Street-O, Piikkiö

Tänään pääsin taas harrastamaan ulkoilua kartan ja kompassin kanssa. 
Tosin tänään ei kompassia tarvittu!

Lähtö pohjoiseen rastille 33 ja heti joutui pois asvaltoidulta tieltä. Se olikin sitten ainoa kerta tänään metsikössä.

Eilinen aika rankka vetotreeni teki sen, että jalat olivat jo hapoilla ennen ensimmäistä rastia. Sitten möngittiin eteenpäin sellaista vauhtia, että kävellen liikkuva Metsänpoika olisi kadonnut horisonttiin alta aikayksikön.

Hommaa helpotti se, että näin päivänvalossa parilla rastilla näki vastauksen huomattavasti ennen rastipistettä.

Suunnitelmissa oli käydä loppuvaiheen rastin 22 jälkeen vielä koukkaamassa rastille 41, mutta jalat olivat siinä kunnossa, että katsoin parhaaksi edetä 44 ja 35 kautta maaliin.
Näytin taas kerran olevani pullamössöpoika, aikaa olisi ollut viisi minuuttia.

Reitti: L-33-51-13-31-34-54-42-46-45-53-55-52-43-22-44-35-M.

Marrasputki

 Perinteinen Marrasputki päättyi eilen.

Tämä on somessa sellainen haaste, jossa joka päivä on tehtävä joku aktiviteetti.

Yleisin muoto on se, että juostaan päivittäin vähintään 25 min. Ja toiseksi yleisin se, että juostaan tai kävellään se 25 minuuttia.
Minä oli mukana tässä helpommassa.

Kävelyä ja juoksua tuli molempia noin 80 kilometriä ja lisäksi 46 km suunnistusta.

Suunnistuksen osuus oli normaalia suurempi johtuen siitä, että näin talvella suunnistetaan pääasiassa Street Orienteering-muotoa, joka on aika lähellä maastojuoksua – suunnistustehtävät ovat helppoja ja siinä pystytään käyttämään teitä ja polkuja.

Juoksu- tai suunnistuslenkin tein 18 päivänä. 

Muina päivinä siis kävelyä. Ja kun minulla oli näitä hoitokoiria, niin parhaimpana päivänä tein neljä lenkkiä kävellen.

Elämä ei paljoa muutu tästä joulukuussakaan. Juoksun määrä pysynee samana. Kävelyä tulee todennäköisesti hieman vähemmän. Ja toivottavasti hiihtoa sekaan!

Tuo kuntopiiri sisältää lihashuoltoa, venyttelyä, hierontaa ja oikeaa kuntopiiriäkin.
Olen pari vuotta käyttänyt ahkerasti lihasvasaraa lihasten huoltoon.
Sinä aikana ei ole ollut mitään ongelmia lihasten kanssa.
Ja sinä siellä takana vasemmalla, kyllä mulla ihan oikeasti on joitain lihaksia!
Vaikka ei ne mitään hääppöisiä ole... 😂

Pahoinpitelyn kohteena

Juhlimme hääpäiväämme maltilla ja jo ennen kymmentä oli juoksulenkillä.

Tarkoitukseni oli tehdä pitkis – sellainen parin tunnin jotos.
Otin mukaani vähän juotavaa ja pari geeliä, niillä sellainen reissu hyvin onnistuu ja lähellä nollaa olevassa lämpötilassa ilmankin.

Juoksin ensin Kupittaalle ja käännyin sieltä vanhalle ykköstielle.
Vasaramäen kohdalla oli bussipysäkki ja penkki, joten pysähdyin siinä ja nautin geelin sekä juotavaa. Laitoin geelipussin roskikseen ja palasin kävely/pyörätielle.

En ehtinyt edes kelloa käynnistää, kun vastaani tuli teini-ikäinen poikalapsi, joka mitään sanomatta potkaisi suoraan sääreni.
Käännyin ja karjaisin Kusipää. Poika kääntyi myös minua kohti ja potkaisi uudelleen. Taisin todeta hänelle Aivokääpiö ja poistuin paikalta jatkaen juoksuani. 

Mitään se sälli ei puhunut ja katse oli tyhjä – lienee nauttinut jotain huumetta aamiaiseksi.
Jalkine oli aika pehmeä ja voimaa ei potkussa ollut, joten jatkoin juoksuani. Sen verran oli adrenaliinia erittynyt, että pulssi nousi reippaasti ja askelkin oli aika kevyt.

Kun mitään kipua ei tuntunut, niin juoksin sen kaksi tuntia täyteen ja vähän ylikin, että sain 15 kilometriä täyteen.

Oi aikoja, oi tapoja – ei tässä oikein muutakaan voi todeta.

Harmaan nuolen kohdalla tämä hyökkäys viatonta juoksijaa kohden tapahtui.

Kohta löytyy myös sykekäyrästä.
Ennen keskiväliä syke nousee sadasta sataanviiteenkymmeneen.
Istuessa putosi syke alas ja kun käynnistin kellon uudelleen välikohtauksen jälkeen, syke oli siis ylhäällä. Ei rasituksen takia, vaan silkasta raivosta.
Tuollainen hyppäys ei ole laisinkaan terveellistä.
Siinä on verenpainekin noussut, siinä on ollut Sudden Death lähellä? 😅

Hääpäivä, nro 54.

Olemme perinteisesti käyneet juhlistamassa hääpäiväämme Brahen Kellarin ravintolassa.

Nyt oli vielä toinenkin syy, ravintola oli muuttanut Linnankadulle – sinne liikuntarajoitteisen on helpompi kulkea sisään ja ulos. Ja Kauppahallin pihassa on runsaasti tilaa illan jo hämärtyessä.

