torstai 29. lokakuuta 2026

Hyvää Joulua Nauvo

Kävimme pikimmiten Nauvossa tänään kauniissa syyssäässä.

Aurinko paistoi, tuuli ei haitannut ja lämpötila oli yli kymmenen astetta.

Käynnin tarkoitus oli säätää ilmalämpöpumppu niin, ettei sen ulkokennosto jäädy. Se oli sellainen 30 sekunnin homma.

Enemmän aikaa meni kun kävin riistakameran luona vaihtamassa paristot ja ottamalla muistikortin mukaani.
Tyhjensin sisällön ja vein kortin takaisin.
Onneksi matka ei ollut pitkä.

Pari hyvää kuvaa sieltä löytyi.

Matkalla poikkesimme Nauvon K-kaupassa ostamassa Bagar Bengtsin piimälimpun ja pari viineriä lounaaksi.

Seuraava käyntimme lienee vasta ensi vuonna.

Pari päivää sitten kameran ohi käveli kaksi hirveä.
Lienevät äiti ja tytär.

Ikinä ennen en ole saanut kuvaan neljää valkohäntäpeuraa.
Marssivat jonomuodostelmassa tasavälein tasan viikko sitten.
Hyvin koulutettua porukkaa.


keskiviikko 28. lokakuuta 2026

Lihasvasara

Olen käyttänyt noin kahdeksan vuotta lihasvasaraa jalkojen lihasten huoltoon lähinnä palautuksen nopeuttamiseksi.

Varsinaisesti olen aloittanut tehokäytön nelisen vuotta sitten kun jälleen kerran akillesjänteeni antoi merkkejä rasituksesta.

Sen jälkeen olen laitetta käyttänyt niinä päivinä, jolloin olen juossut ja myös muunlaisen raskaamman fyysisen suorituksen jälkeen.

Näiden neljän vuoden aikana kroppani on ollut hyvässä kunnossa eikä ole ollut tarpeen käydä fysioterapeutin käsittelyssä.
Varsin hyvän lihasvasaran saa alle sataselle, joten olen säästänyt sievoisen summan tällä vasaroinnilla.

Mutta mitään koulutusta en ole saanut laitteen käyttöön. Pari viikkoa sitten kyselin keinoälyltä mistä saisi opastusta. AI kyseli mihin tarkoitukseen laitetta käyttäisin ja sain vastaukseksi kolme paikkaa, joissa on asiantuntevaa henkilöstöä.

Valitsin NEOn ja siellä AI:n suositteleman Jari Hemlingin.
Sain ajan tänään aamutuimaan.

Otin mukaani oman vasarani ja keskustelimme siitä kuka minä olen ja mitä harrastan.

Näytin hänelle miten käytän laitetta ja sain todella arvokasta palautetta.
Kuten olin pelännyt, niin en sitä suoranaisesti väärin ollut käyttänyt, mutta parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi paljon minun pitää muuttaa.

Käynti todella kannatti - voin suositella Jaria lämpimästi.

Tässä kuva laitteestani.
Kuvakaappaus Verkkokauppa.fi:n nettisivuilta.





tiistai 27. lokakuuta 2026

Onko pierussa kokkareita?

Kun ajattelemme antiikin Kreikan suuria ajattelijoita, mieleemme piirtyvät usein majesteetilliset marmoripatsaat, valkoiset toogat ja syvälliset pohdinnat olemassaolon tarkoituksesta. Mutta historiankirjoitus on vaiennut siitä kaikkein polttavimmasta kysymyksestä, joka kaikui Ateenan agoralla iltahämärässä, kun hernepata oli tehnyt tehtävänsä: Onko pierussa kokkareita?

