sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Kenraalikuvernööri Väyrynen

Lappalaisukko Paavo Väyrynen on taas esillä. Tosin enemmän omassa mielensairaalassaan.

Hän kirjoittaa blogissaan, että Suomen sotapropagandan voimakkuus selittyy sillä, että historiallisista syistä Suomen kansan keskuudessa on ollut vallalla pelkoa ja suoranaista vihaa Venäjää ja venäläisiä kohtaan.

Jos Paavo olisi lukenut mitä tapahtuu paraikaa Ukrainassa, niin pelko venäläisten toimenpiteistä siellä vaikuttaa, että pelko on enemmän kuin aiheellista täälläkin.

Ilmeisesti Paavo petaa itselleen Suomen kenraalikuvernöörin asemaa, jos Venäjä hyökkää myös Suomeen ja valloittaa isänmaamme. Paavon isänmaa kun saattaa olla Neuvostoliitto.
Joku voisi Paavolle kertoa, että Neuvostoliitto on kuollut.

Vaikka tämä nykyinen Brezhnev on ympäröinyt itsensä aika seniileillä joo-miehillä, niin epäilen, että Putinilla ei ole ihan heti käyttöä hieman jo höperöllä Paavolla.

Väyrysen vallanhalu ja -himo on sitä luokkaa, että mies taitaa tosissaan toivoa Putinin valloittavan Suomen ja hänen pääsevän Otto Ville Kuusiseksi.

Ja Suomessa ei tällaisia höperöitä pudoteta kuudennen kerroksen ikkunasta kuolemaan, korkeintaan niitä kutsutaan hulluiksi.

Toisin on tuolla Putinin valtakunnassa. 



lauantai 24. syyskuuta 2022

Suunnistamassa - IHANAA

Jalka alkaa olla muuten ihan OK, mutta voimaa sieltä löytyy saman verran kuin vuoden ikäiseltä sylivauvalta.

Onneksi sitä pystyy parantamaan harjoittelulla.

Suunnistus sujui hyvin kävelyvauhdilla. Garmin kyllä väitti, että olen juossut lähes 8 minuuttia. Kokonaisaika oli yli tunnin!

Kuutosella pieni koukku, mutta sen pystyin korjaamaan ongelmitta.

Kasilla vähän isompi virhe. En heti pystynyt isossa rinteessä paikallistamaan itseäni, mutta soimasin itseäni enemmän, kun olin noussut pari käyrää liian ylös. Tällä lihaskunnolla siinä meni aikaa hukkaan ikuisuus.

Maastossa oli runsaasti aluskasvillisuutta ja risukkoa, joten eteneminen oli koko matkan hidasta.

Polvi ja akilles kestivät hienosti tämän rämpimisen. Siitä olen äärimmäisen onnellinen. 

Siis suorastaan "onnellinen". 😊



perjantai 23. syyskuuta 2022

Suunnittelukokous

Ensi keväänä tulee kuluneeksi viisikymmentä (50) vuotta siitä kun  kaksikymmentäkuusi nuorta miestä päättivät opintonsa Turun Teknisessä Opistossa ja saivat todistuksen hyväksytystä opinnoista insinööriksi.

Kun en ole oikein mikään käytännön insinööri, niin olen todennut, että kävin neljä vuotta koulua ja opin prosenttilaskun lähes täydellisesti.
Oli kurssillamme ihan oikeita insinöörejäkin ja monet heistä menestyivät loistavasti erilaisissa teknistä osaamista vaativissa tehtävissä.

Minä ajauduin myyntihommiin ja niissä pääsin käyttämään prosenttilaskua. Kohtuullisella menestyksellä.

Olemme säännöllisesti ainakin kerran vuodessa kokoontuneet opiskelukavereitten kanssa muistelemaan menneitä ja vaihtamaan kuulumisia. Yleensä kokouspaikaksi on valikoitunut paikka, jossa tarjoillaan huurteista.

