Voi Paavoa, voi.

Sota aiheuttaa stressiä.

Putin on stressaantunut jostakin lauseesta lännestä ja komentanut ydinasejoukot valmiusasemiin.

Muutkin johtajat ovat stressaantuneita, se näkee heidän kasvoistaan ja silmänympäristöistään.
Eikä käy myöskään kateeksi ukrainalaisia sotilaita, jonka henkensä kaupalla puolustavat isänmaataan.

Tänään kansakuntamme tulevaisuuden toivo Paavo Väyrynen kertoo, että sota on häntä niin stressannut, että verenpaineen ja verenvuodon takia hänet on kiidätetty ambulanssilla sairaalahoitoon.

Tämä selkeästi osoittaa, että Paavolla on tunteet. Me Paavon alamaiset olemme jo vuodesta -70 saakka olleet varmoja, että se mies ei tunteilla herkistele.
Me olemme monta yötä valvoneet ja itkeneet kun Paavosta ei tullut pääministeriä eikä presidenttiä.

Mutta että Paavo stressaantuu siitä, että Neuvostoliitto ottaa omansa takaisin väkivaltaa käyttäen Ukrainan suunnalla, sitä en olisi ennen tätä päivää uskonut.

Mutta aika parantaa haavat. Kuten Paavon isä, niin myös Paavo varmasti elää satavuotiaaksi ja on vielä monessa mukana.

Kuinka monessa puolueessa ja hallituksessa, se jääköön nähtäväksi – jos Putin meille elonpäiviä suo!

Minulla ei maailmantilanne ole toistaiseksi aiheuttanut univajetta.
Ouran mukaan kaikki unen osatekijät ovat kunnossa nukahtamisviivettä lukuun ottamatta.
Jos tällainen ihmistaimi nukahtaa kahdessa minuutissa,
niin Ouran mielestä se vaan on niin väärin!

Kun voimaa on, järkeä ei tarvita

Venäjä ja Putin jatkaa sotimistaan Ukrainassa.

Siitä tuli mieleen kuvakysymys tänään somessa: Mitä eroa on ihmisillä ja eläimillä? Eläimet eivät koskaan valitsisi lauman tyhmintä johtajakseen!

No, ei Putiniakaan kansa ole valinnut, vaikka hän ”vaaleissa” onkin saanut suuren enemmistön taakseen.

Nyt Putin on valinnut uhrikseen veljeskansansa Ukrainan, joka ei ole ymmärtänyt alistua Venäjän ajopuuksi kuten Valko-Venäjä.
Ukraina ei ole mikään lilliputtivaltio, joka voitaisiin miehittää yhdessä yössä. Totta kai Venäjä voimallaan sen pystyy voittamaan. 

Mutta mitä sitten? Putin nimeää sinne venäläismielisen johdon veristen taistelujen jälkeen. Ukrainan viisikymmenmiljoonainen kansa ei unohda tätä koskaan. Emmekä elä enää maailmassa, jossa tällaiset valtaukset unohdetaan uuden hallituksen nimittämiseen.

Jos vapaan maailman maat alkavat voimalla puolustaa Ukrainaa hyökkääjää vastaan, niin mitä tekee Putin.
Hänen mielenterveytensä ei ole kunnossa ja vaarana on, että hän keinoja kaihtamatta jatkaa valloitussotiaan.

Huonostihan siinä hänelle lopulta käy, mutta ehtiikö hän aloittaa ydinasesodan ennen kaatumistaan?

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Ja ne, jotka uskovat jumaliin, voisivat rukoilla Putinin pikaista tuhoutumista.

Olen kopioinut kuvan Facebookista, siellä ei ilmennyt kuvan copyrightin omistajaa.
Toivottavasti hän ei pahemmin loukkaannu. Mutta kiitos hienosta ajatuksesta,
se sopii valitettavan hyvin tähän päivään.

Sekopäävaari hyökkää

Tänään on pakko lainata venäläisen toisinajattelija Navalnyin maanantaista kirjoitusta. Se kuuluu näin:

VENÄJÄN merkittävin oppositiohahmo, vankileirillä parhaillaan viruva Aleksei Navalnyi on perannut presidentti Vladimir Putinin maanantaina pitämän Ukrainaa käsittelevän puheen auki, eikä jälki ole kaunista.
– Katsoin eilen Venäjän turvallisuusneuvoston istuntoa, sekopäiden ja varkaiden sakin kokousta. Korruption vastainen säätiö on kai tehnyt selvityksen heistä jokaisesta, Navalnyi aloittaa kirjoituksensa.