Tämä metafyysinen ja samalla pelottavan fyysinen dilemma jakoi filosofiset koulukunnat aikanaan aivan yhtä rajusti kuin kysymys maailmankaikkeuden alkumateriasta.
Thales Miloslainen – kaiken alkuunpanija – väitti tunnetusti, että kaikki on vettä. Hänen mukaansa pieru oli vain sielun höyrystynyttä vettä, joka pyrki takaisin vapauteen. Thaleen kriitikot kuitenkin huomauttivat, että joskus tässä "vesihöyryssä" oli mukana omituista, painovoimaa uhmaavaa massaa. Tästä suuttuneena Thales kehitti teorian alkeiskokkareesta, primordiaalisesta materiasta, joka syntyy silloin, kun ihminen syö liikaa antiikin ajan pikaruokaa, eli linssejä ja sipulia.
Seuraavaksi areenalle astui Herakleitos, muuttuvuuden filosofi. Hänen kuuluisin lentävä lauseensa kuului alun perin: "Et voi koskaan astua samaan virtaan kahdesti, etkä voi koskaan luottaa samaan pieruun kahdesti." Herakleitos ymmärsi, että pieru on jatkuvassa muutoksen tilassa. Se alkaa puhtaana ideana, mutta saattaa matkalla materialisoitua joksikin paljon konkreettisemmaksi. Herakleitoksen mukaan kokkare on olemassaolon dynaaminen huippuhuipennus – hetki, jolloin kaasu muuttuu kriisiksi.
Platon taas lähestyi ongelmaa ihanteidensa kautta. Ideaoppinsa mukaisesti hän väitti, että Luolassa elävä ihminen näkee vain pierun varjon ja haistaa vain sen maallisen kaiun. Platonin mukaan Puhtaan Pierun Ideamaailmassa ei ole kokkareita; siellä kaikki on pelkkää harmonista, hajutonta ja painetonta sielun värähtelyä. Kokkare oli Platonille merkki siitä, että ihminen oli langennut aineellisen maailman vankilaan ja syönyt jotain sellaista, mikä ei kuulunut valtiolliseen ruokavalioon.
Käytännönläheinen Aristoteles puolestaan perusti kokonaisen tutkimusryhmän (peripateettisen koulukunnan, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "ympäriinsä käveleviä" – todennäköisesti siksi, että kukaan ei halunnut seistä paikoillaan). Aristoteles luokitteli pierut neljän elementin mukaan:
  • Ilma: Äänekäs, mutta vaoton.
  • Tuli: Polttava, usein syvää katumusta aiheuttava.
  • Vesi: Kostea, joka herättää välittömän tarpeen tarkistaa toogan takamus.
  • Maa: Se mystinen "kokkare", joka edustaa kaiken aineen lopullista tiivistymistä.
Aristoteles totesi fysiikan teoksessaan tyhjentävästi: "Jos pierussa on kokkareita, kyseessä ei ole enää pieru, vaan fysiikan lakien mukainen kiinteän aineen siirtymäprosessi. Kansankielellä: se oli kakka."
Myöhempinä aikoina stoalaiset yrittivät suhtautua kokkarevaaraan tyyneydellä. Heidän mukaansa emme voi valita, tuleeko pierun mukana kokkareita, mutta voimme valita, miten siihen reagoimme – mieluiten ilmettä väräyttämättä ja kävelemällä rauhallisesti kohti lähintä kylpylää. Epikurolaiset taas nauttivat elämästä ja söivät mitä halusivat, ottaen aina sen tietoisen riskin, että nautintoa seuraa joskus materiaalisempi yllätys.
Mitä antiikin perintö siis opettaa meille tästä suuresta mysteeristä?
Nykytiede on pitkälti vahvistanut Aristoteleen pragmatismin. Pieru itsessään on kaasua. Jos siinä on kokkareita, olet ylittänyt laadullisen rajan kaasu- ja kiinteän olomuodon välillä. Antiikin viisauden valossa vastaus kysymykseen onkin filosofinen varoitus: Pierussa ei pitäisi olla kokkareita. Mutta jos siellä on, älä syytä kohtaloa – syytä eilistä illallista ja etsi tooga, joka kestää pesua.

maanantai 26. lokakuuta 2026

Varha nöyryyttää boomereita

Minulla on esiintynyt huimausta ja sitä alettiin tutkia noin vuosi sitten.

