Tilataidetta

Aamu oli täysin tyyni, meren pinta oli kuin peili.

Kaikkien aamutoimieni jälkeen pääsin vasta kymmenen aikoihin soutuveneen kanssa ulos. Silloin alkoi pieni vire rikkoa veden pintaa.

Soudin Lammassaaren ohi hieman väljemmille vesille ja olin taas liikkeellä samaan aikaan kuin Siljan Ruotsinlaiva. Sen aallot katselin Vitgrundin suojassa. Mutta nyt oli veneitä liikkeellä laivaväylällä, niiden aallot hieman häiritsivät soutamista. Palasin takaisin Thorasvikenin suojaan ja kotiin.

Siellä odottivat työmaat. Avustin Ullaa, kun hän istutti maahan sipuleita ja muuta murkinaa. Niistä ne kauriit tykkäävät!

Sitten jatkoin rannan kunnostusta. Siellä riittää maansiirtotöitä vielä tuleville päiville. Ja tällä työtahdilla myös tuleville sukupolville!

Päivän kruunasi sauna. Ihan ilma näytti kesäiseltä, mutta mereltä puhaltava tuuli oli vielä varsin kolea.

Vanhan saunan seinän tilataideteos sai tänään kolmannen jäsenen.
Lapio ja talikko ovat siellä levänneet jo kymmenkunta vuotta.
Nyt koin jo haravoinnin liian raskaaksi ja se liittyi seuraan.
Kaikki ovat tämän maatilan alkuperäisesineitä. 

Silja ja minä.
Tunnetusti viihdyn parhaiten kauniiden naisten seurassa.

Kuva saunan terassilta.
Hieman nämä ruoppausjätteet häiritsevät muuten postikorttimaista maisemaa.
Mutta kyllä se parin vuoden päästä jo viheriöi! 

Puuceen onni

Palasimme eilen takaisin tänne luontoparatiisiin (Jope: -helvettiin).

Täällähän ihmisen ruumis ja sielu lepää (Jope: kärsii).

Totta on, että kaksisataa vuotta vanhassa vetoisassa hirsirakennelmassa on raikas ilma. Jos sen ilman saa lämmityslaitteilla sopivaan lämpötilaan, niin uni on aivan priimaa.

Oura antoi yli kahdeksan tunnin unestani arvostelun ihanteellinen.
Yksi syyte kyllä tuli sen härvelin mieleen. Olin nukahtanut kahdessa minuutissa ja se voi olla Ouran mukaan merkki siitä, että en saa riittävästi unta.

Mutta minä nukahdan lähes aina alle viidessä minuutissa. En ymmärrä miten puolihorteessa vuoteessa pyöriminen voisi olla terveellisempää kuin kolmessa minuutissa nukahtaminen!

Hyvin nukutun yönkin jälkeen piti saapastella aamutoimille puuceehen, josta on merinäköala (Jope: pöheikkönäköala).
Meillä on sisätiloissa polttava vessa, mutta se on varattu talon rouvalle – sinne ei palvelusväellä ole asiaa.

Puuceen vieressä tervalepässä on linnunpönttö.
Siellä pesii kirjosieppo. 

Kun istun pöntöllä – en siis linnunpöntöllä – niin sieppo odottaa oksalla poistumista. Se ei halua näyttää minulle tietä pöntölle, ei vaikka juuri minä olen sen siihen ripustanut.

Olin ottanut kameran mukaani ja aikaa oli viritellä se kuntoon siepon odotellessa. Sain siitä jonkinlaisen kuvan tänään.

Tuossa oksalla se lintu nököttää vaikka pitäisi viedä ruokaa hautovalle rouvalleen!

Tässä näköalani vessasta.
Tuo puro yhtyy mereen sadan metrin päässä ja kesän koittaessa näköyhteys mereen katoaa.
oikealla näkyvä punainen seinä on venevalkamamme äärellä oleva vaja.
Siitä on suora vesiyhteys Atlantille.

Täyden kympin suoritus!

Turku Rogaining Sprint järjestettiin ensimmäisen kerran v. 2009, tänään oli vuorossa 14. kisa.

Pakkohan sinne oli mennä, kun on ollut kaikissa edellisissäkin mukana.
Syyksi poissaoloon ei riitä se, että polvinivelen kierukka on rikki - ainoastaan omat hautajaiset olisi hyväksyttävä syy.

