Hallitusti helvettiin

Kun on tätä maailmanmenoa seurannut viimeiset kuukaudet, niin väkisin nousee syvä kiitollisuus maailman valtiaita ja Suomen hallitusta kohtaan.

Jos tavallinen kunniallinen kansalainen joutuisi johtamaan maata ja kansaa tässä tilanteessa, jossa kaikki menee päin seinää, niin hoitoon tai hautaan hän joutuisi.

Jumalille kiitos että valtaan pyrkivät ja sinne pääsevät ovat varustettu ylitsepursuavalla narsismilla, vahvalla uskolla omista kyvyistään (vaikkeivät ne kummoisia olisikaan), itserakkaudella ja halulla olla esillä.
Paras esimerkki tästä on luonnollisesti Donald Trump. Mutta eivät hänestä kauas jää kotimaiset Krista Kiuru ja Sanna Marin.

Pandemia kiusaa, maapallo täyttyy saasteilla, talous on syöksykierteessä ja kuilu hyvinvoivien ja muun väen välillä kasvaa.
Mutta valtaapitävät jatkavat hymyilyään, tekevät biljoonalainoja ja uskovat kaiken vielä seestyvän. Eivätkä vedä itseään kattokiikkuun, kuten kunniallinen mies tekisi tässä tilanteessa.

Kiitos teille paskantärkeät narsistit, kiva kun meillä on johtajat matkalla helvettiin!

Intervallia

 Eräs juoksututtuni teki FMR:n juoksutestin ja kopioin sen itselleni.

Ideana siis juosta kolme tonnia, joiden välillä n. viiden minuutin palautukset. Eka tonni omaa kevyttä, toinen puolikkaan tavoitevauhtia ja viimeinen all-out.

Ajattelin tehdä kilsat aikoihin 6.45, 6.15 ja viimeinen kovaa.

Eka meni kevyesti aikaan 6.31, pulssi 131, max 138. Sen jälkeen palautus noin 2 min.

Toinen jo rutistellen: 5.53 / 141 / 156. Nyt pidin 5 min tauon ja vielä senkin jälkeen jalat painoivat ja hapot jylläsivät.

Kolmannessa meni hyvin yli puoleen väliin, mutta sitten alkoi painaa. Ajattelin jo hetken keskeyttää, mutta painoin loppuun asti. Tulos 5.22 / 151 / 162.

Sykevyö jäi mökille, joten arvot ovat ranteesta. Ja nehän meikäläisellä heittää kuin pää Vappuaamuna. 

Yllättävän alas jäi max syke - sen kun pitäisi olla luokkaa 170 (ainakin oli ennen akilleksen murheita).

Juha teki juoksijalle kasvomaskin. Materiaali on vuoden 2009 Enzo Ferrari-maratonin juoksupaidasta. Paita on lähes käyttämätön, kun se kutistui ensimmäisessä pesussa lasten kokooan. Taattua italialaista laatua.
Kiinnityshihnat vielä puuttuvat, sen jälkeen astun katukuvaan maski päällä. Ainakin silloin kun käytän yleisiä kulkuneuvoja.

Sydänjärvi

Aamu oli täysin tyyni. Lähdin aamutoimien jälkeen kävelemään järvelle. Hiukan myöhästyin, tuuli alkoi nousta ja samoin taivaalle nousi pilviä.

Mutta kaunis tämä meidän Sydänjärvemme silti oli.
Oikea sydänten murskaaja! 😃

Takaisin Nauvoon

Tulimme jo eilen takaisin Nauvoon.

Kuvallinen anti jää vähäiseksi. Riistakamera ei ollut työpaikallaan ja kamera unohtui kotiin.

Eilen pukeuduin kuten täällä maalla pitää pukeutua hellesäällä. Jalassa pitkät verkkarit ja sukat vedetty niiden päälle. Punkkien tie iholle vaikeutuu.
Ja niin siinä kävi, että punkkeja nolla, vaikka rymysin ruohikoissa ja ruovikoissa oikein runsaasti.

Tänään lähdin juoksemaan pitkistä. Se tarkoittaa meillä vanhuksilla yli puolentoista tunnin hölkkää.
Kolmetoista kilometriä työskentelin. Juoksin maantietä lähelle kirkonkylää ja käännyin vanhalle Sellmontielle ja sieltä kotiin.
Viikonloppu painoi alussa hiukan, mutta hiljalleen alkoi juoksu sujua. Syke oli neljä lyöntiä alhaisempi kuin vastaavalla lenkillä kaksi kuukautta sitten.

Kehitystä on tapahtunut, mutta hitaasti. No, nopeaa edistymistä en ole odottanutkaan.

Garmin väitti, että lämpötila oli 18,3 astetta. Omat mittarimme näyttivät kyllä yli kahtakymmentä astetta.