Kirjoitus julkaistiin maanantaina Navalnyin sosiaalisen median kanavilla. Navalnyin mukaan Putinin väki elää jatkuvassa, peittelemättömässä valheessa, eivätkä nämä vaivaa itseään sotatoimiensa oikeutuksen totuudenmukaisuudella.
Navalvyi toteaa, että Ukrainan kriisillä halutaan siirtää Venäjän kansan huomion pois todellisista ongelmista, talouskehityksestä, hintojen noususta ja vallitsevasta laittomuudesta.
– Pelkkä propaganda ei enää riitä sekopäille ja varkaille. He janoavat verta, haluavat liikutella tankkeja taistelukartalla, Navalnyi kirjoittaa.

Sitten Navalnyi tarttuu Putinin puheeseen. Hän luonnehtii sitä Twitteristä löytämällään kielikuvalla.
– Ihan kuin vaarini olisi juonut itsensä humalaan perhejuhlissa ja kyllästyttää kaikkia kertomuksellaan siitä, miten maailmanpolitiikka toimii. Tämä olisi huvittavaa, jos juopunut vaari ei olisi 69-vuotias mies, joka pitää valtaa ydinasemaassa.

Navalnyi kehottaa korvaaman Ukrainan Putinin puheessa Kazakstanilla, Valko-Venäjällä, Baltian mailla, Azerbaidžanilla, Uzbekistanilla ja mukaan lukien jopa Suomella.
– Miettikää, minne sekopäävaarin geopoliittinen ajatus seuraavaksi lentää. Tällainen meno päättyi kaikkien kannalta kurjasti vuonna 1979. Nytkin käy huonosti. Afganistan tuhoutui, ja myös Neuvostoliitto sai kuolettavan haavan. Jo nyt sadat ukrainalaiset ja Venäjän kansalaiset voivat menehtyä Putinin takia. Myöhemmin saattaa kuolla kymmeniätuhansia ihmisiä.

Navalnyi jatkaa kirjoittamalla, että Venäjällä olisi kaikki, mitä tarvitaan vahvaan mitä tarvitaan vahvaan kehitykseen 2000-luvulla, öljystä koulutettuihin kansalaisiin. Hänen mukaansa historiallinen mahdollisuus normaaliin, rikkaaseen elämään haaskataan sodan, saastan ja valheen vuoksi.
– Putin ja sekopäiset varkaat turvallisuusneuvostosta ja Yhtenäisestä Venäjästä ovat Venäjän vihollisia. He ovat suurin uhka, eivät Ukraina ja länsi. Putin murhaa, haluaa tappaa yhä enemmän. Teitä köyhdyttää Kreml eikä Washington. Ei Lontoossa ole tehty sellaista talouspolitiikkaa, että eläkeläisen borssikeittoainesten hinta on kaksinkertaistunut. Sitä politiikkaa on harjoitettu Moskovassa.

Kuten jo vuosituhansia on todettu, on käsittämätöntä miten vähällä järjellä maailmoja johdetaan - tämä oli minun, ei Navalnyin toteamus.

Paimenkoira kylässä

Saimme eilen Gaian oikein yökylään.

Koiralla on yksi kynsi halki ja sen vuoksi sillä pitää pitää sukkaa jalassa. Ne ovat niin kehittyneitä nykyään, että pysyvät jalassakin. Ongelma on kiinnittäminen, kun Ullan apu siinä hommassa on aika vähäinen.

Menin aikaisin nukkumaa ja heräsin kuudelta. 90 senttiä leveällä vuoteellani lepäsi myös Gaia. Se onkin ensimmäinen koira, joka on ollut yhtä aikaa kanssa yöunilla. Monet ovat yrittäneet, mutta lentäneet pois kaaressa. Jalkapuolta ei voinut kurittaa, joten poistuin itse.

Olin illalla laiminlyönyt pissalenkin, joten vein koiran heti ulos 12 asteen pakkaseen. Se teki molemmat tarpeensa ja palasimme aamiaiselle.

Oura väitti minun nukkuneen hyvin, mutta omasta mielestäni olin kyllä hiukan väsynyt aamulla ja koko päivän. Ehkä stressi pipistä koirasta teki sen, Ullakin valvoi yön samasta syystä.

Päivän mittaan tein kolme lenkkiä koiran kanssa, yhteensä tuli vaellettua ulkoilmassa yli kaksi tuntia.

Ja pikkuisen fiksummaksi se on tullut sitten viime näkemän – siitä taitaakin olla jo yli kuukausi.
Minä olen koiran lammaslauma ja se vahtii minua herkeämättä. Kulkee perässä ja kun istun pöydän ääreen, se yleensä siirtyy lepäämään jalkojeni viereen.
Ja kun menen vessaan, niin se tulee perässä. Jos en laita ovea lukkoon, se saa sen auki kymmenessä sekunnissa. Ja jos laitan oven lukkoon, niin se räpsyttää kahvaa niin kauan, että menen avaamaan oven. Joten minulla on seuraa sielläkin.

Illalla se haetaan pois. Saa nukkua ensi yön rauhassa!

Lenkki on tehty. Silmät pyytävät lisää.

Tällä kertaa vahtipaikka on tuolini takana.

Sukka pysyy ihmeen hyvin jalassa, vaikka piski vaeltaa lähes koko lenkin umpihangessa.
Tietä käyden tien on vanki - vapaa on vain umpihanki!

Ei se Gaian läsnäolo yöuntani tuhonnut.
Eikä myöskään suuriruhtinas Putin.

Street Orienteering, Raisio

Streettaamaan omatoimisena. Olin tehnyt reittisuunnitelman jo kotona ja pääsin juoksemaan päivänvaloss

Alussa länteen (Putinin pelossa?) 54-36-42-33-45.

Siitä lähdin pohjoiseen kerrostalon länsivua, jouduin tulemaan sata metriä takaisin, kun ei sattunut olemaan avainta porttiin. Enkä kartasta ymmärtänyt, että siinä oli ylipääsemätön aita!

Jatko 43-44-55-41-51-46.

Sieltä piti mennä kohti rastia 53 pohjoiseen metsikössä olevaa polkua pitkin. En nähnyt mitään metsää ja tulin tielle, joka vei rastille 53 ja edelleen 56:lle.

Olin suunnitellut mennä hakemaan vielä rastit 35 ja 31, mutta aika oli menossa umpeen. Joten maaliin rastien 34 ja 52 kautta.

Jouduin tulemaan lopun kovaa vauhtia, rastilta 52 maaliin nopeus oli 6.20/km. 

Vajaan kuukauden kiukutellut pohje kesti tämän lenkin hyvin. Ja aikaa jäi 16 s käyttämättä.

Siitä kiitos Samu Kaukorannalle (Relaxion Oy), joka on jalkaani hoitanut nyt neljä kertaa. Tänään ensimmäisen kerran pystyin oikeallakin jalalla hieman ponnistamaan.

Suosittelen vahvasti Samua, jos on jalkojen kanssa ongelmia. Hän on nyt kaksi kertaa nostanut minut alennustilasta takaisin juoksukuntoon. Vaikka lienee rehellisempää sanoa, että takaisin hölkkäkuntoon.

Maailma ilman meitä?

Tässä on ajatuskoe. Jokainen ihminen planeetalla on mennyt.

Millainen olisi maailma ilman ihmisiä?

Sähköverkko katkeaa muutamassa päivässä.

Viikon sisällä pohjaveden alle rakentamamme metrot tulvivat. Lontoon metrosta päivittäin pumpattava 47 miljoonaa litraa vettä, nyt ne aiheuttavat tulvan tunneleissa.

Muutamassa viikossa kasvit alkavat vallata rakennuksia, kun vahvimmat lajit kilpailevat tilasta.
Kaupungin ja maaseudun väliset rajat hämärtyvät. Villieläimet asuttavat kaupunkeja uudelleen. Viljelymaa katoaa.
Metallit syöpyvät. Muovit alkavat hajota ja hajota.

Mutta ruostumattomasta teräksestä valmistetut astiat, graniittiset työtasot ja miljardeja autonrenkaita ovat jäljellä.

Ydinlaitokset lopettavat toimintansa. Jotkut räjähtävät säteilyttäen paikallista ekosysteemiä ja aiheuttaen monien eläinten kuoleman. Säteily johtaa mutaatioihin muissa luoden uusia evoluutionaarisia linjoja.

Samaan aikaan pienimmät kasvit rikkovat itsepäisesti jopa moottoriteitä.
Hyttyset viihtyvät hyvin.
Uhanalaisilla eläimillä on taas mahdollisuus ja tilaa lisääntyä.

Massiiviset muovipyörresaaret jatkavat pyörimistä valtamerissämme. Jokainen muovipala jauhautuu, kunnes sen mikroskooppisia rakeita on kaikkialla.
Maata peittävä kasvillisuus imee ilmakehän hiilidioksidia. Maapallon lämpötilat ja merenpinnat alkavat laskea.

Kun kemialliset epäpuhtaudet hajoavat ja uppoavat maahan, joet tulevat puhtaammiksi. Eläimet ja kasvit kukoistavat. 

Onko tämä uusi Eden? Kenties.
Planeetta selviäisi, todellakin kukoistaisi, ilman meitä.