Kävin kuukausi sitten ortostaattinessa kokeessa ja siinä todettiin, että verenpaineeni käyttäytyy normaalisti. Hoitaja varasi minulle lääkärin puhelinajan tälle päivälle.

Sain ilmoituksen, että omalääkäri soittaa minulle tänään aamukahdeksan ja iltapäivän neljän välillä. Armeijassa tällaista kutsuttaisiin simputukseksi. Varhalla se on asiakaspalvelua.

Sain nuorelta naislääkäriltä puhelun hieman ennen kolmea. Olin juuri tullut lenkiltä ja käynyt suihkussa, joten olin suihkunraikkaana ottamassa vastaan puhelun.

Keskustelimme tilanteestani, siis siitä missä tilanteissa sitä huimausta esiintyy ja kuinka usein.
Hän totesi saman kuin vuosi sitten korvalääkäri, jolla oli kyllä tietoa ja taitoa huimauksesta. Eli minulla on epämääräistä huimausta, jolle ei oikein löydy nimeä eikä hoitokeinoa.

Totesin hänelle, että tällaiseen tuloksen olen itsekin tullut ja että vika ei ole korvissa vaan korvien välissä.

Lekuri räjähti nauramaan, joten hän paljastui huumorintajuiseksi.

Ja jatkoin, että kyllä se huimaus poistuu viimeistään siinä vaiheessa kun viikatemies korjaa sadon.
Lopetimme puhelun hymyssä suin.

lauantai 24. lokakuuta 2026

Pilkunnussija

Eilen posti toi Tieteen Kuvalehden, joka kehuu olevansa Skandinavian suurin tiedelehti.
Me saamme Suomessa nauttia käännöksestä, sitä on helppo tehdä, kun keinoäly kääntää tekstit.
Oikolukijaan lehdellä ei enää ole varaa - siitä on saatu nauttia jo kauan.

Lehdessä oli sivun levyinen otsikko: Mahdoton hiukkanen voi juotua kuolinkamppailussa. 

Ei oikein selvinnyt, mitä tekstillä tarkoitetaan. Hyvää varmaan!

Ja varsinainen teksti alkaa näin: Väimeressä sijaitsee...

Keinoäly olisi saanut hylätyn arvosanan tästä esityksestä, sillä kyseinen meri olikin Välimeri!

Kun kritisoi arvokasta julkaisua, niin pitää olla tarkka omasta tekstistään.
Eli kysyä, onko pilkunnussija todella yhdyssana.

Tässä tapauksessa on.

Mutta jos naapurin koira Vertti olisi yhtynyt toisen naapurin Pilkku -koiraan, joka on dalmatialainen, niin Vertti olisi Pilkun nussija!


Koira nimeltään Pilkku.
Kuvakaappaus Wiukipediasta.


lauantai 17. lokakuuta 2026

Kaarinan Syysmaraton

Tänään sain viettää päivän maratoonareiden seurassa.

Kaarinassa juostiin Syysmaraton 16. kerran.
Ensimmäisessä olin mukana juoksijana ja sen jälkeen kaikissa seuraavissa järjestelytehtävissä.

Tehtävänäni on aina ollut liikenteen ohjaaminen risteyksissä. Niihin tehtäviin pääsee, kun on iso, ruma ja itsepäinen.

Hyvin autoilijat tottelijat, mutta yksi pyöräilijä yritti ensin ajaa minun päälleni osumatta ja sen jälkeen yhden juoksijan. Hänkin säilyi ehjänä ja pystyssä.

Kisa saatiin käydä ihan mukavassa säässä, aurinko pilkisteli pilvien lomasta, lämpötila oli kymmenen asteen paikkeilla eikä pohjoistuuli pahemmin häirinnyt. 
Osallistujia oli noin 1200, se on kisahistorian ennätys. 
Ja järjestelyt toimivat kiitettävästi - kuten aina.

Saapi nähdä olenko mukana ensi vuonna - juoksijana. Se kyllä vaatisi, että hitaat maratoonarit saisivat lähteä tunnin ennen juoksijoita!

Kuva maratonin lähdöstä.
Yhteensä osallistuja oli noin 1200.
Kuvakaappaus Kaarinan Syysmaratonin julkaisusta.


perjantai 16. lokakuuta 2026

Nauvo pakettiin

Kävimme eilen Ullan kanssa pikaisesti Nauvossa.

Tein sellaisia viimeistelytöitä, että voi rauhassa jättää talviunille.

Tyhjensin vesipumpun ja putket parhaan osaamiseni tasolla. Se ei kyllä ainakaan ensimmäisen vaimoni mielestä ole mitenkään tasokas.

Vein jäteastiat suuliin katon alle, joten myrskyt eivät voi niitä kuljettaa Itämertelle.

Mökin lisäksi huolsin itseäni - kuvat näyttävät miten.

Riistakameran mukaan mökin liepeillä on tungosta.


Kuva tänä aamuna kun olin toipunut matkan rasituksista.

Omakuva eilen illalla.
Tulin siihen tulokseen, että parran hoitaminen vaatii enemmän aikaa
kuin parran ajaminen joka toinen päivä.
Valitettavasti en voinut viedä haivenia linnunpöntön alle uusiokäyttöön.



keskiviikko 14. lokakuuta 2026

Sprinttisuunnistus

Kyllä oli vaikeaa tämä sprintti Ruskon keskustan liepeillä.

Ykköselle mennessä pysähdyin väärällä rastilla, mutta koodi näkyi ja jatkoin matkaa.
Kakkoselle mennessä kävin leimaamassa väärällä rastilla, mutta ymmärsin sentään jatkaa matkaa.

3-4-5 menivät hyvin, mutta kuutoselle mennessä luin reittiä uudestaan kolmoselle ja jouduin kääntymään takaisin.

Seiska löytyi hyvin, mutta peukalo siirtyi pois paikalta ja jouduin hetken pyörittämään karttaa ennen kuin löysin sijaintini - alkoi jo pikkuisen viluttamaan töppäilyni.

Kasille kiersin lähdön ja maalin kautta ja seuraavalle tein turhan mutkan ulkoilutietä pitkin.

Loppu 11-12-13-14-15-16-M meni suuremmitta virheittä, mutta aikaa kului, kun etsi kartalta vanhoilla silmillään missä ne rastit oikein sijaitsivat.

Vaikeaa oli mutta hauskaa silti...
Sijoitus 24/41.


Lähtö on kolmio ja maali kaksoisympyrä.
Toivottavasti niiden löytäminen kartalta on helpompaa kuin minulla suunnistaessa.


tiistai 13. lokakuuta 2026

Suurperhe koolla

Tänä vuonna emme ole ehtineet kokoontua lastemme perheiden kanssa.

Mutta eilen alkoi Tampereella syysloma ja Janin perhe päätti vierailla Turussa ja Juha tuli mukaan Gaian kanssa. Anna liittyi porukkaan myöhemmin, kun sai työpäivän tehtyä.

Mehän emme Ullan kanssa ole pahemmin poistuneet Turku-Nauvo akselilta. Ja Janin perhe on viihtynyt viime vuonna hankkimassaan kesämökissä - Näsijärvi on siis vienyt voiton Turun saariston maisemista. 

