Onk sul kylkiluita myyrä?

Päätin suorittaa tänään kesäkuun suunnistuksen, vaikka kunto edellyttäisi lepoa, lepoa ja lepoa.

Tilasin omatoimikartan Paimiosta. Otin oikein vaativan 3A-radan, jotta saisin eksyillä kunnolla. Maksoin 5 euroa ja sain radan sähköpostiini. Nähtyäni radan, harkitsin kahteen kertaan jättää suunnistuksen väliin. Ratamestarille oli sattunut paha töppi ja rata oli aivan oravanpolkutasoa.

Helppoa oli suunnistus, juoksu hiukan tahmeaa ja tahmeammaksi se muuttui rastivälillä 3-4.

Otsikon sanat esitin edessäni kipittävälle myyrälle, kun olin täydessä vauhdissa maastoutunut syleilemään isänmaata näin Suomen lipun ja Mannerheimin päivänä.

Kajautin nimittäin täydessä vauhdissa metsäpolulla maihin. Sain kyllä kättä eteen, ainakin päätellen siitä, että kellon hihnan alla oli runsaasti multaa ja muuta biojätettä.

Myyrän kadottua vastausta antamatta männikköön kokosin itseni ja tutkin mitä hajosi. Oikealla puolella yksi kylkiluu otti pahasti itseensä. Sisäänhengitys oli ja on edelleen vaikeaa, mutta ulos henki liitelee kotkan lailla.

Muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen aloitin hissukseen hölkkäämään. Kovin ei voinut ponnistaa, mutta onneksi näillä voimilla ponnistus onkin mahdotonta. Alastulo oli tuskaista, muutenkin olen huono alamäkijuoksija. Vaikka viimeiset vuodet ovat olleetkin yhtä alamäkeä. Suunnistuksessa ja muutenkin.

Anteeksi sanavirhe. Piti kirjoittaa viime vuodet!

Harvinaisen huono suunnistusrata, sopii huonolle suunnistajalle.

Yleensä Paimiossa on hyviä ratoja, aina ei voi voittaa - edes itseään.

Laitoin järjestäjille palautetta radan tasosta. Sain välittömästi vastauksen, että ratamestari oli ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Oli tainnut paimiolaisilta unohtua ratamestarin koulutus – heillä olisi kyllä kymmenittäin tasokkaita ratamestareita valvomaan ensikertalaisen tekemisiä.

Aamulenkki

Tuli juotua eilen illalla turhan myöhään olut. Se tiesi sitä, että ennen kolmea luonto kutsui käväisemään ulkosalla.

Unisin silmin tein tehtävääni, kun vanhan saunan nurkalta kääntyi supi lipputangolle johtavalle polulle. Se ei minua huomannut, vaan eteni rauhallisesti haistellen maata. Nosti kuonoaan kompostorin kohdalla ja katosi sitten kasvillisuuden sekaan.

Menin uudelleen nukkumaan, mutta ennen kuutta heräsin ja totesin, että pitää nousta ylös ja lähteä tutkimaan muitakin luonnon ihmeitä.

Järvi oli täysin tyyni ja vastarannan kalliot peilautuivat hienosto järven pintaan.
Meren rannassa oli nuokkumassa joutsenpari. Ne lähtivät rauhallisesti soutelemaan ulapalle, kun tulin liian lähelle.

Pellolla ruokailivat sulassa sovussa yksi jänis ja kymmeniä lokkeja.

Saisi se Trump tulla tänne muutamaksi päiväksi rauhoittumaan ja oppimaan ihmisten tavoille.

Palasimme takaisin kaupunkiin.
Matkalla poikkesimme Annan ja Juhan luokse. Otin sieltä mukaani venetrailerin ja vein sen Viherkoskelle Kaarinaan. Ostimme sieltä eilen Terhi-veneen ja laittavat sen suoraan trailerille. Saamme sen ennen Juhannusta, mahdollisesti jo ensi viikolla.
Voisimme viedä sen Nauvoon jo seuraavalla mökkireissullamme.

Sydänjärvi toimii peilinä

Rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Herättelin joutsenparin.

Lähtivät loukkaantuneina ulapalle.

Thorasin laiturin ensimmäinen kesävieras.

Eläköön maailmankaikkeus

Jo maailman ensimmäisen demokraattisen valtion vapaat miehet sanoivat, että jokaisen miehen velvollisuus on kritisoida ja tarpeen tullen haukkua hallitusta.
Olen sen verran spartalainen, että olen monesti sitä mieltä, että hallitus toimii onnettomasti ja täyttä ymmärrystä vailla.