Lähdin kävellen rastille 80, siitä kun saa täydet 10 pistettä kahteen kertaan, kun käy välillä jollakin toisella rastilla. Suunnittelin käyväni kolmella rastilla ennen paluuta uudestaan tälle rastille.

Rasti oli liian korkean mäen päällä. Ylös pääsin vielä kohtuullisesti, mutta paluu merenpinnan tasolle oli yhtä helvettiä.

Tuskan kyyneliä pyyhkiessäni näkökin sumeni ja totesin, että ainoa mahdollinen rasti on maali.
Suuntasin sinne. Matkalla oli oli yksi yhden pisteen rasti ja ajattelin poimia sen, etteivät koiranleuat pääse kuittaamaan, että Lainemahan on ihan täyden kympin mies.

Tien ja rastin välissä oli valitettavasti niin iso oja, ettei minun jalallani sitä ylitetä. Jatkoin matkaa maaliin ja olin kilpailun nopein mies. Muut viihtyivät keräämässä pisteitä täydet kaksi tuntia - minulla jäi ilmaa sakkopisteisiin yli puoli tuntia.

Suoritukseni oli hyväksytty ja voitin siten ylivoimaisesti oman sarjani pojat 75 v.
Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että olin sarjan ainoa osanottaja! 😋

Kilpailu käytiin Kakskerran saarella.
Maisemat olisivat olleet komeat kisan korkeimmilta mäiltä.

Sain peräti kymmenen pistettä.
Tulosraportin mukaan maksimit olivat 215 pistettä.
Terveenä ollessani olen pystynyt keräämään noin sata pistettä.
Tänään jäi hiukan alle...

Venäjä sodassa

Maija kävi kylässä ja toi tullessaan viisi isämme signeeraamaa kirjaa. Maija ei halunnut niitä heittää pois kysymättä minulta, olisinko niistä kiinnostunut.

Ensimmäiseksi tartuin kirjaan Venäjä sodassa (Ryssland i krig). Kun isäni kuoli jo vuonna -71, niin kyseessä ei siis ollut tämä Venäjä.

Kirjan oli kirjoittanut ruotsalainen Sven Herman Kjellberg, Google ja Wikipedia eivät häntä tunteneet. Esipuheessaan kirjoittaja kyllä kertoo seuranneensa läheltä Venäjän kehitystä viimeisten 30 vuoden ajan.

Kirjassa valotetaan Venäjän historiaa tsaarin ajoista saakka, mutta pääpaino on toisen maailmansodan tapahtumissa.

Varsin paljon on kerrottavaa nykyisen Ukrainan alueella tapahtuneista sotatoimista. Silloin rintamalla olivat vastakkain Saksa ja Neuvostoliitto. Ilmankos saksalaiset eivät ole olleet kovin aktiivisesti mukana nyt tukemassa Ukrainaa – eivät halua toista kertaa hakata päätään neuvostoliittolaiseen mäntyyn Harkovan rintamalla.

Suomen sotimisen Venäjää vastaan kirjoittaja ohittaa kolmella – neljällä sivulla. Ne taistelut eivät olleet ruotsalaisen mielestä maailmansodan tärkeimpiä asioita.

Kirjan viimeisessä kappaleessa todetaan, että Venäjän kansan sitkeys, ihailtava elinvoima ja mukautumiskyky, sodan avulla saavutettu itseluottamus ja kiihkeä isänmaallisuus, maan suunnattomat luonnonvarat ja nopeasti kehittyvä teollisuus takaavat Venäjän talouselämän nopean elpymisen.

Jäin miettimään, että sekoittiko tämä Kjellberg Ukrainan ja Venäjän keskenään!

Testijuoksu

Siis yhtään juoksuaskelta en ottanut.

Testasin miten polvi suhtautuu hieman pidempään kävelyyn.
Kävelin ulkoiluteitä pitkin, joilla on jonkin verran nousuja ja laskuja. Niistä ei polvi oikein tykännyt.

Lopussa alkoi vauhti hiukan hyytyä, vaikka polvi turtui eikä pahemmin vaivannut - siis kunto vaan on heikko.