Ja osasyynä tilanteeseen on ollut se, että heidän koiransa Lili ei ole kovin hyvä matkustamaan - yhtä huono kuin Ulla. 😂

Rattoisasti aika kului. 
Amalia kertoi vartionsa osallistumisesta partiolaisten SM-vaelluksen kilpailuun. Hänen johtama vartio voitti kultamitalin tiukassa taistelussa turkulaisten kanssa. 
Kisan kesto oli 24 tuntia ja se sisälsi monipuolisia tehtäviä. Joukossa oli myös suunnistusosuus, jonka he voittivat selkeästi ja se lienee ollut ratkaisevaa kokonaiskilpailun voiton kannalta.
Joona kertoi opiskelunsa aloittamisesta Tampereella ja matkailuharrastuksestaan. Hän kävi aiemmin tänä vuonna Etelä-Koreassa ja on tiedossa matka Kiinaan. Kunhan ei sieltä siirry Pohjois-Korean kautta Venäjälle!

Heillä oli mukanaan Lili koira. Kaksi narttukoiraa eivät pahemmin leikkineet keskenään mutta tulivat kuitenkin toimeen rähisemättä.

Lili oli meillä hoidossa pari vuotta sitten viikon, joten koira kyllä tunsi paikat ja suhtautui meihin Ullan kanssa oikein hyvin.

Päivälliseksi nautimme sushia. Seuraavat sukupolvet olivat tätä lajia nauttineet useasti ja me Ullan kanssa olimme aika varovaisia maistelemaan tätä laatua. 
Mutta kyllä minä sain ihan mukavasti vatsan täyttymään.

Vieraat lähtivät illan pimennyttyä. Näin vastikään kortin saanut Amalia pääsi harjoittelemaan pimeässä ajoa.


Lili rentoutui vasta kun Gaia oli lähtenyt pois!


perjantai 9. lokakuuta 2026

Vuoden tärkein kokous

Eilen piti kiirettä.

Aamulla kävin juoksulenkillä. Meno tuntui kevyeltä ja pidensin lenkin pituutta normaalista aamulenkistä.
Sain kymmenen kilometriä täyteen. Älykello Garmin ilmoitti, että tein uuden ennätykseni tällä matkalla. Nollaan Garminin tiedot aina vuoden vaihteessa, joten kyseessä oli ainoastaan tämän vuoden nopein aika.

Iltapäivällä kokoonnuimme 1973 valmistuneiden kontruktöörien kanssa luokkakokoukseen. Meitä oli paikalla 12 insinööriä alun perin neljännessadasta.
Erittäin runsas osallistumisprosentti kun henki pihisee vielä 18 äijänkörilään keuhkoissa. Ja keski-ikä alkaa olla aika lähellä kahdeksaakyntä!

Juttua riitti ja ilman täytti melkoinen puheenporina. Tällaiselle kuulovammaiselle se vaati melkoista terästäytymistä, että sanoista sai koottua ymmärrettäviä lauseita.

Äänet voimistuivat illan edetessä, kun olutta kului lähes yhtä vauhdikkaasti kuin puoli vuosisataa sitten. 

Minäkin äidyin nauttimaan kolme kolpakkoa viisiprosenttista saksalaisolutta. Se ei totaalisesti humalluttanut minua, mutta kyllä yöllä havahduin jonkinasteisiin painajaisuniin. Tuotti vaikeuksia saada uudelleen unesta kiinni. Kävin juomassa lasillisen vettä ja nautin pari keksiä. Niiden jälkeen taas uni maittoi.

En sentään raittiuslupausta tehnyt, mutta pitänee ymmärtää jatkossa, että toisen oluen jälkeen pitää siirtyä veden nauttimiseen...


Tässä pitkän pöydän eteläsivu.
Ilmeet ovat vakavia, mutta se johtunee siitä, että lasit ovat tyhjentyneet.
Lisään myöhemmin kuvan pohjoissivustasta.


Tässä myös pöydän pohjoissivu.
Minä olen tuo toinen vasemmalta.
Pohjoisen miehet ovat hieman positiivisemmin asennoituneita!



keskiviikko 7. lokakuuta 2026

Mökki talviunille

Kävin tänään Nauvossa laittamassa kesämökkiä talviunille.