Tällä hetkellä tilanne on se kaikkialla maailmassa. Maita johdetaan ymmärtämättä tilannetta. Sitä kun ei kukaan tällä hetkellä tiedä. Eikä ymmärrä.
Todennäköisesti kaikki reaktiot ovat olleet liian suuria todelliseen kriisiin suhteutettuna. Mutta totuus saadaan tietää vasta tulevaisuudessa. Vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Tänään rakas hallituksemme – täyttä ymmärrystä vailla – teki uuden lisätalousarvion. Pantiin sileäksi tällä kertaa 5,5 miljardia euroa. Se tarkoittaa, että jokaiselta suomalaiselta otetaan tonni lisäveroa tämän maksamiseksi. Ja kun otetaan huomioon, että vain neljännes meistä todella maksaa veroja, niin heiltä otetaan sitten neljä tonnia. Entisten kymppitonnien lisäksi.

Neitohallituksemme on vakuuttanut kuorossa, että mistään ei leikata ja veroja ei nosteta. Tosin viime päivinä on jo joku varovasti avannut keskustelua, että ehkä sittenkin leikataan. Ja ehkä jossain vaiheessa pitää hiukan verojakin kerätä.

Tällainen hiukan tyhmempi kansalainen ymmärtää, että budjetin kasvattaminen vaatii lisäveroa tavalla tai toisella. Nyt alkaa vähällä järjellä varustettu ministerikin myöntää sen.
Kyllä spartalainen tiesi. Hallitusta on aina haukuttava!

Meidän maailmamme horjuu. Mutta maailmankaikkeus jatkaa laajentumistaan. Sitä ei heiluta korona eikä verot. Eläköön maailmankaikkeus!

Punkkikesä?

Taidamme tulla tänä vuonna oikeaan punkkikesään.

Lauantaina tunsin ensimmäisen kerran pientä kutinaa reidessäni. Tarkemmin tutkittuani löysin sieltä aivan pienen nymfin, se oli hädin tuskin kiinni.
Eilen käsivarressani oli pieni vertavuotava haava ja sen vieressä rupi. Rupi oli kuitenkin punkki, jonka poistin ilman apuvälinettä.
Tänä aamuna heräsin siihen, että oikeaa kylkeäni kutisi. Katselin sitä peilistä, mutta en päässyt varmuuteen. Sormella tunsin, että siinä oli pieni kohouma. Herätin Ullan, annoin hänelle punkkipihdit ja tämä numero kolmonen tuli poistettua.

Kolmena päivänä peräkkäin on tullut poistettua punkki. Ja kello oli vasta seitsemän, mihin sitä tämän päivän kuluessa vielä ehtii.

Eilen tärkeämpien toimien ohessa kävin pyöräilemässä.
Ajoin ensin Pärnäisten lauttarantaan, olin saanut ohjeet tarkistaa onko ravintola jo aukeamassa. Ei ollut. 

Palasin takaisin ja päätin ajaa vanhan Nauvon päätien, Selmon tien läpi. Se ei ole enää autolla ajettavissa, mutta viimeksi oikein hyvänä pyörätienä.
Olivat saaneet tänne ilmeisesti EU-rahaa ja ajaneet pitkälle osuudelle karkeaa sepeliä. Sitä oli lähes mahdoton ajaa ja vaikeaa se olisi myös kävellä. Ja tätä tietä kun mainostetaan vaellustienä. Ilmeisesti pitäisikin vaeltaa tien sivussa metsän puolella?

Sepeliosuuden jälkeen ura oli paikoin niin huonossa kunnossa, että pyörää piti taluttaa.
Ei tätä ainakaan päyrätietä passaa mainostaa saaristossa pyöräileville turisteille.
Pääsin kuitenkin ehjänä kotiin saunaa lämmittämään.

Tien alkupäässä oli oikein kartta.

Vanha maantiesilta.
Tämä oli sata vuotta sitten ainoa maantie Nauvossa itä-länsisuunnassa.
Tie ylitti Samslax-järven laskuojan.

Hiljaisen maan lapsi

Pakkasimme taas eilen aamulla tavaramme ja ajoimme Nauvoon, hiljaisuuteen.

Hiljaisuus johtui etupäässä siitä, että jätin kuulolaitteeni kotiin.
Linnunlaulua en silloin tavoita. Ulla nukkui yön huonosti ja otti päiväunet, joten hänenkin äänensä vaipui. Ja koronan takia lentoliikenne on seis, joten niitäkään ääniä ei kuulu.

Perillä odotti nurmikoiden leikkuu ja riistakameran haku metsästä. Lisäksi polkujen vierustoja pitää niittää, jotta punkit eivät levittäisi sitä toista tappavaa tautia.
Sen verran onnistuin kävelemään pitkässä ruohossa, että illalla punkkitarkastuksessa löysin itsestäni kesän ensimmäisen punkin – sellaisen juuri ja juuri silmillä nähtävän nymfin. 

Tulomatkalla poikkesimme kirkonkylässä ostamassa nauvolaisia uusia perunoita. Ne nautimme itsegraavatun lohen ja sillin kanssa. 

Kyllä ihmislapsen kelpaa!

Tätä seuraavat kaksi kuukautta, NAM.

