Kun Talvi rastit olivat melkein kulman takana Piispanristillä, annoin armon käydä oikeudesta ja valitsin helpoimman mahdollisen radan.
Menin siis 2,2 km radan, annoin pohjelihakselle hiukan lepoa.
Ja hermostuin niin lähdössä, etten osannut laittaa kelloa päälle ennen kuin vasta kilometrin "juostuani".
Eteneminen oli sellaista kävelyn, juoksun ja hiipimisen sekasikiötä. mutta hiljaisessa vauhdissa ja helpolla reitillä ei tullut tehtyä virheitä.
Ja kartan skannauskin meni pieleen. Suunnistaessa näin myös sen alueen, jolla tämän kartan mukaan ajauduin ulos kartalta.
Jos ihminen eläisi vain puoli vuosisataa, niin tämäkin kärsimys olisi jäänyt kokematta!
Nyt on pakko kärsiä ja kestää.
 |
| Reitti on piirretty vapaalla kädellä. Skannaus meni pieleen, suunnistaessa näin myös sen osan karttaa, joka tästä puuttuu. Vanhuus ei tule yksin! 😯 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti