lauantai 18. tammikuuta 2020

Presidenttipeliä


Suomen SETA:n 80-luvun alun puheenjohtaja Tarja Halonen on aloittanut vuoden -24 presidenttipelin. Tarkoitan siis tätä Halosta, joka istui linnassa vuodet 2000-2012 ennen Sauli Niinistöä.

Hän ei tiettävästi aio itse asettua ehdolle, vaan puolustaa toista setalaista Pekka Haavistoa, joka kyllä aikoo ehdolle vaaleissa. Itse asiassa, kun kukaan muu ei ollut vielä tyrkyllä siihen virkaan, niin Pekka Haavistolla on ollut sekalaisissa gallupeissa johtoasema seuraavaksi presidentiksi. Se olisikin maaillman kahdeksas ihme, jos luterilaisen valtion presidentiksi valittaisiin umpihomo.

Mutta asetelma on muuttumassa. Umpihetero Timo Soini, ent. SMP, ent. Persu, nyk.
Sininen, avautui puolen vuoden hiljaiselon jälkeen ja kertoi, että jos hänen taakseen asettuu laaja kansanliike ja pyytää häntä ehdokkaaksi, niin hän jopa saattaisi suostua.
Kukaan ei epäile hänen kieltäytymistään, mutta mahdollisuudet läpimenoon ovat mitättömät.

Gallupien suurimmalla puolueella persuilla ei liene sellaista ehdokasta, joka tulisi valituksi, joten unohdan sen.

Kakkosena
gallupissa keikkuu kokoomus. Alexander Stubb olisi ollut varteenotettava ehdokas ennen pääministeriyttään. Nyt siellä on kenttä avoin – yhtään kunnon ehdokasta ei ole näköpiirissä. Niinistö on syönyt ne kaikki.

Maalaisliitto on tyrinyt jo niin pitkään, että sieltä ei Suomeen presidenttiä saada. Olli Rehnillä olisi kyllä kykyä, mutta ei kai me enää kepulaista valita maan johtoon.

Sossuilla on ongelmana se, että kannattajakunta on niin vanhaa, että ne kaikki saattavat kuolla ennen -24 vaaleja.
Eero Heinäluoma uskoo, että hänellä olisi tehtävään kykyjä. Mutta kun miehellä on vain yksi ääni, niin se tyssää siihen.
Erkki Liikanen on varmasti halukas ja kyvykäs. Mutta viitsiikö hän riskeerata uransa mahdollisella epäonnistumisella.

Joten Jutta Urpilainen tulee olemaan heidän ehdokkaansa.
Ja porvarinaisten äänillä seuraava presidentti, sossujen äänillä kun pressaa ei tehdä!

perjantai 17. tammikuuta 2020

Suuriruhtinaskunta


Venäjän suuriruhtinaskunnan tsaari Vladimir Ensimmäinen Putin haluaa pitää maansa muodollisesti perustuslaillisena tasavaltana.
Vahvistaakseen sitä tsaari piti puheen, jossa kertoi miten hän johtaa maata
an tulevaisuudessa.

Hän kirjoittaa uuden perustuslain Venäjän Suuriruhtinaskunnalle. Sen mukaan
johdossa on kansan valitsema duuma, se saa valita perustuslain mukaan tsaarikseen Vladimir Ensimmäisen Putinin ja presidentiksi sekä pääministeriksi ihan kenet duuma haluaa. 

Perustuslakiin tulee kohta, jonka mukaan Putin toimii tsaarina mahdolliseen kuolemaansa saakka. Sen jälkeen hän nauttii ikuista suojaa syytteitä vastaan, joita ilkeämieliset ja länsivaltojen manipuloimat toisinajattelijat saattaisivat esittää. Samaa suojaa nauttii tsaari
n suku ja lähipiiri.

Ruhtinaskunnassa järjestetään
tulevaisuudessakin vapaita vaaleja. Tsaari nimeä itse kaikki ehdokkaat ja toimii myös ääntenlaskijana. 