Kekkosentiellä

 Kilpailukeskus ja lähtö sijaitsivat Kekkosentiellä. Tien päässä oli Kekkosella kesämökki.

Suunnistusalueemme oli yhden suunnistuskaverini suvun metsissä - olisko käynyt vielä niin, että hänen sukulaisensa olivat myyneet tontin Urkille?

Jotakin sukulaisuutta Urkilla ja kyseisellä suunnistajalla saattaisi hyvin olla - ainakin tukkamuodin perusteella. Sitä tukee vielä molempien solakka ja pitkä olemus ja hyvä ryhti.

Mutta asiaan. Saimme tänään suunnistaa paremmassa maastossa ja suunnistustehtävätkin olivat vaativampia. Oikein nautittavaa tekemistä.

Eikä tullut kylmä missään vaiheessa, vaikka vartti ennen starttia tuli taivaalta tuli kuusi pisaraa vettä niskaani.
Helleraja ylittyi tänäänkin, mutta metsässä ei tuntunut mitenkään pahalta.

En tehnyt virheitä, en kaatunut kertaakaan ja jaksoin hölkätä loppuun asti. Se riitti sijalle 27/53. Yhteisajoissa loikkasin sijalle 23. Se olikin minulta kisan ainoa loikka!

Eilen olin vahvasti taas kerran lopettamassa urheilu-urani, mutta tämä kisa antoi uskoa tulevaisuuteen ja motiivia rankkoihin treeneihin.

Hyvin luvattu on puoliksi tehty - mulla vaan näitä lupauksia on runsaasti ja tekoja vähän. Siksi kehitystä ei ole tapahtunut.

Eikä taida tapahtuakaan!

Suunnistamassa Suomusjärvellä

Vuoden ensimmäinen kilpailu kotimaassa. Maastopohja oli parempaa kuin mihin olen heinäkuussa tottunut saaristorasteilla.

K-1: Hirveä nousu heti alkuun, suu kuivui. Ajauduin hiukan oikealle, mutta käyriä lukemalla telkkänä pönttöön.
1-2: Viivaa pitkin, pikkuisen epäröintiä, mutta väli oli mun paras osuussijoitus.
2-3: Olis voinut antaa palaa, mutta jalat eivät vieneet eteenpäin...
3-4: Seurasin H75-sarjalaisia tiheikön läpi rastille. Kyllä ne vanhat osaavat!
4-5: Taas oikealle liikaa, mutta käyrien luku pelasti.
5-6: Selkeä väli, turhaa hidastelua.
6-7: Siirryin vasemmistoon. Pummiin paloi 1,5 minuuttia.
7-8: Suunta kompassiin ja menoks, tällaista rastiväliä en laittaisi kenellekään.
8-9: Kuvioraja oli ihan väärin piirretty, se aiheutti virheen.
9-10-11: Älyttömiä rastivälejä.

Radan pituus 2,7 km.
Sijoitus 36/58. Puhtaallakaan suorituksella en olisi noussut kolmenkymmenen joukkoon.

Pitänee ruveta treenaamaan!

Jos oikein muistan, niin olen nuo sanat kirjoittanut joskus ennenkin.

Ulkomailla - siis Tampereella

Taivaalla oli runsaasti pilviä kun lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta. Siellä kun on meidän kaksi lastenlastamme, pitäähän niitä aina välillä mennä katsomaan.

Tosin joku saattaisi luulla, että todellinen syy näihin tihentyneisiin vierailuihin on Amalian koira, Lili.

Saattaa olla, että jatkossa käynnit harvenevat. Otimme Joonan kanssa yhden shakkiottelun. Ensin ryöstin Joonalta yhden sotilaan. Sain sen seurauksena huonon aseman ja Joona hyökkäsi tarmokkaasti kuninkaani kimppuun. Erittäin vaiherikkaiden asemien ja mojovien virheiden jälkeen siirryimme loppupeliin, jossa minulla oli ratsu Joonan tornia vastaan. Sotilaita molemmilla kaksi. Loppuasemassa Joonan lyötyä tornilla ratsun ja yhden sotilaiden vaihdon jälkeen totesimme pelin tasapeliksi.
Joona on kehittynyt vuoden aikana pelissä huimasti ja se hetki, jolloin hän voittaa minut lähenee päivä päivältä!
Ehkä kuitenkin kestän tappion kuin mies ja palaan edelleen Tampereelle.

Lili on nyt kolmen kuukauden ikäinen. Amalia on kouluttanut koiraa agilityn salaisuuksiin ja tämä shelttipentu on jo nyt varsin taitava ja tottelevainen siinä lajissa.

Kun pentu oli tunnin riehunut agilityssä, niin tuli väsy!
Videolla näkyy pennun vauhti!