Parin viikon poissaolon aikana oli tapahtunut paljon.

Ensimmäiseksi havaitsin, että mökin naapurissa oli tehty metsätöitä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, täällä saaristossakin niitä tehdään.
Mutta tämä kosketti kovasti, koska riistakamerani sijaitsi siinä rinteessä. Mietin miten ihmeessä sen löytöisin hakkuujätteiden joukosta.

Ensi töikseni kiipesin paikalle ja löysin sieltä kolmemetrisen männyn "kannon". Ja siinä törrötti kamerani. Ehjänä mutta paristot olivat loppuneet, joten kaatohomma jäi ikuistamatta kameraan.

Soitin metsän omistajalle ja kiittelin häntä kameran säästämisestä. Hän kertoi, että töiden tekijä oli soittanut hänelle ja kertonut havainneensa kameran ja jättäneensä se paikalleen. Fiksu kaatomies!

Toinen ihme oli vanha kaneliomenapuumme. Se oli peri viikkoa sitten täynnä omenoita - varmaan toista sataa litraa ja maassa sen alla saman verran.

Nyt puu oli tyhjä ja maa paljas. 
Peurat, hirvet ja supikin omalta osaltaan olivat tehneet puhtaanapitolaitoksen työt.
Kiitos heille.

Aikaa jäi myös mökin valmisteluun talveksi. Aika valmiiksi hommat tulivat. Sisällä tein kaiken valmiiksi.
Porakaivon pumpun jätin vielä käyttökuntoon ja roska-astiat viemättä suojaan.
Mutta muuten talvi saa tulla - tai olla tulematta. Ei se ilmasto ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, että sukset pitäisi voidella!

Aika pitkä kanto jäi hakkuuaukeaan! 👌😀


tiistai 6. lokakuuta 2026

Sprinttaamassa Nousiaisissa

Kun lauantain rohkenin puolentoista kuukauden tauon jälkeen suunnistamaa, niin eilen lähdin Mynärasteille.

Päätöstä helpotti se, että nyt oli vuorossa sprinttisuunnistus. Siitä minä pidän ja vuosien varrella on tullut jopa pienen pientä menestystä.

Valitsin jopa toiseksi pisimmän radan, jonka pituus optimireittiä pitkin oli 3,2 kilometriä.

Lähtö oli kartan vasemmassa sivussa hieman puoliväliä korkeammalla.

1 ja 2 olivat helppoja. Kolmoselle piti valita kiertääkö ison rakennuksen vasemmalta vai oikealta. 

Nelonen oli aidatulla pihalla, jonne pääsi portin läpi ja joutui palaamaan saman portin kautta. Minun jälkeeni tuli naisimmeinen ja notkeana leimasi rastin aidan yli - oikeassa kisassa hänet olisi hylätty.

Viitoselle valitsin selkeän kierron oikean kautta. Ehkä suorempi reitti vasemmalta olisi ollut nopeampi.

Loppuosuuden rastit olivat kyllä selkeitä, mutta tarkkana sai olla ettei erehtynyt väärälle kujalle tai pihalle.

Rastille 13 saakka meni ihan OK, mutta ennen 14 menetin otteeni ja tein mutka oikealle - siinä ei hukkunut aikaa kuin puolisen minuuttia.

Nämä pienet virheet ja ilmeisesti joku väärä reitinvalinta teki sen, että juoksin 400 metriä enemmän kuin ihannereitillä olisi mennyt.

Ja tämä oli pitkästä aikaa sellainen kisa, että jalat olivat hapoilla noustessa kuutosrastille.

Sijoitukseni ole 14/21. Siellä oli radalla monta nopsakinttuista nuorta joille otettiin aikaa sekuntikellolla.
Meikäläisen vauhti kun on sellaista, että almanakka riittää ajanottoon! 