Mutta se ei koskaan voisi unohtaa meitä. Olemme jättäneet jälkemme.

Jo ensimmäisenä kesänä kasvit läpäisevät asvaltin.

Suunnistuksen tapaista

Kun Talvi rastit olivat melkein kulman takana Piispanristillä, annoin armon käydä oikeudesta ja valitsin helpoimman mahdollisen radan.

Menin siis 2,2 km radan, annoin pohjelihakselle hiukan lepoa.

Ja hermostuin niin lähdössä, etten osannut laittaa kelloa päälle ennen kuin vasta kilometrin "juostuani".

Eteneminen oli sellaista kävelyn, juoksun ja hiipimisen sekasikiötä. mutta hiljaisessa vauhdissa ja helpolla reitillä ei tullut tehtyä virheitä.

Ja kartan skannauskin meni pieleen. Suunnistaessa näin myös sen alueen, jolla tämän kartan mukaan ajauduin ulos kartalta.

Jos ihminen eläisi vain puoli vuosisataa, niin tämäkin kärsimys olisi jäänyt kokematta!

Nyt on pakko kärsiä ja kestää.

Reitti on piirretty vapaalla kädellä.
Skannaus meni pieleen, suunnistaessa näin myös sen osan karttaa, joka tästä puuttuu.
Vanhuus ei tule yksin!  😯

Pitkän tähtäimen suunnitelma

Pikkuhiljaa olen jatkanut jalan kuntoutusta.

Olen tehnyt lyhyitä kävelylenkkejä ja ottanut väliin muutamia juoksuaskeliakin.
Myös lievää paranemista olen havainnut.

Kävin taas tänään tyydyttämässä sadomasokistisia taipumuksiani. Lihaskäsittelijäni on löytänyt kipukohdan, se on onneksi akillesjänteen yläpuolella pohjelihaksessa ja todennäköisesti paranee kohtuullisen nopealla tahdilla. Tänään hän taas huudatutti minua käsittelemällä pohjelihasta varsin voimakkaasti. Kyyneleet tulivat silmiin - ne eivät olleet onnen kyyneleitä.

Kävelyä pohje sietää hyvin eikä ulospäin näe kovin pahaa ontumista enää.

Juoksukin onnistuu tasaisella alustalla, mutta ei sillä oikealla jalalla pysty ponnistamaan, joten vauhti on hidasta – jopa siis ottaen huomioon korkean iän ja matalan harjoitteluasteen.

Uskon, että aika parantaa ja fysioterapeuttini antoi pientä toivoa, että pystyisin toteuttamaan pitkän tähtäimen suunnitelmani.

Sehän on kuolla terveenä!

Eilinen lenkki sateenkaarireitin mukaan
Punainen väri ilmaiseen juoksua, sininen kävelyä.
Ei hyvältä näytä!

Sir Putin

 Vanha suomalainen sanonta kuuluu: ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi.

Tosin venäläiset ovat hyviä itsekritiikissä, se saattaa olla myös ryssien itse keksimä.

Venäläiset ovat erinomaisia kehittelemään kansanperinnettä, jossa arvostellaan maan johtoa.
Sallittuahan se ei ole koskaan ollut. Tsaarin aikana, kommunistien vallassa ollessa ja nyt oligarkkien johtotorven aikana vallanpitäjien arvostelu on johtanut vankileirille tai suoraan hautausmaalle.
Tästä syystä varmaankin diplomatian käyttö ei ole naapurikansamme johtotähti. Ei kotimaassa eikä ulkomaailman suhteen.

Venäläinen ei tee mitään, jos sitä ei kannusteta pistoolin piippu ohimolla.

Nyt itsevaltias, äkkirikastunut Sir Putin on päättänyt ratkaista ukrainalaisten kaipuun hallita omaa maataan aseiden kanssa. Putin on päättänyt, että ukrainalaiset ovat venäläisiä, koska heillä on slaavilaista verta suonissaan. Joten venäläisinä he tarvitsevat venäläisen hallitsijan. Tai ainakin verottajan.

Myöskin meillä suomalaisilla on jonkin verran slaavilaista perimää johtuen pitkästä itärajasta ja historiastamme.

Tästä syystä monet venäläiset – tai ainakin Putin – katsoisi suotavaksi Suomen liittämisen emämaa Venäjään.
Tätä mieltä oli aikoinaan myös Otto Ville Kuusinen.

Sen sijaan neljä miljoonaa suomalaista eivät olleet samanmielisiä viime sotien aikana. Eivät myöskään ne noin satatuhatta kuolonuhria, jotka sota vaati.