Tänään palaveerasimme Wiklundin kattoterassilla.
Aiheena oli suunnitella miten ja missä juhlisimme puolen vuosisadan merkkipaalua.
Paljon hyviä ehdotuksia tuli esiin ja lokakuun vuosikokouksessamme teemme niiden perusteella päätöksen.

Se on ainakin varmaa, että paikan taso nousee huomattavasti normaalista paikastamme – Panimoravintola Koulusta.
Jo suunnittelukokous pidettiin korkealla Turun kattojen yläpuolella! 😜

Näkymä kokouspaikastamme torille.
Kuvan perusteella hiukan on vielä töitä tehtävänä.
Jopa kahdeksannen kerroksen korkeudelta näkee pieniä keskeneräisyyksiä.



torstai 22. syyskuuta 2022

Yksi lensi yli!

Olen nähnyt elokuvan Yksi lensi yli käenpesän joskus 70-luvulla. Siis silloin kun elokuva tuli Suomen teattereihin.

Tänään kävimme katsomassa sen turkulaisessa harrastajateatteri Akselissa. Se on kymmenkunta vuotta vanha teatteri, olemme siellä käyneet kerran pari vuotta sitten.

Tämä näytelmä on varsin haastava harrastelijoiden toteutettavaksi. Ensinnäkin se vaati runsaan kymmenen hengen kaartin esittämään kappaletta. Ja toiseksi esityksen kesto lähes kolme tuntia on myös vaativa amatööreille.

Puoliaikaan saakka olisi esitystä voinut hieman lyhentää, mutta lopputulos oli kyllä suorastaan erinomainen.
Kaikki näyttelijäsuoritukset olivat oikein hyviä. Varsinkin Ylihoitaja Ratched ja mielisairaalan uusi potilas Randle P. McMurphy olivat vakuuttavia osissaan.

Viidessäkymmenessä vuodessa olin unohtanut loppuratkaisun, se ei yllättänyt mutta odotin kyllä hieman erilaista tulemaa.

Mielenkiintoine esitys, eikä se tuntunut edes pitkältä, vaikka teatterin istuimet eivät ole samaa tasoa kuin kaupunginteatterissa.



tiistai 20. syyskuuta 2022

Kauppatorilla taas!

Kävin eilen Kauppatorilla aikaisin (?) aamulla ja totesin, että torin miljoonia maksanut korjaus meni Kankkulan kaivoon.

Tänään tutustuin alueeseen kävellen. Iltapäivällä, jolloin kaupunkilaisetkin olivat heränneet.

Tulin torille Yliopistonkatua pitkin. Jo sen varrella oli myyntikojuja tarjoten pääasiassa vegaanisia tuotteita.
Itse torilla oli runsaasti tarjontaa, suurin osa niistä liittyen torin avausviikkoon. Mutta myös perinteisiä torimyyjiä oli paikalla paljon.

Torialueen kiveys oli jo valmis. Siellä oli vanhoja Turun torin kiviä ja uusia kiinalaisia.
Niitä pitkin oli mukava kävellä.

Torilla oli tarjolla paljon kahviloita tarjoten sekä juotavaa että purtavaa.

Käynti valaisi mieltäni ja eilinen pettymys oli pois pyyhkäisty.
Suosittelen käyntiä siellä vähän kauempaakin!

Tämä kuva ei varsinaisesti liity Turun toriin.
Siellä ei myyty kauriin lihaa, mutta paljon muuta.
Kuva on tämän aamun riistakameran satoa.

Tässä on tämän päivän reittini.
Vein Ullan kuntoutusjumppaan rautatieaseman lähelle.
Minulla on 45 minuuttia aikaa katsastella Turkua ja samalla kuntouttaa jalkaani.
Sillä ei vielä pysty juoksemaan ja kävelykin on hidasta klenkkaamista.
Torstaina ehkä saan aloittaa juoksun ja suunnistuksen, jos fysioterapeuttuni armahtaa.



maanantai 19. syyskuuta 2022

Turun Kauppatori "valmis"

Aamulla tulivat asvalttimiehet saattamaan urakkansa loppuun.