Suuriruhtinaskunta tukee rauhan ylläpitämistä maapallolla. Rauhan turvaamiseksi tsaari kehittää puolustusvoimiaan ylivoimaisiksi kaikkia hyökkäysintoisia länsi- ja itämaita vastaan. Tarpeen tullen hän voi päättää puolustussodan aloittamisesta kaikkialla maapallolla ja tarvittaessa myös muilla planeetoilla.

Suuriruhtinaskunnan tutkimustyö tullaan valjastamaan sen eteen, että tsaari voisi saavuttaa kuolemattomuuden. Vaihto-osia on jo rakennettu ja testattu. Tämän vuosikymmenen loppuun mennessä uskotaan, että projekti kuolemattomasta tsaarista valmistuu. Jollei valmistu, tutkijoiden käy huonosti – todella huonosti.

Kuten kaikki ymmärtävät, tämä on pakina, ei mikään varma ennuste. Todennäköisyys toteutumiselle on noin 96 prosenttia.

torstai 16. tammikuuta 2020

Linturetki


Tänään teimme linturetken San Pedron luonnonpuistoon. Se on suola-altaiden kupeessa Välimeren rannalla noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Torreviejasta.

Antakaamme kuvien puhua puolestaan!

Flamingo, joku lokki, suokukko, pitkäjalka, etelän harmaalokki, välimerenlokki, kaupunki jäänyt meren alle, kevätkukkia ja Torreviejan kaupunki (osa hyviä arvauksia):











keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Uusinta!


Sen verran pahasti sunnuntainen suunnistusharjoitus otti luonnon päälle, että tänään menin uudestaan samoille seuduille kartan ja kompassin kanssa.

Sain jopa Ullan mukaani, kun kehuin kilpailukeskuksen ympäristöä. Se on luonnonpuistoa ja sinne on rakennettu virki
stysalue. Siellä on runsaasti pöytiä istuimineen sekä vesialtaita ja muuta mukavaa lapsiperheiden käyttöön. Näin talvella siellä oli runsaasti koiran ulkoiluttajia ja työmiehiä rakentamassa uutta ja parantelemassa vanhoja rakenteita.

Jätin Ullan viettämään aurinkoista ja lämmintä päivää ja lähdin itse hikoilemaan metsään.
Lähtö tapahtui ihan maalin lounaispuolelta. Laitoin kellon käymään ja ensimmäiseksi sain kavuta jyrkän rinteen varsinaiselle lähtöpaikalle.
Suunnistus oli paljon helpompaa nyt kun olin jo kertaalleen reitin kiertänyt. Silti pieniä hapuiluja tuli, mutta virheet varmaan jäivät minuutin luokkaan.

Vertasin aikaani kaksi viikkoa sitten pidetyn kilpailun tuloksiin. Olisin hävinnyt voittajalle Miettisen Kakelle kuutisen minuuttia, vaikka tunsin reitin. Sijoitukseni olisi kisassa ollut kolmas, osanottajia sarjassa oli seitsemän – siis minä olin nyt kahdeksas.
Voittaja on Suomen rankissa sijalla kolmenkymmenen parhaan joukossa, joten ihme ei häviöni ollut.

Matkalla pysähdyin ottamaan kuvan keskellä ei mitään olleesta vanhasta linnasta. Nyt se hylätty ja asumaton, mutta kaipa sillä joskus on ollut asukkaitakin.



Linna keskellä aavikkoa!

Päivän reitti:


tiistai 14. tammikuuta 2020

Vaikeaa on!


Toista kuukautta on jo oltu reissussa ja tähän vieraissa nukkumiseen alkaa jo tottua. 

Ainoa joka ei totu, on nieleminen. Vanhemmiten on nielu alkanut pykiä. Normaali ruoka ja juomat menevät kyllä kurkusta alas ihan ongelmitta. Mutta käytän sellaisia Omega3-pillereitä, jotka ovat kooltaan aika isoja, niin ne teettävät töitä.

Kotona juon
aamulla ensin lasillisen kylmää vettä ja sen jälkeen toisen kanssa otan nämä pillerit. Reissussa unohtuu se ensimmäinen lasillinen aamulla. Illalla kyllä menee yksi jo toinenkin sujuvasti! 