Putinin politiikkaa Ukrainan suhteen ei oikein kukaan ymmärrä sivistysmaissa.
Ja pahasti näyttää siltä, että kaikkein vähiten sitä ymmärtää itse Putin!

Putinin parturi on tehnyt huonoa työtä.
Hiuksia hapsottaa sinne tänne.
Kuinkahan parturin käy?

Kultaa ilman kunniaa

Tänään pääsin taas taistelemaan kullasta ja kunniasta Rogaining Sprint kisassa.

Vastahan se oli pari kuukautta sitten kun oli kilpa yösuunnistuksen osalta. Tänään talviversio samasta kahden tunnin sprintistä.
Kilpailu käytiin Ruissalon saarella. Sää ei suosinut, eilen meille luvattiin kovaa sadesäätä ja myrskytuulta. Onneksi taivaalta tuli vain ohuelti vettä, mutta tuuli oli kyllä kova.

Ja tässä tarina retkeilyn kulusta:

K-73: Kisa käytiin kolmella kartalle. Katsoin, että K:lta pääsisi maalin kautta 73:lle, mutta en uskaltanut lähteä, kun tuo polku ei vienyt ihan oikeaan suuntaan. tällä välillä oli kartan vaihto ja siitä ei ottanut Erkkikään selvää, miten ne polut siellä risteilevät
Joten tielle ja sieltä rastille. En saanut itseäni kiinni kartalta, joten jatkoin matkaa käymättä rastilla – kolmen pisteen takia ei kannata kuluttaa liikaa aikaa.

75-79-147 menivät hakemisitta. Jalkakin toimi kohtuullisesti.
147-157: Lähdin länteen ja tielle. Piti mennä Saarronniemeen, mutta jalka teki ilmoituksen, että juoksut on juostu. Käännyin ja hain rastin ja tein suunnitelman, miten jatko kävellen.

Se muodostui seuraavaksi: 799-166-148-72-159-M.

Pisteitä tuli vaivaiset 62 - huonoin suoritus noin viidessäkymmenessä rogaining-kisassa, joissa olen käynyt.

Mutta vika ei ollut vinttikammarissa (kokonaan) vaan jaloissa. Järkevintä olisi ollut jäädä pois kisasta, mutta ei näitä voi jättää väliin, jos henki pihisee!

Toisaalta - sarjavoitto olisi tullut heikommallakin suorituksella, olin sarjan ainoa osanottaja!

Kultaa ja kuntoutusta

Tänä aamuna heräsin herätyskellon soittoon seitsemältä. No, ei se oikeastaan herätyskello ollut vaan kännykkä, joka pärisi.

En muista milloin olen viimeksi tällä tavalla herännyt. Kyllä herätys on ollut päällä useasti, mutta herään yleensä ennen kellon soittoa. Menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin.

Kello soi tänään sen takia, että olin menossa aikaisin hierottavaksi.
Sain kolmen vartin ajan Samulta ja hän yritti laittaa jalkaani juoksukuntoon. Ei se vielä sataprosenttinen ole, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Samalla sain katsella miesten 15 kilometrin hiihtoa suorana lähetyksenä televisiosta.
Neljäkymmentäviisi minuuttia meni kuin siivillä – vähän niin kuin Iivo ladulla.
Iivo sai ansaitsemansa kultamitalin ja minä pääsin askelen lähemmäksi tervettä päivää.

Kyllä se Samukin toisella silmällä hiihtoa katseli. Eikä se häirinnyt työntekoa. Ammattimies pystyy tekemään kahta asiaa yhtä aikaa.

Hieronnan jälkeen vein Ullan kuntoutukseen.
Luppoaikana tein taas kävelylenkin kaupungin liukkailla kaduilla.

Pikainen Ruotsinmatka

Lähdimme eilen aamulla Ruotsiin.

Emme sentään lopullisesti karistaneet Suomen tomuja jaloistamme, palasimme tänä aamuna takaisin kotiin.

Olimme varanneet Vikingiltä risteilyn ja Ullan painostuksesta sellaisen matkaan, johon sai ajaa autolla laivaan ja pois lähtiessä ulos. Rouvan kävely ei talvella oikein suju ja tällä tavalla askeleita säästyi runsaasti laivan sisällä liikkumiseen.

Matka sujui normaalisti. Virvoitusjuomia tuli nautittua kohtuudella ja ruokaa syötyä myös kulutusta vastaavasti.

Tax-free-ostoksiakin tehtiin. Painopiste oli oluen ja valkoviinin puolella. Niiden hinnat ovat nykyään aika lähellä kotimaan hintoja, joten niillä ostoksilla ei matkaa makseta.

