Luokkakokous

Eilen järjestettiin perinteinen kesäkokous Aurajoen rannalla.

Pekka oli kutsunut meidät ravintola Estelleen, jonka tunsimme ennen nimellä Nooa. Paikka oli tuttu ja nimen muutoksesta huolimatta meitä löysi seitsemän soturia paikalle - eli kaikki ilmoittautuneet.

Aloitimme jo kahdelta, joten pääsimme nauttimaan lounastarjoilusta edulliseen hintaan. Kaikki valitsivat Wallenbergin pihvin. 

Pihvi oli tosi murea ja myös ihan maukas. Hivenen epäilimme, ettei liha kuulunut Wallenbergin lautaselle - mureus kun johtui pitkälti siitä, että kyse oli jauhelihapihvistä. Mutta tällaisessa eläkeläiskokouksessa valinta oli loistava. Hammaskalusto kun alkaa olla hivenen käytettyä.

Kesä kait teki sen, että yleisestä kaavasta poiketen kukaan ei puhunut sairauksista. Ja ikä teki sen, että naisetkin jätettiin tyystin rauhaan... Silti juttua riitti ja akustiikka oli oikein hyvää kun tällainen kuulovammainen kuuli lähes kaiken.

Meille oli varattu koko ravintolan toinen pää ja tilallemme tuli toinen seurue, joten siirryimme jatkamaan jutustelua Vaakahuoneelle.

Mutta varsin aikaisin pääsin tänä vuonna kotiin kokouksesta. Ja vielä prameasti taksilla kun ulkona oli alkanut sade.

Kunto nousee?

Olen viime aikoina kiusannut itseäni lenkeillä hieman enemmin.
En mä vieläkään tee kovia lenkkejä liian kovaa, mutta hiukan on vauhti parantunut.

Tänään lähdin juoksemaan vitosta reipasta vauhtia ilman verryttelyä - alku meni sen takia tosi hitaasti. Lopussa vauhti alkoi lähestyä seitsen minuutin km-vauhtia.

Loppuaika oli 37.20. Tätä kovemmin olen viimeksi juossut kolme vuotta sitten.

Mutta vielä kymmenen vuotta sitten juoksin Hampurissa koko maratonin nopeampaa vauhtia kuin vitosen tänään. 

Että kyllä tämä vanheneminen hidastaa vauhtia ja heikentää kuntoa todella nopeasti.

Mutta ei se Pyhä Pietari taivaan portilla kysele maratonaikoja. Ei ainakaan minulta, kun en jonottamassa siihen suuntaan ikuisuuspäivikseni...

Tammikuussa Garmin arvioi maratonajakseni 6.42.
Tänään enää 6.15!
Ja sehän on näin ollen juoksemista vaille valmis...

Ikuinen sota

En nyt tarkoita naapurimaamme vajaaälyistä sotaa ukrainaa vastaan. Eihän se ole vielä kestänyt kuin runsaan vuosikymmenen.

Se ikuinen versio on käynnissä joka kevät pihapiirissämme.

Meillä on täällä mökillä muutama linnunpönttö, kaikissa niissä ei ole ollut pariin vuoteen asukasta.

Mutta suosituin pönttö on minun aamuisen puuceen pöntön lähistöllä. Siellä kun istun, niin minulla on ovesta hyvä näköala pönttöön.

Huhtikuussa, kun kirjosiepolla ei vielä ole riittävästi ruokaa, pönttöön tekee pesää sinitiainen. Kun kirjosieppo saapuu paikalle, niin se on röyhkeä ja ajaa tiaisen pois pöntöstään.
Meillä on tämä mökki ollut 25 vuotta ja muistin mukaa tämä sama on toistunut joka kevät.

Nyt tapahtui ihme.
Sinitiainen ehti pesiä pönttöön ja saada munat kuoriutumaan.
Nyt elämme sitä vaihetta, molemmat tiaiset käyvät ahkerasti syöttämässä poikasiaan.

Minun myötätuntoni on ehdottomasti tiaisten puolella. Meillä on täällä toinen pönttö, jossa on ollut iät ja ajat kirjosiepon pesä. On sitä myös tänä vuonna.

Tiaisen pesintää on mukavampi seurata. Se käy syöttämässä poikasiaan, vaikka minä olen näköetäisyydellä. Kirjosieppo on paljon varovaisempi eikä lähesty pönttöä, jos olen näkyvillä.

Tässä kuva sinitiaisesta tänä aamuna.
Epäilen, että tämä on uros, se tiputtaa ruuan elntoaukosta sisään.
Toinen yksilö vie sapuskat sisälle.