Silloin 54 vuotta sitten, kun olin harjoittelijana Turun Telakalla, niin minulla oli varaa viedä nuorikko Brahen Kellariin. Tosin silloin emme ruokailleet siellä, rahat riittivät niukin naukin Pistiäisiin tai Ampiaisiin; joilla nimillä tämä paukku tunnettiin puoli vuosisataa sitten.

Nyt söimme siellä illallisen, Ulla tilasi metsäkaurista ja minä härkää pippuripihvinä.

Tällä viikolla on annettu ohjetta siitä, mikä on terveellinen määrä punaista lihaa viikossa, se on kuulemma 350 g.
Brahen Kellari oli myös kuullut tästä ja menun mukaan pihvi myytiin 120 gramman painoisena. Lihamestarilla oli kyllä veitsi lipsunut kädessä ja minun pihvini oli ehkä 80 gramman luokkaa.

Ullan kaurista oli sitten määrältään yli suositusten, ja minä sain häneltä yhden siivun sitä ja sen avulla varmaan lihan paino saavutti ruokalistan painomäärän.

Ruoka oli ihan hyvää, mutta hinta/laatusuhde ei kyllä ollut mistään kotoisin.
Pitää etsiä toinen ravintola hääpäivälliselle!

Ihan nätti annos.
Ja makukin oli hyvä.

Street Orienteering, Raisio

Neljän päivän sisällä toisen kerran suunnistamassa Raisiossa.

Tänään sai suunnistaa tihkusateessa ja hämärässä - pilvet roikkuivat päivälläkin alhaalla.

Järjestys ensin pohjoiseen 35-54-13-43-52-33-51.
Tästä oli suunnitelma palata sata metriä takaisin päin ja etelään rastille 44.

Vintti oli pimennyt ja kiersi rastin 15 kautta 44:lle. Sitä piti mennä 56:lle, mutta harmaa sää oli harmaannuttanut aivosoluni, enkä oikein tiennyt missä olen ja mihin menen.

Kun löysin kartasta rautatien ja myös luonnosta, niin tiesin taas missä olen.

Matka jatkui 34-55-46-53-42-24-M.

Aikaa jäi taas käyttämättä ja pulssi oli aika alhainen, kun välillä jouduin kävelemään vinttikammariongelmien takia.

Mutta masokistisen luonteeni takia totesin paluumatkalla Malalle autossa, että hauskaa oli, vaikka satoi ja eksyi. Hän totesi, että näin on, suvussa on toinenkin masokisti.

Alla sykekäyrä reitin vaiheilta.

Tuo harmaalla viivalla erotettu alue alkaa ennen rastia 51.
Ja päättyy suurin piirtein rastin 36 kohdalla rautatien toisella puolella.
Paljon oli kävelyä ja ihmettelyä missä olin...
Tämä korkea ikä tekee joskus tepposia - pitää vaan hyväksyä, että aivotkin vanhenevat...

Olen ikivanha!!!

 Olen 13,8 miljardia vuotta vanha!

Tosin vain kymmenprosenttisesti.

Ihmisen kehosta on kymmenen prosenttia vetyä.
Ja kaikki maailmankaikkeuden vety on syntynyt alkuräjähdyksessä 13,8 miljardia vuotta sitten.

Vedystä ja muista kevyistä alkuaineista on sitten syntynyt tähtiä, ja ne ovat aikanaan luhistuneet muodostaen raskaampia alkuaineita. Tätä kun on jatkunut ja jatkunut, niin ollaan tässä tilanteessa.

Joten osa minusta on tätä ikivanhaa vetyä ja loppuosa tähtipölyä.

Mutta aika nuorelta tänään näytän ollakseni soluiltani keskimäärin pari miljardia vuotta vanha!

Ikä on vain numero!
Mutta olen noin 2.000.000.000 vuotta vanha!
Ei siis ole mikään ihme, että vaimo koko ajan jankuttaa, että alan selkeästi dementoitua. 😘

Lunta tupaan!

 Eilen illalla alkoi syksyn ensimmäinen lumisade.

Ja samalla myös luovutin tolleri Kodan omistajalleen.

Se koira on kaikin puolin täydellinen olento eikä mittaa matkaa.
Alkuviikon kolmena päivänä kävelin sen kanssa yhteensä kolmekymmentä kilometriä.
Kun en normaalisti kovin paljon harrasta kävelyä, niin se alkoi tuntua jo hieman raskaalta. Koira ei osoittanut minkäänasteista väsymystä – se oli aina innokas lähtemään uudelleen liikenteeseen.

Aamulla lunta oli satanut sellainen vajaan kahdenkymmenen sentin kerros kosteaa lunta.

Kävin sen ensimmäisen kerran kolaamassa ennen lehden hakua – oikein hyvä aamujumppa. Eikä sydänkään pysähtynyt, tosin ei se syke paljoa toiselle sadalle noussut.

Päivällä lähdin pitkästä aikaa juoksulenkille. Melkein viikon mittaisen tauon jälkeen askel tuntui kevyeltä vaikka kävelyteillä oli runsaasti loskaa, joka teki juoksusta normaalia raskaampaa.

Lenkki meni jo selkeästi vauhtikestävyyslenkin puolelle!

Kuva otettu ulko-ovelta ennen kuin menin lumitöihin.
Luonto oli kuin suoraan postikortista!

Sykekäyrä näyttää, että vauhti kiihtyi loppua kohti.
Tai ainakin syke! 😂
Ja lisäksi koko ajan on juostu - yleensä mun juoksut sisältää aika paljon kävelyä.