Minä otin pyörän ja lähdin pois tieltä.

Suuntasin Kauppatorille – siellä oli viikonvaihteessa avajaiset torin valmistumisen kunniaksi.
Puheet olivat komiat, kaupungin edustajat kehuivat sitä maailman hienoimmaksi toriksi, joka on jokaisen turkulaisen olohuone.

Pyöräilin Biocityn kautta. Se oli virhe. Siellä oli satoja opiskelijoiden sähköpotkulautoja parkissa ja lisää tuli vastaan. Siinä oli vanhuksella taiteilemista, ettei törmännyt kehenkään ja mihinkään. Tuurilla selvisin.

Ylitin joen – sen maailman hienoimman Aurajoen – Kirjastosillalta ja sieltä Aurakadulle. Se oli virhe, ei sitä kautta pyörällä torille päässyt, kaikki kadut torin ympärillä olivat työmaina.

Pääsin näköetäisyydelle katsomaan toria ortodoksikirkon puolelta. Tori oli autio ja tyhjä. Muutama torimyyjä oli näköpiirissä, mutta ihmisiä tuskin lainkaan.

Otin pari kuvaa kaupungin olohuoneesta. Tulen takaisin vuoden päästä, ehkä se on silloin valmis…

Kotiin palattuani asvalttimiehet olivat työnsä tehneet, siistineet jälkensä ja poistuneet.

Kaupunki aloitti torin rakentamisen neljä vuotta sitten. Homma saattaa valmistua lähitulevaisuudessa. Näissä yhteiskunnan rakennusprojekteissa lähitulevaisuus lasketaan kuukausissa tai vuosissa.

Yksityisyrittäjä teki viime viikolla pohjatyötä kahdeksan tuntia ja tänään asvaltointia neljä tuntia. Ja saivat valmiiksi sata juoksumetriä asvaltoitua käytävää, leveydeltään yksi metri.

Jos kaupungilla olisi pari pätevää hankinnan ammattilaista, niin urakat tulisivat sellaisella hinnalla, että veroäyrin voisi puolittaa.

Kauppatori.
Täältä katsoen se alkaa olla jonkinlaisessa kunnossa.
Torin ympäristön kaduilla ei pääse vielä ajamaan autolla eikä kunnolla edes polkupyörällä.

Kun lähdin pyöräilemään, asvalttimiehiä oli kuin Vilkkilässä kissoja.
Työ oli aika manuaalista, mutta kun miehiä oli paljon ja he tiesivät mitä tekevät, niin valmista tuli.

Kun tulin takaisin runsaan tunnin jälkeen, työ oli valmis.
Olivat siinä tehneet toisenkin käytävän ja viimeistelleet työnsä.
Ammattimiehiä!




lauantai 17. syyskuuta 2022

Veneen tyhjennys

Meidän moottoriveneemme oli täyttynyt vedestä, se istumalaatikon pohjatulppa oli tukkeutunut lehtien ja muun röhnän takia.

Juha oli viimeksi ajanut veneellä ja jättänyt sen niin kauas, että meikäläisen jaloilla ei sinne oikein pääse.

Sanoinkin Ullalle lähtiessäni, että jos hyppy epäonnistuu, luiskahdan mereen ja pudotessani lyön pääni ja hukun, niin hyvää loppuelämää vaan.

Siihen Ulla kauhistuneena: onko sulla kännykkä mukana.
Vastasin, että onhan se ja vainaa siitäkin tulee meriveden vaikutuksesta – mutta ei huolta, se on vakuutettu!

Tällä kertaa me molemmat selvisimme ja venekin tuli tyhjennettyä.

Päivä oli pilvinen ja sateinen.
Mutta illaksi taivaanranta selkiintyi!

Annoin vähän lisää peräköyttä ja nyt minäkin pääsen veneeseen ja pois ongelmitta.