Tällä iällä laivalle mennään syömään herkullinen päivällinen ja lepäämään.
Kumpikaan toive ei oikein hyvin toteutunut.

Olemme olleet aina tähän saakka tyytyväisiä Amorellan keittiön laatuun. Nyt se loppui. Ruoka oli onnettoman heikkotasoista.
Syykin selvisi. Baarimikko kertoi, että Amorella menee kait kunnostuksen jälkeen myyntiin ja sen tilalle tulee Viking Glory. Henkilökunta ei ole saanut mitään tietoa jatkosta, elävät lomautusuhan alla. Joten lienee ymmärrettävää, että henkilöstön motivaatio on kadoksissa ja parhaat ovat jo vaihtaneet työnantajaa.

Lepääminenkin jäi huonoksi, me molemmat nukuimme erittäin huonosti. Syy ei ollut sää, tuulta oli jonkin verran, mutta se ei isoa laivaa huojuttanut.

Kuvat kertovat lisää!

Maarianhaminan satama

Olin laivan peräosassa kuvaamassa voiman näyttöä lähdön hetkellä.

Aika hyvä kuva lokista kännykällä otetuksi!

Sen verran usein olen matkustanut Vikingillä,
että huomioivat vasenkätisyyteni kattauksessa!

Pippuripihvi oli kohtuullinen.
Ullan ripsit oli kuivatettu lihattomiksi ja mauttomiksi.
Hyvää dieettiruokaa?

Olimme aivan laivan keulassa. 
Tuuli 14 m/s, aurinko paistoi ja keulan nostamat kuohut aikaansaivat sateenkaaria.
Kuvasta näkee, että Amorella on parhaat päivänsä nähnyt.

Gröna Lund yövalaistuksessa.

Garminin kuvaama reittini ylimmällä kannella Tukholmassa. 
Siellä sai varoa, ettei tuuli vienyt mennessään.
Myös Maarianhaminassa tein vastaavan vähän yli kilometrin mittaisen kävelyn.
Paluumatkalla en jaksanut nousta tekemään samaa yöllä Långnäsissä!

Lasisilmän tarkastus

Kävin tänään silmälääkärin tarkastuksessa.

Vuosi sitten minulle laitettiin uudet mykiöt silmiin. Ne ovat sellaiset ihmeelliset keinokimpaleet, joiden kanssa näkee sekä kauas että lähelle.

Leikkauksen suoritti Ville Hemiö Silmäasemalla Turussa. Hän kuuluu tähän vasenkätisten heimoon, mutta pystyy työstämään myös oikealla kädellä.
Joten hän leikkasi toisen silmän vasemmalla ja toisen oikealla kädellä. Silmämunaan tehdään viilto ulkoreunaan – tällaisella kaksikätisellä homma helpottuu huomattavasti. Tosin kyllä muillakin lääkäreillä kuulemma on kaksi kättä.

Hän kysyi miltä näkökykyni omasta mielestä toimii tällä hetkellä.
Kerroin, että kauas näen oikein hyvin, mutta lähelle näkemisessä olisi parantamisen varaa. Ja valoa tarvitsen enemmän kuin alkuperäisillä luojan luomilla vekottimilla.

Lääkäri tarkasti näköni ja totesi lopuksi, että lähinäköni on lähes täydellinen, mutta kauas näkemisessä olisi kyllä parantamisen varaa. Minulla ei ole kotkan näköä vaikka näen kotkan!

Totesin, että näen liikennemerkit ihan hyvin ja suunnistaessa pystyn toistaiseksi kiertämään männyt ongelmitta.
Mutta lähelle katsoessa sanomalehden lukeminen tuottaa vaikeuksia huonossa valossa. Lehden voi lukea läppäriltä ja säätää valoisuuden sopivaksi, joten sekin toimii. 

Ja suunnistuskartan näen jopa yösuunnistuksessa ihan riittävästi, joten olen ollut kohtuullisen tyytyväinen leikattuihin silmiini.

Lekuri kehui kättensä työtä ja totesi, että tule uudestaan tarkastukseen parin kolmen vuoden jälkeen.

Lupasin tulla.

Urheilija ei näe tervettä päivää

Kävin eilen illalla faskiakäsittelyssä Relaxion Oy:ssä.

Oikean jalan pohkeeni on ollut muutaman viikon siinä kunnossa, että kävely ei oikein onnistu ontumatta.
Juoksu sentään sujuu, mutta juoksun jälkeen olo on hiukan himmeä.