Pilleri jää siten aika usein kiinni ruokatorveen eikä mene eteenpäin edes litralla vettä. Sitten otan jugurttipurkin, lisään siihen mysliä ja tämän coctailin kanssa houkuttelen nielun toimimaan. Toistaiseksi olen onnistunut. Mutta kun ikää kertyy ja toiminnot hidastuvat, niin saattaa olla, että ruokatorvi tukkeutuu lopullisesti. Sitten saatan päästä ihannepainoon varsin nopeasti! Eli jos blogikirjoittaminen loppuu yhtäkkiä, niin elintoiminnot ovat myös loppuneet.

Eihän se ruuan alasmeno niin kauheasti murehduta. Mutta jos lääkärin määräämä joka päiväinen olutannokseni ei laskeudu oikeaan paikkaan, niin sitten on vitsit vähissä. Vaikka ei tämä elämä nykyään niin hirveän hauskaa ole muutenkaan.

Toista se oli silloin, kun Suomessa hallitsi Kekkonen ja Neuvostoliitossa Brezhnev!
Oli edes Kekkosvitsit.
Eihän tuosta Niinistöstä kukaan jaksa mitään vitsiä vääntää. Ei, vaikka kannatusprosentit ovat samaa luokkaa kuin Brezhnevillä, siellä 96 prosentin tietämissä.

maanantai 13. tammikuuta 2020

Kuutamolla


Katsoin eilen illalla netistä joitain kuvia täysikuusta. Kävin illalla tarkistamassa talomme kattotasanteelta, miltä se näyttää täältä. Ei näyttänyt miltään, vaikka auringonlaskusta oli jo vierähtänyt kolmisen tuntia. Kuu oli hävinnyt!

Heräsin aikaisin aamulla ja päätin ennen aamukahvia käydä parvekkeella katsomassa, joko se kuu on tullut näkyviin. Hiukan olin huolestunut, jospa ilmaston lämpeneminen olisi ajanut sen jonkun paremman planeetan kiertoradalle!

Siellähän se möllötti vielä aika korkealla, kun auringonnousuun oli aikaa puolitoista tuntia.
Hain kameran ja otin siitä muutaman kuvan. Ilma oli hyvä kuvaamiseen, kylmä yö oli poistanut kosteuden ilmakehästä. Tähtien katsojat sanoisivat, että oli hyvä keli kaukaistenkin kohteiden havannointiin.

Alla malliksi yksi kuva käsivaralla otettuna. Kamera on hyvä, paljon parempi kuin kuvaaja.



sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Täydellinen katastrofi


Lähdin aamulla suunnistamaan.

Siellä oli kova joukko suomalaisia urhoja ja yksi hehkeä neito kiertämässä parin viikon takaisen suunnistuskilpailun rataa. Rasteilla ei ollut rastilippuja, mutta puissa roikkui pari värillistä nauhaa kertomassa, että olet oikeassa paikassa.

Kolme ensimmäistä rastia löytyivät ihan suosiolla, vaikka kakkosella lähdin polulta liian aikaisin etsimään rastia.
Kun lähestyin nelosrastia menin väärää
isoa notkoa alas. 
Tulin aukealle paikalle ja uskoin olevani rastin lounaispuolella. Kompassi näytti siten ihan väärään suuntaan ja pyörin ympyrää kunnes paikalle tuli seurueemme neito. 
Kysyin häneltä voisiko hän ystävällisesti kertoa, missä olemme. Hän kertoi, mutta kertoi kyllä väärän paikan!

Aikani pyörittyäni sain uskon siitä missä olen ja otin suunnan neloselle.
Sieltä palasin äskeiselle pyörähtelypaikalle ja kävin hakemassa rastit 5, 6, 7 ja 8.
Ysiäkin pyörähtelin, mutta kaksi seuraavaa rastia löysin ihmeen hyvin.
Matkalla rastille 12 menetin taas otteeni täydellisesti. 

Ilmeisesti sitä kompassia saisi hiukan useammin vilkaista, kun en näköjään enää osaa suunnistaa karttaa lukemalla.

Muu porukka odotti minua tiellä rastin 13 jälkeen ja lopetin homman siihen.
Olin nöyryytetty mutten nöyrä. Lisäksi hieman harmistunut, vaikka olisi tunteelleni suomenkielessä parempikin sana.