Ikuinen sota

En nyt tarkoita naapurimaamme vajaaälyistä sotaa ukrainaa vastaan. Eihän se ole vielä kestänyt kuin runsaan vuosikymmenen.

Se ikuinen versio on käynnissä joka kevät pihapiirissämme.

Meillä on täällä mökillä muutama linnunpönttö, kaikissa niissä ei ole ollut pariin vuoteen asukasta.

Mutta suosituin pönttö on minun aamuisen puuceen pöntön lähistöllä. Siellä kun istun, niin minulla on ovesta hyvä näköala pönttöön.

Huhtikuussa, kun kirjosiepolla ei vielä ole riittävästi ruokaa, pönttöön tekee pesää sinitiainen. Kun kirjosieppo saapuu paikalle, niin se on röyhkeä ja ajaa tiaisen pois pöntöstään.
Meillä on tämä mökki ollut 25 vuotta ja muistin mukaa tämä sama on toistunut joka kevät.

Nyt tapahtui ihme.
Sinitiainen ehti pesiä pönttöön ja saada munat kuoriutumaan.
Nyt elämme sitä vaihetta, molemmat tiaiset käyvät ahkerasti syöttämässä poikasiaan.

Minun myötätuntoni on ehdottomasti tiaisten puolella. Meillä on täällä toinen pönttö, jossa on ollut iät ja ajat kirjosiepon pesä. On sitä myös tänä vuonna.

Tiaisen pesintää on mukavampi seurata. Se käy syöttämässä poikasiaan, vaikka minä olen näköetäisyydellä. Kirjosieppo on paljon varovaisempi eikä lähesty pönttöä, jos olen näkyvillä.

Tässä kuva sinitiaisesta tänä aamuna.
Epäilen, että tämä on uros, se tiputtaa ruuan elntoaukosta sisään.
Toinen yksilö vie sapuskat sisälle.

Tässä kuva asunnottomasta kirjosieposta.
Tai jos rehellisiä ollaan niin tämä pitää majaa keittiön ikkunan edustalla.

Auton parkin vieressä on myös pönttö.
Tänä vuonna siinäkin pesii sinitiainen.