Kuppi nurin hiihtäessä

 Eilen kävin hiihtämässä.

Ei olisi pitänyt!

Aluksi nousin Lausteen pururadalle ja käännyin heti kohti Kaarinan urheilukenttää.
Ladut olivat kohtuullisessa kunnossa. Kun olin kiertänyt Kaarinan urheilukentän ja nousin sen jälkeen mäen ylös ja laskin varsin jyrkän mäen alas, niin yllätyksenä tuli, että mäen alla oli jäinen ja röpelöinen pätkä. Siinä ei ollut minkäänlaista latua ja menetin siinä tasapainoni.

Olen kaatunut monta kertaa mäessä, periaatteessa tiedän, miten kaatuminen tulee tehdä. Tulin asiallisesti persuuksilleni mutta jatko meni hiukan huonommin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt jäykistää kaulan seudun lihaksiani ja takaraivoni iski jäähän melko kovaa.
Taju ei mennyt mutta kaipa jonkinlaisen kevyen aivotärähdyksen sain.

Garmin luonnollisesti taltioi tapahtumasta sykettä, nopeutta ja aikaa. Kaatuessa syke nousi 136:een. Kokosin itseäni maasta ylös hieman toista minuuttia, sinä aikana syke laski arvoon 105. Nopeus nousi alamäessä 20 km/h, matkan jatkuessa Lausteen lenkin isossa mäessä nopeus oli tuplaten kovempaa. Joten vauhti ei ollut syynä kaatumiseen. 

Piti tehdä hieman pidempi lenkki, mutta jätin isommat mutkat tekemättä. 

Sen verran olin sekaisin illalla, että jatkoin tipatonta elämää – eli kyllä se tärsky aika kova oli.

Kun olut ei kaivannut yöllä poispääsyä, niin nukuin mennä yönä seitsemän tuntia yhtä soittoa.

Tänä aamuna olo oli muuten ihan OK, mutta kaulaa liikuttavat lihakset olivat aika voimattomat.

Nuoli näyttää kohdan, jossa onnettomuus tapahtui.
Tulin siis etelästä, Garminin reittiviiva näyttää pysähdyksen.
Vaikka se näyttää, että olisin palannut taaksepäin, niin se ei kyllä pidä paikkaansa.
Ainakaan oman muistini mukaan! 😖