Mutta hauskaa oli koko rahan edestä. Ehkä vähän enemmänkin, karttamaksu kun on vain kahdeksan euroa!



maanantai 5. lokakuuta 2026

Kermaperse

Piti juosta runsas puolikas ja Foreca ennusti, että sataa millin verran vettä aamupäivällä.
Minulla oli nestettä ja geelejä neljän tunnin treeniin.

Tunnin jälkeen alkoi sataa ja se lisääntyi koko ajan. Olin siis läpimärkä ja kun mulla on erittäin huono ääreisverenkierto, niin aloin palella kun peekoosykkeillä etenin.

Tallustelin kotia kohden ja suunnittelin, että vaihdan kuivat vaatteet ja jatkan matkaani.

Sisälle päästyäni kermaperseisyys tuli pintaan, kävin suihkussa ja aloin keitellä kahvia.
Hyi mikä lapanen mä oon...


Tässä reitti.


lauantai 3. lokakuuta 2026

Gant rastit Saksassa

Ensimmäinen suunnistus pariin kuukauteen.
Hiukan oli perhosia seurana, kun vielä kevyt sade häiritsi vanhuksen keskittymistä.

Ykkönen löytyi hyvin risuissa kompuroiden. Olen vaihtanut tietokonetta, enkä osannut vielä viedä reittiä kartalle - pitää seurustella seuraavan sukupolven kanssa, eiköhän se siitä. Nykytekniikka ei ole tarkoitettu kasikymppisille...

Kakkonenkin löytyi hyvin.
Kolmoselle menin kaakkoon ja ylitin pystyvihreän ja menin rastille vihreän eteläpuolelta, se maasto sopi tällaiselle vajaalle paremmin.

Kolmoseltä lähtiessäni vaisto vei minua suoraan etelään ja monta kertaa jouduin korjaamaan suuntaa kompassin osoittamaan kaakkoon. Pääsin tielle ja pystyin ottamaan siis juoksuaskelia!
Rastipisteessä ei ollut rastia mutta vajaan sadan metrin päässä oli rasti ja siellä haahuili miesoletettu rastilipun vieressä.
Liityin seuraan ja tarkistin emitin tunnuksen - se vastasi rastimääritteen ilmoituista, joten leimasin.

Rastilla 5 kävin ensin oikeanpuoleisella kumpareella - ajattelin, että RM on sielläkin vienyt rastin väärään paikkaan. Ei ollut, joten kävin leimaamassa oikeassa paikassa.

Loppumatka sujui hyvin hitaasti mutta hyvin varmasti.

Olin aika ylpeä itsestäni - isona voisin harkita jopa osallistumista kolmen kilsan radalle!

Nonni, Juhan avustuksella sain tietokoneeni toimimaan tulihan reittikin nyt mukaan kuvaan. 😋



perjantai 2. lokakuuta 2026

Heinäseiväs joogaa

Saatan olla joskus kertonut, että notkeuteni ei ole ihan kansainvälistä huippuluokkaa. Jooga saattaisi tehdä minulle hyvää!

Aamulla herättyäni teen sellaisen kuuden minuutin jumpan ja venyttelyn. Sen jälkeen jatkan venyttelyä, koska otan uniasun pois ja laitan sen jälkeen kalsarit ja sukat jalkaan. Huolimatta aamujumpastani se ottaa koville, hikipisarat kirpoavat otsalle ja tuskalliset ähkäisyt kaikuvat naapuriin asti.

Älysormus Oura seuraa 24/7 kaikkea tekemistäni. Se esittää nämä aamutoimet kirjattavaksi joogaksi. 

Ja siihen ei riitä nämä edellä kerrotut toimet. Se jatkaa esitettäväksi aamujoogaan myös aamupesun, aamupissan ja hampaiden pesun ja niiden jälkeen vaatteiden päälle laiton.

Saattaa se sormus olla oikeassa, nämä toimet ikäihmiselle voidaan kait laskea kuntoiluksi!

Ei se vanheneminen pelkkää juhlaa ole, vaikka se monesti naurattaa jopa itseäni...

😜