Tässä kuva asunnottomasta kirjosieposta.
Tai jos rehellisiä ollaan niin tämä pitää majaa keittiön ikkunan edustalla.

Auton parkin vieressä on myös pönttö.
Tänä vuonna siinäkin pesii sinitiainen.

Rokotustutkimus

Olen viimeisten vuosikymmenien aikana osallistunut noin kymmeneen rokotetutkimukseen.
Olen ajatellut, että kun yhteiskunta on antanut minulle koulutuksen, terveydenhoidon ja paljon muuta, niin lienee aiheellista korvata tätä jollakin tavalla.

Torstaina aloitin koekaniinina dementiatutkimuksessa. Siinä tutkitaan miten vyöruusurokotus vaikuttaa yli 75-vuotiaiden dementian syntyyn ja kehitykseen. Kyseessä ei liene sellainen vuoden parin mittainen seuranta vaan homma jatkunee hamaan hautaan saakka!

Sain sitten palaverin päätteeksi tämän rokotuksen. Minullehan ei kerrota saanko oikeaa rokotetta vai suolaliuosta lihakseen. Edellinen tutkimus koski borrelioosirokotetta. Se päättyi tänä keväänä ja sain sen loputtua ilmoituksen, että minuun piikitettiin lumelääkettä.

Nyt olen täysin vakuuttunut, että rokotteeni oli ihan ehtaa myrkkyä.

Nimittäin eilispäivä meni täysin harakoille. Nukuin todella huonosti, heräsin yöllä ainakin kymmenen kertaa ja koko päivän oli sellainen tunne, että olen ryypännyt kymmenen vuorokautta putkeen. Tosin en ole koskaan ryypännyt yhtä iltaa kauemmin, mutta siitäkin on tullut pahoja oireita.

Pissalle sentään kävelin mutta iso asia jäi tekemättä. Minulla kun varsin vilkas suolen toiminta, niin rehellisesti voin todistaa, että näin tapahtuu korkeintaan kerran vuosikymmenessä.

Mutta se sairastaminen oli tänä aamuna ohi ja nukuin viime yönä yhtäjaksoisesti lähes yhdeksän tuntia - jonkinlainen ennätys sekin.

Ja tänä aamuna löysin itsestäni syöpäläisen, minuun oli kiinnittynyt sellainen verta imevä ötökkä, jota kutsutaan punkiksi. Poistin sen ja nyt jännitän iskeekö minuun borrelioosi - en siis saanut rokotetta sitä vastaan edellisessä tutkimuksessa.
Punkki lienee löytänyt houkuttelevan kohteen silloin, kun lorottelin laulellen vesiä, en oikein muuten ulkona liikkunut...

Olen minä parempiakin kuvia saanut punkista.
Tämä oli hiukan hankalassa paikassa ja pois otettaessa punkki menetti henkensä.
Mutta en jäänyt sitä säälimään - olisin sen joka tapauksessa tappanut.

Sisartapaaminen

Kävin aamupäivällä hakemassa sisareni Maijan ja Leenan mukaani ja lähdimme Vammalaan - nykyiseltä nimeltään Sastamalaan - tervehtimään kolmatta sisartamme Sirkkaliisaa.

Sirkkaliisa asustaa nykyään Tupahoiva nimisessä hoitolaitoksessa, kun hän ei enää tule toimeen yksinään kotosalla. 

Tupahoiva on pieni yksikkö. Siellä on 16 hoitopaikkaa ja se on monta kertaa palkittu toiminnastaan.

Maija oli sopinut ja ilmoittanut tulostamme etukäteen ja meitä oli hienossa säässä odottamassa sisar hoitolaitoksen edustajan kanssa.

Tulimme paikalle kun asukkaille aloiteltiin tarjoilla lounasta. Me jäimme Sirkkaliisan kanssa ulos, siellä olisi ollut ulkokalusteita isommallekin porukalle.
Kun sisar oli saanut ruokansa syötyä, meille kaikille tuotiin kahvit oikein leivosten kera. Ja meille tarjoiltiin oikein personkuppikin - luonnollisesti, kun hoitolaitos sijaitsi Personkadulla. Vaikka oikeampi nimi olisi Personkuja, kun sijainti oli vehreällä maaseudulla.

Pari tuntia me siellä viihdyimme muistelemalla menneitä asioita. Ne kun parhaiten muistuvat mieleen tämän ikäisille sisaruksille. 😊

Lähdön hetkellä sisaremme olisi mielellään lähtenyt matkaamme, mutta henkilökunta totesi siinä tilanteessa, että Sirkkaliisa, sinua tarvitaan täällä selvittämässä yhtä tilannetta. 

