkeen, niin silloin se oli taas minun vieressäni. Ääntäkään se ei päästänyt yön aikana.

Aamulla ruoka maistui ja sen jälkeen lenkit kymmenen asteen pakkasessa – se ei Kodaa haitannut.

Iltapäivällä Gaia tuli Annan ja Juhan kanssa tervehtimään. Se kohtaaminen oli yhtä haukkumista. Gaia ilmeisesti koki, että pentu on hänen reviirillään. Mutta pentu ei ollut moksiskaan Gaian pomottamisesta ja molemmin puolinen rähjääminen jatkui Gaian poislähtöön saakka. 

Pentu ei siis näyttänyt mitään alistumisen merkkejä vanhemmalle nartulle. Jos ne olisivat tavanneet ulkona ja vapaina, niin niistä olisi kyllä tullut kavereita alta aikayksikön.
Pentu kun näytti merkkejä siitä, että olisi valmis leikkimään – toinen ei ollut!

Kuten koirat yleensä, Koda tykkää poseerata.

Lenkillä kymmenen asteen pakkasessa.

Saatiin sentään yksi kuva koirista ilman, että molempien hammasrivit näkyvät.
Tässäkin Koda katsoo Gaiaa ilman pelon häivää ja heiluttaa häntäänsä.
Isona siitä tulee kukkulan ehdoton kuningas! 😉

Ennätykset murskaantuu

 Olen nyt runsaat kuusi viikkoa harjoitellut yhden ohjelman tuella.

Olen oppinut, että hidas juoksu on avain kunnon kohottamiseen. Tai ei välttämättä hidas, mutta eteneminen alhaisella sykkeellä pahemmin kroppaa rasittamatta.

Toki sinne väliin tulee reippaampiakin lenkkejä ja kun peruskunto on noussut, niin niiden osuus kasvaa.
Alussa tuntui, että homma on pelkää lepoa. Mutta jo toisen kuuakauden alkuvaiheessa tuli niin paljon kovaa lenkkiä, että siirryin astetta helpompaan ryhmään.

Nyt se tuntuu minulle liian helpolta joten olen treeneihin omalla luvalla lisännyt hieman tehoa ja kestoa.
Kunhan saa joulukuun ohjelman eteeni, niin luulen, ettei tähän lisäykseenkään ole tarvetta.

Joka tapauksessa ainoa ystäväni Garmin antoi tänään ihan mukavaa palautetta. Neljän viimeisen viikon aikana ennuste maratonajastani on parantunut kymmenellä minuutilla.

Jos homma jatkuu samana niin ensi syksynä Barcelonan maratonilla alitan neljän tunnin ajan!

Hola Barcelona.
Täältä tullaan! 😃