Samu Kaukoranta on äärimmäisen etevä parantamaan huonojalkaisia juoksijoita. Hän on kertaalleen saanut akillesjänteeni toimimaan.
Pidempää aikaa kuin vartti ei löytynyt häneltä, mutta senkin aikana hän sai kivut vähenemään. Ja lisäksi ohjeen, miten sitä pitäisi hoitaa.

Varmuuden vuoksi tilasin häneltä hieman pidemmän käsittelyn perjantaiksi

Sen jälkeen pitää tehdä päätös lähdenkö sunnuntaina kahden tunnin rogainingkisaan.
Tällä hetkellä alkaa jo tuntua siltä, että lähden.

Siis suunnistamaan, en lopullisesti! 😂

Otsikkoon pitää sen verran kommentoida, etten ole onneksi urheilija. Vaan kuntoilija.

Kultaa ja kunniaa?

Ei mitään uutta auringon alla.

Venäjä ei ole vielä hyökännyt Ukrainaan. Mutta uhoa Putinilla riittää. Vaikuttaisi siltä, että äijä ei kasvojaan menettämättä voi olla hyökkäämättä. Ja Venäjällähän ei yleensä menetetä kasvoja vaan pää.

Talviolympialaiset ovat alkaneet Kiinassa. Suomi on saanut jo yhden pronssimitalin, Iivo aloitti sillä ja loppuviikolla tulee kultaa.

Minulla on oikean jalan pohje siinä kunnossa, että kävelemään ei oikein pysty. Juoksu sentään sujuu jollakin tavalla.

Syytä onkin, sillä ensi sunnuntaina on Talvirogaining. 

Siellä meikäläisen pitäisi kahmia kultamitali. Se tehtävä on hieman helpompi kuin Iivon vastaava. Olen nimittäin ainoa osanottaja poikien 75-sarjassa.
Jollei joku jälki-ilmoittaudu, silloin murenee minun maailmani!

Olisivat nyt antaneet mulle lähtönumeroksi 47. 😘
Eikä mitään viittäkymmentä!
Lähtönumeron jälkeinen numerosarja on emit-numeroni.

Talveksi lämpöön

Täällä Turun seudulla ei ole oikein kunnon talvea. Ulos on ikävä mennä, kun on pahuksen liukasta. Hiihtäminen on raskasta, kun ei ole lunta.

Ja Ulla vihaa talvea, kylmää ja pimeää.

Olemme päättäneet – ainakin minä olen – että ensi talvi vietetään Espanjassa.

Siksi olen liittynyt netissä kielikurssille nimeltä Duolingo.
Olen nyt opiskellut päivittäin 10-20 minuuttia espanjaa. Opiskelu tapahtuu englannin kielellä, joten samalla tulee kerrattua enkkuakin.
Aina joskus tulee hylky kun vastaan espanjaksi kun olisi pitänyt vastata espanjaksi. 😏

Duolingo on amerikkalainen firma ja opiskelu on erittäin pedanttia. Kirjoitusvirheitäkään ohjelma ei salli ja vastaus menee uusiksi. Vähän tulee mieleen suomalainen kielen opiskelu!

Tänään tuli opiskeltua 96. perättäinen päivä. Sen mukana tuli sanavarastooni 336. sana. Aktiiviseen varastoon, passiivisessa sanavarastossa on paljon enemmän sanoja, joiden merkityksen ymmärrän/saatan ymmärtää.

Kurssi on siitä hyvä tällaiselle vanhalle ja huonomuistiselle ihmiselle, että siinä sanoja ja fraaseja kerrataan, kerrataan, kerrataan, kerrataan ja vielä kerran kerrataan.

Saattaa olla, että ajan mittaan jotakin jää aktiiviseenkin sanavarastoon ja käyttöön.

Jotain muutakin sanastoa on jo hallussa kuin lukusanat ja viikonpäivät.

Parhaillaan etsimme vuokra-asuntoa ensi joulukuusta kolme kuukautta eteenpäin.

Kuppi nurin hiihtäessä

 Eilen kävin hiihtämässä.

Ei olisi pitänyt!

Aluksi nousin Lausteen pururadalle ja käännyin heti kohti Kaarinan urheilukenttää.
Ladut olivat kohtuullisessa kunnossa. Kun olin kiertänyt Kaarinan urheilukentän ja nousin sen jälkeen mäen ylös ja laskin varsin jyrkän mäen alas, niin yllätyksenä tuli, että mäen alla oli jäinen ja röpelöinen pätkä. Siinä ei ollut minkäänlaista latua ja menetin siinä tasapainoni.