Maanantaina on kahden tunnin rogaining-suunnistus. Sitä varten tein tämän testin. Olen ollut alusta alkaen mukana kaikissa Turku Rogaining Sprint kisoissa ja pakkohan sinne on tänäkin vuonna mennä. Ensimmäinen kisa järjestettiin v. 2009, joten tämä tulee olemaa 14. kerta.

Menestystäkin on odotettavissa, jos käyn yhdellä rastilla leimaamassa ja tulen maaliin määräajassa. Olen nimittäin sarjan ainoa osanottaja.

Palkintoja ei jaeta, ainoastaan määräämättömästi kunniaa. 😀

En käynyt kilometriä kauempana kotiovelta.
Ajattelin, että on lyhyt matka, jos jalka pettää alta kokonaan.
Hyvin se kesti!

Pyörällä pääsee!

Eilen pyöräilin kymppitien vartta kohti Lietoa ja totesin, että pyörätie siihen alkaa olla valmis – ainakin ohikulkutielle saakka. Tänään jatkoin Ohikulkutien ali kohti Lietoa katsastamaan pyörätien kuntoa.

Ensimmäisen kerran liikenteen ohjaaja pysäytti minut pyörätiellä. Alikulussa tehtiin vielä ahkerasti töitä ja työkoneita oli parissakin kohtaa esteenä.

Haastattelin liikenteen ohjaajaa, hänkin kertoi yleensä ohjaavansa raskasta liikennettä ensimmäistä kertaa pyöräilijöitä kaitsemassa. Pääsin esteiden ohi ja alikulkujen läpi turvallisesti.

Luin aamulla, että pyöräilijä oli saanut surmansa, kun alikulkuun oli laitettu betoniporsas estämään autoilua. Ja totesin, että aurinkoisella säällä alikulkuun kun tulee, ei kyllä näe mitään mitä siellä tulee vastaan. 

Kyllä betoniesteen laittajaa pitäisi tapon sijasta syyttää murhasta. Aivan käsittämätöntä suunnittelua!

Jalkavammojeni takia olen tänä keväänä harrastanut pyöräilyä tavallista enemmän. Kilometrejä on kertynyt jo kaksi ja puolisataa huhti- ja toukokuun aikana.

Ja homma jatkuu, jalka ei kestä vielä yhtään juoksuaskelta. Kokeiltu on, seuraava kokeilu taitaa siirtyä kuukaudella!

Reitti.
Ravattulan jälkeen on pitkä nousu ja sitten kunnon alamäki.
Kun oli kunnon myötätuuli takana, niin vauhti nousi huimaavaksi.
Lenkin jälkeen Samsung-kännykkäni onnitteli minua
uudesta nopeusennätyksestä 42,7 km/h.
Se oli valitettavasti huippunopeus, ei keskinopeus! 

Makkarasoppaa

Tänään yllätin kotiväen tekemällä makkarasoppaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni.
Nuorenahan on se vitsa väännettävä.

Löysin ohjeen, joka oli yksinkertaista yksinkertaisempi.
Kuorin perunat ja paloittelin ne.
Samoin tein makkaralle, se oli grillimakkaraa, joka jäi yli mökillä ollessamme. Grillasin siellä oikein ehtaa porsasta.

Sitten laitoin litran vettä kiehumaan, lisäsin siihen sellaisen Knorrin rich beef maustepläjäyksen. Kun se oli sulanut, maistoin ja lisäsin toisen ja perunat.

Sen jälkeen pakkasesta keittojuureksia ja herneitä.
Kymmenen minuutin päästä makkaran palat.
Kun perunat olivat kypsiä kutsuin vaimon valmiiseen pöytään.

Se oli aikuisen miehen makuun ihan siedettävän hyvää. Ja kun ehtoinen emäntä lupasi syödä sitä huomennakin, niin katsoin sen kehumiseksi.

Kolmannes meni pakastimeen, joten meillä on hiukan vararavintoa, kun Putin aloittaa sodan.

Keittoa koristaa Osuuspankin logolla varustettu kauha.
En muista, mistä se on meille tullut.
OP:n asiakkaita emme ole olleet ja menestys urheilussa ei edellytä noin isoa palkintoa.
Firma oli kyllä aikoinaan OP:n asiakas, ehkä sain sen kun firma maksoi kuin maksoikin velkansa takaisin pankille!