Seinilläkin on korvat?

Hirviperhe Möljällä.

Haarapääsky langalla.

Sinitiainen lähtee ruokailemaan.

Puolikuu iltataivaalla.

Turkulainen raitiotie

Turun kaupunki kyseli yhteistyössä Åbo Akademin ja Tampereen yliopiston kanssa turkulaisten mielipiteitä kaupungin keskustan liikenteestä ja sen kehittämisestä osana uuden yleiskaavan valmistelua. 

Professori Kimmo Grönlund Åbo Akademista kertoo, että tutkimusprojektin alustavien tulosten mukaan kaupunkilaisten kanta on selvä.
– Yksityisautoilua on vähennettävä keskustassa, turkulaiset haluavat vähentää keskustan läpikulkuliikennettä, Grönlund kertoo tiedotteessa.

Kyselyyn vastanneista 2 463 henkilöstä selvä enemmistö ei kannata raitiotien rakentamista Turkuun. Lisäksi kaksi kolmannesta vastaajista toivoo kaupunkiin lisää kävelykatuja.

Jos kyselyssä olisi tiedusteltu myös kansalaisten mielipidettä kaupungin osallistumisesta kolmellakymmenellä miljoonalla Ratapihan kehittämiseen, niin tulos olisi varmaan ollut sama.

Jos olisi vielä kysytty, mihin pitäisi sijoittaa kaupunginjohtaja Minna Arve, niin sijoituspaikaksi olisi tullut se paikka, jossa pippuri kasvaa.
Tai sitten vielä vähän kauempana.

Mutta on sentään hienoa kuulla, että meillä turkulaisilla on jalat maassa ja enemmän järkeä kuin päättäjilla, luottamushenkilöillä ja virkamiehillä.
Taas kerran todistettiin se ikiaikainen ihmetys kuinka vähällä järjellä meitä johdetaan.

Rokotetutkimuksessa

Pienen tauon jälkeen pääsin taas mukaan rokotetutkimukseen.
Viime vuonna aloitin tässä tutkimuksessa, jolla kartoitetaan keuhkoahtaumataudin rokotteen turvallisuutta.
Rohkeana suomalaisena ei siis riitä, että hermoilen selviänkö hengissä koronasta – lisään tuskaa kuormaan menemällä vapaaehtoisesti testaamaan selviänkö hengissä tästä rokotteesta.
Viive johtui talvesta Espanjassa ja keväästä koronassa. 

Ensin menin Terveystalossa lääkärin juttusille. Hän kyseli vointiani ja terveyttäni. Kun ne olivat kaikin puolin kunnossa, paransimme muuten vain maailmaa. Lääkärillä ei tuntunut olevan kiirettä ja kaikkihan tietävät vanhojen eläkeläisten kiireet: jäävät suustaan kiinni vaikka koko päiväksi.

Sitten seikkailin itseni labraan, jossa luovutin verta yhden tuubillisen. Ja taas sain jutella miellyttävän naisihmisen kanssa.

Seuraavaksi minun piti mennä terveydenhoitajan juttusille. Hän oli uusi tuttavuus, aikaisemmin olin käynyt hänen kollegansa pakeilla. Muistin, että he olivat samassa kerroksessa kuin lääkäri, mutta käytyäni kolmannen kerroksen kaikki ovet läpi huomasin erehtyneeni. Kysyvä ei tieltä eksy ja sain opastuksen neljänteen kerrokseen.

Sieltä löysin uuden naisystäväni ja pääsimme asiaan.
Nimittäin hän sujautti rokotteen vasempaan käsivarteen, suonen sisäisesti.
Hän antoi minulle kuumemittarin, millimetrimitan ja päiväkirjan.
Päiväkirjaan merkitsen lämpötilan – siis omani – joka päivä. Lisäksi sinne tulee antaa tieto pistoksen ympäristön tilasta, punoituksesta (mitata sen halkaisija, siksi mitta) ja muista murheista.
Lisäksi siellä vastataan kaikenlaisiin intiimeihin kysymyksiin päivittäin. Nämä tavarat laitettiin kauniiseen kassiin.

Sen jälkeen minut ohjattiin käytävälle ja käskettiin odottaa puoli tuntia mahdollisten haittavaikutusten ilmenemiseksi.
Sitten paikalle tuli tämä terveydenhoitaja ja toinen, jonka tunsin jo aikaisemmin. Juttelimme taas hetken mukavia ja sain lopuksi luvan lähteä. Iloisesti vilkutin heille ja lähdin. Toinen neidoista kutsui minut takaisin ja sanoi, että voisiko herra ottaa myös tämän paiväkirjakassin mukaansa. 

Otin sen ja pyysin, että he ottaisivat minuun yhteyttä, jos tulee joku dementialääkkeen tutkimus. 

Pitivät sitä hyvänä ideana.

Päiväkirjan ensimmäinen sivu