Olen kaatunut monta kertaa mäessä, periaatteessa tiedän, miten kaatuminen tulee tehdä. Tulin asiallisesti persuuksilleni mutta jatko meni hiukan huonommin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt jäykistää kaulan seudun lihaksiani ja takaraivoni iski jäähän melko kovaa.
Taju ei mennyt mutta kaipa jonkinlaisen kevyen aivotärähdyksen sain.

Garmin luonnollisesti taltioi tapahtumasta sykettä, nopeutta ja aikaa. Kaatuessa syke nousi 136:een. Kokosin itseäni maasta ylös hieman toista minuuttia, sinä aikana syke laski arvoon 105. Nopeus nousi alamäessä 20 km/h, matkan jatkuessa Lausteen lenkin isossa mäessä nopeus oli tuplaten kovempaa. Joten vauhti ei ollut syynä kaatumiseen. 

Piti tehdä hieman pidempi lenkki, mutta jätin isommat mutkat tekemättä. 

Sen verran olin sekaisin illalla, että jatkoin tipatonta elämää – eli kyllä se tärsky aika kova oli.

Kun olut ei kaivannut yöllä poispääsyä, niin nukuin mennä yönä seitsemän tuntia yhtä soittoa.

Tänä aamuna olo oli muuten ihan OK, mutta kaulaa liikuttavat lihakset olivat aika voimattomat.

Nuoli näyttää kohdan, jossa onnettomuus tapahtui.
Tulin siis etelästä, Garminin reittiviiva näyttää pysähdyksen.
Vaikka se näyttää, että olisin palannut taaksepäin, niin se ei kyllä pidä paikkaansa.
Ainakaan oman muistini mukaan! 😖

Retkahdin!

Tipaton jäi taa ja heti retkahdin. Juuri niin kuin varoitettiin.
Kun saadaan kuukausi päätökseen, niin sitten otetaan raju ylösveto.

Eilen otin ruuan kanssa yhden Lidlin kevytoluen, prosentteja 2,8. Tämä tapahtui ennen viittä, se kun on meillä ruoka-aika kaupungissa.
Mökillä kun riittää töitä ja ulkoilua, niin lounas valmistetaan illalla seitsemän jälkeen.

Ja illalla kahdeksan maissa korkkasin toisen kevytoluen, se meni ihan janon piikkiin.

Tuloksen näki sitten yöllä.
Jouduin kahteen kertaan käymään laskemassa laulellen vesiä. Vaikka laulu kyllä unohtui.

Pitää nyt tarkoin harkita, miten toimin tänä iltana!

Isolla miehellä pitää olla vahvat eväät!

Tipaton lusittu

Tammikuu jäi taa.

Ja sen mukana Tipaton Tammikuu myös.
Olen viime vuosina vähentänyt alkoholin kulutustani, enimmäkseen juon Lidlin kevytolutta, jossa on prosentteja alle kolme. Joten mitään vieroitusoireita en ole joutunut kokemaan.

Enkä ole viime päivinä haaveillut siitä hetkestä, jolloin pääsen suhauttamaan auki ensimmäisen oluttölkin.

Muuten olen viettänyt hyvin tavanomaista elämää, on siis aika miettiä mitä tipattomuus on tehnyt minulle.

Sormukseni Oura vakoilee tekemisiäni yötä päivää. Päivästä se ei paljoa ymmärrä, yöstä hiukan enemmän. Sormus kertoo, että uneni laatu on tammikuun aikana ollut hieman tavanomaista parempi. Mutta kun pisteitä tulee myös olutta nautittaessa lähes sata, niin ei sitä paljoa pysty parantamaan.

Vaikka en ole mitenkään tarkkaillut syömistäni, niin myös paino on kehittynyt suotuisaan suuntaan. Painoa on kadonnut pari kiloa kuukauden aikana ja samalla myös rasvaprosentti on hieman laskenut.

Mutta painoindeksi on hieman yli 25 ja rasvaprosentti hieman alle. Siis molempia pitää pystyä parantamaan jatkossa, kun olut alkaa taas virtaamaan.

Ja myös voisi harrastaa tipatonta päivää viikossa – tipaton viikko kuukaudessa voi olla liikaa vaadittu. Minä juon ruokajuomana olutta, siitä tavasta en aio hevillä luopua. Kun tarkoitus on jatkossakin harrastaa ateriointia ainakin kerran päivässä.

Uneni laatu on ollut 88/100 pistettä keskiarvona.
Erinomaisen unen pistemäärä on 85, joten vietän yöni kuin pieni porsas.
Tipattomana keskiarvo on ollut 92, joten hieman uni on parantunut.

Painon kehitys on ollut tammikuussa hyvä.
Mutta painoni on pysytellyt 88 kilon paikkeilla siitä,
saakka kun lopetin tupakan polton vuonna 2004.