Joten me lähtijät taisimme tuntea hetken haikeampana kuin siskomme.

Minä otin sisaresta yhden kuvan, mutta se hieman epäonnistui.
Joten lainasin Tupahoivan sivuilta oikein hyvän kuvan Sirkkaliisasta.
Auringonpaisteessa tämäkin on otettu,
mutta kameran takana on ollut minua paljon taitavampi henkilö! 👌

Matkalla maratoonariksi

Tänään tein parin vuoden tauon jälkeen puolimaratonin mittaisen juoksulenkin.

Aamu oli jo suhteellisen lämmin, mutta pukeuduin hieman liian lämpimään paitaan.
Otin sen, koska paidan takahelmassa oli tilaa geeleille, joita uskoin tarvitsevani viisi kappaletta.

Lähdin länteen, kun tuulitiedoituksen mukaan se olisi mukavaa vastatuulta. Se ei tänäänkään pitänyt paikkansa, joten jouduin tyytymään myötätuuleen. Siinä tuli lämmin, vaikka vauhti oli hidas. Onneksi paidassani oli vetoketju edessä alas asti ja sain paidan asentoon, että se suojasi selkääni mutta jätti etuosan paljaaksi.

Olen siis vakaasti harkinnut juosta vielä yhden maratonin elämässäni.

Siksi pitänee hölkätä pari puolikasta ennen kuin yrittää tehdä mahdottomasta mahdollisen. Tässä siis tänään se ensimmäinen.

Laitoin sykemittariin PacePro asetuksen 21,1 km vauhdilla 9.15/km. Mittari näytti kilometrin välein tilanteen - pysyin koko matkan ajan hieman edellä tavoitettani.

Alku meni luonnollisesti helposti ja sykkeet pysyivat alhaalla.
Mutta kyllä se matka tekee tehtävänsä huonokuntoiselle ikämiehelle.

Lopussa sykkeet nousivat jo yli 140.
Mutta myös nopein kilsa oli se viimeinen.
Vauhti 8.27 min/km ja keskisyke 144.

En ollut perillä mitenkään väsynyt, mutta tänään en olisi pystynyt juoksemaan toista puolikasta samaa vauhtia.
Tarkoitukseni on juosta mara lokakuussa - silloin ei lämpö haittaa juoksemista.

Ja maratonreitti on paljon tasaisempi, joten sekin helpottaa tehtävästä suoriutumista.

Tässä reitti ja tiedot etenemisestä.

Yllä tämän viikon harjoittelu.
Olen siis juossut viikon aikana maratonin.
Mutta se ei vielä takaa, että pystyisin sen juoksemaan 7 tunnissa!

Saatanan tunari

 Kun tulin sunnuntaina Rogaining-kisasta pois, lähdin suihkun jälkeen Nauvoon kun ehtoinen emäntäni jäi sinne yksikseen.

Tankkasin autoni Paraisten S-marketin pihalla. Yleensä tankkaan Nesteen asemilla tai ST1:llä.
Tällä asemalla oli tarjolla viisi erilaista laatua, kolme bensalle ja kaksi dieselille.
Ensimmäinen pumppu tarjosi vihreää vaihtoehtoa ja päätin pelastaa maapallon.

Täytin tankin ja jatkoin matkaa. Matkalla aloin ihmetellä bensan halpaa hintaa ja kun pääsin lautalle, kaivoin esiin tankkauksen kuitin.

Olin tankannut auton jollakin etanolilla, kuitissa luki, että laatu oli E85.

Minulla hybridi ja akustossa oli jäljellä niin paljon virtaa, että uskoin pääseväni mökille lataamaan akkuja. Ajoin loppumatkan pintakaasulla ja oikaisin käyttäen kahdeksan kilometrin hiekkatieosuutta - se lyhentää matkaa lähes viisi kilsaa. Perille pääsin pelkällä sähköllä.

Hyvä niin koska tämä etanoli olisi saattanut vaurioittaa moottoria. Näin ainakin skodan huolto vakuutti, kun olin sinne yhteydessä.

Tänään yritin tyhjentää tankkia bensavarkaiden tapaan työntämällä muoviletkun tankkiin. Yritin imeä sieltä bensaa, mutta letkuni oli liian iso enkä vanhoilla keuhkoilla saanut mitään aikaan. Pitää viedä kärry Rinta-Joupille huoltoon.

Otsikko siis viittaa meikäläisen taitoihin - Saatana!!!

Tämä ei ole mikään tunari. 
Se osasi kiertää riistakameran eikä tuhonnut sitä, vaikka lähelle meni.

Tämäkään ei ole Saatanan tunari vaan eilisillan kuu.